Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Silkasta yllytyshulluudesta pässin kiveksiä.

Ja tämä oli kohdassa, kun olin punaisen lihan syönnin lopettanut jo n. 10 vuotta aikaisemmin. Tosin eipä tuo nyt kovin punaista ollut, ja tiedä siitä lihastakaan. Semmoisesta sitkeää keitetyn kananmunan, pyyhekumin ja osterien välimuotoa. : ((((((((((((

20 vuotta sitten olin 19-vuotias ja sain kutsun kesätyöpaikkani pikkujouluihin. Jälkiruuan kanssa tuli konjakki, 90-luvulla pikkujoulut oli hyvin erilaisia kuin nykyään. Yritin kohteliaasti juoda konjakin, jonka johdosta väkevä alkoholi potkaisi takaisin ja suu täynnä polttavaa oksennusta poistuin pöydästä.

En ole ikinä tämän jälkeen maistanut konjakkia tai viskiä.

Vierailija kirjoitti:

20 vuotta sitten olin 19-vuotias ja sain kutsun kesätyöpaikkani pikkujouluihin. Jälkiruuan kanssa tuli konjakki, 90-luvulla pikkujoulut oli hyvin erilaisia kuin nykyään. Yritin kohteliaasti juoda konjakin, jonka johdosta väkevä alkoholi potkaisi takaisin ja suu täynnä polttavaa oksennusta poistuin pöydästä.

En ole ikinä tämän jälkeen maistanut konjakkia tai viskiä.

Harrastelijan moka. Konjakkia pitää vetää kaksinkäsin. 12-14 annosta jälkiruuaksi puolessa tunnissa. Sitten alat ryyppäämään.

Omatekoista pitsaa. Oli hyvää, mutta löysin sitten jauhopussista koisia.

Vierailija kirjoitti:

Silkasta yllytyshulluudesta pässin kiveksiä.

Ja tämä oli kohdassa, kun olin punaisen lihan syönnin lopettanut jo n. 10 vuotta aikaisemmin. Tosin eipä tuo nyt kovin punaista ollut, ja tiedä siitä lihastakaan. Semmoisesta sitkeää keitetyn kananmunan, pyyhekumin ja osterien välimuotoa. : ((((((((((((

 Pässin kivekset ovat erittäin arvostettua herkkua. Kivekset ovat ovat puhtainta ainesta koko eläimessä. Rakenne on kuin hienoksi leikeltyä lihaa, vähän maalaismaksapasteijan tyyppistä. Miedon makuista, mutta maustamalla siihen saa makua. Valurautapannussa voissa paistamalla ohuet viipaleet ovat kyllä todella hyviä.

   Kun meillä ennen oli lihakarjana lampaita, pässinkivekset myytiin ensimmäisenä. Eihän niitä paljoa riittänyt, tietenkään. 

Vierailija kirjoitti:

veripalttua- oksensin suuhuni

70-luvun lapsena - ei se (koulu)ruokana siitä surkeimmasta päästä ollut. Muistelisin, että oli jopa melkein hyvää.

KUNNES se kerta kun olin partioleirillä. Taisin olla juuri ylennetty sudareista vartiolaiseksi.

Meillä oli ensiapuharjoituspäivä. Mentiin metsään, ja siellä oli lukuisia erinäisiin lavastettuihin onnettomuuksiin joutuneita ihmisiä. Elvytystä, avomurtumia, paljon tuli verta..

(Lähtökohtaisesti näin jälkikäteen kyseenalaistaisin kyseiset harjoitusmetodit muutenkin, ja toivottavasti ovat kehittyneet sittemmin, meinaan aika traumaattista se alakouluikäiselle jo itsessään oli.)

No, jotenkin näin vahingossa, kun yhtä tilannetta vasta lavastettiin. Verta lähes muka irronneen raajan päälle kauhoen sellaisesta isosta valkoisesta soikosta, jonka kyljessä luki Atria.

Ei siinä.

Mutta kun harjoituspäivän päätteeksi palattiin leirikeskukseen, ja taas ihan vahingossa huomasin, että niitä samoja Atrian soikkoja oli keittiössä, ja ruokalajina veripalttu, niin joo, veripalttu ei ole sittemmin todellakaan maistunut kertaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silkasta yllytyshulluudesta pässin kiveksiä.

Ja tämä oli kohdassa, kun olin punaisen lihan syönnin lopettanut jo n. 10 vuotta aikaisemmin. Tosin eipä tuo nyt kovin punaista ollut, ja tiedä siitä lihastakaan. Semmoisesta sitkeää keitetyn kananmunan, pyyhekumin ja osterien välimuotoa. : ((((((((((((

 Pässin kivekset ovat erittäin arvostettua herkkua. Kivekset ovat ovat puhtainta ainesta koko eläimessä. Rakenne on kuin hienoksi leikeltyä lihaa, vähän maalaismaksapasteijan tyyppistä. Miedon makuista, mutta maustamalla siihen saa makua. Valurautapannussa voissa paistamalla ohuet viipaleet ovat kyllä todella hyviä.

   Kun meillä ennen oli lihakarjana lampaita, pässinkivekset myytiin ensimmäisenä. Eihän niitä paljoa riittänyt, tietenkään. 

Tiedän tämän kyllä! Tarkoitus ei ollut mitenkään väheksyä Kalliovuorten ostereita, varsinkin kun se maistaminen tapahtui erittäin fine dining -olosuhteissa. Kenties jäi mausteista kiinni, kenties ongelma oli siinä, että olin itse jo niin pitkään ollut ei-lihansyöjä. Silti, näin jälkiviisaana melkein toivoisin, että kyseinen kokemus olisi jäänyt väliin. Meinaan yhä on se vahva yök-olo siitä.

Nuorena hoitajana olin maaseudulla kotipalvelussa, silloin vielä oli aikaa jopa 4 tuntia per asiakas (!). Olin ihanan mummun luona, hän halusi aina välttämättä keittää ”tytölle” kahvit. Ei siinä muuten mitään mutta tämä mummu oli liki sokea ja hän tiskaili astiansa käsin miten kuten. Saamani kahvikuppi oli pinttyneessä liassa ja samoin pannu, josta hän kahvin kaateli.

Esitin juovani kahvia ja kun mummu käväisi muualla, kippasin kahvin ikkunasta ulos.

En halunnut hälle pahaa mieltä aiheuttaa ja kehuin tietenkin hyvää kahvia mutta lisää ei nyt millään ”huono vatsani kestä”.

Jatkan vielä, et enhän mä nyt kyllä vastannut tähän kysymykseen, kun en oikeesti sitä kahvia juonutkaan 🧐

Stroh. Itävaltalainen romminkorvike, jota ei voi sekoittaa mihinkään parantaakseen sen makua. Puhumattakaan, että sitä voisi raakana vetää.

Olin kaverilla yötä ja aamulla huomasin että mun vitamiinit olivat jääneet kotiin. Kaverini sanoi että hänellä on sellaisia colan makuisia Friggsin porevitamiineja ja laittoi mulle yhden veteen. Mietin että voisi olla hyvää kun colasta tykkään muutenkin (tosin oli aika keinotekoisen hajuinen) Join kulauksen ja oli jotain aivan hirveetä. Sain sen väkisin alas ja aivan kauhea jälkimaku jäi suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Olin kaverilla yötä ja aamulla huomasin että mun vitamiinit olivat jääneet kotiin. Kaverini sanoi että hänellä on sellaisia colan makuisia Friggsin porevitamiineja ja laittoi mulle yhden veteen. Mietin että voisi olla hyvää kun colasta tykkään muutenkin (tosin oli aika keinotekoisen hajuinen) Join kulauksen ja oli jotain aivan hirveetä. Sain sen väkisin alas ja aivan kauhea jälkimaku jäi suuhun.

Minulla on noita ja tykkään. Ei se ole mikään kokiksen korvike, vaan vitamiinilisä. Tänään pitääkin ottaa sellainen, kun kurkku on vähän kipeä ja yritän välttää flunssan.

Toisesta ketjusta muistin; Anthon Berg suklaa.

Paahdettu jäniksenpalli.

Simpukat

Minulle tarjottiin kesähelteellä vettä. Olisin ottanut hanasta, mutta kuulemma jääkaapissa oli kannussa ihanan raikasta, josta emäntä kiirehti kaatamaan minulle. Vesi maistui aivan todella voimakkaasti siltä muovikannulta tai joltakin muulta omituiselta, ja aloin miettiä, kuinkakohan kauan se on kannussa ollut ja onkohan kannua milloin viimeksi pesty. Jonkin verran oli pakko emännän seurana siemailla, mutta vein kyllä lopulta lasin kiltisti piilotellen itse tiskialtaaseen ja kaadoin suurimman osan vedestä pois...

Vierailija kirjoitti:

Paahdettu jäniksenpalli.

Mielenkiintoista.

Isoäitini tarjoamana rommirusinajäätelöä.

Tämä on sieltä kevyemmästä päästä. Naapurissa asuvan ihan mukavan perheen koti oli kuin sikolätti ja joskus poikettiin kahville toistemme luokse. Heillä kahvinkeittimen pannu oli aivan tummanruskea liasta ja kun kahvimukillisen sekaan laittoi maitoa, kahvissa pyöri likaisia ruskeita kahvipannusta irronneita limaisia osia. 

Mä syön ainoastaan pizzaa koska tahdon nauttia elämästä.