Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Punajuurisosekeitto kylässä ollessa alkuruokana tavallista hienommalla aterialla. Joka lusikallisella meinasin oksentaa samalla kun muut vieraat ja isäntäpariskunta ylistivät että kuinka ihanan hyvää se oli. Samalla he ihmettelivät, että miksi minä en pitänyt siitä ihan kuin se olisi ollut suurikin ihme, että emme pidä samoista asioista. Olen lievästi autistinen enkä aina ymmärrä muita ihmisiä kovin hyvin mutta jopa minä tajuan että kaikki eivät voi pitää samoista asioista kuin minä enkä minä voi pitää aina samoista asioista kuin joku muu pitää. Minä pidän esimerkiksi kovasti kalaruoista ja voisin syödä kalaa joka aterialla mutta ymmärrän sen, jos joku toinen ei pidä kalasta.

Hirveät krepit piknikillä.

Teen väristä ja makuista kahvia, jota eräs tuttavani aina tarjosi innoissaan. En ole niin laimeaa kahvia ikinä saanut. Olen kaikenlisäksi tummapaahtoisen, vahvan kahvin ystävä, niin mulle tuli sen litkun juomisen jälkeen aina hirveä kahvinhimo.

Se vetinen kahvi maistui sukkamehulta.

Eräs aasialainen ystäväni tarjosi minulle durianista tehtyä (se mädälle lihalle haisevan hedelmän) jotain nyyttiä. Se koostumus ja rakenne oli kamala ja maistui yhtä kamalalle kuin haisi. Söin kyllä ja nielin melkein yhtenä kappaleena suuren lasillisen veden kanssa.

Jouduin kerran syömään vanhan ihmisen tekemiä karjalanpiirakoita, joihin oli tarttunut vanhan talon maakellarin lemu.Täti asui vanhassa omakotitalossa, jossa oli selviä sisäilmaongelmia.Vaivoin sain nieltyä yhden piirakan

Ruisleipää, joka maistui siltä, että olisi voideltu sokerivedellä 😖

Maksalaatikko serkun luona lapsena. Meillä maksalaatikkoa ostettiin ja syötettiin vain koiralle. En ollut ikinä tajunnut, että se on ihmisten ruokaa. Hieman ihmettelen, onko koko perhe seonnut. En vieläkään syö maksalaatikkoa. Oikeasti, katsokaa sitä. Ei sitä erota eläinten purkkiruoasta! Sitä paitsi, kuka on keksinyt sekoittaa maksakastikkeen ja riisipuuron sekaisin?

Vierailija kirjoitti:

Maksalaatikko serkun luona lapsena. Meillä maksalaatikkoa ostettiin ja syötettiin vain koiralle. En ollut ikinä tajunnut, että se on ihmisten ruokaa. Hieman ihmettelen, onko koko perhe seonnut. En vieläkään syö maksalaatikkoa. Oikeasti, katsokaa sitä. Ei sitä erota eläinten purkkiruoasta! Sitä paitsi, kuka on keksinyt sekoittaa maksakastikkeen ja riisipuuron sekaisin?

… ja lisätä joukkoon rusinoita!

Vierailija kirjoitti:

Ruisleipää, joka maistui siltä, että olisi voideltu sokerivedellä 😖

Tuli tästä mieleen oma mokani: olin ulkomailla hampurilaisravintolassa, enkä tajunnut, että sokerikin oli siellä paperipusseissa kuten mäkkärissä suola. Niin sitten suolan sijaan repäisin ranskalaisten perunoiden päälle sokeria. Yyh-hyh-hyh. Olin jo alakerrassa pöydän ääressä, enkä viitsinyt mennä ylös kassalle uudestaan jonottamaan uusia rankalaisia.

Talkkuna. Vanhemman sukulaisrouvan luona kylässä ja herkkupuuroa sanoi aamuksi tekevänsä. Olin kyllä kuullut kyseisestä ruuasta mutten syönyt joten otin normaaliannoksen. Karmeaa. Syömättä ei voinut jättää kun olisi loukannut emäntää mutta ikinä enää en suuhuni pistä. Miehen mielestä on hyvää mutta minä en koske

Mummon luona vaniljajäätelö jota on säilytetty pakastimessa ei-ilmatiiviissä pussissa. Pintaan on kasvanut huurteinen eltaantuneenmakuinen kellertävä kerros. Kuin hyhmäistä liimaa, joka maistuu pilaantuneelle maidolle. 

Vierailija kirjoitti:

Mummon luona vaniljajäätelö jota on säilytetty pakastimessa ei-ilmatiiviissä pussissa. Pintaan on kasvanut huurteinen eltaantuneenmakuinen kellertävä kerros. Kuin hyhmäistä liimaa, joka maistuu pilaantuneelle maidolle. 

Klassista mummojäätelöä :D Vielä pahempi versio on se, missä on pinnassa sellainen moneen kertaan sulanut ja jäätynyt nahkamainen kerros.

Olen niellyt yhdenyön hoidon spermat. Ihan vain kohteliaisuudesta. Hyi helevetti että maistui pahalle.

Pässinkiveksiä vartaassa. Näyttivät kanan paloilta, mutta arvasin heti koostumuksesta. Erittäin pehmeää eikä lihansyitä lainkaan. Maku ei ollut paha, ei maistunut juuri millekään, mutta se ajatus kyllä oksetti.

Mieleen on jäänyt serkun perheen luona vierailu, jossa ottamassani kakunpalassa olikin hometta.

Luulatavasti kakku oli ollut kaapissa koko joulunpyhän. Serkku on yleensä kyllä aika tarkka, niin en vaan kehdannut sanoa siitä. Vaivihkaa serkun ollessa toisessa huoneessa kääräisin kakunpalan lautasliinaan ja laitoin laukkuun. (Sikäli siis tämä juttu on väärässä ketjussa, että en sitten syönyt kuin sen yhden palan, josta huomasin homeen maun - en lähtenyt julkisesti sylkemään sitä lautaselle.)

Olen vapaaehtoisesti ja tieten maistanut ruotsalaista hapansilakkaa, kauheata se oli. Tai oikeastaan maku ei ollut varmaan niin kaamea kuin se haju.

Ensimmäiset graavilohenpalat vähän yli parikymppisenä olivat kammottava elämys. Kurssini oli ravintolassa jollain valmiilla kattauksella, ja alkuruokana oli pikkuperunoita ja lautasellinen graavia lohta, jota en ollut siihen mennessä juuri suostunut edes maistamaan. En pidä ko. ruoan rakenteesta vieläkään, mutta syön sentään, jos siivut ovat ohuita ja graavaus onnistunut kypsäksi asti. Tässä ei ollut. 

Ensimmäiset oliivini 15-vuotiaana maistuivat kamalilta. Tätäkin olen oppinut syömään.

Sitten kaikki sellaiset liha-annokset joissa läskiä. Nykyään en syö lihaa, joten ei enää tarvitse niiden kanssa tuskailla. Tässäkin enemmän rakenne on kamala kuin maku.

Jotkut pikkukalat syödään kokonaisena, ja niissä ikävä kkyllä helposti maistan sen kalan maksan, jota on jäänyt siihen kalaan. Kammottava maku.

Kaljavelliä, pohjalainen perinnejälkiruoka.

Kiisseliä, joka on tehty kiehauttamalla kotikaljaa, siihen lisätty jauhoklimppejä ja rusinoita ja suurustus.

Useampikin kotiviini, äykeää kiljua...

Muutaman kerran jonkun kakkupalan häissä/hautajaisissa.

En voi käsittää tuota sokerin hypetystä koska itse en ole koskaan ollut makean perään.

Enkä näe sitä mitenkään tarvittavana ravintona.

Nautin kyllä hyvästä ruuasta päivittäin ja aina etsin uusia .

Eipä ole mennyt maininta hapanvellistä läpi. Liekö ylläpidossa Kaakonkulmalaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kananpeitä.

Siis mitä? Siis kanan peräsuolia niinkuin Aasiassa?

Kanapee on paistettava voitaikinaleivonnainen.

Eikös tuossa kirjoitettu kananpee?

Intiassa, kylässä keskellä-ei-mitään, savilattialla istuen vuohien ja suvun keskellä, koko kylän töllistellessä lasittomista ikkunoista sisään, jotakin, mikä ei puremallakaan mennyt palasiksi suussa, tulista kuin itse helvetti, kyytipoikana lämmin, rasvainen, klimppinen vuohenmaito. Melkein itkin sitä syödessä, oli sanoinkuvaamattoman pahaa ja syödä piti, koska olimme partnerin kanssa kunniavieraana.