Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1253)
Minusta on epäkohteliasta olla hiljaa. Hiljaiset ihmiset eivät yleensä halua edes ketään kotiinsa. Istutaan hiljaa ja töksäyttävästi kerrotaan YLE uutis totuudet elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mikään mykkä. En puhu silloin, kun seura on huonoa, eli jos ihmisillä on alhainen älykkyys ja/tai ovat ilkeitä. Kun liikutaan eri sfääreissä ja mielenkiinnon kohteet ovat erit, keskustelu olisi täyttä esittämistä ja turhaa minun puolesta. - Sanottakoon silti, että tyhmänkin ihmisen kanssa voi olla mukava jutella, kunhan hän on ystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
Ennen syntymää oli hiljaista, kuolemassa on hiljaista.
Ainostaan hiljaisuus on tarpeeksi elegantti kertomaan mitä on todellisuus itse.
Ollaan molemmat sitten hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
AatunKrokotiili kirjoitti:
Miksi pitää puhua jos ei ole asiaa? Minä kuuntelen mielummin.
Tuo on vähän sama kun sanoisi "Miksi pitää kuunnella jos ei kiinnosta? Minä puhun mieluummin." Sekä kuuntelu että puhuminen kuuluvat hyviin keskustelu- ja vuorovaikutustaitoihin, molemmat ovat tärkeitä. Harvassa ovat ne jotka osaavat sekä puhua että kuunnella, useimmat osaavat joko tai.
Usein ne täällä pinnallisiksi väitetyt jutunaiheet toimivat keskustelun avauksina, jotka voivat kehittyä dialogin edetessä. Jos ei sano mitään, niin miten se toinen osapuoli voi päätellä mitä sen toisen päässä liikkuu tai liikkuko siellä mitään. Hyvään keskustelukulttuurin kuuluu että esimerkiksi 4 hengen ryhmässä ne vähän hiljaisemmatkin tyypit pääsevät ääneen eikä keskustelua käydä vain 2 vilkkaimman kaverin kesken.
Jos olen seurassa, jonka puheenaiheet eivät kiinnosta minua yhtään, ei minulla ole silloin yleensä mitään sanottavaakaan. Minussa on sellainen "vika", etten vain osaa puhua pelkästään puhumisen vuoksi. Keskustelun aiheiden on oltava haastavampia kuin ns. tyypilliset small talkin aiheet. Enkä yritä väittää, että olisin jotenkin "parempi" ihminen kuin puheliaat small talkin taitajat, minua vain kiehtoo ja kiinnostaa pitkät ja intensiiviset pohdinnat esimerkiksi ihmisyydestä, ihmisenä kasvamisesta, elämän tarkoituksesta yms. vastaavasta ja valitettavasti nämä eivät ole yleensä keskustelujen aiheena kuin vain tietyissä porukoissa, joissa sitten viihdynkin ja olen usein suuna päänä. Eli summa summarum: seura määrää puheliaisuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei olla samalla aaltopituudella,
Miten muka ole asiaa. Tulee mieleen, onko aivotoiminta kuollutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena olin sairaalloisen ujo. Nykyään tykkään jutella kokiessani olevani hyväksytty.
Kun kerran tuli pahasti kiusatuksi ujoutensa vuoksi, vaatii sosiaalisuuskin hyvin paljon enemmän, kuin joltakulta helpompaa elämää viettäneeltä.
Vierailija kirjoitti:
Miten muka ole asiaa. Tulee mieleen, onko aivotoiminta kuollutta.
Jotkut puheliaatkin kuulostavat joskus sellaisilta kuin aivotoimintaa ei paljon olisi. Puhetta tulee solkenaan, suunvuoroa ei saa, eikä puheessa tunnu olevan paljon logiikkaakaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan yli kaiken tyhjänpäiväistä paskanjauhamista ja tungettelevia kysymyksiä. Mua ei kiinnosta mitä sulle kuuluu, enkä halua omista asioistani sulle kertoa. Ihan turha yrittää udella.
Puhun kyllä jos on oikeaa asiaa, mutta tulet pettymään, jos luulet saavasi jotain henkilökohtaista irti.
Olen erilainen kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa ja ei ole mitään asiaa ja haluaa levätä.
Ei ketään voi pakottaa puhumaan, jos ei halua.
Hiljaiset ovat varmaan tosi yksinäisiä... enkä ihmettele miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olen seurassa, jonka puheenaiheet eivät kiinnosta minua yhtään, ei minulla ole silloin yleensä mitään sanottavaakaan. Minussa on sellainen "vika", etten vain osaa puhua pelkästään puhumisen vuoksi. Keskustelun aiheiden on oltava haastavampia kuin ns. tyypilliset small talkin aiheet. Enkä yritä väittää, että olisin jotenkin "parempi" ihminen kuin puheliaat small talkin taitajat, minua vain kiehtoo ja kiinnostaa pitkät ja intensiiviset pohdinnat esimerkiksi ihmisyydestä, ihmisenä kasvamisesta, elämän tarkoituksesta yms. vastaavasta ja valitettavasti nämä eivät ole yleensä keskustelujen aiheena kuin vain tietyissä porukoissa, joissa sitten viihdynkin ja olen usein suuna päänä. Eli summa summarum: seura määrää puheliaisuuteni.
Small talk on juuri se mikä yhdistää ihmisiä ja murtaa 'jään' ja sujuva jutustelu, itse olen hiljainen jos tilanne sitä vaatii mutta juttuakin irtoaa mistä vain. Syvällisistä asioista puhuminen on ihan ok asia mutta melko raskasta, joskus sitä haluaa jotain kevyttäkin jutun aihetta varsinkin jos toinen on vielä sellainen hyvänpäivän tuttu...
Vierailija kirjoitti:
Ei huvita puhua tyhjänpäiväisyyksiä epäkiinnostavien ihmisten kanssa. Siksi olen usein hiljaa isommassa seurueessa.
Tässähän tavallaan halveksitaan näitä ihmisiä, jotka tuossa seurassa ovat.
AP, joko mies on alkanut puhumaan?
En keksi puhuttavaa. Ei ole asiaa. Valitettavasti.
Puhun jos on kiinnostavaa tai tarpeellista keskusteltavaa. Useimmiten ei ole. Monesta asiasta olen myös eri mieltä tavanomaisen suomalaisen iltapäivälehdestä maailmankuvansa saaneen kanssa, niin helposti voi rupattelut jättää väliin. Kuin keskustelisi lapsen kanssa.
Pannaanko vai puhutaanko ensin?
Alue: Aihe vapaa
Itse en ymmärrä ihmisiä jotka on koko ajan äänessä. Kiusaantunut olo. Epäsosiaalista. Ei kuuntele toisia.