Lue keskustelun säännöt.
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ihmiset eivät ole mitenkään erityisen mielenkiintoisia, joten en viitsi ylläpitää puhetta ilman merkittävää sisältöä. Mitään vaikeutta tai jännittävää siinä ei ole, pystyn löpisemään niin aidasta kuin aidanseipäästäkin, jos tilanne niin vaatii. Olen kuitenkin mieluiten ja enimmäkseen omissa ajatuksissani. Jep, epäsosiaalinen introvertti.
Minusta tällaiset ajatukset ovat aina todella kummallisia. Ettäkö on niin itseensä käpertynyt, ettei kykene näkemään muita ihmisiä mielenkiintoisina? Minusta melkein jokaisessa on jotain mielenkiintoista ja olenkin kiinnostunut ihmisistä, heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan, vaikken kaikkien kanssa samaa mieltä olisikaan tai ehkä juuri silloin vasta olenkin kiinnostunut. Ihmiset ovat mielenkiintoisia, komplekseja ja moniulotteisia, jos viitsii antaa hetken itsestään
t. maailmasta kiinnostunut Mensan jäsen, kun joku kuitenkin sen älyn tähän kohta vetää
Joku puolustusmekanismi varmaan. On monta kertaa kokenut itsensä ulkopuoliseksi, eikä ole onnistunut kasvattamaan kunnollista itseluottamusta, vaan tuntee jäävänsä jalkoihin ja olevansa se pahnanpohjimmainen. Ujoutta pidetään heikkoutena ja moni aikuinenkin yrittää karistaa hissukan viittaa harteiltaan, helpointa se on varmaan juuri tuolla "En ole ujo, mua ei vaan kiinnosta"-mentaliteetilla
Niin, mikä on kenestäkin mielenkiintoista.
Ihmiset ovat aika samankaltaisia. Ja erilaisetkin ihmiset ovat jotenkin niin läpinäkyvän luokiteltavissa olevia. Vähän sama kuin että on lukenut yhden tietyn kaavan mukaisen dekkarin, niin sitten kun niitä on lukenut kymmenen, niin ei enää jaksa olla niin haltioissaan siitä samankaltaisesta tuotoksesta. Joo, tässä yhdennessätoista onkin hieman eri juoni mutta kokonaisuus on kuitenkin samaa kreikkalaisen draaman muunnelmaa.
Voin tietysti puhua vain itsestäni, mutta mä ainakin kyllästyn.
Eihän ihmiset ole romaaneja jotka on luettavissa yhdellä kerralla, ei sillä. Mutta valitettavan moni on, ei löydykään mitään alaviitteiden sarjaa tai mitään kääntämättömiä lehtiä jollaisia ei olisi jo nähnyt. Kokemukset ovat kuitenkin pääpiirteissään niitä samoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei huvita puhua tyhjänpäiväisyyksiä epäkiinnostavien ihmisten kanssa. Siksi olen usein hiljaa isommassa seurueessa.
Oonki miettiny, et tämmöset on hiljaisilla ajatukset muiden puheista. Mietipä, kun me puheliaat lopetetaan puheemme, kukas sitten puhuu?
No et ainakaan sinä, sillä sinun täytyy punnita joka sanasi niin tarkkaan, ettei sanasi lopulta läpäise julkaisukynnystä. Sitten porukassa istutaan hiljaa. Tulee oikein sellainen suomalainen perinteinen vaivaantunut hiljaisuus.
Itse olen kiinnostunut kaikista ihmisistä. Harva ihminen on sellainen, josta voisin todeta ettei kiinnosta. Minua kiinnostaa se, miksi ihmiset ovat sellaisia kuin ovat. Yleensä vastaus löytynee lapsuuden perheen toimintatavoista.
Koska minun oletetaan olevan kuuntelija ja hiljaa seurueessa. Mikä on normaalia kanssakäymistä toisten taholta, nähdään kohdallani huomiohakuisuutena ja itsensä esiinnostamisena. Kuuntelijan rooli on kököistä kököin, koska yleensä joutuu roskaämpärin asemaaan jolla ventovieraatkin kokevat asiakseen kaataa kaikki vastoinkäymisensä. En suosittele. Puhukaa ja odottakaa samaa vastavuoroisuutta.
Olen erittäin sosiaalinen ihminen ja puhun hetkittäin jopa liikaa. Mutta olen konserninjohtaja ja palkkani on ihan mielipuolinen, joten monessa keskustelussa on vaan parempi olla hiljaa ettet herätä vaivaannuttavaa tilannetta koko muussa seurueessa. Harmillista, mutta älykästä.
Vierailija kirjoitti:
Ei huvita puhua tyhjänpäiväisyyksiä epäkiinnostavien ihmisten kanssa. Siksi olen usein hiljaa isommassa seurueessa.
Kaksi lyhyttä lausetta ja sait mahtumaan ja noin paljon kielteisyyttä!!
Taitolaji se on tuokin, surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko olla hiljaa ku ei kälättävältä akalta saa suunvuoro.
Vierailija kirjoitti:
Saarnaaja 5:2
Älä ole kerkeä kieleltäsi äläkä puhu harkitsematta Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Olkoot sanasi sen vuoksi harvat.
Lukisitko tarkemmin mistä oikein on kysymys näissä kahdessa Raamatun jakeessa:
Lue siis Saarnaaja 5:1 ja 2 jaetta niin saat kokonaiskuvan asiasta.
En käyttäisi Raamattua lyömäaseena tässä keskustelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puhun vähän koska miksi pitäisi puhua? Tykkään mieluummin kuunnella ja sanon sitten jotain kun minulla on jotain asiaa. En nauti myöskään huomion keskipisteenä olemisesta joten porukoissa olen myös se hiljainen tyyppi.
M32
Sosiaalinen ahdistus. Tykkään olla paljon yksin, koska silloin ei tarvitse miettiä jokaista liikettä ja sanaa jonka sanon, koska ihmisjoukossa oleminen on minulle juuri sitä. En ole varsinaisesti ujo, mutta se on aina kuulunut luonteeseeni että olen kyllä vastannut kun kysytään tai jos on aidosti jotain sanottavaa, mutta small talkkeja vihaan. Tykkään ehdottomasti että toinen on kannattavampi osapuoli keskustelussa, en yritä olla tyly, mutta en vain pysty rentoutumaan niin ihmisten seurassa että olisin aloitteellinen ja saatan vaikuttaa aika kylmältä vain siksi, koska ahdistaa tai jännittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saarnaaja 5:2
Älä ole kerkeä kieleltäsi äläkä puhu harkitsematta Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Olkoot sanasi sen vuoksi harvat.Lukisitko tarkemmin mistä oikein on kysymys näissä kahdessa Raamatun jakeessa:
Lue siis Saarnaaja 5:1 ja 2 jaetta niin saat kokonaiskuvan asiasta.En käyttäisi Raamattua lyömäaseena tässä keskustelussa.
Saarnaaja 5:2
Sillä paljosta työstä saa levottomia unia, paljosta puheesta kuuluu tyhmän ääni.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hiljaisuus häiritsee, on seura väärää. Oikeassa seurassa hiljaisuus ei häiritse tai ahdista.
Kiinnostaa tietää miten siinä seurassa oikein toimitaan? Ollaanko siinä siis vaan hiljaa?
Sananlaskut 10:19
Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla hiljaa ku ei kälättävältä akalta saa suunvuoro.
Sananlaskut 27:15
Räystäästä tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset.
Olen elänyt niin pitkään yksin omissa oloissani ja minua hieman ujostuttaa mutta olen kokoaika pyrkinyt pääsemään siitä jännityksestä eroon, koska pidän ihmisistä ja olen utelias. Haluan kehittää itseäni ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ole ollut joskus miehen kanssa, joka ei puhunut. Tai hän ei puhunut naamatusten, mutta puhelimessa juttua tuli. En ole itsekään mikään lörpöttelijä, mutta toisen puhumattomuus ja sellainen myhäily kävi jotenkin vaikeaksi ymmärtää. Mies yritti kovasti varmaan omasta mielestään ja olihan meillä aika ajoin jonkinlaista keskusteluakin, mutta enimmäkseen minusta tuntui, että hän oli minun perässäni hiippaileva ja koiranpentumaisesti tuijottava varjo. En oikein päässyt selville oliko hän vain hiljainen vai ujo. Muutamat treffit katsoin ja tunsin oloni niiden jälkeen jotenkin väsyneeksi, joten lopetin. Ehkä mies olisi siitä alkanut puhumaan enemmän, mutta en jaksanut odottaa, hän ei ollut minua varten.
Löysin vähän sen jälkeen miehen, jonka kanssa saatamme puhua tunteja yhteen menoon. Juttelemme yhä vieläkin, vaikka yhteisiä vuosia on jo yli 20. Kyllä sen tuntee, jos jokin ei vain ota sujuakseen. Väkisillä ei voi mitään vääntää.
>Löysin vähän sen jälkeen miehen, jonka kanssa saatamme puhua tunteja yhteen menoon. Juttelemme yhä vieläkin, vaikka yhteisiä vuosia on jo yli 20.
Kiitos tästä viestistä! Eli ei ole mikään älytön haave, että löytäisin miehen jonka kanssa olisi puhuttavaa ja hyvä olla. Oikeasti siis jotkut puhuvat tunteja putkeen miehensä kanssa, minäkin haluan. Olin vuosia puhumattoman miehen kanssa ja kyllä tuo suhde söi minun mielenterveyttä ja pahasti. Ihan kuin olisin puhunut seinille, en saanut mihinkään minun juttuun mitään kommenttia ikinä saati että oltaisiin ikinä edes keskusteltu varttia pidempään toistemme kanssa.
Minulla on sairaudesta johtuen epäselvä ääni, joten en pidä siitä, että joudun usein toistelemaan, etenkin sellaisten ihmisten seurassa, joita ei näe usein. Haluaisin kyllä ottaa osaa keskusteluihin, siitä ei ole kysymys.
Vierailija kirjoitti:
NIin, mutta jos vasta tutustutaan ja ei oikein vielä tiedä mitään toisesta, niin miten se suhde edes edistyy, jos ei mitään puhuta?
Aika kaameaa olla vain hiljaa tuntemattoman ihmisen kanssa. Huh, ei kiva. Ahdistuisin.
Miten oppia koskaan tuntemaan toisensa jos jökötetään vaan hiljaa ja kumpikin miettii omiaan?
Eri juttu on silloin kun se suhde on jo solmittu ja tuntee toisensa.Miten nämä puhumattomat onnistuvat löytämään kumppanin?
Jos se toinenkaan ei oikein saisi mitään puhua?
Minulle on useaan otteeseen vakuutettu, että kehonkieli riittä ja puheella ei ole merkitystä. Imo puheella ja kielellä on merkitystä enkä tähän mennessä ole ihastunut saatika rakastunut ellei keskusteluyhteys ole ollet inspiroiva ja herättänyt kiinnostusta persoonallisuutta ja ajatusmaailmaa kohtaan. Toki fyysisellä kemialla on myös merkitystä, mutta ilman mielen ja tunteen yhteyttä ei pelkkä kehollisuus sytytä.
Todella usein, kun yritän sanoa mielipiteeni, niin joku alkaa puhumaan päälle, useimmiten ne on juuri näitä puheliaita ihmisiä, jotka pitävät itseään muka sosiaalisena. Nämä typerykset eivät vain tajua, että sosiaalisuus on kyllä aivan jotain muuta kuin miten he käyttäytyvät sosiaalisissa tilanteissa. Yleensähän nämä moottoriturvat pitävät sellaista huutolaulantaa keskenään, ettei siinä toisia kuuntelevana, toiset huomioonottavana, tilaa antavana ole mitään mahdollisuuksia osallistua keskusteluun. Toisaalta, mitäpä sitä helmiä sioille antamaan.
En uskalla puhua, en tiedä mitä sanoa ja pelkään nolaavani itseni.