Lue keskustelun säännöt.
Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1246)
Ei ole sanottavaa tai tarpeeksi mielenkiintoista kuulijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olen seurassa, jonka puheenaiheet eivät kiinnosta minua yhtään, ei minulla ole silloin yleensä mitään sanottavaakaan. Minussa on sellainen "vika", etten vain osaa puhua pelkästään puhumisen vuoksi. Keskustelun aiheiden on oltava haastavampia kuin ns. tyypilliset small talkin aiheet. Enkä yritä väittää, että olisin jotenkin "parempi" ihminen kuin puheliaat small talkin taitajat, minua vain kiehtoo ja kiinnostaa pitkät ja intensiiviset pohdinnat esimerkiksi ihmisyydestä, ihmisenä kasvamisesta, elämän tarkoituksesta yms. vastaavasta ja valitettavasti nämä eivät ole yleensä keskustelujen aiheena kuin vain tietyissä porukoissa, joissa sitten viihdynkin ja olen usein suuna päänä. Eli summa summarum: seura määrää puheliaisuuteni.
Oletko koskaan yrittänyt ja onnistunut johdattelemaan keskustelua itseäsi kiinnostavaan suuntaan? Jos haluat puhua mieluiten Ukrainan sodasta kuin jääkiekosta tai lasten kasvatuksesta, niin voihan sitä keskustelua sitten johdattaa sinne suuntaan. Jos tapaat jonkun tutun kauppareissulla, niin sinustako satunnaisen juttelunkin pitäisi olla jotain syvällisestä keskustelua Wittengenstein filosofiasta tai kvanttimekaniikasta?
Ah, ihanaa. Olen hiljainen, enkä pidä puheliaista ihmisistä. Olen löytänyt rinnalleni samanlaisen ihmisen. Ei kaikkea mieleen tulevaa tarvitse toimittaa toiselle. Meillä on hyvä näin.
Pidän enemmän kuuntelusta, kuulemisesta ja tarkkailusta. Jos puhun, puhun nykyisin yleensä yksikseni.
Puhuu, puhuu muttei sano mitään. Mihin vastaisi. En saa suunvuoroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei häiritse hiljaiset ihmiset esim. työpaikalla, mutta en kyllä vartavasten ikinä hakeutuisi suhteeseen sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa ei pysty keskustelemaan. Mielestäni se syvä keskusteluyhteys on juuri tärkein suhteen koossa pitävä asia.
En kaipaa keskustelua politiikasta, wittgensteinista, matikan kaavoista enkä planeetan ulkopuolisista sfääreistä. En jaksa pohtia mokomia. Arjen murheeni on ihan maximi. Elän tätä pientä elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ujo ja arka, enkä keksi puhuttavaa. Tai kaikki puhuttava tuntuu turhalta. Epävarmuuttani mietin sanamuotoja pitkään ennen kuin avaan suuni, ja siinä vaiheessa toinen on jo siirtynyt kauas koko aiheesta. Kiusallista.
Kärsin yksinäisyydestä, kunnes vasta aikuisena opettelin antamaan keskusteluihin omankin panokseni. Tuttavapiiri laajeni ihan lennosta. Nyt olen välillä sekin, joka kannattelee yksin keskustelua, ja koen sen tosi raskaaksi. Olen siis se, jota aiemmin paheksuin, enkä jaksa kovin hiljaisten seuraa. Tai persoonaltani hiljaiseksi koen itseni edelleen, mutta teen töitä etten sen takia olisi epäkohtelias. Hiljaisuuskin on tosi ok monissakin tilanteissa, mutta ei se kaikkialle sovi.
Vierailija kirjoitti:
Naiset kälättää paljon ja aina kun ne kälättää niin sieltä ei tule kuin erittäin harvoin mitään fiksua sanottavaa :D Miehet sentäs useimmiten osaa olla hiljaa ja ne puhuu järkeviä usein toisin kuin naiset.
On ukoissakin kälättäjiä ja aivan sama lopputulos niidenkin kälätyksessä, tyhjää puhetta vähällä sisällöllä, epäasiallisuuksia, sisäpiirihuumoria, joka varsinkin heistä,itsestä on niin mahdottoman hauskaa, pilailua, joka loukkaa, siis akkamaisia ukkoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"That's when you know you've found somebody really special: you can just shut the fuck up for a minute and comfortably share silence."
Mia Wallace, Pulp Fiction
Kukaan ei ole sinulle velkaa kertoa miksi tekee tai tee jotain. Moniko sinulta tenttaa miksi puliset ja papatat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestäni tyhmempien kanssa puhuminen on rasittavaa ja vie voimia.. Suu kuluu ihan turhaan... 🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsestäni tyhmempien kanssa puhuminen on rasittavaa ja vie voimia.. Suu kuluu ihan turhaan... 🤭
Tuo on niin totta.
Puhuminen on yliarvostettua.Paljo puhe on rasittavaa kuunnella.Tunne riittää monesti,ei aina tarvita sanoja.
Nämä ylipuheliaat harvoin kuuntelevat ja sitten huutavat päälle. Vääntävät kaikesta jotain draamaa. Keskustele siinä sitten. Olen kyllä hyvinkin puhelias kun on älykästä ja sivistynyttä seuraa.
Saanut niin pahoja traumoja kun yrittänyt jollekin naiselle puhua. En edes monesti puhe etäisyydelle pääse kun hymyssä suin haistateltu pitkät. Viimeksi kun kehuin naista kauniiksi hän uhkasi hakata minut sairaalaan kavereidensa kanssa.
Viimeisin kenen kanssa päädyin sänkyyn, koska hän välttämättä halusi pettää poikaystäväänsä, antoi tappo uhkauksen.
Enää en uskalla katsoa naisia edes silmiin, tai heille puhua. Hymyilevä nainen tarkoittaa lähes poikkeuksetta pahan tahtoisuutta. Erakoitunut jo toista vuosikymmentä näiden huonojen kokemusten takia. En halua enää lisää kokemuksia naisista koska ne ovat lähes poikkeuksetta painajaismaisia. Elän tilausruualla enkä halua edes poistua kotoa näiden kokemusten takia. Ihmiskunta ei voi ilmeisesti sietää minua silmissään joten pysyn poissa.
Eli muiden juttujen kuunteleminen ja niihin osallistuminen keskustelemalla on niin tylsää, ettei kannata vaivautua? Aika ylimielistä.
Vierailija kirjoitti:
Itsestäni tyhmempien kanssa puhuminen on rasittavaa ja vie voimia.. Suu kuluu ihan turhaan... 🤭
Et ole varmaan kovin montaa sellaista henkilöä tavannut, eli suusi on turvassa.
Ei ole sillä hetkellä asiaa, tai meneillään olevat keskustelunaiheet tuntuvat liian pinnallisilta tai typeriltä.