Te ihmiset, jotka ette juuri puhu, kertokaa miksi
Olen tavannut miehen, joka on todella hiljainen. Tykkää minusta kuulemma ja seurastani, mutta puhuu todella vähän. En usko, että tästä tulee hiljaisuuden takia mitään.
Olisin kuitenkin utelias kuulemaan muilta hiljaisilta miksi olette hiljaa ja millaista se on? Odotatteko, että toinen puhuu vai että molemmat vaan on hiljaa? Tykkäättekö kun joku muu puhuu?
Miksi hiljaiset viihtyy seurassa, eikö olisi helpompi olla yksin?
En tarkoita kysymyksiä pahalla, en vain ymmärrä.
Kommentit (1267)
Vierailija kirjoitti:
Sekin on aika viheliästä jos toinen ei TODELLAKAAN PUHU, sellaisen voisi ohjata terapiaan jos ei suustaan saa sanaa!
Se, jota asia vaivaa, menköön sinne terapiaan.
Oletko kysynyt häneltä mitään ?
Toiset vaan on huonoja itse keksimään mitään keskusteltavaa.
Kuinka kauan olette tunteneet? Kuinka monta kertaa tavanneet?
Joillakin ihmisillä kestää kauemmin, ennenkuin todella "tulevat kuorestaan" tai ennenkuin todella innostava puheenaihe osuu kohdalle. Hätäisiä johtopäätöksiä hiljaisuudesta ei kannata tehdä.
Tyhmät ovat hiljaisia, aivot lyö tyhjää.
R ja S ja T vika. B muuttu Peeksi. Muuten puhun ihan sujuvasti.
En jaksa puhua (lue:huutaa) päälle. Minulla ei ole kovin suurta tarvetta tulla kuulluksi. Toisilla ihmisillä on ja annan mielelläni puheenvuoroni heille. Lisäksi minulla ei useinkaan ole mitään sanottavaa esim. työpaikan kahvikeskusteluihin, jotka on lähinnä lasten ja muiden sukulaisten asioiden levittämistä.
Mieti kuitenkin ensin omaa tapaasi olla "sosiaalinen". Annatko muille suunvuoroa ikinä.
Miksi juuri sulle pitäisi puhua? Ehkäpä et ole luottamuksen arvoinen.
Jos minulle tulisit ehdottamaan terapiaa, siksi, etten avaudu sinulle, tuskin enää tapaisimme koskaan.