Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Huorittelua ja läskittelyä tulee aina. Se on oletusarvo. Laitetaan kaupan päälle vielä lehmä ja possu. Vaikka olisit kuinka ihmisen näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin sait mut naurahtamaan :D Tuollaistako baareissa nykyään on?
En siis yksinkertaisesti kulkemaan yleisillä, käymään kaupassa, kävelemään ruuhkaisilla kaduilla.
En siis ole lainkaan epävarma, ujo, en omaa huonoa itsetuntoa, enkä ole introvertti. Minulla on vain toistaiseksi tämä ongelma.
Tausta:
Pari vuotta sitten yllättäen valvomisputken jälkeen yritin itsemurhaa, olin sairaalassa ja suljetulla hetken.
Ratkaisuni: duunissa on onneksi oma huone, ostin auton, tilaan ravinnon kotiin.
Etäduunia, oma huone ( ei tarvinnut pomolle avautua ), ystävien luona/luonani.
Noloudesta mainitsen, että nuorempana en osannut tilata oikein Hkin keskustan trendiravintolassa Aasialaista ruokaa - nolotti, kuin myös kumisaappaissa ja verryttelyasussa yleisillä sienimetsään meno. Ämpäri kädessä ja huivi päässä. En myöskään mielelläni juokse kantakaupungissa, enkä mene suksien kanssa spåraan. En tiedä miksi.
Muistaakseni 1. selvinpäin koettu seksikokemus nolotti myös - se oli kovin nopea.
Hävettää, että en omaa tarpeeksi digitaalisia taitoja tarvitakseni. Englannin lausumiseni on hyvää, mutta kuitenkin vain ralliluokkaa mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla sytyttää kynttilää muuta kuin niin että voin laittaa raapaistun tulitikun kynttilän syttymisen jälkeen esim . vesikulhoon sammumaan, koska en osaa sammuttaa sitä ravistamalla niin kuin muut. Siis polttaisin itseni tai sytyttäisin todennäköisesti tulipalon. En polta kynttilöitä juurikaan, täysin turhia ja tuottavat myrkyllistä päänsärkyä aiheuttavaa käryä, niin ei ole tullut paljon harjoiteltua. Todella noloa, jos joku joskus pyytäisi jossain sytyttämään kynttilän. Pakenisin varmaan paikalta ennemmin kuin myöntäisin etten pysty tai hakisin vesilasia avuksi.
Sytkäri on kätevä.
En osaa tai uskalla käyttää sytkäriä. 😁
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten terveydenhuolto toimii.
Vaikka miten tavaan netistä etukäteen, että mihin ottaa ensin yhteyttä minkäkinlaisen vaivan kanssa ja toimin siten, niin silti tulee moitetta. Tivataan että miksi tänne tulit tai miksi tänne soitit.
Asiaa ei auta henkilökunnan tympeys ja - minusta - ohjeiden epämääräisyys. Parillisina päivinä pitää astmakohtauksen kanssa soittaa aika etukäteen eikä tulla jonottamaan, paitsi jos on täysikuun aika, jolloin pitää mennä suoraan terveysaseman kolmanteen kerrokseen odottamaan. Paitsi jos sukunimesi alkaa kirjaimilla a-h, niin voit odottaa myös ekassa kerroksessa.
Tämä!!! Katson itsekin netistä aina etukäteen ovatko oireeni sellaisia että niillä edes kehtaa lääkäriä vaivata. Suurin piirtein pää kainalossa oon ennenku kehtaan ees ajatella soittoa. Ajanvarauksesta sitten vastaa aina joku jonka työnkuva on vissiin vain ylipuhua soittaja luopumaan itsesuojeluvaistostaan.
Sain niin kauheaa kohtelua terveysaseman ajanvaraajalta, että jouduin lopettamaan asioinnin kokonaan. Todellakin kaikki sanomiseni kyseenalaistettiin. Käyn nykyään pelkästään yksityisellä ja maksan itseni kipeäksi. Sinne onneksi saa ajan ilman soitteluja.
Olen tosi pahoillani puolestasi. Olen itse hoitajana terveysasemalla. Aiemmin olin töissä kaupungissa ja siellä oli aika kireä meininki. Nyt maaseudun terveysasemalla olen päivittäin mm. ajanvarauksessa ja ihan on erilaista. Tunnen kaikki potilaat hyvin ja viimeisen päälle palvelen heitä. Aina pyritään neuvomaan ja löytämään ratkaisu ongelmiin. Yritetään hoitaa kaikki vaivat kerralla kun on pitkät välimatkat ja raha kulkemiseen on tiukilla. Ystävällisyys ja avuliaisuus on tärkeää. Ehkä sinun pitäisi muuttaa maalle:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taskuparkkeeraus. Autokoulussa tätä opetettiin hyvin vähän ja inssissä ei onneksi tarvinnut taskuparkkeerata. Ilman taskuparkkeerausta mennyt yli 20 vuotta, nyt en kehtaa enää lähteä opettelemaan. Jätän auton mieluummin kauemmaksi, minne sen saa muulla tavalla parkkiin.
Mitä en osaa:
Strippaus
Sylitanssi
Tankotanssi
Päällä oleminen seksissä
Kirjoittaminen
Hmm...... mitähän muuta vielä..? No ainakin nyt nuo
Nolottaa:
Uimahallissa käyminen
Yksin illallisella ravintolassa käyminen (lounas ihan eri asia, käyn lähes joka arkipäivä) Voiko käydä yksin? Joku joskus mennyt tarkoituksella yksin, tilannut ensin juoman "odotellessa", sitten "deitti laittanut viestin ettei tule" ja lopulta tilannut yksin jonkun annoksen. Tarjoilijaa oli ruvennut säälittämään niin, että oli tuonut toisen drinkin ilmaiseksi. Itse olen miettinyt samaa taktiikkaa....... Hahha!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehtaa tulla käymään Helsingissä, kun en ymmärrä joukkoliikenteen lippuja enkä maksua, mulla ei ole kännykässä maksujutskaa eli en pysty ostamaan matkalippua enkä tiedä, mistä bussiin mennään sisälle ja mitä sen jälkeen pitää "tehdä" jne.jne.
Vierailija kirjoitti:
Taskuparkkeeraus. Autokoulussa tätä opetettiin hyvin vähän ja inssissä ei onneksi tarvinnut taskuparkkeerata. Ilman taskuparkkeerausta mennyt yli 20 vuotta, nyt en kehtaa enää lähteä opettelemaan. Jätän auton mieluummin kauemmaksi, minne sen saa muulla tavalla parkkiin.
Mulla ihan tavalliseen ruutuun parkkeeraus onnistuu etuperin (peruuttamalla ei, menee ihan vinoon), mutta kun lähden ruudusta, en mahdu mitenkään kääntymään tai kuvittelen, etten mahdu. Olen jäänyt odottamaan viereisen auton poistumista monet kerrat, koska vasta sitten saan tarpeeksi tilaa päästäkseni ruudusta takaperin ulos. Kortti ollut kohta 30 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin harrastaa ilokseni uintia, mutta osaan uida vain sammakkoa. En kehtaa mennä uimahallin harjoittelemaan rintauinti, jossa pää käy veden alla. Hävettää, kun ainakin uimavalvoja katselee koko ajan. Ärsyttävä ongelma.
En osaa ajaa pyörällä. Tai siis osaan teknisesti, mutta en ymmärrä pyörän kanssa liikennesääntöjä. Jatkuvasti somessa tai iltapäivälehdistössä ivaillaan pyöräilijöistä, jotka menivät väärään aikaan suokatielle tms. Joskus joku kirjoittaa todella vihaisesti jalkakäytävällä pyöräilijöistä. Usein näkee sellaisia kuvia, joissa on kuva liikennetilanteesta ja vaikka kysymys "kuka väistää?". No ne menevät minulla aina väärin. En minä tiedä edes missä saan ajaa. Ajan vain paria tuttua reittiä ja ahdistun, jos pitäisi pidemmälle lähteä. Olisipa joku peruskoulussa opettanut jonkun polkupyöräkortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi joku asia nolottaisi? en pidä kanssa ihmisiä minään, joten heillähän se olisi aihetta nolouteen, kun eivät ole mitään. minä osaan kaikkea, mitä elämässä tarvitsee osata. ärsytyksen kohteita taas riittää paljonkin.
En enää koskaan ryhdy läheisimpiin ihmissuhteisiin, koska minä en vaan osaa toimia niissä. Minulla on uskomaton kyky suututtaa ihmisiä. Mitään autismia ei ole diagnosoitu, mutta silti epäilen olevani sellainen. Ystävien puute tekee kyllä hyvin yksinäiseksi, mutta vielä enemmän sattuu ne välirikot ja ghostaamiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minä pelkään kampaajalla käymistä enemmän kuin hammaslääkäriä. Kampaajan tuolissa koen itseni panttivangiksi. Ahdistaa se, että jos ottaa katsekontaktin kampaajaan hän saattaa alkaa kuulustelunomaisen kyselyn, vaikka haluaisin vain vain hiusten leikkauksen. Pelkään myös ennalta niitä tilanteita, missä kampaaja alkaa kovaäänisesti kommentoimaan esim. hieman poikkeavaa hiusväriäni, vaikka se onkin ilmeisesti kehumiseksi tarkoitettu, ja tähän usein liittyä viereisen tuolin kampaaja ja asiakas. Hiusvärini on geneettinen ominaisuus, ei minun ansiotani. Haluaisin itse vain olla rauhassa ja saada hiustenleikkauksen, en jutella henkilökohtaisista asioistani vieraiden ihmisten kanssa.
Kuule, kun ne parturi-kampaajatki on vain ihmisiä. Niille voi sanoa heti kun menee, että et ole juttutuulella. Heille se on helpotus, monille on rasittavaa se, kun jokaisen asiakkaan kanssa pitää jotain jutella että asiakas tuntee itsensä hyvin ja ystävällisesti palvelluksi. Mun hyvä ystävä on pitkään ollut parturi-kampaaja, ja on kertonut siitä työstä kaikenlaista ja omista fiiliksistään siitä.
Minä pelkään hammaslääkäriä. Siinä hammaslääkärillä on panttivanki kun ei voi lähteä kesken pois vaikka tulisi ripuli tai jotain. On härveleitä suussa tai joku keskeneräinen homma paikkauksen kanssa niin että se on pakko tehdä loppuun. Parturin tuolissa ei mikään pidättele, siitä voi nousta vaikka kesken pois vaikka olisi vain puoli päätä hiuksistä leikattu, ei se parturi perään lähde saksien kanssa jos vaan maksaa sitten hänen työstään.
No kuule itsellesi! tässä ketjussa ideana on, ettei sensuroida!
- voit toki kertoa omasta kokemuksestasi, mutta aikuisena ihmisenä toki itsekin osaan ajatella. Mutta älä lyttää tai vähättele toisen kokemaa. En arvostanut.
Jäi paha maku suuhun tästä kuule-opastuksesta.
Tämä kuule-vastaus sai minut pohtimaan, että tässä saattaa olla se syy, miksi ihmiset eivät peloistaan yleensä puhu, kun pelkona on tällaiset "kuule_kun_minä_kerron" viisaampana ihmisenä, että mitä sinun tulisi ajatella ja että tunteesi on väärä ja turha. Kun emme sitten peloistamme uskalla avautua, jäämme siihen tunteeseen että olemme ainoita jotka tuntevat näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että, juuri tuollaistahan se elämä oli -ennen uskoontuloa.
En tosin muistanukaan itseasiassa, miten rajattua ja täynnä pelkotiloja se elämä silloin oli - mutta Jeesus vapauttaa kaikista peloista ja se on mahtavaa vapautta!
Minä ja mieheni ollaan molemmat uskovia, ja molemmilla on joitain ihmeellisiä jännityksiä ja osaamattomuuksia.
Omia osaamattomuuksiani: En osaa kunnolla ajaa pyörällä, en ole pitkään aikaan edes yrittänyt. Ajokorttia ei ole ja ajatuskin hirvittää. En osaa syödä hampurilaista mitenkään järkevästi, joko suttaan koko naaman majoneesiin tai sitten joudun paloittelemaan koko setin haarukalla ja veitsellä, sämpylätkin. Tuolille seisomaan nouseminen ja etenkin laskeutuminen jännittää joka kerta. Ylipäätään monet motoriset asiat vähän hankalia. Mies taas jännittää erityisesti epäselvien asioiden kysymistä ja toimintaohjeiden pyytämistä, mikä sitten taas heijastuu hyvinkin monenlaisiin tilanteisiin.
Joo, ei pelkkä uskominen riitä. Saatanakin uskoo Jeesukseen mutta ei pelastu. Jeesus ei oo myöskään luvannut poistaa kaikkia pelkoja me tässä nykyisessä elämässä, vasta sitten uudessa maailmassa (Ilmestys 21:3,4)
Olen myös hengellinen ihminen ja Raamattu opettaa että ollaan epätäydellisiä. Rohkeus yleensä muuten kasvaa iän myötä, koska tulee kokemusta lisää.
Apteekki. Reseptillä lääkettä hakiessa farmaseutti kailottaa lääkkeen nimen, käyttötarkoituksen ja reseptin sisällön kovaan ääneen, käytännössä kaikille apteekin asiakkaille. Miksi pitää huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Juhlien keskipisteenä oleminen. En aio juhlia edes tulevia lakkiaisiani.
Tämä. Mentiin maistraatissa naimisiin, koska en todellakaan olisi voinut järjestää juhlia missä olisin keskipisteenä. Onneksi mies samanlainen, niin häntäkään ei haitannut maistraatissa meneminen.
Pelkään esiintymistä, koska olen saanut paniikkikohtauksia niiden aikana. Päässä heittää, ajatus lamaantuu täysin ja alan sönköttää. Ahdistun ja inhoa koulutuksia, vanhempainiltoja ym. missä mahdollisesti joutuu tällaisiin tilanteisiin...
Olen hammashoitaja, työssä olen onneksi aina selviytynyt hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En osaa ajaa pyörällä. Tai siis osaan teknisesti, mutta en ymmärrä pyörän kanssa liikennesääntöjä. Jatkuvasti somessa tai iltapäivälehdistössä ivaillaan pyöräilijöistä, jotka menivät väärään aikaan suokatielle tms. Joskus joku kirjoittaa todella vihaisesti jalkakäytävällä pyöräilijöistä. Usein näkee sellaisia kuvia, joissa on kuva liikennetilanteesta ja vaikka kysymys "kuka väistää?". No ne menevät minulla aina väärin. En minä tiedä edes missä saan ajaa. Ajan vain paria tuttua reittiä ja ahdistun, jos pitäisi pidemmälle lähteä. Olisipa joku peruskoulussa opettanut jonkun polkupyöräkortin.
Minä opin pyörän liikennesäännöt kun kävin autokoulun kolmekymppisenä. Autokoulu tosin jäi kesken syventävässä vaiheessa eli siinä sitten minun antini ketjun aiheeseen, mutta pyöräillessä liikennesäännöt ovat selvät. Minulla on siis polkupyöräkortti ja aivan h€lvetin kallis sellainen XD
Olen nelikymppisenä taas sinkku pitkän liiton jälkeen. En uskalla mennä baariin tapaamaan miehiä, vaikka parikymppisenä kyllä luuhasin yökerhoissa ja pubeissa ja ties missä bileissä. En tiedä, mitä tehdä, jos joku urpo tulee juttelemaan. Ok, annan hänelle mahdollisuuden. Mutta jos osoittautuu urpoksi, miten pääsen eroon? Vaihdan baaria? Vai miten annetaan pakit? Tuleeko huorittelua ja läskittelyä?