Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Vierailija kirjoitti:
Olen näppärä auton kanssa, olen tottunut ajamaan isoilla henkilöautoilla, pakettiautollakin. Ahtaat paikat, peruutukset, parkkeeraukset jopa kärryn kanssa sujuu, mutta en osaa tankata! Tai en edes uskalla mennä kokeilemaan... Mies on tankannut mun auton kohta 20 v, eikä se edes tiedä mun tankkauskammosta. Olen vain aina onnistunut muiluttamaan tankkauksen sille. Miettikää nyt, kuinka säälittävää. 🙈
Mulla sama! Mulla on ollut kortti 36 vuotta ja olen tankannut viimeksi juuri kortin saaneena. Yleensä isä hoiti tankkaamisen, sitten silloinen avopuoliso, nykyään mieheni. Kerran jouduin tilanteeseen, että tankki tyhjä ja mies sairaalassa. Onneksi ainakin täällä on Shellillä sellainen palvelu, että tankkaavat sulle. En edes kehtaa mennä harjoittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paniikkihäiriöt ovat toki erikseen, mutta muuten näillä kaikilla peloilla on yksi yhteinen syy: kuvitellaan, että ihmisiä kiinnostaa mitä sinä teet. Ei kiinnosta. Ketään ei kiinnosta se, mitä teet. Et ole niin kiinnostava. Muutkin miettivät vain omia asioitaan ja osaamisiaan ja omia mokiaan.
Ymmärrän toki monenlaiset pelot, mutta ne ovat täysin turhia, koska perustuvat tälle itsekeskeiselle harhalle.
No tuota, olen eri kannalla kanssasi tässä asiassa. Joku sosiaalinen pelko voi olla tuollainen kuvailemasi kaltainen, mihin sopii tuo, ettei muita kiinnosta jne. Oman pelon tunteeseen on mielestäni hyödyllistä tutustua, kuten muihinkin tunteisiinsa. Pelko on perusluonteeltaan suojaava tunne. Joskus pelko on tervettä, eikä sitä ole tervettä sivuuttaa. Kannattaa kuunnella itseään. Valitettavasti on ihmisiä, joita kiinnostaa liikaa ja väärällä tavalla, vääristä syistä muiden elämä ja tekemiset.
Joskus pelko voi pelastaa vaarasta. Pelkoa ei kannata lakaista maton alle.
En osaa leperrellä vieraille lapsille. Tuntuu monesti että sitä odotetaan naiselta.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla tehdä aloitetta miehille. Pelkään torjuntaa.
Sama, mutta naiselle. Olen liian nörttimäinen ja pakit tulisi sata varmasti.
Vierailija kirjoitti:
En halua pelata mitään pakohuonepeliä, kun olen ihan varma, etten osaa ratkaista yhtään pulmaa. Suunnittelevat työpaikalle pakopeliä ja pelkkä ajatus styroksiaivoistani saa palan kurkkuun.
Pakopeliä pelataan yleensä ryhmässä, lyöttäydy jonkun mukaan ja anna sen tehdä työt. Voit ihan hyvin sanoa, ettet ole ikinä ollut pakohuoneessa etkä ihan ymmärrä miten homma toimii. Eka kerta on vähän ihmettelyä. Kaikki muutenkin touhottavat ympäriinsä niin siinä on aika helppoa peesailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaa ruokaa toisten nähden. Olen huono ruoanlaittaja ja jotkin muiden yksinkertaisena pitämät asiat saattavat olla itselle täyttä hepreaa kun olen lähinnä vain tottunut tekemään samoja perusjuttuja vuodesta toiseen (eikä se minua haittaa, tykkään noista perussafkoista). Munaisin varmaan munienkin keittämisen.
En osaa kuvitella että järjestäisin vieraille jonkun tarjoilun ja emännöisin. On ahdistava ajatus olla tavallaan keskipisteenä ja vastuussa siitä että ihmiset viihtyy ja kaikki onnistuu, varsinkin jos ne ihmiset on vähän vieraampia. Se tuntuu jotenkin myös teennäiseltä kun en ole mikään kodinhengetär tms., vaikka varsinkin vanhemmat ihmiset tuntuu odottavan sellaista kun on nainen. Monille varmaan ihan normaali asia, mutta itse olen vältellyt tällaista koko elämäni ja toisaalta harmittaa etten kykene sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kirjotan tänne koska täällä on ihanan vapaata. Ei tarvitse keskustella mistään nälänhädästä tai sodasta, kuka niitä haluaa ajatella. Niin ihku tuo joka ei uskalla mennä salille, pelkää tekevänsä vääriä liikeitä, kamalaa. Sitten kiva kun voi vaan miettiä kivoja juttuja, ei sellaisia vakavia.
Lol, olen jo 2 vuotta lykännyt autopesussa käyntiä ja sen sijaan pessyt sen käsin mökillä käynnin yhteydessä. Mutta kun ahistaa sen typerän automaattitörpön käyttö. Törttöilen kuitenkin samalla kun takana on toinen auto kärsimättömänä odottelemassa vuoroaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisemmin matkustelin paljon ulkomaille lentäen. Nykyisin en enää. Ei lentopelon vuoksi, vaan siksi, että pelkään mokaavani lentokentällä. En tiedä miten niitä lähtöselvitysautomaatteja käytetään, enkä ilkeä kysyä neuvoa keneltäkään.
Just lensin vähän aikaa sitten. Hki-Vantaalla oli virkailija vahtimassa automaatteja ja auttamassa niitä jotka tarvitsivat neuvoja automaatin käytössä. Turha pelko pois ja matkaan!
Olin kerran tuollaisella automaatilla Helsinki-Vantaalla ja ehkä väsymyksestä tai jännityksestä johtuen en osannut käyttää sitä. Virkailija tuli kyllä auttamaan mutta huokui sellaista "miten ihmeessä et osaa tätä, senkin typerys" -asennetta.
Ohjattu liikunta. Joo vois tulla ihan tarpeeseen ja tuoda tavoitteellisuutta, mutta kun nolottaa jonkun toisen edessä ähkiminen. En muutenkaan suostu tekemään mitään urheilullista muiden ihmisten seurassa paitsi pitkiä kävelylenkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jättänyt usein kysymästä tietä, kun olen ollut ulkomailla hieman eksyksissä. Nolottaa herättää huomiota ja kysellä (paikallisille) itsestäänselvyyksiä. Kun sitten tässä kerran pakkotilanteessa kysyin, vastaaja ei tajunnut kysymystäni ja kuuli huonosti. Nolotti, kun jouduin melkein huutamaan. Yritän aina neuvoa eksyneen näköisiä turisteja ennen kuin he kysyvätkään mitään, koska ajattelen, että heilläkin voi olla kammo.
-En uskaltaisi enää ajaa autoa, koska siitä on jo varmaan 15 vuotta, kun olen ajanut. Ja mulla ois vasta nyt nelikymppisenä varaa autoon, sekin muuten hävettää.
-En uskalla laittaa ruokaa tai leipoa toisille ihmisille. Entä jos mun kokkaukset on pahoja, mutta kukaan ei uskalla sanoa mitään, koska näkee et oon yrittänyt kovasti ja mut tunnetaan epävarmana kokkina?
-En uskalla hakea parempaa työpaikkaa, koska mä jossain konttorissa, ei tulis mitään, miten mä uskaltaisin tuoda mun ideoita esille? En osaa edes kirjoittaa cv:tä, koska en vaan mielestäni osaa mitään.
- Esiintymispelkoa mulla ei ole ollenkaan. Ei ketään kiinnosta mitä mä puhun yleisön edessä. Ykskään kiusaaja ei ole koskaan uskaltanut haastaa yleisön edessä. Esiintymisiin valmistaudutaan, joten olen kyllä valmistautunut kysymyksiin ym. Mutta jossain kahvipöydässä on vaikea puolustaa mielipidettään kun joku aina keskeyttää, vaihtaa puheenaihetta, loukkaantuu yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten terveydenhuolto toimii.
Vaikka miten tavaan netistä etukäteen, että mihin ottaa ensin yhteyttä minkäkinlaisen vaivan kanssa ja toimin siten, niin silti tulee moitetta. Tivataan että miksi tänne tulit tai miksi tänne soitit.
Asiaa ei auta henkilökunnan tympeys ja - minusta - ohjeiden epämääräisyys. Parillisina päivinä pitää astmakohtauksen kanssa soittaa aika etukäteen eikä tulla jonottamaan, paitsi jos on täysikuun aika, jolloin pitää mennä suoraan terveysaseman kolmanteen kerrokseen odottamaan. Paitsi jos sukunimesi alkaa kirjaimilla a-h, niin voit odottaa myös ekassa kerroksessa.
Tämä!!! Katson itsekin netistä aina etukäteen ovatko oireeni sellaisia että niillä edes kehtaa lääkäriä vaivata. Suurin piirtein pää kainalossa oon ennenku kehtaan ees ajatella soittoa. Ajanvarauksesta sitten vastaa aina joku jonka työnkuva on vissiin vain ylipuhua soittaja luopumaan itsesuojeluvaistostaan.
Sain niin kauheaa kohtelua terveysaseman ajanvaraajalta, että jouduin lopettamaan asioinnin kokonaan. Todellakin kaikki sanomiseni kyseenalaistettiin. Käyn nykyään pelkästään yksityisellä ja maksan itseni kipeäksi. Sinne onneksi saa ajan ilman soitteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttää itsepalvelukassaa. En ole ikinä käyttänyt enk kiiä uskalla aloittaa, menisin vaan sekoilemaan siihen ja sitten takana olevat voivat päivitellä mikä urpo siinä sekoilee ja viivästyttää.
Jos mene S-ryhmän kaupoissa niin se kone HUUTAA sulle kyllä ohjeet miten toimia tyyliin "JOS SINULLA EI OLE S-ETUKORTTIA PAINA "EI S-ETUKORTTIA" NÄPPÄINTÄ." Rohkeasti vaan.
Ja siitä näytön alakulmasta voi halutessaan napauttaa äänen pois päältä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten terveydenhuolto toimii.
Vaikka miten tavaan netistä etukäteen, että mihin ottaa ensin yhteyttä minkäkinlaisen vaivan kanssa ja toimin siten, niin silti tulee moitetta. Tivataan että miksi tänne tulit tai miksi tänne soitit.
Asiaa ei auta henkilökunnan tympeys ja - minusta - ohjeiden epämääräisyys. Parillisina päivinä pitää astmakohtauksen kanssa soittaa aika etukäteen eikä tulla jonottamaan, paitsi jos on täysikuun aika, jolloin pitää mennä suoraan terveysaseman kolmanteen kerrokseen odottamaan. Paitsi jos sukunimesi alkaa kirjaimilla a-h, niin voit odottaa myös ekassa kerroksessa.
Tämä!!! Katson itsekin netistä aina etukäteen ovatko oireeni sellaisia että niillä edes kehtaa lääkäriä vaivata. Suurin piirtein pää kainalossa oon ennenku kehtaan ees ajatella soittoa. Ajanvarauksesta sitten vastaa aina joku jonka työnkuva on vissiin vain ylipuhua soittaja luopumaan itsesuojeluvaistostaan.
Sain niin kauheaa kohtelua terveysaseman ajanvaraajalta, että jouduin lopettamaan asioinnin kokonaan. Todellakin kaikki sanomiseni kyseenalaistettiin. Käyn nykyään pelkästään yksityisellä ja maksan itseni kipeäksi. Sinne onneksi saa ajan ilman soitteluja.
Joo todellakin. Minusta ihminen on aina oman vointinsa ja tilansa asiantuntija niin tuntuu loukkaavalta että kyseenalaistetaan ja pidetään ikäänkuin tyhmänä. Ja joku random tyyppi kertoo muutaman minuutin keskustelun jälkeen suunnilleen että olet ollut vuosikaudet väärässä omasta terveydentilastasi, vain koska hänellä sattuu olemaan joku alan koulutus.
Selfien ottaminen. Maailman nolointa hommaa, mutta näyttää onnistuvan monilta. Kerran julkisessa liikennevälineessä joku keikisteli viimeisen päälle laitettuna kameralle kuohuviinipullo kädessään. Se näytti tosi epäaidolta ja turhamaiselta. Nolotti hänen puolestaan, vaikka ei varmaan olisi pitänyt. Joskus voisi olla kivakin ottaa selfie vaikka jonkin nähtävyyden luona ja lähettää jollekulle, mutta ei vain pysty.
Olen 32, mutta en osaa meikata kunnolla - jäänyt vain siihen, että hieman valokynää, ja musta ripsiväri sekä usein poskipuna eli siinä se, joskus hieman kulmakynää (mutta valmiiksi jo tummat kulmat) ja huulirasvaa.
Käytännössä mun meikki on vain musta pidentävä maskara ja valokynää, toisinaan oheen poskipunaa.
Näin lukiosta asti.
Toisaalta läheiset sanoo luonnonkauniiksi ja joskus vieraatkin ihmiset. En vain osaa tehdä muuta tai upeita silmämeikkejä tai luomivärejä. Olen avuton, osaamaton ja taidoton tässä asiassa. Häpeä ja koen jopa tyhmäksi, hölmöksi ja riittämättömäksi.
Muuten hoidan ihoa huolella misellivedellä tai puhdistusgeelillä, kasvovettä, seerumia, laadukkaita voiteita.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla sytyttää kynttilää muuta kuin niin että voin laittaa raapaistun tulitikun kynttilän syttymisen jälkeen esim . vesikulhoon sammumaan, koska en osaa sammuttaa sitä ravistamalla niin kuin muut. Siis polttaisin itseni tai sytyttäisin todennäköisesti tulipalon. En polta kynttilöitä juurikaan, täysin turhia ja tuottavat myrkyllistä päänsärkyä aiheuttavaa käryä, niin ei ole tullut paljon harjoiteltua. Todella noloa, jos joku joskus pyytäisi jossain sytyttämään kynttilän. Pakenisin varmaan paikalta ennemmin kuin myöntäisin etten pysty tai hakisin vesilasia avuksi.
Minulla on vähän samansuuntainen ongelma. En uskalla käyttää tulitikkuja, koska pelkään, että tikku katkeaa. Olin nimittäin kerran yhdessä luottotehtävässä, jossa piti julkisesti sytyttää kynttilöitä. Kaikkien katsoessa minuun onnistuin katkaisemaan kolme tikkua. Olin vajota lattian alle häpeästä. Siitä on jo kauan, mutta jo tikkuaskin näkeminen ahdistaa. Tähän liittyvä ongelma kruunaa kaiken: en osaa käyttää sytkäriä. Olen yrittänyt monta kertaa ja joka kerta tuloksena on hiertymä kädessä, ei tulta. Olen ääritumpelo :(
En uskalla nykyisin enää tavata ketään miehiä, koska pidän itseäni huonompana kuin kaikki muut ja pelkään että se paljastuu.