Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Mulla on kans tuo että en uskalla tankata autoa 🤣🤦 Osaan kyllä, olen peräti joskus tankannu, mutta mua ahdistaa jos takana tai toisella puolella on myös joku tankkaamassa.
Pelkään aina sitä että entä jos kortti ei toimikaan tai tulee joku virheilmotus näyttöön tai se laite imaseeki koko kortin sisuksiinsa jne jne, sitte joudun paniikkiin enkä tiedä mitä tehdä 🤦
Mulla on paha sos.tilanteiden pelkokin että senki takia en ikinä käy tankkaamassa, myös moni muu asia elämässäni on vaikeaa kun pelkään että mokailen ja ahdistaa 🤦
Mies tankkaa aina meidän autot, mies myös tietää etten pysty ite 😄🤦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa teroittaa moottorisahan ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleiset vessat ovat olleet minullekin kauhun paikka. Ison hädän toimitus ei ikinä onnistukaan muualla kuin kotona, mutta pissalla on pakko käydä muuallakin. Itseäni helpotti suunnattomasti, kun tajusin alkaa laittamaan vessakopissa olevan hanan päälle toimitukseni ajaksi, sen kohinan alle jää jännityksen ja pelko vessaäänien kuulumisesta koppini ulkopuolelle. En yhtään ole jäänyt miettimään, mitä muut ajattelevat vedenkohinasta, arvelen vain että ymmärtävät että meitä vessakammoisia on. Toisaalta ajattelen myös että minun kohinani voi helpottaa naapurikoppilaisenkin vessakäyntiä. 🙂
Onkohan miehillä mitään tämmöisiä kammoja, onko se pisuaarilla rennosti kipaisu niin helppoa kun elokuvissa näyttää? 😉
Miehillä se vasta vaikeaa on, jos on ujo rakko. Pissi ei tule, vaikka rakko olisi halkeamaisillaan, jos joku on vieressä. Aina on päästävä ovelliseen vessaan. Kakkoshädän kanssa ei ole ongelmaa, koska se tapahtuu aina oven takana.
En osaa tehdä yhteistyötä lapseni peruskoulun opettajan kanssa opettajaa tyydyttävällä tavalla. Tein niin tai näin, aina on väärinpäin.
En kehtaa huutaa edes yksin omassa talosa, koska nolottaa jos joku sattuiskin kuulemaan.
Haluisin kokeilla auttaisko se laukasemaan stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla, enkä taida enää osaa puhua totta lainkaan. Keksin juttuja ja valehtelen kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kans tuo että en uskalla tankata autoa 🤣🤦 Osaan kyllä, olen peräti joskus tankannu, mutta mua ahdistaa jos takana tai toisella puolella on myös joku tankkaamassa.
Pelkään aina sitä että entä jos kortti ei toimikaan tai tulee joku virheilmotus näyttöön tai se laite imaseeki koko kortin sisuksiinsa jne jne, sitte joudun paniikkiin enkä tiedä mitä tehdä 🤦
Mulla on paha sos.tilanteiden pelkokin että senki takia en ikinä käy tankkaamassa, myös moni muu asia elämässäni on vaikeaa kun pelkään että mokailen ja ahdistaa 🤦
Mies tankkaa aina meidän autot, mies myös tietää etten pysty ite 😄🤦
Mulla on just tää ja sit mulle tapahtui näin:
Mä en saanu sitä bensaluukkua auki (uus auto) ja rämpytin vaik mitä nappei yms. No yks vanha pappa tuli apuun, samalla siihe tuli jonottaa joku nuori mies ja nuori nainen kyydissä. Mä siinä nolona mietin ja vanha pappa yritti auttaa ja sitte ku sekää ei saanu, ni menin kysyy nuorelta mieheltä apua ja se sit sai sen luukun auki. Piti siis aukasta avaimesta KAIKKI ovet, että se luukku aukee ja olin just sitä enne rämpyttäny avainta ni se nuorimies sai sen auki.
No ku mä olin sitä vanhaa pappaa häirinnyt kun oli maksamassa, hän kadotti korttinsa ja hän sitten panikoi ja etti korttia. Mä menin apuun eikä löytyny. Sit se pappa ajo parkkiin viereen, että se nuorimies pääs tankkaamaan, ni taas, heti se nuorimies löys sen papan kortin.
Hitto ku nolotti ja vielki nolottaa toi tapaus 😂🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nolottaisi ja varmaan osaisinkin jos haluaisin, mutta olemme asuneet yli 30 vuotta omakotitalossa, mutta en ole kertaakaan leikannut ruohoa.
En uskalla käyttää kaupunkipyörää tai skuuttia en myöskään kehtaa pitää kuulokkeita (sellaisia isoja korvan päällä makaavia) ulkona liikkuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuhottomasti juttuja, joista en uskalla tai kehtaa tehdä tai sellaisia, joita on pakko tehdä, mutta se on joka kerta kamalaa, eikä helpotu toistamisenkaan myötä.
En esimerkiksi uskalla ajaa autolla, koska olen siinä niin huono. Olen asunut Helsingissä kolme vuotta ja koska en aja, loogista olisi käyttää bussia, mutta en uskalla, koska en tiedä miten siellä toimitaan, joten olen sen varassa, että mies kuskaa. Lähellä oleviin paikkoihin menen kävellen, mutta siinäkin on se ongelma, että inhoan tien ylittämistä, jos ei ole liikennevaloja, koska aina on epävarmuutta, että pysähtyykö auto vai ei ja jostain syystä sekin on noloa, jos en ole salamana suojatiellä kun auto pysähtyy tai auta armias, jos joku huitoo ylittämään tien. Tuo ei estä liikkumista kävellen, mutta tekee siitä inhottavaa.
Tässä oli muutama esimerkki, tunnen itseni naurettavaksi, mutta näköjään en ole ainut jolla on outoja pelkoja.
Sain mieheltä uuden todella kalliin pyörän, enkä ole saanut aikaiseksi vielä ostaa kypärää, ja joka kerta kun olen ajanut sillä (alle 5 kertaa) niin on hävettänyt koska olen miettinyt että jos joku oikea pyöräilijä näkee minut niin pitää minua ihan älyvapaana blondina joka pelleilee kunnon välineiden kanssa ja lopulta varmaan rikkoo sekä itsensä että pyörän. Joka toisaalta on ihan totta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten terveydenhuolto toimii.
Vaikka miten tavaan netistä etukäteen, että mihin ottaa ensin yhteyttä minkäkinlaisen vaivan kanssa ja toimin siten, niin silti tulee moitetta. Tivataan että miksi tänne tulit tai miksi tänne soitit.
Asiaa ei auta henkilökunnan tympeys ja - minusta - ohjeiden epämääräisyys. Parillisina päivinä pitää astmakohtauksen kanssa soittaa aika etukäteen eikä tulla jonottamaan, paitsi jos on täysikuun aika, jolloin pitää mennä suoraan terveysaseman kolmanteen kerrokseen odottamaan. Paitsi jos sukunimesi alkaa kirjaimilla a-h, niin voit odottaa myös ekassa kerroksessa.
Tämä!!! Katson itsekin netistä aina etukäteen ovatko oireeni sellaisia että niillä edes kehtaa lääkäriä vaivata. Suurin piirtein pää kainalossa oon ennenku kehtaan ees ajatella soittoa. Ajanvarauksesta sitten vastaa aina joku jonka työnkuva on vissiin vain ylipuhua soittaja luopumaan itsesuojeluvaistostaan.
Sain niin kauheaa kohtelua terveysaseman ajanvaraajalta, että jouduin lopettamaan asioinnin kokonaan. Todellakin kaikki sanomiseni kyseenalaistettiin. Käyn nykyään pelkästään yksityisellä ja maksan itseni kipeäksi. Sinne onneksi saa ajan ilman soitteluja.
Olen työni puolesta joutunut soittelemaan paljon terveyskeskusten ajanvarauksiin ja sairaaloiden puhelinvaihteisin ja hyvin erikoista porukkaa tuntuu niitä hoitavan. Tiuskivia, töksäytteleviä, ylimielisiä ja autuaan pihalla kuin lumiukot. Eivät aina ymmärrä lainkaan, mistä asiasta on oikein kysymys ja saattavat jäädä jankkaamaan jostain sivulauseesta tai alkaa yhtäkkiä vain nauraa höröttää jollekin mielestään hassulle sanomiselleni/ilmaisulle/mille lie. Suurin osa ei tormistaudu ennen kuin olen tarkoituksella ottanut tiukemman äänensävyn ja puhetyylin, vaikka en minkäänlaisesta kovistelusta liiemmin pidä. Ikään kuin vasta sitten havahtuisivat, että jaa, sillä on varmaan oikeasti joku asia hoidettavana.
Itse ketjun aiheesta, että tämä on oikein terapeuttinen ja asiallisuudessaan ilahduttava ketju! Tunnistin itseni monesta viestistä. On jännä, kuinka sitä voi oikeastaan elää koko elämänsä siinä uskossa, että kaikki muut osaavat asian X mutta minä en. Sitten tällaista keskustelua lukiessa huomaa, että meitä muita asiassa X tumpeloivia on vaikka kuinka paljon. Kiitos teille kaikille rohkeudestanne ja rehellisyydestänne!
Vierailija kirjoitti:
Kammoan asioiden hoitamista puhelimitse. En oikein edes tiedä, miksi. Jos mietin, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Menen sekaisin sanoissani? Vastaaja on ilkeä? En saa asiaani hoidettua? IHAN SAMA. Mutta silti...
Samat sanat, en millään haluaisi soittaa ainakaan mihinkään toimistoon yms, tutuille juuti ja juuri.
----
En osaa ajaa pyörällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty käyttämään navigaattoria autoillessa. En näe, en kuule, en ota selvää. Onneksi muistan reitit vilkaisemalla karttaa kerran etukäteen.
Kysykää ihmiset rohkeasti, kun joku asia on epäselvä! Me asiakaspalvelijat olemme tottuneet monenlaisiin kysymyksiin.
Myös Youtube-videoista löytyy nykyään apu yllättävän moneen asiaan.
Ketjussa kuvatuista tilanteista suurin osa on sellaisia, jotka alkavat sujua rutiinilla riittävien toistojen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuhottomasti juttuja, joista en uskalla tai kehtaa tehdä tai sellaisia, joita on pakko tehdä, mutta se on joka kerta kamalaa, eikä helpotu toistamisenkaan myötä.
En esimerkiksi uskalla ajaa autolla, koska olen siinä niin huono. Olen asunut Helsingissä kolme vuotta ja koska en aja, loogista olisi käyttää bussia, mutta en uskalla, koska en tiedä miten siellä toimitaan, joten olen sen varassa, että mies kuskaa. Lähellä oleviin paikkoihin menen kävellen, mutta siinäkin on se ongelma, että inhoan tien ylittämistä, jos ei ole liikennevaloja, koska aina on epävarmuutta, että pysähtyykö auto vai ei ja jostain syystä sekin on noloa, jos en ole salamana suojatiellä kun auto pysähtyy tai auta armias, jos joku huitoo ylittämään tien. Tuo ei estä liikkumista kävellen, mutta tekee siitä inhottavaa.
Tässä oli muutama esimerkki, tunnen itseni naurettavaksi, mutta näköjään en ole ainut jolla on outoja pelkoja.
Autolla ajo voikin olla hankalaa, kun on paljon havainnoitavaa ja useat kuskit siinä mokailevatkin (mutta eivät huomaa tai välitä). Bussiasioihin on kuitenkin hyvät neuvot HSL-sivuilla, ihan yksityiskohtaisesti kerrotaan kaikesta. Reittioppaasta näet kävelyreittejä ja -aikoja myöten, miten pääset pisteestä A pisteeseen B.
Jalankulkijana kannattaa itsevarmasti ottaa tilansa liikenteessä suojatietä lähestyessä, mutta kuitenkin salaa valmistautua väistämään, jos lähestyvä ajoneuvo ei väistäisikään. Muista heijastimet pimeällä tai sinua ei edes voi nähdä ajoneuvon sisältä. Kun joku pysähtyy selvästi ja ajoissa, niin voi heilauttaa kiitoksen, vaikka toinen tekikin vain velvollisuutensa.
Helsingissä on lokakuun loppuun asti käytössä myös kaupunkipyörät, jotka on tietyillä matkoilla käteviä. Niiden käytöstä pitää maksaa päivä- tai kausimaksu, ehkä viikkokin oli mahdollinen. Toisen kyytien varaan ei kannata jäädä.
En koskaan kerro taustaani uusille ihmisille. Siis sitä, että jouduin lapsena istumaan seuroissa ja olimme köyhiä.
En kehtaa enää liittyä Facebookiin. Hyvin olen pärjännyt ilmankin, mutta aina silloin tällöin tulee eteen jotain, mitä ei pääse lukemaan ilman tiliä.
En uskalla ostaa älyluuria! Olen ollut ent. työpaikkani mikrotuki, mutta älyluuri ei toimi loogisesti. :/ En uskalla, koska pelkään ihmeellistä kosketusnäyttöä.
Sama! Sitä paitsi näytän selfieissä valkoiselta Shrekiltä, joka haistaa pierun. Pidän ylipäänsä kuvatuksi joutumista niin vastenmielisenä, että naama menee sitruunaksi ja silmät kiinni. Kukaan ei oikeasti tunnista passikuviani. Luokkakuvistakin siskot kysyivät joskus, että missä olet. Piti näyttää, että tuossa noin.