Onko yleistäkin poissaolotuntien seuranta koulussa, mikäli tunteja "liikaa", niin lasu?

Vierailija kirjoitti:

On, meillä on samanlainen malli käytössä. Tosin kyllä niitä kouluneuvotteluja on useita ennen kuin lasu tehdään, ei sitä suoraan tietyn poissaolomäärän jälkeen tehdä.

Sama oli meillä.

Keskusteluita oli aivan tolkuttomasti.

Ja kun lapsen krooninen sairaus ei keskustelemalla parantunut, niin sitten tuli lasu. Sitten tuli lisää keskusteluita ja kun ei lapsen krooninen sairaus vieläkään parantunut, niin tuli uusi lasu.

Tämän jälkeen vaihdoimme koulua. Sosiaaliviranomaiset suosittelevat koulun vaihtamista, sillä toistuvista lasuista aiheutui vaan turhaa huolta perheelle.

Uudessa koulussa yhteistyö toimii paremmin.

Keskusteluita tietysti pidetään, mutta ne ovat asiallisia ja niissä keskitytään siihen, miten lapsen koulunkäynti saadaan helpoiten onnistumaan ja millaista tukea lapsi tarvitsee.

Lasu tehdään ja parhaassa tapauksessa saavat lapsen huostaanotettua kun aikansa kiusaavat. Ja laitoksessa olo jatkuu täysi-ikäiseksi, koska laitos ei välitä meneekö lapsi kouluun vai ei.

Koettu on ja huosta jatkuu. Vaikka koulunkäymättömyys ei pitäisi olla huostan jatkolle peruste. Mutta näin on.

Jos vuodessa tehdään 80 000 aiheetonta lasua, voi miettiä kuinka moni niistä menee seuraavaan vaiheeseen ja sitten mietitään miksi huostaanottojen määrät nousevat.

Mikä tätä maata vaivaa kun lasu saa tehdä omavaltaisia päätöksiä??

Tottakai lasu jos ilman syytä on poissa mutta teillä on syy.

Vierailija kirjoitti:

Jos vuodessa tehdään 80 000 aiheetonta lasua, voi miettiä kuinka moni niistä menee seuraavaan vaiheeseen ja sitten mietitään miksi huostaanottojen määrät nousevat.

Mikä tätä maata vaivaa kun lasu saa tehdä omavaltaisia päätöksiä??

HUOLI.

Opettajilla on velvollisuus tehdä ilmoitus ja jos osuu innokas sossu paikalle kannattaa olla todella varuillaan.

Ehdottavat sijoitusta ns. kokeiluna.

Mutta sinne laitokseen lapsesi jää.

Älä suostu mihinkään ja yritä pitää lapsesi koulussa.

Meillä kävi noin vaikken suostunutkaan sijoitukseen ja voitte arvata ettei koulu onnistu laitoksesta.

Mulla oli yläasteikäisenä poissaoloja selvästi keskimääräistä enemmän. Perheessä oleva päiväkoti-ikäinen sisarus kantoi flunssa ja vatsatauteja kotiin ja toisaalta vanhempani eivät halunneet laittaa puolikuntoisena kouluun. Keskiarvoni oli koko yläasteen 9,5 molemmin puolin. Olisi ollut oppimiselleni ihan yhdentekevää vaikka olisin oikeasyi jonkun päivän joskus vain räkinyt kattoon.

Olisi ollut melkoista resurssien tuhlausta kasata moniammatillista ryhmää ja lastensuojelua keskustelemaan joka vuosi siitä paljonko olen tai en ole koulussa läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Näin opettajan ja vanhemman näkökulmasta, kyllähän lapsen tilanne pitää selvittää, jos on jatkuvia sairaspoissaoloja. Mikä niitä aiheuttaa, mitä niille syille voi tehdä jne. Siksi nämä rajat on. Ei ole normaalia eikä hyvä, että lapsi on jatkuvasti sairaana. Tai aikuinen. Kyllä työnantajallakin on velvollisuus selvittää tilanne, jos aikuinen työntekijä sairastaa usein. Ja hankkia apua. Siitä lapsenkin kohdalla on kyse. Lasu ei tässä liity millään tavalla huostaanottoon tai muuhun sellaiseen, vaan saadaan monipuolisemmat resurssit ja vakavammin otettavat termit käyttöön.

Tämä onkin mielenkiintoista.

Me olemme jo 10 vuoden ajan selvineet syitä lapsen jatkuvaan sairasteluun, infektioherkkyyteen, hitaaseen toipumiseen, outoihin tapaturmien (sattuvat aina koulussa liikuntatunnilla tai välitunnilla) vaikeaan migreeniin ja vatsavaivoihin.

Oireet ovat niin rajuja, että välillä saa suonensisäisen kipulääkityksen sairaalassa.

Ollaan saatu roppakaupalla höpödiagnooseja ja psykiatrisellekin on lähetetty.

Apua ollaan haettu sekä julkiselta että yksityiseltä puolelta.

Alkuvuodesta ryhdyttiin tapaamaan eri alojen erikoislääkäreitä yksityisellä, sillä julkinen ei enää halunnut tehdä enää lisätutkimuksia. Tuumattiin, että käydään läpi vaikka kaikki yksityiset lääkärit, jotta syy sairasteluun löytyisi.

Ja kyllähän se lopulta löytyi.

Aikamme kun oltiin yritetty niin löytyi sidekudossairaus, joka selittää kaikki lapsen oireilut. Huono kuntokin, josta julkisella oli lääkäri lasta moittinut, johtui sidekudossairauden aiheuttamasta sydämen läppävauriosta.

Fibromyalgia vai sle?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai mitään ongelmaa ole, jos lapsella on sairaus, joka on diagnosoitu ja johon saa hoitoa. Tuskin mikään koulu silloin lasua tekee?

Koulu ei voi tietää onko sairaus oikeasti hoidossa vai ei.

Osa oppilaita elää aivan kuin pellossa ja vakaviakaan juttuja ei hoideta kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai mitään ongelmaa ole, jos lapsella on sairaus, joka on diagnosoitu ja johon saa hoitoa. Tuskin mikään koulu silloin lasua tekee?

Koulu ei voi tietää onko sairaus oikeasti hoidossa vai ei.

Osa oppilaita elää aivan kuin pellossa ja vakaviakaan juttuja ei hoideta kuntoon.

Eikä voi kysyä? Ja luuleeko ne että diagnoosit on vain keksittyjä?

Vierailija kirjoitti:

Fibromyalgia vai sle?

Ei kumpikaan.

Sairaiden harvinaisuuden takia jätän mainitsematta. Se on niitä sairauksia, joissa kudokset ovat joustavia ja hauraita ja rikkoontuvat ja repeilevät helposti.

Näissä tapauksissa kuulemma usein epäillään laiminlyöntiä tai munchausen by proxya, ja potilaat kokevat epäasiallista kohtelua terveydenhuollon puolelta.

Sitä saatiin mekin kokea. Lääkärissä ja hammaslääkärissä käyminen oli pelottavaa ja ahdistavaa, sillä vanhempia syytettiin oireista. Välillä tuntui, että meidän epäiltiin sepittävän oireita, kulkevan liikaa ja turhaan lääkärissä ja aiheuttavan lapsen syrjäytymisen liiallisen pumpulissa pitämisen takia. Toisena ääripäänä tuli sitten epäilyt siitä että laiminlyöntiin hoitoa tai ei käytetty lasta riittävän usein lääkärissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastelukaan ei ole välttämättä syy luistaa oppivelvolisuudesta.

suorittaakseen oppivelvollisuuden ei tarvita kouluun menoa.

Ei, mutta sitten sinun pitää ottaa lapsesikotiopetukseen. Jos haluat peruskoulun hoitavan lapsesi oppivelvolisuuden täyttymisen, niin silloin siellä pitää käydä ellei erikseen perustellusta syystä ano väliaikaisesti vapsutusta (perusopetuslaki)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fibromyalgia vai sle?

Ei kumpikaan.

Sairaiden harvinaisuuden takia jätän mainitsematta. Se on niitä sairauksia, joissa kudokset ovat joustavia ja hauraita ja rikkoontuvat ja repeilevät helposti.

Näissä tapauksissa kuulemma usein epäillään laiminlyöntiä tai munchausen by proxya, ja potilaat kokevat epäasiallista kohtelua terveydenhuollon puolelta.

Sitä saatiin mekin kokea. Lääkärissä ja hammaslääkärissä käyminen oli pelottavaa ja ahdistavaa, sillä vanhempia syytettiin oireista. Välillä tuntui, että meidän epäiltiin sepittävän oireita, kulkevan liikaa ja turhaan lääkärissä ja aiheuttavan lapsen syrjäytymisen liiallisen pumpulissa pitämisen takia. Toisena ääripäänä tuli sitten epäilyt siitä että laiminlyöntiin hoitoa tai ei käytetty lasta riittävän usein lääkärissä.

Ja tietysti myös lapsi sai kuulla kuinka ei pidä tarkkailla tuntemuksia niin kovasti ja pitää mennä kouluun vaikka mahaa nipistäisi. Sitä pitää vaan keskittyä muuhun kuin epämielyttäviin tunteisiin.

Kehotettiin myös liikkumaan jotta kunto kohenisi.

Eipä se liikkuminen paljon auta jos sydän ei pumppaa oikein eivätkä verisuonet toimi oikein.

Olen kummankin lapseni kanssa  käynyt koulussa oppilashuollon palaverissa poissaolojen takia. Esikoisen kohdalla se osui hyvään kohtaan, koska tarvitsi tukitoimia ja tuossa palaverissa saatoin niitä pyytää ja niihin suostuttiinkin. Kuopuksen kohdalla ei tarvittu mitään apua, lapsi vain yksinkertaisesti sairasteli paljon. Kokouksessa mukana olleen luokanopettajan naamasta kyllä hyvin näkyi, kuinka turhaa hänestä oli käyttää tunti tuollaiseen, kun varmaan opettajalla olisi keskellä päivää muutakin tekemistä... Mutta tosiaan ne tuntirajat puuttumiseen ovat aika matalat. Joku pitkällinen influenssa, muutama räkätauti jälkitauteineen, mahatauti... siinähän se. Sitten on jo "huoli herännyt".

poissaolot puheeksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ois se kyllä aikuisten maailmassa mielenkiintoinen tilanne. Lapset kun vielä sairastaa enempi niin luulisi ettei tuollaisia rajoja selvitetyistä SAIRASPOISSAOLOISTA tarvitse.

Yllättävä viikon-kahden saikku töistä niin siellä ois palatessa pomo, terkka, psykologi ja sossu vastassa voivottelemassa tilannetta. :D 

Aivan varmaan piakkoin onkin. Thl kehittää "poissaolot puheeksi" -mallin ja sitten vatvotaan, miten tulikaan näitä poissaoloja näääin monta tuntia flunssan tai vatsataudin takia...

Kyllä tälläinen malli on jo. Yrityksillä on velvollisuus luoda varhaisen puuttumisen malleja, joissa työntekijän kanssa keskustellaan, jossa poissa olojatulee paljon. (Lähinnä siis työterveys keskustelee). Se ettei yrityksissä näitä ole, ei poista sitä että pitäisi olla. Meillä rajana taitaa olla 10 päivää vuodessa (pitkiä ei lasketa tähän, ne hoidetaan muulla tavoin). Sinänsä mielenkiintoista, että ei noita ylityksiä juurikaan tule ja ne tulee vuosittain niille samoille ihmisille...  11 päivää lapsella on todella paljon, koska koulusta on jo lomaa kolme kuukautta vuodesta. Ei ole normaalia, että lapsi sairastaa joka vuosi influenssan tai jatkuvasti jotain 4 päivän vatsatauteja. Kyllä tuossa pitäisi jo pohtia onko lapsen vastustuskyvyssä vikaa.

On yleistä nykyään.

Toivoisin, että sama käytäntö olisi ollut jo 90-luvulla, kun meillä oli kotona ongelmia ja olin vuoden pois koulusta.

Vierailija kirjoitti:

poissaolot puheeksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ois se kyllä aikuisten maailmassa mielenkiintoinen tilanne. Lapset kun vielä sairastaa enempi niin luulisi ettei tuollaisia rajoja selvitetyistä SAIRASPOISSAOLOISTA tarvitse.

Yllättävä viikon-kahden saikku töistä niin siellä ois palatessa pomo, terkka, psykologi ja sossu vastassa voivottelemassa tilannetta. :D 

Aivan varmaan piakkoin onkin. Thl kehittää "poissaolot puheeksi" -mallin ja sitten vatvotaan, miten tulikaan näitä poissaoloja näääin monta tuntia flunssan tai vatsataudin takia...

Kyllä tälläinen malli on jo. Yrityksillä on velvollisuus luoda varhaisen puuttumisen malleja, joissa työntekijän kanssa keskustellaan, jossa poissa olojatulee paljon. (Lähinnä siis työterveys keskustelee). Se ettei yrityksissä näitä ole, ei poista sitä että pitäisi olla. Meillä rajana taitaa olla 10 päivää vuodessa (pitkiä ei lasketa tähän, ne hoidetaan muulla tavoin). Sinänsä mielenkiintoista, että ei noita ylityksiä juurikaan tule ja ne tulee vuosittain niille samoille ihmisille...  11 päivää lapsella on todella paljon, koska koulusta on jo lomaa kolme kuukautta vuodesta. Ei ole normaalia, että lapsi sairastaa joka vuosi influenssan tai jatkuvasti jotain 4 päivän vatsatauteja. Kyllä tuossa pitäisi jo pohtia onko lapsen vastustuskyvyssä vikaa.

No mitä sitten tehdään kun on pohdittu onko vastustuskyvyssä vikaa? Pohditaan lisää? Suoritetaan vastustustuskyvyn korjaava ihmeparannusrituaali?

Ne pohdinnat ja jatkuvat keskustelut ovat turhauttavia ja kuormittavia jos lapselle ei ole olemassa parantavaa hoitoa eikä lääkitystä. Siinä vaan hierotaan lapsen sairautta vasten kasvoja. Ihan kuin tilanne ei olisi jo valmiiksi raskas perheelle. Huolta se aiheuttaa niille vanhemmillekin, ja myös lapselle.

Meillä meni pahimmillaan siihen, että aloin saamaan paniikkikohtauksia aina kun lapsi sairastui. Ei semmoinen auta ketään eikä helpota lapsen tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei tehdä automaattisesti lasua mutta koulutoimelta ohjeistus minulle luokanvalvojana on, että jos oppilaalla on yli 66 tuntia poissaoloja, on minun vietävä asia moniammatilliseen oppilashuoltoryhmään. Meillä on kuuden tunnin koulupäivät eli vastaa yhteensä 11 päivän poissaoloa. Tuo määrä ei siis perusterveellä lapsella täyty kouluvuoden aikana. Eri asia sitten jos lintsaa paljon koulusta ja silloin onkin aihetta oikeasti miettiä mitä asialle tehdään. Viime vuonna vein yhden tapauksen eteen päin ja kyseessä 20 oppilaan luokka. Eri kunnissa on kuitenkin eri käytännöt. Olen ollut töissä myös kunnassa jossa tuota poissaolotuntien määrää ei oltu määritelty vaan asian vieminen eteen päin oli opettajan oman harkinnan varassa.

Ihan helposti voi tulla 11 päivää sairaspoissaoloja lukukauden aikana. Eihän se vaadi kuin 3 isompaa flunssaa tai vatsatautia. Jos yksi on syksyllä, toinen talvella ja kolmas keväällä niin eipä siinä usein sairastella. 

Esimerkkinä meillä ekaluokkalaisella: iski kova mahatauti jonka takia joutui olemaan 4 päivää pois koulusta, alkutalvella influenssa: 5 päivää pois koulusta ja keväällä flunssa jonka päälle jälkitauti, 5 päivää sekin. 

Siinä on jo 14 päivää, onneksi meidän koululla ei ole käytössä tuollaista vaan opettaja käyttää järkeään. Joku ohje on selvittämättömien poissaolojen kohdalta, mutta ei sairaspoissaoloista. 

Ja sitten se moniammatillinen oppilashuoltoryhmä toteaisi lapsesi kohdalla, että ei aihetta huoleen, kaikki poissaolot ovat selitettävissä. Kaikkien kohdalla näin ei kuitenkaan ole joten hyvähän se on että asia tarkistetaan.  Ja tosiaan jos 20 oppilaasta vain yhdellä on tämä määrä ylittynyt niin en katsoisi että tuntimäärää olisi vedetty liian alhaiseksi. 

Ja tuo vaatii moniammatillisen oppilashuoltoryhmän?😂😂😂😂 Voi jeesus.

Mitä ihmeen nauramista siinä on, että ope, terkkari, kuraattori jne. kokoontuvat oppilaan asioissa? Sitä vartenhan he siellä töissä ovat. Luuletko, että kaikki vain yksin pähkäilevät? Eikö ole parempi, että yhdessä mietitään?

Mitä ihmeen pähkimistä ja miettimistä siinä on, jos lapsella on lukuvuoden aikana 11 poissaolopäivää? Jeesus. Yksi rajumpi flunssa, vähän kuukautiskipuja ja vaikka jumpassa lyttyyn lyöty varvas ja se on siinä, siihen ei todellakaan tarvita 10 koulun aikuista sytyttämään lamppua.

Juuri tällaisessa tapauksessa palaveri on paikallaan. Kuukautiskivut eivät ole syy jättää koulua väliin, eikä kipeä varvas. Terveyskeskuksesta saa sauvat tai vaikka pyörätuolin lainaan, ja sen varpaan kanssa pääsee kyllä kouluun. Eli juuri tässä vanhemman kanssa kuuluu keskustella siitä, miksi lapsen on hyvä oppia, että kouluun mennään. Joka päivä.

Joo voihan sitä ämpärin ja vaipan kanssa tulla oksennustaudissakin! Älä jaksa trollata. 

Aikuinenkin saa töistä saikkua mikäli kunnolla nyrjäyttää/murtaa varpaan.

Et myöskään varmaan ole kartalla hyvin kipeistä kuukautisista joita toisilla on, omassa suvussa sitä on ja jotkut ovat teini-iässä jopa pyörtyneet. 

Mulla sen viimeisen flunssan kanssa ois todellakin pitänyt olla sanko ja vaipat (kotona oli). Ens kerralla menen vaikka ois sama, että ei tarvii huolestua.

Meitä vaadittiin tuomaan lapsi kouluun sairaanakin, sillä eivät uskoneet että sairaudet ovat todellisia.

Siinä vaiheessa alkoi koulun toiminta suututtamaan niin pahasti, että neuvoin lasta tähtäämään eritteet (oksennukset, aivastelut) opettajaan. Tiedän että se on typerää, yhtä typerää kuin opettajankin käytös.

Opettaja sitten lähetti lapsen terveydenhoitajalle ja teeveydenhoitaja soitti vanhemmille ja pyysi hakemaan lapsen kotiin.

Ja taas tuli lasu runsaiden poissaolojen takia.

Opettaja sitten palaverissa selitti naama nurpallaan, että koulussa käyminen ei ole onnistunut vaikka niin sovittiin.