Sanoin miehelle, että haluaisin, että mentäisiin naimisiin...

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan te naimisiin haluavat, että MIKSI ette osaa keskustella asiasta jo seurusteluaikana ? Silloin olisi vielä hyvin helppo miettiä, onko se niin iso asia, että sen takia erotaan vai ei. Sitten ihmetellään täällä kun se puoliso ei haluakaan naimisiin vaikka on oltu yhdessä vuosia. Niin, kaikki kun ei vaan tahdo ja sen voi selvittää alussa ihan kysymällä.

Tästä kyseisestä tapauksesta en voi kommentoida, mutta usein näistä on keskusteltukin ja mies on puhunut siitä miten joskus toki mennään naimisiin, mutta ei nyt ihan vielä yms. Sitten kun on oltu yhdessä jo pidempään jutut hiljalleen muuttuvat - ensin viivytellään tällä "ei nyt ihan vielä" -jutulla ja sitten ei halutakaan enää naimisiin ollenkaan kun nainen on roikkunut löysässä hirressä jo vuosikausia. Samaa monet miehet tekevät myös lasten hankinnan suhteen. Ja sitten jos/kun ero lopulta tulee, mies löytääkin jonkun toisen jonka kanssa entiset periaatteet unohtuvatkin välittömästi, ja kaikki se mitä viivyteltiin exän kanssa tapahtuu välittömästi.

Kyllä se vaan on niin että mies joka avioliittoa välttelee haluaa lähinnä pitää kaikki ovet avoinna, että voi sitten lähteä saman tien kun se oikeasti vaimoksi kelpaava tulee vastaan.

On muuten jännää, miten naisen pitäisi itselleen tärkeistä asioista vain joustaa ikuisesti jos mies haluaa jotain ja miten omista prioriteeteista kiinni pitäminen on naisen kohdalla törkeää kiristämistä, mutta mieheltä taas ei odoteta minkäänlaista naisensa toiveiden ja halujen huomioonottamista ja hän sen sijaan saa suorastaan petkuttaa naisen suhteeseen kanssaan tyhjillä lupauksilla.

Ap, sinä kosit, ja sait pakit. Ymmärrätkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan te naimisiin haluavat, että MIKSI ette osaa keskustella asiasta jo seurusteluaikana ? Silloin olisi vielä hyvin helppo miettiä, onko se niin iso asia, että sen takia erotaan vai ei. Sitten ihmetellään täällä kun se puoliso ei haluakaan naimisiin vaikka on oltu yhdessä vuosia. Niin, kaikki kun ei vaan tahdo ja sen voi selvittää alussa ihan kysymällä.

Kertokaahan te, jotka ette halua naimisiin, että MIKSI ette osaa keskustella asiasta??

Mä voin kertoa. Olin 6 v naimisissa, johon syntyi kaksi lasta, eka 8kk naimisiinmenon jälkeen. 

Avioliitto oli ekan vuoden jälkeen pelkkää minun haukkumistani. Jaksoin 6v lasten takia. Nainen otti eron kun löysi uuden, joka ajettiin saman tien sisään MINUN talooni, kun eropaperit tulivat kouraan. Monta vuotta meni huonosti, ja lapsia oli kova ikävä. 

4v erosta tapasin nykyisen vaimoni. Eka vuosi tunnusteltiin ja tutustuttiin, toisen vauonna nainen kysyi mentäisiinkö kihloihin, ja myöhemmin naimisiin. Tässä minun kootut selitykseni

En halua koska

-edellinen suhde meni pilalle naimisiinmenon jälkeen(mikä ei pidä paikkaansa, sillä meidän ei olisi pitänyt mennä koskaan naimisiin, ja ekaan lapseen exä huijasi minut)

-en tee paperinpalalla mitään(mikä ei ole myöskään totta, sillätekee paljonkin, ja se suojaa molempia puolisoita kuoleman sattuessa)

-miksi ei voida vain jatkaa näin ,kun näin on hyvä(sanoi mies joka ei ollut sitten kuitenkaan käynyt eroa kokonaan tunnetasolla läpi, vaan pelkäsi)

-En halua joutua eroamaan uudestaan yhtä ikävästi(typerä kun olin, vertaisin nykyistä vaimoani toiseen naiseen, enkä nähnyt heti sitä, että nythän tilanne ja ihmiset suhteessa ovat ihan erit kuin viimeksi)

Jos naimisiinmenosta on sovittu, se on KIHLAT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvuuttelija kirjoitti:

Avioliitto on ennen muuta lainopillinen sopimus. Ehkä miehelle on tärkeää, että hänen lapsensa perivät hänet kokonaan kuoltuaan.

Toisaalta moni on tullut johtopäätökseen, että avioliitto ei ole mikään tae suhteen onnistumisesta, ennemminkin päinvastoin. Ehkä hän pelkää, että sitten häntä pidetään yhdentekevänä eikä enää viitsitä tehdä töitä suhteen eteen.

Tässä on perää, vaikka en nyt väitä että AP olisi tällainen. Tosi moni pari on tässä omassa lähipiirissä mennyt nimeomaan niin että ensin yhteen, sitten nainen haluaa kihloihin, sitten nainen haluaa lapset, sitten pitäisi olla omakotitalo tai vähintään iso rivariosake pihoineen, sitten pitää päästä naimisiin ja saada juhlat ja kaikki. Sitten kun on kaikki saatu ja menty niin kuin nainen on halunnut, alkaa valitus ”kun ei jaksa perhe-elämää ja ei kai sitä lasten takia tarvitse aina olla yhdessä ja mieskin ärsyttää lapset ärsyttää haluan olla sinkku villi ja vapaa”

Tähän asti mies tehnyt kaiken perheensä ja vaimonsa eteen. Sitten lopulta nainen ottaa ja lähtee.

Ei aina käy näin, on myös miehiä jotka ottaa ja lähtee jne. On myös perheitä joissa ei olla näin tavoitekeskeisiä elämässä. En siis halua yleistää että kaikki tekevät juuri näin. On vaan jotenkin erikoista että hirveän moni suhde menee aikalailla näin. Miksi? En ihmettele että joku ei halua naimisiin mennä kun näitä juttuja satelee tämän tästä.

Täsmälleen. Naimisiinmeno ei ole miehen suunnitelmissa ja se on hänen päätöksensä nyt. Joskus ajatukset voivat kuitenkin muuttua ja se tuntuukin hyvältä vaihtoehdolta, mutta nyt ei ole sen aika.

Näinhän se on. Mieli muuttuu, kun kohdalle sattuu se nainen johon oikeasti haluaa sitoutua. AP nyt vaan ei ole miehelle sellainen nainen. Tämän nyt on vain sellainen asia jonka kanssa on opittava elämään, jos suhdetta haluaa jatkaa.

"Mennäänkö kihloihin, ja sitten naimisiin?" ..!?? Jos joku kysyy noin tyhmiä, älä vaan suostu. Hän haluaa kihloihin vaikkei edes ymmärrä, mitä se tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kuin kenkää ja uutta matoa koukkuun. Halventaa teidän suhdetta omilla töppäilyillään.

Ap se halventaa miehen aikaisempaa suhdetta ja perhettä! Ap on kuin pieni kiukutteleva kakara, joka haluaa nyt prinsessapäivänsä ja puolet valtakunnasta.

Totta, toki avopuolisollakin on nykyään mahdollisuus saada tasausta erossa, mutta helpommin se tulee naimisissa ollessa. Ap haluaa viedä leivän miehen lasten suusta.

Etkö ole kuullut avioehdosta?

Ap, sinun kannattaa käydä lakimiehen juttusilla, miten sinun kannattaa edetä. Mitään ei kannata jättää sen varaan, että katotaan sitten, jos jotain sattuu. Se sattuminen voi sattua aikaisinkin sairauskohtauksen takia, joten kuka siinä tapauksessa on toisen lähiomainen ja saa olla toisen edunvalvojana. Tässä puhutaan ihan eri mittaluokan asiasta kuin siitä, saako avopuolisolle kertoa sairaalasta toisen tietoja.

Jokainen ihminen saa itse määritellä sairaalan papereihin, kenelle haluaa asiansa kerrottavan. Se voi olla vaikka naapurin nimi siellä papereissa, ja sitten jos jotain tapahtuu, niin naapurille ilmoitetaan. Soitta omaan hoitotahoon, ja ilmoitus sinne että haluaa lisätä teitoihinsa lähiomaisen. Minulla siellä on mieheni, lapseni ja isäni.

Sairaalasta saa tietoja se, kenet sinne on ilmoitettu lähiomaiseksi. Se ei kuitenkaan toimi, kun pitää järjestellä sairauskohtauksen saaneen virallisia asioita. Vaikka sairaalan papereissa lukisikin, että avopuoliso Pertti on Maijan lähiomainen, ei Pertti voi Maijan puolesta päättää mitään. Päätökset tekevät Maijan sukulaiset.

Vierailija kirjoitti:

"Mennäänkö kihloihin, ja sitten naimisiin?" ..!?? Jos joku kysyy noin tyhmiä, älä vaan suostu. Hän haluaa kihloihin vaikkei edes ymmärrä, mitä se tarkoittaa.

Voi itku ja hampaiden kiristys sentään, kylläpä osaa itkettää että vaimo on kysynyt että mennäänkö kihloihin :D :D Noh, kai sitä on ihmisiä niin erilaisia, että joidenkin on vain aiheesta ihan pakko poiketa. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas tämäkään ketju pysynyt ihan lähelläkään ap:n aloitusta, jossa pohdittiin miehen kieltäytymisen perustetta epäonnistuneesta liitosta. Täällä huudellaan omaisuuden jaosta ja ahneesta avovaimosta.

Totta, se miksi mies kieltäytyy menemästä naimisiin ao:n kanssa on paljon mielenkiintoisempaa!

Yksi vaihtoehto on tietenkin miehen epävarmuus ap:sta. Vaikka he ovat olleen kuusi vuotta yhdessä, niin ap ei ole vakuuttanut miestä vieläkään. Jossakin on silloin isosti vikaa ja vain ap miehensä kanssa sen asian tietää.

Ehkä mies on nähnyt kavereilla ja muilla liikaa huonoja avioeroja? Siinä miehellä on vielä oma täydellisen pieleen mennyt parisuhde lapsineen takana, niin tottakai se laittaa miettimään koko avioliittoa. Mies on luvannut pysyä ex-vaimonsa rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta miten kävikään? Eron syistä emme tiedä, mutta ehkä ap alkaa muistuttamaan liikaa exää?

Ehkä hän epävarmuus johtuu ap:n hyökkäävästä asenteesta tai hänen muista huonoista puolistaan? Ehkä ap ei pärjää miehen lasten ja suvun kanssa? Ehkä mies haluaa pitää ap:n vain vakipildenä ja kaverina, mutta siinä kaikki, ei siihen avioliitto tarvita. Ehkä rakkautta ei olekaan miehen puolelta? Ehkä miehellä on mietinnässä joku toinen nainen?

Itse en ainakaan mene uudestaan naimisiin koska 1) en halua tulla ryöstetyksi toistamiseen ja 2) haluan että lapseni saavat perintönsä täysimittaisena heti kun kuolen, ei niin että joku nainen kituuttaa vielä 20 vuotta päälle kodissani tjms.

Täysin sama mieltä ja olen nainen. Miesten elinaikaodotw on alempi kuin naisilla ja jos ap:n suhteessa mies kerran on vanhempi, niin ehkä se menee juuri näin. Ap voi sanoa olevansa rikkaampi ja vaikka mitä, mutta miehen mielestä asia ei ehkä ole niin, koska hänellä on jälkikasvua. Ovatko miehen vanhemmat vielä elossa ja onko heiltä tulossa lapsille perintöä? Voihan ap:n sulkea avioehdolla periaatteessa pois perittävästä omaisuudesta, mutta käytännössä hän sen saa käyttöönsä kuitenkin tai sitten pitää tehdä jo enemmän mutkia testamenttiin ja ehtoihin.

En siis ymmärrä miksi miehen pitäisi naimisiin mennä. Ei tarvitse, ilmankin pystyy elämään oikein mainiosti.

Leski ei mitenkään pääse käsiksi perintöön koska hän ei ole perijä. Miten vaikeaa se on ymmärtää? Ei siihen mitään testamentteja tarvita.

Entä jos avopari muuttaa perittävään asuntoon ja he tekevät ehdon, että leski, tässä tapauksessa siis se ap, saa asua niin pitkään kuin tarvitsee? Jos leski on vaikka nelikymppinen, niin hän saattaa asua hyvinkin 40 vuotta asunnossa.

Avopuolison kuollessa ei jää leskeksi, silloin on edelleen naimaton kuten avoliiton aikanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas tämäkään ketju pysynyt ihan lähelläkään ap:n aloitusta, jossa pohdittiin miehen kieltäytymisen perustetta epäonnistuneesta liitosta. Täällä huudellaan omaisuuden jaosta ja ahneesta avovaimosta.

Totta, se miksi mies kieltäytyy menemästä naimisiin ao:n kanssa on paljon mielenkiintoisempaa!

Yksi vaihtoehto on tietenkin miehen epävarmuus ap:sta. Vaikka he ovat olleen kuusi vuotta yhdessä, niin ap ei ole vakuuttanut miestä vieläkään. Jossakin on silloin isosti vikaa ja vain ap miehensä kanssa sen asian tietää.

Ehkä mies on nähnyt kavereilla ja muilla liikaa huonoja avioeroja? Siinä miehellä on vielä oma täydellisen pieleen mennyt parisuhde lapsineen takana, niin tottakai se laittaa miettimään koko avioliittoa. Mies on luvannut pysyä ex-vaimonsa rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta miten kävikään? Eron syistä emme tiedä, mutta ehkä ap alkaa muistuttamaan liikaa exää?

Ehkä hän epävarmuus johtuu ap:n hyökkäävästä asenteesta tai hänen muista huonoista puolistaan? Ehkä ap ei pärjää miehen lasten ja suvun kanssa? Ehkä mies haluaa pitää ap:n vain vakipildenä ja kaverina, mutta siinä kaikki, ei siihen avioliitto tarvita. Ehkä rakkautta ei olekaan miehen puolelta? Ehkä miehellä on mietinnässä joku toinen nainen?

Itse en ainakaan mene uudestaan naimisiin koska 1) en halua tulla ryöstetyksi toistamiseen ja 2) haluan että lapseni saavat perintönsä täysimittaisena heti kun kuolen, ei niin että joku nainen kituuttaa vielä 20 vuotta päälle kodissani tjms.

Eli syy olla avioitumatta on se, että näet naisystäväsi lähinnä hyödykkeenä jota oikeastaan halveksit ja jonka hyvinvointi ja toimeentulo ovat sinulle täysin yhdentekeviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvuuttelija kirjoitti:

Avioliitto on ennen muuta lainopillinen sopimus. Ehkä miehelle on tärkeää, että hänen lapsensa perivät hänet kokonaan kuoltuaan.

Toisaalta moni on tullut johtopäätökseen, että avioliitto ei ole mikään tae suhteen onnistumisesta, ennemminkin päinvastoin. Ehkä hän pelkää, että sitten häntä pidetään yhdentekevänä eikä enää viitsitä tehdä töitä suhteen eteen.

Tässä on perää, vaikka en nyt väitä että AP olisi tällainen. Tosi moni pari on tässä omassa lähipiirissä mennyt nimeomaan niin että ensin yhteen, sitten nainen haluaa kihloihin, sitten nainen haluaa lapset, sitten pitäisi olla omakotitalo tai vähintään iso rivariosake pihoineen, sitten pitää päästä naimisiin ja saada juhlat ja kaikki. Sitten kun on kaikki saatu ja menty niin kuin nainen on halunnut, alkaa valitus ”kun ei jaksa perhe-elämää ja ei kai sitä lasten takia tarvitse aina olla yhdessä ja mieskin ärsyttää lapset ärsyttää haluan olla sinkku villi ja vapaa”

Tähän asti mies tehnyt kaiken perheensä ja vaimonsa eteen. Sitten lopulta nainen ottaa ja lähtee.

Ei aina käy näin, on myös miehiä jotka ottaa ja lähtee jne. On myös perheitä joissa ei olla näin tavoitekeskeisiä elämässä. En siis halua yleistää että kaikki tekevät juuri näin. On vaan jotenkin erikoista että hirveän moni suhde menee aikalailla näin. Miksi? En ihmettele että joku ei halua naimisiin mennä kun näitä juttuja satelee tämän tästä.

Täsmälleen. Naimisiinmeno ei ole miehen suunnitelmissa ja se on hänen päätöksensä nyt. Joskus ajatukset voivat kuitenkin muuttua ja se tuntuukin hyvältä vaihtoehdolta, mutta nyt ei ole sen aika.

Näinhän se on. Mieli muuttuu, kun kohdalle sattuu se nainen johon oikeasti haluaa sitoutua. AP nyt vaan ei ole miehelle sellainen nainen. Tämän nyt on vain sellainen asia jonka kanssa on opittava elämään, jos suhdetta haluaa jatkaa.

Aika mitättömäksi saa ihminen itsensä tuntea, jos haluaa roikkua suhteessa, josta tietää, että puoliso lähtee heti kun löytää paremman. Ei sellaiseen kannata sitoutua, ottaa sen hyödyn mitä irti saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas tämäkään ketju pysynyt ihan lähelläkään ap:n aloitusta, jossa pohdittiin miehen kieltäytymisen perustetta epäonnistuneesta liitosta. Täällä huudellaan omaisuuden jaosta ja ahneesta avovaimosta.

Totta, se miksi mies kieltäytyy menemästä naimisiin ao:n kanssa on paljon mielenkiintoisempaa!

Yksi vaihtoehto on tietenkin miehen epävarmuus ap:sta. Vaikka he ovat olleen kuusi vuotta yhdessä, niin ap ei ole vakuuttanut miestä vieläkään. Jossakin on silloin isosti vikaa ja vain ap miehensä kanssa sen asian tietää.

Ehkä mies on nähnyt kavereilla ja muilla liikaa huonoja avioeroja? Siinä miehellä on vielä oma täydellisen pieleen mennyt parisuhde lapsineen takana, niin tottakai se laittaa miettimään koko avioliittoa. Mies on luvannut pysyä ex-vaimonsa rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta miten kävikään? Eron syistä emme tiedä, mutta ehkä ap alkaa muistuttamaan liikaa exää?

Ehkä hän epävarmuus johtuu ap:n hyökkäävästä asenteesta tai hänen muista huonoista puolistaan? Ehkä ap ei pärjää miehen lasten ja suvun kanssa? Ehkä mies haluaa pitää ap:n vain vakipildenä ja kaverina, mutta siinä kaikki, ei siihen avioliitto tarvita. Ehkä rakkautta ei olekaan miehen puolelta? Ehkä miehellä on mietinnässä joku toinen nainen?

Itse en ainakaan mene uudestaan naimisiin koska 1) en halua tulla ryöstetyksi toistamiseen ja 2) haluan että lapseni saavat perintönsä täysimittaisena heti kun kuolen, ei niin että joku nainen kituuttaa vielä 20 vuotta päälle kodissani tjms.

Eli syy olla avioitumatta on se, että näet naisystäväsi lähinnä hyödykkeenä jota oikeastaan halveksit ja jonka hyvinvointi ja toimeentulo ovat sinulle täysin yhdentekeviä.

Joo, ei tuon kannatakaan naimisiin mennä, ei edes seurustella koskaan kenenkään kanssa.

Well done kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Well done kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sama tilanne. Päädyin lopulta kertomaan, että haluan erota sen vuoksi. Sen jälkeen mies halusikin naimisiin. Tuli melkoinen parisuhdekriisi, mutta menimme lopulta naimisiin.

Hienosti kiristetty. Tuntuu varmaan hyvältä olla naimissa tietäen, että mies ei sitä ole halunnut. 🙌

Miten niin? Luuletko että mies oli ase ohmilolla alttarilla ja on sen jälkeen ollut lukittuna jonnekin kellariin? Miten on mahdollista päätyä naimisiin, jos ei halua? Tapahtuuko sulle usein asioita vasten tahtoasi, etkä voi niihin vaikuttaa, vaikka yrität? Millaisia asioita ne ovat?

Erolla uhkaaminen vertatuu henkisesti shotgun-wedingiin. Pakkohan ei tietysti ole kuin kuolla, mutta mieti nyt vähän itsekin tilannetta.

Mutta jostain syystä naisen pitää uhrata omat tavoitteensa parisuhteen suhteen jotta mies ei vaan millään joudu tekemään valintoja. Pyh. Jos parisuhteen osapuolilla on eri tavoitteet joista kumpikaan ei haluaisi joustaa, ei ratkaisu ole se että nainen joustaa aina, vaan joko kumpikaan ei jousta ja pariskunta eroaa tai sitten se jolle asia on vähemmän tärkeä (tässä tapauksessa mies) joustaa mahdollistaakseen parisuhteen jatkumisen. Ei kenelläkään ole velvollisuutta pysyä suhteessa jonka ehdot eivät ole itseä miellyttävät, ja mieskin voi ihan hyvin olla suostumatta avioliittoon jos se on oikeasti hänelle kynnyskysymys. Ei parisuhde ole mikään buffetti josta mies saa valikoida vain ne asiat jotka itseä miellyttää, vaan joskus se on ota-tai-jätä.

Vähän nyt selkärankaa miessukupuolellekin, aina ei voi saada ihan kaikkea haluamaansa. Olisiko parempi, että nainen vain lähtisi eikä edes kertoisi miksi? Et mitenkään voi kuvitella itseäsi tilanteeseen missä olisit valmis tekemään muutoksia vallitsevaan tilanteeseen voidaksesi jatkaa parisuhdetta? Lyöt vain nyrkkiä pöytään ja vaadit saada just sitä mitä haluat ja että äidi.. eikun vaimokkeen vaan pitää siihen suostua välittämättä siitä mitä hän itse haluaa? Sori vaan, mutta silloin nainen tekee oman valintansa ja poistuu etsimään sitä aikuisempaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas tämäkään ketju pysynyt ihan lähelläkään ap:n aloitusta, jossa pohdittiin miehen kieltäytymisen perustetta epäonnistuneesta liitosta. Täällä huudellaan omaisuuden jaosta ja ahneesta avovaimosta.

Totta, se miksi mies kieltäytyy menemästä naimisiin ao:n kanssa on paljon mielenkiintoisempaa!

Yksi vaihtoehto on tietenkin miehen epävarmuus ap:sta. Vaikka he ovat olleen kuusi vuotta yhdessä, niin ap ei ole vakuuttanut miestä vieläkään. Jossakin on silloin isosti vikaa ja vain ap miehensä kanssa sen asian tietää.

Ehkä mies on nähnyt kavereilla ja muilla liikaa huonoja avioeroja? Siinä miehellä on vielä oma täydellisen pieleen mennyt parisuhde lapsineen takana, niin tottakai se laittaa miettimään koko avioliittoa. Mies on luvannut pysyä ex-vaimonsa rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta miten kävikään? Eron syistä emme tiedä, mutta ehkä ap alkaa muistuttamaan liikaa exää?

Ehkä hän epävarmuus johtuu ap:n hyökkäävästä asenteesta tai hänen muista huonoista puolistaan? Ehkä ap ei pärjää miehen lasten ja suvun kanssa? Ehkä mies haluaa pitää ap:n vain vakipildenä ja kaverina, mutta siinä kaikki, ei siihen avioliitto tarvita. Ehkä rakkautta ei olekaan miehen puolelta? Ehkä miehellä on mietinnässä joku toinen nainen?

Itse en ainakaan mene uudestaan naimisiin koska 1) en halua tulla ryöstetyksi toistamiseen ja 2) haluan että lapseni saavat perintönsä täysimittaisena heti kun kuolen, ei niin että joku nainen kituuttaa vielä 20 vuotta päälle kodissani tjms.

Eli syy olla avioitumatta on se, että näet naisystäväsi lähinnä hyödykkeenä jota oikeastaan halveksit ja jonka hyvinvointi ja toimeentulo ovat sinulle täysin yhdentekeviä.

Joo, ei tuon kannatakaan naimisiin mennä, ei edes seurustella koskaan kenenkään kanssa.

Juu, aika sosiopaattinen tyyppi joka oikeasti haluaa, että jahka hänestä aika jättää omat lapset heittävät sen puolison kaaressa pihalle omasta kodistaan. Toivottavasti tekee tuon mielipiteensä selväksi jokaiselle orastavalle naissuhteelleen, että ymmärtävät juosta karkuun mahdollisimman vauhdikkaasti.

Kunnioitat miehesi tahtoa ettei halua naimisiin. Kunnioittaako miehesi sinun tahtoasi? Jos oikeasti rakastaa niin kyllä haluaa sitoutua. Keskustelkaa vielä ja sano miksi se on sinulle tärkeää mennä naimisiin.

Näissä kuvioissa tulee ottaa huomioon myös se, että jos esim. miehellä on lapsia, naisella ei . Miehen elinikäodote on kuitenkin lyhyempi kuin naisten. Avioehdoista huolimatta ja siitä tosiasiasta, että nainen ei peri, niin on olemassa kuitenkin lesken asumisoikeus, joka on olemassa avioehdosta huolimatta. Jos miehesi omaisuus on vain talo, jossa yhdessä asutte, niin onko ikinä juolahtanut mieleen, että jos miehesi kuolee esim. ennen sinua ja sinä elää porskutat vielä vuosikymmenen, niin lapset perivät talon, josta joutuvat maksamaan perintöverot ja mitään he eivät voi perityllä omaisuudella tehdä, koska lesken asumisoikeus. Oletko sinä valmis tekemään avioehdon, jossa poissuljetaan myös tämä asumisoikeus? Jos vastaus on kyllä, niin sitten en näe miehen puolelta mitään järkeä olla menemättä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Onko se suurikin ihme että aiemman huonon kokemuksen perusteella haluaa vältellä tiettyjä olosuhteita?

Onpas järjetön kommentti. Niin mikä huono kokemus? Parisuhteen päättyminen? Selkeästi ap:n mies on jälleen parisuhteessa joten eikö oppinutkaan mitään?

En tiedä miten itse voisin hyväksyä sen, että rakastamastani miehestä tuntuisi että liitto kanssani ei onnistuisi koska liittonsa jonkun toisen kanssa ei onnistunut. Sanot kuitenkin, että kummallakaan ei ole epäilystäkään yhteisestä loppuelämästä joten kai sinun täytyy vain hyväksyä miehen tahto pysyä seurusteluparina, tuskin kuitenkaan haluat liittoa johon olet joutunut painostamaan toisen liittymään.

Vierailija kirjoitti:

Näissä kuvioissa tulee ottaa huomioon myös se, että jos esim. miehellä on lapsia, naisella ei . Miehen elinikäodote on kuitenkin lyhyempi kuin naisten. Avioehdoista huolimatta ja siitä tosiasiasta, että nainen ei peri, niin on olemassa kuitenkin lesken asumisoikeus, joka on olemassa avioehdosta huolimatta. Jos miehesi omaisuus on vain talo, jossa yhdessä asutte, niin onko ikinä juolahtanut mieleen, että jos miehesi kuolee esim. ennen sinua ja sinä elää porskutat vielä vuosikymmenen, niin lapset perivät talon, josta joutuvat maksamaan perintöverot ja mitään he eivät voi perityllä omaisuudella tehdä, koska lesken asumisoikeus. Oletko sinä valmis tekemään avioehdon, jossa poissuljetaan myös tämä asumisoikeus? Jos vastaus on kyllä, niin sitten en näe miehen puolelta mitään järkeä olla menemättä naimisiin.

Palaan tähän pienellä viiveellä... eli molemmilla meillä on lapsia aiemmista suhteista. Mutta joka tapauksessa avioehto olisi ehdoton edellytys, vaikka omistusasunnossa emme asukaan. Kummallakin ns. omaa omaisuutta ja perintöä tullut ja tulossa. Nämä suljettaisiin pois niin, että kummankin lapset perisivät sitten aikanaan oman vanhempansa.

En tiedä, tuota ei siinä käymässämme keskustelussa esiin otettu... ei ehditty ja siinä kohtaa kun tuntui olevan päällimmäisenä se aiempi epäonnistunut liitto, eikä omaisuuden jakaminen (mikä tietysti voi olla taustalla).

ap