Sanoin miehelle, että haluaisin, että mentäisiin naimisiin...
Mutta mies totesi, ettei ole aikonut mennä enää naimisiin, koska on kertaalleen jo naimisissa ollut eikä siinäkään hyvin käynyt, ero tuli.
Ymmärrän toisaalta pointin, mutta koen sen hieman epäreiluna verrata minua ja meidän suhdetta n. 20 vuotta sitten päättyneeseen liittoon, joka solmittiin lähtökohtaisesti siksi, että lapset syntyisivät avioliittoon.
Meillä on kaikki hyvin, loistava suhde, yhdessä ollaan oltu kuusi vuotta. Minä haluaisin olla hänen vaimonsa, ns. virallistaa suhteen, mutta hän vetoaa siihen aiempaan liittoonsa. Ihan kun meidän suhteemme muuttuisi välittömästi huonoksi, menisi pilalle, jos mentäisiin naimisiin.
En oikein tiennyt, mitä sanoisin vastineeksi tuohon, että ei halua mennä enää naimisiin, koska se ei onnistunut viimeeksiksään. Aikomus olla loppuelämämme yhdessä, siitä ei ole epäilystäkään... kummallakaan. Eikä tilanne tosiaan ole se, että joko naimisiin tai erotaan.
Minua tosin kyllä hieman jäi kaivelemaan se, että ollaan niin eri aaltopituuksilla tästä. Olen sen hänelle kyllä sanonutkin.
Voiko tuollaiseen väitteeseen sanoa mitään järkevää?
Pahoittelut hieman sekavasta avauksesta...
Kommentit (118)
Avioliitto on ennen muuta lainopillinen sopimus. Ehkä miehelle on tärkeää, että hänen lapsensa perivät hänet kokonaan kuoltuaan.
Toisaalta moni on tullut johtopäätökseen, että avioliitto ei ole mikään tae suhteen onnistumisesta, ennemminkin päinvastoin. Ehkä hän pelkää, että sitten häntä pidetään yhdentekevänä eikä enää viitsitä tehdä töitä suhteen eteen.
Samassa veneessä ollaan. Aloitin tänne eilen ketjun "kosin miestä, hän kieltäytyi, mitäs nyt" -otsikolla.
Luultavasti miehesi tuntee sinut hyvin ja koska ei ole pakko, niin hän ei todellakaan halua mennä naimisiin vain sen takia, että sinä haluat. Voi olla, että suhteenne tosiaan muuttuisi sitten jos saisit tahtosi läpi.
Mies ei ole sinusta varma vieläkään, hän ei luota sinuun - miksi?
Onko se suurikin ihme että aiemman huonon kokemuksen perusteella haluaa vältellä tiettyjä olosuhteita?
Ei muuta kuin kenkää ja uutta matoa koukkuun. Halventaa teidän suhdetta omilla töppäilyillään.
Onko teillä muita asioita, joissa ette ole samaa mieltä? Seksi, kotityöt, raha, miehen lapset, tulevaisuuden toiveet tms?
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin kenkää ja uutta matoa koukkuun. Halventaa teidän suhdetta omilla töppäilyillään.
Ap se halventaa miehen aikaisempaa suhdetta ja perhettä! Ap on kuin pieni kiukutteleva kakara, joka haluaa nyt prinsessapäivänsä ja puolet valtakunnasta.
Minulla oli sama tilanne. Päädyin lopulta kertomaan, että haluan erota sen vuoksi. Sen jälkeen mies halusikin naimisiin. Tuli melkoinen parisuhdekriisi, mutta menimme lopulta naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin kenkää ja uutta matoa koukkuun. Halventaa teidän suhdetta omilla töppäilyillään.
Ap se halventaa miehen aikaisempaa suhdetta ja perhettä! Ap on kuin pieni kiukutteleva kakara, joka haluaa nyt prinsessapäivänsä ja puolet valtakunnasta.
Totta, toki avopuolisollakin on nykyään mahdollisuus saada tasausta erossa, mutta helpommin se tulee naimisissa ollessa. Ap haluaa viedä leivän miehen lasten suusta.
Tässä taas yksi hyvä syy olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama tilanne. Päädyin lopulta kertomaan, että haluan erota sen vuoksi. Sen jälkeen mies halusikin naimisiin. Tuli melkoinen parisuhdekriisi, mutta menimme lopulta naimisiin.
Hienosti kiristetty. Tuntuu varmaan hyvältä olla naimissa tietäen, että mies ei sitä ole halunnut. 🙌
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä muita asioita, joissa ette ole samaa mieltä? Seksi, kotityöt, raha, miehen lapset, tulevaisuuden toiveet tms?
Ei ole muita asioita, joissa ei olla samaa mieltä. Eikä tämäkään todellakaan ole mikään kynnyskysymys tai syy, mikä aiheuttaisi eron. Meidän on hyvä olla yhdessä, tosi hyvä... eikä se kaadu siihen, jos elämme avoliitossa jatkossakin.
ap
Well done kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama tilanne. Päädyin lopulta kertomaan, että haluan erota sen vuoksi. Sen jälkeen mies halusikin naimisiin. Tuli melkoinen parisuhdekriisi, mutta menimme lopulta naimisiin.
Hienosti kiristetty. Tuntuu varmaan hyvältä olla naimissa tietäen, että mies ei sitä ole halunnut. 🙌
Miten niin? Luuletko että mies oli ase ohmilolla alttarilla ja on sen jälkeen ollut lukittuna jonnekin kellariin? Miten on mahdollista päätyä naimisiin, jos ei halua? Tapahtuuko sulle usein asioita vasten tahtoasi, etkä voi niihin vaikuttaa, vaikka yrität? Millaisia asioita ne ovat?
Well done kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama tilanne. Päädyin lopulta kertomaan, että haluan erota sen vuoksi. Sen jälkeen mies halusikin naimisiin. Tuli melkoinen parisuhdekriisi, mutta menimme lopulta naimisiin.
Hienosti kiristetty. Tuntuu varmaan hyvältä olla naimissa tietäen, että mies ei sitä ole halunnut. 🙌
Tätä minä en nimenomaan halua. Ei pakolla, ei todellakaan. Ja rakastan miestäni niin paljon, ettei tämä ole mikään syy erota tai edes uhkailla erolla...
Mieheni ilmoitti, ettei halua naimisiin ja sitä tahtoa minun täytyy kunnioittaa.
ap
[/quote]
Ei ole muita asioita, joissa ei olla samaa mieltä. Eikä tämäkään todellakaan ole mikään kynnyskysymys tai syy, mikä aiheuttaisi eron. Meidän on hyvä olla yhdessä, tosi hyvä... eikä se kaadu siihen, jos elämme avoliitossa jatkossakin.
ap[/quote]
Vähän luulen, että ajanmittaan a sä katkeroidut ja b mies löytää toisen, jonka kanssa paukkaa samantien naimisiin.
Kertokaahan te naimisiin haluavat, että MIKSI ette osaa keskustella asiasta jo seurusteluaikana ? Silloin olisi vielä hyvin helppo miettiä, onko se niin iso asia, että sen takia erotaan vai ei. Sitten ihmetellään täällä kun se puoliso ei haluakaan naimisiin vaikka on oltu yhdessä vuosia. Niin, kaikki kun ei vaan tahdo ja sen voi selvittää alussa ihan kysymällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin kenkää ja uutta matoa koukkuun. Halventaa teidän suhdetta omilla töppäilyillään.
Ap se halventaa miehen aikaisempaa suhdetta ja perhettä! Ap on kuin pieni kiukutteleva kakara, joka haluaa nyt prinsessapäivänsä ja puolet valtakunnasta.
Totta, toki avopuolisollakin on nykyään mahdollisuus saada tasausta erossa, mutta helpommin se tulee naimisissa ollessa. Ap haluaa viedä leivän miehen lasten suusta.
Minulla on ollut "prinsessapäiväni" taannoin, se ei toki ole tässä pointtina nyt. En todellakaan tarvitse mitään prinsessapäivää, en häitä, papin vihkimisen kyllä. Ja heh, puolet valtakunnasta - mistä valtakunnasta?!?
Miehen aikuiset lapsetkin osaavat hankkia leipänsä oikein mainiosti itse ja perinnön suhteen jatkossakin pysyvät hyvin leivässä, äitinsä puolelta kun saavat "koko valtakunnan".
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin kenkää ja uutta matoa koukkuun. Halventaa teidän suhdetta omilla töppäilyillään.
Jep, ehkä joku huolii ap:n aviovaimokseen. Tietenkin siihen auttaisi, jos ap omaa kasvattaisi omaisuuttaan korkeammaksi ja ei enää haluaisi omia toisen omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaahan te naimisiin haluavat, että MIKSI ette osaa keskustella asiasta jo seurusteluaikana ? Silloin olisi vielä hyvin helppo miettiä, onko se niin iso asia, että sen takia erotaan vai ei. Sitten ihmetellään täällä kun se puoliso ei haluakaan naimisiin vaikka on oltu yhdessä vuosia. Niin, kaikki kun ei vaan tahdo ja sen voi selvittää alussa ihan kysymällä.
Mun moka oli se, että en vaatinut miestä sanomaan selvästi kantaansa tapailuvaiheessa. "Katsellaan" ei selvästikään olisi ollut hyväksyttävä vastausvaihtoehto. Tosin, ehkä hänellä ei silloin vielä edes ollut jyrkkää kantaa asiaan. -se toinen torjuttu
Pärjäätte hyvin avoparinakin, ainakin miehesi pärjää. Jos et hänen ajatuksiaan ymmärrä, niin eihän siinä auta muu kuin erota. Ja silloin mies on tyytyväinen, kun ei erehtynyt naimisiin sinun oikkujesi seurauksena.