Teini ei ole saanut lukiostakaan kavereita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on ollut vaikeuksia löytää ystäviä missään iässä, vaikka en ole mitenkään sulkeutunut. Mun jutut ei vain kiinnosta ihmisiä. En oikein kuulu mihinkään ryhmään. En ole kova jätkä, en ole poikamainen, en ole naisellinenkaan, olen kiinnostunut luonnosta, mutta en ole viherpiipertäjäkään. Olen liian tylsä ja mun kiinnostuksen aiheet ovat useimmille tylsiä. Yritän kyllä olla kiinnostunut muiden jutuista, mutta en kykene innostumaan. Vika on siinä. Harrastuksissa ja tapahtumissa juttelen eniten itseäni vanhempien mummeleiden kanssa. Nyt olen jo keski-iässä, mutta jo nuorempana oli näin. Kun kiinnostuksen aiheet on marjanpoiminta, käsityöt, lukeminen, lenkkeily yms. tylsät, on vaikea löytää ystäviä. Ikävä kyllä, eniten ystäviä saavat ne, jotka juoruilevat ja haukkuvat muita ihmisiä. Siitä väestä löytyy samanhenkistä väkeä aina. En ole mikään puhdas pulmunen juoruilun suhteen itsekään, mutta en kykene sellaiseen ilkeilyyn kuin useimmat. 

Postauksesi on ihan asiaa kunnes päätät leimata ne, jotka saavat kavereita, juoruilijoiksi ja haukkujiksi. Ihan puuta heinää tuollainen.

No, ei ole. Nähnyt omassa nuoruudessani ja omien lasten kautta. Salaisuuksien pitäminen ei ole osalla kovinkaan korkeassa asemassa. Oma lapsi tuskaili parhaan ystävänsä vaatimuksia kertoa hänelle kolmannen tytön kertoma asia jonka oli luottamuksella kertonut. Peruste oli se, että ovat bestiksiä ja bestikset jakaa keskenään kaiken. Muuten joo, mutta pitää ymmärtää sana luottamuksellisuus.

Minä olen mielummin luotettava, kuin se epäluotettava jolle ei voi uskoutua mitään kun asia paljastetaan sen hetkiselle bestikselle sen enempää miettimättä. Niin oli lapsenikin ja nyt on ihan eri bestikset kuvioissa, luotettavat sellaiset.

Mitä ystävyyttä se on, jos vaatii julki toiselle luottamuksella kerrottuja asioita. Sehän kertoo vaan siitä, että tuolle ei koskaan kannata kertoa mitään yksityistä kun lähtee juttu jakoon samantien.

Näitä "kerro heti mulle kaikki nyt" tyyppejä on ollut aina ja tulee aina olemaan,

Lässynlää. Tuo on se syy, miksi kavereita ei saa. "minä olen luotettava", "minä olen parempi ihminen" jne on varsin vastenmielinen piirre ihmisessä. Valtaosa ihmisistä on luotettavia, kun tosi on kyseessä, ja juoruilu on enemmän harmittomien pikkujuttujen vatvomista. Joo, jokunen mätäpää aina löytyy, mutta isossa kuvassa näin. Mutta itsensä nostaminen jotenkin erinomaiseksi suhteessa muihin kyllä karkottaa potentiaaliset kaverit.

Ja tiedätkös, ihmisiin voi suhtautua niin, että on kavereita ja on muutama hyvä ystävä, joille sitten uskoutuu. Ei joka vastaantulijalle tarvitse kaikkia salaisuuksia toitottaa.

Siis olet sitä mieltä, että jos henkilö A tietää henkilöstä C luottamuksellista tietoa, jonka C on itse kertonut, niin hänen pitää kertoa se henkilölle B koska asia on kuitenkin pikku juttu ja koska B haluaa että se hänelle kerrotaan??

Jos A sanoo että asia on kerrottu luottamuksella, miksi se ei riitä B:lle? Mikä siinä saa A:n leveilemään paremmuudellaan? Asiahan on vaan faktaa, olen luvannut olla puhumatta, enkä puhu.

Sehän ei vain kuulu B:lle ollenkaan jos C ei itse sitä hänelle sano. A:n tehtävä se ei ole.

Olen eri jolle vastasit. En minä ainakaan kerro eteenpäin ystävieni tai ylipäätään kenenkään minulle luottamuksellisesti kertomia asioita. Yleensähän juoruilu on sitä, että keskustellaan joltain muulta kuullusta juorusta, joka koskee henkilöä, jonka jollain tavalla tuntee. Ei sitä omaa lähipiiriä. Toki voit olla sitä mieltä, että tuo on moraalitonta, mutta se nyt on aika lajityypillistä käytöstä ihmiselle.

Ymmärrän kantasi, mutta minä tarkoitinkin juuri luottamuksellista asiaa. Omalle teinille kävi niin, että hänelle kerrottiin asia luottamuksella, mutta hyvä ystävä joka asiaa ei tiennyt ja jolle sitä ei oltu kerrottu, vaati, painosti ja hiillosti teiniäni kertomaan hänelle. Perustelut, että ovat bestiksiä ja bestikset eivät salaa toisiltaan asioita. Oli juurikin pahimmanlaatuinen peluri itse näissä asioissa, eikä ymmärrä sanaa luottamuksellisuus. Välit siinä jonkun ajan päästä menivät.

Minusta se ei vain mene näin, nimenomaan luottamuksellisesta asiasta ollessa kyse. Jos asia kerrotaan minulle ja kertoja sanoo sen olevan luottamuksellinen niin ei minun tehtävä ole muuttaa sitä luottamuksellisuutta. Ei edes siinä tapauksessa, että minun mielestäni asia ei edes olisi niin salattava.

Kertominen on toki aina riski, tiedostan sen liiankin hyvin, eikä joka vastaantulijalle kannata kaikkea kertoa, vain ystäviksi luulluille olen saattanut tärkeistä asioista avautua. Kuten jossain viestissä olikin, luottamuksen voi menettää vain kerran.

Minun lapsella on hyvät sosiaaliset taidot ja lapsena hän oli kaikkien kaveri niin että kokoajan oli jonkun kaverin kanssa. Nyt sitten lukiossa on enää pari ystävää koska samanhenkisiä kuitenkin tuntuu olevan hyvin vähän eikä kemiat aina kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin on kiinnostunut niistä tyypeistä ja mitä muille kuuluu. On iloinen ja positiivinen ja kannustava. Kysyy muilta mennäänkö syömään jne.

Kamut hankitaan ei niitä saada

Tämä on totta. Tyttäreni leikkikaverina oli naapuritalossa asuva tyttö, joka tuli noutamaan tyttäreni pihaleikkeihin tms. Toki nuo 4 - 5 -vuotiaat leikkivät paljon meilläkin. Aloitteentekijä oli naapuri. Sitten eräänä lauantaiaamuna ei ovikello ei soinutkaan. Tytär alkoi olla jo surullinen. Sanoin hänelle, että kyllä sinunkin pitää tehdä aloite leikkeihin, joten menepä soittamaan ovikelloa. Tytär pyyhki kyyneleet hihaansa, laittoi kengät väärin jalkoihinsa ja lähti hakemaan leikkiseuraa. Sen jälkeen asiasta ei enää tarvinnut mainita kertaakaan. Ja ystäviä ja kavereita on liiaksikin asti.

Hän pärjää, mikäli ette tee asiasta niin sanotusti "numeroo".