Teini ei ole saanut lukiostakaan kavereita

Ensinnäkin on kiinnostunut niistä tyypeistä ja mitä muille kuuluu. On iloinen ja positiivinen ja kannustava. Kysyy muilta mennäänkö syömään jne.

Kamut hankitaan ei niitä saada

Etsii kaltaisensa ja juttelee

Ei tunge valmiisiin poppoisiin

Ite olin vaan helpottunut kun kaverit läks omille teilleen.

Meidänkään teini ei ole ystävystynyt lukiossa kenenkään kanssa. Hänellä ei ole ollut myöskään ystäviä yläasteella. Siinä mielessä erilainen ja vielä vaikeampi tapaus, ettei myönnä tämän olevan mikään ongelma. Vaikea yrittää mitenkään auttaa, kun väittää että kaikki on ok. Kyseessä poika, joka ei muutenkaan puhu tunteistaan.

Aikuiset ei kavereita kaipaa, puolisokin on valinnainen.

Miten on mahdollista? Onko sinulla ap mktää on ajatusta mistä voisi johtua? Täytyyhän tuossa olla sosiaalisissa taidoissa jotain kehittämistä, onko teillä vanhemmilla kuitenkin ystäviä ja hyvät sosiaaliset taidot?

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin on kiinnostunut niistä tyypeistä ja mitä muille kuuluu. On iloinen ja positiivinen ja kannustava. Kysyy muilta mennäänkö syömään jne.

Kamut hankitaan ei niitä saada

No niin se on yrittänytkin. Mutta ketään ei koskaan kiinnosta jutella sen enempää. Eikä se ole ihan normaalia että koko kouluaikana on jäänyt aina yksin ja vielä niin että siihen on koulun toimesta jouduttu puuttumaan.

Mä olen ollut 46v yksin. On mulla mies ja lapsi mutta ei yhtään kaveria. En saanut niitä lapsena enkä kouluista enkä nyt aikuisena. Tsemppiä ap, ei siihen mikään auta.

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista? Onko sinulla ap mktää on ajatusta mistä voisi johtua? Täytyyhän tuossa olla sosiaalisissa taidoissa jotain kehittämistä, onko teillä vanhemmilla kuitenkin ystäviä ja hyvät sosiaaliset taidot?

Meillä ainakin pojalla on erittäin heikot sosiaaliset taidot johtuen erityispiirteistä. Minulla miehelläni on paljon ystäviä ja vilkas sosiaalinen elämä. En tiedä miten voisimme poikaamme auttaa. Nuorempana olemme tehneet paljonkin töitä hänen kaverisuhteittensa eteen, mutta enää emme voi.

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista? Onko sinulla ap mktää on ajatusta mistä voisi johtua? Täytyyhän tuossa olla sosiaalisissa taidoissa jotain kehittämistä, onko teillä vanhemmilla kuitenkin ystäviä ja hyvät sosiaaliset taidot?

Tytön mielestä hän on ruma ja läski ja sen takia ihmisiä ei kiinnosta olla hänen kanssaan. Oikeasti hän kaunis ja ihan normaalipainoinen

Ja kyllä me vanhemmatkin ollaan aika sosiaalisia, vaikka sukulaiset on ainoita läheisiä keitä kerkeämme näkemään.

Erikoista, lspsesi on varmaan sosiaalisesti kömpelö. Eikä ole kiinnostunut oikeasti ja aidosti muista.

Harrastusporukoista voi löytyä samanmielisiä

Vierailija kirjoitti:

Meidänkään teini ei ole ystävystynyt lukiossa kenenkään kanssa. Hänellä ei ole ollut myöskään ystäviä yläasteella. Siinä mielessä erilainen ja vielä vaikeampi tapaus, ettei myönnä tämän olevan mikään ongelma. Vaikea yrittää mitenkään auttaa, kun väittää että kaikki on ok. Kyseessä poika, joka ei muutenkaan puhu tunteistaan.

Tiedätkö että kaikki eivät ihan oikeasti kaipaa ketään.

Minut toki sai varovaksi se, etten voinut luottaa keneenkään (tiiätte ala-asteen tyttöjen nää "kerro mulle salaisuus niin ollaan parhaat kaverit" ja sit ne kertoo muille).

Minulla ei ole koskaan ollut ystävää. Kavereita oli muutama kouluaikoina. Lukiossa enää kaksi enkä enää löytänyt kavereita. Ongelma on se, että tosiaan piirit jo vakiintuneet. Memin lukioon, jossa ne kaikki muut 70 tunsivat toisensa jo yläasteelta. Minä ja nää kaks kaveria tultiin toiselta paikkakunnalta. Ja meidän yläastekaverit taas suuntasivat toiseen kuntaan.

Josko se APn nuori tutustuisi paremmin kun syksy etenee ja löytyisi ryhmätöiden jne kautta kavereita.

Itsesääli ei houkuttele ystäviä

Terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut 46v yksin. On mulla mies ja lapsi mutta ei yhtään kaveria. En saanut niitä lapsena enkä kouluista enkä nyt aikuisena. Tsemppiä ap, ei siihen mikään auta.

Mulla ikää 35 ja sama. En kyl lukion jälkeen niitä ole enää etsinyt. Mulle ok, viihdyn yksin tai miehen seurassa.

..ihme et on toi mies kuitenkin matkaan tarttunut.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, lspsesi on varmaan sosiaalisesti kömpelö. Eikä ole kiinnostunut oikeasti ja aidosti muista.

Harrastusporukoista voi löytyä samanmielisiä

Juu, kannattaa kannustaa nuorta harrastukseen. Vaikka kynnys voi olla korkea, koska on jo kokenut niin monta pettymystä.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, lspsesi on varmaan sosiaalisesti kömpelö. Eikä ole kiinnostunut oikeasti ja aidosti muista.

Harrastusporukoista voi löytyä samanmielisiä

Ap kirjoitti että teini jäi harrastuksessakin yksin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista, lspsesi on varmaan sosiaalisesti kömpelö. Eikä ole kiinnostunut oikeasti ja aidosti muista.

Harrastusporukoista voi löytyä samanmielisiä

Ap kirjoitti että teini jäi harrastuksessakin yksin...

Joo, siksi kannattaa etsiä uutta kiinnostavaa. Koska kotoa sitä kaveria ei ainakaan löydy.

Mistä teinisi on kiinnostunut

Kaveritaidot eivät siis ole kehittyneet ja nyt nuoresi on sosiaalisesti kömpelö tai antaa kummallisen vaikutelman.

Rahalla saat lapsellesi terapiaa ja kuntoutusta. Hankit sellaista apua, jossa nuoresi kanssa käydään ihan konkreettisesti läpi, miten ihmisten kanssa ollaan.  Tämä kuntoutus olisi pitänyt järjestää jo kouluaikana.

Voit opettaa sosiaalisia taitoja myös itse, jos osaat itse toimia hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kaveritaidot eivät siis ole kehittyneet ja nyt nuoresi on sosiaalisesti kömpelö tai antaa kummallisen vaikutelman.

Rahalla saat lapsellesi terapiaa ja kuntoutusta. Hankit sellaista apua, jossa nuoresi kanssa käydään ihan konkreettisesti läpi, miten ihmisten kanssa ollaan.  Tämä kuntoutus olisi pitänyt järjestää jo kouluaikana.

Voit opettaa sosiaalisia taitoja myös itse, jos osaat itse toimia hyvin.

Entä sitten jos nuori ei myönnä, että mitään ongelmaa on, eikä suostu mihinkään terapiaan.