Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Annoin lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja nyt
21.08.2019 |
On tosi paha fiilis, saanko lasta enää takaisin. Tilanteeseen ei siis liittynyt päihteitä eikä väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Kyse oli totaalisesta loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Lapsi lopetti nukkumisen ja minun oli saatava levätä ja koota itseni. Kaikki turvaverkot pettivät. Olin pyytänyt vanhempiani ottamaan lapsen hoitoon pariksi päiväksi, että saisin levättyä, mutta eivät ottaneet, lapsen isä ei ole juuri ollut mukana elämässämme ja oli muutoinkin tuolloin ulkomailla reissussa eikä minulla ole yhtään ystävää/kaveria, kelle olisin voinut antaa lapsen hoitoon yöksi tai pariksi. Ainut jäljelle jäänyt ratkaisu oli, että soitin itse sosiaalipäivystykseen ja pyysin sijoitusta. Jokainen sos.työntekijä/virkailija, kenen kanssa olen ollut puheissa ovat kertoneet aivan eriä kuin edeltäjänsä. Sosiaalipäivystyksen työntekijät lupasivat, että lapsi saattaa palata hyvinkin nopeasti, alle 30. päivässä, kun olen saanut levättyä ja seuraavana päivänä soittanut virkailija taas puhui paljon pidemmästä ajasta kuin kuukaudesta. Tämä em. soittaja myös yritti estää minua pitämästä yhteyttä sijaisäitiin tai lapseen, jotta "tilanne saadaan rahoutoitettua", vaikka sijaisäidin kanssa olimme jo sopineet, että soittelemme päivittäin kuulumiset ja olen saanut myös lapsen kanssa puhua. Myös nämä virkailijat, jotka lapsen hakivat lupasivat, että saan tavata lasta jo samalla viikolla, mutta tämä viimeisin virkailija puhui siihen tyyliin, etten saisi nähdä lasta hyvään toviin. Huomenna tulossa joku palaveri tilanteeseen liittyen. Onko muilla kokemusta kiireellisestä sijotuksesta ja miten tilanne on lopulta ratkennut? Mitä minun tulisi ottaa huomioon ja miten käyttäytyä, jotta tilanne ratkeaisi vaikkapa niin, että kiireellinen sijoitus muuttuisi avohuollon sijoitukseksi? Tässä kohtaa minua johdettiin harhaan, sillä kun päivystysvirkailijat hakivat lapsen, he kysyivät minulta, että jos lapsi nyt lähtee niin muuttaisinko mieleni jo seraavana päivänä? Siinä mielentilassa en oikein ymmärtänyt kysymystä ja vastasin, että saattaisi muuttua. Tästä johtuen sijoitus tehtin kiireellisenä eikä avohuollon toimenpiteenä, jotten olisi yhden hyvin nukutun yön jälkeen jo hakemassa lasta takaisin ja tilanne toistuisi tulevaisuudessa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kappalejaon puuttumista, mutta olen melkoisessa tunne myllerryksessä tällä hetkellä enkä jaksa miettiä oikeinkirjoittamista/asettelua. Toivottavasti joku ymmärtää.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Olisit palkannut yöhoitajan.
Mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva haluaa tukiperheeksi.
Vähenemään päin, monen oma elämä riittävän kuormittava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole ikinä nukkunut öitä putkeen, jotain muutamaa harvaa poikkeustapausta lukuunottamatta. Hänellä on atooppinen iho, joka kutisee. Herää siihen, kiukkuisena, alkaa huutaa ja saattaa huutaa tunnin puolitoista putkeen ja sitten raivokohtauksen mennessä ohi, jää valvomaan. Eipä tuollaset pikkuheräilyt minua loppuunajaneet, vaan nuo raivokohtaukset keskellä yötä. Naapurit tehneet lasuja öisistä huudoista, en tiedä, mitä oikein kuvittelevat. Kyllä todella paljon mielummin nukkuisin yöni rauhassa kuin olisin sydän syrjällään keskellä yötä, kun lapsi raivoaa ja herättää koko naapuruston. Herää siltikin vaikka iho olisi kunnossa, rasvattu ja sileä kuin vauvan pylly. Useamman viikon valvottujen öiden jälkeen varasin lääkäriajan ja lääkäri kirjoitti lapselle Ataraxia! Olin täysin varma, että nyt meidän tilanne paranee, kun yöt saadaan nukuttua, mutta ei. Ei auttanut Atarax pitämään lasta unessa. Lapsi kyllä simahti lääkkeen annon jälkeen kuin saunalamppu, mutta heräsi taas pari tuntia nukahtamisen jälkeen ja aloitti raivoamisen. Joku unihäiriö hänellä on, jota sairaalaolosuhteissa tulisi tutkia. -ap
Minun atoopikollani on myös aistiyliherkkyys. Aistii kaikki aistiärsykkeet moninkertaisina. Siis se iho on kipeä, hipaisu sattuu, äänet sattuu korviin, makuaisti on ylivirittynyt jne.
Yhdessä vaiheessa käytti viisi numeroa liian isoja kenkiä ja saumattomia vaatteita.
Onko sinun lapseltasi tutkittu aistiyliherkkyyttä? Se nimittäin myös selitttäisi nuo raivokohtaukset.
T. Refluksilapsen ja atoopikon äiti
Aistiyliherkkyyttä aloin itsekin epäillä. Tuo asia tulisi tutkia. Luin myös aistiyliherkkyydestä artikkelin, jossa kerrottiin, että kyseisestä tilasta kärsivät lapset eivät rauhoitu syliin, vaan syli saattaa tuntua heistä inhottavalta raivokohtauksen ollessa päällä ja huuto saattaa vain yltyä. Tämä täsmäisi todella hyvin lapseeni.
Mitä tulee näihin negatiivisiin kommentteihin, niin en jaksa edes vastata, koska eivät selvästikään ole olleet koskaan siinä katkeamispisteessä, jossa itse olin. Olen tässä ketjussa useamman kerran sanonut, että tuo sijoitus oli viimeinen vaihtoehto, kun tukiverkot pettivät eikä kukaan ottanut koppia, vaikka itkien soitin, että nyt olisi saatava nukkua yö tai pari. Lapsi meni ihan yhtä iloisena tukiperheeseen kuin menisi vaikka mummolaan. Ei hän ole traumatisoitunut. On saanut siellä hyvää hoitoa ja aktiviteettia. Ei ole koskaan ollut ripustautuvaa sorttia. Lapset ovat niin erilaisia. Joku pelkää ja ujostelee kaikkia, minun lapseni moikkailee lähes jokaista vastaantulijaa ja jää juttelemaan, jos vastaantulija alkaa lapselle jutella. Tuosta täytyy tietenkin opettaa pois, ettei jokaiselle tuntemattomalle ole hyvä jutella, mutta yleensä kaikki mummelit ilahtuu, kun lapsi menee heille juttelemaan. Enempää en aio kommentoida tästä aiheesta, koska kukaan täällä ei tunne lastani eikä se ollut edes aloituksen pointti, vaan lähinnä se, onko minulla mahdollisuuksia saada lasta takaisin sitten kun olen itse kerännyt voimani ja "kuntoutunut". Ja olen kiitollinen jokaisesta ihanasta tsemppaavasta kommentista, joita on tullut paljon ja myös asiallisista kommenteista, joissa olen saanut neuvoja.
Montako kertaa ajattelit hylätä lapsen ja ottaa lomaa äitiydestä?
Tuo ei ole ok. Jos ei ole äidin vastuuta kantamaan niin lapsi kokonaan pois. Ei ole mikään rakkaudenteko (kuten aiemmassa viestissä väitit) antaa lapsi huostaan silloin tällöin. Rakkaudenteko olisi antaa lapsi adoptoitavaksi jos ei kykene olla vanhempi.Voi luoja. Mene nyt jo purkamaan pahaa oloasi jonnekin muualle.
Ei minulla mikään pahaolo ole. Tässä nyt kukaan ei ajattele lasta vaan vanhempaa.
Ap, mulla on vähän eri tilanne, on puoliso ja useampi lapsi, mutta tukiverkottomia ollaan myös. Syy on se että kummatkin isovanhemmat tosi itsekkäitä, eikä auta aikä osallistu mitenkään. Tämä on sinällään heidän oikeus, en voi sitä kiistää. Mutta onhann se nyt törkeää, että esim omat vanhemmat hoidatti lapsensa mummoilla, mummot autto monta kertaa viikossa, hoiti viikonloppuja, koulujen kesälomat kokonaan.
Mun vanhemmat liihotti ympäri vuoden 4-6krt vuodessa parisuhdelomilla ulkomailla kaksin ja vähintään joka toinen viikonloppu kaksin hotellissa tms. Lapset aina mummolla.
Sit nää samat liihottelijat ilmoitti mulle, että eivät hoida hetkeäkään lapsenlapsia koskaan, koska tämä heille periaate. Jokainen hoitaa omansa. (Hah mikä vitsi heidän tapauksessa!)
No tulipa sitten erään kerran hätätilanne mitä ei osattu ennakoida. Mies oli ulkomaantyömatkalla, vauva sairastui iltapäivästä ja joutui sairaalaan ja minun piti mennä sinne myös (tiedossa operaatioita, vanhemman piti olla läsnä). Kotona kaksi pientä lasta, ei saa ottaa mukaan sairaalaan, mies ehtii takas vasta 1,5 vrk päästä lentojen takia.
Soitin kaikki sukulaiset 200km säteellä läpi ja pari tuttuakin, ja tarjosin 200e jos joku ottas isommat lapset yöksi. Kellekään ei käynyt, ja oli ihan oikeat syyt monilla, ymmärrän täysin. Mutta en koskaan tule unohtamaan mitä äitini (eläkkeellä oleva terve vapaaherratar) teki:
Äiti sanoi ivallisesti pilkallisella äänellä puhelimeen että ”johan kerroimme aikanaan että emme aio auttaa missään tilanteessa, tämä ei ole yhtään meidän ongelma, emme aio auttaa, keksi itse ratkaisu ja soita joku kodinhoitaja paikalle. Hyvästi”. Luuri korvaan.
Tässä vaiheessa olin jo hysteerinen ja itkien soitin naapuriin. Naapuri perui omat iltamenonsa illalta ja auttoi ILMAISEKSI (ei ottanut rahaa, ostin sit myöhemmin herkkukorin) ja sanoi vielä että ilman muuta pitää toista auttaa, aivan kauhea tilanne ja äidillä hätä.
Tän jälkeen välit viileni vanhempiin rajusti ja ne on olleet passiivisesti poikki jo 8 vuotta. Ei siis mitään riitaa tms, mutta ton paskatempun jälkeen en enää soittanut heille. He eivät ole 8 vuoteen soittaneet joten tämä kertoo kaiken. Oman lapsen ja lastenlsten elämä ja hätä ei kiinnosta paskan vertaa. Eivät edes tarkistaneet miten tilantesta selvittiin, selvisikö vauva, sainko lapset jonnekin tös. Sekään ei kiinnostanut.
Minä auttaisin vaikka ketä tahansa TUNTEMATONTA jos olis tollanen vastaava hätä. Mun paskat vanhemmat ei auttaneet OMAA LASTAAN. Eivät ole koskaan auttaneet.
Nyt ap välit poikki tollasiin paskavanhempiin. Sun kusipäävanhemmat ovat syynä siihen että on vaara menettää lapsi kokonaan.
Ja tähän sit turha vastata ”älkää hoidattako isovanhemmilla”. Mun paskat vanhemmat ei ole hoitaneet sekuntiakaan koskaan. Eivät viitsi edes synttäreillä tai jouluna käydä.
Jos tekee lapsia on kylä moraalinen velvollisuus auttaa edes HÄTÄtilanteessa. Apn vanhemmat on samanlaiset törkimykset kuin omani. Muista ap tämä kun ne vanhana syyllistäen kitisee apua ja palveluksia. Minäkin aion sanoa samat sanat äidilleni mitä hän sanoi puhelimessa minulle hädän hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika lukekaa ketju! Tukiperhejonossa ollut vuoden. Ei niitä noin vain järjesty.
Miksi tosiaan et vastaa päivähoitokysymykseen? Vai nolottaako jotenkin, jos vastaus on että on kotihoidossa? Ei siinä ole mitään väärää, mutta sellaisessa tilanteessa että uuvut noin pahasti, päivähoito olisi hyvä ratkaisu, jotta saat päivät levätä (siis jos olet kotona etkä töissä). Sitä ne sossutkin varmaan ehdottaa, jos on kotihoidossa. Ja jos on päivähoidossa, etkö ole päivisin saanut nukuttua?
Tsemppiä ja kerro sitten kuinka palaveri meni!
Juuri näin ja en ole ollenkaan ap puolella koska jotain tässä salataan,
Eikä kiireellisessä sijoituksessa saa heti nähdä vanhempia.
Teinin kaveri oli ja pääsi pois kyllä sen kuukauden päästä ja tukitoimet luotiin.
Muutti ainakin äidin luo toiselle paikkakunnalle.
Muusta en tiedä mutta oli myös meidän onni että muutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin aiheen sivusta: tuntuu uskomattomalta että tukipalvelut ovat tällä tasolla näin tärkeässä asiassa. Itsellä takana puoli vuotta huonosti nukkuvan ja eri vaivoista kärsineen lapsen isyyttä ilman tukiverkkoja ja rankkaa on ollut, mutta ei kuitenkaan mitään verrattuna siihen mitä lapsen äiti joutuu jaksamaan, saati samassa tilanteessa olevat yksinhuoltajat ilman tukiverkkoja. Tulee mieleen, että jos isät joutuisivat yleisesti ottamaan lähellekään samaa hoivavastuuta kuin äidit ja käymään läpi ap:n kaltaisia juttuja niin tukipalveluita löytyisi hieman eri tavalla. Tuntuu, että äitien pitäisi kestää valittamatta mitä tahansa ja olla vaan nöyriä ja kiitollisia äitiyden lahjasta. Sitten kun katkeamispisteessä hakee apua niin joutuu samantien sossupyöritykseen, joka pahimmillaan seuraa koko loppuelämän, aivan kuin rangaistuksena huonosta äitiydestä. Tiedän kyllä että pääosin lastensuojelu/perhetyö on ihan asiallista, mutta kyllä silti tuntuu, että joku sitkeä ajattelu kaiken jaksavasta äitimyytistä edelleen vaikuttaa näitten systeemien taustalla. Ja samaa ajattelua on näköjään runsaasti tässäkin ketjussa.
Ap:lle tsemppiä ja voimia, kyllä asiat vielä järjestyy! Et ole tehnyt mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi rakentaa tukiverkot kuntoon ennenkuin lapsi voi palata. Muuten olet vuoden päästä samassa tilanteessa.
Mikset verkostoitunut muiden yh-mammojen kanssa että voisitte auttaa toinen toistanne. Esim. Vuorotellen yökylään että toinen saa nukkua.
Kyllä pitäisi ennakoiden pitää huolta itsestään. Onhan se lapsellekin aika iso muutos että yhtäkkiä sijoitetaan uuteen kotiin ja sitten palautetaan takaisin kotiin missä turvaverkostoa ei olla osattu muodostaa.
Tässä yksi joka on 10 vuotta yrittänyt luoda verkostoa. Onnistui vain niin että minä olen se joka hoitaa muiden lapsia, takaisin sitä apua ei itselle saa. Helppo sanoa että luo tukiverkko, toteutus on oikeasti vaikeaa. Tämän ohjeen antajat ovat AINA itse hyvän tukiverkon omaavia ja isovanhemmat apuna. Eivät osaa ajatellakaan millaista on kun ei voi soittaa isovanhemmille tai sukulaisille.
Paljon joutui kokemaan pettymystä ja hyväksikäyttöä kun yrittää verkostoa luoda, eikä aina onnistu sittenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut totaali yh ja kun sairastuin kovaan kuumeeseen soitin apua kaupungilta, että saisin levättyä ja voimia. 3 päivää joku työntekijä kävi kotonamme ja vei lasta ulos, että saisin nukuttua. Olin ikikiitollinen avusta, mutta ei siitä mitään lastensuojeluasiaa tullut. Sain tukea kun tarvitsin ja itse sitä pyysin. Jos en olisi saanut olisi vaan pitänyt sinnitellä. Sijoitus kuulostaa tässä tapauksessa liioitetulta toimenpiteeltä. Ehkä olit liian väsynyt ymmärtämään mihin ryhdyt kun hait apua. Kovasti voimia ja toivottavasti saat tukiperheen ja lapsen kotiin
En tiedä.
Lapseni kaveri otettiin huostaan. (Oli 15v)
Oli huostassa pari viikkoa laitoksessa.
Sen vanhemmat anoti sen itse, kun sillä oli huonoja tapoja. Varasti kaupasta ym. Se äiti oli itsekin (vissiin eri) lastenkodissa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin mahdollista, että lapsi enää palaa kotiin. No, itsepähän annoit pois.
No olisiko ollut parempi tilanne, että lapsi olisi jäänyt heitteille, koska olin niin uuvuksissa, etten kyennyt toimimaan. Mielestäni ajattelin tuossa tilanteessa lapsen parasta ja tein sen ainoan ratkaisun, mitä minulla oli enää jäljellä, kun kaikki oljenkorret oli käytetty. Lapsen paras on tärkeintä. Olen sitä mieltä, että on todella itsekästä ajatella, että kaikki on hyvin, kunhan lapsi on itsellä, vaikka ei pystyisi siitä huolehtimaan. Tein suurimman rakkauden ja epäitsekkäimmän teon tuossa tilanteessa ja niillä resursseilla. Jos, olisin saanut apua muualta (isovanhemmat, lapsen isä, ystävä), tilanne olisi täysin eri ja lapsi olisi nyt kotona.
Miten 3v kanssa voi niin uupua? Tuollainen on hoidossa sen 8h päivä ja nukkuu 10h päivä eli yhteistä aikaa on sellaiset 4h. Jos tuo oikeasti uuvuttaa niin oikein teit kun annoit pois
Voi vielä käydä niin, että tuollainen lapsi ei edes palkitse vanhempanakaan.
Eli on hankala lapsi, joka uuvuttaa vanhemmat. Kasvettuaan ja muutettuaan pois, on kiittämätön ja tyytymätön lapsuuteensa ja ei pidä välejä vanhempiinsa. Vaikka itse oli se hankala. Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä.
Lapseni kaveri otettiin huostaan. (Oli 15v)
Oli huostassa pari viikkoa laitoksessa.
Sen vanhemmat anoti sen itse, kun sillä oli huonoja tapoja. Varasti kaupasta ym. Se äiti oli itsekin (vissiin eri) lastenkodissa töissä.
Joo, teinit pääsee helpommin kotiin takaisin. Se on nähty mutta jos lapsi on pieni niin eipä niin vaan pääse kotiin.
Kuinka moni oikeasti on sen lapsen saanut takaisin, kun on kerran antanut sijoitukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi vielä käydä niin, että tuollainen lapsi ei edes palkitse vanhempanakaan.
Eli on hankala lapsi, joka uuvuttaa vanhemmat. Kasvettuaan ja muutettuaan pois, on kiittämätön ja tyytymätön lapsuuteensa ja ei pidä välejä vanhempiinsa. Vaikka itse oli se hankala. Ohis
Jos aikuinen lapsi ei pidä yhteyttä vanhempiinsa niin siinä on taustalla aina hemmetin painavat syyt. Todella vähättelevä kommentti!
T. 18v ajan väkivallasta kärsinyt lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Olenko ainoa, joka ihmettelee jaksamistasi? Yksinhuoltajana et jaksanut yhden lapsen kanssa?? Väkisin tulee mietittyä tämän päivän ihmisten henkistä kanttia.
Ilkeää sanoa, muttei jatkossa TODELLA tarkkaan JOKA AINUT SANASI..... [/quote=Vierailija] blaa blaa blaa...
Ootaä kännissä? Kirjoita jatkossa selvinpäin, jooks! 😚
Ohis
Ootsä retardi? No siis oot. Ekkö pysty ymmärtään jos tekstissä on yks virhe? Ilmeisesti sana -mieti- olis pitäny olla kun oli sana -muttei-.
Ei he l vetti tätä av mammojen tasoa 😂😂😂
Ohis...minä olin ihan tavallinen lapsi ja nyt olen ihan ok aikuinen mutta en pidä mitään yhteyttä isääni.
Isäni oli se hankala ja on varmasti sitä yhä sillä ilkeä narsisti tuskin paranee vanhuuttaan. Jos joku olisi pitänyt ottaa huostaan meidän perheestä niin se olisi kyllä ollut hullu isäni. Onneksi aikuisena pystyy itse valitsemaan kenen paskaa ottaa niskaan vai ottaako ollenkaan.
Minulla on VIISI lasta 3...12v joita hoidan yksinhuoltajana. Kaksi on erityislasta. Minulla ei ole suojaverkostoa ja olen toissa. Lapset koulussa ja tarhassa.
Miten 3vn kanssa ei seivia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en minä edes tiennyt, että sijaisperheyttä voi tehdä työkseen! olin todella sinisilmäinen ja ajattelin, että nämä ihmiset ottaa lapsia hyvää hyvyyttään. (toki saavat siitä rahaa, muttei niin, että se olisi työpaikka). Tämä asia valkeni minulle vasta, ku sijaisäiti sanoi, että "tähän numeroon voit soittaa, tämä on meidän työnumero". Minkä takia sijaisperhe haluaisi luopua lapsesta, jos saa siitä rahaa? Siis enemmän rahaa kuin äiti omasta lapsesta lapsen elämiseen. Sen takia olen hieman panikoinut tässä.. Onko se heille kannattavaa luopua lapsesta? Jos olen ihan väärässä, niin korjatkaa. Ei ole mitään syytä herjaamiseen tai nimittelyyn. Nämä ovat sellaisia asioita, joista minulla ei ole juuri tietoa eikä siis mielipidettäkään. On myös minusta outoa, miten sijaisperhe löytyy puolessa tunnissa, mutta tukiperhettä ei edes vuodessa? -ap
Tuo perhe on todennäköisesti kriisiperhe, eli toisen vanhemmista täytyy ihan sääntöjen mukaan olla kotona, ei töissä kodin ulkopuolella. Hänkin tarvitsee silti rahaa ihan elämiseensä, ruokaan ja vuokraan ja sellaiseen. Siksi hän saa palkkaa. Hän tekee taatusti silti sydämestään sitä mitä tekee. Eikö kuitenkin ole hyvä, että lapsestasi huolehtii sellainen ihminen, jolla on aikaa ja voimia olla läsnä, eikä joku, joka työpäivän jälkeen uuvuksissa yrittää jaksaa vielä lapsenhoidonkin?
Tukiperheet ovat ihan tavallisia perheitä, joilla on työt ja velvollisuudet, ja ihan tavallinen elämä on useimmille ihan riittävän raskasta. Siksi tukiperheitä on vaikea saada.
Tässäpä hieman tietoa sijaisperheiden palkasta ja korvauksista:
- n. 3000€ per lapsi "aloitusrahaa"
- vähintään 420€/kk per lapsi kulujenkorvausta, verotonta tuloa
- lapsen iästä ja "haastavuudesta" ja erityistarpeista riippuen palkka n. 1000-2000€/kk per lapsi
- lisäksi lastensuojelu kustantaa muita tarpeita, esim. lomamatkat, tarpeen vaatiessa osallistuu isomman auton hankkimiseen jne. Sijaisperheet saavat myös "lomaa" sijaislapsistaan, jotka sijoitetaan toiseen perheeseen, jotta sijaisperhe saa levättyä
Eli kyllähän tuolla ihan kivoihin tienesteihin pääsee, varsinkin jos haalii itsellensä jopa VIISI sijoituslasta. Luulisi tuolla ruoan ja vuokran maksavan juu. Ei ihme, että sijaislapsista pidetään kiinni kynsin ja hampain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotias jo ymmärtää kaivata äitiään, surullista.
Minkälaiset vanhemmat sinulla oikein on jos eivät voineet muutamaksi päiväksi ottaa lasta?En minäkään ymmärrä, miten yhtään ketään voi tuollalailla jättää pulaan. Melko itsekkäitä ovat. Heille se olisi ollut päivä pari, nyt se on ehkä lapsen loppuelämä. -ap
Turha syyllistää ja sälyttää vastuuta tilanteesta isovanhempien niskaan. Sinä itse olet vastuussa lapsesi tilanteesta, sinä pyysit hakemaan lapsen pois.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta huolehtia lapsestasi, jos hoitaisivat lasta joskus se olisi lahjaan verrattava asia, vapaaehtoinen apu jonka toiselle antaa tai sitten omaksi iloksi pyytää lasta hoitoon.
Vaikka isovanhemmat eivät hoitaisi ei se tarkoita, että olisi jotenkin pahoja. Mistä heidänkin syynsä tietää, voihan olla vaikka, että heidän jaksaminen ei riitä. Jokaisella omat syynsä ja vaikkei olisi niin ei ole velvollisuutta ottaa eikä näin ollen oikeutta pettyä heihin tai olla vihainen.
Siis mitä paskaa taas? Jos äiti on lopenuupunut ja romahtamispisteessä, ja pyytää hetken ajan apua lapsen isovanhemmilta, niin kyllä, se todellakin on isovanhempien velvollisuus isovanhempana ja ihan vain vaikka ihmisenä auttaa. Jos minulle kävisi noin, ettei oma vanhempi auttaisi noin epätoivoisessa tilanteessa, niin laittaisin kyllä välit poikki ikuisiksi ajoiksi. Lapsenlasta tuollaiset isovanhemmat eivät näkisi enää ikinä.
Alue: Aihe vapaa
Sinun pitäisi rakentaa tukiverkot kuntoon ennenkuin lapsi voi palata. Muuten olet vuoden päästä samassa tilanteessa.
Mikset verkostoitunut muiden yh-mammojen kanssa että voisitte auttaa toinen toistanne. Esim. Vuorotellen yökylään että toinen saa nukkua.
Kyllä pitäisi ennakoiden pitää huolta itsestään. Onhan se lapsellekin aika iso muutos että yhtäkkiä sijoitetaan uuteen kotiin ja sitten palautetaan takaisin kotiin missä turvaverkostoa ei olla osattu muodostaa.