Annoin lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja nyt
On tosi paha fiilis, saanko lasta enää takaisin. Tilanteeseen ei siis liittynyt päihteitä eikä väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Kyse oli totaalisesta loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Lapsi lopetti nukkumisen ja minun oli saatava levätä ja koota itseni. Kaikki turvaverkot pettivät. Olin pyytänyt vanhempiani ottamaan lapsen hoitoon pariksi päiväksi, että saisin levättyä, mutta eivät ottaneet, lapsen isä ei ole juuri ollut mukana elämässämme ja oli muutoinkin tuolloin ulkomailla reissussa eikä minulla ole yhtään ystävää/kaveria, kelle olisin voinut antaa lapsen hoitoon yöksi tai pariksi. Ainut jäljelle jäänyt ratkaisu oli, että soitin itse sosiaalipäivystykseen ja pyysin sijoitusta. Jokainen sos.työntekijä/virkailija, kenen kanssa olen ollut puheissa ovat kertoneet aivan eriä kuin edeltäjänsä. Sosiaalipäivystyksen työntekijät lupasivat, että lapsi saattaa palata hyvinkin nopeasti, alle 30. päivässä, kun olen saanut levättyä ja seuraavana päivänä soittanut virkailija taas puhui paljon pidemmästä ajasta kuin kuukaudesta. Tämä em. soittaja myös yritti estää minua pitämästä yhteyttä sijaisäitiin tai lapseen, jotta "tilanne saadaan rahoutoitettua", vaikka sijaisäidin kanssa olimme jo sopineet, että soittelemme päivittäin kuulumiset ja olen saanut myös lapsen kanssa puhua. Myös nämä virkailijat, jotka lapsen hakivat lupasivat, että saan tavata lasta jo samalla viikolla, mutta tämä viimeisin virkailija puhui siihen tyyliin, etten saisi nähdä lasta hyvään toviin. Huomenna tulossa joku palaveri tilanteeseen liittyen. Onko muilla kokemusta kiireellisestä sijotuksesta ja miten tilanne on lopulta ratkennut? Mitä minun tulisi ottaa huomioon ja miten käyttäytyä, jotta tilanne ratkeaisi vaikkapa niin, että kiireellinen sijoitus muuttuisi avohuollon sijoitukseksi? Tässä kohtaa minua johdettiin harhaan, sillä kun päivystysvirkailijat hakivat lapsen, he kysyivät minulta, että jos lapsi nyt lähtee niin muuttaisinko mieleni jo seraavana päivänä? Siinä mielentilassa en oikein ymmärtänyt kysymystä ja vastasin, että saattaisi muuttua. Tästä johtuen sijoitus tehtin kiireellisenä eikä avohuollon toimenpiteenä, jotten olisi yhden hyvin nukutun yön jälkeen jo hakemassa lasta takaisin ja tilanne toistuisi tulevaisuudessa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kappalejaon puuttumista, mutta olen melkoisessa tunne myllerryksessä tällä hetkellä enkä jaksa miettiä oikeinkirjoittamista/asettelua. Toivottavasti joku ymmärtää.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Nyt mennyt neljä vuotta.Missä lapsi on ?
Tämän minäkin haluaisin tietää.
Selvisikö lapset itkuisuuden ja raivareiden syy? Varmaan lapsella oli neurologistapoikkeamaa, allergiaa ym. Ei AP.n kuvaama käytös ole normaalia pikkulapset käytöstä, eikä taatusti johdu vanhemman rajattomuudesta, huonosta vanhemmuudesta tai mitä näitä väitteitä joskus kuulee.
Olisipa hienoa, jos AP näkisi tämän, ja kertoisi, miten asia meni
Miksi ihmeessä sinnittelit noin pitkään?
Ajoissa jos olisit ollut liikenteessä, niin olisi saattanut löytyä tukiperhe jossa lapsi olis yökyläillyt 1x kk. Kotipalvelusta olis voinut saada apua ja itsellesi olisit saanut hommattua keskusteluapua. Myös ei viranomaisten tukiverkkoja olisi voinut vahvistaa. Esim lapsen kaverin hoitamista silloin tällöin ja oman lapsesi olisit saanut hoitoon vastavuoroisesti. Onko lapsi päiväkodissa?
Ei hätää, jos aloituksessa kerroit rehellisesti mitä tapahtui. Jos pysyt asiallisena ja yhteistyökykyisenä, saat ihan varmasti lapsen takaisin ja lisäksi tukitoimia jatkoon. Koska olet täysin yksin, lapselle luultavasti etsitään tukiperhe jossa voi vierailla esimerkiksi yhden viikonlopun kuukaudessa. Todennäköisesti myös perhetyö käy teillä jonkin pituisen jakson, jotta saat keskusteluapua ja tilanne pysyy seurannassa.
Eihän hän lastaan antanut pois.