Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Annoin lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja nyt
21.08.2019 |
On tosi paha fiilis, saanko lasta enää takaisin. Tilanteeseen ei siis liittynyt päihteitä eikä väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Kyse oli totaalisesta loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Lapsi lopetti nukkumisen ja minun oli saatava levätä ja koota itseni. Kaikki turvaverkot pettivät. Olin pyytänyt vanhempiani ottamaan lapsen hoitoon pariksi päiväksi, että saisin levättyä, mutta eivät ottaneet, lapsen isä ei ole juuri ollut mukana elämässämme ja oli muutoinkin tuolloin ulkomailla reissussa eikä minulla ole yhtään ystävää/kaveria, kelle olisin voinut antaa lapsen hoitoon yöksi tai pariksi. Ainut jäljelle jäänyt ratkaisu oli, että soitin itse sosiaalipäivystykseen ja pyysin sijoitusta. Jokainen sos.työntekijä/virkailija, kenen kanssa olen ollut puheissa ovat kertoneet aivan eriä kuin edeltäjänsä. Sosiaalipäivystyksen työntekijät lupasivat, että lapsi saattaa palata hyvinkin nopeasti, alle 30. päivässä, kun olen saanut levättyä ja seuraavana päivänä soittanut virkailija taas puhui paljon pidemmästä ajasta kuin kuukaudesta. Tämä em. soittaja myös yritti estää minua pitämästä yhteyttä sijaisäitiin tai lapseen, jotta "tilanne saadaan rahoutoitettua", vaikka sijaisäidin kanssa olimme jo sopineet, että soittelemme päivittäin kuulumiset ja olen saanut myös lapsen kanssa puhua. Myös nämä virkailijat, jotka lapsen hakivat lupasivat, että saan tavata lasta jo samalla viikolla, mutta tämä viimeisin virkailija puhui siihen tyyliin, etten saisi nähdä lasta hyvään toviin. Huomenna tulossa joku palaveri tilanteeseen liittyen. Onko muilla kokemusta kiireellisestä sijotuksesta ja miten tilanne on lopulta ratkennut? Mitä minun tulisi ottaa huomioon ja miten käyttäytyä, jotta tilanne ratkeaisi vaikkapa niin, että kiireellinen sijoitus muuttuisi avohuollon sijoitukseksi? Tässä kohtaa minua johdettiin harhaan, sillä kun päivystysvirkailijat hakivat lapsen, he kysyivät minulta, että jos lapsi nyt lähtee niin muuttaisinko mieleni jo seraavana päivänä? Siinä mielentilassa en oikein ymmärtänyt kysymystä ja vastasin, että saattaisi muuttua. Tästä johtuen sijoitus tehtin kiireellisenä eikä avohuollon toimenpiteenä, jotten olisi yhden hyvin nukutun yön jälkeen jo hakemassa lasta takaisin ja tilanne toistuisi tulevaisuudessa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kappalejaon puuttumista, mutta olen melkoisessa tunne myllerryksessä tällä hetkellä enkä jaksa miettiä oikeinkirjoittamista/asettelua. Toivottavasti joku ymmärtää.
Kommentit (328)
Joku tässä nyt mättää kun ap ei vastaa onko lapsi päivähoidossa ja onko itse töissä.
Ei taida saada lasta takaisin.
Ap ei ole rehellinen.
Jos lapsi päiväkodissa ja ap kotona niin lepoa hän saa ja jos se ei riitä niin tuskin saa lasta takaisin.
Jos taas ei ole niin tukitoimi on aina päiväkoti.
Epäilen ettei ole töissä.
Tuttu myös yh-äiti ja halusi apua kotiin.
Kysyin että milloin kun lapsesi on päiväkodissa niin ei sua kukaan auta illalla.
Tukiperhettä vaikea saada, niitä ei ole tarpeeksi.
Eikö me tiedetä mitään ap elämänhallinnasta, onko sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja toisekseen, tuohon 3 vuotiaan valvomis-ihmettelyyni.
Jonkun vittuiluna ja vihjailun sijaan kylläkin enemmän mietin viestiä kirjoittaessa, että onko lasta käytetty tutkimuksissa? Jos itkee yöt, niin onko jotain kipuja tms.
Mutta syvät pahoittelut nyt sitten kysymyksestäni. Jatkakaa, poistun ennenkuin tästä lähtee kymmenen sivun jankkausepisodi.
Ei niihin tutkimuksiin niin vain pääse. Ainakaan jos on julkisten palvelujen varassa. Meillä terveyskeskus ei tunnistanut edes astmaa - ja se nyt on sentään ns vanha ja yleinen sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotias jo ymmärtää kaivata äitiään, surullista.
Minkälaiset vanhemmat sinulla oikein on jos eivät voineet muutamaksi päiväksi ottaa lasta?En minäkään ymmärrä, miten yhtään ketään voi tuollalailla jättää pulaan. Melko itsekkäitä ovat. Heille se olisi ollut päivä pari, nyt se on ehkä lapsen loppuelämä. -ap
Turha syyllistää ja sälyttää vastuuta tilanteesta isovanhempien niskaan. Sinä itse olet vastuussa lapsesi tilanteesta, sinä pyysit hakemaan lapsen pois.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta huolehtia lapsestasi, jos hoitaisivat lasta joskus se olisi lahjaan verrattava asia, vapaaehtoinen apu jonka toiselle antaa tai sitten omaksi iloksi pyytää lasta hoitoon.
Vaikka isovanhemmat eivät hoitaisi ei se tarkoita, että olisi jotenkin pahoja. Mistä heidänkin syynsä tietää, voihan olla vaikka, että heidän jaksaminen ei riitä. Jokaisella omat syynsä ja vaikkei olisi niin ei ole velvollisuutta ottaa eikä näin ollen oikeutta pettyä heihin tai olla vihainen.
Se on kyllä kohtuutonta, että tässä maassa ei ole riittävästi ennaltaehkäiseviä palveluita ja lapsille ja perheille järjestyy vain viimesijainen tuki eli sijoitus. Sijaishuolto on lastensuojelulain mukaan pakko järjestää, jos lapsen tilanne sitä vaatii, joten sitä ei voi ajaa alas samalla tapaa kuin varhaisemman ja kevyemmän tuen palveluita. Lastenhoitoapu, tukiperheet, vertaistukiryhmät ynnä muu tulisivat yhteiskunnallekin halvemmaksi sen lisäksi että paremmin ajoitetulla tuella lasten ja perheiden pahoinvointi vähenisi huomattavasti.
Mutta tää on tätä, kaikesta on säästettävä.
T. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä.
Avainasemassa on tässä nyt se sijaisäiti. Koska jos se lapsi valvottaa siellä sijaisperheessäkin ja siellä huomataan, että lapsella ei kaikki ole teveyden suhteen kunnossa, se painopiste siirtyy siihen, että lapsi tutkitaan ja hän saa hoitoa. Ja ap saa apua kotiin. Ja lapsen kotiin.
Sen sijaan että pyörä alkaa pyöriä siihen suuntaan, että se syyttely alkaa kohdistua ap:hen ja tämän huonoon hoitamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole ikinä nukkunut öitä putkeen, jotain muutamaa harvaa poikkeustapausta lukuunottamatta. Hänellä on atooppinen iho, joka kutisee. Herää siihen, kiukkuisena, alkaa huutaa ja saattaa huutaa tunnin puolitoista putkeen ja sitten raivokohtauksen mennessä ohi, jää valvomaan. Eipä tuollaset pikkuheräilyt minua loppuunajaneet, vaan nuo raivokohtaukset keskellä yötä. Naapurit tehneet lasuja öisistä huudoista, en tiedä, mitä oikein kuvittelevat. Kyllä todella paljon mielummin nukkuisin yöni rauhassa kuin olisin sydän syrjällään keskellä yötä, kun lapsi raivoaa ja herättää koko naapuruston. Herää siltikin vaikka iho olisi kunnossa, rasvattu ja sileä kuin vauvan pylly. Useamman viikon valvottujen öiden jälkeen varasin lääkäriajan ja lääkäri kirjoitti lapselle Ataraxia! Olin täysin varma, että nyt meidän tilanne paranee, kun yöt saadaan nukuttua, mutta ei. Ei auttanut Atarax pitämään lasta unessa. Lapsi kyllä simahti lääkkeen annon jälkeen kuin saunalamppu, mutta heräsi taas pari tuntia nukahtamisen jälkeen ja aloitti raivoamisen. Joku unihäiriö hänellä on, jota sairaalaolosuhteissa tulisi tutkia. -ap
Minun atoopikollani on myös aistiyliherkkyys. Aistii kaikki aistiärsykkeet moninkertaisina. Siis se iho on kipeä, hipaisu sattuu, äänet sattuu korviin, makuaisti on ylivirittynyt jne.
Yhdessä vaiheessa käytti viisi numeroa liian isoja kenkiä ja saumattomia vaatteita.
Onko sinun lapseltasi tutkittu aistiyliherkkyyttä? Se nimittäin myös selitttäisi nuo raivokohtaukset.
T. Refluksilapsen ja atoopikon äiti
Aistiyliherkkyyttä aloin itsekin epäillä. Tuo asia tulisi tutkia. Luin myös aistiyliherkkyydestä artikkelin, jossa kerrottiin, että kyseisestä tilasta kärsivät lapset eivät rauhoitu syliin, vaan syli saattaa tuntua heistä inhottavalta raivokohtauksen ollessa päällä ja huuto saattaa vain yltyä. Tämä täsmäisi todella hyvin lapseeni.
Mitä tulee näihin negatiivisiin kommentteihin, niin en jaksa edes vastata, koska eivät selvästikään ole olleet koskaan siinä katkeamispisteessä, jossa itse olin. Olen tässä ketjussa useamman kerran sanonut, että tuo sijoitus oli viimeinen vaihtoehto, kun tukiverkot pettivät eikä kukaan ottanut koppia, vaikka itkien soitin, että nyt olisi saatava nukkua yö tai pari. Lapsi meni ihan yhtä iloisena tukiperheeseen kuin menisi vaikka mummolaan. Ei hän ole traumatisoitunut. On saanut siellä hyvää hoitoa ja aktiviteettia. Ei ole koskaan ollut ripustautuvaa sorttia. Lapset ovat niin erilaisia. Joku pelkää ja ujostelee kaikkia, minun lapseni moikkailee lähes jokaista vastaantulijaa ja jää juttelemaan, jos vastaantulija alkaa lapselle jutella. Tuosta täytyy tietenkin opettaa pois, ettei jokaiselle tuntemattomalle ole hyvä jutella, mutta yleensä kaikki mummelit ilahtuu, kun lapsi menee heille juttelemaan. Enempää en aio kommentoida tästä aiheesta, koska kukaan täällä ei tunne lastani eikä se ollut edes aloituksen pointti, vaan lähinnä se, onko minulla mahdollisuuksia saada lasta takaisin sitten kun olen itse kerännyt voimani ja "kuntoutunut". Ja olen kiitollinen jokaisesta ihanasta tsemppaavasta kommentista, joita on tullut paljon ja myös asiallisista kommenteista, joissa olen saanut neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Avainasemassa on tässä nyt se sijaisäiti. Koska jos se lapsi valvottaa siellä sijaisperheessäkin ja siellä huomataan, että lapsella ei kaikki ole teveyden suhteen kunnossa, se painopiste siirtyy siihen, että lapsi tutkitaan ja hän saa hoitoa. Ja ap saa apua kotiin. Ja lapsen kotiin.
Sen sijaan että pyörä alkaa pyöriä siihen suuntaan, että se syyttely alkaa kohdistua ap:hen ja tämän huonoon hoitamiseen.
On kuulemma heräillyt sijaisperheessäkin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisenä kahden lapsen totaaliyksinhuoltajana olen kiinnostunut että miten voimasi loppuivat niin ettet jaksanut enää kolme vuotiaan lapsen kanssa? Ymmärrän ettei lasta ihan heti anneta takaisin sillä sinä olet loppuunpalanut eikä sinulla ole tukiverkostoa. Lasta ei voi palloitella edestakaisin. Huostaanotto ja sijoitus ovat aina vakavia asioita jota moni ei tunnu tajuavan. Niiden perusteena on se, ettei lapsesta vastuussa oleva vanhempi pysty huolehtimaan lapsesta. Lasta ei sijoiteta vain siksi että vanhempi tarvitsee parin päivän loman lastenhoidosta vaan sijoitukseen laitetaan kun vanhemmalla on isompi ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole ikinä nukkunut öitä putkeen, jotain muutamaa harvaa poikkeustapausta lukuunottamatta. Hänellä on atooppinen iho, joka kutisee. Herää siihen, kiukkuisena, alkaa huutaa ja saattaa huutaa tunnin puolitoista putkeen ja sitten raivokohtauksen mennessä ohi, jää valvomaan. Eipä tuollaset pikkuheräilyt minua loppuunajaneet, vaan nuo raivokohtaukset keskellä yötä. Naapurit tehneet lasuja öisistä huudoista, en tiedä, mitä oikein kuvittelevat. Kyllä todella paljon mielummin nukkuisin yöni rauhassa kuin olisin sydän syrjällään keskellä yötä, kun lapsi raivoaa ja herättää koko naapuruston. Herää siltikin vaikka iho olisi kunnossa, rasvattu ja sileä kuin vauvan pylly. Useamman viikon valvottujen öiden jälkeen varasin lääkäriajan ja lääkäri kirjoitti lapselle Ataraxia! Olin täysin varma, että nyt meidän tilanne paranee, kun yöt saadaan nukuttua, mutta ei. Ei auttanut Atarax pitämään lasta unessa. Lapsi kyllä simahti lääkkeen annon jälkeen kuin saunalamppu, mutta heräsi taas pari tuntia nukahtamisen jälkeen ja aloitti raivoamisen. Joku unihäiriö hänellä on, jota sairaalaolosuhteissa tulisi tutkia. -ap
Minun atoopikollani on myös aistiyliherkkyys. Aistii kaikki aistiärsykkeet moninkertaisina. Siis se iho on kipeä, hipaisu sattuu, äänet sattuu korviin, makuaisti on ylivirittynyt jne.
Yhdessä vaiheessa käytti viisi numeroa liian isoja kenkiä ja saumattomia vaatteita.
Onko sinun lapseltasi tutkittu aistiyliherkkyyttä? Se nimittäin myös selitttäisi nuo raivokohtaukset.
T. Refluksilapsen ja atoopikon äiti
Aistiyliherkkyyttä aloin itsekin epäillä. Tuo asia tulisi tutkia. Luin myös aistiyliherkkyydestä artikkelin, jossa kerrottiin, että kyseisestä tilasta kärsivät lapset eivät rauhoitu syliin, vaan syli saattaa tuntua heistä inhottavalta raivokohtauksen ollessa päällä ja huuto saattaa vain yltyä. Tämä täsmäisi todella hyvin lapseeni.
Mitä tulee näihin negatiivisiin kommentteihin, niin en jaksa edes vastata, koska eivät selvästikään ole olleet koskaan siinä katkeamispisteessä, jossa itse olin. Olen tässä ketjussa useamman kerran sanonut, että tuo sijoitus oli viimeinen vaihtoehto, kun tukiverkot pettivät eikä kukaan ottanut koppia, vaikka itkien soitin, että nyt olisi saatava nukkua yö tai pari. Lapsi meni ihan yhtä iloisena tukiperheeseen kuin menisi vaikka mummolaan. Ei hän ole traumatisoitunut. On saanut siellä hyvää hoitoa ja aktiviteettia. Ei ole koskaan ollut ripustautuvaa sorttia. Lapset ovat niin erilaisia. Joku pelkää ja ujostelee kaikkia, minun lapseni moikkailee lähes jokaista vastaantulijaa ja jää juttelemaan, jos vastaantulija alkaa lapselle jutella. Tuosta täytyy tietenkin opettaa pois, ettei jokaiselle tuntemattomalle ole hyvä jutella, mutta yleensä kaikki mummelit ilahtuu, kun lapsi menee heille juttelemaan. Enempää en aio kommentoida tästä aiheesta, koska kukaan täällä ei tunne lastani eikä se ollut edes aloituksen pointti, vaan lähinnä se, onko minulla mahdollisuuksia saada lasta takaisin sitten kun olen itse kerännyt voimani ja "kuntoutunut". Ja olen kiitollinen jokaisesta ihanasta tsemppaavasta kommentista, joita on tullut paljon ja myös asiallisista kommenteista, joissa olen saanut neuvoja.
Minun aistiyliherkkä lapseni inhoaa halailuja. Ja mitä tulee tuohon että ”isovanhempien ei kuulukaan auttaa ja plääplää”, minä olen toista mieltä. Minusta jokaisen kuuluisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen systeemi tuo on? Miksei järjestetä vaikka tukiperhettä? Onhan se huomattavasti kevyempi (lue halvempi) ja kaikille parempi vaihtoehto. Lapsi olisi aina silloin tällöin. Viikonlopun siellä. Itse tunnen sairaan yksinhuoltajan ja yhden hoitoalaly, joissa tukiperhe toimii hyvin. Hoitsu tekee öitä ja iltoja, kun lapsi on tukiperheessä. Sairaan lapsi on vaihtelevia aikoja tukiperheessä, äidin sairaudesta riippuen.
Mitä se tekee lapselle, jos hän on pois äidin luota "ilman syytä" pitkään?
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen systeemi tuo on? Miksei järjestetä vaikka tukiperhettä? Onhan se huomattavasti kevyempi (lue halvempi) ja kaikille parempi vaihtoehto. Lapsi olisi aina silloin tällöin. Viikonlopun siellä. Itse tunnen sairaan yksinhuoltajan ja yhden hoitoalaly, joissa tukiperhe toimii hyvin. Hoitsu tekee öitä ja iltoja, kun lapsi on tukiperheessä. Sairaan lapsi on vaihtelevia aikoja tukiperheessä, äidin sairaudesta riippuen.
Mitä se tekee lapselle, jos hän on pois äidin luota "ilman syytä" pitkään?
Ei niitä riitä kaikille. Huutava pula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen systeemi tuo on? Miksei järjestetä vaikka tukiperhettä? Onhan se huomattavasti kevyempi (lue halvempi) ja kaikille parempi vaihtoehto. Lapsi olisi aina silloin tällöin. Viikonlopun siellä. Itse tunnen sairaan yksinhuoltajan ja yhden hoitoalaly, joissa tukiperhe toimii hyvin. Hoitsu tekee öitä ja iltoja, kun lapsi on tukiperheessä. Sairaan lapsi on vaihtelevia aikoja tukiperheessä, äidin sairaudesta riippuen.
Mitä se tekee lapselle, jos hän on pois äidin luota "ilman syytä" pitkään?
Ollaan oltu tukiperhe-jonossa pian vuosi. -ap
Ap, miksi on niin vaikea sanoa, onko lapsi päivähoidossa? Ei ole vaikea eikä tungetteleva kysymys.
Koska jos lapsi olisi edes muutaman tunnin viikossa jossain hoidossa, niin silloinhan sinä voisit levätä.
Taitaa olla provo koko juttu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta itsekin 3 vuotiaan äitinä ihmettelen, että mitä se 3 vuotias tekee yöt jos ei nuku?
Kun vauvat huutavat heräilen nälkäänsä tms. ja muutenkin hakevat unirytmiään.
Mutta entä 3 vuotias?Ja ihan vilpittömästi kysyn, kun en ole tullut ajatelleksikaan, että 3 vuotias voisi vielä valvottaa.
Niin. Meillä kuopus valvotti kuusi vuotta. Refluksi ja astma.
Minulla kolme vuotias. Valvottaa minua edelleen joka yö. Milloin yrittää lähteä katsomaan telkkaria, milloin haluaa pissalle, milloin juomista jne. Joskus vain juoksee ympäri taloa, kun ei mukamas enää väsytä. Erittäin raivostuttavaa ja väsyttävää. Ja tämä tapahtuu vähintään kahdesti yössä. Joskus useammin. Ja ei, en ole ruokkinut/antanut tolloilla öisin ikinä, joten ei ole mikään, että tottunut sen olevan ok (vauva aikana tietenkin syötin). Joten en yhtään ihmettele että ap väsy, jos on edes yhtään samankaltaista. Uuvuttavaa, mutta itse katson eteenpäin, että kyllä minä vielä joskus saan nukkua kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et tunne omia voimavarojasi ja ennakoi varsinkin jos olet totaali-yh? MIksi lapsi ei ole päiväkodissa tai sinulla numeroa mll lastenhoitajalle yms? Ehkä lopulta parempi lapselle mennä sijoitukseen kun et kykene suunnittelemaan ja ennakoimaan tarvetta.
Se MLL-lastenjoitopalvelu ei oo semmonen yleismaailmallinen pelastusrengas. Monessa paikassa sitä ei ole lainkaan. Pääkaupunkiseudullakaan sitä ei kaikkialle saa. Muualla vielä vähemmän. Pohjanmaalla on vain viidessä kaupungissa. Isolla Oulun alueella ei ole enää lainkaan.
Luin alun ja tulin vikalle sivulle.
Olet ap jättänyt vastaamatta päiväkotikysymykseen ja useasti vastannut samaan kysymykseen (olette olleet tukiperhejonossa pitkään).
Sulla taitaa olla isompia ongelmia mitä annat ymmärtää. Jos haluat täältä oikeanlaisia vastauksia, et voi jättää asioita kertomatta.
Jos taas haluat pönkitystä ja kehuja niin jatka samaan malliin.
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias. Olen ollut totaaliyksinhuoltaja koko tämän ajan. -ap
Miksi ei tukiperhettä? Täällä meillä yksinhuoltajan lapset saavat tukiperheen jonka luona lapset ovat tyyliin viikonlopun tai kaksi kuukaudessa.
Voi hyvänen aika lukekaa ketju! Tukiperhejonossa ollut vuoden. Ei niitä noin vain järjesty.
Miksi tosiaan et vastaa päivähoitokysymykseen? Vai nolottaako jotenkin, jos vastaus on että on kotihoidossa? Ei siinä ole mitään väärää, mutta sellaisessa tilanteessa että uuvut noin pahasti, päivähoito olisi hyvä ratkaisu, jotta saat päivät levätä (siis jos olet kotona etkä töissä). Sitä ne sossutkin varmaan ehdottaa, jos on kotihoidossa. Ja jos on päivähoidossa, etkö ole päivisin saanut nukuttua?
Tsemppiä ja kerro sitten kuinka palaveri meni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta itsekin 3 vuotiaan äitinä ihmettelen, että mitä se 3 vuotias tekee yöt jos ei nuku?
Kun vauvat huutavat heräilen nälkäänsä tms. ja muutenkin hakevat unirytmiään.
Mutta entä 3 vuotias?Ja ihan vilpittömästi kysyn, kun en ole tullut ajatelleksikaan, että 3 vuotias voisi vielä valvottaa.
Niin. Meillä kuopus valvotti kuusi vuotta. Refluksi ja astma.
Minulla kolme vuotias. Valvottaa minua edelleen joka yö. Milloin yrittää lähteä katsomaan telkkaria, milloin haluaa pissalle, milloin juomista jne. Joskus vain juoksee ympäri taloa, kun ei mukamas enää väsytä. Erittäin raivostuttavaa ja väsyttävää. Ja tämä tapahtuu vähintään kahdesti yössä. Joskus useammin. Ja ei, en ole ruokkinut/antanut tolloilla öisin ikinä, joten ei ole mikään, että tottunut sen olevan ok (vauva aikana tietenkin syötin). Joten en yhtään ihmettele että ap väsy, jos on edes yhtään samankaltaista. Uuvuttavaa, mutta itse katson eteenpäin, että kyllä minä vielä joskus saan nukkua kunnolla.
Meillä myös oli pieni yökukkuja. Alkoi oikeastaan vasta 4,5-vuotiaana nukkua kokonaisia öitä, ja silloinkin ihan sen ikäkauden mukaisen minimimäärän. Päiväunet myös jäi pois jo 2-vuotiaana, ei vaan nukkunut vaikka mikä olisi. Varsinaista aistiyliherkkyyttä ei ole löydetty, mutta epäilen, että lapsi on erityisherkkä kuten minäkin (joo tiedän että tämä on ns. muotisana, jota jotkut vierastavat, mutta kuvaus sopii itselleni kuin nenä päähän ja on auttanut ymmärtämään monia taipumuksia ja reaktioita). Sen lisäksi lapsen isä on aina ollut vähäuninen. Lapsella näyttäisi olevan nämä molemmat ominaisuudet, lisäksi atooppinen iho ja aina kuulemma joku paikka kutisee, vaikka varsinaista ihottumaa ei näkyisikään.
Tsemppiä ap:lle, pidät johdonmukaisen linjan, huolehdit elämänhallinnasta ja olet sitkeästi yhteydessä lapseen ja yhteistyössä viranomaisten kanssa, niin toivottavasti saat lapsen takaisin!
Alue: Aihe vapaa
Lapsi parka. Miltä tuntuukaan pienestä
, kun ventovieraat hakee outoon paikkaan. Anna lapsi adoptioon niin hänellä on mahdollisuus hyvään elämään. Sijaiskotien ja oman kodin välillä pallottelu ei ole hyväksi ja jatkuva epävarmuus milloin äiti uupuu taas eikä jaksa. Jatkuva hylkäämisen pelko lapsella.
Vanhemman pitää jaksaa hoitaa asiat kunnolla, vanhempi on perheen tukipilari johon lapsen pitää pystyä luottamaan. Mikäli voimat ei riitä purraan hammasta ja kitkutetaan siihen asti, että on hengähdystauko. Tuonkin ikäisen voisi viedä vaikka lapsiparkkiin ja käydä jumpassa josta saa virtaa arkeen ja hetken omaa aikaa. Lapsenvahdin voi myös palkata ihan vaikka, että saa itse nukkua.
Jos ei ole kykyä huolehtia lapsen asioista sekä hommata itselleen tukea jotta jaksaa niin parempi antaa lapsi kokonaan pois eikä itsekkyyttään pompotella ympäriinsä. 3 vuotias pystyisi vielä helposti kiintymään uuteen perheeseen.