Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Annoin lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja nyt
21.08.2019 |
On tosi paha fiilis, saanko lasta enää takaisin. Tilanteeseen ei siis liittynyt päihteitä eikä väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Kyse oli totaalisesta loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Lapsi lopetti nukkumisen ja minun oli saatava levätä ja koota itseni. Kaikki turvaverkot pettivät. Olin pyytänyt vanhempiani ottamaan lapsen hoitoon pariksi päiväksi, että saisin levättyä, mutta eivät ottaneet, lapsen isä ei ole juuri ollut mukana elämässämme ja oli muutoinkin tuolloin ulkomailla reissussa eikä minulla ole yhtään ystävää/kaveria, kelle olisin voinut antaa lapsen hoitoon yöksi tai pariksi. Ainut jäljelle jäänyt ratkaisu oli, että soitin itse sosiaalipäivystykseen ja pyysin sijoitusta. Jokainen sos.työntekijä/virkailija, kenen kanssa olen ollut puheissa ovat kertoneet aivan eriä kuin edeltäjänsä. Sosiaalipäivystyksen työntekijät lupasivat, että lapsi saattaa palata hyvinkin nopeasti, alle 30. päivässä, kun olen saanut levättyä ja seuraavana päivänä soittanut virkailija taas puhui paljon pidemmästä ajasta kuin kuukaudesta. Tämä em. soittaja myös yritti estää minua pitämästä yhteyttä sijaisäitiin tai lapseen, jotta "tilanne saadaan rahoutoitettua", vaikka sijaisäidin kanssa olimme jo sopineet, että soittelemme päivittäin kuulumiset ja olen saanut myös lapsen kanssa puhua. Myös nämä virkailijat, jotka lapsen hakivat lupasivat, että saan tavata lasta jo samalla viikolla, mutta tämä viimeisin virkailija puhui siihen tyyliin, etten saisi nähdä lasta hyvään toviin. Huomenna tulossa joku palaveri tilanteeseen liittyen. Onko muilla kokemusta kiireellisestä sijotuksesta ja miten tilanne on lopulta ratkennut? Mitä minun tulisi ottaa huomioon ja miten käyttäytyä, jotta tilanne ratkeaisi vaikkapa niin, että kiireellinen sijoitus muuttuisi avohuollon sijoitukseksi? Tässä kohtaa minua johdettiin harhaan, sillä kun päivystysvirkailijat hakivat lapsen, he kysyivät minulta, että jos lapsi nyt lähtee niin muuttaisinko mieleni jo seraavana päivänä? Siinä mielentilassa en oikein ymmärtänyt kysymystä ja vastasin, että saattaisi muuttua. Tästä johtuen sijoitus tehtin kiireellisenä eikä avohuollon toimenpiteenä, jotten olisi yhden hyvin nukutun yön jälkeen jo hakemassa lasta takaisin ja tilanne toistuisi tulevaisuudessa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kappalejaon puuttumista, mutta olen melkoisessa tunne myllerryksessä tällä hetkellä enkä jaksa miettiä oikeinkirjoittamista/asettelua. Toivottavasti joku ymmärtää.
Kommentit (328)
Mitähän ap jättää kertomatta ja miksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en minä edes tiennyt, että sijaisperheyttä voi tehdä työkseen! olin todella sinisilmäinen ja ajattelin, että nämä ihmiset ottaa lapsia hyvää hyvyyttään. (toki saavat siitä rahaa, muttei niin, että se olisi työpaikka). Tämä asia valkeni minulle vasta, ku sijaisäiti sanoi, että "tähän numeroon voit soittaa, tämä on meidän työnumero". Minkä takia sijaisperhe haluaisi luopua lapsesta, jos saa siitä rahaa? Siis enemmän rahaa kuin äiti omasta lapsesta lapsen elämiseen. Sen takia olen hieman panikoinut tässä.. Onko se heille kannattavaa luopua lapsesta? Jos olen ihan väärässä, niin korjatkaa. Ei ole mitään syytä herjaamiseen tai nimittelyyn. Nämä ovat sellaisia asioita, joista minulla ei ole juuri tietoa eikä siis mielipidettäkään. On myös minusta outoa, miten sijaisperhe löytyy puolessa tunnissa, mutta tukiperhettä ei edes vuodessa? -ap
Tuo perhe on todennäköisesti kriisiperhe, eli toisen vanhemmista täytyy ihan sääntöjen mukaan olla kotona, ei töissä kodin ulkopuolella. Hänkin tarvitsee silti rahaa ihan elämiseensä, ruokaan ja vuokraan ja sellaiseen. Siksi hän saa palkkaa. Hän tekee taatusti silti sydämestään sitä mitä tekee. Eikö kuitenkin ole hyvä, että lapsestasi huolehtii sellainen ihminen, jolla on aikaa ja voimia olla läsnä, eikä joku, joka työpäivän jälkeen uuvuksissa yrittää jaksaa vielä lapsenhoidonkin?
Tukiperheet ovat ihan tavallisia perheitä, joilla on työt ja velvollisuudet, ja ihan tavallinen elämä on useimmille ihan riittävän raskasta. Siksi tukiperheitä on vaikea saada.
Tässäpä hieman tietoa sijaisperheiden palkasta ja korvauksista:
- n. 3000€ per lapsi "aloitusrahaa"
- vähintään 420€/kk per lapsi kulujenkorvausta, verotonta tuloa
- lapsen iästä ja "haastavuudesta" ja erityistarpeista riippuen palkka n. 1000-2000€/kk per lapsi
- lisäksi lastensuojelu kustantaa muita tarpeita, esim. lomamatkat, tarpeen vaatiessa osallistuu isomman auton hankkimiseen jne. Sijaisperheet saavat myös "lomaa" sijaislapsistaan, jotka sijoitetaan toiseen perheeseen, jotta sijaisperhe saa levättyä
Eli kyllähän tuolla ihan kivoihin tienesteihin pääsee, varsinkin jos haalii itsellensä jopa VIISI sijoituslasta. Luulisi tuolla ruoan ja vuokran maksavan juu. Ei ihme, että sijaislapsista pidetään kiinni kynsin ja hampain.
Kun kerran on noin helppo ja rahakas bisnes, miksipä et siihen alkaisi?
Vai voiko olla, että ei se sitten ehkä ihan niin helppoa hommaa olekaan...
Minua ei kyseinen työ kiinnosta, koska se on moraalini vastaista. Onhan sitä vaikka kuinka paljon moraalisesti arveluttavia helppoja tapoja tienata paljon rahaa. Haluan kuitenkin olla hyvä ihminen.
Jos olen oikein ymmärtänyt niin nämä lasten nukkumisongelmat ovat joku suomalainen ilmiö ja "kansantauti"? Missä mennään vikaan ja mitä voisi tehdä toisin?
Ja tarkoitan tässä nyt perusterveitä vauvoja ja lapsia. Monissa maissa on ihan tavallista että n. 6kk vauvat nukkuu jo täydet yöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotias jo ymmärtää kaivata äitiään, surullista.
Minkälaiset vanhemmat sinulla oikein on jos eivät voineet muutamaksi päiväksi ottaa lasta?En minäkään ymmärrä, miten yhtään ketään voi tuollalailla jättää pulaan. Melko itsekkäitä ovat. Heille se olisi ollut päivä pari, nyt se on ehkä lapsen loppuelämä. -ap
Turha syyllistää ja sälyttää vastuuta tilanteesta isovanhempien niskaan. Sinä itse olet vastuussa lapsesi tilanteesta, sinä pyysit hakemaan lapsen pois.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta huolehtia lapsestasi, jos hoitaisivat lasta joskus se olisi lahjaan verrattava asia, vapaaehtoinen apu jonka toiselle antaa tai sitten omaksi iloksi pyytää lasta hoitoon.
Vaikka isovanhemmat eivät hoitaisi ei se tarkoita, että olisi jotenkin pahoja. Mistä heidänkin syynsä tietää, voihan olla vaikka, että heidän jaksaminen ei riitä. Jokaisella omat syynsä ja vaikkei olisi niin ei ole velvollisuutta ottaa eikä näin ollen oikeutta pettyä heihin tai olla vihainen.Siis mitä paskaa taas? Jos äiti on lopenuupunut ja romahtamispisteessä, ja pyytää hetken ajan apua lapsen isovanhemmilta, niin kyllä, se todellakin on isovanhempien velvollisuus isovanhempana ja ihan vain vaikka ihmisenä auttaa. Jos minulle kävisi noin, ettei oma vanhempi auttaisi noin epätoivoisessa tilanteessa, niin laittaisin kyllä välit poikki ikuisiksi ajoiksi. Lapsenlasta tuollaiset isovanhemmat eivät näkisi enää ikinä.
Ei ole velvollisuus, toki suotavaa. Itse auttaisin lastani kyllä vastaavassa tilanteessa mikäli olisi mahdollista.
Velvollisuus on ainoastaan vanhemmilla / huoltajilla. Jokainen voi omien tuntemusten ja muiden kohtelun mukaan sitten päättää kenen kanssa on minkäkin verran tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole ikinä nukkunut öitä putkeen, jotain muutamaa harvaa poikkeustapausta lukuunottamatta. Hänellä on atooppinen iho, joka kutisee. Herää siihen, kiukkuisena, alkaa huutaa ja saattaa huutaa tunnin puolitoista putkeen ja sitten raivokohtauksen mennessä ohi, jää valvomaan. Eipä tuollaset pikkuheräilyt minua loppuunajaneet, vaan nuo raivokohtaukset keskellä yötä. Naapurit tehneet lasuja öisistä huudoista, en tiedä, mitä oikein kuvittelevat. Kyllä todella paljon mielummin nukkuisin yöni rauhassa kuin olisin sydän syrjällään keskellä yötä, kun lapsi raivoaa ja herättää koko naapuruston. Herää siltikin vaikka iho olisi kunnossa, rasvattu ja sileä kuin vauvan pylly. Useamman viikon valvottujen öiden jälkeen varasin lääkäriajan ja lääkäri kirjoitti lapselle Ataraxia! Olin täysin varma, että nyt meidän tilanne paranee, kun yöt saadaan nukuttua, mutta ei. Ei auttanut Atarax pitämään lasta unessa. Lapsi kyllä simahti lääkkeen annon jälkeen kuin saunalamppu, mutta heräsi taas pari tuntia nukahtamisen jälkeen ja aloitti raivoamisen. Joku unihäiriö hänellä on, jota sairaalaolosuhteissa tulisi tutkia. -ap
Minun atoopikollani on myös aistiyliherkkyys. Aistii kaikki aistiärsykkeet moninkertaisina. Siis se iho on kipeä, hipaisu sattuu, äänet sattuu korviin, makuaisti on ylivirittynyt jne.
Yhdessä vaiheessa käytti viisi numeroa liian isoja kenkiä ja saumattomia vaatteita.
Onko sinun lapseltasi tutkittu aistiyliherkkyyttä? Se nimittäin myös selitttäisi nuo raivokohtaukset.
T. Refluksilapsen ja atoopikon äiti
Aistiyliherkkyyttä aloin itsekin epäillä. Tuo asia tulisi tutkia. Luin myös aistiyliherkkyydestä artikkelin, jossa kerrottiin, että kyseisestä tilasta kärsivät lapset eivät rauhoitu syliin, vaan syli saattaa tuntua heistä inhottavalta raivokohtauksen ollessa päällä ja huuto saattaa vain yltyä. Tämä täsmäisi todella hyvin lapseeni.
Mitä tulee näihin negatiivisiin kommentteihin, niin en jaksa edes vastata, koska eivät selvästikään ole olleet koskaan siinä katkeamispisteessä, jossa itse olin. Olen tässä ketjussa useamman kerran sanonut, että tuo sijoitus oli viimeinen vaihtoehto, kun tukiverkot pettivät eikä kukaan ottanut koppia, vaikka itkien soitin, että nyt olisi saatava nukkua yö tai pari. Lapsi meni ihan yhtä iloisena tukiperheeseen kuin menisi vaikka mummolaan. Ei hän ole traumatisoitunut. On saanut siellä hyvää hoitoa ja aktiviteettia. Ei ole koskaan ollut ripustautuvaa sorttia. Lapset ovat niin erilaisia. Joku pelkää ja ujostelee kaikkia, minun lapseni moikkailee lähes jokaista vastaantulijaa ja jää juttelemaan, jos vastaantulija alkaa lapselle jutella. Tuosta täytyy tietenkin opettaa pois, ettei jokaiselle tuntemattomalle ole hyvä jutella, mutta yleensä kaikki mummelit ilahtuu, kun lapsi menee heille juttelemaan. Enempää en aio kommentoida tästä aiheesta, koska kukaan täällä ei tunne lastani eikä se ollut edes aloituksen pointti, vaan lähinnä se, onko minulla mahdollisuuksia saada lasta takaisin sitten kun olen itse kerännyt voimani ja "kuntoutunut". Ja olen kiitollinen jokaisesta ihanasta tsemppaavasta kommentista, joita on tullut paljon ja myös asiallisista kommenteista, joissa olen saanut neuvoja.
Montako kertaa ajattelit hylätä lapsen ja ottaa lomaa äitiydestä?
Tuo ei ole ok. Jos ei ole äidin vastuuta kantamaan niin lapsi kokonaan pois. Ei ole mikään rakkaudenteko (kuten aiemmassa viestissä väitit) antaa lapsi huostaan silloin tällöin. Rakkaudenteko olisi antaa lapsi adoptoitavaksi jos ei kykene olla vanhempi.Ei ole rakkaudenteko antaa lapsi huostaan, kun on itse uupunut. Mutta en sanoisi, että AP:n nyt lasta adoptioonkaan missään nimessä pitäisi antaa. Lapsi hoitoon ja äiti lepää päivisin kotona. Jos tähän ei ole mahdollisuutta, niin sitten vain ottaa kotona mahdollisimman iisisti ilman stressiä ruoanlaitosta, siivouksesta ja aktiviteeteista jonkin aikaa. Lapsi ei siihen kuole tai mitenkään traumatisoidu, jos syö noutoruokaa tai voileipiä pari viikkoa, ja jos koti ei ole kiiltävän puhdas, ja jos katselee lasten ohjelmia vaikka aamusta iltaan jonkin aikaa. Kunhan saa olla turvallisen, joskin uupuneen äitinsä kanssa. Minusta on tunnekylmyyttä sanoa, että lapsen on parempi sijaisperheessä, kunhan vain ulkoisesti asiat ovat hienosti. Minne on unohtunut ihmisiltä perheen ja vanhempien ja sen kuuluisan rakkauden merkitys? Lapsella on turvallinen olo kotona oman äidin kanssa, vaikkei kaikki olisikaan aina ja koko ajan täysin 100% optimaalista.
Tässä ehdotuksessa on sellainen ongelma, että kuvitellaan kaikkien lasten olevan samanlaisia, tai ylipäätään terveitä.
Mäkin olisin voinut kirjoittaa tällaisen ohjeistuksen kahden ekan lapsen osalta, koska heidän kanssaan olisi onnistunut noutoruoat ja telkkarin katsominen aamustsa iltaan jne.
Kuopuksella on kuitenkin ADHD, ja hänen kanssaan mikään arkilepääminen ei todellakaan onnistunut silloin kun hän oli 3-vuotias. Hänen kanssaan ei voinut käydä edes kaupassa, koska se oli vaan ihan hirveää molemmille. Lapselle koska kuormittui kaikista virikkeistä liikaa, ja itselle, koska lapsi sai raivarin ja yritti karata/hypätä alas kärryjen isuimesta/karkasi autokärrystä jne.
Ei todellakaan olisi pystynyt katsomaan aamusta iltaan piirrettyjä, koska ei pystynyt keskittymään moiseen ennen kuin lähempänä 5 v ikää. Siis katsomaan edes yhtä ohjelmaa alusta loppuun ilman että välissä lähti juoksemaan ja tekemään kaikkea muuta.
Joten jos Ap.lla on yhtään vastaavaa kotona, ei ihme että on uupunut.
Minulla itselläni on ADHD-lapsi, joten tiedän kyllä mistä puhut. AP ei kuitenkaan maininnut lapsellansa olevan ADHD tai lapsen olevan mitenkänä muuten erityisen haastava noita yöheräilyjä lukuunottamatta.
Terv. Yksi, joka tekee edelleen ruokaostokset verkkokaupassa kotiinkuljetuksella ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on VIISI lasta 3...12v joita hoidan yksinhuoltajana. Kaksi on erityislasta. Minulla ei ole suojaverkostoa ja olen toissa. Lapset koulussa ja tarhassa.
Miten 3vn kanssa ei seivia.
Viisilapsisen perheen keskimmäisenä olisin todellakin toivonut että joku sossu olisi puuttunut jossain vaiheessa kotioloihimme... Kaksi erityislasta oli meidänkin perheessä. Käytännössä me lapset itse itsemme kasvatimme, koko ajan piti olla niitä nuorempia vahtimassa jne. Turha jeesustella, saatat itsekin olla oikeasti täysin sokea lapsiesi tarpeille, siinähän ne sivussa menee. Onneksi ap haki apua. Ja joo, meistä lapsista on useampi kärsinyt mielenterveysongelmista aikuisiässä. Äitimme ei näe että lapsuudessamme olisi ollut mitään vikaa, täysin sokea menneisyydelle.
Olisiko sinun mielestäsi ollut parempi elää lapsuutesi lastensuojelutapauksena? Sinua olisi pompoteltu sijaisperheestä toiseen, sitten taas lastenkotiin ja lopuksi laitokseen. Olisiko se ollut parempi, kuin se, että jouduit vahtimaan pienempiä sisaruksia? Muualla päin maailmaa on ihan normaalia isompien sisarusten auttaa lastenhoidossa, eikä se missään nimessä ole mikään lastensuojeluasia, vaan ihan normaaleista perhesiteistä kyse. Et kertonut kovin paljon tai tarkkaan kotioloistasi lapsuudessasi, mutta tuon kirjoituksesi perusteella ei mielestäni mitään väärää.
Tapauksessani meitä ei olisi mihinkään sijoitusperheeseen laitettu, vaan todennäköisesti järjestetty juuri joku tukiperhe, lapsille psykologista apua tai olisimme päässeet vaikka jollekin tuetulle lomalle tms. Kun katsoo miten sisarukseni nyt aikuisena pärjää, niin jonkun olisi todellakin pitänyt puuttua.
Onko sinusta normaalia, että esimerkiksi 14-vuotias lapsi on erityislapsisisaruksestaan jatkuvasti vastuussa? Siis lapsesta jonka kanssa aikuisetkaan ei pärjää, saati toinen lapsi? Koko perhe-elämä pyöri näiden kahden erityisen ympärillä, me muut olimme todellakin täysin heitteillä. Oireilin tosi pahasti koulussa, ihme ettei kukaan tehnyt lasua, eikö kukaan oikeasti nähnyt, kuullut, välittänyt...
Mikä saa sinut luulemaan, että olisitte saaneet tukiperheen? Harvinaista herkkua sellaiset tukiperheet - yleensä ratkaisu on huostaanotto. Joten toistan kysymykesi: Olisiko sinun mielestäsi ollut parempi elää lapsuutesi lastensuojelutapauksena? Sinua olisi pompoteltu sijaisperheestä toiseen, sitten taas lastenkotiin ja lopuksi laitokseen. Olisiko se ollut parempi, kuin se, että jouduit vahtimaan pienempiä sisaruksia?
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Ihanaa että asiat järjestyvät! Ja nyt kun on myös tuon sijoitusperheen vanhemmalta tieto että lapsi valvoo paljon yöllä, niin on jotain toivoa että lapsi tutkitaan oikeasti paremmin. Sisarukseltani löytyi asperger kun hän oli 2 vko neurologisella osastolla. Erityislapsen vanhemmat ei saa yleensäkään tarvitsemaansa tukea ja ymmärrystä kovin helpolla, aina tulee näitä viisastelijoita joiden kullanmuru nukkui jo synnärillä 10 tunnin yöunet ja kyllä meidän mirkku lopetti itkemisen kun vaan otti syliin, on se kumma ettei jonkun lapsi ole samanlainen... Ilman tutkimuksia ei selviä onko taustalla aisti-integraation häiriö, ADHD, joku unihäiriö tms. Lapsenkin etu että saa apua, kyllähän se haittaa jo aivojen kehitystäkin jos ei pysty missään vaiheessa nukkumaan kunnolla. Ja lapsia pitäisi alkaa kuntouttaa nykytietämyksen mukaan jo ENNEN kouluikää, ei vasta sitten kun koulussa tulee ongelmia ja vanhemmat täysin uupuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en minä edes tiennyt, että sijaisperheyttä voi tehdä työkseen! olin todella sinisilmäinen ja ajattelin, että nämä ihmiset ottaa lapsia hyvää hyvyyttään. (toki saavat siitä rahaa, muttei niin, että se olisi työpaikka). Tämä asia valkeni minulle vasta, ku sijaisäiti sanoi, että "tähän numeroon voit soittaa, tämä on meidän työnumero". Minkä takia sijaisperhe haluaisi luopua lapsesta, jos saa siitä rahaa? Siis enemmän rahaa kuin äiti omasta lapsesta lapsen elämiseen. Sen takia olen hieman panikoinut tässä.. Onko se heille kannattavaa luopua lapsesta? Jos olen ihan väärässä, niin korjatkaa. Ei ole mitään syytä herjaamiseen tai nimittelyyn. Nämä ovat sellaisia asioita, joista minulla ei ole juuri tietoa eikä siis mielipidettäkään. On myös minusta outoa, miten sijaisperhe löytyy puolessa tunnissa, mutta tukiperhettä ei edes vuodessa? -ap
Tuo perhe on todennäköisesti kriisiperhe, eli toisen vanhemmista täytyy ihan sääntöjen mukaan olla kotona, ei töissä kodin ulkopuolella. Hänkin tarvitsee silti rahaa ihan elämiseensä, ruokaan ja vuokraan ja sellaiseen. Siksi hän saa palkkaa. Hän tekee taatusti silti sydämestään sitä mitä tekee. Eikö kuitenkin ole hyvä, että lapsestasi huolehtii sellainen ihminen, jolla on aikaa ja voimia olla läsnä, eikä joku, joka työpäivän jälkeen uuvuksissa yrittää jaksaa vielä lapsenhoidonkin?
Tukiperheet ovat ihan tavallisia perheitä, joilla on työt ja velvollisuudet, ja ihan tavallinen elämä on useimmille ihan riittävän raskasta. Siksi tukiperheitä on vaikea saada.
Tässäpä hieman tietoa sijaisperheiden palkasta ja korvauksista:
- n. 3000€ per lapsi "aloitusrahaa"
- vähintään 420€/kk per lapsi kulujenkorvausta, verotonta tuloa
- lapsen iästä ja "haastavuudesta" ja erityistarpeista riippuen palkka n. 1000-2000€/kk per lapsi
- lisäksi lastensuojelu kustantaa muita tarpeita, esim. lomamatkat, tarpeen vaatiessa osallistuu isomman auton hankkimiseen jne. Sijaisperheet saavat myös "lomaa" sijaislapsistaan, jotka sijoitetaan toiseen perheeseen, jotta sijaisperhe saa levättyä
Eli kyllähän tuolla ihan kivoihin tienesteihin pääsee, varsinkin jos haalii itsellensä jopa VIISI sijoituslasta. Luulisi tuolla ruoan ja vuokran maksavan juu. Ei ihme, että sijaislapsista pidetään kiinni kynsin ja hampain.
Eli siinähän toteutetaan se elintaso lapselle mikä nykyaikana suunnilleen vaatii että ns. normaali elämä toteutuu.
Sen sijaan köyhältä äidiltä voidaan viedää lapsi pois jos kehtaa valittaa että rahat ei riitä. Ei puhettakaan että autettaisi missään asiassa syyllistämättä.
Tiedän myös sijaisvanhemman joka selvästi pitää lapsia rahan takia, ammattinsa on niin surkea että keksi varmaan tällaisen mukavan tulolähteen. Mukava pitää omaa harrastustaankin yllä lapsien tuomalla rahalla, ihmettelen vaan missä välissä kun yksinhuoltajana on. Ja naikkonen on tosiaan eronnut, siellä oli muitakin ongelmia, mutta silti lapset pysyy ja raha virtaa. .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on VIISI lasta 3...12v joita hoidan yksinhuoltajana. Kaksi on erityislasta. Minulla ei ole suojaverkostoa ja olen toissa. Lapset koulussa ja tarhassa.
Miten 3vn kanssa ei seivia.
Viisilapsisen perheen keskimmäisenä olisin todellakin toivonut että joku sossu olisi puuttunut jossain vaiheessa kotioloihimme... Kaksi erityislasta oli meidänkin perheessä. Käytännössä me lapset itse itsemme kasvatimme, koko ajan piti olla niitä nuorempia vahtimassa jne. Turha jeesustella, saatat itsekin olla oikeasti täysin sokea lapsiesi tarpeille, siinähän ne sivussa menee. Onneksi ap haki apua. Ja joo, meistä lapsista on useampi kärsinyt mielenterveysongelmista aikuisiässä. Äitimme ei näe että lapsuudessamme olisi ollut mitään vikaa, täysin sokea menneisyydelle.
Olisiko sinun mielestäsi ollut parempi elää lapsuutesi lastensuojelutapauksena? Sinua olisi pompoteltu sijaisperheestä toiseen, sitten taas lastenkotiin ja lopuksi laitokseen. Olisiko se ollut parempi, kuin se, että jouduit vahtimaan pienempiä sisaruksia? Muualla päin maailmaa on ihan normaalia isompien sisarusten auttaa lastenhoidossa, eikä se missään nimessä ole mikään lastensuojeluasia, vaan ihan normaaleista perhesiteistä kyse. Et kertonut kovin paljon tai tarkkaan kotioloistasi lapsuudessasi, mutta tuon kirjoituksesi perusteella ei mielestäni mitään väärää.
Tapauksessani meitä ei olisi mihinkään sijoitusperheeseen laitettu, vaan todennäköisesti järjestetty juuri joku tukiperhe, lapsille psykologista apua tai olisimme päässeet vaikka jollekin tuetulle lomalle tms. Kun katsoo miten sisarukseni nyt aikuisena pärjää, niin jonkun olisi todellakin pitänyt puuttua.
Onko sinusta normaalia, että esimerkiksi 14-vuotias lapsi on erityislapsisisaruksestaan jatkuvasti vastuussa? Siis lapsesta jonka kanssa aikuisetkaan ei pärjää, saati toinen lapsi? Koko perhe-elämä pyöri näiden kahden erityisen ympärillä, me muut olimme todellakin täysin heitteillä. Oireilin tosi pahasti koulussa, ihme ettei kukaan tehnyt lasua, eikö kukaan oikeasti nähnyt, kuullut, välittänyt...
Mikä saa sinut luulemaan, että olisitte saaneet tukiperheen? Harvinaista herkkua sellaiset tukiperheet - yleensä ratkaisu on huostaanotto. Joten toistan kysymykesi: Olisiko sinun mielestäsi ollut parempi elää lapsuutesi lastensuojelutapauksena? Sinua olisi pompoteltu sijaisperheestä toiseen, sitten taas lastenkotiin ja lopuksi laitokseen. Olisiko se ollut parempi, kuin se, että jouduit vahtimaan pienempiä sisaruksia?
Varmasti olisi mennyt koulut paremmin, kun olisin esimerkiksi saanut unirauhan ja opiskelurauhan. Olin sopeutuvainen lapsi vaikka oireilinkin rankasti. Minulle sijoitus olisi varmasti ollut suureksi hyödyksi. Ja sijaisperheessä olisin saanut todennäköisesti olla lapsi enkä joku varavanhempi. Olisin myös saanut masennukseeni ja paniikkihäiriööni jotain apua. Lukioiässä mietin oikeasti tosissani että menisin sossuun ja pyytäisin päästä kotoa pois, olin vaan niin väsynyt ja poikki. Pelkäsin kuitenkin seurauksia muulle perheelleni ja kuka silloin huolehtisi siitä toisesta erityislapsesta, kaltoinkohdeltunakin moni lapsi on nimittäin hyvin lojaali vanhempiaan kohtaan.
Mutta siis, meitä lapsia ei olisi huostaanotettu sillä vanhempani eivät olleet juoppoja tai väkivaltaisia, kävivät normaalisti töissä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotias jo ymmärtää kaivata äitiään, surullista.
Minkälaiset vanhemmat sinulla oikein on jos eivät voineet muutamaksi päiväksi ottaa lasta?En minäkään ymmärrä, miten yhtään ketään voi tuollalailla jättää pulaan. Melko itsekkäitä ovat. Heille se olisi ollut päivä pari, nyt se on ehkä lapsen loppuelämä. -ap
Turha syyllistää ja sälyttää vastuuta tilanteesta isovanhempien niskaan. Sinä itse olet vastuussa lapsesi tilanteesta, sinä pyysit hakemaan lapsen pois.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta huolehtia lapsestasi, jos hoitaisivat lasta joskus se olisi lahjaan verrattava asia, vapaaehtoinen apu jonka toiselle antaa tai sitten omaksi iloksi pyytää lasta hoitoon.
Vaikka isovanhemmat eivät hoitaisi ei se tarkoita, että olisi jotenkin pahoja. Mistä heidänkin syynsä tietää, voihan olla vaikka, että heidän jaksaminen ei riitä. Jokaisella omat syynsä ja vaikkei olisi niin ei ole velvollisuutta ottaa eikä näin ollen oikeutta pettyä heihin tai olla vihainen.Siis mitä paskaa taas? Jos äiti on lopenuupunut ja romahtamispisteessä, ja pyytää hetken ajan apua lapsen isovanhemmilta, niin kyllä, se todellakin on isovanhempien velvollisuus isovanhempana ja ihan vain vaikka ihmisenä auttaa. Jos minulle kävisi noin, ettei oma vanhempi auttaisi noin epätoivoisessa tilanteessa, niin laittaisin kyllä välit poikki ikuisiksi ajoiksi. Lapsenlasta tuollaiset isovanhemmat eivät näkisi enää ikinä.
Ei ole velvollisuus, toki suotavaa. Itse auttaisin lastani kyllä vastaavassa tilanteessa mikäli olisi mahdollista.
Velvollisuus on ainoastaan vanhemmilla / huoltajilla. Jokainen voi omien tuntemusten ja muiden kohtelun mukaan sitten päättää kenen kanssa on minkäkin verran tekemisissä.
Velvollisuuksia on niin juridisia kuin moraalisia. Olen kyllä sitä mieltä, että isovanhemman moraalinen velvollisuus on auttaa perhettä akuutissa hädässä. Mitä ihmeen bio-robotteja te oikein olette? Mihin ovat kadonneet inhimillisyys ja moraali?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on VIISI lasta 3...12v joita hoidan yksinhuoltajana. Kaksi on erityislasta. Minulla ei ole suojaverkostoa ja olen toissa. Lapset koulussa ja tarhassa.
Miten 3vn kanssa ei seivia.
Viisilapsisen perheen keskimmäisenä olisin todellakin toivonut että joku sossu olisi puuttunut jossain vaiheessa kotioloihimme... Kaksi erityislasta oli meidänkin perheessä. Käytännössä me lapset itse itsemme kasvatimme, koko ajan piti olla niitä nuorempia vahtimassa jne. Turha jeesustella, saatat itsekin olla oikeasti täysin sokea lapsiesi tarpeille, siinähän ne sivussa menee. Onneksi ap haki apua. Ja joo, meistä lapsista on useampi kärsinyt mielenterveysongelmista aikuisiässä. Äitimme ei näe että lapsuudessamme olisi ollut mitään vikaa, täysin sokea menneisyydelle.
Olisiko sinun mielestäsi ollut parempi elää lapsuutesi lastensuojelutapauksena? Sinua olisi pompoteltu sijaisperheestä toiseen, sitten taas lastenkotiin ja lopuksi laitokseen. Olisiko se ollut parempi, kuin se, että jouduit vahtimaan pienempiä sisaruksia? Muualla päin maailmaa on ihan normaalia isompien sisarusten auttaa lastenhoidossa, eikä se missään nimessä ole mikään lastensuojeluasia, vaan ihan normaaleista perhesiteistä kyse. Et kertonut kovin paljon tai tarkkaan kotioloistasi lapsuudessasi, mutta tuon kirjoituksesi perusteella ei mielestäni mitään väärää.
Tapauksessani meitä ei olisi mihinkään sijoitusperheeseen laitettu, vaan todennäköisesti järjestetty juuri joku tukiperhe, lapsille psykologista apua tai olisimme päässeet vaikka jollekin tuetulle lomalle tms. Kun katsoo miten sisarukseni nyt aikuisena pärjää, niin jonkun olisi todellakin pitänyt puuttua.
Onko sinusta normaalia, että esimerkiksi 14-vuotias lapsi on erityislapsisisaruksestaan jatkuvasti vastuussa? Siis lapsesta jonka kanssa aikuisetkaan ei pärjää, saati toinen lapsi? Koko perhe-elämä pyöri näiden kahden erityisen ympärillä, me muut olimme todellakin täysin heitteillä. Oireilin tosi pahasti koulussa, ihme ettei kukaan tehnyt lasua, eikö kukaan oikeasti nähnyt, kuullut, välittänyt...
Mikä saa sinut luulemaan, että olisitte saaneet tukiperheen? Harvinaista herkkua sellaiset tukiperheet - yleensä ratkaisu on huostaanotto. Joten toistan kysymykesi: Olisiko sinun mielestäsi ollut parempi elää lapsuutesi lastensuojelutapauksena? Sinua olisi pompoteltu sijaisperheestä toiseen, sitten taas lastenkotiin ja lopuksi laitokseen. Olisiko se ollut parempi, kuin se, että jouduit vahtimaan pienempiä sisaruksia?
Varmasti olisi mennyt koulut paremmin, kun olisin esimerkiksi saanut unirauhan ja opiskelurauhan. Olin sopeutuvainen lapsi vaikka oireilinkin rankasti. Minulle sijoitus olisi varmasti ollut suureksi hyödyksi. Ja sijaisperheessä olisin saanut todennäköisesti olla lapsi enkä joku varavanhempi. Olisin myös saanut masennukseeni ja paniikkihäiriööni jotain apua. Lukioiässä mietin oikeasti tosissani että menisin sossuun ja pyytäisin päästä kotoa pois, olin vaan niin väsynyt ja poikki. Pelkäsin kuitenkin seurauksia muulle perheelleni ja kuka silloin huolehtisi siitä toisesta erityislapsesta, kaltoinkohdeltunakin moni lapsi on nimittäin hyvin lojaali vanhempiaan kohtaan.
Mutta siis, meitä lapsia ei olisi huostaanotettu sillä vanhempani eivät olleet juoppoja tai väkivaltaisia, kävivät normaalisti töissä jne.
Voi kuule, aika naiivi olet, jos luulet, että nuo ovat ainoita syitä huostaanottoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotias jo ymmärtää kaivata äitiään, surullista.
Minkälaiset vanhemmat sinulla oikein on jos eivät voineet muutamaksi päiväksi ottaa lasta?En minäkään ymmärrä, miten yhtään ketään voi tuollalailla jättää pulaan. Melko itsekkäitä ovat. Heille se olisi ollut päivä pari, nyt se on ehkä lapsen loppuelämä. -ap
Turha syyllistää ja sälyttää vastuuta tilanteesta isovanhempien niskaan. Sinä itse olet vastuussa lapsesi tilanteesta, sinä pyysit hakemaan lapsen pois.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta huolehtia lapsestasi, jos hoitaisivat lasta joskus se olisi lahjaan verrattava asia, vapaaehtoinen apu jonka toiselle antaa tai sitten omaksi iloksi pyytää lasta hoitoon.
Vaikka isovanhemmat eivät hoitaisi ei se tarkoita, että olisi jotenkin pahoja. Mistä heidänkin syynsä tietää, voihan olla vaikka, että heidän jaksaminen ei riitä. Jokaisella omat syynsä ja vaikkei olisi niin ei ole velvollisuutta ottaa eikä näin ollen oikeutta pettyä heihin tai olla vihainen.Siis mitä paskaa taas? Jos äiti on lopenuupunut ja romahtamispisteessä, ja pyytää hetken ajan apua lapsen isovanhemmilta, niin kyllä, se todellakin on isovanhempien velvollisuus isovanhempana ja ihan vain vaikka ihmisenä auttaa. Jos minulle kävisi noin, ettei oma vanhempi auttaisi noin epätoivoisessa tilanteessa, niin laittaisin kyllä välit poikki ikuisiksi ajoiksi. Lapsenlasta tuollaiset isovanhemmat eivät näkisi enää ikinä.
Ei ole velvollisuus, toki suotavaa. Itse auttaisin lastani kyllä vastaavassa tilanteessa mikäli olisi mahdollista.
Velvollisuus on ainoastaan vanhemmilla / huoltajilla. Jokainen voi omien tuntemusten ja muiden kohtelun mukaan sitten päättää kenen kanssa on minkäkin verran tekemisissä.Velvollisuuksia on niin juridisia kuin moraalisia. Olen kyllä sitä mieltä, että isovanhemman moraalinen velvollisuus on auttaa perhettä akuutissa hädässä. Mitä ihmeen bio-robotteja te oikein olette? Mihin ovat kadonneet inhimillisyys ja moraali?
Suuret ikäluokat keksivät tän että kukin pärjätköön omillaan. Tietenkin vasta sen jälkeen kun olivat pmat lapsensa hoidattaneet isovanhemmilla. Mun vanhemmat juurikin hokee että jokainen hoitaa omat ongelmansa, jokaine hoitakoon lapsensa, he ei auta ketään.
Mitä nyt se vaan unohtui että itse saivat kymmeniätuhansia tunteja apua itse aiknaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olen oikein ymmärtänyt niin nämä lasten nukkumisongelmat ovat joku suomalainen ilmiö ja "kansantauti"? Missä mennään vikaan ja mitä voisi tehdä toisin?
Ja tarkoitan tässä nyt perusterveitä vauvoja ja lapsia. Monissa maissa on ihan tavallista että n. 6kk vauvat nukkuu jo täydet yöt.
Voisiko olla nää neuvolan järjettömät imetysneuvot, että pitää syöttää lapsi 3h välein, vaikka molemmat mieluummin nukkuisivat, äiti ja lapsi. Olin ihan järkyttynyt kun kuulin kaveriltani ja kysyin äidiltäni, heräsikö ja herättikö hän minut vauvana syömään joka kolmas tunti. Ei kuulemma herättänyt. Minusta tuli terve aikuinen ja olen myös ollut aina hyväuninen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotias jo ymmärtää kaivata äitiään, surullista.
Minkälaiset vanhemmat sinulla oikein on jos eivät voineet muutamaksi päiväksi ottaa lasta?En minäkään ymmärrä, miten yhtään ketään voi tuollalailla jättää pulaan. Melko itsekkäitä ovat. Heille se olisi ollut päivä pari, nyt se on ehkä lapsen loppuelämä. -ap
Turha syyllistää ja sälyttää vastuuta tilanteesta isovanhempien niskaan. Sinä itse olet vastuussa lapsesi tilanteesta, sinä pyysit hakemaan lapsen pois.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta huolehtia lapsestasi, jos hoitaisivat lasta joskus se olisi lahjaan verrattava asia, vapaaehtoinen apu jonka toiselle antaa tai sitten omaksi iloksi pyytää lasta hoitoon.
Vaikka isovanhemmat eivät hoitaisi ei se tarkoita, että olisi jotenkin pahoja. Mistä heidänkin syynsä tietää, voihan olla vaikka, että heidän jaksaminen ei riitä. Jokaisella omat syynsä ja vaikkei olisi niin ei ole velvollisuutta ottaa eikä näin ollen oikeutta pettyä heihin tai olla vihainen.Siis mitä paskaa taas? Jos äiti on lopenuupunut ja romahtamispisteessä, ja pyytää hetken ajan apua lapsen isovanhemmilta, niin kyllä, se todellakin on isovanhempien velvollisuus isovanhempana ja ihan vain vaikka ihmisenä auttaa. Jos minulle kävisi noin, ettei oma vanhempi auttaisi noin epätoivoisessa tilanteessa, niin laittaisin kyllä välit poikki ikuisiksi ajoiksi. Lapsenlasta tuollaiset isovanhemmat eivät näkisi enää ikinä.
Ei ole velvollisuus, toki suotavaa. Itse auttaisin lastani kyllä vastaavassa tilanteessa mikäli olisi mahdollista.
Velvollisuus on ainoastaan vanhemmilla / huoltajilla. Jokainen voi omien tuntemusten ja muiden kohtelun mukaan sitten päättää kenen kanssa on minkäkin verran tekemisissä.Velvollisuuksia on niin juridisia kuin moraalisia. Olen kyllä sitä mieltä, että isovanhemman moraalinen velvollisuus on auttaa perhettä akuutissa hädässä. Mitä ihmeen bio-robotteja te oikein olette? Mihin ovat kadonneet inhimillisyys ja moraali?
Moraalisesti suurimmassa osassa tapauksia olisi varmasti oikein, mutta velvollisuutta ei edelleenkään ole. Joskus myös isovanhemmat voivat omien asioidensa kanssa olla jaksamisen rajoilla eikä siksi hoida lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotias jo ymmärtää kaivata äitiään, surullista.
Minkälaiset vanhemmat sinulla oikein on jos eivät voineet muutamaksi päiväksi ottaa lasta?En minäkään ymmärrä, miten yhtään ketään voi tuollalailla jättää pulaan. Melko itsekkäitä ovat. Heille se olisi ollut päivä pari, nyt se on ehkä lapsen loppuelämä. -ap
Turha syyllistää ja sälyttää vastuuta tilanteesta isovanhempien niskaan. Sinä itse olet vastuussa lapsesi tilanteesta, sinä pyysit hakemaan lapsen pois.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta huolehtia lapsestasi, jos hoitaisivat lasta joskus se olisi lahjaan verrattava asia, vapaaehtoinen apu jonka toiselle antaa tai sitten omaksi iloksi pyytää lasta hoitoon.
Vaikka isovanhemmat eivät hoitaisi ei se tarkoita, että olisi jotenkin pahoja. Mistä heidänkin syynsä tietää, voihan olla vaikka, että heidän jaksaminen ei riitä. Jokaisella omat syynsä ja vaikkei olisi niin ei ole velvollisuutta ottaa eikä näin ollen oikeutta pettyä heihin tai olla vihainen.Siis mitä paskaa taas? Jos äiti on lopenuupunut ja romahtamispisteessä, ja pyytää hetken ajan apua lapsen isovanhemmilta, niin kyllä, se todellakin on isovanhempien velvollisuus isovanhempana ja ihan vain vaikka ihmisenä auttaa. Jos minulle kävisi noin, ettei oma vanhempi auttaisi noin epätoivoisessa tilanteessa, niin laittaisin kyllä välit poikki ikuisiksi ajoiksi. Lapsenlasta tuollaiset isovanhemmat eivät näkisi enää ikinä.
Ei ole velvollisuus, toki suotavaa. Itse auttaisin lastani kyllä vastaavassa tilanteessa mikäli olisi mahdollista.
Velvollisuus on ainoastaan vanhemmilla / huoltajilla. Jokainen voi omien tuntemusten ja muiden kohtelun mukaan sitten päättää kenen kanssa on minkäkin verran tekemisissä.Velvollisuuksia on niin juridisia kuin moraalisia. Olen kyllä sitä mieltä, että isovanhemman moraalinen velvollisuus on auttaa perhettä akuutissa hädässä. Mitä ihmeen bio-robotteja te oikein olette? Mihin ovat kadonneet inhimillisyys ja moraali?
Suuret ikäluokat keksivät tän että kukin pärjätköön omillaan. Tietenkin vasta sen jälkeen kun olivat pmat lapsensa hoidattaneet isovanhemmilla. Mun vanhemmat juurikin hokee että jokainen hoitaa omat ongelmansa, jokaine hoitakoon lapsensa, he ei auta ketään.
Mitä nyt se vaan unohtui että itse saivat kymmeniätuhansia tunteja apua itse aiknaan...
Minä olen kolmen lapsen yh. Lapset harvoin missään. Isovanhemmilla kerran vuodessa. Olen sitä mieltä, että velvollisuutta ei ole, vaan mahdollista ottaa hoitoon jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen oikein ymmärtänyt niin nämä lasten nukkumisongelmat ovat joku suomalainen ilmiö ja "kansantauti"? Missä mennään vikaan ja mitä voisi tehdä toisin?
Ja tarkoitan tässä nyt perusterveitä vauvoja ja lapsia. Monissa maissa on ihan tavallista että n. 6kk vauvat nukkuu jo täydet yöt.
Voisiko olla nää neuvolan järjettömät imetysneuvot, että pitää syöttää lapsi 3h välein, vaikka molemmat mieluummin nukkuisivat, äiti ja lapsi. Olin ihan järkyttynyt kun kuulin kaveriltani ja kysyin äidiltäni, heräsikö ja herättikö hän minut vauvana syömään joka kolmas tunti. Ei kuulemma herättänyt. Minusta tuli terve aikuinen ja olen myös ollut aina hyväuninen.
Tuo pätee vain aivan pienen vauvan kanssa joka ei uneliaisuuttaan muista herätä syömään ja jonka paino ei ole vielä lähtenyt kunnolla nousuun. Ehkä max 4 viikkoa. Muuten neuvotaan antamaan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa ja imettämään silloin kun lapsi ilmaisee nälkää. Eli neuvolaa ei voi tästä syyttää kun kyseessä on väärä tieto.
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Ihana kuulla ap! Kaikkea hyvää ja toivottavasti saat apua jaksamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen oikein ymmärtänyt niin nämä lasten nukkumisongelmat ovat joku suomalainen ilmiö ja "kansantauti"? Missä mennään vikaan ja mitä voisi tehdä toisin?
Ja tarkoitan tässä nyt perusterveitä vauvoja ja lapsia. Monissa maissa on ihan tavallista että n. 6kk vauvat nukkuu jo täydet yöt.
Voisiko olla nää neuvolan järjettömät imetysneuvot, että pitää syöttää lapsi 3h välein, vaikka molemmat mieluummin nukkuisivat, äiti ja lapsi. Olin ihan järkyttynyt kun kuulin kaveriltani ja kysyin äidiltäni, heräsikö ja herättikö hän minut vauvana syömään joka kolmas tunti. Ei kuulemma herättänyt. Minusta tuli terve aikuinen ja olen myös ollut aina hyväuninen.
Tässä maassa kuvitellaan olevan kaikessa absoluuttisen oikeassa, pienuuden merkki, ja muutenkin kummallinen ihmiset yhteen niputtava holhousvaltio. Kaikki vaihtuvat suositukset kuitenkin on vaan ihmisen keksimää. Me oltaisi kuolleita ja vammautuneita jos joka aikakauden suositukset olisi aina oikeita ja kaikki muu väärää. Mennä vaan sillä tavalla kuin itsestä tuntuu hyvältä ja lapselle paras. Eli maalaisjärki, sillä näissä asioissa pitkälti pärjää.
Alue: Aihe vapaa
Tapauksessani meitä ei olisi mihinkään sijoitusperheeseen laitettu, vaan todennäköisesti järjestetty juuri joku tukiperhe, lapsille psykologista apua tai olisimme päässeet vaikka jollekin tuetulle lomalle tms. Kun katsoo miten sisarukseni nyt aikuisena pärjää, niin jonkun olisi todellakin pitänyt puuttua.
Onko sinusta normaalia, että esimerkiksi 14-vuotias lapsi on erityislapsisisaruksestaan jatkuvasti vastuussa? Siis lapsesta jonka kanssa aikuisetkaan ei pärjää, saati toinen lapsi? Koko perhe-elämä pyöri näiden kahden erityisen ympärillä, me muut olimme todellakin täysin heitteillä. Oireilin tosi pahasti koulussa, ihme ettei kukaan tehnyt lasua, eikö kukaan oikeasti nähnyt, kuullut, välittänyt...