Annoin lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja nyt
On tosi paha fiilis, saanko lasta enää takaisin. Tilanteeseen ei siis liittynyt päihteitä eikä väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Kyse oli totaalisesta loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Lapsi lopetti nukkumisen ja minun oli saatava levätä ja koota itseni. Kaikki turvaverkot pettivät. Olin pyytänyt vanhempiani ottamaan lapsen hoitoon pariksi päiväksi, että saisin levättyä, mutta eivät ottaneet, lapsen isä ei ole juuri ollut mukana elämässämme ja oli muutoinkin tuolloin ulkomailla reissussa eikä minulla ole yhtään ystävää/kaveria, kelle olisin voinut antaa lapsen hoitoon yöksi tai pariksi. Ainut jäljelle jäänyt ratkaisu oli, että soitin itse sosiaalipäivystykseen ja pyysin sijoitusta. Jokainen sos.työntekijä/virkailija, kenen kanssa olen ollut puheissa ovat kertoneet aivan eriä kuin edeltäjänsä. Sosiaalipäivystyksen työntekijät lupasivat, että lapsi saattaa palata hyvinkin nopeasti, alle 30. päivässä, kun olen saanut levättyä ja seuraavana päivänä soittanut virkailija taas puhui paljon pidemmästä ajasta kuin kuukaudesta. Tämä em. soittaja myös yritti estää minua pitämästä yhteyttä sijaisäitiin tai lapseen, jotta "tilanne saadaan rahoutoitettua", vaikka sijaisäidin kanssa olimme jo sopineet, että soittelemme päivittäin kuulumiset ja olen saanut myös lapsen kanssa puhua. Myös nämä virkailijat, jotka lapsen hakivat lupasivat, että saan tavata lasta jo samalla viikolla, mutta tämä viimeisin virkailija puhui siihen tyyliin, etten saisi nähdä lasta hyvään toviin. Huomenna tulossa joku palaveri tilanteeseen liittyen. Onko muilla kokemusta kiireellisestä sijotuksesta ja miten tilanne on lopulta ratkennut? Mitä minun tulisi ottaa huomioon ja miten käyttäytyä, jotta tilanne ratkeaisi vaikkapa niin, että kiireellinen sijoitus muuttuisi avohuollon sijoitukseksi? Tässä kohtaa minua johdettiin harhaan, sillä kun päivystysvirkailijat hakivat lapsen, he kysyivät minulta, että jos lapsi nyt lähtee niin muuttaisinko mieleni jo seraavana päivänä? Siinä mielentilassa en oikein ymmärtänyt kysymystä ja vastasin, että saattaisi muuttua. Tästä johtuen sijoitus tehtin kiireellisenä eikä avohuollon toimenpiteenä, jotten olisi yhden hyvin nukutun yön jälkeen jo hakemassa lasta takaisin ja tilanne toistuisi tulevaisuudessa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kappalejaon puuttumista, mutta olen melkoisessa tunne myllerryksessä tällä hetkellä enkä jaksa miettiä oikeinkirjoittamista/asettelua. Toivottavasti joku ymmärtää.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole mitään tukiverkkoa sukulaisista. Päinvastoin kuormittavat.
Mies on paljon matkatöissä.
Ihan pienetkin jutut auttaa. Lapset 45 minuutiksi Ikean lapsiparkkiin ja itselle kahvikuppi.
Tiukkoina päivinä olen hakenu videoita ja noutoruokaa.
Pari kertaa jopa nukyimme toimistollani kun se on eskarin ja koulun vieredsä. Olin niin väsynyt etten udkaltanut enää sjas autoa.
Pala kerrallaan keplotellen. Lastensuojelun kanssa en ikinä asioisi ilman lakimiestä. Ikinä.
Kävikin mielessä, että jos tilanne käy jotenkin hankalaksi, olisiko minun syytä hakea juurikin oikeusapua? Tai jotakin asianajajaa? Ja jos, niin mitä kautta? Huomennä tiedän enemmän, mikä on tilanteen laatu, mutta toki on mielessä käynyt, että joku tukihenkilö olisi hyvä olla, jos sattuu olemaan "ilkeämielisiä" virkailijoita. Olen melko huono puolustamaan itseäni/oikeuksiani. Kärsin jopa jonkinlaisesta "auktoriteettipelosta". -ap
Lakimies, joku mukaan tapaamisiin, kaikki keskustelut nauhalle.
Paljonko sellainen lakimies maksaa? Olen pienituloinen. Toki tämä on pirujen maalailua seinille, koska huomenna sen vasta näkee, millainen on tilanteen laatu ja millaisia ihmisiä kohtaa.. -ap
Pienituloisella on oikeus saada oikeusapua tarvittaessa vaikka täysin ilmaiseksi, jos kotivakuutuksessa ei ole sitä oikeusturvajuttua. Ainakin sukulaisen avioero- ja elatusapujutussa lakimies selvitteli itse oikeusavun määrän ja teki hakemukset ym. Voit myös ottaa yhteyttä oikeusaputoimistoon.
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää, tapaat sosiaalityöntekijän huomenna ja sitten tiedät enemmän tilanteesta. Mielestäni ei ole tarvetta nyt asianajajille tms. Nyt tarvitset aikaa ja rutkasti kärsivällisyyttä, huomenna tuskin saat vastausta milloin lapsesi palaa kotiin.
Lastensuojelu tarvitsee näyttöä siitä, että hoidat itsesi kuntoon, käyt lääkärissä, psyk.hoitajan juttusilla, terapiassa ym. uupumuksesta harvoin paranee itsestään. Kun on päädytty kiireelliseen sijoitukseen, on se aina vakava paikka (siltikin vaikka olet itse apua hakenut). Mutta se ei tarkoita sitä että olet huono äiti tai ettet saisi lasta koskaan kotiin. Jos kaikki on kuin kerroit, niin uskon lapsen palaavan kotiin. Voimia huomiseen!
Kiitos paljon! -ap
Kerran ku sossut lapsen vie, takasi ei saa.
En tiedä mutta tulee mieleen, että olisikohan sijaisäidin motiivi tuohon kivana olemiseen kuitenkin oma rahallinen hyöty? Siis että teillä olisi niin hyvät välit, että hänen luonaan lapsella on todistettavasti asiat hyvin ja kun äitikin on tyytyväinen niin se on peruste jatkaa hyvin alkanutta sijoitusta? Voi toki olla, että hän on muuten vaan kiva ihminen ja ajattelee aidosti lapsen parasta. Mutta kuka oikeasti valitsee tuollaisen työn muuten kuin rahantekomielessä, erityisesti jos lapsia haalitaan noin paljon.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta tulee mieleen, että olisikohan sijaisäidin motiivi tuohon kivana olemiseen kuitenkin oma rahallinen hyöty? Siis että teillä olisi niin hyvät välit, että hänen luonaan lapsella on todistettavasti asiat hyvin ja kun äitikin on tyytyväinen niin se on peruste jatkaa hyvin alkanutta sijoitusta? Voi toki olla, että hän on muuten vaan kiva ihminen ja ajattelee aidosti lapsen parasta. Mutta kuka oikeasti valitsee tuollaisen työn muuten kuin rahantekomielessä, erityisesti jos lapsia haalitaan noin paljon.
Toisaalta suhtautuu lapseen ammattimaisemmin?
Kuin joku Satu Taiveahon tyyppinen vuosisadan ex-lapseton joka ei takuulla päästä niitä hänelle sijoitettuja ikinä pois.
Älä lähde sossua demonisoivien ihmisten kelkkaan. Vaikutat vainoharhaiselta ja tasapainottomalta ihmiseltä. Yritä olla normaali fiksu ihminen joka vain tarvitsi lepoa eikä mikään head case.
Vierailija kirjoitti:
Ja en minä edes tiennyt, että sijaisperheyttä voi tehdä työkseen! olin todella sinisilmäinen ja ajattelin, että nämä ihmiset ottaa lapsia hyvää hyvyyttään. (toki saavat siitä rahaa, muttei niin, että se olisi työpaikka). Tämä asia valkeni minulle vasta, ku sijaisäiti sanoi, että "tähän numeroon voit soittaa, tämä on meidän työnumero". Minkä takia sijaisperhe haluaisi luopua lapsesta, jos saa siitä rahaa? Siis enemmän rahaa kuin äiti omasta lapsesta lapsen elämiseen. Sen takia olen hieman panikoinut tässä.. Onko se heille kannattavaa luopua lapsesta? Jos olen ihan väärässä, niin korjatkaa. Ei ole mitään syytä herjaamiseen tai nimittelyyn. Nämä ovat sellaisia asioita, joista minulla ei ole juuri tietoa eikä siis mielipidettäkään. On myös minusta outoa, miten sijaisperhe löytyy puolessa tunnissa, mutta tukiperhettä ei edes vuodessa? -ap
Tuo perhe on todennäköisesti kriisiperhe, eli toisen vanhemmista täytyy ihan sääntöjen mukaan olla kotona, ei töissä kodin ulkopuolella. Hänkin tarvitsee silti rahaa ihan elämiseensä, ruokaan ja vuokraan ja sellaiseen. Siksi hän saa palkkaa. Hän tekee taatusti silti sydämestään sitä mitä tekee. Eikö kuitenkin ole hyvä, että lapsestasi huolehtii sellainen ihminen, jolla on aikaa ja voimia olla läsnä, eikä joku, joka työpäivän jälkeen uuvuksissa yrittää jaksaa vielä lapsenhoidonkin?
Tukiperheet ovat ihan tavallisia perheitä, joilla on työt ja velvollisuudet, ja ihan tavallinen elämä on useimmille ihan riittävän raskasta. Siksi tukiperheitä on vaikea saada.
Tsemppiä! Jos tapaamisessa on empaattinen meno, niin silloin ehkä itse kertoisin siitä että yksi virkailija herätti sinussa huolta puhumalla tapaamisten ja yhteydenpidon rajoittamisesta toisten sanomisista poiketen ja pyytäisin saada vaikka kirjallisena itsellesi tiedon siitä, että lasta on oikeus tavata vähintään niin ja niin usein, yms. Se ehkä auttaisi sinua rentoutumaan ja lepäämään, ainakin omalla kohdalla olisi varmasti vaikea rentoutua, jos olisi (vaikka kuinkakin irrationaalinen) pelko lapsen menetyksestä taustalla kalvamassa.
Tämä nyt lienee sanomattakin selvää, mutta muista huolehtia oma hygienia ja pukeutuminen kuntoon ennen kokouksia, tapaamisia yms. Kuitenkin vointiasi varmaan enemmän tai vähemmän arvioidaan niissä tilanteissa. En tietty tarkoita mitään tälläytymistä vaan sitä että olet puhdas, vaatteet ja tukka siistit, vaikka olisikin nukkuminen ollut vähän haastavaa ennen tapaamista.
Kysele mitä he suosittelisivat sinun tekevän ja millaista apua voivat tarjota, mitä seuraavaksi tapahtuu jne. Luulisi heidänkin ymmärtävän, että sinun on aika vaikea kerätä voimavaroja, jos joudut vellomaan epätietoisuudessa ja pelossa.
Mä en ymmärrä, jos ap on uupunut, miksi lapsi ei ole vain päivähoidossa ja ap nuku sillä aikaa? Jos ap:lla työpaikka, sairauslomaa hakemaan ja lepää päivät jolloin lapsi hoidossa.
Myös maksullisia lastenhoitajia voi palkata.
Moikka!pää kylmänä vaan, kaikki kirjotellaan ylös.meillä oli kans hyvä kriisiperhe, ja se on totta, tukiperheitä ei oo!kurjaa, ettei tossa asiassa oo sama sos. Tt suhun kokoaikaa yhteydessä. Ei voi rinnastaa päihde/väkivaltakuvioihin, eli periaatteessa nou hätä. Siinä vaan menee max 60päivää, haluaa selvittää sun tilanteen. Mulla yks tuttu teki samoin ja soitti lastensuojeluun, että ei enää jaksa. 2kk meni että tuli takas. Pk-seudulla pääsee melkeenpä heti vierailemaan kriisiperheessä. Jos et oo ikinä ollu lastiksen asiakas(esim nuorena) niin niillä menee oma aika selvittää et mikäs olet naisias,kun ei niillä oo mitään tietoja susta.
Voimia!
"Rauhoittumisajat" ja sopeutumisjaksot, joiden aikana sinun ei anneta pitää lapseesi yhteyttä, ovat laittomia. Älä suostu sellaisiin. Tiedän, että vanhentuneita ja laittomia käytäntöjä on kentällä edelleen, hanki tarvittaessa oikeusapua. Voit olla yhteistyökykyinen ja ystävällinen, vaikket tingikään omista oikeuksistasi äitinä.
T. vielä yksi sos.tt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en minä edes tiennyt, että sijaisperheyttä voi tehdä työkseen! olin todella sinisilmäinen ja ajattelin, että nämä ihmiset ottaa lapsia hyvää hyvyyttään. (toki saavat siitä rahaa, muttei niin, että se olisi työpaikka). Tämä asia valkeni minulle vasta, ku sijaisäiti sanoi, että "tähän numeroon voit soittaa, tämä on meidän työnumero". Minkä takia sijaisperhe haluaisi luopua lapsesta, jos saa siitä rahaa? Siis enemmän rahaa kuin äiti omasta lapsesta lapsen elämiseen. Sen takia olen hieman panikoinut tässä.. Onko se heille kannattavaa luopua lapsesta? Jos olen ihan väärässä, niin korjatkaa. Ei ole mitään syytä herjaamiseen tai nimittelyyn. Nämä ovat sellaisia asioita, joista minulla ei ole juuri tietoa eikä siis mielipidettäkään. On myös minusta outoa, miten sijaisperhe löytyy puolessa tunnissa, mutta tukiperhettä ei edes vuodessa? -ap
Tuo perhe on todennäköisesti kriisiperhe, eli toisen vanhemmista täytyy ihan sääntöjen mukaan olla kotona, ei töissä kodin ulkopuolella. Hänkin tarvitsee silti rahaa ihan elämiseensä, ruokaan ja vuokraan ja sellaiseen. Siksi hän saa palkkaa. Hän tekee taatusti silti sydämestään sitä mitä tekee. Eikö kuitenkin ole hyvä, että lapsestasi huolehtii sellainen ihminen, jolla on aikaa ja voimia olla läsnä, eikä joku, joka työpäivän jälkeen uuvuksissa yrittää jaksaa vielä lapsenhoidonkin?
Tukiperheet ovat ihan tavallisia perheitä, joilla on työt ja velvollisuudet, ja ihan tavallinen elämä on useimmille ihan riittävän raskasta. Siksi tukiperheitä on vaikea saada.
Näin olenkin asian ymmärtänyt, että tämä äiti on kotona ja isä käy töissä. Heillä nyt 5 sijaislasta. -ap
Vierailija kirjoitti:
"Rauhoittumisajat" ja sopeutumisjaksot, joiden aikana sinun ei anneta pitää lapseesi yhteyttä, ovat laittomia. Älä suostu sellaisiin. Tiedän, että vanhentuneita ja laittomia käytäntöjä on kentällä edelleen, hanki tarvittaessa oikeusapua. Voit olla yhteistyökykyinen ja ystävällinen, vaikket tingikään omista oikeuksistasi äitinä.
T. vielä yksi sos.tt.
Kiitos paljon! Kyllä minunkin korvaani kuulosti omituiselta, kun kuitenkin olin jo samana iltana soitellut sijaisäidin kanssa, kun lapsi lähti. Kysyi myös haluanko puhua lapsen kanssa, mutta olin silloin niin poissa tolaltani ja itkuinen, että ajattelin, että on parempi jos en järkytä lasta enempää. Sen jälkeen olen saanut jutella ihan molempien kanssa. Huomenna tapaan sijaisäidin ja viikonloppuna lapsi tulee käymään kotona. Haen oikeusapua sitten, jos tilanne sitä todella vaatii ja oikeuksiani aletaan polkea. Vielä olen toiveikkain mielin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Moikka!pää kylmänä vaan, kaikki kirjotellaan ylös.meillä oli kans hyvä kriisiperhe, ja se on totta, tukiperheitä ei oo!kurjaa, ettei tossa asiassa oo sama sos. Tt suhun kokoaikaa yhteydessä. Ei voi rinnastaa päihde/väkivaltakuvioihin, eli periaatteessa nou hätä. Siinä vaan menee max 60päivää, haluaa selvittää sun tilanteen. Mulla yks tuttu teki samoin ja soitti lastensuojeluun, että ei enää jaksa. 2kk meni että tuli takas. Pk-seudulla pääsee melkeenpä heti vierailemaan kriisiperheessä. Jos et oo ikinä ollu lastiksen asiakas(esim nuorena) niin niillä menee oma aika selvittää et mikäs olet naisias,kun ei niillä oo mitään tietoja susta.
Voimia!
kiitos! -ap
Varmaan tilanne halutaan rauhoittaa, mutta eiköhän tuo lopulta hyvin pääty. Eihän tuossa ole mitään syytä pitkäikäisesti jatkaa sijoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, jos ap on uupunut, miksi lapsi ei ole vain päivähoidossa ja ap nuku sillä aikaa? Jos ap:lla työpaikka, sairauslomaa hakemaan ja lepää päivät jolloin lapsi hoidossa.
Myös maksullisia lastenhoitajia voi palkata.
Minä en ymmärrä, minä en ymmärrä...... Silti kauhee tarve kommentoida. 🤦🏼♀️
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää, tapaat sosiaalityöntekijän huomenna ja sitten tiedät enemmän tilanteesta. Mielestäni ei ole tarvetta nyt asianajajille tms. Nyt tarvitset aikaa ja rutkasti kärsivällisyyttä, huomenna tuskin saat vastausta milloin lapsesi palaa kotiin.
Lastensuojelu tarvitsee näyttöä siitä, että hoidat itsesi kuntoon, käyt lääkärissä, psyk.hoitajan juttusilla, terapiassa ym. uupumuksesta harvoin paranee itsestään. Kun on päädytty kiireelliseen sijoitukseen, on se aina vakava paikka (siltikin vaikka olet itse apua hakenut). Mutta se ei tarkoita sitä että olet huono äiti tai ettet saisi lasta koskaan kotiin. Jos kaikki on kuin kerroit, niin uskon lapsen palaavan kotiin. Voimia huomiseen!
Mistä sitä terapiaa saa jos kela ei maksa? Kun ei ole mikään psykotapaus. Terv. täältä sivusta
Mulla ei ole lasta, mutta en ikinä antaisi lapsiani pois. Vain kuolleen ruumiini yli. Voit kuvitella mitä tapahtuu jos satutat lastani tai kajoat häneen muulla tavalla.
M28
Ei hätää, tapaat sosiaalityöntekijän huomenna ja sitten tiedät enemmän tilanteesta. Mielestäni ei ole tarvetta nyt asianajajille tms. Nyt tarvitset aikaa ja rutkasti kärsivällisyyttä, huomenna tuskin saat vastausta milloin lapsesi palaa kotiin.
Lastensuojelu tarvitsee näyttöä siitä, että hoidat itsesi kuntoon, käyt lääkärissä, psyk.hoitajan juttusilla, terapiassa ym. uupumuksesta harvoin paranee itsestään. Kun on päädytty kiireelliseen sijoitukseen, on se aina vakava paikka (siltikin vaikka olet itse apua hakenut). Mutta se ei tarkoita sitä että olet huono äiti tai ettet saisi lasta koskaan kotiin. Jos kaikki on kuin kerroit, niin uskon lapsen palaavan kotiin. Voimia huomiseen!