Lue keskustelun säännöt.
Annoin lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja nyt
21.08.2019 |
On tosi paha fiilis, saanko lasta enää takaisin. Tilanteeseen ei siis liittynyt päihteitä eikä väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Kyse oli totaalisesta loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Lapsi lopetti nukkumisen ja minun oli saatava levätä ja koota itseni. Kaikki turvaverkot pettivät. Olin pyytänyt vanhempiani ottamaan lapsen hoitoon pariksi päiväksi, että saisin levättyä, mutta eivät ottaneet, lapsen isä ei ole juuri ollut mukana elämässämme ja oli muutoinkin tuolloin ulkomailla reissussa eikä minulla ole yhtään ystävää/kaveria, kelle olisin voinut antaa lapsen hoitoon yöksi tai pariksi. Ainut jäljelle jäänyt ratkaisu oli, että soitin itse sosiaalipäivystykseen ja pyysin sijoitusta. Jokainen sos.työntekijä/virkailija, kenen kanssa olen ollut puheissa ovat kertoneet aivan eriä kuin edeltäjänsä. Sosiaalipäivystyksen työntekijät lupasivat, että lapsi saattaa palata hyvinkin nopeasti, alle 30. päivässä, kun olen saanut levättyä ja seuraavana päivänä soittanut virkailija taas puhui paljon pidemmästä ajasta kuin kuukaudesta. Tämä em. soittaja myös yritti estää minua pitämästä yhteyttä sijaisäitiin tai lapseen, jotta "tilanne saadaan rahoutoitettua", vaikka sijaisäidin kanssa olimme jo sopineet, että soittelemme päivittäin kuulumiset ja olen saanut myös lapsen kanssa puhua. Myös nämä virkailijat, jotka lapsen hakivat lupasivat, että saan tavata lasta jo samalla viikolla, mutta tämä viimeisin virkailija puhui siihen tyyliin, etten saisi nähdä lasta hyvään toviin. Huomenna tulossa joku palaveri tilanteeseen liittyen. Onko muilla kokemusta kiireellisestä sijotuksesta ja miten tilanne on lopulta ratkennut? Mitä minun tulisi ottaa huomioon ja miten käyttäytyä, jotta tilanne ratkeaisi vaikkapa niin, että kiireellinen sijoitus muuttuisi avohuollon sijoitukseksi? Tässä kohtaa minua johdettiin harhaan, sillä kun päivystysvirkailijat hakivat lapsen, he kysyivät minulta, että jos lapsi nyt lähtee niin muuttaisinko mieleni jo seraavana päivänä? Siinä mielentilassa en oikein ymmärtänyt kysymystä ja vastasin, että saattaisi muuttua. Tästä johtuen sijoitus tehtin kiireellisenä eikä avohuollon toimenpiteenä, jotten olisi yhden hyvin nukutun yön jälkeen jo hakemassa lasta takaisin ja tilanne toistuisi tulevaisuudessa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kappalejaon puuttumista, mutta olen melkoisessa tunne myllerryksessä tällä hetkellä enkä jaksa miettiä oikeinkirjoittamista/asettelua. Toivottavasti joku ymmärtää.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se traumaattista 3-vuotiaalle, että viedään yhtäkkiä vieraaseen paikkaan. En usko, että lasta voidaan palauttaa ennen kuin sinun turvaverkko on kunnossa. Tuo ei saisi enää toistua, koska se ei olisi lapsen etu.
Onneksi sijaisäiti on ihana ja on raportoinut lapsen kuulumiset ja on antanut minunkin jutella lapsen kanssa puhelimessa, vaikka eräs virkailija olikin sitä mieltä, ettei se ole hyvä ajatus. Kuulemma lapsi on sopeutunut oikein hyvin kyseiseen perheeseen ja siellä on 4 muutakin sijoituslasta, on saanut heistä kavereita ja leikkiseuraa. Tiesin kyllä, että lapsi on sopeutuvainen. Hän on aina pitänyt uusista paikoista ja ihmisistä. Ei ole pelokas tai traumatisoituva. -ap
Ei ole hyvä ajatus, että äiti ja lapsi juttelevat puhelimessa? Huonolta kuulostaa. Vieraannuttaminen on jo akanut.
Vai että viisi sijoituslasta yhdessä perheessä? No, siinä saakin tehtyä ihan mukavasti jo tiliä.
Tämä vieraannuttaminen kävi samantien mielessä, kun virkailija alkoi puhua, ettei ole hyvä jutella sijaisäidin tai lapsen kanssa, että sopisiko, jos sijaisäiti soittelisi korkeintaan joka toinenpäivä? Ja olimme jo tuossa kohtaa jutelleet sijaisäidin kanssa ja sopineet yhteydenotoista, joka päivä. Ihmettelin myös kommentteja "tilanteen rauhoittamisesta" ja että "lapsi asettuisi sijaisperheeseen". Välittömästi alkoi hälytyskellot soida, että miksi lapsen niin tiukasti tulisi sijaisperheeseen asettua, jos kuitenkin on vielä palaamassa kotiin. Ja samoin se, että alkoi puhua, etten saisi lasta nähdä pitkään aikaan, tai jotenkin näin hän asian ilmaisi, vaikka muut virkailijat olivat kertoneet, että tapaaminen tullaan järjestämään jo samalla viikolla.
Tätä minä juuri tarkoitin. Lapsen asettuminen sijaisperheeseen tarkoittaa, että siellä ollaan ja pitkään. Siksi kirjoitinkin, että on parempi olla hetki ns. "heitteillä" kotona, kuin joutua ikuiseen lastensuojeluhelvettiin. Valitettavasti kaikki eivät näistä ole tietoisia, vaan luulevat, että lastensuojelun avulla saa "hengähdystauon". No, se tauko usein venyy kuukausien, vuosien tai lapsen koko lapsuuden mittaiseksi. Siksi on parempi jopa vain maata sängyn pohjalla, ja laittaa lapselle piirretyt pyörimään vaikka viikoksi, kuin pyytää "apua" lastensuojelulta. Tämä on valitettavasti totuus nykyään. Tottakai sinulle etukäteen luvattiin kuu taivaalta, näin saadaan lapsibisnes kukoistamaan, asiakkaista on kova pula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä aloittelevan sosiaalityöntekijän näkökulmasta muutama vinkki:
1. Yritä pysytellä rauhallisena ja asiallisena. Jotkut sossut on ikäviä ja ammattitaidottomia, mutta sellaista sossua ei olekaan, joka ei arvostaisi kohteliasta ja ystävällistä asennetta tilanteessa kuin tilanteessa. Tiedän, ettei ole kohtuullista vaatia sitä tuossa tilanteessa, mutta jos pystyt siihen niin siitä on varmasti apua.
2. Sinulla on lain mukaan oikeus pitää yhteyttä lapseesi, jos asiasta ei ole tehty kirjallista päätöstä yhteydenpidon rajoituksesta. Päätöstä ei voida tehdä sinua kuulematta. Sinulla on oikeus myös tavata lasta.
3. Älä puhu lapselle muuta kuin että hänen on nyt hyvä olla sijaisperheessä. Tue lapsen sopeutumista.
4. Pysy hyvissä väleissä sijaisäidin kanssa.
5. Ota vastaan kaikki tarjotut tukitoimet.
6. Kommunikoi, tee yhteistyötä, ole rauhallinen. Kuukausi on loppujen lopuksi lyhyt aika. Pidä pää kylmänä nyt, niin kuukauden päästä voit saada jo lapsen kotiin.
7. Lain mukaan huostaanottoa ei saa tehdä ennen kuin riittäviä avohuollon tukitoimia on tarjottu.
8. Mitään perustetta pysyvälle huostaanotolle ei tässä tilanteessa ole. Jos näin kuitenkin toimitaan, tee valitus hallinto-oikeuteen. Huostaanottopäätöksen mukana tulee tähän ohjeet.
9. Jos lapsi jostain syystä otettaisiin pysyvästi huostaan, pidä huoli itsestäsi, tapaa lasta mahdollisimman paljon ja pyydä kotiutusta aina kun asiakassuunnitelmaa tehdään.
10. Pidä huoli itsestäsi ja koita nukkua.
Halaus sinne <3 Olet varmasti lapselle paras mahdollinen äiti.
sijaishuollon sossu kirjoitti:
Sillä että toimii tavallisesti ja asiallisesti, pärjää hyvin. En suosittele että sinun kannattaa ryhtyä "pelaamaan" tai esiintymään jotenkin tietyllä tavalla. Asiakkaat tekevät sitä jonkin verran, ja sen kyllä huomaa. Jos asiakas valikoi tarkkaan mitä ja millä tavalla sanoo, siitä syntyy helposti tilanne jossa sossukaan ei lähde avoimesti arvailemaan lopputulosta josta ei voi olla vielä varma. Itselläni on ollut esimerkiksi asiakkaita, jotka nauhoittavat työntekijän puheen ja editoivat nauhastaan yksittäisiä sanoja ja lauseita pois saadakseen sen kuulostamaan haluamaltaan lopputulokselta. Heidän kanssaan jutellessa olen aika niukkasanainen verrattuna sellaisiin vanhempiin, joihin luotan. Luottamus ei vaadi sitä, että oltaisiin asioista samaa mieltä, tai että työntekijä loukkaantuisi jos asiakas esim. valittaa. Minulle riittää että asiakas puhuu totta ja pyrkii käyttäytymään perusfiksusti (ei esim. haistattele tai uhkaile).
Miksi sossu ei sitten tiedä heti kättelyssä päivämäärää? Useimmiten kiireellisessä sijoituksessa alkupäivinä on vaikeaa sanoa minä päivänä lapsi palaa kotiin. Jos syynä on vanhemman väsymys, se riippuu yleensä vanhemman voinnista ja siitä, miten nopeasti kotiin voidaan järjestää apua, ja millaista apua sen pitäisi olla jotta uutta kiireellistä ei tarvita. Perheen kanssa pitää työskennellä rauhassa eikä hutaisten, jotta lopputuloskin olisi hyvä. Saattaa olla että halutaan joku tietty palveluntuottaja, jolle voi olla jono, tai sitten tilanne päättyy siihen että vanhempi saa kahdessa viikossa kerättyä voimia ja lapsi palaa kotiin eikä esim. perhetyötä tarvita. Teinien kanssa kiireellinen johtuu usein teinin omasta käytöksestä, ja osa vaikeista teineistä "säikähtää" muutamaa viikkoa sijaishuoltopaikassa sen verran, että päättää korjata tilanteen ja valita kotona asumisen & vanhempien säännöt sen sijaan että jatkaisi törttöilyä ja päätyisi jossain vaiheessa huostaan.
Kiireellinen sijoitus on vanhemmallekin niin kova paikka, että sitä pyytäessään vanhempi on useimmiten todella väsynyt ja voimiensa äärirajoilla, eikä sellaisesta tilanteesta ihminen singahda takaisin sadan prosentin voimavaroihin päivässä tai kahdessa. Jos sosiaalipäivystys on tehnyt kiireellisen sijoituksen sinun lapsesi kohdalla, asia siirtyy lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle avohuoltoon, ja avohuollon sosiaalityöntekijä on se henkilö joka osaa vastata sinulle ja tekee päätöksen esim. sijoituksen kestosta.
Niin, kuten kerroin jo alotuksessani, niin vastasin tietämättäni väärin siihen kysymykseen, että muuttuisiko mieleni jo seuraavana päivänä. Vastasin, että saattaisi muuttua, koska luulin, että siinä haetaan sitä, että haluanko lasta ylipäätään koskaan takaisin. Tänään soittanut sosiaalityöntekijä selitti asian niin, että kysymyksen pointti oli se, että jos olisin hyvin nukutun yön jälkeen ollutkin eri mieltä ja hakenut lapsen heti takaisin ja tilanne olisi toistunut. Eli oikea vastaus olisi ollut, että ei muutu, jolloin tuosta olisi tullut avohuollon sijoitus eikä kiireellinen. Mutta sitähän en voinut siinä tilanteessa tietää. Aina olen sosiaalityöntekijöitä kohtaan ollut asiallinen eikä haistattelu tai muu alatyylinen ilmaiseminen kuulu tyyliini/tapoihini. -ap
Tähän asiaan on oikeasti vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä miten tapaat lastasi.
Jos lapsesi viraannutetaan sinusta niin loppu voi olla surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Olet surkea äiti.
Luojan kiitos mulla oli hyvä lapsuus jossa oli äiti ETTÄ isä!! Kunnon koti ja onnellinen ja turvallinen olla.
Säälittää sun lasta. Ei tuu hyvää seuraa. Miksi edes teit lapsen?
Kokisin epäonnistuneeni vanhempana jos olisit mun lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloittelevan sosiaalityöntekijän näkökulmasta muutama vinkki:
1. Yritä pysytellä rauhallisena ja asiallisena. Jotkut sossut on ikäviä ja ammattitaidottomia, mutta sellaista sossua ei olekaan, joka ei arvostaisi kohteliasta ja ystävällistä asennetta tilanteessa kuin tilanteessa. Tiedän, ettei ole kohtuullista vaatia sitä tuossa tilanteessa, mutta jos pystyt siihen niin siitä on varmasti apua.
2. Sinulla on lain mukaan oikeus pitää yhteyttä lapseesi, jos asiasta ei ole tehty kirjallista päätöstä yhteydenpidon rajoituksesta. Päätöstä ei voida tehdä sinua kuulematta. Sinulla on oikeus myös tavata lasta.
3. Älä puhu lapselle muuta kuin että hänen on nyt hyvä olla sijaisperheessä. Tue lapsen sopeutumista.
4. Pysy hyvissä väleissä sijaisäidin kanssa.
5. Ota vastaan kaikki tarjotut tukitoimet.
6. Kommunikoi, tee yhteistyötä, ole rauhallinen. Kuukausi on loppujen lopuksi lyhyt aika. Pidä pää kylmänä nyt, niin kuukauden päästä voit saada jo lapsen kotiin.
7. Lain mukaan huostaanottoa ei saa tehdä ennen kuin riittäviä avohuollon tukitoimia on tarjottu.
8. Mitään perustetta pysyvälle huostaanotolle ei tässä tilanteessa ole. Jos näin kuitenkin toimitaan, tee valitus hallinto-oikeuteen. Huostaanottopäätöksen mukana tulee tähän ohjeet.
9. Jos lapsi jostain syystä otettaisiin pysyvästi huostaan, pidä huoli itsestäsi, tapaa lasta mahdollisimman paljon ja pyydä kotiutusta aina kun asiakassuunnitelmaa tehdään.
10. Pidä huoli itsestäsi ja koita nukkua.Halaus sinne <3 Olet varmasti lapselle paras mahdollinen äiti.
Kiitos paljon, tämä neuvolista tsemppasi paljon, tuli ihan tippa linssiin! Olet hieno ihminen, halaus takaisin <3 Ei minulla ole sosiaalityöntekijöitä vastaan ollut mitään, mutta tiedostan, että siinäkin ammattikunnassa saattaa mätiä omenoita löytyä. Asiallisena olen pysynyt aina. kiitos vielä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän asiaan on oikeasti vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä miten tapaat lastasi.
Jos lapsesi viraannutetaan sinusta niin loppu voi olla surullinen.
Niin ja kiireellisenkin sijoituksen aikana äiti yleensä tapaa lastansa. En tiedä miten pystyt vain puhelinsoittoihin.
Vierailija kirjoitti:
Tärkein kysymys on: tapaatko lastasi säännöllisesti? Miten usein? Kuinka kauan? Missä?
Sijoitus tapahtui viime sunnuntaina, eli muutama päivä sitten. Vielä emme ole "saaneet" tai lähinnä ehtineet tapaamaan. Tämä on pisin aika erossa lapsesta koskaan. Ihan pari kertaa vain on ollut yön yli hoidossa ilman minua. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosiaan tullut ilmi aloituksessa, mutta sijoitus tapahtui sunnuntaina 18.8.2019. Tottakai olisin mennyt vaikka heti tapaamaan lasta, mutta ilmeisesti näin ei voi toimia, vaan mukana pitää olla joku virkailija tms. Ja mitä tänään sanottiin niin oli, että heillä ei ole ollut aikaa järjestää tapaamista. Lvattiin, että viikonloppuna pääsisi todennäköisesti käymään kotona. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein kysymys on: tapaatko lastasi säännöllisesti? Miten usein? Kuinka kauan? Missä?
Sijoitus tapahtui viime sunnuntaina, eli muutama päivä sitten. Vielä emme ole "saaneet" tai lähinnä ehtineet tapaamaan. Tämä on pisin aika erossa lapsesta koskaan. Ihan pari kertaa vain on ollut yön yli hoidossa ilman minua. -ap
Ok. Siis vasta alku. Mutta yleensä äiti voi tulla lapsen luokse heti seuraavana päivänä. Tosin pelkään että kyseessä on kriisiperhe eikä vastaanottokoti ja silloin tapaat lastasi vain kaksi tuntia kaksi kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloittelevan sosiaalityöntekijän näkökulmasta muutama vinkki:
1. Yritä pysytellä rauhallisena ja asiallisena. Jotkut sossut on ikäviä ja ammattitaidottomia, mutta sellaista sossua ei olekaan, joka ei arvostaisi kohteliasta ja ystävällistä asennetta tilanteessa kuin tilanteessa. Tiedän, ettei ole kohtuullista vaatia sitä tuossa tilanteessa, mutta jos pystyt siihen niin siitä on varmasti apua.
2. Sinulla on lain mukaan oikeus pitää yhteyttä lapseesi, jos asiasta ei ole tehty kirjallista päätöstä yhteydenpidon rajoituksesta. Päätöstä ei voida tehdä sinua kuulematta. Sinulla on oikeus myös tavata lasta.
3. Älä puhu lapselle muuta kuin että hänen on nyt hyvä olla sijaisperheessä. Tue lapsen sopeutumista.
4. Pysy hyvissä väleissä sijaisäidin kanssa.
5. Ota vastaan kaikki tarjotut tukitoimet.
6. Kommunikoi, tee yhteistyötä, ole rauhallinen. Kuukausi on loppujen lopuksi lyhyt aika. Pidä pää kylmänä nyt, niin kuukauden päästä voit saada jo lapsen kotiin.
7. Lain mukaan huostaanottoa ei saa tehdä ennen kuin riittäviä avohuollon tukitoimia on tarjottu.
8. Mitään perustetta pysyvälle huostaanotolle ei tässä tilanteessa ole. Jos näin kuitenkin toimitaan, tee valitus hallinto-oikeuteen. Huostaanottopäätöksen mukana tulee tähän ohjeet.
9. Jos lapsi jostain syystä otettaisiin pysyvästi huostaan, pidä huoli itsestäsi, tapaa lasta mahdollisimman paljon ja pyydä kotiutusta aina kun asiakassuunnitelmaa tehdään.
10. Pidä huoli itsestäsi ja koita nukkua.Halaus sinne <3 Olet varmasti lapselle paras mahdollinen äiti.
Kiitos paljon, tämä neuvolista tsemppasi paljon, tuli ihan tippa linssiin! Olet hieno ihminen, halaus takaisin <3 Ei minulla ole sosiaalityöntekijöitä vastaan ollut mitään, mutta tiedostan, että siinäkin ammattikunnassa saattaa mätiä omenoita löytyä. Asiallisena olen pysynyt aina. kiitos vielä. -ap
Eipä kestä, kiva kuulla, tuli itellekin hyvä mieli
Vierailija kirjoitti:
Olet surkea äiti.
Luojan kiitos mulla oli hyvä lapsuus jossa oli äiti ETTÄ isä!! Kunnon koti ja onnellinen ja turvallinen olla.
Säälittää sun lasta. Ei tuu hyvää seuraa. Miksi edes teit lapsen?
Mene roskiin jooko. Kaikki paska mitä sun elämään sattuu on enemmän kuin ansaittua.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vastannut kysymykseen onko lapsi tarhassa ja oletko sinä töissä vai kotona.
Aika merkittävä asia tässä tapauksessa.
Meillä tukiverkko oli tarha ja näin itse päätin koska tukiverkot puuttui.
Tosin oltiin ydinperhe ja toisella lapsella kehitysvamma.
Valtava ero siinä onko lapsi pieni vai teini.
Selkeesti teinit pääsee helpommin kotiin kun heille ei ole paikkaa mihin sijoittaa.
Hei, tosi paljon tsemppiä ja voimia tilanteeseesi! Pitkäaikaisesti sijoitetun lapsen sijaisäitinä sanoisin, että älä oikeasti liikaa usko netissä pyöriviä kauhutarinoita lastensuojelusta. Varmasti on ylilyöntejäkin, mutta itse olen omalla ”urallani” törmännyt toistaiseksi lähinnä sydämellä työtään tekeviin ammattilaisiin. Ei kannata mennä mukaan salaliittoteorioihin. Täytyy kuitenkin muistaa, että lastensuojelun väki katsoo asioita ensisijaisesti sen lapsen näkökulmasta, eli ennen lapsen kotiinpaluuta täytyy tosiaan olla varmuus siitä, että voit paremmin ja ettei tilanne pian toistu.
Jos olet ollut rehellinen täällä, kuulostaa siltä, ettei ole mitään syytä sille, että lapsesi sijoitettaisiin pitkäaikaisesti. Ja pitkäaikaisenkin sijoituksen kohdalla useimmiten tavoite on kuitenkin se, että lapsi lopulta kotiutuisi. Meille vuosia sitten vauvana tullut lapsi tuskin kotiutuu, koska hänen huoltajansa valitettavasti ei itse halua pitää häneen yhteyttä (me olemme yrittäneet kaikkemme järjestääksemme tapaamisia, kerromme säännöllisesti kuulumisia jne.). Eli tämä lapsi ei edes tunne huoltajaansa eikä osaa kaivata häntä, vaikka olemmekin kuvia näyttäneet ja kertoneet lapsen tasoisesti bioäidistä. Vauvana sijoitettujen kohdalla tilanne on tosi usein tällainen. Mutta sinun lapsesi kyllä muistaa sinut, ja sinähän nimenomaan pidät yhteyttä. Ilman muuta jatkat yhteydenpitoa sijaisäidin kanssa ja olet lapsesi elämässä tämän sijoitusjakson ajan niin paljon kuin on mahdollista, mutta et mustamaalaa sijaisperhettä tai sossuja lapselle. Näin osoitat, että aktiivisesti haluat lapsen takaisin kotiin ja olet yhteistyöhaluinen. Ja ennen kaikkea: älä käytä kaikkea aikaasi asian stressaamiseen, vaan lepää, jotta saat itsesi kuntoon!
Ap. Olenko ainoa, joka ihmettelee jaksamistasi? Yksinhuoltajana et jaksanut yhden lapsen kanssa?? Väkisin tulee mietittyä tämän päivän ihmisten henkistä kanttia.
Ilkeää sanoa, muttei jatkossa TODELLA tarkkaan JOKA AINUT SANASI. Vaikka saisit lapsen kotiin, merkintä pysty koko loppuelämän ajan lapsen tiedoissa ja voi vaikeuttaa monella tapaa koko loppuelämää.
Lasten "suojelun" toimintaa seuranneena en voi kuin toivoa, että lapsesi voisi hyvin ja saisi sen mitä joka lapsen pitäisi saada - rakkautta, hyväksyntää ja turvallisuuden tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Voimia, olet tehnyt hankalan ratkaisun mielessäsi lapsen paras.
Muutama vinkki:
selvitä, kuka on lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, hän on teidän työntekijänne ja hänen arvionsa tapaamisista, kotiutumisesta yms. painaa. Muiden mutuilut voi jättää omaan arvoonsa.
Lapsen kiireellisen sijoituksen päätös kestää 30 vrk ja mikäli tilanne sitä vaatii, sosiaalityöntekijä voi jatkaa sitä toiset 30 vrk. Toisaalta sijoitus voidaan päättää jo aiemmin ja muuttaa esim. avohuollon tukitoimeksi.
Neuvottelua varten kannattaa miettiä omat toiveet valmiiksi koskien yhteydenpitoa lapseen ja mahdolliseen kotiutumiseen. Perusteleminen ja myös muiden mielipiteiden kuuntelu on hyvästä. Mieti, millaista tukea kaipaisit arkeen, ettei vastaava enää toistuisi: tukea lapsen päivärytmiin, unikoulua, lisää päiväkotipäiviä, lapselle tukiperheviikonloppuja jne.
Oma lapseni meni kiireelliseen sijoitukseen omasta pyynnöstäni (siis oma lasu) koska ei enää totellut kodin sääntöjä, käytti alkoa jne, toki puhutaan teinistä, mutta tässä erittäin hyviä neuvoja, aika lailla näin saatiin homma takaisin pakettiin ja lapsi kotiin takaisin, ja kaikki on nyt niin paljon paremmin. Paras keino on pysyä asiallisena, kuten ap varmasti osaat, kirjoittamasi perusteella. Paljon puhutaan sossusta pahaa, mutta paljon voit myös vaikuttaa itse. Olet avoin, rehellinen, luotettava.
Paljon voimaa, arvostan avunpyyntöäsi, nyt vaan kerätään viranomaisten kanssa narunperät ja sitten taas homma haltuun. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein kysymys on: tapaatko lastasi säännöllisesti? Miten usein? Kuinka kauan? Missä?
Sijoitus tapahtui viime sunnuntaina, eli muutama päivä sitten. Vielä emme ole "saaneet" tai lähinnä ehtineet tapaamaan. Tämä on pisin aika erossa lapsesta koskaan. Ihan pari kertaa vain on ollut yön yli hoidossa ilman minua. -ap
Ok. Siis vasta alku. Mutta yleensä äiti voi tulla lapsen luokse heti seuraavana päivänä. Tosin pelkään että kyseessä on kriisiperhe eikä vastaanottokoti ja silloin tapaat lastasi vain kaksi tuntia kaksi kertaa viikossa.
Lapsi lähti eri paikkakunnalle, ei tosin kauas. En minä näistä tarkemmin tiedä (esim. kriisi ja vastaanottokodin eroa), kun on ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun käy omalle kohdalle. Ei minulle kerrottu missään kohtaa, että voin omine nokkineni lähteä koputtelemaan sijaisperheen oville tavatakseni lasta, vaan minulle kerrottiin, että tapaaminen järjestetään jossakin (sijaisperheessä, sossujen toimistolla tai kotona). Ajattelin, että on järkevintä noudattaa minulle annettuja ohjeita. -ap
Tärkein kysymys on: tapaatko lastasi säännöllisesti? Miten usein? Kuinka kauan? Missä?