Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Annoin lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja nyt
21.08.2019 |
On tosi paha fiilis, saanko lasta enää takaisin. Tilanteeseen ei siis liittynyt päihteitä eikä väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Kyse oli totaalisesta loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Lapsi lopetti nukkumisen ja minun oli saatava levätä ja koota itseni. Kaikki turvaverkot pettivät. Olin pyytänyt vanhempiani ottamaan lapsen hoitoon pariksi päiväksi, että saisin levättyä, mutta eivät ottaneet, lapsen isä ei ole juuri ollut mukana elämässämme ja oli muutoinkin tuolloin ulkomailla reissussa eikä minulla ole yhtään ystävää/kaveria, kelle olisin voinut antaa lapsen hoitoon yöksi tai pariksi. Ainut jäljelle jäänyt ratkaisu oli, että soitin itse sosiaalipäivystykseen ja pyysin sijoitusta. Jokainen sos.työntekijä/virkailija, kenen kanssa olen ollut puheissa ovat kertoneet aivan eriä kuin edeltäjänsä. Sosiaalipäivystyksen työntekijät lupasivat, että lapsi saattaa palata hyvinkin nopeasti, alle 30. päivässä, kun olen saanut levättyä ja seuraavana päivänä soittanut virkailija taas puhui paljon pidemmästä ajasta kuin kuukaudesta. Tämä em. soittaja myös yritti estää minua pitämästä yhteyttä sijaisäitiin tai lapseen, jotta "tilanne saadaan rahoutoitettua", vaikka sijaisäidin kanssa olimme jo sopineet, että soittelemme päivittäin kuulumiset ja olen saanut myös lapsen kanssa puhua. Myös nämä virkailijat, jotka lapsen hakivat lupasivat, että saan tavata lasta jo samalla viikolla, mutta tämä viimeisin virkailija puhui siihen tyyliin, etten saisi nähdä lasta hyvään toviin. Huomenna tulossa joku palaveri tilanteeseen liittyen. Onko muilla kokemusta kiireellisestä sijotuksesta ja miten tilanne on lopulta ratkennut? Mitä minun tulisi ottaa huomioon ja miten käyttäytyä, jotta tilanne ratkeaisi vaikkapa niin, että kiireellinen sijoitus muuttuisi avohuollon sijoitukseksi? Tässä kohtaa minua johdettiin harhaan, sillä kun päivystysvirkailijat hakivat lapsen, he kysyivät minulta, että jos lapsi nyt lähtee niin muuttaisinko mieleni jo seraavana päivänä? Siinä mielentilassa en oikein ymmärtänyt kysymystä ja vastasin, että saattaisi muuttua. Tästä johtuen sijoitus tehtin kiireellisenä eikä avohuollon toimenpiteenä, jotten olisi yhden hyvin nukutun yön jälkeen jo hakemassa lasta takaisin ja tilanne toistuisi tulevaisuudessa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kappalejaon puuttumista, mutta olen melkoisessa tunne myllerryksessä tällä hetkellä enkä jaksa miettiä oikeinkirjoittamista/asettelua. Toivottavasti joku ymmärtää.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Ap. Olenko ainoa, joka ihmettelee jaksamistasi? Yksinhuoltajana et jaksanut yhden lapsen kanssa?? Väkisin tulee mietittyä tämän päivän ihmisten henkistä kanttia.
Ilkeää sanoa, muttei jatkossa TODELLA tarkkaan JOKA AINUT SANASI..... [/quote=Vierailija] blaa blaa blaa...
Ootaä kännissä? Kirjoita jatkossa selvinpäin, jooks! 😚
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet surkea äiti.
Luojan kiitos mulla oli hyvä lapsuus jossa oli äiti ETTÄ isä!! Kunnon koti ja onnellinen ja turvallinen olla.
Säälittää sun lasta. Ei tuu hyvää seuraa. Miksi edes teit lapsen?
Siitä huolimatta sinusta tuli noin ilkeä ja kylmä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Itsepä miehesi valitsit.
Ai vitsi, osasitpa valita sanasi! Urpo.
Moikka!kiireellisiä sijoituksia voi olla max 2, yhteensä kesto 60päivää. Oot vaan normaalisti ja painotat koko aikaa että muksu takas, kattele helsinkimissionin sivuja ja soita pelastakaa lapset rylle, tukiperhejonoon. Pyydä kotipalvelua(lastenhoitoapua) hommaa oikeusapua,soita vaikka ensikotiin ja kysy neuvoa. Älä lannistu ja ole rohkea!
Tiedän kokemuksesta, että on tosi sekavaa fatan puolelta toiminta, ne ajattelee nyt pahimman mukaan kaiken. Kysy mitä ns. Vaativat että muru voi tulla takas kotiin. Älä missään nimessä lopeta yhteydenpitoa lapseesi,ole kuin takiainen, tiikeriemo.
Meillä ei ole mitään tukiverkkoa sukulaisista. Päinvastoin kuormittavat.
Mies on paljon matkatöissä.
Ihan pienetkin jutut auttaa. Lapset 45 minuutiksi Ikean lapsiparkkiin ja itselle kahvikuppi.
Tiukkoina päivinä olen hakenu videoita ja noutoruokaa.
Pari kertaa jopa nukyimme toimistollani kun se on eskarin ja koulun vieredsä. Olin niin väsynyt etten udkaltanut enää sjas autoa.
Pala kerrallaan keplotellen. Lastensuojelun kanssa en ikinä asioisi ilman lakimiestä. Ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moikka!kiireellisiä sijoituksia voi olla max 2, yhteensä kesto 60päivää. Oot vaan normaalisti ja painotat koko aikaa että muksu takas, kattele helsinkimissionin sivuja ja soita pelastakaa lapset rylle, tukiperhejonoon. Pyydä kotipalvelua(lastenhoitoapua) hommaa oikeusapua,soita vaikka ensikotiin ja kysy neuvoa. Älä lannistu ja ole rohkea!
Tiedän kokemuksesta, että on tosi sekavaa fatan puolelta toiminta, ne ajattelee nyt pahimman mukaan kaiken. Kysy mitä ns. Vaativat että muru voi tulla takas kotiin. Älä missään nimessä lopeta yhteydenpitoa lapseesi,ole kuin takiainen, tiikeriemo.
En missään nimessä lopeta yhteydenpitoa lapseen enkä tapaamisiin (joita ei ole vielä ollutkaan, kun lapsi ollut poissa muutaman päivän). Kyse on enemmänkin siitä, että jotkut minulle puhuneet tahot, ovat halunneet näitä oikeuksiani rajoittaa. Ja sen takia olen hieman alkanut panikoimaan. Pyrin kuitenkin olemaan hyvää pataa sossun kanssa ja sijaisäidin kanssa eritoten, hän on ollut aivan mahtava! Huomenna olen toivon mukaan visaampi, mitä tässä tulee tapahtumaan, kun tuo neuvottelu käydään. Se kuitenkin luettaneen edukseni, että hain itse apua eikä tilanne ollut sellainen, että lapsi olisi haettua pois päihteiden saati väkivallan vuoksi. Ei meitä voida millään tavalla rinnastaa em. tapauksiin. -ap
Itse olen tätä joskus miettinyt 12-vuotiaan erityislapsen kanssa. Että soittaisin, etten enää jaksa. Olen myös yksinhuoltaja ja minulla on myös toinenkin lapsi. Pelottaa vaan, saisinko enää lastani kotiin. Lapsi on aggressiivinen, kiroilee ja haistattelee. Silti kuitenkin niin rakas. Päivitä ap tänne, miten tilanne etenee. Ja muista että olet paras äiti lapsellesi! Olet vain nyt hyvin hyvin väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole mitään tukiverkkoa sukulaisista. Päinvastoin kuormittavat.
Mies on paljon matkatöissä.
Ihan pienetkin jutut auttaa. Lapset 45 minuutiksi Ikean lapsiparkkiin ja itselle kahvikuppi.
Tiukkoina päivinä olen hakenu videoita ja noutoruokaa.
Pari kertaa jopa nukyimme toimistollani kun se on eskarin ja koulun vieredsä. Olin niin väsynyt etten udkaltanut enää sjas autoa.
Pala kerrallaan keplotellen. Lastensuojelun kanssa en ikinä asioisi ilman lakimiestä. Ikinä.
Kävikin mielessä, että jos tilanne käy jotenkin hankalaksi, olisiko minun syytä hakea juurikin oikeusapua? Tai jotakin asianajajaa? Ja jos, niin mitä kautta? Huomennä tiedän enemmän, mikä on tilanteen laatu, mutta toki on mielessä käynyt, että joku tukihenkilö olisi hyvä olla, jos sattuu olemaan "ilkeämielisiä" virkailijoita. Olen melko huono puolustamaan itseäni/oikeuksiani. Kärsin jopa jonkinlaisesta "auktoriteettipelosta". -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole mitään tukiverkkoa sukulaisista. Päinvastoin kuormittavat.
Mies on paljon matkatöissä.
Ihan pienetkin jutut auttaa. Lapset 45 minuutiksi Ikean lapsiparkkiin ja itselle kahvikuppi.
Tiukkoina päivinä olen hakenu videoita ja noutoruokaa.
Pari kertaa jopa nukyimme toimistollani kun se on eskarin ja koulun vieredsä. Olin niin väsynyt etten udkaltanut enää sjas autoa.
Pala kerrallaan keplotellen. Lastensuojelun kanssa en ikinä asioisi ilman lakimiestä. Ikinä.
Kävikin mielessä, että jos tilanne käy jotenkin hankalaksi, olisiko minun syytä hakea juurikin oikeusapua? Tai jotakin asianajajaa? Ja jos, niin mitä kautta? Huomennä tiedän enemmän, mikä on tilanteen laatu, mutta toki on mielessä käynyt, että joku tukihenkilö olisi hyvä olla, jos sattuu olemaan "ilkeämielisiä" virkailijoita. Olen melko huono puolustamaan itseäni/oikeuksiani. Kärsin jopa jonkinlaisesta "auktoriteettipelosta". -ap
Lakimies, joku mukaan tapaamisiin, kaikki keskustelut nauhalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moikka!kiireellisiä sijoituksia voi olla max 2, yhteensä kesto 60päivää. Oot vaan normaalisti ja painotat koko aikaa että muksu takas, kattele helsinkimissionin sivuja ja soita pelastakaa lapset rylle, tukiperhejonoon. Pyydä kotipalvelua(lastenhoitoapua) hommaa oikeusapua,soita vaikka ensikotiin ja kysy neuvoa. Älä lannistu ja ole rohkea!
Tiedän kokemuksesta, että on tosi sekavaa fatan puolelta toiminta, ne ajattelee nyt pahimman mukaan kaiken. Kysy mitä ns. Vaativat että muru voi tulla takas kotiin. Älä missään nimessä lopeta yhteydenpitoa lapseesi,ole kuin takiainen, tiikeriemo.En missään nimessä lopeta yhteydenpitoa lapseen enkä tapaamisiin (joita ei ole vielä ollutkaan, kun lapsi ollut poissa muutaman päivän). Kyse on enemmänkin siitä, että jotkut minulle puhuneet tahot, ovat halunneet näitä oikeuksiani rajoittaa. Ja sen takia olen hieman alkanut panikoimaan. Pyrin kuitenkin olemaan hyvää pataa sossun kanssa ja sijaisäidin kanssa eritoten, hän on ollut aivan mahtava! Huomenna olen toivon mukaan visaampi, mitä tässä tulee tapahtumaan, kun tuo neuvottelu käydään. Se kuitenkin luettaneen edukseni, että hain itse apua eikä tilanne ollut sellainen, että lapsi olisi haettua pois päihteiden saati väkivallan vuoksi. Ei meitä voida millään tavalla rinnastaa em. tapauksiin. -ap
Nyt kun pienet lapset pyritään sijoittamaan perheisiin, niin valitettavasti vanhempien tapaamiset lapsen kanssa ovat vähäisempiä kuin vastaanottokodeissa. Se on suuri vääryys!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole mitään tukiverkkoa sukulaisista. Päinvastoin kuormittavat.
Mies on paljon matkatöissä.
Ihan pienetkin jutut auttaa. Lapset 45 minuutiksi Ikean lapsiparkkiin ja itselle kahvikuppi.
Tiukkoina päivinä olen hakenu videoita ja noutoruokaa.
Pari kertaa jopa nukyimme toimistollani kun se on eskarin ja koulun vieredsä. Olin niin väsynyt etten udkaltanut enää sjas autoa.
Pala kerrallaan keplotellen. Lastensuojelun kanssa en ikinä asioisi ilman lakimiestä. Ikinä.
Kävikin mielessä, että jos tilanne käy jotenkin hankalaksi, olisiko minun syytä hakea juurikin oikeusapua? Tai jotakin asianajajaa? Ja jos, niin mitä kautta? Huomennä tiedän enemmän, mikä on tilanteen laatu, mutta toki on mielessä käynyt, että joku tukihenkilö olisi hyvä olla, jos sattuu olemaan "ilkeämielisiä" virkailijoita. Olen melko huono puolustamaan itseäni/oikeuksiani. Kärsin jopa jonkinlaisesta "auktoriteettipelosta". -ap
Lakimies, joku mukaan tapaamisiin, kaikki keskustelut nauhalle.
Paljonko sellainen lakimies maksaa? Olen pienituloinen. Toki tämä on pirujen maalailua seinille, koska huomenna sen vasta näkee, millainen on tilanteen laatu ja millaisia ihmisiä kohtaa.. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moikka!kiireellisiä sijoituksia voi olla max 2, yhteensä kesto 60päivää. Oot vaan normaalisti ja painotat koko aikaa että muksu takas, kattele helsinkimissionin sivuja ja soita pelastakaa lapset rylle, tukiperhejonoon. Pyydä kotipalvelua(lastenhoitoapua) hommaa oikeusapua,soita vaikka ensikotiin ja kysy neuvoa. Älä lannistu ja ole rohkea!
Tiedän kokemuksesta, että on tosi sekavaa fatan puolelta toiminta, ne ajattelee nyt pahimman mukaan kaiken. Kysy mitä ns. Vaativat että muru voi tulla takas kotiin. Älä missään nimessä lopeta yhteydenpitoa lapseesi,ole kuin takiainen, tiikeriemo.En missään nimessä lopeta yhteydenpitoa lapseen enkä tapaamisiin (joita ei ole vielä ollutkaan, kun lapsi ollut poissa muutaman päivän). Kyse on enemmänkin siitä, että jotkut minulle puhuneet tahot, ovat halunneet näitä oikeuksiani rajoittaa. Ja sen takia olen hieman alkanut panikoimaan. Pyrin kuitenkin olemaan hyvää pataa sossun kanssa ja sijaisäidin kanssa eritoten, hän on ollut aivan mahtava! Huomenna olen toivon mukaan visaampi, mitä tässä tulee tapahtumaan, kun tuo neuvottelu käydään. Se kuitenkin luettaneen edukseni, että hain itse apua eikä tilanne ollut sellainen, että lapsi olisi haettua pois päihteiden saati väkivallan vuoksi. Ei meitä voida millään tavalla rinnastaa em. tapauksiin. -ap
Nyt kun pienet lapset pyritään sijoittamaan perheisiin, niin valitettavasti vanhempien tapaamiset lapsen kanssa ovat vähäisempiä kuin vastaanottokodeissa. Se on suuri vääryys!
Kuulostaa ikävältä kehitykseltä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole mitään tukiverkkoa sukulaisista. Päinvastoin kuormittavat.
Mies on paljon matkatöissä.
Ihan pienetkin jutut auttaa. Lapset 45 minuutiksi Ikean lapsiparkkiin ja itselle kahvikuppi.
Tiukkoina päivinä olen hakenu videoita ja noutoruokaa.
Pari kertaa jopa nukyimme toimistollani kun se on eskarin ja koulun vieredsä. Olin niin väsynyt etten udkaltanut enää sjas autoa.
Pala kerrallaan keplotellen. Lastensuojelun kanssa en ikinä asioisi ilman lakimiestä. Ikinä.
Kävikin mielessä, että jos tilanne käy jotenkin hankalaksi, olisiko minun syytä hakea juurikin oikeusapua? Tai jotakin asianajajaa? Ja jos, niin mitä kautta? Huomennä tiedän enemmän, mikä on tilanteen laatu, mutta toki on mielessä käynyt, että joku tukihenkilö olisi hyvä olla, jos sattuu olemaan "ilkeämielisiä" virkailijoita. Olen melko huono puolustamaan itseäni/oikeuksiani. Kärsin jopa jonkinlaisesta "auktoriteettipelosta". -ap
Lakimies, joku mukaan tapaamisiin, kaikki keskustelut nauhalle.
Paljonko sellainen lakimies maksaa? Olen pienituloinen. Toki tämä on pirujen maalailua seinille, koska huomenna sen vasta näkee, millainen on tilanteen laatu ja millaisia ihmisiä kohtaa.. -ap
Kotivakuutuksessa on usein oikeusturvaosio. Tarkista! Ja huomenna keskustelu nauhalle, kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et tunne omia voimavarojasi ja ennakoi varsinkin jos olet totaali-yh? MIksi lapsi ei ole päiväkodissa tai sinulla numeroa mll lastenhoitajalle yms? Ehkä lopulta parempi lapselle mennä sijoitukseen kun et kykene suunnittelemaan ja ennakoimaan tarvetta.
Ja en minä edes tiennyt, että sijaisperheyttä voi tehdä työkseen! olin todella sinisilmäinen ja ajattelin, että nämä ihmiset ottaa lapsia hyvää hyvyyttään. (toki saavat siitä rahaa, muttei niin, että se olisi työpaikka). Tämä asia valkeni minulle vasta, ku sijaisäiti sanoi, että "tähän numeroon voit soittaa, tämä on meidän työnumero". Minkä takia sijaisperhe haluaisi luopua lapsesta, jos saa siitä rahaa? Siis enemmän rahaa kuin äiti omasta lapsesta lapsen elämiseen. Sen takia olen hieman panikoinut tässä.. Onko se heille kannattavaa luopua lapsesta? Jos olen ihan väärässä, niin korjatkaa. Ei ole mitään syytä herjaamiseen tai nimittelyyn. Nämä ovat sellaisia asioita, joista minulla ei ole juuri tietoa eikä siis mielipidettäkään. On myös minusta outoa, miten sijaisperhe löytyy puolessa tunnissa, mutta tukiperhettä ei edes vuodessa? -ap
Ap:lle. Teit aivan oikein. Lapselle on tärkeää, että joku huolehtii. Saat lapsesi takaisin, kun tervehdyt.
Vierailija kirjoitti:
Ja en minä edes tiennyt, että sijaisperheyttä voi tehdä työkseen! olin todella sinisilmäinen ja ajattelin, että nämä ihmiset ottaa lapsia hyvää hyvyyttään. (toki saavat siitä rahaa, muttei niin, että se olisi työpaikka). Tämä asia valkeni minulle vasta, ku sijaisäiti sanoi, että "tähän numeroon voit soittaa, tämä on meidän työnumero". Minkä takia sijaisperhe haluaisi luopua lapsesta, jos saa siitä rahaa? Siis enemmän rahaa kuin äiti omasta lapsesta lapsen elämiseen. Sen takia olen hieman panikoinut tässä.. Onko se heille kannattavaa luopua lapsesta? Jos olen ihan väärässä, niin korjatkaa. Ei ole mitään syytä herjaamiseen tai nimittelyyn. Nämä ovat sellaisia asioita, joista minulla ei ole juuri tietoa eikä siis mielipidettäkään. On myös minusta outoa, miten sijaisperhe löytyy puolessa tunnissa, mutta tukiperhettä ei edes vuodessa? -ap
Sijaisperhe ei päätä mitään.
Sijaisperheistäkin on pulaa. Jos he ei saisi korvausta, ei heitä olisi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle. Teit aivan oikein. Lapselle on tärkeää, että joku huolehtii. Saat lapsesi takaisin, kun tervehdyt.
kiitos! -ap
Sossuille ei kannata kertoa keskusteluiden nauhoittamisesta eikä välttämättä ihan heti hankkia lakimiestä. Nimittäin silloin sinut leimataan hankalaksi ja yhteistyökyvyttömäksi. Kannattaa ehkä luottaa nyt vaistoonsa ja uskoa, että kaikki menee hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos paljon! <3 -ap