Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Annoin lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja nyt
21.08.2019 |
On tosi paha fiilis, saanko lasta enää takaisin. Tilanteeseen ei siis liittynyt päihteitä eikä väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Kyse oli totaalisesta loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Lapsi lopetti nukkumisen ja minun oli saatava levätä ja koota itseni. Kaikki turvaverkot pettivät. Olin pyytänyt vanhempiani ottamaan lapsen hoitoon pariksi päiväksi, että saisin levättyä, mutta eivät ottaneet, lapsen isä ei ole juuri ollut mukana elämässämme ja oli muutoinkin tuolloin ulkomailla reissussa eikä minulla ole yhtään ystävää/kaveria, kelle olisin voinut antaa lapsen hoitoon yöksi tai pariksi. Ainut jäljelle jäänyt ratkaisu oli, että soitin itse sosiaalipäivystykseen ja pyysin sijoitusta. Jokainen sos.työntekijä/virkailija, kenen kanssa olen ollut puheissa ovat kertoneet aivan eriä kuin edeltäjänsä. Sosiaalipäivystyksen työntekijät lupasivat, että lapsi saattaa palata hyvinkin nopeasti, alle 30. päivässä, kun olen saanut levättyä ja seuraavana päivänä soittanut virkailija taas puhui paljon pidemmästä ajasta kuin kuukaudesta. Tämä em. soittaja myös yritti estää minua pitämästä yhteyttä sijaisäitiin tai lapseen, jotta "tilanne saadaan rahoutoitettua", vaikka sijaisäidin kanssa olimme jo sopineet, että soittelemme päivittäin kuulumiset ja olen saanut myös lapsen kanssa puhua. Myös nämä virkailijat, jotka lapsen hakivat lupasivat, että saan tavata lasta jo samalla viikolla, mutta tämä viimeisin virkailija puhui siihen tyyliin, etten saisi nähdä lasta hyvään toviin. Huomenna tulossa joku palaveri tilanteeseen liittyen. Onko muilla kokemusta kiireellisestä sijotuksesta ja miten tilanne on lopulta ratkennut? Mitä minun tulisi ottaa huomioon ja miten käyttäytyä, jotta tilanne ratkeaisi vaikkapa niin, että kiireellinen sijoitus muuttuisi avohuollon sijoitukseksi? Tässä kohtaa minua johdettiin harhaan, sillä kun päivystysvirkailijat hakivat lapsen, he kysyivät minulta, että jos lapsi nyt lähtee niin muuttaisinko mieleni jo seraavana päivänä? Siinä mielentilassa en oikein ymmärtänyt kysymystä ja vastasin, että saattaisi muuttua. Tästä johtuen sijoitus tehtin kiireellisenä eikä avohuollon toimenpiteenä, jotten olisi yhden hyvin nukutun yön jälkeen jo hakemassa lasta takaisin ja tilanne toistuisi tulevaisuudessa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kappalejaon puuttumista, mutta olen melkoisessa tunne myllerryksessä tällä hetkellä enkä jaksa miettiä oikeinkirjoittamista/asettelua. Toivottavasti joku ymmärtää.
Kommentit (328)
Ja lisäys: tuo esille huolesi noista neuropuolen jutuista ja toivo, että niitä aletaan selvittämään jo sijoituksen aikana. Jonot on pitkät joka paikkaan, turha lykätä avunhakemista kuukauden päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä tukiperhettä, jossa lapsi viettäisi aikaa välillä, jos muuta tukiverkkoa ei ole. Tukiverkko on löydyttävä tai tuskin saat lasta enää koskaan takaisin.
Inhottavassa tilanteessa kyllä olet, koska lapsesi on jo nyt traumatisoitunut jouduttuaan jättämään sinut yhtäkkiä, eikä noin pientä aivan taatusti tulla antamaan takaisin kotiin hätiköidysti jos sinulla ei asiat ole kunnossa. Tavallaan olisi hyvä jos saisit tavata lasta mahdollisimman paljon, koska 3-vuotias osaa jo ikävöidä, mutta toisaalta, miten selität hänelle, mikset ota häntä kotiin? Ehkä eri virkailijat ovat asiaa miettineet vähän eri tavoin.
Noita isovanhempia ei kannata jatkossa huomioida silloinkaan kun itse tarvivat apua.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se traumaattista 3-vuotiaalle, että viedään yhtäkkiä vieraaseen paikkaan. En usko, että lasta voidaan palauttaa ennen kuin sinun turvaverkko on kunnossa. Tuo ei saisi enää toistua, koska se ei olisi lapsen etu.
Onneksi sijaisäiti on ihana ja on raportoinut lapsen kuulumiset ja on antanut minunkin jutella lapsen kanssa puhelimessa, vaikka eräs virkailija olikin sitä mieltä, ettei se ole hyvä ajatus. Kuulemma lapsi on sopeutunut oikein hyvin kyseiseen perheeseen ja siellä on 4 muutakin sijoituslasta, on saanut heistä kavereita ja leikkiseuraa. Tiesin kyllä, että lapsi on sopeutuvainen. Hän on aina pitänyt uusista paikoista ja ihmisistä. Ei ole pelokas tai traumatisoituva. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla sijoitettiin kiireellisesti lapset, saivat kuukauden lopussa takaisin, kun oli jutelleet sossujen kanssa ja varmistettu, että tilanne on hyvä. Varmaan auttaisi, jos ois järjestetty tulevaisuutta varten jotain tukea, vaikka perhetyö viemään lapsen kerran viikossa ulos, että saat päiväunet.
Huomisessa neuvottelussa ilmeisesti sovitaan jatkosta ja siihen liittyvistä tukitoimista. Olen valmis ihan mihin tahansa, että saan lapsen joskus kotiin. Vaikka kuukauden päästä, jos katsovat tarpeelliseksi pitää niin kauan. Mutta nyt minua huolestuttaa se, että (joo olen piinannut itseäni lukemalla kaikenlaisia huostaanottostooreja, joita netti on väärällään) voivatko he lapsen ottaa minulta kokonaan pois, vaikka mitään uniongelmia suurempaa meillä ei ole. Lapsi on kyllä myös haastava ja olenkin epäillyt taustalla saattaisi olla jotakin neurologista ongelmaa. Saa erittäin voimallisia raivokohtauksia melkein päivittäin ja erittäin pienistä harmistuksen aiheista. Lääkärille vien heti, kun vain saisi kotiin. -ap
Tottakai voivat ottaa lapsen kokonaan pois. Riski on entistäkin suurempi, jos lapsella on käytösongelmia, koska lähes poikkeuksetta lastensuojelun mukaan ne ovat laiminlyönnin tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia, olet tehnyt hankalan ratkaisun mielessäsi lapsen paras.
Muutama vinkki:
selvitä, kuka on lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, hän on teidän työntekijänne ja hänen arvionsa tapaamisista, kotiutumisesta yms. painaa. Muiden mutuilut voi jättää omaan arvoonsa.
Lapsen kiireellisen sijoituksen päätös kestää 30 vrk ja mikäli tilanne sitä vaatii, sosiaalityöntekijä voi jatkaa sitä toiset 30 vrk. Toisaalta sijoitus voidaan päättää jo aiemmin ja muuttaa esim. avohuollon tukitoimeksi.
Neuvottelua varten kannattaa miettiä omat toiveet valmiiksi koskien yhteydenpitoa lapseen ja mahdolliseen kotiutumiseen. Perusteleminen ja myös muiden mielipiteiden kuuntelu on hyvästä. Mieti, millaista tukea kaipaisit arkeen, ettei vastaava enää toistuisi: tukea lapsen päivärytmiin, unikoulua, lisää päiväkotipäiviä, lapselle tukiperheviikonloppuja jne.Kiitos paljon! Tukiperhe-jonossa olemme olleet jo melkein vuoden. Tuntuu hankalalta saada sellaista. Tosin tämän tiesin jo jonoon hakeutuessa. -ap
Tämä tilanne varmasti nopeuttaa tukiperheen saamista. Oletettavaa nimittäin on että koko tilannetta ei olisi syntynyt jos olisitte saaneet tukiperheen jo aiemmin. Tämä kannattaa mainita palaverissa ja edelleen esittää toivomusta tukiperheen saamiseksi.
Kolmevuotias jo ymmärtää kaivata äitiään, surullista.
Minkälaiset vanhemmat sinulla oikein on jos eivät voineet muutamaksi päiväksi ottaa lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noita isovanhempia ei kannata jatkossa huomioida silloinkaan kun itse tarvivat apua.
Ei todellakaan. Saavat jatkossa pitää tunkkinsa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotias jo ymmärtää kaivata äitiään, surullista.
Minkälaiset vanhemmat sinulla oikein on jos eivät voineet muutamaksi päiväksi ottaa lasta?
En minäkään ymmärrä, miten yhtään ketään voi tuollalailla jättää pulaan. Melko itsekkäitä ovat. Heille se olisi ollut päivä pari, nyt se on ehkä lapsen loppuelämä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se traumaattista 3-vuotiaalle, että viedään yhtäkkiä vieraaseen paikkaan. En usko, että lasta voidaan palauttaa ennen kuin sinun turvaverkko on kunnossa. Tuo ei saisi enää toistua, koska se ei olisi lapsen etu.
Onneksi sijaisäiti on ihana ja on raportoinut lapsen kuulumiset ja on antanut minunkin jutella lapsen kanssa puhelimessa, vaikka eräs virkailija olikin sitä mieltä, ettei se ole hyvä ajatus. Kuulemma lapsi on sopeutunut oikein hyvin kyseiseen perheeseen ja siellä on 4 muutakin sijoituslasta, on saanut heistä kavereita ja leikkiseuraa. Tiesin kyllä, että lapsi on sopeutuvainen. Hän on aina pitänyt uusista paikoista ja ihmisistä. Ei ole pelokas tai traumatisoituva. -ap
Ei ole hyvä ajatus, että äiti ja lapsi juttelevat puhelimessa? Huonolta kuulostaa. Vieraannuttaminen on jo akanut.
Vai että viisi sijoituslasta yhdessä perheessä? No, siinä saakin tehtyä ihan mukavasti jo tiliä.
Sillä että toimii tavallisesti ja asiallisesti, pärjää hyvin. En suosittele että sinun kannattaa ryhtyä "pelaamaan" tai esiintymään jotenkin tietyllä tavalla. Asiakkaat tekevät sitä jonkin verran, ja sen kyllä huomaa. Jos asiakas valikoi tarkkaan mitä ja millä tavalla sanoo, siitä syntyy helposti tilanne jossa sossukaan ei lähde avoimesti arvailemaan lopputulosta josta ei voi olla vielä varma. Itselläni on ollut esimerkiksi asiakkaita, jotka nauhoittavat työntekijän puheen ja editoivat nauhastaan yksittäisiä sanoja ja lauseita pois saadakseen sen kuulostamaan haluamaltaan lopputulokselta. Heidän kanssaan jutellessa olen aika niukkasanainen verrattuna sellaisiin vanhempiin, joihin luotan. Luottamus ei vaadi sitä, että oltaisiin asioista samaa mieltä, tai että työntekijä loukkaantuisi jos asiakas esim. valittaa. Minulle riittää että asiakas puhuu totta ja pyrkii käyttäytymään perusfiksusti (ei esim. haistattele tai uhkaile).
Miksi sossu ei sitten tiedä heti kättelyssä päivämäärää? Useimmiten kiireellisessä sijoituksessa alkupäivinä on vaikeaa sanoa minä päivänä lapsi palaa kotiin. Jos syynä on vanhemman väsymys, se riippuu yleensä vanhemman voinnista ja siitä, miten nopeasti kotiin voidaan järjestää apua, ja millaista apua sen pitäisi olla jotta uutta kiireellistä ei tarvita. Perheen kanssa pitää työskennellä rauhassa eikä hutaisten, jotta lopputuloskin olisi hyvä. Saattaa olla että halutaan joku tietty palveluntuottaja, jolle voi olla jono, tai sitten tilanne päättyy siihen että vanhempi saa kahdessa viikossa kerättyä voimia ja lapsi palaa kotiin eikä esim. perhetyötä tarvita. Teinien kanssa kiireellinen johtuu usein teinin omasta käytöksestä, ja osa vaikeista teineistä "säikähtää" muutamaa viikkoa sijaishuoltopaikassa sen verran, että päättää korjata tilanteen ja valita kotona asumisen & vanhempien säännöt sen sijaan että jatkaisi törttöilyä ja päätyisi jossain vaiheessa huostaan.
Kiireellinen sijoitus on vanhemmallekin niin kova paikka, että sitä pyytäessään vanhempi on useimmiten todella väsynyt ja voimiensa äärirajoilla, eikä sellaisesta tilanteesta ihminen singahda takaisin sadan prosentin voimavaroihin päivässä tai kahdessa. Jos sosiaalipäivystys on tehnyt kiireellisen sijoituksen sinun lapsesi kohdalla, asia siirtyy lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle avohuoltoon, ja avohuollon sosiaalityöntekijä on se henkilö joka osaa vastata sinulle ja tekee päätöksen esim. sijoituksen kestosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla sijoitettiin kiireellisesti lapset, saivat kuukauden lopussa takaisin, kun oli jutelleet sossujen kanssa ja varmistettu, että tilanne on hyvä. Varmaan auttaisi, jos ois järjestetty tulevaisuutta varten jotain tukea, vaikka perhetyö viemään lapsen kerran viikossa ulos, että saat päiväunet.
Huomisessa neuvottelussa ilmeisesti sovitaan jatkosta ja siihen liittyvistä tukitoimista. Olen valmis ihan mihin tahansa, että saan lapsen joskus kotiin. Vaikka kuukauden päästä, jos katsovat tarpeelliseksi pitää niin kauan. Mutta nyt minua huolestuttaa se, että (joo olen piinannut itseäni lukemalla kaikenlaisia huostaanottostooreja, joita netti on väärällään) voivatko he lapsen ottaa minulta kokonaan pois, vaikka mitään uniongelmia suurempaa meillä ei ole. Lapsi on kyllä myös haastava ja olenkin epäillyt taustalla saattaisi olla jotakin neurologista ongelmaa. Saa erittäin voimallisia raivokohtauksia melkein päivittäin ja erittäin pienistä harmistuksen aiheista. Lääkärille vien heti, kun vain saisi kotiin. -ap
Tottakai voivat ottaa lapsen kokonaan pois. Riski on entistäkin suurempi, jos lapsella on käytösongelmia, koska lähes poikkeuksetta lastensuojelun mukaan ne ovat laiminlyönnin tulosta.
Lastensuojelulla ei riitä ymmärrystä... niin totta
Vierailija kirjoitti:
Olet surkea äiti.
Luojan kiitos mulla oli hyvä lapsuus jossa oli äiti ETTÄ isä!! Kunnon koti ja onnellinen ja turvallinen olla.
Säälittää sun lasta. Ei tuu hyvää seuraa. Miksi edes teit lapsen?
Vaikea uskoa että onnellinen lapsuus tuottaisi sinunlaisesi epäempaattisen hirviön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi? Eikö ole ketään ystävää, lapsen isää, perheenjäsentä joka voi auttaa sinua?
Tämä on maailman ärsyttävin kysymys vaikeuksissa olevalle, jolla ei ole tukiverkkoa. Kaikilla ei ole ketään jonka puoleen kääntyä, piste.
Noilla edellisen ammattilaisen ohjeilla kannattaa toimia. Terveisin sijaisäitinä ollut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se traumaattista 3-vuotiaalle, että viedään yhtäkkiä vieraaseen paikkaan. En usko, että lasta voidaan palauttaa ennen kuin sinun turvaverkko on kunnossa. Tuo ei saisi enää toistua, koska se ei olisi lapsen etu.
Onneksi sijaisäiti on ihana ja on raportoinut lapsen kuulumiset ja on antanut minunkin jutella lapsen kanssa puhelimessa, vaikka eräs virkailija olikin sitä mieltä, ettei se ole hyvä ajatus. Kuulemma lapsi on sopeutunut oikein hyvin kyseiseen perheeseen ja siellä on 4 muutakin sijoituslasta, on saanut heistä kavereita ja leikkiseuraa. Tiesin kyllä, että lapsi on sopeutuvainen. Hän on aina pitänyt uusista paikoista ja ihmisistä. Ei ole pelokas tai traumatisoituva. -ap
Ei ole hyvä ajatus, että äiti ja lapsi juttelevat puhelimessa? Huonolta kuulostaa. Vieraannuttaminen on jo akanut.
Vai että viisi sijoituslasta yhdessä perheessä? No, siinä saakin tehtyä ihan mukavasti jo tiliä.
Tämä vieraannuttaminen kävi samantien mielessä, kun virkailija alkoi puhua, ettei ole hyvä jutella sijaisäidin tai lapsen kanssa, että sopisiko, jos sijaisäiti soittelisi korkeintaan joka toinenpäivä? Ja olimme jo tuossa kohtaa jutelleet sijaisäidin kanssa ja sopineet yhteydenotoista, joka päivä. Ihmettelin myös kommentteja "tilanteen rauhoittamisesta" ja että "lapsi asettuisi sijaisperheeseen". Välittömästi alkoi hälytyskellot soida, että miksi lapsen niin tiukasti tulisi sijaisperheeseen asettua, jos kuitenkin on vielä palaamassa kotiin. Ja samoin se, että alkoi puhua, etten saisi lasta nähdä pitkään aikaan, tai jotenkin näin hän asian ilmaisi, vaikka muut virkailijat olivat kertoneet, että tapaaminen tullaan järjestämään jo samalla viikolla.
En tiedä näistä asioista yhtään mitään, mutta haluan vain sanoa, että on todellista rohkeutta ja äidinrakkautta pyytää apua jos ei jaksa. Olet ihan super, kun olet näin tehnyt!
Miksi et vaikka ostanut kotiin hoitajaa tässä tapauksessa? Osan vuorokautta se ois ollu mukana.
En ymmärrä miten 3-vuotiaan kanssa ei pärjää, mulla oli niin hyvää aikaa vaikka olin myös yh.
Alue: Aihe vapaa
Tästä tarinasta ei tiedä, mutta on kummallista kuinka ei ole rahaa ennaltaehkäisevään lasten/vanhempien suojeluun. Korjaavaan toimintaan on sitten pakko löytyä ja siihenhän ne rahat lopulta menee. Vanhanajan kodinhoitajat takaisin!