Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Annoin lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja nyt
21.08.2019 |
On tosi paha fiilis, saanko lasta enää takaisin. Tilanteeseen ei siis liittynyt päihteitä eikä väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Kyse oli totaalisesta loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Lapsi lopetti nukkumisen ja minun oli saatava levätä ja koota itseni. Kaikki turvaverkot pettivät. Olin pyytänyt vanhempiani ottamaan lapsen hoitoon pariksi päiväksi, että saisin levättyä, mutta eivät ottaneet, lapsen isä ei ole juuri ollut mukana elämässämme ja oli muutoinkin tuolloin ulkomailla reissussa eikä minulla ole yhtään ystävää/kaveria, kelle olisin voinut antaa lapsen hoitoon yöksi tai pariksi. Ainut jäljelle jäänyt ratkaisu oli, että soitin itse sosiaalipäivystykseen ja pyysin sijoitusta. Jokainen sos.työntekijä/virkailija, kenen kanssa olen ollut puheissa ovat kertoneet aivan eriä kuin edeltäjänsä. Sosiaalipäivystyksen työntekijät lupasivat, että lapsi saattaa palata hyvinkin nopeasti, alle 30. päivässä, kun olen saanut levättyä ja seuraavana päivänä soittanut virkailija taas puhui paljon pidemmästä ajasta kuin kuukaudesta. Tämä em. soittaja myös yritti estää minua pitämästä yhteyttä sijaisäitiin tai lapseen, jotta "tilanne saadaan rahoutoitettua", vaikka sijaisäidin kanssa olimme jo sopineet, että soittelemme päivittäin kuulumiset ja olen saanut myös lapsen kanssa puhua. Myös nämä virkailijat, jotka lapsen hakivat lupasivat, että saan tavata lasta jo samalla viikolla, mutta tämä viimeisin virkailija puhui siihen tyyliin, etten saisi nähdä lasta hyvään toviin. Huomenna tulossa joku palaveri tilanteeseen liittyen. Onko muilla kokemusta kiireellisestä sijotuksesta ja miten tilanne on lopulta ratkennut? Mitä minun tulisi ottaa huomioon ja miten käyttäytyä, jotta tilanne ratkeaisi vaikkapa niin, että kiireellinen sijoitus muuttuisi avohuollon sijoitukseksi? Tässä kohtaa minua johdettiin harhaan, sillä kun päivystysvirkailijat hakivat lapsen, he kysyivät minulta, että jos lapsi nyt lähtee niin muuttaisinko mieleni jo seraavana päivänä? Siinä mielentilassa en oikein ymmärtänyt kysymystä ja vastasin, että saattaisi muuttua. Tästä johtuen sijoitus tehtin kiireellisenä eikä avohuollon toimenpiteenä, jotten olisi yhden hyvin nukutun yön jälkeen jo hakemassa lasta takaisin ja tilanne toistuisi tulevaisuudessa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kappalejaon puuttumista, mutta olen melkoisessa tunne myllerryksessä tällä hetkellä enkä jaksa miettiä oikeinkirjoittamista/asettelua. Toivottavasti joku ymmärtää.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..No kun täällä nyt on useampi kysellyt tuosta päivähoidosta, niin koen olevani velvollinen vastaamaan. Lapsi on päivähoidossa ja minä olen työtön (ei puhettakaan, että tällä univajeella pystyisi käydä töissä, vaikka haluaisi). Arvelin, että tämä tieto aiheuttaa paskamyrskyn, että miten voi tällaisessa tilanteessa uupua. Kyllä voi. Jos yöunet rajottuu pariin tuntiin ja päivällä ei saa nukuttua ja viikonloppuisin ei lähes ollenkaan, niin kyllä voi loppua! Uniongelmien lisäksi lapsi on myös todella raivari-herkkä. Eli raivaroi päiväkodissa, joka ilta melkein neljästä kymmeneen, kunnes nukahtaa (mutta herää viimeistään 3h tuosta raivaroimaan) Saattaa suuttua sekopäisesti täysin mitättömistä asioista, esim. Siitä, että käyn vessassa, vaikka ovi auki, että pääsee tatvittaessa mukaan. Kokoajan saa kävellä "munankuorilla". Ja tämä käytös ei ole minun aiheuttamaani, kuten varmaan seuraava syytös kuuluu. Jo synnytyssairaalasta saamassani epikriisissä lukee, että "lapsi on epänormaalin itkuinen". Epäilen, että hän on erityislapsi, joten älkää verratko mihinkään normaalisti kiukutteleviin uhmiksiinne. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt jo aiemmin hakea hänelle apua jostain neuropsykiatrian puolelta. Siinä olen tehnyt ison virheen. Mutta nyt asiaa aletaan tutkia. Mutta loppukaneettina valvominen yhdistettynä äärimmäisen haastavaan käytökseen saattaa uuvuttaa loppuun. -ap
Ymmärrän täysin uupumuksen. Voisiko olla mahdollista että lapsella on myös jotain allergiaa?
Mun lapsi on myös todella voimakastahtoinen. On ollut tosi raskasta enkä kyllä olisi selvinnyt yksinhuoltajana ilman isovanhempien apua/tukea..
Nyt isompana 8-vuotiaana on yhtäkkiä alkanut itse rajoittamaan tiettyjen ruokien syöntiä, esim. useat hedelmät jättänyt yllättäen pois ja sanoo että hän on allerginen ja tulee suuhun ikävä tunne. Ehkä tuo luonnekin on vähän tasoittunut ja asiat on nykyään edes jotenkin neuvoteltavissa hänen kanssaan, mutta en sitten tiedä onko sillä mitään tekemistä allergian kanssa.Olen tosiaan ravannut lapsen kanssa lääkäreissä ihan vauvasta asti. Vauvana huusi kaikki valveillaoloaikansa. Ei viihtynyt lainkaan lattialla vatsallaan. Refluksi tutkittiin, mutta mitään varmaa diagnoosia ei saatu, vaikka pulautteli paljon. Lääkäri nosti kädet pystyyn, ettei tuohon ole lääkettä. Siispä tein kaikki kotikonstit, millä refluksivauvojen oloa helpotetaan. Huusi niin paljon, että motorinen kehitys viivästyi ja oppi ryömimään/konttaamaan todella myöhään. Kavelemään lähti 1v5kk ikäisenä. Fysioterapiassa ravattiin myös. No sitten tuli atopia-diagnoosi. Rasvausta koko elämä. Allergiat testattiin ja negatiivisia olivat tulokset. Joka raivarin hetkellä kysyn, sattuuko johonkin ja vastaa, ettei satu. Ilmeisesti vain raivostuu niin pahasti. Kaikki pienemmät pipit kyllä heti ilmoittaa ja käyttää puhalluttamassa. -ap
Meillä lapsella oli suolisto-oireinen maitoallergia. Ei se näkynyt missään testeissä, vaan käyttäytymisessä. Eikä lapsi osannut sanoa, että vatsaan sattuu, kun se oli sen normaali olotila. Allergia- näkyi vain käytännössä levottomuutta, itkuisuutena, nukkumattomuutena yms. En ymmärrä, miksei rättivösynyt lapsi joskus nuku. Allergia- löytyi vain minun pitämän päiväkirjan avulla ja kokeilemalla erilaisia välttämisdieettejä. Niitä ei suositella. Ja nukkumattomuutta yms.vähäteltiin. Meillä myös maito aiheutti iho-oireita, jotka luettiin atopiaksi. Sen hoito ei auttanut, mutta maidon välttäminen auttoi heti. Nykyään kokeilen maitoa aina silloin tällöin ja kokeilin huomaa heti päiväkodin työntekijät. He kysyvät onko altistua menossa, kun lapsi on niin levoton yms. On hyvä saada.dilkai tukea omille arvioille, kun niitä omia arvioita aina vähätellään.
Vanhemman kuormitus ei ole ainoastaan fyysistä vaan psyykkinen kuormitus tekee todella paljon. Esim. Itse olin epätoivoinen ennen maitoalletgia diagnoosia. Psyykkinen kuormitus helpottui diagnoosista, vaikka fyysinen kuormitus pysyi samana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka idiootti laitttaa lapsensa huostaan, kun vähän väsyttää?
Tässä tapauksessahan ei ole ollut kyse huostassa olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi rakentaa tukiverkot kuntoon ennenkuin lapsi voi palata. Muuten olet vuoden päästä samassa tilanteessa.
Mikset verkostoitunut muiden yh-mammojen kanssa että voisitte auttaa toinen toistanne. Esim. Vuorotellen yökylään että toinen saa nukkua.
Kyllä pitäisi ennakoiden pitää huolta itsestään. Onhan se lapsellekin aika iso muutos että yhtäkkiä sijoitetaan uuteen kotiin ja sitten palautetaan takaisin kotiin missä turvaverkostoa ei olla osattu muodostaa.
Tässä yksi joka on 10 vuotta yrittänyt luoda verkostoa. Onnistui vain niin että minä olen se joka hoitaa muiden lapsia, takaisin sitä apua ei itselle saa. Helppo sanoa että luo tukiverkko, toteutus on oikeasti vaikeaa. Tämän ohjeen antajat ovat AINA itse hyvän tukiverkon omaavia ja isovanhemmat apuna. Eivät osaa ajatellakaan millaista on kun ei voi soittaa isovanhemmille tai sukulaisille.
Paljon joutui kokemaan pettymystä ja hyväksikäyttöä kun yrittää verkostoa luoda, eikä aina onnistu sittenkään.Minulla ei ole mitään tukiverkkoa koska asun ihan muualla kuin missä isovanhemmat, kaverit ja sukulaiset. Voihan sitä soitella mutta harva lähtisi varmaan tuhansia kilometrejä tulemaan paikanpäälle. Ihan rahalla ajattelin palkata apua jos väsyn tai en saa nukuttua. Jos ei olisi rahaa niin osaan verkostoitua kyllä. Suomessa on myös yksinhuoltajille yhdistyksiä missä voi tutustua toisiin yksinhuoltajiin. Ja mites nämä varamummo ym. palvelut?
Jo ennen lasten hankintaa pitäisi miettiä mitä tekee jos jää yksin/väsyy/ei saa nukuttua. Ihminen ei ole robotti mikä kestää ilman unta. Itse hakisin myös lapselle apua mikäli se ei nuku yöllä.
Rahalla hankittu tukiverkko ei vaan aina toimi. Huomasin tän kun etsin hoitajaa synnytykseen. En saanut, joten piti synnyttää yksin. Ensinnäkään mikään hoitajapalvelu ei tule nonstop varoajalla vaan tilaus tulee tehdä 2-3 vrk ennakkoon. Aina ei voi ennakoida vaan tarve tulee äkkiä.
Lisäksk hoitaja laskuttaa varallaolosta. Kun en tiennyt tarkkaan minä päivänä synnytän, olisi pitänyt ottaa n. 2 viikon pätkä varallaoloa (viikko ennen ja viikko jälkeen la:n) ja tältä ajalta hoitaja olisi 24h valmiudess. Ja sitten siitä 24h:sta maksetaan palkka. Laskepa mitä maksaa 24h palkkaa 14 vrk ajalta. Monta TONNIA. Pelkästä varallaolosta.Tukiverkottomia siis ollaan ja vaikka miten yritän verkostoitua niin ei onnistu, lähinnä sikso että kaikilla on ne isovanhemmat. En ne tarvi vaihtari-lastenhoitoa kun aina voi soittaa ne isovanhemmat. Pitäisi löytää toinen aidosti tukoverkoton perhe, sit vois toimia.
Voi ei! Me voitaisiin hoitaa teidän lasta ihan ilman mitään vaihtareitakin! Mulla on jo täysi-ikäinen muksu itsellä, ja miehen lapsetkin yläkoulussa. Helposti voisin antaa hoitoapuna aikaani sinun tilanteessasi oleville. Omat kummilapsetkin ovat jo iällä, eivätkä heidänkään vanhempansa koskaan tarvinneet hoitoapua, kun kmmipojalla on niin iso suku, ja kummitytön vanhemmat olivat eronneet, joten lapsi vitti niin paljon aikaansa isänsä luona. Siskonlapsiakaan meidän ei ole toivottu hoitavan kun pari kertaa, ja nämäkin kerrat siellä siskon luona, koska meillä on kissa, ja siskon tyttö on sille allerginen, joten kukaan heistä ei voi koskaan käydä meillä, ja tämän takia emme ole tekemisissä kovin paljoa, kun heidän luokseen on vaikea mennä, kun mikään aika ei koskaan ennalta sovi, vaan minun tulisi käydä aina oven takana kokeilemassa että sattuvatko olemaan nyt juuri kotona, ja vieraita vailla.
Mulla siis olisi kyllä aikaa lapsille, esim pari tuntia pari kertaa viikossa, tai sitten ihan yökyläänkin pari kertaa kuussa, mutta on pulaa lapsistaa! :D
Tehän olisitte just mahtavia tukiperheeksi! Niistä on aina pulaa!
Rakas ap, iso lämmin halaus sinulle, olet nimittäin ihan todella, todella hyvä äiti. Niin vain on ja se on totuus ja vaali sitä tietoa ja tunnetta, koska se kantaa sinua jatkossakin. Kun selväähän on, mitä lapsestasi olet kertonut, että jotain sairautta/nepsy -ongelmaa hänellä on ja sinällään tilanteet ei ihan heti helpoiksi muutu. Mutta toisaalta kun saadaan tutkimukset käyntiin ja lisää tietoa varsinkin siitä, miten lasta voi auttaa ja tukea, niin hänen olonsakin saattaa muuttua ihan valtavan paljon. Hän kuulostaa ahdistavan paljon samanlaiselle kuin mitä meidän 5-v. esikoinen oli. Hänellä oli vauvana allergioiden selvittyä pidempi, parempi jakso, mutta sitten 1-vuotiaana tuli taantumista ja silloin alkoivat ne hc-tason uniongelmat, joita en edes tiennyt lapsella voivan olla. Siis sen entisen vaikeuden nukahtaa lisäksi (keskimäärin n. 3 tunnin iltanukutus, kaikki mahdolliset keinot kokeiltu) tuli se, että jos joskus harvoin onnistui nukahtamaan ennen tai jopa kymmeneen mennessä, niin heräsi puolen yön maissa tai vähän sen jälkeen ja valvoi, valvoi ja valvoi. Välillä hyväntuulisena yksin pimeässä höpötellen, välillä itkien, raivoten, joskus alkoi hakata omaa päätään seinään, monesti hakkasi ja potki minua, joka yritin esittää nukkuvaa, että lapsi nukahtaisi uudelleen. Sitten todettiin, että meidän lapsi tosiaan pystyy valvomaan pimeässä ns. nukkuvan äidin vieressä monta tuntia nukahtamatta ja luovuttiin siitä kidutuksesta ja alettiin nousta ylös, syödä yöpalaa, joka välillä vähän auttoi ja lukea kirjoja tms. koska riippumatta siitä, mitä tehtiin, lapsi valvoi sen 4-6 tuntia. Ja koska ei osattu ennustaa eikä tajuttu tilanteen vakavuutta silloin, kun nämä oireet alkoivat, oli jo ehditty yrittää ja saada kuopus, joka sitten taas oli tyytyväinen, tavallinen vauva joka nukkui kellontarkasti kellon ympäri. Esikoinen ei edes vastasyntyneenä koskaan nukkunut vrk:ssa 10 h:a enempää päiväunineenkaan (ne olivat jostain syystä aina helpommat, päiväuninukutuksetkin olivat helpommat). Valvottuani yön heräsin sitten pirteän vauvan kanssa vetämään läpi seuraavaa päivää, johon kuuluivat äidin hakkaaminen, monet raivarit ja turhautumiset ja itkut esikoisen toimesta. Ja itse tosiaan olin niin väsynyt, etten edes tiedä miten jaksoin. Jaksoin suurimman osan ajasta kuitenkin olla esikoisen kanssa tosi kärsivällinen, supportoiva ja lempeä, koska oli kyllä tajunnut, ettei lapsen oireilu johdu mistään ihan ns. tavallisesta asiasta, vaikka toivoinkin. Mutta hänellä siis aistiyliherkkyyttä, nuo allergiat, jotka oireilevat kovina vatsakipuina ja atopiana, kielen hidas kehitys, unihäiriöt, monenlaiset autistiselle lapselle tyypilliset käytöskuviot ja hiljattain diagnosoitiin kehitysvamma, lievä sellainen. Niin ja infektioalttius, meillä sairastetaan ihan hullut määrät, mutta ei onneksi vakavia juttuja. Meillä lastenneurologian tutkimusten myötä selvisi, että tilanteen aiheuttaa kromosomihäiriö, joka onneksi ei ollut perinnöllinen ja kuopuksella sitä ei siis ole. Toivon ja oletan, että teidän lapsella tuo diagnoosirivistö ei ole missään nimessä samaa tasoa, mutta lastenneurologian tutkimukset ja mielestäni ainakin uudet, ruokavaliokokeiluihin perustuvat allergiatutkimukset olisi varmaankin hyvä tehdä. Tuon tasoinen unihäiriö on niin hankala ja sen verran harvinainen, ettei se jotain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta esiinny yksinään ja hänellähän on tosiaan näitä raivareitakin.
Mutta tämä oma sepustukseni siis siksi, että en ihmettele yhtään, että aloittaja on ihan lopen uupunut. Minulla on mies, joka osallistuu, mutta meilläkin on muuten hyvin ohuet tukiverkot. On helppoa jonkun ulkopuolisen vinkua, että ne pitää itse tehdä, kun tosiaan tukiverkottomia on hyvin vähän (meilläkin alunperin oli niitä, mutta sen ei enää ollutkaan) ja se vastavuoroisuus ei monesti toimi. Meidän kohdalla ongelma on ollut myös tuosta 1-vuodesta eteenpäin se, että esikoinen ei ole sellainen lapsi, jota niin vaan jätetään hoitoon. Yksi isovanhempi on, jolla olisi tahtotila kyllä hoitaa, mutta hänellä ei ole enää pää siinä kunnossa, että se onnistuisi - ei muista allergioita, ei osaa suhtautua lapsen raivareihin. Ja jos ajattelen muutamia ystäviäni, niin en oikeastaan halua menettää heitä - enkä todellakaan halua rääkätä heitä tällä lapsellani, joka on kyllä oikein ihana ja ihastuttava kun me hoidetaan ja fiksataan asiat niin, että hän pärjää, mutta jos me ei ollakaan paikalla ja tapahtuu jotain, mikä ei kuulu omiin rutiineihin, niin palikat leviää ja lapsen pää leviää ja sitten on harmageddon. Lapsi oli aiemmin niin rankan väkivaltainen, että jouduin vahtimaan aina vieressä hänen leikkiessään pikkusiskon kanssa ja edelleen olen aina enintään viereisessä huoneei kuitenkin aina vähän vaarallinen, koska lapsi ei ajattele ja toimi tavallisen lapsen tavoin, ollenkaan. Ja saattaa kaatua maahan rääkymään sikiöasennossa jos kuulee jonkun pelottavan äänen tai valo paistaa liian kirkkaasti tms.
Toivoisin, että voisin teitä auttaa, koska mielellään olisin teille tukiperhe muutenkin, jos vaan olisi resursseja, meillä ei vaan vielä ole, juuri ja juuri selvitään arjesta päivä kerrallaan läpi ryömien molemmat masennuslääkkeiden kanssa - mutta olen huomannut, että meidänkin tapauksessa ne kaikkein auttamishaluisimmat ovat niitä, joilla on itsellään tosi kuormittavat elämäntilanteet, vuorotöitä, pieniä lapsia, sairauksia tms. Ja todellakin toivon kaikesta sydämestäni, että tuo teitä molempia kiduttava lapsen nukkumisongelma saadaan korjattua - nykyisin, kun meidän lapsi nukkuu lääkkeiden kanssa ja on pirteämpi ja hyväntuulisempi ja oppivaisempi kuin koskaan ennen, olen itsekin vähän kuin uudesti syntynyt. Oikeasti asioihin on saatavissa apua, mutta vaikeahan sitä on löytää ja vaikeaa tuossa suossa on rämpiä yksin. Muista, että samanlaisia ongelmia on joillain meillä muillakin, etkä ole siinä mielessä yksin, vaikka tilannettasi on joidenkin tavallisempaa elämää viettävien pässinpäiden mahdotonta ymmärtää. Leijonaemoihin sitten kun hommat selviää ja vertaistukea tuohon haastavan lapsen kanssa elämiseen - munkin emo on vielä aika lampaan ja leijonan välimuoto, mutta kyllä se sieltä koko ajan harjaansa kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka idiootti laitttaa lapsensa huostaan, kun vähän väsyttää?
Jos olet tukiverkoton ja TIEDÄT että kukaan ei aita vaikka mikä hätä olisi, kukaan ei välitä jaksamisestasi, ketään ei kiinnosta elämäsi, niin uupumus ei ole väsymystä.
Se on toivottomuutta, katkeruutta, näköalattomuutta, toivottomuutta.
Ei hoidu päiväunilla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka idiootti laitttaa lapsensa huostaan, kun vähän väsyttää?
Jos olet tukiverkoton ja TIEDÄT että kukaan ei aita vaikka mikä hätä olisi, kukaan ei välitä jaksamisestasi, ketään ei kiinnosta elämäsi, niin uupumus ei ole väsymystä.
Se on toivottomuutta, katkeruutta, näköalattomuutta, toivottomuutta.
Ei hoidu päiväunilla!
No mutta kyllä sitä tukiverkkoa tai verkottomuutta pitäisi jo miettiä siinä vaiheessa kun lasta tehdään. Ainahan voi kaikkea ikävää sattua; kuolemaa, välien poikki menemistä, muuttoa yms. Mutta jos alun alkaen on tilanne että isovanhemmat asuvat kaukana, luotettavia kavereita ei ole, puolisoa ei kiinnosta eikä ole tarpeeksi varallisuutta maksaa ulkopuolista apua niin siinä täytyy kyllä ihan omaan peiliin kurkistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..No kun täällä nyt on useampi kysellyt tuosta päivähoidosta, niin koen olevani velvollinen vastaamaan. Lapsi on päivähoidossa ja minä olen työtön (ei puhettakaan, että tällä univajeella pystyisi käydä töissä, vaikka haluaisi). Arvelin, että tämä tieto aiheuttaa paskamyrskyn, että miten voi tällaisessa tilanteessa uupua. Kyllä voi. Jos yöunet rajottuu pariin tuntiin ja päivällä ei saa nukuttua ja viikonloppuisin ei lähes ollenkaan, niin kyllä voi loppua! Uniongelmien lisäksi lapsi on myös todella raivari-herkkä. Eli raivaroi päiväkodissa, joka ilta melkein neljästä kymmeneen, kunnes nukahtaa (mutta herää viimeistään 3h tuosta raivaroimaan) Saattaa suuttua sekopäisesti täysin mitättömistä asioista, esim. Siitä, että käyn vessassa, vaikka ovi auki, että pääsee tatvittaessa mukaan. Kokoajan saa kävellä "munankuorilla". Ja tämä käytös ei ole minun aiheuttamaani, kuten varmaan seuraava syytös kuuluu. Jo synnytyssairaalasta saamassani epikriisissä lukee, että "lapsi on epänormaalin itkuinen". Epäilen, että hän on erityislapsi, joten älkää verratko mihinkään normaalisti kiukutteleviin uhmiksiinne. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt jo aiemmin hakea hänelle apua jostain neuropsykiatrian puolelta. Siinä olen tehnyt ison virheen. Mutta nyt asiaa aletaan tutkia. Mutta loppukaneettina valvominen yhdistettynä äärimmäisen haastavaan käytökseen saattaa uuvuttaa loppuun. -ap
En ymmärrä, mikset lepää päivällä ja yritä nukkua? Tarpeeksi väsynyt kun on, niin kyllä nukkuu, kun lapsi kerran on hoidossa. Siinähän on aikaa vaikka miten monta tuntia, kun aamulla vie lapsen ja illalla hakee.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi? Eikö ole ketään ystävää, lapsen isää, perheenjäsentä joka voi auttaa sinua?
Eiks näillä kulttuurivieras isillä ole yleensä koko suku reissussa.
Ja kaikki vähänkään näköset on setiä ja tätejä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka idiootti laitttaa lapsensa huostaan, kun vähän väsyttää?
Jos olet tukiverkoton ja TIEDÄT että kukaan ei aita vaikka mikä hätä olisi, kukaan ei välitä jaksamisestasi, ketään ei kiinnosta elämäsi, niin uupumus ei ole väsymystä.
Se on toivottomuutta, katkeruutta, näköalattomuutta, toivottomuutta.
Ei hoidu päiväunilla!No mutta kyllä sitä tukiverkkoa tai verkottomuutta pitäisi jo miettiä siinä vaiheessa kun lasta tehdään. Ainahan voi kaikkea ikävää sattua; kuolemaa, välien poikki menemistä, muuttoa yms. Mutta jos alun alkaen on tilanne että isovanhemmat asuvat kaukana, luotettavia kavereita ei ole, puolisoa ei kiinnosta eikä ole tarpeeksi varallisuutta maksaa ulkopuolista apua niin siinä täytyy kyllä ihan omaan peiliin kurkistaa.
Olet väärässä ja harjoitat eugeniikkaa jos ajattelet että vain hyvän tuliverkon omaava saa tehdä lapsia. Tuliverkottoman juuri kannattaa tehdä niitä sillä niistä lapsista saa tukiverkkoa. Ja niillä lapsilla on tukiverkko sisaruksistaan.
Ja vaikka olisi loistava tukiverkko (ja sinun myöntämä lupa tehdä lapsia) niin paraskin tukiverkko voi romahtaa.
Itse olen tehnyt monta lasta tukiverkotomana ja pärjään ihan hyvin kun olen hyvätuloinen (ostan apua otse). Mutta YMMÄRRÄN TÄYSIN mistä apn uupumus johtuu ja se uupumus ei ole sellaista että väsyttää saisipa nukuttua.
No, turhaan selitän, etuokeutettu hyväosainen ei voi ymmärtää kun ei ole omaa tunnekokemusta asiasta. Ehkä sen verran osaat ajatella että olisko helppoa jos sulla ei ole vanhempia, appivanhempia, sukulaisia, oikein ketään elämässäsi. Aina olet yksin ja takraivossa pelko ja kauhu siitä että sun pitää jaksaa yksin. Aina. Sairaana ja uupuneena, hädässä ja kriisissä. Ilman että ketään kiinnostaa.
Olen ikuisesti katkera äitini käytöksestä siinä vaiheessa, kun kuopukseni astma oli pahimmillaan. Hän oli koko ajan kipeä, siis ihan koko ajan, ambulanssilla sairaalaan useita kertoja, kerran tuupertui päiväkodin pihaan koska oli pahasti kissa-allerginen ja joku kissan kanssa tekemisissä ollut meni liian lähelle.
Lääkitystä annettiin kahden tunnin välein yötä päivää ja lääkärillä ravattiin. Minulla oli töissä juuri silloin hirveät paineet ja miehellä yyteet.
Mitä tekee äitini? Ottaa kerran - kerran - esikoiseni yöksi ettei hän joudu tulemaan hengestään taistelevan kuopuksen kanssa sairaalaan. Ja selittää koko helvetin kerrostalolle, miten AINA joutuu hoitamaan medän esikoista, kun me ei välitetä kuin kuopuksesta ja muutenkin lapset on heitteillä.
Väittää että koko astma on ihan keksittyä eikä kissa-allergiaakaan ole ja aiheuttaa jättikohtauksen lapselle, koska haluaa näyttää että kaikki on keksittyä ja siedättää lasta salaa.
Ja järjestää viikon kestävän teatterin esikoisen synttäreistä koska haluaa että lapselle tilataan ponikakku leipomosta eikä että minä leivon lapseni kakun. Lopulta boikotoi koko juhlia ja tulee yksikseen sen ponikakkunsa kanssa ja selittää lapselle, että mummo vain välittää tästä.
Arvostelee ja nälvii aivan kaikesta ja tekee jopa listoja sitä mikä kaikki kodissamme hänen mielestään mättää.
Millainen ihmishirviö käyttäytyy näin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka idiootti laitttaa lapsensa huostaan, kun vähän väsyttää?
Jos olet tukiverkoton ja TIEDÄT että kukaan ei aita vaikka mikä hätä olisi, kukaan ei välitä jaksamisestasi, ketään ei kiinnosta elämäsi, niin uupumus ei ole väsymystä.
Se on toivottomuutta, katkeruutta, näköalattomuutta, toivottomuutta.
Ei hoidu päiväunilla!No mutta kyllä sitä tukiverkkoa tai verkottomuutta pitäisi jo miettiä siinä vaiheessa kun lasta tehdään. Ainahan voi kaikkea ikävää sattua; kuolemaa, välien poikki menemistä, muuttoa yms. Mutta jos alun alkaen on tilanne että isovanhemmat asuvat kaukana, luotettavia kavereita ei ole, puolisoa ei kiinnosta eikä ole tarpeeksi varallisuutta maksaa ulkopuolista apua niin siinä täytyy kyllä ihan omaan peiliin kurkistaa.
Ei todellakaan jätetty lapsia tekemättä kun tukiverkkoa ei ollut.
Meille se ei ollut ongelma, lastensuojelulla se on ongelma.
Ihan minä ja mieheni hoidettiin lapsemme itse.
Mummo oli ja muutama täti mutta ne oli meidän elämässä muuten mukana mutta eivät hoitaneet lapsiamme.
Kuopus täyttää 16 vuotta ja esikoinen täyttää 18 vuotta.
Ydinperhe oltiin ja ollaan edelleen.
Miehellä ei ole sukua koska asunut lastenkodissa.
Nuo salaliittoteoriat, että sijaisäiti haluaa pitää lapsesi itsellään, että saa rahaa, ovat höpöhöpöä. Kriisiperheistä ja sijaisperheistä on pulaa, joten kun lapsesi toivottavasti pian pääsee kotiin, tässä kriisiperheessä on taas paikka uudelle lapselle. Kriisiperheisiin lapset eivät (yleensä) jää, ne ovat nimenomaan lyhytaikaista sijoitusta varten kiireellisissä tapauksissa.
Hyviä asiallisia ohjelistoja on ketjussa annettu, niitä minäkin komppaan. Asiallisesti ja rauhallisesti keskustele asioista sossujen kanssa, hoida itseäsi parempaan vointiin ja kuuntele sossujen ehdotuksia siitä, miten perheenne jaksamista voisi parantaa. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka idiootti laitttaa lapsensa huostaan, kun vähän väsyttää?
Jos olet tukiverkoton ja TIEDÄT että kukaan ei aita vaikka mikä hätä olisi, kukaan ei välitä jaksamisestasi, ketään ei kiinnosta elämäsi, niin uupumus ei ole väsymystä.
Se on toivottomuutta, katkeruutta, näköalattomuutta, toivottomuutta.
Ei hoidu päiväunilla!No mutta kyllä sitä tukiverkkoa tai verkottomuutta pitäisi jo miettiä siinä vaiheessa kun lasta tehdään. Ainahan voi kaikkea ikävää sattua; kuolemaa, välien poikki menemistä, muuttoa yms. Mutta jos alun alkaen on tilanne että isovanhemmat asuvat kaukana, luotettavia kavereita ei ole, puolisoa ei kiinnosta eikä ole tarpeeksi varallisuutta maksaa ulkopuolista apua niin siinä täytyy kyllä ihan omaan peiliin kurkistaa.
Olet väärässä ja harjoitat eugeniikkaa jos ajattelet että vain hyvän tuliverkon omaava saa tehdä lapsia. Tuliverkottoman juuri kannattaa tehdä niitä sillä niistä lapsista saa tukiverkkoa. Ja niillä lapsilla on tukiverkko sisaruksistaan.
Ja vaikka olisi loistava tukiverkko (ja sinun myöntämä lupa tehdä lapsia) niin paraskin tukiverkko voi romahtaa.
Itse olen tehnyt monta lasta tukiverkotomana ja pärjään ihan hyvin kun olen hyvätuloinen (ostan apua otse). Mutta YMMÄRRÄN TÄYSIN mistä apn uupumus johtuu ja se uupumus ei ole sellaista että väsyttää saisipa nukuttua.
No, turhaan selitän, etuokeutettu hyväosainen ei voi ymmärtää kun ei ole omaa tunnekokemusta asiasta. Ehkä sen verran osaat ajatella että olisko helppoa jos sulla ei ole vanhempia, appivanhempia, sukulaisia, oikein ketään elämässäsi. Aina olet yksin ja takraivossa pelko ja kauhu siitä että sun pitää jaksaa yksin. Aina. Sairaana ja uupuneena, hädässä ja kriisissä. Ilman että ketään kiinnostaa.
Niin, juuri sitähän koitin selittää että jos tilanne tosiaan on alun alkaen noin huono ja toivoton kuin tuossa lopussa kuvailit niin sillon täytyy oikeasti miettiä että voiko lapsia tehdä alkuukaan. Mielestäni on totaalisen väärin tehdä lapsi sen takia että saisi siitä itselleen tukiverkon.
Sinullakin on yksi palanen, joka ap:lta puuttui, eli raha.
Ja jottet nyt ihan lähtisi minua etuoikeuttelemaan niin voin kertoa että itseltä jäi lapsi tekemättä kun tukiverkko puuttuu enkä ollut valmis kantamaan vastuuta 24/7 vieraassa maassa, työnarkomaanin puolisona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en minä edes tiennyt, että sijaisperheyttä voi tehdä työkseen! olin todella sinisilmäinen ja ajattelin, että nämä ihmiset ottaa lapsia hyvää hyvyyttään. (toki saavat siitä rahaa, muttei niin, että se olisi työpaikka). Tämä asia valkeni minulle vasta, ku sijaisäiti sanoi, että "tähän numeroon voit soittaa, tämä on meidän työnumero". Minkä takia sijaisperhe haluaisi luopua lapsesta, jos saa siitä rahaa? Siis enemmän rahaa kuin äiti omasta lapsesta lapsen elämiseen. Sen takia olen hieman panikoinut tässä.. Onko se heille kannattavaa luopua lapsesta? Jos olen ihan väärässä, niin korjatkaa. Ei ole mitään syytä herjaamiseen tai nimittelyyn. Nämä ovat sellaisia asioita, joista minulla ei ole juuri tietoa eikä siis mielipidettäkään. On myös minusta outoa, miten sijaisperhe löytyy puolessa tunnissa, mutta tukiperhettä ei edes vuodessa? -ap
Tuo perhe on todennäköisesti kriisiperhe, eli toisen vanhemmista täytyy ihan sääntöjen mukaan olla kotona, ei töissä kodin ulkopuolella. Hänkin tarvitsee silti rahaa ihan elämiseensä, ruokaan ja vuokraan ja sellaiseen. Siksi hän saa palkkaa. Hän tekee taatusti silti sydämestään sitä mitä tekee. Eikö kuitenkin ole hyvä, että lapsestasi huolehtii sellainen ihminen, jolla on aikaa ja voimia olla läsnä, eikä joku, joka työpäivän jälkeen uuvuksissa yrittää jaksaa vielä lapsenhoidonkin?
Tukiperheet ovat ihan tavallisia perheitä, joilla on työt ja velvollisuudet, ja ihan tavallinen elämä on useimmille ihan riittävän raskasta. Siksi tukiperheitä on vaikea saada.
Tässäpä hieman tietoa sijaisperheiden palkasta ja korvauksista:
- n. 3000€ per lapsi "aloitusrahaa"
- vähintään 420€/kk per lapsi kulujenkorvausta, verotonta tuloa
- lapsen iästä ja "haastavuudesta" ja erityistarpeista riippuen palkka n. 1000-2000€/kk per lapsi
- lisäksi lastensuojelu kustantaa muita tarpeita, esim. lomamatkat, tarpeen vaatiessa osallistuu isomman auton hankkimiseen jne. Sijaisperheet saavat myös "lomaa" sijaislapsistaan, jotka sijoitetaan toiseen perheeseen, jotta sijaisperhe saa levättyä
Eli kyllähän tuolla ihan kivoihin tienesteihin pääsee, varsinkin jos haalii itsellensä jopa VIISI sijoituslasta. Luulisi tuolla ruoan ja vuokran maksavan juu. Ei ihme, että sijaislapsista pidetään kiinni kynsin ja hampain.
Kun kerran on noin helppo ja rahakas bisnes, miksipä et siihen alkaisi?
Vai voiko olla, että ei se sitten ehkä ihan niin helppoa hommaa olekaan...
Eipä pidä paikkaansa. Aloitusrahaa saa jos saa. Tavallinen korvaus ei ole noin paljon. Sekä palkkiosta että korvauksesta menee vero. Lastensuojelu ei maksa lomamatkoja eikä todellakaan mitään automaksuja. Harrastuksiin voi saada tukea, mutta ei välttämättä saa. Viisi sijoitettua voi olla vain, jos osa on koululaisia. Voi kun tietäisitte miten tiukilla mekin sijaisperheenä olemme. Niin muutes lomia emme pidä ollenkaan.
Kaverillani on kolme sijaislasta kotonaan. Bruttokorvaukset ovat yhteensä vähän päälle viisi tonnia kuukaudessa, koska yhdestä saa korotetun korvauksen. Ihan kiva kuukausipalkka. Ei siinä töissä tarvitse käydäkään kummankaan, kun tulot ovat tuolla tasolla ihan sijaisvenhmmuudesta.
Viisi tonnia bruttona jaettuna kahdelle on monen keskituloisen bruttopalkka, mutta normipalkkatyössä tarvii olla vain 40h/viikko ja on lomat ja muut työsuhteen edut. Sijaisperheissä voi saada 1pv/kk lomaa, mutta jos ei sopivaa hoitajaa sille päivälle saa, niin lomaa ei ole. Aloituskorvaus on tarkoitettu lapsen asioihin kuten esim. sängyn ja muiden perustarvikkeiden ostoon. Yleensähän lapsi tulee taloon ilman mitään tarvikkeita eikä välttämättä ole vaatteitakaan kuin ne mitä on päällä. Kulukorvaus on sitten tarkoitettu arjen kuluihin (ruoka, vakuutukset, harrastukset, vaatteet, sähkö, vesi, kuljetukset jne.). Yhdestä lapsesta voi siis saada palkkiota n. 1000e, joten jos keskituloinen haluaa sijaisperheeksi, pitäisi oikeastaan olla 3 lasta, jotta voisi päästä samoille "tuloille". Kuinka moni keskituloinen olisi valmis jättämään päivätyönsä ja elämään (usein monin oireilevien) lasten ehdoilla?
Sijoitus voidaan tehdä avohuollon tukitoimena,myös kiirreellinen siis. Laki on muuttunut.
Kyllä sinä lapsesi takaisin saat,olet hyvä äiti kun olet hakenut oikeasti apua.
Älä lasua pelkää, ikävät tarinat vaan ovat päässeet julkisuuskeilaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se traumaattista 3-vuotiaalle, että viedään yhtäkkiä vieraaseen paikkaan. En usko, että lasta voidaan palauttaa ennen kuin sinun turvaverkko on kunnossa. Tuo ei saisi enää toistua, koska se ei olisi lapsen etu.
Onneksi sijaisäiti on ihana ja on raportoinut lapsen kuulumiset ja on antanut minunkin jutella lapsen kanssa puhelimessa, vaikka eräs virkailija olikin sitä mieltä, ettei se ole hyvä ajatus. Kuulemma lapsi on sopeutunut oikein hyvin kyseiseen perheeseen ja siellä on 4 muutakin sijoituslasta, on saanut heistä kavereita ja leikkiseuraa. Tiesin kyllä, että lapsi on sopeutuvainen. Hän on aina pitänyt uusista paikoista ja ihmisistä. Ei ole pelokas tai traumatisoituva. -ap
On jo traumatisoitunut silloin, kun viedään kotoa pois vieraaseen ympäristöön. Sun tarttee vaan palkata sitä apua. En tarkoota mitään kalliita lastenhoitajia vaan esim. Opiskelija jne.
Isovanhempia et sitten auta, kun he sitä tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Nuo salaliittoteoriat, että sijaisäiti haluaa pitää lapsesi itsellään, että saa rahaa, ovat höpöhöpöä. Kriisiperheistä ja sijaisperheistä on pulaa, joten kun lapsesi toivottavasti pian pääsee kotiin, tässä kriisiperheessä on taas paikka uudelle lapselle. Kriisiperheisiin lapset eivät (yleensä) jää, ne ovat nimenomaan lyhytaikaista sijoitusta varten kiireellisissä tapauksissa.
Hyviä asiallisia ohjelistoja on ketjussa annettu, niitä minäkin komppaan. Asiallisesti ja rauhallisesti keskustele asioista sossujen kanssa, hoida itseäsi parempaan vointiin ja kuuntele sossujen ehdotuksia siitä, miten perheenne jaksamista voisi parantaa. Tsemppiä!
Kerro mulle että miksi sosiaalityöntekijöitä pitäisi mielistellä? He saavat provosoida, kiusata, valehdella, ivata ja vaikka mitä.
Mun koulutus on samasta tdk:sta kuin heillä enkä ikinä käyttäytyisi yhtä epäkunnioittavasti kuin he.
Vaadin että sos.tt: lle tehdään jatkossa soveltuvuuskoe ja opintoihin sisällytetään myös psykologia. Ketään pahasti traumatisoitunutta ei pitäisi päästää alalle! Taustat on tutkittava. Esim hyväksikäytöt sijaisperheissä on järkyttävä tosiasia!
Meillä ei ole varaa sairaaseen lapsikauppaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen oikein ymmärtänyt niin nämä lasten nukkumisongelmat ovat joku suomalainen ilmiö ja "kansantauti"? Missä mennään vikaan ja mitä voisi tehdä toisin?
Ja tarkoitan tässä nyt perusterveitä vauvoja ja lapsia. Monissa maissa on ihan tavallista että n. 6kk vauvat nukkuu jo täydet yöt.
Voisiko olla nää neuvolan järjettömät imetysneuvot, että pitää syöttää lapsi 3h välein, vaikka molemmat mieluummin nukkuisivat, äiti ja lapsi. Olin ihan järkyttynyt kun kuulin kaveriltani ja kysyin äidiltäni, heräsikö ja herättikö hän minut vauvana syömään joka kolmas tunti. Ei kuulemma herättänyt. Minusta tuli terve aikuinen ja olen myös ollut aina hyväuninen.
Minulla on kaksi lasta, 1v ja 4v eikä kumpaakaan ole neuvottu herättämään 3 tunnin välein. Enkä kyllä todellakaan ole herättänyt jos ovat nukkuneet. Harmi vaan kuopus ei tiennyt että kuuluu nukkua kokonaiset yöt vaan halusi heräillä tunnin-pari välein ekat 8kk. Nyt onneksi jo nukkuu yöt läpi.
Alue: Aihe vapaa
Mateliöljyatä en tiedä, mutta kookosöljystä tiedän. Tutkimuksia, jotka on tehty siellä missä sitä on ikiaikaisesti käytetty. Sitä ei saisi käyttää jatkuvasti.
Tai jatkuva käyttö aiheuttaa pieniä ongelmia. Tämä ehkä on parempi ilmaisu.