Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Annoin lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja nyt
21.08.2019 |
On tosi paha fiilis, saanko lasta enää takaisin. Tilanteeseen ei siis liittynyt päihteitä eikä väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Kyse oli totaalisesta loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Lapsi lopetti nukkumisen ja minun oli saatava levätä ja koota itseni. Kaikki turvaverkot pettivät. Olin pyytänyt vanhempiani ottamaan lapsen hoitoon pariksi päiväksi, että saisin levättyä, mutta eivät ottaneet, lapsen isä ei ole juuri ollut mukana elämässämme ja oli muutoinkin tuolloin ulkomailla reissussa eikä minulla ole yhtään ystävää/kaveria, kelle olisin voinut antaa lapsen hoitoon yöksi tai pariksi. Ainut jäljelle jäänyt ratkaisu oli, että soitin itse sosiaalipäivystykseen ja pyysin sijoitusta. Jokainen sos.työntekijä/virkailija, kenen kanssa olen ollut puheissa ovat kertoneet aivan eriä kuin edeltäjänsä. Sosiaalipäivystyksen työntekijät lupasivat, että lapsi saattaa palata hyvinkin nopeasti, alle 30. päivässä, kun olen saanut levättyä ja seuraavana päivänä soittanut virkailija taas puhui paljon pidemmästä ajasta kuin kuukaudesta. Tämä em. soittaja myös yritti estää minua pitämästä yhteyttä sijaisäitiin tai lapseen, jotta "tilanne saadaan rahoutoitettua", vaikka sijaisäidin kanssa olimme jo sopineet, että soittelemme päivittäin kuulumiset ja olen saanut myös lapsen kanssa puhua. Myös nämä virkailijat, jotka lapsen hakivat lupasivat, että saan tavata lasta jo samalla viikolla, mutta tämä viimeisin virkailija puhui siihen tyyliin, etten saisi nähdä lasta hyvään toviin. Huomenna tulossa joku palaveri tilanteeseen liittyen. Onko muilla kokemusta kiireellisestä sijotuksesta ja miten tilanne on lopulta ratkennut? Mitä minun tulisi ottaa huomioon ja miten käyttäytyä, jotta tilanne ratkeaisi vaikkapa niin, että kiireellinen sijoitus muuttuisi avohuollon sijoitukseksi? Tässä kohtaa minua johdettiin harhaan, sillä kun päivystysvirkailijat hakivat lapsen, he kysyivät minulta, että jos lapsi nyt lähtee niin muuttaisinko mieleni jo seraavana päivänä? Siinä mielentilassa en oikein ymmärtänyt kysymystä ja vastasin, että saattaisi muuttua. Tästä johtuen sijoitus tehtin kiireellisenä eikä avohuollon toimenpiteenä, jotten olisi yhden hyvin nukutun yön jälkeen jo hakemassa lasta takaisin ja tilanne toistuisi tulevaisuudessa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kappalejaon puuttumista, mutta olen melkoisessa tunne myllerryksessä tällä hetkellä enkä jaksa miettiä oikeinkirjoittamista/asettelua. Toivottavasti joku ymmärtää.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi rakentaa tukiverkot kuntoon ennenkuin lapsi voi palata. Muuten olet vuoden päästä samassa tilanteessa.
Mikset verkostoitunut muiden yh-mammojen kanssa että voisitte auttaa toinen toistanne. Esim. Vuorotellen yökylään että toinen saa nukkua.
Kyllä pitäisi ennakoiden pitää huolta itsestään. Onhan se lapsellekin aika iso muutos että yhtäkkiä sijoitetaan uuteen kotiin ja sitten palautetaan takaisin kotiin missä turvaverkostoa ei olla osattu muodostaa.
Tässä yksi joka on 10 vuotta yrittänyt luoda verkostoa. Onnistui vain niin että minä olen se joka hoitaa muiden lapsia, takaisin sitä apua ei itselle saa. Helppo sanoa että luo tukiverkko, toteutus on oikeasti vaikeaa. Tämän ohjeen antajat ovat AINA itse hyvän tukiverkon omaavia ja isovanhemmat apuna. Eivät osaa ajatellakaan millaista on kun ei voi soittaa isovanhemmille tai sukulaisille.
Paljon joutui kokemaan pettymystä ja hyväksikäyttöä kun yrittää verkostoa luoda, eikä aina onnistu sittenkään.Minulla ei ole mitään tukiverkkoa koska asun ihan muualla kuin missä isovanhemmat, kaverit ja sukulaiset. Voihan sitä soitella mutta harva lähtisi varmaan tuhansia kilometrejä tulemaan paikanpäälle. Ihan rahalla ajattelin palkata apua jos väsyn tai en saa nukuttua. Jos ei olisi rahaa niin osaan verkostoitua kyllä. Suomessa on myös yksinhuoltajille yhdistyksiä missä voi tutustua toisiin yksinhuoltajiin. Ja mites nämä varamummo ym. palvelut?
Jo ennen lasten hankintaa pitäisi miettiä mitä tekee jos jää yksin/väsyy/ei saa nukuttua. Ihminen ei ole robotti mikä kestää ilman unta. Itse hakisin myös lapselle apua mikäli se ei nuku yöllä.
Rahalla hankittu tukiverkko ei vaan aina toimi. Huomasin tän kun etsin hoitajaa synnytykseen. En saanut, joten piti synnyttää yksin. Ensinnäkään mikään hoitajapalvelu ei tule nonstop varoajalla vaan tilaus tulee tehdä 2-3 vrk ennakkoon. Aina ei voi ennakoida vaan tarve tulee äkkiä.
Lisäksk hoitaja laskuttaa varallaolosta. Kun en tiennyt tarkkaan minä päivänä synnytän, olisi pitänyt ottaa n. 2 viikon pätkä varallaoloa (viikko ennen ja viikko jälkeen la:n) ja tältä ajalta hoitaja olisi 24h valmiudess. Ja sitten siitä 24h:sta maksetaan palkka. Laskepa mitä maksaa 24h palkkaa 14 vrk ajalta. Monta TONNIA. Pelkästä varallaolosta.Tukiverkottomia siis ollaan ja vaikka miten yritän verkostoitua niin ei onnistu, lähinnä sikso että kaikilla on ne isovanhemmat. En ne tarvi vaihtari-lastenhoitoa kun aina voi soittaa ne isovanhemmat. Pitäisi löytää toinen aidosti tukoverkoton perhe, sit vois toimia.
Voi ei! Me voitaisiin hoitaa teidän lasta ihan ilman mitään vaihtareitakin! Mulla on jo täysi-ikäinen muksu itsellä, ja miehen lapsetkin yläkoulussa. Helposti voisin antaa hoitoapuna aikaani sinun tilanteessasi oleville. Omat kummilapsetkin ovat jo iällä, eivätkä heidänkään vanhempansa koskaan tarvinneet hoitoapua, kun kmmipojalla on niin iso suku, ja kummitytön vanhemmat olivat eronneet, joten lapsi vitti niin paljon aikaansa isänsä luona. Siskonlapsiakaan meidän ei ole toivottu hoitavan kun pari kertaa, ja nämäkin kerrat siellä siskon luona, koska meillä on kissa, ja siskon tyttö on sille allerginen, joten kukaan heistä ei voi koskaan käydä meillä, ja tämän takia emme ole tekemisissä kovin paljoa, kun heidän luokseen on vaikea mennä, kun mikään aika ei koskaan ennalta sovi, vaan minun tulisi käydä aina oven takana kokeilemassa että sattuvatko olemaan nyt juuri kotona, ja vieraita vailla.
Mulla siis olisi kyllä aikaa lapsille, esim pari tuntia pari kertaa viikossa, tai sitten ihan yökyläänkin pari kertaa kuussa, mutta on pulaa lapsistaa! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla ap, että tapaaminen sujui hyvin. Älä välitä inhottavista kommenteista, keskity vaan kannustaviin asiallisiin vastauksiin.
Tuosta että olet työtön ja lapsi on päivähoidossa ei pidä tuntea häpeää. Toiset lapset ovat raskaampia kasvattaa ja hoitaa kuin toiset. Kokemusta minulla löytyy asiasta, kukaan ns. normaalin lapsen vanhemman on turha tulla antamaan kasvatusvinkkejä kun mikään ei elämässä ole enää normaalin rajoissa. Vähemmästäkin uupuu.
Kovasti lämpimiä ajatuksia sinulle ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..No kun täällä nyt on useampi kysellyt tuosta päivähoidosta, niin koen olevani velvollinen vastaamaan. Lapsi on päivähoidossa ja minä olen työtön (ei puhettakaan, että tällä univajeella pystyisi käydä töissä, vaikka haluaisi). Arvelin, että tämä tieto aiheuttaa paskamyrskyn, että miten voi tällaisessa tilanteessa uupua. Kyllä voi. Jos yöunet rajottuu pariin tuntiin ja päivällä ei saa nukuttua ja viikonloppuisin ei lähes ollenkaan, niin kyllä voi loppua! Uniongelmien lisäksi lapsi on myös todella raivari-herkkä. Eli raivaroi päiväkodissa, joka ilta melkein neljästä kymmeneen, kunnes nukahtaa (mutta herää viimeistään 3h tuosta raivaroimaan) Saattaa suuttua sekopäisesti täysin mitättömistä asioista, esim. Siitä, että käyn vessassa, vaikka ovi auki, että pääsee tatvittaessa mukaan. Kokoajan saa kävellä "munankuorilla". Ja tämä käytös ei ole minun aiheuttamaani, kuten varmaan seuraava syytös kuuluu. Jo synnytyssairaalasta saamassani epikriisissä lukee, että "lapsi on epänormaalin itkuinen". Epäilen, että hän on erityislapsi, joten älkää verratko mihinkään normaalisti kiukutteleviin uhmiksiinne. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt jo aiemmin hakea hänelle apua jostain neuropsykiatrian puolelta. Siinä olen tehnyt ison virheen. Mutta nyt asiaa aletaan tutkia. Mutta loppukaneettina valvominen yhdistettynä äärimmäisen haastavaan käytökseen saattaa uuvuttaa loppuun. -ap
Kuulostaa ihan adhd-lapseltani. Lapsuus oli todella rankka, uni- ja käytösongelmat. Mutta ei nuoruuskaan ole helpompi. Nuori on aggressiivinen, suuttuessaan voi lyödä. Kiroilee myös paljon ja käyttäytyy uhmakkaasti. Tiesin jo lapsen ollessa vauvaikäinen, että jotain on pielessä. Adhd-diagnoosi tuli 4-vuotiaana.
Jaksamista ap:lle! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat selvyyden lapsen ongelmiin.
Minulla atopiaan eniten auttoi natriumlauryylisulfaatin poistaminen kaikista pesuaineista. Ihon pesen ohuella perusvoiteella. Paksut voiteet ei käy, kutina pahenee. Mitään hajusteita en käytä. Eri atoopikoille käy eri tökötit ja valitettavasti lapsi ei välttämättä osaa ilmaista että mikä pahentaa oloa :(
On typerää, että esimerkiksi itselläni olisi halua ja jaksamista ottaa hoitoon lähipiirin, ystävien, lapsia, mutta heillä ei ole koskaan ilmeisesti tarvetta. Muuten tulee kyllä kyseisten lasten kanssa vietettyä aikaa.
Sitten taas kun jollain on huutava tarve, lähipiirissä ei ole ketään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi rakentaa tukiverkot kuntoon ennenkuin lapsi voi palata. Muuten olet vuoden päästä samassa tilanteessa.
Mikset verkostoitunut muiden yh-mammojen kanssa että voisitte auttaa toinen toistanne. Esim. Vuorotellen yökylään että toinen saa nukkua.
Kyllä pitäisi ennakoiden pitää huolta itsestään. Onhan se lapsellekin aika iso muutos että yhtäkkiä sijoitetaan uuteen kotiin ja sitten palautetaan takaisin kotiin missä turvaverkostoa ei olla osattu muodostaa.
Tässä yksi joka on 10 vuotta yrittänyt luoda verkostoa. Onnistui vain niin että minä olen se joka hoitaa muiden lapsia, takaisin sitä apua ei itselle saa. Helppo sanoa että luo tukiverkko, toteutus on oikeasti vaikeaa. Tämän ohjeen antajat ovat AINA itse hyvän tukiverkon omaavia ja isovanhemmat apuna. Eivät osaa ajatellakaan millaista on kun ei voi soittaa isovanhemmille tai sukulaisille.
Paljon joutui kokemaan pettymystä ja hyväksikäyttöä kun yrittää verkostoa luoda, eikä aina onnistu sittenkään.Minulla ei ole mitään tukiverkkoa koska asun ihan muualla kuin missä isovanhemmat, kaverit ja sukulaiset. Voihan sitä soitella mutta harva lähtisi varmaan tuhansia kilometrejä tulemaan paikanpäälle. Ihan rahalla ajattelin palkata apua jos väsyn tai en saa nukuttua. Jos ei olisi rahaa niin osaan verkostoitua kyllä. Suomessa on myös yksinhuoltajille yhdistyksiä missä voi tutustua toisiin yksinhuoltajiin. Ja mites nämä varamummo ym. palvelut?
Jo ennen lasten hankintaa pitäisi miettiä mitä tekee jos jää yksin/väsyy/ei saa nukuttua. Ihminen ei ole robotti mikä kestää ilman unta. Itse hakisin myös lapselle apua mikäli se ei nuku yöllä.
Rahalla hankittu tukiverkko ei vaan aina toimi. Huomasin tän kun etsin hoitajaa synnytykseen. En saanut, joten piti synnyttää yksin. Ensinnäkään mikään hoitajapalvelu ei tule nonstop varoajalla vaan tilaus tulee tehdä 2-3 vrk ennakkoon. Aina ei voi ennakoida vaan tarve tulee äkkiä.
Lisäksk hoitaja laskuttaa varallaolosta. Kun en tiennyt tarkkaan minä päivänä synnytän, olisi pitänyt ottaa n. 2 viikon pätkä varallaoloa (viikko ennen ja viikko jälkeen la:n) ja tältä ajalta hoitaja olisi 24h valmiudess. Ja sitten siitä 24h:sta maksetaan palkka. Laskepa mitä maksaa 24h palkkaa 14 vrk ajalta. Monta TONNIA. Pelkästä varallaolosta.Tukiverkottomia siis ollaan ja vaikka miten yritän verkostoitua niin ei onnistu, lähinnä sikso että kaikilla on ne isovanhemmat. En ne tarvi vaihtari-lastenhoitoa kun aina voi soittaa ne isovanhemmat. Pitäisi löytää toinen aidosti tukoverkoton perhe, sit vois toimia.
Tämä on kyllä jännä. Isovanhempien lastenhoito on ilmaista, kun taas vastavuorohoito maksaa sen että sitten itse pitäisi myös katsoa toisten lasten perään, ja sitä ei viitsitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi rakentaa tukiverkot kuntoon ennenkuin lapsi voi palata. Muuten olet vuoden päästä samassa tilanteessa.
Mikset verkostoitunut muiden yh-mammojen kanssa että voisitte auttaa toinen toistanne. Esim. Vuorotellen yökylään että toinen saa nukkua.
Kyllä pitäisi ennakoiden pitää huolta itsestään. Onhan se lapsellekin aika iso muutos että yhtäkkiä sijoitetaan uuteen kotiin ja sitten palautetaan takaisin kotiin missä turvaverkostoa ei olla osattu muodostaa.
Tässä yksi joka on 10 vuotta yrittänyt luoda verkostoa. Onnistui vain niin että minä olen se joka hoitaa muiden lapsia, takaisin sitä apua ei itselle saa. Helppo sanoa että luo tukiverkko, toteutus on oikeasti vaikeaa. Tämän ohjeen antajat ovat AINA itse hyvän tukiverkon omaavia ja isovanhemmat apuna. Eivät osaa ajatellakaan millaista on kun ei voi soittaa isovanhemmille tai sukulaisille.
Paljon joutui kokemaan pettymystä ja hyväksikäyttöä kun yrittää verkostoa luoda, eikä aina onnistu sittenkään.Minulla ei ole mitään tukiverkkoa koska asun ihan muualla kuin missä isovanhemmat, kaverit ja sukulaiset. Voihan sitä soitella mutta harva lähtisi varmaan tuhansia kilometrejä tulemaan paikanpäälle. Ihan rahalla ajattelin palkata apua jos väsyn tai en saa nukuttua. Jos ei olisi rahaa niin osaan verkostoitua kyllä. Suomessa on myös yksinhuoltajille yhdistyksiä missä voi tutustua toisiin yksinhuoltajiin. Ja mites nämä varamummo ym. palvelut?
Jo ennen lasten hankintaa pitäisi miettiä mitä tekee jos jää yksin/väsyy/ei saa nukuttua. Ihminen ei ole robotti mikä kestää ilman unta. Itse hakisin myös lapselle apua mikäli se ei nuku yöllä.
Rahalla hankittu tukiverkko ei vaan aina toimi. Huomasin tän kun etsin hoitajaa synnytykseen. En saanut, joten piti synnyttää yksin. Ensinnäkään mikään hoitajapalvelu ei tule nonstop varoajalla vaan tilaus tulee tehdä 2-3 vrk ennakkoon. Aina ei voi ennakoida vaan tarve tulee äkkiä.
Lisäksk hoitaja laskuttaa varallaolosta. Kun en tiennyt tarkkaan minä päivänä synnytän, olisi pitänyt ottaa n. 2 viikon pätkä varallaoloa (viikko ennen ja viikko jälkeen la:n) ja tältä ajalta hoitaja olisi 24h valmiudess. Ja sitten siitä 24h:sta maksetaan palkka. Laskepa mitä maksaa 24h palkkaa 14 vrk ajalta. Monta TONNIA. Pelkästä varallaolosta.Tukiverkottomia siis ollaan ja vaikka miten yritän verkostoitua niin ei onnistu, lähinnä sikso että kaikilla on ne isovanhemmat. En ne tarvi vaihtari-lastenhoitoa kun aina voi soittaa ne isovanhemmat. Pitäisi löytää toinen aidosti tukoverkoton perhe, sit vois toimia.
Tämä on kyllä jännä. Isovanhempien lastenhoito on ilmaista, kun taas vastavuorohoito maksaa sen että sitten itse pitäisi myös katsoa toisten lasten perään, ja sitä ei viitsitä.
Jos ajattelen omaa pikkulasten yh-aikaa, niin en olisi jaksanut enempää lapsia kerralla. Minulla oli joskus jonkun muun lapset ja se vei ne viimeisetkin voiman rippeet. Ei siinä auttanut, että vastavuoroisesti sai omansa joskus muualle. Helpompi oli olla koko ajan omien kanssa reunalla, kuin lisälapsien kanssa tippua reuna yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..No kun täällä nyt on useampi kysellyt tuosta päivähoidosta, niin koen olevani velvollinen vastaamaan. Lapsi on päivähoidossa ja minä olen työtön (ei puhettakaan, että tällä univajeella pystyisi käydä töissä, vaikka haluaisi). Arvelin, että tämä tieto aiheuttaa paskamyrskyn, että miten voi tällaisessa tilanteessa uupua. Kyllä voi. Jos yöunet rajottuu pariin tuntiin ja päivällä ei saa nukuttua ja viikonloppuisin ei lähes ollenkaan, niin kyllä voi loppua! Uniongelmien lisäksi lapsi on myös todella raivari-herkkä. Eli raivaroi päiväkodissa, joka ilta melkein neljästä kymmeneen, kunnes nukahtaa (mutta herää viimeistään 3h tuosta raivaroimaan) Saattaa suuttua sekopäisesti täysin mitättömistä asioista, esim. Siitä, että käyn vessassa, vaikka ovi auki, että pääsee tatvittaessa mukaan. Kokoajan saa kävellä "munankuorilla". Ja tämä käytös ei ole minun aiheuttamaani, kuten varmaan seuraava syytös kuuluu. Jo synnytyssairaalasta saamassani epikriisissä lukee, että "lapsi on epänormaalin itkuinen". Epäilen, että hän on erityislapsi, joten älkää verratko mihinkään normaalisti kiukutteleviin uhmiksiinne. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt jo aiemmin hakea hänelle apua jostain neuropsykiatrian puolelta. Siinä olen tehnyt ison virheen. Mutta nyt asiaa aletaan tutkia. Mutta loppukaneettina valvominen yhdistettynä äärimmäisen haastavaan käytökseen saattaa uuvuttaa loppuun. -ap
Ymmärrän täysin uupumuksen. Voisiko olla mahdollista että lapsella on myös jotain allergiaa?
Mun lapsi on myös todella voimakastahtoinen. On ollut tosi raskasta enkä kyllä olisi selvinnyt yksinhuoltajana ilman isovanhempien apua/tukea..
Nyt isompana 8-vuotiaana on yhtäkkiä alkanut itse rajoittamaan tiettyjen ruokien syöntiä, esim. useat hedelmät jättänyt yllättäen pois ja sanoo että hän on allerginen ja tulee suuhun ikävä tunne. Ehkä tuo luonnekin on vähän tasoittunut ja asiat on nykyään edes jotenkin neuvoteltavissa hänen kanssaan, mutta en sitten tiedä onko sillä mitään tekemistä allergian kanssa.Olen tosiaan ravannut lapsen kanssa lääkäreissä ihan vauvasta asti. Vauvana huusi kaikki valveillaoloaikansa. Ei viihtynyt lainkaan lattialla vatsallaan. Refluksi tutkittiin, mutta mitään varmaa diagnoosia ei saatu, vaikka pulautteli paljon. Lääkäri nosti kädet pystyyn, ettei tuohon ole lääkettä. Siispä tein kaikki kotikonstit, millä refluksivauvojen oloa helpotetaan. Huusi niin paljon, että motorinen kehitys viivästyi ja oppi ryömimään/konttaamaan todella myöhään. Kavelemään lähti 1v5kk ikäisenä. Fysioterapiassa ravattiin myös. No sitten tuli atopia-diagnoosi. Rasvausta koko elämä. Allergiat testattiin ja negatiivisia olivat tulokset. Joka raivarin hetkellä kysyn, sattuuko johonkin ja vastaa, ettei satu. Ilmeisesti vain raivostuu niin pahasti. Kaikki pienemmät pipit kyllä heti ilmoittaa ja käyttää puhalluttamassa. -ap
Kertomasi perusteella epäilisin kyllä jotain ruoka-ainealleriaa. Atopia oli myös mun lapsella kun oli pieni. Nykyään on virheetön iho. Tajusin, että ylipesin lasta tuolloin kun iho oireili, pieni lapsi ei edes tarvitse shampoota/saippuaa.
Olen sittemmin kiinnittänyt paljon huomiota, että lapsen ihoon ei pääse voimakkaita kemikaaleja. Esim. pyykinpesuaineet, niistä voi jäädä jäämiä. Järkytyin kun aikonaan huomasin miten vähän ja huonosti kone huuhtelee pyykkiä.
Sipaisen nykyään Weledan white mallow vartalorasvaa, apteekin rasvoja ei ole käytetty aikoihin. Kannattaa kiinnittää huomiota näihin asioihin niin se atopiakin saatta rauhoittua.Monet tosiaan itse aiheuttavat iho-ongelmat. Esimerkiksi kookosöljyä kylpyveteen. Ei saippuoita.
Pyykkeihin ei huuhteluainetta vaan pyykkietikka.
Kookosöljyä ei saa käyttää jatkuvasti. Se tukkii huokoset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..No kun täällä nyt on useampi kysellyt tuosta päivähoidosta, niin koen olevani velvollinen vastaamaan. Lapsi on päivähoidossa ja minä olen työtön (ei puhettakaan, että tällä univajeella pystyisi käydä töissä, vaikka haluaisi). Arvelin, että tämä tieto aiheuttaa paskamyrskyn, että miten voi tällaisessa tilanteessa uupua. Kyllä voi. Jos yöunet rajottuu pariin tuntiin ja päivällä ei saa nukuttua ja viikonloppuisin ei lähes ollenkaan, niin kyllä voi loppua! Uniongelmien lisäksi lapsi on myös todella raivari-herkkä. Eli raivaroi päiväkodissa, joka ilta melkein neljästä kymmeneen, kunnes nukahtaa (mutta herää viimeistään 3h tuosta raivaroimaan) Saattaa suuttua sekopäisesti täysin mitättömistä asioista, esim. Siitä, että käyn vessassa, vaikka ovi auki, että pääsee tatvittaessa mukaan. Kokoajan saa kävellä "munankuorilla". Ja tämä käytös ei ole minun aiheuttamaani, kuten varmaan seuraava syytös kuuluu. Jo synnytyssairaalasta saamassani epikriisissä lukee, että "lapsi on epänormaalin itkuinen". Epäilen, että hän on erityislapsi, joten älkää verratko mihinkään normaalisti kiukutteleviin uhmiksiinne. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt jo aiemmin hakea hänelle apua jostain neuropsykiatrian puolelta. Siinä olen tehnyt ison virheen. Mutta nyt asiaa aletaan tutkia. Mutta loppukaneettina valvominen yhdistettynä äärimmäisen haastavaan käytökseen saattaa uuvuttaa loppuun. -ap
Kaikkea hyvää sinulle ap ja hienoa että saat nyt tukea jaksamiseesi, vaikka surullista kun piti tilanteen mennä tähän pisteeseen.
Toivottavasti et koe loukkaavana, mutta aiemmin kirjoitit ettei lapsi lainkaan vierasta ja on sen luontoon ettei varmasti traumatisoidu tilanteesta. Eikä ilmeisesti ole moksiskaan sijaisperheeseen menosta? Tämäkin varmasti viittaa jonkin sortin erityisongelmaan, sillä vaikka lapsia on eri luontoisia niin kukaan "normaali" lapsi ei oireilematta siirry toiseen perheeseen asumaan. Tai siis se on aina kriisi lapselle. Voi olla että tuo kertoo joko jonkin sortin neurologisesta häiriöstä tai sitten ihan siitä että lapsen "vaikeus" hämää sinun arviointikykyä. Jonkinlainen kiintymyshäiriökinhän voi olla mahdollinen, jos lapsi on vauvasta asti on ollut erityisen itkuinen ja vaikea. Jos olet ihan yksin hoitanut, niin ei olisi ihme että tuo kuormitus olisi vaikuttanut kykyysi vastata vauvan tarpeisiin.
Toivottavasti saatte tosiaan myös tutkimuksia ja ihan aitoa tukea sinun vanhemmuuteen. Hienoa että sosiaalitoimesta ollaan niin myönteisiä. Älä syyllisty näistä kommenteista ja toivon todella ettet syyllisty minunkaan kommentistani. Olet varmasti aivan parhaasi tehnyt tilanteessasi. Jokainen tarvitsee apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauva tosiaan nukkui hyvin alusta asti eli heräsi vain kerran yössä syömään n.klo 04 ja silloin myös nopeasti vaihdoin vaipan ja hän jatkoi unia aamu 09 asti. Yöunille meni illalla klo 22 aikaan. En todellakaan alkanut herätellä useimmin koska vauva oli terve ja söi hyvin päivisin. Täydet yöt alkoi nukkua ihan itsekseen 3kk ikäisenä. Yöllä oli vain pieni yövalo ja ei turhia höpötelty. Vauva nukkui omassa pinnasängyssä joka oli meidän parisängyn vieressä. Uniongelmia ei ole tullut myöhemminkään vaan hän on yhä todella hyvä nukkuja kuten äitinsä ;) Jos saa unet ja syömiset toimimaan rutiinilla niin perusterveen lapsen kanssa on helppo elää. Virkeä lapsi jolla ei ole nälkä on yleensä tyytyväinen lapsi. Jos taas ei nuku eikä oikein syökään niin se on kyllä sellainen oravanpyörä mikä ruokkii itseään ja sitä on vaikea muuttaa mutta jos siinä onnistuu niin elämä helpottuu.
Meillä kyllä muuttui ihan itsekseen, kun saatiin lapsen oireet kuriin. Mutta alkuvuodet lapsi kärsii maitoallergiasta jota kukaan muu kuin minä ei tajunnut. Siinä ei himmeät yövalot auttaneet ym. Mutta kun kivut poistui, lapsi nukkuu pitkään, heräämättä ja levollisesti. Ihan samoilla metodeilla nukutettu kokoajan.
Paljon voimia! Voisiko lapsen ihottuman ja öisen huudon taustalla olla ruoka-allergioita ( joiden aiheuttaman vatsakivun vuoksi huutaa)? Tärkeää selvittää! Vaadi pääsyä tutkimuksiin. Usein luullaan virheellisesti vain atopiaksi. Oikea ruokavalio ja allergialääke voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja tilanne.
Mutta jos antaa lapsen sijoituksen niin täytyy ymmärtää että sillä on seurauksia. Ei se ole mikään lasten hoitoapu, josta voi noin vaan hakea lapsensa takaisin kun itsestä siltä tuntuu. Lapsen etu edellä siellä mennään ja hyvä niin. Täytty varmistaa että kotona tilanne on niin hyvä, ettei uutta sijoitusta tule taas hetken kuluttua ja että lapsella on turvallinen ja hyvä olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en minä edes tiennyt, että sijaisperheyttä voi tehdä työkseen! olin todella sinisilmäinen ja ajattelin, että nämä ihmiset ottaa lapsia hyvää hyvyyttään. (toki saavat siitä rahaa, muttei niin, että se olisi työpaikka). Tämä asia valkeni minulle vasta, ku sijaisäiti sanoi, että "tähän numeroon voit soittaa, tämä on meidän työnumero". Minkä takia sijaisperhe haluaisi luopua lapsesta, jos saa siitä rahaa? Siis enemmän rahaa kuin äiti omasta lapsesta lapsen elämiseen. Sen takia olen hieman panikoinut tässä.. Onko se heille kannattavaa luopua lapsesta? Jos olen ihan väärässä, niin korjatkaa. Ei ole mitään syytä herjaamiseen tai nimittelyyn. Nämä ovat sellaisia asioita, joista minulla ei ole juuri tietoa eikä siis mielipidettäkään. On myös minusta outoa, miten sijaisperhe löytyy puolessa tunnissa, mutta tukiperhettä ei edes vuodessa? -ap
Tuo perhe on todennäköisesti kriisiperhe, eli toisen vanhemmista täytyy ihan sääntöjen mukaan olla kotona, ei töissä kodin ulkopuolella. Hänkin tarvitsee silti rahaa ihan elämiseensä, ruokaan ja vuokraan ja sellaiseen. Siksi hän saa palkkaa. Hän tekee taatusti silti sydämestään sitä mitä tekee. Eikö kuitenkin ole hyvä, että lapsestasi huolehtii sellainen ihminen, jolla on aikaa ja voimia olla läsnä, eikä joku, joka työpäivän jälkeen uuvuksissa yrittää jaksaa vielä lapsenhoidonkin?
Tukiperheet ovat ihan tavallisia perheitä, joilla on työt ja velvollisuudet, ja ihan tavallinen elämä on useimmille ihan riittävän raskasta. Siksi tukiperheitä on vaikea saada.
Tässäpä hieman tietoa sijaisperheiden palkasta ja korvauksista:
- n. 3000€ per lapsi "aloitusrahaa"
- vähintään 420€/kk per lapsi kulujenkorvausta, verotonta tuloa
- lapsen iästä ja "haastavuudesta" ja erityistarpeista riippuen palkka n. 1000-2000€/kk per lapsi
- lisäksi lastensuojelu kustantaa muita tarpeita, esim. lomamatkat, tarpeen vaatiessa osallistuu isomman auton hankkimiseen jne. Sijaisperheet saavat myös "lomaa" sijaislapsistaan, jotka sijoitetaan toiseen perheeseen, jotta sijaisperhe saa levättyä
Eli kyllähän tuolla ihan kivoihin tienesteihin pääsee, varsinkin jos haalii itsellensä jopa VIISI sijoituslasta. Luulisi tuolla ruoan ja vuokran maksavan juu. Ei ihme, että sijaislapsista pidetään kiinni kynsin ja hampain.
Kun kerran on noin helppo ja rahakas bisnes, miksipä et siihen alkaisi?
Vai voiko olla, että ei se sitten ehkä ihan niin helppoa hommaa olekaan...
Eipä pidä paikkaansa. Aloitusrahaa saa jos saa. Tavallinen korvaus ei ole noin paljon. Sekä palkkiosta että korvauksesta menee vero. Lastensuojelu ei maksa lomamatkoja eikä todellakaan mitään automaksuja. Harrastuksiin voi saada tukea, mutta ei välttämättä saa. Viisi sijoitettua voi olla vain, jos osa on koululaisia. Voi kun tietäisitte miten tiukilla mekin sijaisperheenä olemme. Niin muutes lomia emme pidä ollenkaan.
Kaverillani on kolme sijaislasta kotonaan. Bruttokorvaukset ovat yhteensä vähän päälle viisi tonnia kuukaudessa, koska yhdestä saa korotetun korvauksen. Ihan kiva kuukausipalkka. Ei siinä töissä tarvitse käydäkään kummankaan, kun tulot ovat tuolla tasolla ihan sijaisvenhmmuudesta.
Täytyy olla korotukset kaikista ihan reippaasti, jos noinkin paljon saavat. Verothan tuostaa menee. En pidä kovin isona summana tuon kokoisen perheen elatukseen, jos kumpikaan ei käy töissä. Palkkio ja korvaus ovat eri asioita. Korvaukset kattavat lasten ruuat, vaatteet, harrastusvälineet jne. Työtähän tuossa on myös paljon. Eivät lapset itsekseen selviä siellä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..No kun täällä nyt on useampi kysellyt tuosta päivähoidosta, niin koen olevani velvollinen vastaamaan. Lapsi on päivähoidossa ja minä olen työtön (ei puhettakaan, että tällä univajeella pystyisi käydä töissä, vaikka haluaisi). Arvelin, että tämä tieto aiheuttaa paskamyrskyn, että miten voi tällaisessa tilanteessa uupua. Kyllä voi. Jos yöunet rajottuu pariin tuntiin ja päivällä ei saa nukuttua ja viikonloppuisin ei lähes ollenkaan, niin kyllä voi loppua! Uniongelmien lisäksi lapsi on myös todella raivari-herkkä. Eli raivaroi päiväkodissa, joka ilta melkein neljästä kymmeneen, kunnes nukahtaa (mutta herää viimeistään 3h tuosta raivaroimaan) Saattaa suuttua sekopäisesti täysin mitättömistä asioista, esim. Siitä, että käyn vessassa, vaikka ovi auki, että pääsee tatvittaessa mukaan. Kokoajan saa kävellä "munankuorilla". Ja tämä käytös ei ole minun aiheuttamaani, kuten varmaan seuraava syytös kuuluu. Jo synnytyssairaalasta saamassani epikriisissä lukee, että "lapsi on epänormaalin itkuinen". Epäilen, että hän on erityislapsi, joten älkää verratko mihinkään normaalisti kiukutteleviin uhmiksiinne. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt jo aiemmin hakea hänelle apua jostain neuropsykiatrian puolelta. Siinä olen tehnyt ison virheen. Mutta nyt asiaa aletaan tutkia. Mutta loppukaneettina valvominen yhdistettynä äärimmäisen haastavaan käytökseen saattaa uuvuttaa loppuun. -ap
Ymmärrän täysin uupumuksen. Voisiko olla mahdollista että lapsella on myös jotain allergiaa?
Mun lapsi on myös todella voimakastahtoinen. On ollut tosi raskasta enkä kyllä olisi selvinnyt yksinhuoltajana ilman isovanhempien apua/tukea..
Nyt isompana 8-vuotiaana on yhtäkkiä alkanut itse rajoittamaan tiettyjen ruokien syöntiä, esim. useat hedelmät jättänyt yllättäen pois ja sanoo että hän on allerginen ja tulee suuhun ikävä tunne. Ehkä tuo luonnekin on vähän tasoittunut ja asiat on nykyään edes jotenkin neuvoteltavissa hänen kanssaan, mutta en sitten tiedä onko sillä mitään tekemistä allergian kanssa.Olen tosiaan ravannut lapsen kanssa lääkäreissä ihan vauvasta asti. Vauvana huusi kaikki valveillaoloaikansa. Ei viihtynyt lainkaan lattialla vatsallaan. Refluksi tutkittiin, mutta mitään varmaa diagnoosia ei saatu, vaikka pulautteli paljon. Lääkäri nosti kädet pystyyn, ettei tuohon ole lääkettä. Siispä tein kaikki kotikonstit, millä refluksivauvojen oloa helpotetaan. Huusi niin paljon, että motorinen kehitys viivästyi ja oppi ryömimään/konttaamaan todella myöhään. Kavelemään lähti 1v5kk ikäisenä. Fysioterapiassa ravattiin myös. No sitten tuli atopia-diagnoosi. Rasvausta koko elämä. Allergiat testattiin ja negatiivisia olivat tulokset. Joka raivarin hetkellä kysyn, sattuuko johonkin ja vastaa, ettei satu. Ilmeisesti vain raivostuu niin pahasti. Kaikki pienemmät pipit kyllä heti ilmoittaa ja käyttää puhalluttamassa. -ap
Kertomasi perusteella epäilisin kyllä jotain ruoka-ainealleriaa. Atopia oli myös mun lapsella kun oli pieni. Nykyään on virheetön iho. Tajusin, että ylipesin lasta tuolloin kun iho oireili, pieni lapsi ei edes tarvitse shampoota/saippuaa.
Olen sittemmin kiinnittänyt paljon huomiota, että lapsen ihoon ei pääse voimakkaita kemikaaleja. Esim. pyykinpesuaineet, niistä voi jäädä jäämiä. Järkytyin kun aikonaan huomasin miten vähän ja huonosti kone huuhtelee pyykkiä.
Sipaisen nykyään Weledan white mallow vartalorasvaa, apteekin rasvoja ei ole käytetty aikoihin. Kannattaa kiinnittää huomiota näihin asioihin niin se atopiakin saatta rauhoittua.Monet tosiaan itse aiheuttavat iho-ongelmat. Esimerkiksi kookosöljyä kylpyveteen. Ei saippuoita.
Pyykkeihin ei huuhteluainetta vaan pyykkietikka.Kookosöljyä ei saa käyttää jatkuvasti. Se tukkii huokoset.
PARAFFINUM LIQUIDUM jota monissa tuotteissa ceridal ja vauvaöljy ovat niitä jotka tukkii. Kylpyyn kookos- tai manteliöljy sopii erinomaisesti, muutenkin ihon hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi rakentaa tukiverkot kuntoon ennenkuin lapsi voi palata. Muuten olet vuoden päästä samassa tilanteessa.
Mikset verkostoitunut muiden yh-mammojen kanssa että voisitte auttaa toinen toistanne. Esim. Vuorotellen yökylään että toinen saa nukkua.
Kyllä pitäisi ennakoiden pitää huolta itsestään. Onhan se lapsellekin aika iso muutos että yhtäkkiä sijoitetaan uuteen kotiin ja sitten palautetaan takaisin kotiin missä turvaverkostoa ei olla osattu muodostaa.
Tässä yksi joka on 10 vuotta yrittänyt luoda verkostoa. Onnistui vain niin että minä olen se joka hoitaa muiden lapsia, takaisin sitä apua ei itselle saa. Helppo sanoa että luo tukiverkko, toteutus on oikeasti vaikeaa. Tämän ohjeen antajat ovat AINA itse hyvän tukiverkon omaavia ja isovanhemmat apuna. Eivät osaa ajatellakaan millaista on kun ei voi soittaa isovanhemmille tai sukulaisille.
Paljon joutui kokemaan pettymystä ja hyväksikäyttöä kun yrittää verkostoa luoda, eikä aina onnistu sittenkään.Minulla ei ole mitään tukiverkkoa koska asun ihan muualla kuin missä isovanhemmat, kaverit ja sukulaiset. Voihan sitä soitella mutta harva lähtisi varmaan tuhansia kilometrejä tulemaan paikanpäälle. Ihan rahalla ajattelin palkata apua jos väsyn tai en saa nukuttua. Jos ei olisi rahaa niin osaan verkostoitua kyllä. Suomessa on myös yksinhuoltajille yhdistyksiä missä voi tutustua toisiin yksinhuoltajiin. Ja mites nämä varamummo ym. palvelut?
Jo ennen lasten hankintaa pitäisi miettiä mitä tekee jos jää yksin/väsyy/ei saa nukuttua. Ihminen ei ole robotti mikä kestää ilman unta. Itse hakisin myös lapselle apua mikäli se ei nuku yöllä.
Rahalla hankittu tukiverkko ei vaan aina toimi. Huomasin tän kun etsin hoitajaa synnytykseen. En saanut, joten piti synnyttää yksin. Ensinnäkään mikään hoitajapalvelu ei tule nonstop varoajalla vaan tilaus tulee tehdä 2-3 vrk ennakkoon. Aina ei voi ennakoida vaan tarve tulee äkkiä.
Lisäksk hoitaja laskuttaa varallaolosta. Kun en tiennyt tarkkaan minä päivänä synnytän, olisi pitänyt ottaa n. 2 viikon pätkä varallaoloa (viikko ennen ja viikko jälkeen la:n) ja tältä ajalta hoitaja olisi 24h valmiudess. Ja sitten siitä 24h:sta maksetaan palkka. Laskepa mitä maksaa 24h palkkaa 14 vrk ajalta. Monta TONNIA. Pelkästä varallaolosta.Tukiverkottomia siis ollaan ja vaikka miten yritän verkostoitua niin ei onnistu, lähinnä sikso että kaikilla on ne isovanhemmat. En ne tarvi vaihtari-lastenhoitoa kun aina voi soittaa ne isovanhemmat. Pitäisi löytää toinen aidosti tukoverkoton perhe, sit vois toimia.
Tämä on kyllä jännä. Isovanhempien lastenhoito on ilmaista, kun taas vastavuorohoito maksaa sen että sitten itse pitäisi myös katsoa toisten lasten perään, ja sitä ei viitsitä.
No mutta niinhän se on! Olen tuo tukiverkoton ja aina yrittänyt rakentaa verkkoa siten että tarjoan apua, otan naapurien lapsia hoitoon, autan muutoissa jne. Ne muutamat kerrat kun olen sitten takaisinpäin apua (pyytäminen on mulle vielä vaikeaa) niin on aina vastattu että ”ei nyt kerkee, koko kesä on kiirettä, ehkä syksyllä”. Ja sitä ei sitten koskan tule.
Minä olen siis tavallaan tukiverkko niille joilla ON JO tukiverkko ja vastineeksi mulla ei ole vieläkään tukiverkkoa. Tykkään lapsista ja autan mielelläni joten kyllä tää näinkin menee. Mutta välillä loukkaa kun palstalla jotkut syyttä tukiverkotonta ahneeksi ja itsekkääksi. Mun näkemyksen mukan se on joku muu!
Kiitos muuten niille jotka olisi olleet valmiita auttamaan. Melkein tippa tuli linssiin että joku tuntematonkin välittää minusta enemmän kuin omat vanhempani! Ihana että lämpimiä välittäviä vielä on, iusko ihmiskuntaan ilyy tällaisesta!
Loppukaneettina sanon vielä että jos niitä isovanhempia/kummeja tms ei elämässä ole niin ei sitä tukiverkkoa niin vaan sitten rakenneta, koskaan. Olen yrittänyt rahalla, vastavuorohoidolla jne mutta tulos on aina aika surkea. Te kellä isovanhemmat auttaa, kunpa ymmärtäisitte olla kiitollisia, teillä on uskomattoman hyvä tuuri että olette saaneet hyvät rakastavat isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3-vuotias. Olen ollut totaaliyksinhuoltaja koko tämän ajan. -ap
Ihmisten voimavarat ovat erilaisia. Itse olin totaaliyksinhuoltaja kahdelle alle 3-vuotiaalle lapselle. Ei ollut vaihtoehtoja. Ensimmäisen oman viikonloppuloman sain kun olivat 4 ja 6. Ei oltu sossun tai viranomaisten rekistereissä. Vaati kyllä paljon hoitaa homma himaan.
Tottakai saat lapsen takaisin, mutta et ihan heti ja helposti. Lastensuojelussa tarkkaillaan tilannetta aika pitkään, ettei vanhemmalle tule käsitystä että lapsen voi siirtää muualle heti kun ei jaksa itse hoitaa häntä. Erityisen väärin tilanne taitaa olla lapsen kannalta.
Älä tee väärin lastasi kohtaan toiste. Et olisi pystynyt ottamaan vaikka MLL:n lastenvahtia tai muuta ulkopuolista muutamaksi tunniksi? Itse jouduin näin tekemään pari kertaa uupumuksen vuoksi. Auttoi kun pääsin pois sieltä kotiympyröistä pariksi tunniksi hengittämään samaa ilmaa muiden ihmisten kanssa.
Pyydä apua muualta jos lähipiiri ei vastaa. Pääset paljon helpommalla.
Parissa tunnissako lepäät pois 3v yksinhuoltajuuden aiheuttaman uupumisen?
Hienoa että olet sankari joka tarvitsee omaa aikaa pari kertaa joka toinen vuosi! Isot aplodit, kumarrus ja kunniakirja sinulle!
Kuka idiootti laitttaa lapsensa huostaan, kun vähän väsyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..No kun täällä nyt on useampi kysellyt tuosta päivähoidosta, niin koen olevani velvollinen vastaamaan. Lapsi on päivähoidossa ja minä olen työtön (ei puhettakaan, että tällä univajeella pystyisi käydä töissä, vaikka haluaisi). Arvelin, että tämä tieto aiheuttaa paskamyrskyn, että miten voi tällaisessa tilanteessa uupua. Kyllä voi. Jos yöunet rajottuu pariin tuntiin ja päivällä ei saa nukuttua ja viikonloppuisin ei lähes ollenkaan, niin kyllä voi loppua! Uniongelmien lisäksi lapsi on myös todella raivari-herkkä. Eli raivaroi päiväkodissa, joka ilta melkein neljästä kymmeneen, kunnes nukahtaa (mutta herää viimeistään 3h tuosta raivaroimaan) Saattaa suuttua sekopäisesti täysin mitättömistä asioista, esim. Siitä, että käyn vessassa, vaikka ovi auki, että pääsee tatvittaessa mukaan. Kokoajan saa kävellä "munankuorilla". Ja tämä käytös ei ole minun aiheuttamaani, kuten varmaan seuraava syytös kuuluu. Jo synnytyssairaalasta saamassani epikriisissä lukee, että "lapsi on epänormaalin itkuinen". Epäilen, että hän on erityislapsi, joten älkää verratko mihinkään normaalisti kiukutteleviin uhmiksiinne. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt jo aiemmin hakea hänelle apua jostain neuropsykiatrian puolelta. Siinä olen tehnyt ison virheen. Mutta nyt asiaa aletaan tutkia. Mutta loppukaneettina valvominen yhdistettynä äärimmäisen haastavaan käytökseen saattaa uuvuttaa loppuun. -ap
Lapsi oireilee, koska et vaan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olen oikein ymmärtänyt niin nämä lasten nukkumisongelmat ovat joku suomalainen ilmiö ja "kansantauti"? Missä mennään vikaan ja mitä voisi tehdä toisin?
Ja tarkoitan tässä nyt perusterveitä vauvoja ja lapsia. Monissa maissa on ihan tavallista että n. 6kk vauvat nukkuu jo täydet yöt.
Ehkä syynä on valoisat yöt. Tuskinpa muissa maissa kaikki lapset nukkuvat samalla tavalla. Eiköhän sielläkin ole variaatioita.
Alue: Aihe vapaa
Tätä pelkään oman tyttäreni kohdalla. On 13-vuotias ja todella raskas hoidettava ollut aina. Ei ole ikinä syönyt kunnolla, vaatii palvelua, haukkuu, ei ikinä pyydä anteeksi, uhkailee,ymmärtää tahallaan väärin, stressaa ihan mitättömistä asioista, härnää veljeään... You name it.
Sitä toiveikkaana odottaa, että lapsi kasvaessaan muuttuu, mutta muuttuuko noin vaikea persoona ikinä. Tulee varmasti muistamaan lapsuudestaan vain ne asiat, jotka olivathänen mielestään huonosti ja kaikki tietysti on huonosti ja äiti on pska, vaikka parhaani teen.