Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Annoin lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja nyt
21.08.2019 |
On tosi paha fiilis, saanko lasta enää takaisin. Tilanteeseen ei siis liittynyt päihteitä eikä väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Kyse oli totaalisesta loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Lapsi lopetti nukkumisen ja minun oli saatava levätä ja koota itseni. Kaikki turvaverkot pettivät. Olin pyytänyt vanhempiani ottamaan lapsen hoitoon pariksi päiväksi, että saisin levättyä, mutta eivät ottaneet, lapsen isä ei ole juuri ollut mukana elämässämme ja oli muutoinkin tuolloin ulkomailla reissussa eikä minulla ole yhtään ystävää/kaveria, kelle olisin voinut antaa lapsen hoitoon yöksi tai pariksi. Ainut jäljelle jäänyt ratkaisu oli, että soitin itse sosiaalipäivystykseen ja pyysin sijoitusta. Jokainen sos.työntekijä/virkailija, kenen kanssa olen ollut puheissa ovat kertoneet aivan eriä kuin edeltäjänsä. Sosiaalipäivystyksen työntekijät lupasivat, että lapsi saattaa palata hyvinkin nopeasti, alle 30. päivässä, kun olen saanut levättyä ja seuraavana päivänä soittanut virkailija taas puhui paljon pidemmästä ajasta kuin kuukaudesta. Tämä em. soittaja myös yritti estää minua pitämästä yhteyttä sijaisäitiin tai lapseen, jotta "tilanne saadaan rahoutoitettua", vaikka sijaisäidin kanssa olimme jo sopineet, että soittelemme päivittäin kuulumiset ja olen saanut myös lapsen kanssa puhua. Myös nämä virkailijat, jotka lapsen hakivat lupasivat, että saan tavata lasta jo samalla viikolla, mutta tämä viimeisin virkailija puhui siihen tyyliin, etten saisi nähdä lasta hyvään toviin. Huomenna tulossa joku palaveri tilanteeseen liittyen. Onko muilla kokemusta kiireellisestä sijotuksesta ja miten tilanne on lopulta ratkennut? Mitä minun tulisi ottaa huomioon ja miten käyttäytyä, jotta tilanne ratkeaisi vaikkapa niin, että kiireellinen sijoitus muuttuisi avohuollon sijoitukseksi? Tässä kohtaa minua johdettiin harhaan, sillä kun päivystysvirkailijat hakivat lapsen, he kysyivät minulta, että jos lapsi nyt lähtee niin muuttaisinko mieleni jo seraavana päivänä? Siinä mielentilassa en oikein ymmärtänyt kysymystä ja vastasin, että saattaisi muuttua. Tästä johtuen sijoitus tehtin kiireellisenä eikä avohuollon toimenpiteenä, jotten olisi yhden hyvin nukutun yön jälkeen jo hakemassa lasta takaisin ja tilanne toistuisi tulevaisuudessa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kappalejaon puuttumista, mutta olen melkoisessa tunne myllerryksessä tällä hetkellä enkä jaksa miettiä oikeinkirjoittamista/asettelua. Toivottavasti joku ymmärtää.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen oikein ymmärtänyt niin nämä lasten nukkumisongelmat ovat joku suomalainen ilmiö ja "kansantauti"? Missä mennään vikaan ja mitä voisi tehdä toisin?
Ja tarkoitan tässä nyt perusterveitä vauvoja ja lapsia. Monissa maissa on ihan tavallista että n. 6kk vauvat nukkuu jo täydet yöt.
Ehkä syynä on valoisat yöt. Tuskinpa muissa maissa kaikki lapset nukkuvat samalla tavalla. Eiköhän sielläkin ole variaatioita.
Olen ulkosuomalainen ja saanut vauvani Etelä Euroopassa. Kyllä ne vauvat täällä valvoo samalla tavalla, mutta ero on kulttuurissa. Ensinnäkin perheet ovat läheisiä - ei täällä tulisi kuuloonkaan, ettei omat vanhemmat auta. Nykyään sentään ei enää asuta välttämättä saman katon alla, mutta lähekkäin kyllä. Apu on aina saatavilla.
Jos ei ole omaa tukiverkkoa (vanhemmat menehtyneet, olet ulkomaalainen jne) myös yhteisö on äärimmäisen empaattinen. Apua jos pyytää esimerkiksi äitien FB ryhmästä, sitä todella tarjotaan. Suomessa on vahva kulttuuri, että ”Kukin hoitakoon itse kakaransa” ja johan Suomi on vuodesta toiseen ollut tutkitusti Euroopan epäempaattisin maa. Täällä asuessa se ero todella on kuin yö ja päivä. Valtion toimesta (paikallinen neuvola esimerkiksi) tuetaan hyvin vahvasti jokaisen omaa äitiyttä eikä kukaan valita pienistä (hauku äitiä, joka antoi hedelmäsose pilttiä vaikka). On ollut meille paljon helpompaa saada lapsi täällä kuin se olisi ollut Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän monia hyviä perheitä, joita ei vaan ole kelpuutettu tukiperheiksi, vaikka on sellaista annettu ymmärtää ja pidetty pitkiä aikoja tukiperheeksi hakuprosessissa. Eli siitä varmaa johtuu, ettei tukiperheitä ole. Mikään perhe ei kelpaa joistakin mitättömistä syistä. Sen sijaan sijaisperheissä voi olla vaikka minkälaista kaltoinkohtelua.
Nyt lepää ja voimaannu! Älä kahlaa nettiä vaan ota aikaa levätä! Lapsen saat tietenkin takaisin! Tämänhän piti olla sinun voimaantumista varten. Ei panikoimista siis! Nyt vaan hyvällä mielellä perheen voimaantumista kohden.
Vierailija kirjoitti:
Kommentti oli aiheen: av palsta on toki av ja täällä trollaillaan paljon, mutta millainen ihmissaasta on se, joka aloituksen äidille ilkeilee, haukkuu tätä ja syyllistää törkeästi tukiverkkojen puutteesta (tyyliin itse valitsin paremmin mieheni, joten olen parempi ihminen)? Uskon, että karma kyllä kostaa ja pahasti. Toivon, ettei näillä ihmisillä oikeasti ole omia lapsia. Näin niitä Hitlereitä kasvatetaan.
Tuollaiset ilkeilijät on niitä joilla tuurilla on sattunut hyvät vanhemmt, joista on tullut loistava tukiverkko. Ja jolla hyvä puoliso, ja ystäviä, ja on kaikinpuolin hyväosainen.
Näillä hyväosaisilla usein vinksahtaa ajatusmaailma ja he alkavat uskoa että hyvä onni ja tuuri onkin heidän omaa ansiotaan, siis heillä asiat hyvin siksi kun ovat ITSE niin erinomaisia ihmisiä.
Sitten kun näkee/kuulee/lukee tukiverkottomasta huono-osaisesta, tulee heti ajatus että hevkilön omaa syytä, mitäs on typerä ja tyhmä ja epäonnistunut. Ja samalla ylpeys ja omanarvontunto roihahtaa että onneksi minä olen niin viisas että olen osannut itse hoitaa asiani ja saada tukiverkot ja läheiset.
Oikeesti kyse on sillasta sattumasta. Minäkkn satuin paskalla tuurilla syntymään luonnevikaisen väkivaltahullun lapseksi, ja lapsuus oli väkivaltaa ja pelkoa, aikuisuus yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta. Mikään mitä itse olisin tehnyt ei olisi vanhempiani voinut muuttaa muunlaisiksi. Pieni suloinen viaton vauva ei voi valita kotiaan mihin syntyy.
Olen huomannut että vähiten empatiaa on hyväosaisilla. Eniten niillä jotka ovat itsekin kokeneet kovia elämässään.
Kirjoita kaikki saamasi ohjeet ja muut olennaiset tiedot ylös päivämäärän kera. Myös omat yhteydenottosi, milloin otit ensimmäisen kerran yhteyttä lastensuojeluun jne.
Tyyliin "19.8. sosiaalityöntekijä nönnönnöö kertoi minulle puhelimessa, ettei minun tule pitää yhteyttä lapseen jotta hän asettuisi paremmin sijaisperheeseen". Kuvaile vain tosiasioita, älä esimerkiksi omia tunnetilojasi tai sitä miten sanat ovat järkyttäneet. Tällainen lista ei ole vedenpitävä todiste, mutta auttaa sinua todella paljon asioiden selvittämisessä ja puoliesi pitämisessä jos sitä joskus tarvitaan. Jos joudut hakemaan oikeusapua tms. tapahtumien etenemisestä on hyvä olla totuudenmukainen kuvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi rakentaa tukiverkot kuntoon ennenkuin lapsi voi palata. Muuten olet vuoden päästä samassa tilanteessa.
Mikset verkostoitunut muiden yh-mammojen kanssa että voisitte auttaa toinen toistanne. Esim. Vuorotellen yökylään että toinen saa nukkua.
Kyllä pitäisi ennakoiden pitää huolta itsestään. Onhan se lapsellekin aika iso muutos että yhtäkkiä sijoitetaan uuteen kotiin ja sitten palautetaan takaisin kotiin missä turvaverkostoa ei olla osattu muodostaa.
Tässä yksi joka on 10 vuotta yrittänyt luoda verkostoa. Onnistui vain niin että minä olen se joka hoitaa muiden lapsia, takaisin sitä apua ei itselle saa. Helppo sanoa että luo tukiverkko, toteutus on oikeasti vaikeaa. Tämän ohjeen antajat ovat AINA itse hyvän tukiverkon omaavia ja isovanhemmat apuna. Eivät osaa ajatellakaan millaista on kun ei voi soittaa isovanhemmille tai sukulaisille.
Paljon joutui kokemaan pettymystä ja hyväksikäyttöä kun yrittää verkostoa luoda, eikä aina onnistu sittenkään.Minulla ei ole mitään tukiverkkoa koska asun ihan muualla kuin missä isovanhemmat, kaverit ja sukulaiset. Voihan sitä soitella mutta harva lähtisi varmaan tuhansia kilometrejä tulemaan paikanpäälle. Ihan rahalla ajattelin palkata apua jos väsyn tai en saa nukuttua. Jos ei olisi rahaa niin osaan verkostoitua kyllä. Suomessa on myös yksinhuoltajille yhdistyksiä missä voi tutustua toisiin yksinhuoltajiin. Ja mites nämä varamummo ym. palvelut?
Jo ennen lasten hankintaa pitäisi miettiä mitä tekee jos jää yksin/väsyy/ei saa nukuttua. Ihminen ei ole robotti mikä kestää ilman unta. Itse hakisin myös lapselle apua mikäli se ei nuku yöllä.
Rahalla hankittu tukiverkko ei vaan aina toimi. Huomasin tän kun etsin hoitajaa synnytykseen. En saanut, joten piti synnyttää yksin. Ensinnäkään mikään hoitajapalvelu ei tule nonstop varoajalla vaan tilaus tulee tehdä 2-3 vrk ennakkoon. Aina ei voi ennakoida vaan tarve tulee äkkiä.
Lisäksk hoitaja laskuttaa varallaolosta. Kun en tiennyt tarkkaan minä päivänä synnytän, olisi pitänyt ottaa n. 2 viikon pätkä varallaoloa (viikko ennen ja viikko jälkeen la:n) ja tältä ajalta hoitaja olisi 24h valmiudess. Ja sitten siitä 24h:sta maksetaan palkka. Laskepa mitä maksaa 24h palkkaa 14 vrk ajalta. Monta TONNIA. Pelkästä varallaolosta.Tukiverkottomia siis ollaan ja vaikka miten yritän verkostoitua niin ei onnistu, lähinnä sikso että kaikilla on ne isovanhemmat. En ne tarvi vaihtari-lastenhoitoa kun aina voi soittaa ne isovanhemmat. Pitäisi löytää toinen aidosti tukoverkoton perhe, sit vois toimia.
Doulapalvelut on aika yleisesti käytössä, jos niihin ei ole varaa ja haluaa tehdä lapsen ilman miestä niin sitten ei muu auta kuin synnyttää yksin.
En kyllä ihan helposti lähtisi lapsia yksin tekemään jos ei olisi rahaa palveluihin tai laajaa tukiverkostoa.
Ja Suomessa on yhdistyksiä missä yh:t voivat verkostoitua. Myös Facebookissa satoja erilaisia mammaryhmiä missä voi verkostoitua ja tehdä vaihtareita joissa ei raha liiku. Jos ei osaa avata suutaan eikä verkostoitua yhtään niin onnea vaan sinne ”pärjään yksin” linjalle tai sosiaalihuollon asiakkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi rakentaa tukiverkot kuntoon ennenkuin lapsi voi palata. Muuten olet vuoden päästä samassa tilanteessa.
Mikset verkostoitunut muiden yh-mammojen kanssa että voisitte auttaa toinen toistanne. Esim. Vuorotellen yökylään että toinen saa nukkua.
Kyllä pitäisi ennakoiden pitää huolta itsestään. Onhan se lapsellekin aika iso muutos että yhtäkkiä sijoitetaan uuteen kotiin ja sitten palautetaan takaisin kotiin missä turvaverkostoa ei olla osattu muodostaa.
Tässä yksi joka on 10 vuotta yrittänyt luoda verkostoa. Onnistui vain niin että minä olen se joka hoitaa muiden lapsia, takaisin sitä apua ei itselle saa. Helppo sanoa että luo tukiverkko, toteutus on oikeasti vaikeaa. Tämän ohjeen antajat ovat AINA itse hyvän tukiverkon omaavia ja isovanhemmat apuna. Eivät osaa ajatellakaan millaista on kun ei voi soittaa isovanhemmille tai sukulaisille.
Paljon joutui kokemaan pettymystä ja hyväksikäyttöä kun yrittää verkostoa luoda, eikä aina onnistu sittenkään.Minulla ei ole mitään tukiverkkoa koska asun ihan muualla kuin missä isovanhemmat, kaverit ja sukulaiset. Voihan sitä soitella mutta harva lähtisi varmaan tuhansia kilometrejä tulemaan paikanpäälle. Ihan rahalla ajattelin palkata apua jos väsyn tai en saa nukuttua. Jos ei olisi rahaa niin osaan verkostoitua kyllä. Suomessa on myös yksinhuoltajille yhdistyksiä missä voi tutustua toisiin yksinhuoltajiin. Ja mites nämä varamummo ym. palvelut?
Jo ennen lasten hankintaa pitäisi miettiä mitä tekee jos jää yksin/väsyy/ei saa nukuttua. Ihminen ei ole robotti mikä kestää ilman unta. Itse hakisin myös lapselle apua mikäli se ei nuku yöllä.
Rahalla hankittu tukiverkko ei vaan aina toimi. Huomasin tän kun etsin hoitajaa synnytykseen. En saanut, joten piti synnyttää yksin. Ensinnäkään mikään hoitajapalvelu ei tule nonstop varoajalla vaan tilaus tulee tehdä 2-3 vrk ennakkoon. Aina ei voi ennakoida vaan tarve tulee äkkiä.
Lisäksk hoitaja laskuttaa varallaolosta. Kun en tiennyt tarkkaan minä päivänä synnytän, olisi pitänyt ottaa n. 2 viikon pätkä varallaoloa (viikko ennen ja viikko jälkeen la:n) ja tältä ajalta hoitaja olisi 24h valmiudess. Ja sitten siitä 24h:sta maksetaan palkka. Laskepa mitä maksaa 24h palkkaa 14 vrk ajalta. Monta TONNIA. Pelkästä varallaolosta.Tukiverkottomia siis ollaan ja vaikka miten yritän verkostoitua niin ei onnistu, lähinnä sikso että kaikilla on ne isovanhemmat. En ne tarvi vaihtari-lastenhoitoa kun aina voi soittaa ne isovanhemmat. Pitäisi löytää toinen aidosti tukoverkoton perhe, sit vois toimia.
Doulapalvelut on aika yleisesti käytössä, jos niihin ei ole varaa ja haluaa tehdä lapsen ilman miestä niin sitten ei muu auta kuin synnyttää yksin.
En kyllä ihan helposti lähtisi lapsia yksin tekemään jos ei olisi rahaa palveluihin tai laajaa tukiverkostoa.
Ja Suomessa on yhdistyksiä missä yh:t voivat verkostoitua. Myös Facebookissa satoja erilaisia mammaryhmiä missä voi verkostoitua ja tehdä vaihtareita joissa ei raha liiku. Jos ei osaa avata suutaan eikä verkostoitua yhtään niin onnea vaan sinne ”pärjään yksin” linjalle tai sosiaalihuollon asiakkaaksi.
Olen tuo jota lainasit ja taisit ymmärtää väärin, en ole tehnyt lpsia yksin vaan puolison kanssa. Joudun yksin synnyttämään kaksi nuorinta koska se mies joutui vahtimaan kotona lasta/lapsia.
Doulapalvelu oli kunnassamme ilmainen. Olisin saanut doulan synnytykseen ilmaiseksi ja doula olisi ollut valmiudessa lähtöön ilmaiseksi. Mutta kun en halunnut doulaa vaan puolison!
Se puolison saaminen sitten osoittautui mahdottomaksi, sillä lastenhotajalle olisi pitänyt maksaa 24h ajalta 14 vrk jaksolta palkka varallaolosta.
Eli doulan saisi mukaan, puolisoa ei millään ilveellä.
Olen 2 krt synnyttänyt yksin juuri siksi että hoitajan saaminen oli mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiverkon omaavat taas tyhminä pätemässä ja neuvomassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..No kun täällä nyt on useampi kysellyt tuosta päivähoidosta, niin koen olevani velvollinen vastaamaan. Lapsi on päivähoidossa ja minä olen työtön (ei puhettakaan, että tällä univajeella pystyisi käydä töissä, vaikka haluaisi). Arvelin, että tämä tieto aiheuttaa paskamyrskyn, että miten voi tällaisessa tilanteessa uupua. Kyllä voi. Jos yöunet rajottuu pariin tuntiin ja päivällä ei saa nukuttua ja viikonloppuisin ei lähes ollenkaan, niin kyllä voi loppua! Uniongelmien lisäksi lapsi on myös todella raivari-herkkä. Eli raivaroi päiväkodissa, joka ilta melkein neljästä kymmeneen, kunnes nukahtaa (mutta herää viimeistään 3h tuosta raivaroimaan) Saattaa suuttua sekopäisesti täysin mitättömistä asioista, esim. Siitä, että käyn vessassa, vaikka ovi auki, että pääsee tatvittaessa mukaan. Kokoajan saa kävellä "munankuorilla". Ja tämä käytös ei ole minun aiheuttamaani, kuten varmaan seuraava syytös kuuluu. Jo synnytyssairaalasta saamassani epikriisissä lukee, että "lapsi on epänormaalin itkuinen". Epäilen, että hän on erityislapsi, joten älkää verratko mihinkään normaalisti kiukutteleviin uhmiksiinne. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt jo aiemmin hakea hänelle apua jostain neuropsykiatrian puolelta. Siinä olen tehnyt ison virheen. Mutta nyt asiaa aletaan tutkia. Mutta loppukaneettina valvominen yhdistettynä äärimmäisen haastavaan käytökseen saattaa uuvuttaa loppuun. -ap
Kaikkea hyvää sinulle ap ja hienoa että saat nyt tukea jaksamiseesi, vaikka surullista kun piti tilanteen mennä tähän pisteeseen.
Toivottavasti et koe loukkaavana, mutta aiemmin kirjoitit ettei lapsi lainkaan vierasta ja on sen luontoon ettei varmasti traumatisoidu tilanteesta. Eikä ilmeisesti ole moksiskaan sijaisperheeseen menosta? Tämäkin varmasti viittaa jonkin sortin erityisongelmaan, sillä vaikka lapsia on eri luontoisia niin kukaan "normaali" lapsi ei oireilematta siirry toiseen perheeseen asumaan. Tai siis se on aina kriisi lapselle. Voi olla että tuo kertoo joko jonkin sortin neurologisesta häiriöstä tai sitten ihan siitä että lapsen "vaikeus" hämää sinun arviointikykyä. Jonkinlainen kiintymyshäiriökinhän voi olla mahdollinen, jos lapsi on vauvasta asti on ollut erityisen itkuinen ja vaikea. Jos olet ihan yksin hoitanut, niin ei olisi ihme että tuo kuormitus olisi vaikuttanut kykyysi vastata vauvan tarpeisiin.
Toivottavasti saatte tosiaan myös tutkimuksia ja ihan aitoa tukea sinun vanhemmuuteen. Hienoa että sosiaalitoimesta ollaan niin myönteisiä. Älä syyllisty näistä kommenteista ja toivon todella ettet syyllisty minunkaan kommentistani. Olet varmasti aivan parhaasi tehnyt tilanteessasi. Jokainen tarvitsee apua.
En syyllisty kommentistani, mutta nyt on pakko kysyä, kuinka se "kiintymysongelma" on muodostunut jo kohdun sisällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaisi auttaa jos soittaisit työparille, ja selvittäisit tilannetta. Jos teidän seudulla työparia ei ole (lukee päätöksessä esim. asiaa valmisteillen vieressä) niin soita johtavalle. Niin asiasta on sitten keskusteltava työntekijän/työryhmän kanssa. Ole rauhallinen, perustele.
Muista, että kiireellisen sijoituksen aikana arvioidaan lapsen tarvetta huostaanottoon. Kiireellinen voidaan purkaa, sitä voidaan jatkaa toiset 30 vrk, mutta jatko tarkoittaa usein jo huostaanoton valmisteluiden aloittamista. Jos jatkosta aletaan puhua, perusteet on oltava selkeät. Voit myös pyytää perhekuntoutukseen pääsyä, eli avohuollon sijoitusta yhdessä lapsen kanssa, tuolloin voit saada tukea omaan jaksamiseesi, ja osoittaa pärjäämisesi. Voit myös saada kotiisi tukea jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentti oli aiheen: av palsta on toki av ja täällä trollaillaan paljon, mutta millainen ihmissaasta on se, joka aloituksen äidille ilkeilee, haukkuu tätä ja syyllistää törkeästi tukiverkkojen puutteesta (tyyliin itse valitsin paremmin mieheni, joten olen parempi ihminen)? Uskon, että karma kyllä kostaa ja pahasti. Toivon, ettei näillä ihmisillä oikeasti ole omia lapsia. Näin niitä Hitlereitä kasvatetaan.
Tuollaiset ilkeilijät on niitä joilla tuurilla on sattunut hyvät vanhemmt, joista on tullut loistava tukiverkko. Ja jolla hyvä puoliso, ja ystäviä, ja on kaikinpuolin hyväosainen.
Näillä hyväosaisilla usein vinksahtaa ajatusmaailma ja he alkavat uskoa että hyvä onni ja tuuri onkin heidän omaa ansiotaan, siis heillä asiat hyvin siksi kun ovat ITSE niin erinomaisia ihmisiä.
Sitten kun näkee/kuulee/lukee tukiverkottomasta huono-osaisesta, tulee heti ajatus että hevkilön omaa syytä, mitäs on typerä ja tyhmä ja epäonnistunut. Ja samalla ylpeys ja omanarvontunto roihahtaa että onneksi minä olen niin viisas että olen osannut itse hoitaa asiani ja saada tukiverkot ja läheiset.Oikeesti kyse on sillasta sattumasta. Minäkkn satuin paskalla tuurilla syntymään luonnevikaisen väkivaltahullun lapseksi, ja lapsuus oli väkivaltaa ja pelkoa, aikuisuus yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta. Mikään mitä itse olisin tehnyt ei olisi vanhempiani voinut muuttaa muunlaisiksi. Pieni suloinen viaton vauva ei voi valita kotiaan mihin syntyy.
Olen huomannut että vähiten empatiaa on hyväosaisilla. Eniten niillä jotka ovat itsekin kokeneet kovia elämässään.
Olen muuten huomannut sen, että paljon lastenhoitoapua omilta vanhemmiltansa saavat vanhemmat ovat usein sellaisia, joilla itsellänsä ovat asiat aina olleet hieman retuperällä. Eli isovanhemmat eivät oikein luota, että vanhemmat kykenevät hyvään vanhemmuuteen ja huolehtimaan lapsesta kunnolla, kun ei oikein opiskelustakaan meinannut tulla mitään, on ollut ihmeellisiä parisuhdesekoiluja ja muuta tasapainottomuutta. Näitä sitten autetaan ja tuetaan lapsiperhearjessa sekä lastenhoitoavun muodossa että rahallisesti. Tällaisten vanhempien toimiessa kerrankin oikein, heitä siitä oikein kehutaan ja ylistetään. Positiivinen saavutus on jo sekin, kun ei olla jatkuvasti sekoilemassa. Eivät toki kaikki hyvän tukiverkon omaavat ole sellaisia, mutta itse olen juuri näihin tapauksiin törmännyt melko usein.
Kun taas asiansa kunnolla koko aikuisiän hoitaneiden luotetaan hoitavan lapsensakin erinomaisesti. Näitä vanhempia lähinnä kritisoidaan, jos joku ei yhtäkkiä menekään ihan täydellisesti, ja heille luetellaan vaatimuksia isovanhempien osalta, ei tarjota apua tai tukea, eikä edes anneta sitä pyydettäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tukiverkon omaavat taas tyhminä pätemässä ja neuvomassa...
Jep. Olisi aika mielenkiintoinen ajatusleikki: laitettaisiin tuollaiset pätijät vaikkapa ulkomaille asumaan pariksi vuodeksi pienten lasten kanssa ilman minkäänlaista tukiverkkoa, ja lisäksi uuteen kieli- ja kulttuurinympäristöön. Mites sitten suu pannaan? Voisi hymy hyytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukiverkon omaavat taas tyhminä pätemässä ja neuvomassa...
Jep. Olisi aika mielenkiintoinen ajatusleikki: laitettaisiin tuollaiset pätijät vaikkapa ulkomaille asumaan pariksi vuodeksi pienten lasten kanssa ilman minkäänlaista tukiverkkoa, ja lisäksi uuteen kieli- ja kulttuurinympäristöön. Mites sitten suu pannaan? Voisi hymy hyytyä.
Ei ne osaa toimia. Aina kun on pienikin ongelma, ”soitetaan isille ja äitille”. Ja ne vanhemmat sitten miettii, ratkoo, toteuttaa ja auttaa.
Mun naapurissa asuu just tollanen huipputukiverkollinen ja kummatkin isovanhemmat asuu samassa kaupungissa. Ei ole päivää etteikö jommatkummat isovanhemmat ole auttamassa. Päivittäin hoitavat ja kuskaavat lapsia, imuroivat, kolaavat lumet ja leikkaavat nurmikot, leipovat synttärikakut ja ostavat välikausivaatteet lapsille.
Itse olen tukiverkoton ja en ole saanut mihinkään mitään apua koskaan, silti pärjään.
No, kerran sattui erikoinen viikko kun naapurin toiset isovanhemmat oli lapissa ja toiset jossain ulkomailla. Yleensä näin ei ollut, sillä aina vahdittiin että vähintään toiset on 24/7 palvelualttiina lähistöllä.
No, naapurille tuli tilanne jossa lapselta irtosi hammas (ei maitohammas) ja lapsi piti viedä lääkäriin, hammaslääkäripäivystykseen. Tuli mun ovelle soittamaan kelloa ja sanoi että ”nyt tarviin apua, sun PITÄÄ AUTTAA mua nyt kun isovanhmpia ei ole, vie nyt lapsi lääkäriin ja auta mua”.
Häkellyin tästä niin etten osannut kieltäytyä. Pakkasin omat lapset autoon ja vein naapurin lapsineen päivystykseen, hoidin toista lasta vastaanoton aikana, kuskasin takas kotiin. Vasta illalla alkoi naurattaa että ei hitto mikä tapaus ja mihin suostuinkaan.
Mulle tuollanen olisi normisetti hoitaa yksin enkä kehtais apua edes pyytää, menisin vaikka taksilla lasten kanssa itse päivystykseen.
Mutta tuossa tuo auttamiseen tottunut ei osannut tehdä itse mitään suunnitelmaa eikä toimia, vaan piti tulla tukiverkoton hakemaan auttajaksi. Sanomattakin selvää että vastavuoroista apua en ole saanut :)
Nyt naurattaa lähinnä, yritän silti suhtautua ymmärtäväksesti. Jos aina joka ongelmaan on rahkaisu se että ”soitan vanhemmille” niin varmaan joka tilanteessa on vaan se yksi vaitoehto eli pyytää apua joltain. Se ei ole ollenkaan vaihtoehto että ratkaisen asian itse....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin niin surullista ajatella, miten paljon on perheitä jotka tarvisi apua, mutta eivät sitä saa. Sellaisiakin joille riittäisi se että joku olisi pari tuntia viikossa lapsen kanssa että voisi levätä tai tehdä jotain omaa juttua. Mä olen 25v, työssäkäyvä lapseton sinkku ja mielelläni auttaisin jotain perhettä tai perheitä vaikka pari tuntia viikossa, kävisin lapsen kanssa puistossa, uimassa tai vaikka leffassa jos olisi vähän isompi lapsi. Harmi että omassa kaveripiirissä tai suvussa ei ole lapsia oikeastaan ollenkaan. Tykkään tosi paljon lapsista, harmikseni omia en ole vielä "saanut".
Toki tiedostan että kukaan tuskin luottaa johonkin randomiin joka vauvapalstalla tarjoaa apuaan :D Mietinkin lähinnä että olisiko mulla mahdollisuuksia päästä vaikka tukiperheeksi tms tai edes jonkinlaiseksi avuksi jotain "virallista" reittiä pitkin. En tiedä millaisia vaatimuksia on, olen matalasti koulutettu, asun melko vaatimattomasti perus vuokrakämpässä. Teen töitä suurimmaksi osaksi kotoa käsin joten aikataulukin on aika vapaa. Ehkä täytyy alkaa ottamaan selvää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukiverkon omaavat taas tyhminä pätemässä ja neuvomassa...
Jep. Olisi aika mielenkiintoinen ajatusleikki: laitettaisiin tuollaiset pätijät vaikkapa ulkomaille asumaan pariksi vuodeksi pienten lasten kanssa ilman minkäänlaista tukiverkkoa, ja lisäksi uuteen kieli- ja kulttuurinympäristöön. Mites sitten suu pannaan? Voisi hymy hyytyä.
Ei ne osaa toimia. Aina kun on pienikin ongelma, ”soitetaan isille ja äitille”. Ja ne vanhemmat sitten miettii, ratkoo, toteuttaa ja auttaa.
Mun naapurissa asuu just tollanen huipputukiverkollinen ja kummatkin isovanhemmat asuu samassa kaupungissa. Ei ole päivää etteikö jommatkummat isovanhemmat ole auttamassa. Päivittäin hoitavat ja kuskaavat lapsia, imuroivat, kolaavat lumet ja leikkaavat nurmikot, leipovat synttärikakut ja ostavat välikausivaatteet lapsille.
Itse olen tukiverkoton ja en ole saanut mihinkään mitään apua koskaan, silti pärjään.No, kerran sattui erikoinen viikko kun naapurin toiset isovanhemmat oli lapissa ja toiset jossain ulkomailla. Yleensä näin ei ollut, sillä aina vahdittiin että vähintään toiset on 24/7 palvelualttiina lähistöllä.
No, naapurille tuli tilanne jossa lapselta irtosi hammas (ei maitohammas) ja lapsi piti viedä lääkäriin, hammaslääkäripäivystykseen. Tuli mun ovelle soittamaan kelloa ja sanoi että ”nyt tarviin apua, sun PITÄÄ AUTTAA mua nyt kun isovanhmpia ei ole, vie nyt lapsi lääkäriin ja auta mua”.
Häkellyin tästä niin etten osannut kieltäytyä. Pakkasin omat lapset autoon ja vein naapurin lapsineen päivystykseen, hoidin toista lasta vastaanoton aikana, kuskasin takas kotiin. Vasta illalla alkoi naurattaa että ei hitto mikä tapaus ja mihin suostuinkaan.
Mulle tuollanen olisi normisetti hoitaa yksin enkä kehtais apua edes pyytää, menisin vaikka taksilla lasten kanssa itse päivystykseen.Mutta tuossa tuo auttamiseen tottunut ei osannut tehdä itse mitään suunnitelmaa eikä toimia, vaan piti tulla tukiverkoton hakemaan auttajaksi. Sanomattakin selvää että vastavuoroista apua en ole saanut :)
Nyt naurattaa lähinnä, yritän silti suhtautua ymmärtäväksesti. Jos aina joka ongelmaan on rahkaisu se että ”soitan vanhemmille” niin varmaan joka tilanteessa on vaan se yksi vaitoehto eli pyytää apua joltain. Se ei ole ollenkaan vaihtoehto että ratkaisen asian itse....
0/5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukiverkon omaavat taas tyhminä pätemässä ja neuvomassa...
Jep. Olisi aika mielenkiintoinen ajatusleikki: laitettaisiin tuollaiset pätijät vaikkapa ulkomaille asumaan pariksi vuodeksi pienten lasten kanssa ilman minkäänlaista tukiverkkoa, ja lisäksi uuteen kieli- ja kulttuurinympäristöön. Mites sitten suu pannaan? Voisi hymy hyytyä.
Ei ne osaa toimia. Aina kun on pienikin ongelma, ”soitetaan isille ja äitille”. Ja ne vanhemmat sitten miettii, ratkoo, toteuttaa ja auttaa.
Mun naapurissa asuu just tollanen huipputukiverkollinen ja kummatkin isovanhemmat asuu samassa kaupungissa. Ei ole päivää etteikö jommatkummat isovanhemmat ole auttamassa. Päivittäin hoitavat ja kuskaavat lapsia, imuroivat, kolaavat lumet ja leikkaavat nurmikot, leipovat synttärikakut ja ostavat välikausivaatteet lapsille.
Itse olen tukiverkoton ja en ole saanut mihinkään mitään apua koskaan, silti pärjään.No, kerran sattui erikoinen viikko kun naapurin toiset isovanhemmat oli lapissa ja toiset jossain ulkomailla. Yleensä näin ei ollut, sillä aina vahdittiin että vähintään toiset on 24/7 palvelualttiina lähistöllä.
No, naapurille tuli tilanne jossa lapselta irtosi hammas (ei maitohammas) ja lapsi piti viedä lääkäriin, hammaslääkäripäivystykseen. Tuli mun ovelle soittamaan kelloa ja sanoi että ”nyt tarviin apua, sun PITÄÄ AUTTAA mua nyt kun isovanhmpia ei ole, vie nyt lapsi lääkäriin ja auta mua”.
Häkellyin tästä niin etten osannut kieltäytyä. Pakkasin omat lapset autoon ja vein naapurin lapsineen päivystykseen, hoidin toista lasta vastaanoton aikana, kuskasin takas kotiin. Vasta illalla alkoi naurattaa että ei hitto mikä tapaus ja mihin suostuinkaan.
Mulle tuollanen olisi normisetti hoitaa yksin enkä kehtais apua edes pyytää, menisin vaikka taksilla lasten kanssa itse päivystykseen.Mutta tuossa tuo auttamiseen tottunut ei osannut tehdä itse mitään suunnitelmaa eikä toimia, vaan piti tulla tukiverkoton hakemaan auttajaksi. Sanomattakin selvää että vastavuoroista apua en ole saanut :)
Nyt naurattaa lähinnä, yritän silti suhtautua ymmärtäväksesti. Jos aina joka ongelmaan on rahkaisu se että ”soitan vanhemmille” niin varmaan joka tilanteessa on vaan se yksi vaitoehto eli pyytää apua joltain. Se ei ole ollenkaan vaihtoehto että ratkaisen asian itse....
0/5
Sun mielestä ehkä 0/5 mutta tämä on totta.
Hei AP,
Yksinhuoltajana 7 vuotta olleena ymmärrän sinua täysin.
Älä välitä mistään syyllistyksestä mitä täällä toiset toteuttaa.
Asun itse ulkomailla mutta jos asuisin ajomatkan päässä tarjoutuisin auttamaan.
Voimia sinulle.
miksi et hankkinut tukiperhettä mieluummin? meillä asuu naapurissa perhe joilla2 omaa + miehellä 1 ekasta liitosta, on sijoituksesta yksi adoptoitu ja sijaislapsi. tämä äiti vihaa suorastaan tätä lasta joka on sijoituksessa heillä. ihan sama mitä tapahtuu lapsi saa huudot yms. tämä adoptoitu poika on lisäksi eräälle naapurille todennut että äiti haluaa et sijoituksessa oleva poika olkoon vaikka erno lähtee vaihtoon heiltä.
Ei oo erno lähtenyt heiltä koska äiti ei ilmeisesti halua myöntää heikkouttaan ja laittaa lasta parempaan perheeseen. mieluummin kasvattaa erakoituneen yksinolijan....
Vierailija kirjoitti:
miksi et hankkinut tukiperhettä mieluummin? meillä asuu naapurissa perhe joilla2 omaa + miehellä 1 ekasta liitosta, on sijoituksesta yksi adoptoitu ja sijaislapsi. tämä äiti vihaa suorastaan tätä lasta joka on sijoituksessa heillä. ihan sama mitä tapahtuu lapsi saa huudot yms. tämä adoptoitu poika on lisäksi eräälle naapurille todennut että äiti haluaa et sijoituksessa oleva poika olkoon vaikka erno lähtee vaihtoon heiltä.
Ei oo erno lähtenyt heiltä koska äiti ei ilmeisesti halua myöntää heikkouttaan ja laittaa lasta parempaan perheeseen. mieluummin kasvattaa erakoituneen yksinolijan....
Opettele lukemaan.
Alue: Aihe vapaa
Kommentti oli aiheen: av palsta on toki av ja täällä trollaillaan paljon, mutta millainen ihmissaasta on se, joka aloituksen äidille ilkeilee, haukkuu tätä ja syyllistää törkeästi tukiverkkojen puutteesta (tyyliin itse valitsin paremmin mieheni, joten olen parempi ihminen)? Uskon, että karma kyllä kostaa ja pahasti. Toivon, ettei näillä ihmisillä oikeasti ole omia lapsia. Näin niitä Hitlereitä kasvatetaan.