Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Annoin lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja nyt
21.08.2019 |
On tosi paha fiilis, saanko lasta enää takaisin. Tilanteeseen ei siis liittynyt päihteitä eikä väkivaltaa tai muuta vastaavaa. Kyse oli totaalisesta loppuunpalamisesta ja uupumisesta. Lapsi lopetti nukkumisen ja minun oli saatava levätä ja koota itseni. Kaikki turvaverkot pettivät. Olin pyytänyt vanhempiani ottamaan lapsen hoitoon pariksi päiväksi, että saisin levättyä, mutta eivät ottaneet, lapsen isä ei ole juuri ollut mukana elämässämme ja oli muutoinkin tuolloin ulkomailla reissussa eikä minulla ole yhtään ystävää/kaveria, kelle olisin voinut antaa lapsen hoitoon yöksi tai pariksi. Ainut jäljelle jäänyt ratkaisu oli, että soitin itse sosiaalipäivystykseen ja pyysin sijoitusta. Jokainen sos.työntekijä/virkailija, kenen kanssa olen ollut puheissa ovat kertoneet aivan eriä kuin edeltäjänsä. Sosiaalipäivystyksen työntekijät lupasivat, että lapsi saattaa palata hyvinkin nopeasti, alle 30. päivässä, kun olen saanut levättyä ja seuraavana päivänä soittanut virkailija taas puhui paljon pidemmästä ajasta kuin kuukaudesta. Tämä em. soittaja myös yritti estää minua pitämästä yhteyttä sijaisäitiin tai lapseen, jotta "tilanne saadaan rahoutoitettua", vaikka sijaisäidin kanssa olimme jo sopineet, että soittelemme päivittäin kuulumiset ja olen saanut myös lapsen kanssa puhua. Myös nämä virkailijat, jotka lapsen hakivat lupasivat, että saan tavata lasta jo samalla viikolla, mutta tämä viimeisin virkailija puhui siihen tyyliin, etten saisi nähdä lasta hyvään toviin. Huomenna tulossa joku palaveri tilanteeseen liittyen. Onko muilla kokemusta kiireellisestä sijotuksesta ja miten tilanne on lopulta ratkennut? Mitä minun tulisi ottaa huomioon ja miten käyttäytyä, jotta tilanne ratkeaisi vaikkapa niin, että kiireellinen sijoitus muuttuisi avohuollon sijoitukseksi? Tässä kohtaa minua johdettiin harhaan, sillä kun päivystysvirkailijat hakivat lapsen, he kysyivät minulta, että jos lapsi nyt lähtee niin muuttaisinko mieleni jo seraavana päivänä? Siinä mielentilassa en oikein ymmärtänyt kysymystä ja vastasin, että saattaisi muuttua. Tästä johtuen sijoitus tehtin kiireellisenä eikä avohuollon toimenpiteenä, jotten olisi yhden hyvin nukutun yön jälkeen jo hakemassa lasta takaisin ja tilanne toistuisi tulevaisuudessa. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kappalejaon puuttumista, mutta olen melkoisessa tunne myllerryksessä tällä hetkellä enkä jaksa miettiä oikeinkirjoittamista/asettelua. Toivottavasti joku ymmärtää.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en minä edes tiennyt, että sijaisperheyttä voi tehdä työkseen! olin todella sinisilmäinen ja ajattelin, että nämä ihmiset ottaa lapsia hyvää hyvyyttään. (toki saavat siitä rahaa, muttei niin, että se olisi työpaikka). Tämä asia valkeni minulle vasta, ku sijaisäiti sanoi, että "tähän numeroon voit soittaa, tämä on meidän työnumero". Minkä takia sijaisperhe haluaisi luopua lapsesta, jos saa siitä rahaa? Siis enemmän rahaa kuin äiti omasta lapsesta lapsen elämiseen. Sen takia olen hieman panikoinut tässä.. Onko se heille kannattavaa luopua lapsesta? Jos olen ihan väärässä, niin korjatkaa. Ei ole mitään syytä herjaamiseen tai nimittelyyn. Nämä ovat sellaisia asioita, joista minulla ei ole juuri tietoa eikä siis mielipidettäkään. On myös minusta outoa, miten sijaisperhe löytyy puolessa tunnissa, mutta tukiperhettä ei edes vuodessa? -ap
Tuo perhe on todennäköisesti kriisiperhe, eli toisen vanhemmista täytyy ihan sääntöjen mukaan olla kotona, ei töissä kodin ulkopuolella. Hänkin tarvitsee silti rahaa ihan elämiseensä, ruokaan ja vuokraan ja sellaiseen. Siksi hän saa palkkaa. Hän tekee taatusti silti sydämestään sitä mitä tekee. Eikö kuitenkin ole hyvä, että lapsestasi huolehtii sellainen ihminen, jolla on aikaa ja voimia olla läsnä, eikä joku, joka työpäivän jälkeen uuvuksissa yrittää jaksaa vielä lapsenhoidonkin?
Tukiperheet ovat ihan tavallisia perheitä, joilla on työt ja velvollisuudet, ja ihan tavallinen elämä on useimmille ihan riittävän raskasta. Siksi tukiperheitä on vaikea saada.
Tässäpä hieman tietoa sijaisperheiden palkasta ja korvauksista:
- n. 3000€ per lapsi "aloitusrahaa"
- vähintään 420€/kk per lapsi kulujenkorvausta, verotonta tuloa
- lapsen iästä ja "haastavuudesta" ja erityistarpeista riippuen palkka n. 1000-2000€/kk per lapsi
- lisäksi lastensuojelu kustantaa muita tarpeita, esim. lomamatkat, tarpeen vaatiessa osallistuu isomman auton hankkimiseen jne. Sijaisperheet saavat myös "lomaa" sijaislapsistaan, jotka sijoitetaan toiseen perheeseen, jotta sijaisperhe saa levättyä
Eli kyllähän tuolla ihan kivoihin tienesteihin pääsee, varsinkin jos haalii itsellensä jopa VIISI sijoituslasta. Luulisi tuolla ruoan ja vuokran maksavan juu. Ei ihme, että sijaislapsista pidetään kiinni kynsin ja hampain.
Kun kerran on noin helppo ja rahakas bisnes, miksipä et siihen alkaisi?
Vai voiko olla, että ei se sitten ehkä ihan niin helppoa hommaa olekaan...
Eipä pidä paikkaansa. Aloitusrahaa saa jos saa. Tavallinen korvaus ei ole noin paljon. Sekä palkkiosta että korvauksesta menee vero. Lastensuojelu ei maksa lomamatkoja eikä todellakaan mitään automaksuja. Harrastuksiin voi saada tukea, mutta ei välttämättä saa. Viisi sijoitettua voi olla vain, jos osa on koululaisia. Voi kun tietäisitte miten tiukilla mekin sijaisperheenä olemme. Niin muutes lomia emme pidä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vauva tosiaan nukkui hyvin alusta asti eli heräsi vain kerran yössä syömään n.klo 04 ja silloin myös nopeasti vaihdoin vaipan ja hän jatkoi unia aamu 09 asti. Yöunille meni illalla klo 22 aikaan. En todellakaan alkanut herätellä useimmin koska vauva oli terve ja söi hyvin päivisin. Täydet yöt alkoi nukkua ihan itsekseen 3kk ikäisenä. Yöllä oli vain pieni yövalo ja ei turhia höpötelty. Vauva nukkui omassa pinnasängyssä joka oli meidän parisängyn vieressä. Uniongelmia ei ole tullut myöhemminkään vaan hän on yhä todella hyvä nukkuja kuten äitinsä ;) Jos saa unet ja syömiset toimimaan rutiinilla niin perusterveen lapsen kanssa on helppo elää. Virkeä lapsi jolla ei ole nälkä on yleensä tyytyväinen lapsi. Jos taas ei nuku eikä oikein syökään niin se on kyllä sellainen oravanpyörä mikä ruokkii itseään ja sitä on vaikea muuttaa mutta jos siinä onnistuu niin elämä helpottuu.
Vierailija kirjoitti:
"Rauhoittumisajat" ja sopeutumisjaksot, joiden aikana sinun ei anneta pitää lapseesi yhteyttä, ovat laittomia. Älä suostu sellaisiin. Tiedän, että vanhentuneita ja laittomia käytäntöjä on kentällä edelleen, hanki tarvittaessa oikeusapua. Voit olla yhteistyökykyinen ja ystävällinen, vaikket tingikään omista oikeuksistasi äitinä.
T. vielä yksi sos.tt.
Lähipiirissä oli tapaus jossa otettiin huostaan kymmenisen vuotta sitten pieni vauva. Oliko tuo rajoittaminen silloin laitonta?
Yhteydenpitoa rajoitettiin aluksi todella paljon. Isovanhemmatkaan eivät voineet nähdä lasta kuin kerran 2-3kk välein. Eihän vauva ollut ehtinyt edes kiintyä vanhempaansa tai isovanhempiin kun niin pieni oli, melkein vastasyntynyt kun lähti sijaiskotiin.
Lapsen sijaisvanhempi ei koskaan juuri ole itse pitänyt yhteyttä, tapaamisia nykyäänkin on todella harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en minä edes tiennyt, että sijaisperheyttä voi tehdä työkseen! olin todella sinisilmäinen ja ajattelin, että nämä ihmiset ottaa lapsia hyvää hyvyyttään. (toki saavat siitä rahaa, muttei niin, että se olisi työpaikka). Tämä asia valkeni minulle vasta, ku sijaisäiti sanoi, että "tähän numeroon voit soittaa, tämä on meidän työnumero". Minkä takia sijaisperhe haluaisi luopua lapsesta, jos saa siitä rahaa? Siis enemmän rahaa kuin äiti omasta lapsesta lapsen elämiseen. Sen takia olen hieman panikoinut tässä.. Onko se heille kannattavaa luopua lapsesta? Jos olen ihan väärässä, niin korjatkaa. Ei ole mitään syytä herjaamiseen tai nimittelyyn. Nämä ovat sellaisia asioita, joista minulla ei ole juuri tietoa eikä siis mielipidettäkään. On myös minusta outoa, miten sijaisperhe löytyy puolessa tunnissa, mutta tukiperhettä ei edes vuodessa? -ap
Tuo perhe on todennäköisesti kriisiperhe, eli toisen vanhemmista täytyy ihan sääntöjen mukaan olla kotona, ei töissä kodin ulkopuolella. Hänkin tarvitsee silti rahaa ihan elämiseensä, ruokaan ja vuokraan ja sellaiseen. Siksi hän saa palkkaa. Hän tekee taatusti silti sydämestään sitä mitä tekee. Eikö kuitenkin ole hyvä, että lapsestasi huolehtii sellainen ihminen, jolla on aikaa ja voimia olla läsnä, eikä joku, joka työpäivän jälkeen uuvuksissa yrittää jaksaa vielä lapsenhoidonkin?
Tukiperheet ovat ihan tavallisia perheitä, joilla on työt ja velvollisuudet, ja ihan tavallinen elämä on useimmille ihan riittävän raskasta. Siksi tukiperheitä on vaikea saada.
Tässäpä hieman tietoa sijaisperheiden palkasta ja korvauksista:
- n. 3000€ per lapsi "aloitusrahaa"
- vähintään 420€/kk per lapsi kulujenkorvausta, verotonta tuloa
- lapsen iästä ja "haastavuudesta" ja erityistarpeista riippuen palkka n. 1000-2000€/kk per lapsi
- lisäksi lastensuojelu kustantaa muita tarpeita, esim. lomamatkat, tarpeen vaatiessa osallistuu isomman auton hankkimiseen jne. Sijaisperheet saavat myös "lomaa" sijaislapsistaan, jotka sijoitetaan toiseen perheeseen, jotta sijaisperhe saa levättyä
Eli kyllähän tuolla ihan kivoihin tienesteihin pääsee, varsinkin jos haalii itsellensä jopa VIISI sijoituslasta. Luulisi tuolla ruoan ja vuokran maksavan juu. Ei ihme, että sijaislapsista pidetään kiinni kynsin ja hampain.
Kun kerran on noin helppo ja rahakas bisnes, miksipä et siihen alkaisi?
Vai voiko olla, että ei se sitten ehkä ihan niin helppoa hommaa olekaan...
Eipä pidä paikkaansa. Aloitusrahaa saa jos saa. Tavallinen korvaus ei ole noin paljon. Sekä palkkiosta että korvauksesta menee vero. Lastensuojelu ei maksa lomamatkoja eikä todellakaan mitään automaksuja. Harrastuksiin voi saada tukea, mutta ei välttämättä saa. Viisi sijoitettua voi olla vain, jos osa on koululaisia. Voi kun tietäisitte miten tiukilla mekin sijaisperheenä olemme. Niin muutes lomia emme pidä ollenkaan.
Kaverillani on kolme sijaislasta kotonaan. Bruttokorvaukset ovat yhteensä vähän päälle viisi tonnia kuukaudessa, koska yhdestä saa korotetun korvauksen. Ihan kiva kuukausipalkka. Ei siinä töissä tarvitse käydäkään kummankaan, kun tulot ovat tuolla tasolla ihan sijaisvenhmmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on VIISI lasta 3...12v joita hoidan yksinhuoltajana. Kaksi on erityislasta. Minulla ei ole suojaverkostoa ja olen toissa. Lapset koulussa ja tarhassa.
Miten 3vn kanssa ei seivia.
Viisilapsisen perheen keskimmäisenä olisin todellakin toivonut että joku sossu olisi puuttunut jossain vaiheessa kotioloihimme... Kaksi erityislasta oli meidänkin perheessä. Käytännössä me lapset itse itsemme kasvatimme, koko ajan piti olla niitä nuorempia vahtimassa jne. Turha jeesustella, saatat itsekin olla oikeasti täysin sokea lapsiesi tarpeille, siinähän ne sivussa menee. Onneksi ap haki apua. Ja joo, meistä lapsista on useampi kärsinyt mielenterveysongelmista aikuisiässä. Äitimme ei näe että lapsuudessamme olisi ollut mitään vikaa, täysin sokea menneisyydelle.
Olisiko sinun mielestäsi ollut parempi elää lapsuutesi lastensuojelutapauksena? Sinua olisi pompoteltu sijaisperheestä toiseen, sitten taas lastenkotiin ja lopuksi laitokseen. Olisiko se ollut parempi, kuin se, että jouduit vahtimaan pienempiä sisaruksia? Muualla päin maailmaa on ihan normaalia isompien sisarusten auttaa lastenhoidossa, eikä se missään nimessä ole mikään lastensuojeluasia, vaan ihan normaaleista perhesiteistä kyse. Et kertonut kovin paljon tai tarkkaan kotioloistasi lapsuudessasi, mutta tuon kirjoituksesi perusteella ei mielestäni mitään väärää.
Tapauksessani meitä ei olisi mihinkään sijoitusperheeseen laitettu, vaan todennäköisesti järjestetty juuri joku tukiperhe, lapsille psykologista apua tai olisimme päässeet vaikka jollekin tuetulle lomalle tms. Kun katsoo miten sisarukseni nyt aikuisena pärjää, niin jonkun olisi todellakin pitänyt puuttua.
Onko sinusta normaalia, että esimerkiksi 14-vuotias lapsi on erityislapsisisaruksestaan jatkuvasti vastuussa? Siis lapsesta jonka kanssa aikuisetkaan ei pärjää, saati toinen lapsi? Koko perhe-elämä pyöri näiden kahden erityisen ympärillä, me muut olimme todellakin täysin heitteillä. Oireilin tosi pahasti koulussa, ihme ettei kukaan tehnyt lasua, eikö kukaan oikeasti nähnyt, kuullut, välittänyt...
Mikä saa sinut luulemaan, että olisitte saaneet tukiperheen? Harvinaista herkkua sellaiset tukiperheet - yleensä ratkaisu on huostaanotto. Joten toistan kysymykesi: Olisiko sinun mielestäsi ollut parempi elää lapsuutesi lastensuojelutapauksena? Sinua olisi pompoteltu sijaisperheestä toiseen, sitten taas lastenkotiin ja lopuksi laitokseen. Olisiko se ollut parempi, kuin se, että jouduit vahtimaan pienempiä sisaruksia?
Miksi oletat, että häntä olisi pompoteltu paikasta toiseen???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..
No kun täällä nyt on useampi kysellyt tuosta päivähoidosta, niin koen olevani velvollinen vastaamaan. Lapsi on päivähoidossa ja minä olen työtön (ei puhettakaan, että tällä univajeella pystyisi käydä töissä, vaikka haluaisi). Arvelin, että tämä tieto aiheuttaa paskamyrskyn, että miten voi tällaisessa tilanteessa uupua. Kyllä voi. Jos yöunet rajottuu pariin tuntiin ja päivällä ei saa nukuttua ja viikonloppuisin ei lähes ollenkaan, niin kyllä voi loppua! Uniongelmien lisäksi lapsi on myös todella raivari-herkkä. Eli raivaroi päiväkodissa, joka ilta melkein neljästä kymmeneen, kunnes nukahtaa (mutta herää viimeistään 3h tuosta raivaroimaan) Saattaa suuttua sekopäisesti täysin mitättömistä asioista, esim. Siitä, että käyn vessassa, vaikka ovi auki, että pääsee tatvittaessa mukaan. Kokoajan saa kävellä "munankuorilla". Ja tämä käytös ei ole minun aiheuttamaani, kuten varmaan seuraava syytös kuuluu. Jo synnytyssairaalasta saamassani epikriisissä lukee, että "lapsi on epänormaalin itkuinen". Epäilen, että hän on erityislapsi, joten älkää verratko mihinkään normaalisti kiukutteleviin uhmiksiinne. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt jo aiemmin hakea hänelle apua jostain neuropsykiatrian puolelta. Siinä olen tehnyt ison virheen. Mutta nyt asiaa aletaan tutkia. Mutta loppukaneettina valvominen yhdistettynä äärimmäisen haastavaan käytökseen saattaa uuvuttaa loppuun. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja en minä edes tiennyt, että sijaisperheyttä voi tehdä työkseen! olin todella sinisilmäinen ja ajattelin, että nämä ihmiset ottaa lapsia hyvää hyvyyttään. (toki saavat siitä rahaa, muttei niin, että se olisi työpaikka). Tämä asia valkeni minulle vasta, ku sijaisäiti sanoi, että "tähän numeroon voit soittaa, tämä on meidän työnumero". Minkä takia sijaisperhe haluaisi luopua lapsesta, jos saa siitä rahaa? Siis enemmän rahaa kuin äiti omasta lapsesta lapsen elämiseen. Sen takia olen hieman panikoinut tässä.. Onko se heille kannattavaa luopua lapsesta? Jos olen ihan väärässä, niin korjatkaa. Ei ole mitään syytä herjaamiseen tai nimittelyyn. Nämä ovat sellaisia asioita, joista minulla ei ole juuri tietoa eikä siis mielipidettäkään. On myös minusta outoa, miten sijaisperhe löytyy puolessa tunnissa, mutta tukiperhettä ei edes vuodessa? -ap
Tuo perhe on todennäköisesti kriisiperhe, eli toisen vanhemmista täytyy ihan sääntöjen mukaan olla kotona, ei töissä kodin ulkopuolella. Hänkin tarvitsee silti rahaa ihan elämiseensä, ruokaan ja vuokraan ja sellaiseen. Siksi hän saa palkkaa. Hän tekee taatusti silti sydämestään sitä mitä tekee. Eikö kuitenkin ole hyvä, että lapsestasi huolehtii sellainen ihminen, jolla on aikaa ja voimia olla läsnä, eikä joku, joka työpäivän jälkeen uuvuksissa yrittää jaksaa vielä lapsenhoidonkin?
Tukiperheet ovat ihan tavallisia perheitä, joilla on työt ja velvollisuudet, ja ihan tavallinen elämä on useimmille ihan riittävän raskasta. Siksi tukiperheitä on vaikea saada.
Tässäpä hieman tietoa sijaisperheiden palkasta ja korvauksista:
- n. 3000€ per lapsi "aloitusrahaa"
- vähintään 420€/kk per lapsi kulujenkorvausta, verotonta tuloa
- lapsen iästä ja "haastavuudesta" ja erityistarpeista riippuen palkka n. 1000-2000€/kk per lapsi
- lisäksi lastensuojelu kustantaa muita tarpeita, esim. lomamatkat, tarpeen vaatiessa osallistuu isomman auton hankkimiseen jne. Sijaisperheet saavat myös "lomaa" sijaislapsistaan, jotka sijoitetaan toiseen perheeseen, jotta sijaisperhe saa levättyä
Eli kyllähän tuolla ihan kivoihin tienesteihin pääsee, varsinkin jos haalii itsellensä jopa VIISI sijoituslasta. Luulisi tuolla ruoan ja vuokran maksavan juu. Ei ihme, että sijaislapsista pidetään kiinni kynsin ja hampain.
Kun kerran on noin helppo ja rahakas bisnes, miksipä et siihen alkaisi?
Vai voiko olla, että ei se sitten ehkä ihan niin helppoa hommaa olekaan...
Eipä pidä paikkaansa. Aloitusrahaa saa jos saa. Tavallinen korvaus ei ole noin paljon. Sekä palkkiosta että korvauksesta menee vero. Lastensuojelu ei maksa lomamatkoja eikä todellakaan mitään automaksuja. Harrastuksiin voi saada tukea, mutta ei välttämättä saa. Viisi sijoitettua voi olla vain, jos osa on koululaisia. Voi kun tietäisitte miten tiukilla mekin sijaisperheenä olemme. Niin muutes lomia emme pidä ollenkaan.
Kaverillani on kolme sijaislasta kotonaan. Bruttokorvaukset ovat yhteensä vähän päälle viisi tonnia kuukaudessa, koska yhdestä saa korotetun korvauksen. Ihan kiva kuukausipalkka. Ei siinä töissä tarvitse käydäkään kummankaan, kun tulot ovat tuolla tasolla ihan sijaisvenhmmuudesta.
Bruttokorvaus 5000 miinus verot. Ja sillä netolla elätetään sitten 5 ihmistä? Oletan, että toisen täytyy käydä ihan töissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..No kun täällä nyt on useampi kysellyt tuosta päivähoidosta, niin koen olevani velvollinen vastaamaan. Lapsi on päivähoidossa ja minä olen työtön (ei puhettakaan, että tällä univajeella pystyisi käydä töissä, vaikka haluaisi). Arvelin, että tämä tieto aiheuttaa paskamyrskyn, että miten voi tällaisessa tilanteessa uupua. Kyllä voi. Jos yöunet rajottuu pariin tuntiin ja päivällä ei saa nukuttua ja viikonloppuisin ei lähes ollenkaan, niin kyllä voi loppua! Uniongelmien lisäksi lapsi on myös todella raivari-herkkä. Eli raivaroi päiväkodissa, joka ilta melkein neljästä kymmeneen, kunnes nukahtaa (mutta herää viimeistään 3h tuosta raivaroimaan) Saattaa suuttua sekopäisesti täysin mitättömistä asioista, esim. Siitä, että käyn vessassa, vaikka ovi auki, että pääsee tatvittaessa mukaan. Kokoajan saa kävellä "munankuorilla". Ja tämä käytös ei ole minun aiheuttamaani, kuten varmaan seuraava syytös kuuluu. Jo synnytyssairaalasta saamassani epikriisissä lukee, että "lapsi on epänormaalin itkuinen". Epäilen, että hän on erityislapsi, joten älkää verratko mihinkään normaalisti kiukutteleviin uhmiksiinne. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt jo aiemmin hakea hänelle apua jostain neuropsykiatrian puolelta. Siinä olen tehnyt ison virheen. Mutta nyt asiaa aletaan tutkia. Mutta loppukaneettina valvominen yhdistettynä äärimmäisen haastavaan käytökseen saattaa uuvuttaa loppuun. -ap
Ymmärrän täysin uupumuksen. Voisiko olla mahdollista että lapsella on myös jotain allergiaa?
Mun lapsi on myös todella voimakastahtoinen. On ollut tosi raskasta enkä kyllä olisi selvinnyt yksinhuoltajana ilman isovanhempien apua/tukea..
Nyt isompana 8-vuotiaana on yhtäkkiä alkanut itse rajoittamaan tiettyjen ruokien syöntiä, esim. useat hedelmät jättänyt yllättäen pois ja sanoo että hän on allerginen ja tulee suuhun ikävä tunne. Ehkä tuo luonnekin on vähän tasoittunut ja asiat on nykyään edes jotenkin neuvoteltavissa hänen kanssaan, mutta en sitten tiedä onko sillä mitään tekemistä allergian kanssa.
Miten työttömän kersa on saanu päivähoitopaikan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten työttömän kersa on saanu päivähoitopaikan?
Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Miten työttömän kersa on saanu päivähoitopaikan?
Mä voin vastata. Se on kuule nykyajan oletusarvo semmoinen, että lapsi pitää viedä saamaan ”laadukasta” ”varhaiskasvatusta” mieluiten aina 3v lähtien. Kun eihän vanhempi voi mitenkään osata kasvattaa lasta ja lapsessa on lähtökohtaisesti jotain vikaa. Siellä sitten sillitpinossa kasvatetaan kunnon kansalaisia niin että osataan olla. Lapsen oma-aloitteisuus ja luovuus on kaukainen muisto vain kun lapsi menee kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten työttömän kersa on saanu päivähoitopaikan?
Eiks ne oo puolipäiväisinä? Varhaiskasvatusta on kaikille 3v täyttäneille. Eli ap joutuu aamulla raahaamaan lapsen hoitoon huonosti nukutun yön jälkeen ja hakemaan jo puolilta päivin pois. Siinä ei ehdi nukahtaa, jos stressaa että nukkuu yli lapsen hakuajasta ja on ruoanlaittoa yms. tehtävänä ennen kuin haastava lapsi on taas paikalla.
Näin arvelen sen perusteella, että tuttu äiti on työtön ja osa lapsista on päiväkodissa, osa jo koulussa ja vauva kotona.
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Oletko esim facebookin kautta saanut yhteyttä lähellä oleviin ihmisiin, jotka voisivat olla tukenasi ja sinä vastaavasti heille tukena. Kun saa, niin myös jaksaa antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..No kun täällä nyt on useampi kysellyt tuosta päivähoidosta, niin koen olevani velvollinen vastaamaan. Lapsi on päivähoidossa ja minä olen työtön (ei puhettakaan, että tällä univajeella pystyisi käydä töissä, vaikka haluaisi). Arvelin, että tämä tieto aiheuttaa paskamyrskyn, että miten voi tällaisessa tilanteessa uupua. Kyllä voi. Jos yöunet rajottuu pariin tuntiin ja päivällä ei saa nukuttua ja viikonloppuisin ei lähes ollenkaan, niin kyllä voi loppua! Uniongelmien lisäksi lapsi on myös todella raivari-herkkä. Eli raivaroi päiväkodissa, joka ilta melkein neljästä kymmeneen, kunnes nukahtaa (mutta herää viimeistään 3h tuosta raivaroimaan) Saattaa suuttua sekopäisesti täysin mitättömistä asioista, esim. Siitä, että käyn vessassa, vaikka ovi auki, että pääsee tatvittaessa mukaan. Kokoajan saa kävellä "munankuorilla". Ja tämä käytös ei ole minun aiheuttamaani, kuten varmaan seuraava syytös kuuluu. Jo synnytyssairaalasta saamassani epikriisissä lukee, että "lapsi on epänormaalin itkuinen". Epäilen, että hän on erityislapsi, joten älkää verratko mihinkään normaalisti kiukutteleviin uhmiksiinne. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt jo aiemmin hakea hänelle apua jostain neuropsykiatrian puolelta. Siinä olen tehnyt ison virheen. Mutta nyt asiaa aletaan tutkia. Mutta loppukaneettina valvominen yhdistettynä äärimmäisen haastavaan käytökseen saattaa uuvuttaa loppuun. -ap
Ymmärrän täysin uupumuksen. Voisiko olla mahdollista että lapsella on myös jotain allergiaa?
Mun lapsi on myös todella voimakastahtoinen. On ollut tosi raskasta enkä kyllä olisi selvinnyt yksinhuoltajana ilman isovanhempien apua/tukea..
Nyt isompana 8-vuotiaana on yhtäkkiä alkanut itse rajoittamaan tiettyjen ruokien syöntiä, esim. useat hedelmät jättänyt yllättäen pois ja sanoo että hän on allerginen ja tulee suuhun ikävä tunne. Ehkä tuo luonnekin on vähän tasoittunut ja asiat on nykyään edes jotenkin neuvoteltavissa hänen kanssaan, mutta en sitten tiedä onko sillä mitään tekemistä allergian kanssa.
Olen tosiaan ravannut lapsen kanssa lääkäreissä ihan vauvasta asti. Vauvana huusi kaikki valveillaoloaikansa. Ei viihtynyt lainkaan lattialla vatsallaan. Refluksi tutkittiin, mutta mitään varmaa diagnoosia ei saatu, vaikka pulautteli paljon. Lääkäri nosti kädet pystyyn, ettei tuohon ole lääkettä. Siispä tein kaikki kotikonstit, millä refluksivauvojen oloa helpotetaan. Huusi niin paljon, että motorinen kehitys viivästyi ja oppi ryömimään/konttaamaan todella myöhään. Kavelemään lähti 1v5kk ikäisenä. Fysioterapiassa ravattiin myös. No sitten tuli atopia-diagnoosi. Rasvausta koko elämä. Allergiat testattiin ja negatiivisia olivat tulokset. Joka raivarin hetkellä kysyn, sattuuko johonkin ja vastaa, ettei satu. Ilmeisesti vain raivostuu niin pahasti. Kaikki pienemmät pipit kyllä heti ilmoittaa ja käyttää puhalluttamassa. -ap
Jos lapsi raivoaa yötä päivää, niin mahtaako meluisasta, levottomasta hoitopaikasta olla mitään hyötyä. Ehkä jopa haittaa. Väsynyt lapsi uupuu ja raivoaa entistä enemmän, koska käy koko ajan ylikierroksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotias jo ymmärtää kaivata äitiään, surullista.
Minkälaiset vanhemmat sinulla oikein on jos eivät voineet muutamaksi päiväksi ottaa lasta?En minäkään ymmärrä, miten yhtään ketään voi tuollalailla jättää pulaan. Melko itsekkäitä ovat. Heille se olisi ollut päivä pari, nyt se on ehkä lapsen loppuelämä. -ap
Turha syyllistää ja sälyttää vastuuta tilanteesta isovanhempien niskaan. Sinä itse olet vastuussa lapsesi tilanteesta, sinä pyysit hakemaan lapsen pois.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta huolehtia lapsestasi, jos hoitaisivat lasta joskus se olisi lahjaan verrattava asia, vapaaehtoinen apu jonka toiselle antaa tai sitten omaksi iloksi pyytää lasta hoitoon.
Vaikka isovanhemmat eivät hoitaisi ei se tarkoita, että olisi jotenkin pahoja. Mistä heidänkin syynsä tietää, voihan olla vaikka, että heidän jaksaminen ei riitä. Jokaisella omat syynsä ja vaikkei olisi niin ei ole velvollisuutta ottaa eikä näin ollen oikeutta pettyä heihin tai olla vihainen.Siis mitä paskaa taas? Jos äiti on lopenuupunut ja romahtamispisteessä, ja pyytää hetken ajan apua lapsen isovanhemmilta, niin kyllä, se todellakin on isovanhempien velvollisuus isovanhempana ja ihan vain vaikka ihmisenä auttaa. Jos minulle kävisi noin, ettei oma vanhempi auttaisi noin epätoivoisessa tilanteessa, niin laittaisin kyllä välit poikki ikuisiksi ajoiksi. Lapsenlasta tuollaiset isovanhemmat eivät näkisi enää ikinä.
Ei ole velvollisuus, toki suotavaa. Itse auttaisin lastani kyllä vastaavassa tilanteessa mikäli olisi mahdollista.
Velvollisuus on ainoastaan vanhemmilla / huoltajilla. Jokainen voi omien tuntemusten ja muiden kohtelun mukaan sitten päättää kenen kanssa on minkäkin verran tekemisissä.Velvollisuuksia on niin juridisia kuin moraalisia. Olen kyllä sitä mieltä, että isovanhemman moraalinen velvollisuus on auttaa perhettä akuutissa hädässä. Mitä ihmeen bio-robotteja te oikein olette? Mihin ovat kadonneet inhimillisyys ja moraali?
Suuret ikäluokat keksivät tän että kukin pärjätköön omillaan. Tietenkin vasta sen jälkeen kun olivat pmat lapsensa hoidattaneet isovanhemmilla. Mun vanhemmat juurikin hokee että jokainen hoitaa omat ongelmansa, jokaine hoitakoon lapsensa, he ei auta ketään.
Mitä nyt se vaan unohtui että itse saivat kymmeniätuhansia tunteja apua itse aiknaan...
Minä olen kolmen lapsen yh. Lapset harvoin missään. Isovanhemmilla kerran vuodessa. Olen sitä mieltä, että velvollisuutta ei ole, vaan mahdollista ottaa hoitoon jos haluaa.
Ei ole velvollisuutta HOITAA lapsia toistuvasti mutta on jukoliste velvollisuus AUTTAA elämän ja kuoleman hädässä.
T. Se jolla äiti löi luurin korvaan kun hätätilanteessa itkien pyysin apua - siis yhden ainoan kerran
Onnettomuuspaikalle sattuessa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotias jo ymmärtää kaivata äitiään, surullista.
Minkälaiset vanhemmat sinulla oikein on jos eivät voineet muutamaksi päiväksi ottaa lasta?En minäkään ymmärrä, miten yhtään ketään voi tuollalailla jättää pulaan. Melko itsekkäitä ovat. Heille se olisi ollut päivä pari, nyt se on ehkä lapsen loppuelämä. -ap
Turha syyllistää ja sälyttää vastuuta tilanteesta isovanhempien niskaan. Sinä itse olet vastuussa lapsesi tilanteesta, sinä pyysit hakemaan lapsen pois.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta huolehtia lapsestasi, jos hoitaisivat lasta joskus se olisi lahjaan verrattava asia, vapaaehtoinen apu jonka toiselle antaa tai sitten omaksi iloksi pyytää lasta hoitoon.
Vaikka isovanhemmat eivät hoitaisi ei se tarkoita, että olisi jotenkin pahoja. Mistä heidänkin syynsä tietää, voihan olla vaikka, että heidän jaksaminen ei riitä. Jokaisella omat syynsä ja vaikkei olisi niin ei ole velvollisuutta ottaa eikä näin ollen oikeutta pettyä heihin tai olla vihainen.Siis mitä paskaa taas? Jos äiti on lopenuupunut ja romahtamispisteessä, ja pyytää hetken ajan apua lapsen isovanhemmilta, niin kyllä, se todellakin on isovanhempien velvollisuus isovanhempana ja ihan vain vaikka ihmisenä auttaa. Jos minulle kävisi noin, ettei oma vanhempi auttaisi noin epätoivoisessa tilanteessa, niin laittaisin kyllä välit poikki ikuisiksi ajoiksi. Lapsenlasta tuollaiset isovanhemmat eivät näkisi enää ikinä.
Ei ole velvollisuus, toki suotavaa. Itse auttaisin lastani kyllä vastaavassa tilanteessa mikäli olisi mahdollista.
Velvollisuus on ainoastaan vanhemmilla / huoltajilla. Jokainen voi omien tuntemusten ja muiden kohtelun mukaan sitten päättää kenen kanssa on minkäkin verran tekemisissä.Velvollisuuksia on niin juridisia kuin moraalisia. Olen kyllä sitä mieltä, että isovanhemman moraalinen velvollisuus on auttaa perhettä akuutissa hädässä. Mitä ihmeen bio-robotteja te oikein olette? Mihin ovat kadonneet inhimillisyys ja moraali?
Suuret ikäluokat keksivät tän että kukin pärjätköön omillaan. Tietenkin vasta sen jälkeen kun olivat pmat lapsensa hoidattaneet isovanhemmilla. Mun vanhemmat juurikin hokee että jokainen hoitaa omat ongelmansa, jokaine hoitakoon lapsensa, he ei auta ketään.
Mitä nyt se vaan unohtui että itse saivat kymmeniätuhansia tunteja apua itse aiknaan...
Minä olen kolmen lapsen yh. Lapset harvoin missään. Isovanhemmilla kerran vuodessa. Olen sitä mieltä, että velvollisuutta ei ole, vaan mahdollista ottaa hoitoon jos haluaa.
Ei ole velvollisuutta HOITAA lapsia toistuvasti mutta on jukoliste velvollisuus AUTTAA elämän ja kuoleman hädässä.
T. Se jolla äiti löi luurin korvaan kun hätätilanteessa itkien pyysin apua - siis yhden ainoan kerran
Juttu lähti siitä, kun vastuuta lapsesta yritettiin vierittää isovanhemmille. Mukamas heidän vika, että on huostassa. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..No kun täällä nyt on useampi kysellyt tuosta päivähoidosta, niin koen olevani velvollinen vastaamaan. Lapsi on päivähoidossa ja minä olen työtön (ei puhettakaan, että tällä univajeella pystyisi käydä töissä, vaikka haluaisi). Arvelin, että tämä tieto aiheuttaa paskamyrskyn, että miten voi tällaisessa tilanteessa uupua. Kyllä voi. Jos yöunet rajottuu pariin tuntiin ja päivällä ei saa nukuttua ja viikonloppuisin ei lähes ollenkaan, niin kyllä voi loppua! Uniongelmien lisäksi lapsi on myös todella raivari-herkkä. Eli raivaroi päiväkodissa, joka ilta melkein neljästä kymmeneen, kunnes nukahtaa (mutta herää viimeistään 3h tuosta raivaroimaan) Saattaa suuttua sekopäisesti täysin mitättömistä asioista, esim. Siitä, että käyn vessassa, vaikka ovi auki, että pääsee tatvittaessa mukaan. Kokoajan saa kävellä "munankuorilla". Ja tämä käytös ei ole minun aiheuttamaani, kuten varmaan seuraava syytös kuuluu. Jo synnytyssairaalasta saamassani epikriisissä lukee, että "lapsi on epänormaalin itkuinen". Epäilen, että hän on erityislapsi, joten älkää verratko mihinkään normaalisti kiukutteleviin uhmiksiinne. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt jo aiemmin hakea hänelle apua jostain neuropsykiatrian puolelta. Siinä olen tehnyt ison virheen. Mutta nyt asiaa aletaan tutkia. Mutta loppukaneettina valvominen yhdistettynä äärimmäisen haastavaan käytökseen saattaa uuvuttaa loppuun. -ap
Ymmärrän täysin uupumuksen. Voisiko olla mahdollista että lapsella on myös jotain allergiaa?
Mun lapsi on myös todella voimakastahtoinen. On ollut tosi raskasta enkä kyllä olisi selvinnyt yksinhuoltajana ilman isovanhempien apua/tukea..
Nyt isompana 8-vuotiaana on yhtäkkiä alkanut itse rajoittamaan tiettyjen ruokien syöntiä, esim. useat hedelmät jättänyt yllättäen pois ja sanoo että hän on allerginen ja tulee suuhun ikävä tunne. Ehkä tuo luonnekin on vähän tasoittunut ja asiat on nykyään edes jotenkin neuvoteltavissa hänen kanssaan, mutta en sitten tiedä onko sillä mitään tekemistä allergian kanssa.Olen tosiaan ravannut lapsen kanssa lääkäreissä ihan vauvasta asti. Vauvana huusi kaikki valveillaoloaikansa. Ei viihtynyt lainkaan lattialla vatsallaan. Refluksi tutkittiin, mutta mitään varmaa diagnoosia ei saatu, vaikka pulautteli paljon. Lääkäri nosti kädet pystyyn, ettei tuohon ole lääkettä. Siispä tein kaikki kotikonstit, millä refluksivauvojen oloa helpotetaan. Huusi niin paljon, että motorinen kehitys viivästyi ja oppi ryömimään/konttaamaan todella myöhään. Kavelemään lähti 1v5kk ikäisenä. Fysioterapiassa ravattiin myös. No sitten tuli atopia-diagnoosi. Rasvausta koko elämä. Allergiat testattiin ja negatiivisia olivat tulokset. Joka raivarin hetkellä kysyn, sattuuko johonkin ja vastaa, ettei satu. Ilmeisesti vain raivostuu niin pahasti. Kaikki pienemmät pipit kyllä heti ilmoittaa ja käyttää puhalluttamassa. -ap
Kertomasi perusteella epäilisin kyllä jotain ruoka-ainealleriaa. Atopia oli myös mun lapsella kun oli pieni. Nykyään on virheetön iho. Tajusin, että ylipesin lasta tuolloin kun iho oireili, pieni lapsi ei edes tarvitse shampoota/saippuaa.
Olen sittemmin kiinnittänyt paljon huomiota, että lapsen ihoon ei pääse voimakkaita kemikaaleja. Esim. pyykinpesuaineet, niistä voi jäädä jäämiä. Järkytyin kun aikonaan huomasin miten vähän ja huonosti kone huuhtelee pyykkiä.
Sipaisen nykyään Weledan white mallow vartalorasvaa, apteekin rasvoja ei ole käytetty aikoihin. Kannattaa kiinnittää huomiota näihin asioihin niin se atopiakin saatta rauhoittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas tänne tullut keskustelua, en ehdi nyt kaikkea lukea, mutta joillekin lupasin päivittää eli palaverissa käyty, mahtavat sosiaalityöntekijät ja perhetyöntekijä. Lapsi pääsee kotilomalle viikonloppuna, samoin seuraavana viikonloppuna yön yli lomalle ja sitten vielä koko viikonloppulomalle. Sitten on neuvottelu ja sijoitus päättyy! Olen niin onnellinen. -ap
Noinkohan.. Kummasti ap:n asiat järjestyi ja kaikki hyvin, kun täällä alettiin kyselemään päivähoidosta, elämänhallinnasta, ym...
Juttu haiskahtaa..No kun täällä nyt on useampi kysellyt tuosta päivähoidosta, niin koen olevani velvollinen vastaamaan. Lapsi on päivähoidossa ja minä olen työtön (ei puhettakaan, että tällä univajeella pystyisi käydä töissä, vaikka haluaisi). Arvelin, että tämä tieto aiheuttaa paskamyrskyn, että miten voi tällaisessa tilanteessa uupua. Kyllä voi. Jos yöunet rajottuu pariin tuntiin ja päivällä ei saa nukuttua ja viikonloppuisin ei lähes ollenkaan, niin kyllä voi loppua! Uniongelmien lisäksi lapsi on myös todella raivari-herkkä. Eli raivaroi päiväkodissa, joka ilta melkein neljästä kymmeneen, kunnes nukahtaa (mutta herää viimeistään 3h tuosta raivaroimaan) Saattaa suuttua sekopäisesti täysin mitättömistä asioista, esim. Siitä, että käyn vessassa, vaikka ovi auki, että pääsee tatvittaessa mukaan. Kokoajan saa kävellä "munankuorilla". Ja tämä käytös ei ole minun aiheuttamaani, kuten varmaan seuraava syytös kuuluu. Jo synnytyssairaalasta saamassani epikriisissä lukee, että "lapsi on epänormaalin itkuinen". Epäilen, että hän on erityislapsi, joten älkää verratko mihinkään normaalisti kiukutteleviin uhmiksiinne. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt jo aiemmin hakea hänelle apua jostain neuropsykiatrian puolelta. Siinä olen tehnyt ison virheen. Mutta nyt asiaa aletaan tutkia. Mutta loppukaneettina valvominen yhdistettynä äärimmäisen haastavaan käytökseen saattaa uuvuttaa loppuun. -ap
Ymmärrän täysin uupumuksen. Voisiko olla mahdollista että lapsella on myös jotain allergiaa?
Mun lapsi on myös todella voimakastahtoinen. On ollut tosi raskasta enkä kyllä olisi selvinnyt yksinhuoltajana ilman isovanhempien apua/tukea..
Nyt isompana 8-vuotiaana on yhtäkkiä alkanut itse rajoittamaan tiettyjen ruokien syöntiä, esim. useat hedelmät jättänyt yllättäen pois ja sanoo että hän on allerginen ja tulee suuhun ikävä tunne. Ehkä tuo luonnekin on vähän tasoittunut ja asiat on nykyään edes jotenkin neuvoteltavissa hänen kanssaan, mutta en sitten tiedä onko sillä mitään tekemistä allergian kanssa.Olen tosiaan ravannut lapsen kanssa lääkäreissä ihan vauvasta asti. Vauvana huusi kaikki valveillaoloaikansa. Ei viihtynyt lainkaan lattialla vatsallaan. Refluksi tutkittiin, mutta mitään varmaa diagnoosia ei saatu, vaikka pulautteli paljon. Lääkäri nosti kädet pystyyn, ettei tuohon ole lääkettä. Siispä tein kaikki kotikonstit, millä refluksivauvojen oloa helpotetaan. Huusi niin paljon, että motorinen kehitys viivästyi ja oppi ryömimään/konttaamaan todella myöhään. Kavelemään lähti 1v5kk ikäisenä. Fysioterapiassa ravattiin myös. No sitten tuli atopia-diagnoosi. Rasvausta koko elämä. Allergiat testattiin ja negatiivisia olivat tulokset. Joka raivarin hetkellä kysyn, sattuuko johonkin ja vastaa, ettei satu. Ilmeisesti vain raivostuu niin pahasti. Kaikki pienemmät pipit kyllä heti ilmoittaa ja käyttää puhalluttamassa. -ap
Kertomasi perusteella epäilisin kyllä jotain ruoka-ainealleriaa. Atopia oli myös mun lapsella kun oli pieni. Nykyään on virheetön iho. Tajusin, että ylipesin lasta tuolloin kun iho oireili, pieni lapsi ei edes tarvitse shampoota/saippuaa.
Olen sittemmin kiinnittänyt paljon huomiota, että lapsen ihoon ei pääse voimakkaita kemikaaleja. Esim. pyykinpesuaineet, niistä voi jäädä jäämiä. Järkytyin kun aikonaan huomasin miten vähän ja huonosti kone huuhtelee pyykkiä.
Sipaisen nykyään Weledan white mallow vartalorasvaa, apteekin rasvoja ei ole käytetty aikoihin. Kannattaa kiinnittää huomiota näihin asioihin niin se atopiakin saatta rauhoittua.
Monet tosiaan itse aiheuttavat iho-ongelmat. Esimerkiksi kookosöljyä kylpyveteen. Ei saippuoita.
Pyykkeihin ei huuhteluainetta vaan pyykkietikka.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole velvollisuutta HOITAA lapsia toistuvasti mutta on jukoliste velvollisuus AUTTAA elämän ja kuoleman hädässä.
T. Se jolla äiti löi luurin korvaan kun hätätilanteessa itkien pyysin apua - siis yhden ainoan kerran