Lue keskustelun säännöt.
Lapsen Äiti ei anna minun enää tavata lastani.
21.08.2019 |
Eikä tue vanhemmuuttani mitenkään.
Lapseni, 12 v on alkanut ajoittain hankalaksi eikä halua tulla enää luokseni viikonloppuisin.
Olemme eronneet lapsen äidin kanssa lapsen ollessa 2 - vuotias ja äiti on aina hankaloittanut ja mustamaalannut suhdettani lapseen, puhumalla pahaa, vähättelemällä, hankaloittamalla tapaamisia yms.
Toisaalta myös soitta minulle raivoissaan kuinka ei pärjää lapsen kanssa ja toivoo minun ottavan lapsen kokonaan, koska elämä on niin hankalaa hänen kanssaan.
Perheneuvolaan ei suostu lähtemään.
Onko minulla mitään oikeuksia saada apua tilanteeseen ?
Kommentit (143)
Kuten jo aiemmin kerroin, olen ollut normaaliin tapaan lapsen elämässä koko hänen elämänsä ajan. Olemme tehneet ruokaa, olleet vain, tavanneet ystäväperheitä, olen järjestänyt lapsen kaverisynttäreitä, koska äiti ei ole jaksanut, olen vienyt harrastuksiin, ollut kevät- ja joulujuhlissa. Vuosi sitten saimme tehdä ensimmäisen ulkomaanmatkan, sitä ennen olemme lomailleet Suomessa. Lomilla olen hänen kanssaan aina ollut hieman pidempään.
Kaikki on ollut ihan tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo aiemmin kerroin, olen ollut normaaliin tapaan lapsen elämässä koko hänen elämänsä ajan. Olemme tehneet ruokaa, olleet vain, tavanneet ystäväperheitä, olen järjestänyt lapsen kaverisynttäreitä, koska äiti ei ole jaksanut, olen vienyt harrastuksiin, ollut kevät- ja joulujuhlissa. Vuosi sitten saimme tehdä ensimmäisen ulkomaanmatkan, sitä ennen olemme lomailleet Suomessa. Lomilla olen hänen kanssaan aina ollut hieman pidempään.
Kaikki on ollut ihan tavallista.
Eli se äiti on toiminut esimerkillisesti ja tukenut isyyttäsi. Nyt sun pitää itse pitää yllä sitä suhdettasi murkkuusi.
Ei ole tukenut todellakaan aina. Vaan hankaloittanut elämää ja lapsen osaa minua koskien. Haukkunut minua lapselle ja arvostellut, huutanut ja puhunut rumasti.
Tapaamiset ovat onneksi suureksi onneksi onnistuneet, mutta on ollut kertoja ettei ole pitänyt sovitusta tapaamisesta kiinni. Esim joitakin viikonloppuja tai että on ollut sovittuna loma - aika jolloin lapsi on luonani, minä olen tehnyt valmiit suunnitelmat ja sitten kas äiti onkin muuttanut asian niin, että ei lapsi silloin tulekaan vaan joku toinen ajankohta olisi parempi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tukenut todellakaan aina. Vaan hankaloittanut elämää ja lapsen osaa minua koskien. Haukkunut minua lapselle ja arvostellut, huutanut ja puhunut rumasti.
Tapaamiset ovat onneksi suureksi onneksi onnistuneet, mutta on ollut kertoja ettei ole pitänyt sovitusta tapaamisesta kiinni. Esim joitakin viikonloppuja tai että on ollut sovittuna loma - aika jolloin lapsi on luonani, minä olen tehnyt valmiit suunnitelmat ja sitten kas äiti onkin muuttanut asian niin, että ei lapsi silloin tulekaan vaan joku toinen ajankohta olisi parempi.
Eli reagoinut eroon, pyrkinyt lapsen etuun ja pari kertaa joutunut muuttamaan.
Ja tällä perusteella syytät nyt nmenomaan häntä kun murkku ei tule?
Reagoinut eroon? Onko normaalia reagoida eroon huutamalla ja lapsen kuullen vanhempaa haukkumalla... ei ole. Onko oikein toimia esteenä tapaamiselle?onko normaalia olla päästämättä lasta isän kanssa matkalle? Ei ole, jos sitä kuitenkin itse harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kuskaat lastasi harrastuksiin, jutteletko hänen kanssaan matkan aikana autossa? Esim. kyseletkö kuulumisia koulusta, kavereista, harrastuksista? Jäätkö koskaan seuraamaan hänen harrastustaan? Otatko valokuvia/videoitko, ja näytätkö niitä kuvia lapsellesi?
Näin voit osoittaa hänelle, että olet kiinnostunut hänestä ja hänen elämästään.
Nyt, kun tilanne on, mikä on, tuollainen tilanne, jossa kyyditset häntä harrastukseen, olisi mainio tilanne kysyä, miksi hän ei halua tulla sinun luoksesi käymään. Jos sinun puonasi yöpyminen on se vaikea asia, voisit kysyä, tulisikä hän esim. päiväksi tai puoleksi päiväksi, ja menisi yöksi takaisin äitinsä luokse.
Onko kyse tytöstä vai pojasta? Sillä on melkoisesti merkitystä, kun murrosikä lähestyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähestyy? 12v nyt yleensä tytöillä jo tissit, karvat, menkat jne. Kyllä se murkkuikä on ollut päällä jo pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Kuten jo aiemmin kerroin, olen ollut normaaliin tapaan lapsen elämässä koko hänen elämänsä ajan. Olemme tehneet ruokaa, olleet vain, tavanneet ystäväperheitä, olen järjestänyt lapsen kaverisynttäreitä, koska äiti ei ole jaksanut, olen vienyt harrastuksiin, ollut kevät- ja joulujuhlissa. Vuosi sitten saimme tehdä ensimmäisen ulkomaanmatkan, sitä ennen olemme lomailleet Suomessa. Lomilla olen hänen kanssaan aina ollut hieman pidempään.
Kaikki on ollut ihan tavallista.
Minusta ei ole mitään niin mukavaa kuin viettää tuollaisia leppoisia kotiviikonloppuja rakkaiden ihmisten kanssa, laittaa yhdessä ruokaa, käväistä välillä jossain, "olla vain" kuten sanoit. Mutta minä olen keski-ikää kolkutteleva aikuinen ihminen. Muistelepa omaa murrosikääsi, olisitko mieluummin sen ikäisenä ollut vanhempasi/vanhempiesi kanssa viikonloput jossain keskellä metsää kaukana kavereista, vai ehkä mieluummin sittenkin siellä missä kaveripiirisi ja muut menot ovat? Tuon ikäisenä kavereiden ja porukkaan kuulumisen merkitys korostuu todella paljon. Ei haluta jäädä ulkopuolelle, eikä ole kivaa viettää koko viikonloppua vain isän tai äidin kanssa jossain kaukana kaikesta.
Sanoit itsekin että tätä on jatkunut vasta vähän aikaa. Jos nyt on sellainen kausi meneillään, ettei huvita jatkuvasti lähteä isän luokse keskelle metsään istumaan, niin ei siitä kannata paniikkia vielä vetää. Tärkeintä on, että pidät yhteyden lapseen yllä. Suoraan lapseen, ei lapsen äidin kautta. Soitelkaa ja laittakaa viestiä. Kysäise välillä, että haluaisiko tulla vaikka ensi viikonlopuksi luoksesi, voitaisiin tehdä asioita X ja Y. Mutta ihan oikeasti, pidä yhteyttä muutenkin kuin vain kyselläksesi häntä luoksesi, kyllä se lapsikin ymmärtää oletko kiinnostunut hänen elämästään vai et.
On todella ikävää ja väärin jos lapsen toinen vanhempi manipuloi lasta toista vastaan, mutta voit pitää huolen ainakin siitä, että itse toimit niin että omalla käytökselläsi näytät, että lapsi on aina tervetullut luoksesi ja että oikeasti olet kiinnostunut hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai juttelen hänelle matkalla harrastuksiin, seuraan ja katson harrastusten kulkua. Mikä kuulustelu tämä oikein on.
Ja varmaan välillä on tylsää tehdä ruokaa ja olla vaan, mutta se on osa sitä olemista.
Miten te ydinperheen äidit ja isät? Olette koko ajan kodin ulkopuolella teinienkin kanssa vai?tuskin.
Yhdessäoloa on kaikenlaista, sitä on kodissa ja kodin ulkopuolella: ei se teinien koti mikään Linnanmäki tai Disco pidä olla, jossa mennään teinin tahtiin.
Tässä on nyt aika kohtuuttomia olettamuksia minua ja vanhemmuutta kohtaan tällä erää.
Tuskin heistäkään kaikki heiluu kodin ulkopuolella kaiket päivät..
Et selvästikään ymmärrä, miten paljon kaverit merkkaavat murkulle. Ne on kaikki kaikessa ja jos lapsesi ei saa olla vkloppuna kavereiden kanssa, hän ei halua tulla luoksesi ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syytä murrosiästä vaan siitä, että on saanut lapsen minua vastaan. Monen vuoden tulos tässä näkysällä, ja se todella harmittaa.
Äiti sai ns lähivanhemmuuden, koska lapsi oli vasta 2v kun erosimme, ei olisi voitu miettiä vuoroviikkoja yms. Olen huolehtinut omasta osastani ihan hyvin.
Olen hoitanut viiikonloput sovitusti ja lomalle lasta olisin vienyt, mutta äiti ei päästänyt ulkomaille.
Vuosi sitten saimme tehdä ystäväperheen kanssa laskettelureissun, ja se olikin mahtavaa.
Olen kuskannut lasta harrastuksiin muulloinkin kun viikonloppuisin eli esim arki-iltoina.Jos lapsi olisi minulle jostain suuttunut, voisi äiti tukea ja kannustaa lasta tulemaan luokseni eikä myrkyttää lasta enempää kuten nyt tekee.
Tämä sai minut mietteliääksi. Tähän asti lapsi on kuitenkin tavannut sinua. eli äiti on tukenut vanhemmuuttasi. Nyt kun lapsi on 12 ja päätösvaltainen enemmän omista asioistaan, niin miksi kuitenkin aiemmista tapaamisista viisviitaten olet varma, että äiti myrkyttää lasta yhä enemmän eikä tue eikä kannusta lasta tapaamaan yhtään sinua?
Oikeasti tarvitsisin kunnon vastauksen näihin, jotta voisin auttaa sinua eteenpäin. Uskoisin, että niin moni muukin täällä av-palstalla.
Tämä. Jotenkin koko juttu kuulostaa siltä että äiti on pitänyt huolen siitä, että tapaamiset jäejestyvät vaikkei lapsi niin sitä haluaisikaan, ja nyt on vihdoin tullut se aika kun lapsi saa itse päättää ja on nyt lopettanut tapaamiset.
Näitähän juttujahan on palstallakin kuullut siitä toisesta näkökulmasta, missä lapsen tilanteessa ollut henkilö on kertonut miten suuri helpotus se oli kun kukaan ei voinut enää pakottaa tuontyyppisiin tapaamisiin vaan sai itse päättää osallistumisestaan, ja miten kurjia ne aiemmat vuodet olivat olleet kun kukaan ei ollut huomioinut sitä miltä lapsesta tuntuu vaan sekä molemmat vanhemmat että viranomaiset olivat vaatineet tapaamisten toteutumista.
AP:n kannattaisi nyt kovasti miettiä onko lapsi oikeasti halunnut tapaamisia ja antaa hänelle tilaa päättää itse mitä tekee. Pakkotapaamiset ovat saattaneet olla vuosikausia hänelle ahdistuksen lähde joista eroon pääseminen on ollut vain helpotus. Jos nyt pakotat vielä lisää, kun lapsi kuvittelee saaneensa päätösvallan tähän asiaan, pilaat sen mitä ehkä teidän suhteestanne vielä pelastettavissa olisi.
Tuota noin.. luin ketjun. Missä kohtaa syntyy käsitys että äiti olisi muka huolehtinut tapaamisten toteutumisesta? Ihan erilaisen käsityksen minä kyllä sain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olisiko kannattanut miettiä ennen kuin ryhtyy h u o r i p u k i k s i ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tässähän ei isä puhunut mistään mökkeilystä. Vaikka itse olen sitä mieltä, että vaikka teinit otetaan huomioon ja tehdään heidän kanssa asioita, myös he tekevät meidän kanssa muitakin juttuja. Kuten ovat välillä mökillä esim.
Isä kertoi asuvansa metsän keskellä. Eli siellä sitten kökötetään kuin mökillä, ilman kavereita.
On niitä äitejäkin jotka asuu maalla. Ja ihan kokonaisiakin perheitä. Pitäisikö heidän lapset siis ottaa huostaan koska ei ole muka sopiva asuinympäristö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeää huoltokiusaamista ja vieraannuttamista. JA lapsen törkeää laiminlyömistä. 12-vuotias ei ole kypsä PÄÄTTÄMÄÄN noin isoista asioista kuin tapaako isäänsä.
Lain mukaan on.
Ei ole. Lain mukaan häntä on kuultava. Se ei silti tarkoita että hän saa päättää.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex ryyppäs,raivos mulle ja lapsille, petti mua ja oli vain vapaamatkustaja perheessämme. Suhde lapsiin jäi pinnalliseksi ja melko vieraaksi. Nyt syyttää mua, kun teinit ei halua olla hänen kanssaan.
Harva mies tajuaa, että suhde lapseen rakennetaan arjessa lapsen varhaisvuosista lähtien. Miehet itse pelaavat itsensä ulos lapsiensa elämästä omalla vastuuttomuudellaan ja välinpitämättömyydellään.
Joo, jotkut miehet. Mutta ei kaikki! Sehän se vaikeaa onkin kun ulkopuolisen on vaikea riitatilanteessa tietää kumpi oikeasti on se hyvä vanhempi. Se voi olla kumpi tahansa! Ei riipu sukupuolesta millään tavalla. Tai voi olla niinkin että kumpikaan vanhemmista ei ole kelvollinen. Molemmille on vaan tärkeää pitää yllä valtataistelua lasta välineenä käyttäen. Toisen huonoon valoon saattaminen ja toisen elämän hankaloittaminen on pääasia. Lapsi/ lapset jää täysin sivurooliin. Ja on tietysti myös eronneita pareja joissa molemmat ovat hyviä vanhempia. He osaavatkin sitten ihan itse selvitellä ja sopia lapsiin liittyvät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tässähän ei isä puhunut mistään mökkeilystä. Vaikka itse olen sitä mieltä, että vaikka teinit otetaan huomioon ja tehdään heidän kanssa asioita, myös he tekevät meidän kanssa muitakin juttuja. Kuten ovat välillä mökillä esim.
Isä kertoi asuvansa metsän keskellä. Eli siellä sitten kökötetään kuin mökillä, ilman kavereita.
On niitä äitejäkin jotka asuu maalla. Ja ihan kokonaisiakin perheitä. Pitäisikö heidän lapset siis ottaa huostaan koska ei ole muka sopiva asuinympäristö?
Se on eri asia kun silloin se teininkin elämä on siellä. Kaverit. Eri asia mennä sinne isän luo pois kaverien luota.
Ja maalla teiniaikana viettäneenä voin kertoa että kaikki vihasi sitä senikäisenä.
Kyllä 12v päättää itse, koska lain mukaan tapaamisia ei voida toteuttaa ilman 12v suostumusta eli ei voida väkisin 12v täyttänyttä mitenkään pakottaa etälle. Lasta kuullaan ja jos ei halua etälke, niin asia jä siihen, koska täytäntöönpanolakia ei voida toteuttaa vastoin 12v tahtoa.
Mun ex ryyppäs,raivos mulle ja lapsille, petti mua ja oli vain vapaamatkustaja perheessämme. Suhde lapsiin jäi pinnalliseksi ja melko vieraaksi. Nyt syyttää mua, kun teinit ei halua olla hänen kanssaan.
Harva mies tajuaa, että suhde lapseen rakennetaan arjessa lapsen varhaisvuosista lähtien. Miehet itse pelaavat itsensä ulos lapsiensa elämästä omalla vastuuttomuudellaan ja välinpitämättömyydellään.