Lue keskustelun säännöt.
Lapsen Äiti ei anna minun enää tavata lastani.
21.08.2019 |
Eikä tue vanhemmuuttani mitenkään.
Lapseni, 12 v on alkanut ajoittain hankalaksi eikä halua tulla enää luokseni viikonloppuisin.
Olemme eronneet lapsen äidin kanssa lapsen ollessa 2 - vuotias ja äiti on aina hankaloittanut ja mustamaalannut suhdettani lapseen, puhumalla pahaa, vähättelemällä, hankaloittamalla tapaamisia yms.
Toisaalta myös soitta minulle raivoissaan kuinka ei pärjää lapsen kanssa ja toivoo minun ottavan lapsen kokonaan, koska elämä on niin hankalaa hänen kanssaan.
Perheneuvolaan ei suostu lähtemään.
Onko minulla mitään oikeuksia saada apua tilanteeseen ?
Kommentit (143)
Moi! Oletan, että sinulla ei ole ongelmia, jotka voisivat estää tapaamiset. Kirjaa ylös keskustelut ja äidin jaksamattomuus. Onko lapsella ongelmia koulussa tai muita ongelmia elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12-vuotiaan ei ole pakko tavata etävanhempaa enää lainkaan, jos ei itse halua.
Ihan turha syyttää äitiä lapsen murrosiästä. Hedelmätöntä.
En syytä murrosiästä vaan siitä, että on saanut lapsen minua vastaan. Monen vuoden tulos tässä näkysällä, ja se todella harmittaa.
Äiti sai ns lähivanhemmuuden, koska lapsi oli vasta 2v kun erosimme, ei olisi voitu miettiä vuoroviikkoja yms. Olen huolehtinut omasta osastani ihan hyvin.
Olen hoitanut viiikonloput sovitusti ja lomalle lasta olisin vienyt, mutta äiti ei päästänyt ulkomaille.
Vuosi sitten saimme tehdä ystäväperheen kanssa laskettelureissun, ja se olikin mahtavaa.
Olen kuskannut lasta harrastuksiin muulloinkin kun viikonloppuisin eli esim arki-iltoina.
Jos lapsi olisi minulle jostain suuttunut, voisi äiti tukea ja kannustaa lasta tulemaan luokseni eikä myrkyttää lasta enempää kuten nyt tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En syytä murrosiästä vaan siitä, että on saanut lapsen minua vastaan. Monen vuoden tulos tässä näkysällä, ja se todella harmittaa.
Äiti sai ns lähivanhemmuuden, koska lapsi oli vasta 2v kun erosimme, ei olisi voitu miettiä vuoroviikkoja yms. Olen huolehtinut omasta osastani ihan hyvin.
Olen hoitanut viiikonloput sovitusti ja lomalle lasta olisin vienyt, mutta äiti ei päästänyt ulkomaille.
Vuosi sitten saimme tehdä ystäväperheen kanssa laskettelureissun, ja se olikin mahtavaa.
Olen kuskannut lasta harrastuksiin muulloinkin kun viikonloppuisin eli esim arki-iltoina.Jos lapsi olisi minulle jostain suuttunut, voisi äiti tukea ja kannustaa lasta tulemaan luokseni eikä myrkyttää lasta enempää kuten nyt tekee.
Sinä vain haluat nähdä nyt jonkun syyllisenä. Ole sinä nyt vain asiallinen ja teet selväksi lapsellesi, että rakastat ja hän on tervetullut aina. Sen sijaan että kehität motään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En syytä murrosiästä vaan siitä, että on saanut lapsen minua vastaan. Monen vuoden tulos tässä näkysällä, ja se todella harmittaa.
Äiti sai ns lähivanhemmuuden, koska lapsi oli vasta 2v kun erosimme, ei olisi voitu miettiä vuoroviikkoja yms. Olen huolehtinut omasta osastani ihan hyvin.
Olen hoitanut viiikonloput sovitusti ja lomalle lasta olisin vienyt, mutta äiti ei päästänyt ulkomaille.
Vuosi sitten saimme tehdä ystäväperheen kanssa laskettelureissun, ja se olikin mahtavaa.
Olen kuskannut lasta harrastuksiin muulloinkin kun viikonloppuisin eli esim arki-iltoina.Jos lapsi olisi minulle jostain suuttunut, voisi äiti tukea ja kannustaa lasta tulemaan luokseni eikä myrkyttää lasta enempää kuten nyt tekee.
Sinä vain haluat nähdä nyt jonkun syyllisenä. Ole sinä nyt vain asiallinen ja teet selväksi lapsellesi, että rakastat ja hän on tervetullut aina. Sen sijaan että kehität motään.
Ikävä kyllä, aika usein tilanne on aloittajan kuvaama ja on äidiltä järkyttävää välinpitämättömyyttä lapsen hyvinvoinnista.
Kannustan hakemaan ulkopuolista apua perheneuvonnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kehittänyt mitään ja tottakai lapseni tietää että on tervetullut tms. Siitä ei ole kyse.
Vaan isän oikeuksista ja tästä kohtuuttomuudesta jota naiset harrastaa lasten kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
En syytä murrosiästä vaan siitä, että on saanut lapsen minua vastaan. Monen vuoden tulos tässä näkysällä, ja se todella harmittaa.
Äiti sai ns lähivanhemmuuden, koska lapsi oli vasta 2v kun erosimme, ei olisi voitu miettiä vuoroviikkoja yms. Olen huolehtinut omasta osastani ihan hyvin.
Olen hoitanut viiikonloput sovitusti ja lomalle lasta olisin vienyt, mutta äiti ei päästänyt ulkomaille.
Vuosi sitten saimme tehdä ystäväperheen kanssa laskettelureissun, ja se olikin mahtavaa.
Olen kuskannut lasta harrastuksiin muulloinkin kun viikonloppuisin eli esim arki-iltoina.Jos lapsi olisi minulle jostain suuttunut, voisi äiti tukea ja kannustaa lasta tulemaan luokseni eikä myrkyttää lasta enempää kuten nyt tekee.
Hoida kuule itse omat sotkusi. Ei lapsesi ole id ari vaan on nähnyt, että sinä olet. Tuo äidin solvaaminen ja syyttely, olet itse aiheuttanut sillä sen, ettei lapsi luota sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kehittänyt mitään ja tottakai lapseni tietää että on tervetullut tms. Siitä ei ole kyse.
Vaan isän oikeuksista ja tästä kohtuuttomuudesta jota naiset harrastaa lasten kustannuksella.
Ei mitään "isän oikeuksia" tai "äidin oikeuksia" ole olemassakaan. On vain lapsen oikeudet, joita olet jotenkin loukannut. Sinulla on todella kummallinen ja vähättelevä suhtautuminen lapsesi älyyn, tunteisiin ja päätösvaltaan.
Jos tajuaisit mitään murrosikäisistä, niin ne kiukuttelevat sille TURVALLISELLE vanhemmalle, joka ei heitä hylkää. Sinä olet kevytsarjalainen vanhemmuudessa ja lapsi tajuaa sen.
No kun kerta asiantuntijoita olette niin mistä teidän mielestä johtuu että lapsi yhtäkkiä päättää alottaa tällaisen käytöksen minua kohtaan? En ole loukannut häntä sanallisesti en teoillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun kerta asiantuntijoita olette niin mistä teidän mielestä johtuu että lapsi yhtäkkiä päättää alottaa tällaisen käytöksen minua kohtaan? En ole loukannut häntä sanallisesti en teoillani.
Se on teini. Ihan normikäytöstä, oli vanhemmat yhdessä tai ei.
Murtosikäinen tarvitsee yksityisyyttä ja kavereita. Isän sohvalla menkkojen kanssa nukkuminen ei oikein innosta. Ei myöskään aktiviteetit isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin kuin tuolla yllä sanottiin. Lapsesi lähestyy teini-ikää ja alkaa kapinointi ja vanhemmista irtaantuminen. Ei syy ole sinussa isänä - näin vaan tapahtuu. Sinun ei auta kuin odotella, että lapsen pahin hormonimyrsky laantuu. Se saattaa kestää ja välillä lapsesi on pikkuinen, välillä " iso". Kyllä hän vielä kaipaa sinuakin, kärsivällisyyttä! Lapsen äidin sanomisilla tai sanomatta jättämisillä ei loppujen lopuksi ole paljon merkitystä, sillä lapsesi oma persoonallisuus ja mielipiteet muodostuvat juuri nyt. Ole vain saavutettavissa ja laita aina välillä viestiä, että rakastat ja välität.
Mistä tiedät, että äiti ei
anna sinun tavata lastasi
eikä tue vanhemmuuttasei mitenkään
hankaloittanut
mustamaalannut suhdetta lapseen
puhunut pahaa
vähätellyt
hankaloittanut tapaamisia?
Miten olet tukenut äidin vanhemmuutta?
Jos äiti ei uskaltanut päästää ulkomaille, niin kai olet tehnyt lapsen kanssa kotimaan reissuja? Edes tapaamis viikonloppuisin?
Oletko soittanut lapselle, viestitellyt?
jos lapsi ei halua tulla viikonlopuksi, koska on kaverit yms, niin oletko tarjonnut mahdollisuutta mennä leffaan, teatteriin, Tubeconiin, shoppailemaan koulutarvikkeita...? Sellaista se on monen esiteinin ja teinin kanssa, että materian kautta saa jaetuksi aikaa ja rakkautta?
Onko lapsi tyttö vai poika? Jos on tyttö, niin saattaa pelätä esim. kuukautisten alkamista isän luona
Vierailija kirjoitti:
No kun kerta asiantuntijoita olette niin mistä teidän mielestä johtuu että lapsi yhtäkkiä päättää alottaa tällaisen käytöksen minua kohtaan? En ole loukannut häntä sanallisesti en teoillani.
Se on mahdotonta, ettei koskaan loukkaisi sanoilla tai teoilla (tai tekemättä jättämisillään) lastaan.
Suhde lapseen on ihmissuhde, ja syvään ja pitkään ihmissuhteeseen tulee yleensä jossain vaiheessa ainakin pienen pieniä loukkaantumisia yleensä väärin ymmärrysten takia.
Mitä toivoisit äidiltä?
Minä en ainakaan jaksaisi kantaa enää omaa 12-vuotiasta kotoa autolle tai edes ulos. Jos lapsi on päättänyt ettei lähde, niin lapsi on päättänyt niin.
Tottakai sinulla on oikeuksia.
Olethan itse käynyt siellä perheneuvolassa? eihän sinne ole tarvinnut molempien vanhempien mennä.
Olet varmaankin myös soittanut opettajalle, ja kysellyt, että miten lapsella menee koulussa.
Olet ottanut näissä tapaamisasioissa yhteyttä lastenvalvojaan ja/tai asianajajaan?
Veit äidin päätöksen käräjille, kun äiti ei tahtonut päästää ulkomaan matkalle?
Olet ollut kaikissa lapsen koulujuhlissa, harrastusjuhlissa?
Olet hankkinut lapsen kanssa iänmukaiset lelut, pelit, sisutuksen omaan huoneeseen, soppeen yms?
Olet jokaisella tapaamisella itse kehunut äitiä, muistellut jonkin hyvän muiston äidistä, kehnut lasta ja sitä, että siinä ominaisuudessa on yhtä taitava, fiksu, ymmärtäväinen jne kuin äitinsä?
Koskaan et ole sanonut mitään negatiivista äidistä lapsen kuullen?
Tuntuu kummalliselta, että olet ollut sille oikein hyvä isä 10v mutta nyt yhtäkkiä äiti olisi saanut tytön mielen muuttumaan. Kyllähän tyttö tietää millainen olet. Varmaan teini-ian kiukuttelua.
Up