Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi on olemassa sisäkissoja muttei sisäkoiria?
13.08.2019 |
Otsikko on vähän raflaava, pahoittelen sitä. En kaipaa paskamyrskyä. Toisen ketjun kommentin innoittamana päätin nyt vihdoin kysyä tätä mieltäni kauan askarruttanutta asiaa. En kaipaa tätä keskustelua täyteen "meidän Misse on ollut onnellinen sisäkissa jo vuosia"-kertomuksia, vaan enemmänkin pohdintaa siitä, miksi on täysin ok pitää kissaa sisätiloissa koko sen elämän ajan.
Isänikin kanssa ollaan monesti asiasta keskusteltu, kumpikaan ei ymmärrä mistä on lähtenyt alunperin liikkeelle ajatus, että kissa ei tarvitse ulkoilua. Tämä ajatushan on siis hyvin tuore, vielä muutama vuosikymmen sitten ei varsinkaan Suomessa käsittääkseni ollut olemassakaan käsitettä sisäkissa.
Kissa tarvitsee liikuntaa ja ulkoilua ihan siinä missä koirakin. Kissahan on koiraa villimpi eläin, sillä se on elänyt ihmisen kanssa kymmeniä tuhansia vuosia vähemmän, joten oikeastaan voisi olettaa että kissa kaipaisi ulkoilua jopa koiraa enemmän. Lisäksi kissan reviirikäyttäytyminen on koiraa voimakkaampaa, ja silti koira on se jonka vain kuuluu päästä nuuskimaan ja merkkailemaan ympäristöään. On paheksuttavaa olla ulkoiluttamatta koiraa, mutta täysin hyväksyttävää olla ulkoiluttamatta kissaa.
Koiran liikunnan voisi mainiosti hoitaa muullakin tavoin kuin ulkoilemalla, esim. juoksumaton avulla. Lisäksi sen voi opetta käymään vessanpöntöllä, ja netistä on tilattavissa pestäviä ruohomattoja joille koira voi hoitaa tarpeensa sisällä.
Osaako joku sanoa, mistä tämä erottelu on lähtöisin ja miksi se on edelleen elinvoimainen? Monet ulkoiluttavat jopa kanejaan ja kilppareitaan mutta kissaa ei vain tarvitse ulkoiluttaa.
Ajatuksia?
Kommentit (157)
Itse myönnän sen etten koskaan voisi ottaa koskaan pelkkää sisäkissaa. En voisi ajatella koskaan, että kissani olisi vaan sisällä ja jo pelkkä valjaissa ulkoileminen ei riittäisi vaan tarha pitäisi olla ja mieluummin iso. Itsellä ei ole nyt kissaa, mutta koira on jota todellakin lenkitän paljon ja saa olla myös pihassa vapaana, joka on minulle myös ihan perusasia, että koiran pitää saada juosta vapaana edes aidatulla pihalla. Minulla oli kissa lapsena, joka oli ns maalaiskissa, joka kulki vapaana. Siitä on jotenkin tullut sellainen ajatus, että vaikka ymmärrän sen että kissan vapaana kulkemisessa on haittansa niin en voisi "lukita" kissaa sisälle ja pitäisi kyllä iso tarha ainakin olla. Valjaisiin yritimme opettaa tuota lapsuuteni kissaa, kun joskus olisi niitä tarvittu, mutta inhosi valjaita todella paljon ja ei koskaan tottunut niihin. Senkään vuoksi en mielelläni pistäisi kissaa valjaisiin uudestaan, kun muistan sen miten se toinen kissa reagoi. En siis ole ottamassa kerrostaloon kissaa tai koiraa, koska koen etten pysty toteuttamaan niiden ulkoilutarpeita kunnolla. Tämän nyt jo vanhan koirani kanssa ei ole onneksi tullut mitään pakkoa muuttaa kerrastaloon ja myönnän sen, ettei kaikille asiat ole niin helppoja ja joskus täytyy tehdä eri ratkaisuja. Tämä koirina ei enää edes tottuisi kerrostaloon ja iso koira siis kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, eikö se nyt ollutkaan hyvä, että joku lenkittää kissansa? Ei kai pienen koiran kanssa mitään kymmenen kilsan lenkkiä tehdäkään. Onhan osa kissoista jopa hyvin koiratyyppisiä luonteeltaan (ui mielellään, noutaa palloa, tulee kutsuttaessa mielellään, nauttii lauman seurasta, leikkii koiran kanssa) ja jos elävät pennusta yhdessä, voivat omaksua toistensa tapoja. Ei kai siinä nyt mitään pahaa ole, vaikka pennusta käveleekin koirakaveri kanssa? Kai se idea oli juuri se, että kissan kanssa pitää vaivautua ehkä vähän enemmän panostamaan siihen hihnaulkoiluun kuin tosiaan se, että laitetaan kerran valjaat ja sitten sanotaan, ettei se tykännyt ulkoilma hihnassa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, eikö se nyt ollutkaan hyvä, että joku lenkittää kissansa? Ei kai pienen koiran kanssa mitään kymmenen kilsan lenkkiä tehdäkään. Onhan osa kissoista jopa hyvin koiratyyppisiä luonteeltaan (ui mielellään, noutaa palloa, tulee kutsuttaessa mielellään, nauttii lauman seurasta, leikkii koiran kanssa) ja jos elävät pennusta yhdessä, voivat omaksua toistensa tapoja. Ei kai siinä nyt mitään pahaa ole, vaikka pennusta käveleekin koirakaveri kanssa? Kai se idea oli juuri se, että kissan kanssa pitää vaivautua ehkä vähän enemmän panostamaan siihen hihnaulkoiluun kuin tosiaan se, että laitetaan kerran valjaat ja sitten sanotaan, ettei se tykännyt ulkoilma hihnassa.
Totta kai voi lenkkeillä. Mutta sitä ajatusta vierastan, ja näemmä pari muutakin vierastaa, että kissan kanssa ulkoileminen on arvokasta vaan jos se on lenkkimuotoista. Eli että kissaa ei ulkoiluteta koska se ei kulje ihmisen tahtiin ja ihmisen reittejä kuten koira.
Työkaverillani on kissa, jonka hän aikanaan otti koiransa kaveriksi pentuiässä. Koira on jo kuollut, mutta edelleen he käyvät kissan kanssa 3 x päivässä sen saman lenkin minkä kävivät porukassa kun koira vielä eli. Kissa siis todellakin kulkee automaattisesti sen saman lenkin aina reippaasti läpi, ja palaa sitten kotiovelle. Oppi koiran tavoille, ja mikäs siinä.
Ap
Koiratkin ovat sisäkoiria aivan samalla tavalla, kuin kissat ovat sisäkissoja: kuinka monta koiraa olet nähnyt juoksevan vapaana ulkona Suomessa? Omistaja vain aukaisee oven ja koira saa lähteä tutkimusmatkalle omin päin? Pakko sanoa, etten minä ainakaan ole nähnyt yhtään sellaista koiraa. Tätähän ulkokissa tekisi.
Kissaakin voi ulkoiluttaa, niin minäkin teen. Omani ei halua minnekään, missä on paljon meteliä ja ihmisiä, joten käymme rauhallisemmissa paikoissa retkillä haistelemassa ja kiipeilemässä. Jotkut kissat tykkäävät ihan käydä lenkeilläkin missä vain, mutta kissa yleensä vie ihmistä, eikä ihminen koiraa - ja eikö tämä oikeastaan ole jopa eläimelle parempi, kuin ihmisen päättämä koiralenkki, etenkin, jos aikaa ei anneta koiralle edes haistella ympäriinsä?
Kaikki kissat sitten eivät halua ulos. Pakottamalla siitä elämästä ei tule yhtään sen parempaa tai mielenkiintoisempaa. Onhan niitä koiriakin, jotka mieluummin köllöttelevät sisällä, eikä hihnan ottaminen esille saa aikaan innostusta. Pakotamme kuitenkin koiran, sillä haluamme koirien tekevän tarpeensa ulos, mutta voisihan tarpeet tehdä sisällekin. Tuolla ulkomailla olen joskus nähnyt ihmisten antavan tehdä tarpeet sisälle aivan tarkoituksella pienelle, imevälle matolle pentuajan jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa harvinaisen tietämätön aloitus. Sisäkissalla tarkoitetaan kissaa, jota ei päästetä yksin vapaana ulos kulkemaan. Se ei tarkoita, etteikö kissalla voisi olla esim. verkotettua tarhaa tai parveketta (monella on) tai ettei kissaa käytettäisi koskaan ulkona valjaissa.
Pahoittelen tietämättömyyttäni. En ikinä kutsu esim. omaa kissaani sisäkissaksi, sillä se ulkoilee valjaissa.
Aloituksessa tarkoitin tietysti siis sisäkissoja jotka eivät ulkoile lainkaan.
Ap
No mut hei sehän on hyvä tapa aloittaa väittely. Et kutsu omaa sisäkissaasi sisäkissaksi ja haukut kaikkien muiden sisäkissat. Kyllä sisäkissa on ihan yleinen termi, et sä voi sitä uudelleen määritellä vain että saisit aikaan väittelyn.
Vierailija kirjoitti:
Koiratkin ovat sisäkoiria aivan samalla tavalla, kuin kissat ovat sisäkissoja: kuinka monta koiraa olet nähnyt juoksevan vapaana ulkona Suomessa? Omistaja vain aukaisee oven ja koira saa lähteä tutkimusmatkalle omin päin? Pakko sanoa, etten minä ainakaan ole nähnyt yhtään sellaista koiraa. Tätähän ulkokissa tekisi.
Kissaakin voi ulkoiluttaa, niin minäkin teen. Omani ei halua minnekään, missä on paljon meteliä ja ihmisiä, joten käymme rauhallisemmissa paikoissa retkillä haistelemassa ja kiipeilemässä. Jotkut kissat tykkäävät ihan käydä lenkeilläkin missä vain, mutta kissa yleensä vie ihmistä, eikä ihminen koiraa - ja eikö tämä oikeastaan ole jopa eläimelle parempi, kuin ihmisen päättämä koiralenkki, etenkin, jos aikaa ei anneta koiralle edes haistella ympäriinsä?
Kaikki kissat sitten eivät halua ulos. Pakottamalla siitä elämästä ei tule yhtään sen parempaa tai mielenkiintoisempaa. Onhan niitä koiriakin, jotka mieluummin köllöttelevät sisällä, eikä hihnan ottaminen esille saa aikaan innostusta. Pakotamme kuitenkin koiran, sillä haluamme koirien tekevän tarpeensa ulos, mutta voisihan tarpeet tehdä sisällekin. Tuolla ulkomailla olen joskus nähnyt ihmisten antavan tehdä tarpeet sisälle aivan tarkoituksella pienelle, imevälle matolle pentuajan jälkeenkin.
Niin, tosiaan siis tarkoitin sisäkoiralla koiraa, joka ei ulkoile ikinä. Samaa tarkoitan sisäkissalla. Narussa ja muuten ulkoilevat ovat asia erikseen.
Olen kuullut tuon ennenkin, että kaikki kissat eivät halua ulos. Mistä sen sitten tietää? Kerran on isketty valjaat niskaan, kannettu ulos, kissa on pyrkinyt peloissaan sisälle ja siitä on päätelty että ei siitä ulkoilijaa tule? Ystävälläni oli aikanaan tällainen kissa, hän vakuutteli että kissa ei edes halua ulos. Tämä siksi, koska asui kerrostalossa eikä jaksanut lenkittää narussa.
Kun sitten muutti syrjäseudulle omakotitaloon niin yhtäkkiä kissa ulkoilikin mielellään ja aivan vapaana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa harvinaisen tietämätön aloitus. Sisäkissalla tarkoitetaan kissaa, jota ei päästetä yksin vapaana ulos kulkemaan. Se ei tarkoita, etteikö kissalla voisi olla esim. verkotettua tarhaa tai parveketta (monella on) tai ettei kissaa käytettäisi koskaan ulkona valjaissa.
Pahoittelen tietämättömyyttäni. En ikinä kutsu esim. omaa kissaani sisäkissaksi, sillä se ulkoilee valjaissa.
Aloituksessa tarkoitin tietysti siis sisäkissoja jotka eivät ulkoile lainkaan.
Ap
No mut hei sehän on hyvä tapa aloittaa väittely. Et kutsu omaa sisäkissaasi sisäkissaksi ja haukut kaikkien muiden sisäkissat. Kyllä sisäkissa on ihan yleinen termi, et sä voi sitä uudelleen määritellä vain että saisit aikaan väittelyn.
En halunnut aloittaa väittelyä vaan herättää keskustelua. Ja sitä onkin herännyt hyvin ja mielenkiintoista luettavaa on riittänyt, joten se onnistui hyvin.
En tosiaan tiennyt että sisäkissalle on muitakin merkityksiä kuin kissa joka ei koskaan ulkoile. Jos olisin tiennyt, niin olisin käyttänyt eri termiä kuin mitä käytin. Pahoittelen tätä sydämeni pohjasta.
Missä kohtaa olen haukkunut muiden sisäkissat?
Ap
Jokaisella kissalla pitäisi olla oikeus ulkoiluun aivann siinä missä koirilla. Käsite sisäkissa on hyvin vastenmielinen ja jos ei pysty tai halua kissaa ulkoiluttaa, ei kissaa saisi myöskään ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En silti ymmärrä sitäkään, että niitä jotka maalla pitävät kissojaan vapaana pidetään heti huonoina kissanomistajina ja ne joilla sisäkissa ( joka ei pääse välttämättä koskaan ulos) hyvinä. Meilläkin oli leikattu uroskissa maalla ja harvoin lähti minnekään kauas ja naapureilla oli iso koira jota myös pitivät välillä vapaana, mutta se ei hätyyttänyt kissaamme vaan oli omalla pihallaan. Sen vuoksi kaikki oli jotenkin todella helppoa. Meille kissa joka ei paljon lähtenyt pihastaan ja naapureilla kiltti koira ( johon totuin jo lapsena) omassa pihassaan. Ei kukaan alkanut valittaa mistään ja varmasti kissamme meni joskus naapureiden pihaan ja heidän koiransa kävi tervehtimässä minua, mutta ei siinä ollut ongelmaa. Oli muutenkin ihan parhaat naapurit ikinä. Johonkin tällaiseen haluaisin pyrkinä itsekin ja toteuttaa sitä ajatusta, että kissa pääsee ulos. Tietenkin ymmärrän sen, että naapurit täytyy ottaa huomioon ja kissasta ei saa olla harmia. Ehkä pitäisi sitten asua niin syrjässä, että tämä onnistuu tai olisi sellaiset naapurit, jotka eivät välitä.Kaikki sellaiste joiden kissa ulkoilee eivät ole mitään huonoja omistajia. Itsekin tiedän monia, jotka silti huotavat kissojaan ja leikkauttavat, mutta kissat ulkoilevat. Yleensä tietenkin pitäisi olla rauhallinen sijainti jo ihan autojenkin vuoksi.
Kaikki kissat eivät valitettavasti opi kulkemaan valjaissa tai ympäristö voi olla siihen aivan sopimaton (esim. vilkas liikenne tai hyökkäileviä koiria). Joka paikkaan ei saa rakentaa ulkotarhaakaan. Silloin omistajan pitäisi kuitenkin huolehtia, että kissalla on riittävästi askaresta tuvassa. Osa huolehtii, mutta valitettavasti eivät kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä myönnän nyt tässä anonyymisti ihan suoraan, että en vie kissoja ulos koska pelkään, että ne tottuisivat siihen ja alkaisivat kaivata sitä jatkuvasti. Meillä ei kerta kaikkiaan ole aikaa ulkoiluttaa kahta kissaa joka päivä. Pelkään myös, että jos kissat säikähtäisivät ja saisivat rimpuiltua itsensä irti, emme saisi niitä enää kiinni. Kissat on otettu rescueina, ne ovat nuoresta asti olleet sisällä ja ovat pelokkaita uusissa tilanteissa. Kotona oman perheen kesken kissat ovat reippaita ja seurallisia. Yritämme kompensoida tätä järjestämällä kotiin mahdollisimman paljon virikkeitä, kiipeily -ja tarkkailumahdollisuuksia ja toki leikkiseuraa. Mutta ehkä me sitten ollaan paskoja kissanomistajia. Loppujen lopuksi minkään lemmikinpitämisen etiikka ei kestä kovin hyvin tarkastelua.
Olet paska vain, jos olet ottanut kissan tuohon tilanteeseen, että olet tiennyt ettei sulla ole aikaa virikkeellistää niitä tarpeeksi. Sellainen on itsekästä. Mutta en tuossa tilanteessa laittaisi kissoja uuteen kotiinkaan, kun on muutenkin niin valtava kodittomien kissojen ongelma, eikä ne kissat teillä kuitenkaan ihan järjettömästi kärsi.
Mullakin on tilanne etten pysty kissojani virikkeellistämään tarpeeksi, mutta en niitä poiskaan sen vuoksi silti laita. Eri asia jos sitä kodittomien kissojen ongelmaa ei olisi, sitten varmasti olisin jo ajat sitten etsinyt kissoille uuden kodin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kissat eivät valitettavasti opi kulkemaan valjaissa tai ympäristö voi olla siihen aivan sopimaton (esim. vilkas liikenne tai hyökkäileviä koiria). Joka paikkaan ei saa rakentaa ulkotarhaakaan. Silloin omistajan pitäisi kuitenkin huolehtia, että kissalla on riittävästi askaresta tuvassa. Osa huolehtii, mutta valitettavasti eivät kaikki.
Ei, vaan silloin ei pidä ottaa kissaa. Kissa ei ole mikään jokamiehenoikeus, jonka pitää kärsiä siksi, että se otetaan vääränlaiseen ympäristöön asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vapaasti ulkoileva voi olla myös valvottu. Tiedän koko ajan missä ulkoileva kissamme on, kiitos gps-pannan. Tosin kyllä siihen on käytännössä näköyhteyskin tai tulee vähintään huutamalla. Ei tuollainen leikattu kissa ulkoile mitenkään laajalla alueella.
Eikä kissa silloin jää ulos jos emme itse ole kotona.
Kissat rakastavat nopeita juoksupyrähdyksiä ja puissakiipeilyä. Vaikea olisi tarjota samaa sisätiloissa.
Se gps-panta ei kylläkään kerro, onko kissasi esim. saalistamassa linnunpoikasia tai ketun kynsissä. Kissan vapaana pidon ongelmat ei ole pelkästään siinä, pystytkö paikantamaan sen vaan suurempi ongelma on se, miten kissat horjuttavat suomalaisen luonnon ekosysteemiä ja tietysti myös kissan turvallisuudessa. Tuskin kyttäät koko ajan gps-paikanninta, ja siinä vaiheessa kun huomaat sen juosseen auton alle on jo vähän myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kissat eivät valitettavasti opi kulkemaan valjaissa tai ympäristö voi olla siihen aivan sopimaton (esim. vilkas liikenne tai hyökkäileviä koiria). Joka paikkaan ei saa rakentaa ulkotarhaakaan. Silloin omistajan pitäisi kuitenkin huolehtia, että kissalla on riittävästi askaresta tuvassa. Osa huolehtii, mutta valitettavasti eivät kaikki.
Oppivat kyllä kun pennusta asti totuttaa, kuten koirankin kanssa tehdään. Pitkäjänteisen työskentelyn avulla myös aikuinen kissa oppii valjaisiin.
Miksi ottaa kissa jos paikka on sellainen että ulkoilu ei onnistu? Eihän koiraakaan oteta jos tiedetään jo valmiiksi ettei sitä voida ulkoiluttaa mitenkään. Itse kärvistelin 7 vuotta kissakuumeessa ilman kissaa, sillä asuntoni oli mielestäni liian pieni kissalle. Eläintä ei pidä ottaa elleivät olosuhteet ole otolliset.
Hankalampaa tietysti sitten on se, jos elämäntilanne muuttuu. Mutta jotenkin vaikea nähdä että ulkoilu olisi oikeastaan missään tilanteessa täysin mahdotonta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin, eikö se nyt ollutkaan hyvä, että joku lenkittää kissansa? Ei kai pienen koiran kanssa mitään kymmenen kilsan lenkkiä tehdäkään. Onhan osa kissoista jopa hyvin koiratyyppisiä luonteeltaan (ui mielellään, noutaa palloa, tulee kutsuttaessa mielellään, nauttii lauman seurasta, leikkii koiran kanssa) ja jos elävät pennusta yhdessä, voivat omaksua toistensa tapoja. Ei kai siinä nyt mitään pahaa ole, vaikka pennusta käveleekin koirakaveri kanssa? Kai se idea oli juuri se, että kissan kanssa pitää vaivautua ehkä vähän enemmän panostamaan siihen hihnaulkoiluun kuin tosiaan se, että laitetaan kerran valjaat ja sitten sanotaan, ettei se tykännyt ulkoilma hihnassa.
Aaargh, vihaan tuota ettei pienen koiran kanssa 10km lenkkiä tehdäkkään, no miksi ihmeessä ei? Hemmetti soikoon se on koira! Jatkuvasti törmää tuohon että ei oteta koiraa jonnekkin metikköön mukaan kun "se on niin pieni ettei se muutenkaan lenkkeile kuin 200m", mitä helvettiä?
Kissa on kissa eikä mikään koira, itse en pidä tuostakaan että kissasta pitää sanoa sen olevan koiramainen, minusta se antaa ihan väärän kuvan kissasta. Edelleen, jos haluaa koiran, niin ottaa sen koiran. Siinä ei ole mitään koiramaista, että kissa noutaa lelua, kissa vain haluaa saalistaa lelua ja se on hauskempaa kun ihminen heittää sen, joten kissa tuo lelun ihmiselle, se on kissamaista käytöstä, moni kissa tuo saaliinkin kotiovelle. Kutsuttaessa luoksetulokin on ihan kissamaista käytöstä eikä mitään koirille ominaista, monetkin eläimet tulevat kutsusta luokse, se on ihan oppimiskysymys, sen voi opettaa vaikka kultakalalle halutessaan (toki vesiympäristö rajoittaa ;)).
Voihan sitä kävellä koiran kanssa, mutta jos kissan ainoa aktiviteetti on koiramainen lenkki, niin kissa ei saa tällöin käyttäytyä lajinomaisesti. Kissa haluaa ihmetellä, syödä ruohoa, katsella maisemia, vaania myyriä jne. eli viettää paljon aikaa myös paikoillaan eikä vaan hiihtää eteenpäin, vaikka se jälkimmäiseenkin joskus sopeutuu. Kyse on siitä, mistä kissa lajityypillisesti nauttii eniten.
Lähtökohtaisesti pitäisi hankkia lemmikkiksi sopivin laji siihen ympäristöön ja elämäntapaan mihin eläin on tulossa, ei niin että kissasta muokataan koira tai koirasta kissa (tätäkin näkee) tai kanista kissa tai marsusta hevonen tms. ja joskus voi olla tilanne, ettei minkään lemmikin ole hyvä olla siinä ympäristössä ja niillä resursseilla mitkä on, vastuullinen ihminen jättää silloin lemmikin ottamatta ja siirtää sen vaikka myöhemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiratkin ovat sisäkoiria aivan samalla tavalla, kuin kissat ovat sisäkissoja: kuinka monta koiraa olet nähnyt juoksevan vapaana ulkona Suomessa? Omistaja vain aukaisee oven ja koira saa lähteä tutkimusmatkalle omin päin? Pakko sanoa, etten minä ainakaan ole nähnyt yhtään sellaista koiraa. Tätähän ulkokissa tekisi.
Kissaakin voi ulkoiluttaa, niin minäkin teen. Omani ei halua minnekään, missä on paljon meteliä ja ihmisiä, joten käymme rauhallisemmissa paikoissa retkillä haistelemassa ja kiipeilemässä. Jotkut kissat tykkäävät ihan käydä lenkeilläkin missä vain, mutta kissa yleensä vie ihmistä, eikä ihminen koiraa - ja eikö tämä oikeastaan ole jopa eläimelle parempi, kuin ihmisen päättämä koiralenkki, etenkin, jos aikaa ei anneta koiralle edes haistella ympäriinsä?
Kaikki kissat sitten eivät halua ulos. Pakottamalla siitä elämästä ei tule yhtään sen parempaa tai mielenkiintoisempaa. Onhan niitä koiriakin, jotka mieluummin köllöttelevät sisällä, eikä hihnan ottaminen esille saa aikaan innostusta. Pakotamme kuitenkin koiran, sillä haluamme koirien tekevän tarpeensa ulos, mutta voisihan tarpeet tehdä sisällekin. Tuolla ulkomailla olen joskus nähnyt ihmisten antavan tehdä tarpeet sisälle aivan tarkoituksella pienelle, imevälle matolle pentuajan jälkeenkin.
Niin, tosiaan siis tarkoitin sisäkoiralla koiraa, joka ei ulkoile ikinä. Samaa tarkoitan sisäkissalla. Narussa ja muuten ulkoilevat ovat asia erikseen.
Olen kuullut tuon ennenkin, että kaikki kissat eivät halua ulos. Mistä sen sitten tietää? Kerran on isketty valjaat niskaan, kannettu ulos, kissa on pyrkinyt peloissaan sisälle ja siitä on päätelty että ei siitä ulkoilijaa tule? Ystävälläni oli aikanaan tällainen kissa, hän vakuutteli että kissa ei edes halua ulos. Tämä siksi, koska asui kerrostalossa eikä jaksanut lenkittää narussa.
Kun sitten muutti syrjäseudulle omakotitaloon niin yhtäkkiä kissa ulkoilikin mielellään ja aivan vapaana.
Ap
Jos kissa ei yrityksistä huolimatta halua olla ulkona, niin aika hankala sitä olisi siihen pakottaakaan, eikä mieluisaa kummallekaan osapuolelle. Sijainnin muuttaminen voi auttaa, mutta kissa on hyvin reviiritietoinen eläin. Pois omalta reviiriltä ja jonkun muun mahdollinen reviiri voi olla hyvinkin pelottavaa kissalle.
Tässä ketjussa on ihmetelty, miksei ulkokissoja saisi pitää. Vaikka siinä kissa saisikin virikkeitä, aiheuttaa kissa myös tuhoa luonnonvaraisille eläimille, ovat vähän turhan hyviä saalistajia. Toki, jos joitain pieneläimiä olisi liikaa ja jo haitaksi, petoeläimen tuominen paikkaan ei ole huono idea. En kuitenkaan itse halua käsilleni kaikkien pienten eläinten verta, jotka kissani olisi tappanut "virikkeeksi". Toinen puoli on myös se, että kissa on vaarassa. Jos asuu maalla, voi olla petoeläimiä. Autoja on joka paikassa, ihmisiä myös - ja ihmisistä löytyy todella oksettavia kissankiduttajia, joiden kynsiin en koskaan haluaisi kissani joutuvan. Kissa ei myöskään välttämättä kuole heti, kun auto osuu. En haluaisi oman kissani viimeisten hetkien olevan kivuliaita ja pelottavia, joista sen pitäisi selviytyä yksin ilman apua tai läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiratkin ovat sisäkoiria aivan samalla tavalla, kuin kissat ovat sisäkissoja: kuinka monta koiraa olet nähnyt juoksevan vapaana ulkona Suomessa? Omistaja vain aukaisee oven ja koira saa lähteä tutkimusmatkalle omin päin? Pakko sanoa, etten minä ainakaan ole nähnyt yhtään sellaista koiraa. Tätähän ulkokissa tekisi.
Kissaakin voi ulkoiluttaa, niin minäkin teen. Omani ei halua minnekään, missä on paljon meteliä ja ihmisiä, joten käymme rauhallisemmissa paikoissa retkillä haistelemassa ja kiipeilemässä. Jotkut kissat tykkäävät ihan käydä lenkeilläkin missä vain, mutta kissa yleensä vie ihmistä, eikä ihminen koiraa - ja eikö tämä oikeastaan ole jopa eläimelle parempi, kuin ihmisen päättämä koiralenkki, etenkin, jos aikaa ei anneta koiralle edes haistella ympäriinsä?
Kaikki kissat sitten eivät halua ulos. Pakottamalla siitä elämästä ei tule yhtään sen parempaa tai mielenkiintoisempaa. Onhan niitä koiriakin, jotka mieluummin köllöttelevät sisällä, eikä hihnan ottaminen esille saa aikaan innostusta. Pakotamme kuitenkin koiran, sillä haluamme koirien tekevän tarpeensa ulos, mutta voisihan tarpeet tehdä sisällekin. Tuolla ulkomailla olen joskus nähnyt ihmisten antavan tehdä tarpeet sisälle aivan tarkoituksella pienelle, imevälle matolle pentuajan jälkeenkin.
Niin, tosiaan siis tarkoitin sisäkoiralla koiraa, joka ei ulkoile ikinä. Samaa tarkoitan sisäkissalla. Narussa ja muuten ulkoilevat ovat asia erikseen.
Olen kuullut tuon ennenkin, että kaikki kissat eivät halua ulos. Mistä sen sitten tietää? Kerran on isketty valjaat niskaan, kannettu ulos, kissa on pyrkinyt peloissaan sisälle ja siitä on päätelty että ei siitä ulkoilijaa tule? Ystävälläni oli aikanaan tällainen kissa, hän vakuutteli että kissa ei edes halua ulos. Tämä siksi, koska asui kerrostalossa eikä jaksanut lenkittää narussa.
Kun sitten muutti syrjäseudulle omakotitaloon niin yhtäkkiä kissa ulkoilikin mielellään ja aivan vapaana.
Ap
Jos kissa ei yrityksistä huolimatta halua olla ulkona, niin aika hankala sitä olisi siihen pakottaakaan, eikä mieluisaa kummallekaan osapuolelle. Sijainnin muuttaminen voi auttaa, mutta kissa on hyvin reviiritietoinen eläin. Pois omalta reviiriltä ja jonkun muun mahdollinen reviiri voi olla hyvinkin pelottavaa kissalle.
Tässä ketjussa on ihmetelty, miksei ulkokissoja saisi pitää. Vaikka siinä kissa saisikin virikkeitä, aiheuttaa kissa myös tuhoa luonnonvaraisille eläimille, ovat vähän turhan hyviä saalistajia. Toki, jos joitain pieneläimiä olisi liikaa ja jo haitaksi, petoeläimen tuominen paikkaan ei ole huono idea. En kuitenkaan itse halua käsilleni kaikkien pienten eläinten verta, jotka kissani olisi tappanut "virikkeeksi". Toinen puoli on myös se, että kissa on vaarassa. Jos asuu maalla, voi olla petoeläimiä. Autoja on joka paikassa, ihmisiä myös - ja ihmisistä löytyy todella oksettavia kissankiduttajia, joiden kynsiin en koskaan haluaisi kissani joutuvan. Kissa ei myöskään välttämättä kuole heti, kun auto osuu. En haluaisi oman kissani viimeisten hetkien olevan kivuliaita ja pelottavia, joista sen pitäisi selviytyä yksin ilman apua tai läheisyyttä.
Tietenkään mitään eläintä ei pidä pakottaa ulkoiluun jos se on sille vastenmielistä tai pelottavaa. En vain oikein itse jaksa uskoa että näissä tapauksissa on kovin pontevasti viitsitty edes yrittää totuttaa kissaa ulkoilun maailmaan. Tai valjaiden pitämiseen.
Omakin kissani oli ensimmäiset kuukaudet pihalla tosi varovainen, koska reviiri oli uusi ja keskustassa, ennen asui rivitalossa syrjässä. Nyt kuitenkin jo pyytää pihalle ja kulkee siellä kuin kuningas reviirillään päivystämässä. Mutta tosiaan aikaa se vaati.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiratkin ovat sisäkoiria aivan samalla tavalla, kuin kissat ovat sisäkissoja: kuinka monta koiraa olet nähnyt juoksevan vapaana ulkona Suomessa? Omistaja vain aukaisee oven ja koira saa lähteä tutkimusmatkalle omin päin? Pakko sanoa, etten minä ainakaan ole nähnyt yhtään sellaista koiraa. Tätähän ulkokissa tekisi.
Kissaakin voi ulkoiluttaa, niin minäkin teen. Omani ei halua minnekään, missä on paljon meteliä ja ihmisiä, joten käymme rauhallisemmissa paikoissa retkillä haistelemassa ja kiipeilemässä. Jotkut kissat tykkäävät ihan käydä lenkeilläkin missä vain, mutta kissa yleensä vie ihmistä, eikä ihminen koiraa - ja eikö tämä oikeastaan ole jopa eläimelle parempi, kuin ihmisen päättämä koiralenkki, etenkin, jos aikaa ei anneta koiralle edes haistella ympäriinsä?
Kaikki kissat sitten eivät halua ulos. Pakottamalla siitä elämästä ei tule yhtään sen parempaa tai mielenkiintoisempaa. Onhan niitä koiriakin, jotka mieluummin köllöttelevät sisällä, eikä hihnan ottaminen esille saa aikaan innostusta. Pakotamme kuitenkin koiran, sillä haluamme koirien tekevän tarpeensa ulos, mutta voisihan tarpeet tehdä sisällekin. Tuolla ulkomailla olen joskus nähnyt ihmisten antavan tehdä tarpeet sisälle aivan tarkoituksella pienelle, imevälle matolle pentuajan jälkeenkin.
Niin, tosiaan siis tarkoitin sisäkoiralla koiraa, joka ei ulkoile ikinä. Samaa tarkoitan sisäkissalla. Narussa ja muuten ulkoilevat ovat asia erikseen.
Olen kuullut tuon ennenkin, että kaikki kissat eivät halua ulos. Mistä sen sitten tietää? Kerran on isketty valjaat niskaan, kannettu ulos, kissa on pyrkinyt peloissaan sisälle ja siitä on päätelty että ei siitä ulkoilijaa tule? Ystävälläni oli aikanaan tällainen kissa, hän vakuutteli että kissa ei edes halua ulos. Tämä siksi, koska asui kerrostalossa eikä jaksanut lenkittää narussa.
Kun sitten muutti syrjäseudulle omakotitaloon niin yhtäkkiä kissa ulkoilikin mielellään ja aivan vapaana.
Ap
Minulla on rivitalossa kaksi sisäkissa, joista toinen ulkoilee valjaissa. Toinen ei, sillä sen kerran kun olen sitä ulos yrittänyt viedä, se on ollut silmin nähden stressaantunut, ja pitänyt samanlaista paniikkimaukunaa kuin suihkussa. Tällainen stressaaminen ei ole mitenkään päin ajateltuna positiivista aktivointia eläimelle, vaikka nyt joku av-mamma tästä mielensä pahoittaisi, Muuten se toinenkin kissa kieltäytyy ulkoilemassa, jos lämpöä on alle 15 astetta. Ja kun se narun päässä ulkoilee, se lähinnä on kiinnostunut pyörimään ja pölisemään minun jaloissani, ulkomaailman ihmeet kiinnostavat huomattavasti vähemmän.
Tuo aiemmin kertomasi käsityksesi siitä, että narun päässä ulkoilu olisi jotenkin kissalle ainoa oikea tapa aktivoitua, on omituinen ja jopa kissalle vahingollinen. Kyllä tärkeintä on järjestää sille eläimelle kotiin paljon aktiviteetteja, leluja ja kiipeilymahdollisuuksia, sillä myös se narun päässä ulkoilevat kissasi on kuitenkin valtaosan ajasta sisällä, eikä ulkoilu korvaa todellakaan näitä. Myös iso tarha voi olla hui,asti parempi vaihtoehto kuin joku ajoittainen valjastettu. Toisekseen, en ikinä hankkisi yksinäistä kissaa, jolla ei ole lajitoveriensa seuraa tarjolla, ja joka viettää päivät pitkät yksinään. Se jos mikä on rääkkäystä.
Alue: Aihe vapaa
Mä myönnän nyt tässä anonyymisti ihan suoraan, että en vie kissoja ulos koska pelkään, että ne tottuisivat siihen ja alkaisivat kaivata sitä jatkuvasti. Meillä ei kerta kaikkiaan ole aikaa ulkoiluttaa kahta kissaa joka päivä. Pelkään myös, että jos kissat säikähtäisivät ja saisivat rimpuiltua itsensä irti, emme saisi niitä enää kiinni. Kissat on otettu rescueina, ne ovat nuoresta asti olleet sisällä ja ovat pelokkaita uusissa tilanteissa. Kotona oman perheen kesken kissat ovat reippaita ja seurallisia. Yritämme kompensoida tätä järjestämällä kotiin mahdollisimman paljon virikkeitä, kiipeily -ja tarkkailumahdollisuuksia ja toki leikkiseuraa. Mutta ehkä me sitten ollaan paskoja kissanomistajia. Loppujen lopuksi minkään lemmikinpitämisen etiikka ei kestä kovin hyvin tarkastelua.