Kun puolison elämäntilanne estää omat unelmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan nyt enemmän halusin tällä ketjulla kuulla teidän ajatuksia siitä voiko omia unelmiaan lykätä tai haudata ja mitä se tekee parisuhteelle. En sinänsä neuvoja omaani, koska en jaksa avata kaikkia syitä miksi muutos olisi meille hankalaa. Ap

Olet joskus aikoinaan hyväksynyt sen, että miehesi toteuttaa omia unelmiaan, joiden vuoksi sinä jouduit luopumaan omistasi. Kerroit, että jos sinä nyt lähtisit toteuttamaan sinun unelmiasi, mies joutuisi luopumaan omistaan. Olet siis ilmeisesti jostain syystä tullut katumapäälle. Mun mielestä et enää tuossa vaiheessa voi sanoa miehelle, että enpäs sittenkään hyväksy sinun unelmiesi toteuttamista, koska olet siihen jo aikoinaan suostunut ja olette elänyt elämäänne sen mukaisesti. Vähän sama kuin sanoisit yhtäkkiä, että enpäs haluakaan olla näiden lasten äiti.

Nyt sun pitää vaan keksiä itsellesi jotain uusia ja realistisempia unelmia, joiden toteuttaminen ei edellytä, että mies luopuisi omista, jo toteuttamistaan unelmista. Jotain sellaista, mikä sun olisi mahdollista toteuttaa siten, että se sopii sekä miehelle, lapsille että sinulle itsellesikin. 

No ei tuo nyt ihan noinkaan mene. Tottakai voidaan elää niin, että ensin toinen saa esim opiskella unelma-ammattiin ja hankkia työkokemusta jne. Jonka avulla voidaan sitten mahdollistaa sen toisen unelman tavoittelu. Tämä nyt esimerkkinä. Ei se niin mene että kun kerran on jotain tehty ja päätetty, siihen pitää loppuiäksi sitoutua, poislukien lapset.

Siis normaaleissa parisuhteissa se meneekin juuri noin. Aloittajan unelmat taas ovat sellaisia, että miehen pitäisi luopua omista unelmistaan. Jos kyseessä on esimerkiksi ammatti, on typerää ensin hyväksyä toisen opiskelu tiettyyn ammattiin ja hankkia koulutustaan vastaava työ ja sitten sanoa, että etpäs enää teekään sitä työtä vaan nyt toteutetaan minun unelmiani. Olisi pitänyt jo alunperin todeta, että sinun unelmasi ovat niin pahasti ristiriidassa omieni kanssa, että on löydettävä jokin välimuoto, johon kumpikin on tyytyväinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan nyt enemmän halusin tällä ketjulla kuulla teidän ajatuksia siitä voiko omia unelmiaan lykätä tai haudata ja mitä se tekee parisuhteelle. En sinänsä neuvoja omaani, koska en jaksa avata kaikkia syitä miksi muutos olisi meille hankalaa. Ap

Olet joskus aikoinaan hyväksynyt sen, että miehesi toteuttaa omia unelmiaan, joiden vuoksi sinä jouduit luopumaan omistasi. Kerroit, että jos sinä nyt lähtisit toteuttamaan sinun unelmiasi, mies joutuisi luopumaan omistaan. Olet siis ilmeisesti jostain syystä tullut katumapäälle. Mun mielestä et enää tuossa vaiheessa voi sanoa miehelle, että enpäs sittenkään hyväksy sinun unelmiesi toteuttamista, koska olet siihen jo aikoinaan suostunut ja olette elänyt elämäänne sen mukaisesti. Vähän sama kuin sanoisit yhtäkkiä, että enpäs haluakaan olla näiden lasten äiti.

Nyt sun pitää vaan keksiä itsellesi jotain uusia ja realistisempia unelmia, joiden toteuttaminen ei edellytä, että mies luopuisi omista, jo toteuttamistaan unelmista. Jotain sellaista, mikä sun olisi mahdollista toteuttaa siten, että se sopii sekä miehelle, lapsille että sinulle itsellesikin. 

No ei tuo nyt ihan noinkaan mene. Tottakai voidaan elää niin, että ensin toinen saa esim opiskella unelma-ammattiin ja hankkia työkokemusta jne. Jonka avulla voidaan sitten mahdollistaa sen toisen unelman tavoittelu. Tämä nyt esimerkkinä. Ei se niin mene että kun kerran on jotain tehty ja päätetty, siihen pitää loppuiäksi sitoutua, poislukien lapset.

Siis normaaleissa parisuhteissa se meneekin juuri noin. Aloittajan unelmat taas ovat sellaisia, että miehen pitäisi luopua omista unelmistaan. Jos kyseessä on esimerkiksi ammatti, on typerää ensin hyväksyä toisen opiskelu tiettyyn ammattiin ja hankkia koulutustaan vastaava työ ja sitten sanoa, että etpäs enää teekään sitä työtä vaan nyt toteutetaan minun unelmiani. Olisi pitänyt jo alunperin todeta, että sinun unelmasi ovat niin pahasti ristiriidassa omieni kanssa, että on löydettävä jokin välimuoto, johon kumpikin on tyytyväinen. 

No mehän emme nyt tiedä mistä on kyse. Lähinnä tulee vaan mieleen, että jos on saanut työkokemusta tiettyyn ammattiin, kyllä yleensä voi hakea uutta työpaikkaa samalta alalta, mutta eri paikassa. Jos tässä nyt on kyse muutosta ja sen tuomista hankaluuksista. Ei siihen yhteen työpaikkaan yleensä olla ikuisuuksia sidoksissa.

Meillä miehen sairastuminen muutti kaikki unelmat, nyt vaan unelmoidaan terveestä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pystynytkään. Lähdin muuten hyvästä parisuhteesta, koska jouduin jatkuvasti laittamaan oman elämäni tarpeet miehen työn takia syrjään.

Tämä on itsellänikin hetkittäin mielessä. Mies elää juuri sellaista elämää mistä on haaveillut ja itse kaipaan enemmän. Katkeruutta herättää. Ap

Tuo ei ole tervettä. Kannattaa todella yhdessä miehesi kanssa pohtia koko tilannetta.

Niin, olet oikeassa. Pitäisi vaan ilmaista itseään sillä tapaa selkeämmin, että mieskin oikeasti tajuaa, että jatkuva kasvava katkeruus näivettää kaiken muunkin. Hän jotenkin ajattelee tämän olevan vain vaihe.. Ap

Kuvitellaan, että lähtisit toteuttamaan unelmiasi ilman miestäsi. Millaisen puolison toivoisit miehellesi? Mitä ominaisuuksia ja unelmia hänellä pitäisi olla, joita sinulla ei ole? Mihin hänen pitäisi olla tyytyväinen? 

Miksi tätä kyselen? Siksi, että miehesi tuntee varmasti olonsa petetyksi ja katkeraksi, jos hänet jätetään, kun unelmanne ja elämäntilanteenne eivät sopineet yhteen. Hänkin varmasti haluaisi jonkun rinnalleen, johon luottaa ja turvata - jonkun, josta hän tietää, että hän ei haikaile minnekään muualle eikä ole pyristelemässä pois. 

Jos se nainen et ole sinä, mieti, miltä tuntuisi, jos siinä olisi joku muu. Tai jos siinä ei olisikaan ketään. Herättääkö tämä ajatus mitään tunteita? Jos ei - lähde, mene jo, ja juokse. Ja varoita miestäsi enää koskaan lankeamasta kenenkään samanlaisen unelmoijan pauloihin. 

Tai sitten vain kerrot, että lähdet, ja haluaisit miehesi ja perheesi mukaasi. Kyllä miehesi lähtee mukaan, kun näkee, että olet tosissasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan nyt enemmän halusin tällä ketjulla kuulla teidän ajatuksia siitä voiko omia unelmiaan lykätä tai haudata ja mitä se tekee parisuhteelle. En sinänsä neuvoja omaani, koska en jaksa avata kaikkia syitä miksi muutos olisi meille hankalaa. Ap

Olet joskus aikoinaan hyväksynyt sen, että miehesi toteuttaa omia unelmiaan, joiden vuoksi sinä jouduit luopumaan omistasi. Kerroit, että jos sinä nyt lähtisit toteuttamaan sinun unelmiasi, mies joutuisi luopumaan omistaan. Olet siis ilmeisesti jostain syystä tullut katumapäälle. Mun mielestä et enää tuossa vaiheessa voi sanoa miehelle, että enpäs sittenkään hyväksy sinun unelmiesi toteuttamista, koska olet siihen jo aikoinaan suostunut ja olette elänyt elämäänne sen mukaisesti. Vähän sama kuin sanoisit yhtäkkiä, että enpäs haluakaan olla näiden lasten äiti.

Nyt sun pitää vaan keksiä itsellesi jotain uusia ja realistisempia unelmia, joiden toteuttaminen ei edellytä, että mies luopuisi omista, jo toteuttamistaan unelmista. Jotain sellaista, mikä sun olisi mahdollista toteuttaa siten, että se sopii sekä miehelle, lapsille että sinulle itsellesikin. 

No ei tuo nyt ihan noinkaan mene. Tottakai voidaan elää niin, että ensin toinen saa esim opiskella unelma-ammattiin ja hankkia työkokemusta jne. Jonka avulla voidaan sitten mahdollistaa sen toisen unelman tavoittelu. Tämä nyt esimerkkinä. Ei se niin mene että kun kerran on jotain tehty ja päätetty, siihen pitää loppuiäksi sitoutua, poislukien lapset.

Siis normaaleissa parisuhteissa se meneekin juuri noin. Aloittajan unelmat taas ovat sellaisia, että miehen pitäisi luopua omista unelmistaan. Jos kyseessä on esimerkiksi ammatti, on typerää ensin hyväksyä toisen opiskelu tiettyyn ammattiin ja hankkia koulutustaan vastaava työ ja sitten sanoa, että etpäs enää teekään sitä työtä vaan nyt toteutetaan minun unelmiani. Olisi pitänyt jo alunperin todeta, että sinun unelmasi ovat niin pahasti ristiriidassa omieni kanssa, että on löydettävä jokin välimuoto, johon kumpikin on tyytyväinen. 

No mehän emme nyt tiedä mistä on kyse. Lähinnä tulee vaan mieleen, että jos on saanut työkokemusta tiettyyn ammattiin, kyllä yleensä voi hakea uutta työpaikkaa samalta alalta, mutta eri paikassa. Jos tässä nyt on kyse muutosta ja sen tuomista hankaluuksista. Ei siihen yhteen työpaikkaan yleensä olla ikuisuuksia sidoksissa.

No me tiedetään vain se, mitä ap on ketjussa kertonut. Ja hän on kertonut, että mikäli hän alkaisi toteuttaa omia unelmiaan, hänen miehensä pitäisi luopua omistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan nyt enemmän halusin tällä ketjulla kuulla teidän ajatuksia siitä voiko omia unelmiaan lykätä tai haudata ja mitä se tekee parisuhteelle. En sinänsä neuvoja omaani, koska en jaksa avata kaikkia syitä miksi muutos olisi meille hankalaa. Ap

Olet joskus aikoinaan hyväksynyt sen, että miehesi toteuttaa omia unelmiaan, joiden vuoksi sinä jouduit luopumaan omistasi. Kerroit, että jos sinä nyt lähtisit toteuttamaan sinun unelmiasi, mies joutuisi luopumaan omistaan. Olet siis ilmeisesti jostain syystä tullut katumapäälle. Mun mielestä et enää tuossa vaiheessa voi sanoa miehelle, että enpäs sittenkään hyväksy sinun unelmiesi toteuttamista, koska olet siihen jo aikoinaan suostunut ja olette elänyt elämäänne sen mukaisesti. Vähän sama kuin sanoisit yhtäkkiä, että enpäs haluakaan olla näiden lasten äiti.

Nyt sun pitää vaan keksiä itsellesi jotain uusia ja realistisempia unelmia, joiden toteuttaminen ei edellytä, että mies luopuisi omista, jo toteuttamistaan unelmista. Jotain sellaista, mikä sun olisi mahdollista toteuttaa siten, että se sopii sekä miehelle, lapsille että sinulle itsellesikin. 

No ei tuo nyt ihan noinkaan mene. Tottakai voidaan elää niin, että ensin toinen saa esim opiskella unelma-ammattiin ja hankkia työkokemusta jne. Jonka avulla voidaan sitten mahdollistaa sen toisen unelman tavoittelu. Tämä nyt esimerkkinä. Ei se niin mene että kun kerran on jotain tehty ja päätetty, siihen pitää loppuiäksi sitoutua, poislukien lapset.

Siis normaaleissa parisuhteissa se meneekin juuri noin. Aloittajan unelmat taas ovat sellaisia, että miehen pitäisi luopua omista unelmistaan. Jos kyseessä on esimerkiksi ammatti, on typerää ensin hyväksyä toisen opiskelu tiettyyn ammattiin ja hankkia koulutustaan vastaava työ ja sitten sanoa, että etpäs enää teekään sitä työtä vaan nyt toteutetaan minun unelmiani. Olisi pitänyt jo alunperin todeta, että sinun unelmasi ovat niin pahasti ristiriidassa omieni kanssa, että on löydettävä jokin välimuoto, johon kumpikin on tyytyväinen. 

No mehän emme nyt tiedä mistä on kyse. Lähinnä tulee vaan mieleen, että jos on saanut työkokemusta tiettyyn ammattiin, kyllä yleensä voi hakea uutta työpaikkaa samalta alalta, mutta eri paikassa. Jos tässä nyt on kyse muutosta ja sen tuomista hankaluuksista. Ei siihen yhteen työpaikkaan yleensä olla ikuisuuksia sidoksissa.

No me tiedetään vain se, mitä ap on ketjussa kertonut. Ja hän on kertonut, että mikäli hän alkaisi toteuttaa omia unelmiaan, hänen miehensä pitäisi luopua omistaan. 

Toki näin, mutta silti tuntuu jotenkin siltä että puhutaan siitä, että toinen on unelmatyöpaikassaan. Ja unelmatyöpaikkoja taas on maailma täynnä. Mutta joo, vaikea spekuloida ilman enempää tietoja.

Yleisellä tasolla spekuloiden: En suostuisi loputtoman pitkiin jaksoihin, joissa elämä pyörii kumppanin haaveita toteuttaen, jos samalla olisin itse tyytymätön asioiden tilaan. Rajattu jakso, tyyliin opiskelu, olisi ok.

Paljon kuitenkin tuntuu, että kumpuaisi sieltä parisuhteen tilasta. Kun rakastaa, jaksaa ankeampaakin arkea paremmin. Jos parisuhde muutenkin on vaikeuksissa tai jämähtäneessä tilassa, tuollaista olisi taas hankalampi jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kryptista taas. Onko kyse sairaudesta, rahavaikeuksista, työtilanteesta, ahneudesta, kusipäisyydestä vai jostain muusta?

Perhe- ja työtilanne, joiden vuoksi itse joudun lähinnä olemaan taustatukena miehen valinnoille. Noin pääpiirteissään siis. Ap

Miksi? Olen kahden lapsen yksinhuoltaja ja silti toteuttanut unelmani niin työelämässä kuin muutenkin. En ymmärrä, miten mies voisi olla esteenä. 

No yksinhuoltajana sitä ei tarvitse huomioida sen parisuhteen toisen osapuolen onnellisuutta. Eli jos lasten asiat ja talouden saa järjestymään voi tehdä valintoja vapaammin.

Ihan tosiissaanko olet?

Yksinhuoltajana olet kuitenkin yksin ha perheen ainoana aikuisena pyörittämässä sitä palettia ja tekemässä päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan antanut parisuhteen varsinaisesti estää tavoitteitteideni perässä menemistä. Välillä on tottakai ollut pysähtyneitä hetkiä, kuten lasten vauva-ajat, mutta kokonaistavoitteet olen aina pitänyt kirkkaina mielessä. Luopumistakin tämä on vaatinut, esimerkiksi itse rakennetun talon myymistä, rahallisesti epävarmoja aikoja jne. Meillä on onneksi tästä siinä mielessä yhteisymmärrys, että parisuhde ei saa olla haaveiden hautausmaa vaan tila, jossa kumpikin voi kukoistaa.

Nyt vaan keskustelemaan, ja konkretiaa pöytään - missä reunaehdoissa ja aikataulussa sinun unelmasi olisi mahdollinen. Mitä se merkitsee nykyisen elämänne kannalta, mitä tulee luopumisen tilalle ja onko se sen arvoista. Selkiytyy samalla itsellesikin, mitä ihan käytännössä tuo valinta merkitsee.

Sama! Ei minunkaan unelmani ole haudattu valitsemani aviomiehen ja hänen elämänsä unelmiensa toteutumisen mukaisesti.  Elän itsekkin unelmaani parhaillaan siinä missä miehenikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan nyt enemmän halusin tällä ketjulla kuulla teidän ajatuksia siitä voiko omia unelmiaan lykätä tai haudata ja mitä se tekee parisuhteelle. En sinänsä neuvoja omaani, koska en jaksa avata kaikkia syitä miksi muutos olisi meille hankalaa. Ap

Olet joskus aikoinaan hyväksynyt sen, että miehesi toteuttaa omia unelmiaan, joiden vuoksi sinä jouduit luopumaan omistasi. Kerroit, että jos sinä nyt lähtisit toteuttamaan sinun unelmiasi, mies joutuisi luopumaan omistaan. Olet siis ilmeisesti jostain syystä tullut katumapäälle. Mun mielestä et enää tuossa vaiheessa voi sanoa miehelle, että enpäs sittenkään hyväksy sinun unelmiesi toteuttamista, koska olet siihen jo aikoinaan suostunut ja olette elänyt elämäänne sen mukaisesti. Vähän sama kuin sanoisit yhtäkkiä, että enpäs haluakaan olla näiden lasten äiti.

Nyt sun pitää vaan keksiä itsellesi jotain uusia ja realistisempia unelmia, joiden toteuttaminen ei edellytä, että mies luopuisi omista, jo toteuttamistaan unelmista. Jotain sellaista, mikä sun olisi mahdollista toteuttaa siten, että se sopii sekä miehelle, lapsille että sinulle itsellesikin. 

No ei tuo nyt ihan noinkaan mene. Tottakai voidaan elää niin, että ensin toinen saa esim opiskella unelma-ammattiin ja hankkia työkokemusta jne. Jonka avulla voidaan sitten mahdollistaa sen toisen unelman tavoittelu. Tämä nyt esimerkkinä. Ei se niin mene että kun kerran on jotain tehty ja päätetty, siihen pitää loppuiäksi sitoutua, poislukien lapset.

Siis normaaleissa parisuhteissa se meneekin juuri noin. Aloittajan unelmat taas ovat sellaisia, että miehen pitäisi luopua omista unelmistaan. Jos kyseessä on esimerkiksi ammatti, on typerää ensin hyväksyä toisen opiskelu tiettyyn ammattiin ja hankkia koulutustaan vastaava työ ja sitten sanoa, että etpäs enää teekään sitä työtä vaan nyt toteutetaan minun unelmiani. Olisi pitänyt jo alunperin todeta, että sinun unelmasi ovat niin pahasti ristiriidassa omieni kanssa, että on löydettävä jokin välimuoto, johon kumpikin on tyytyväinen. 

No mehän emme nyt tiedä mistä on kyse. Lähinnä tulee vaan mieleen, että jos on saanut työkokemusta tiettyyn ammattiin, kyllä yleensä voi hakea uutta työpaikkaa samalta alalta, mutta eri paikassa. Jos tässä nyt on kyse muutosta ja sen tuomista hankaluuksista. Ei siihen yhteen työpaikkaan yleensä olla ikuisuuksia sidoksissa.

No me tiedetään vain se, mitä ap on ketjussa kertonut. Ja hän on kertonut, että mikäli hän alkaisi toteuttaa omia unelmiaan, hänen miehensä pitäisi luopua omistaan. 

Toki näin, mutta silti tuntuu jotenkin siltä että puhutaan siitä, että toinen on unelmatyöpaikassaan. Ja unelmatyöpaikkoja taas on maailma täynnä. Mutta joo, vaikea spekuloida ilman enempää tietoja.

Jos nyt suoraan sanotaan, niin ei työura ole kaikille unelma, viimeistään kuolinvuoteella olen kuullut eräänkin läheiseni uraputki-ihmisen maininneen, että työ on ollut viimeisenä mielessään, josta joutuu luopumaan kuolemansa kohdatessaan vaan ne ovat olleet läheiset ihmissuhteet, jotka joutuu kuolemisensa jälkeen jättämään taakseen. 

Työhän on vain keino hankkia elantonsa, ja työn sisältö ei kaikille ole se tärkein asia elämässään! 

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle täällä yksi kohtalotoveri... Mies on sidottuna lastensa ja työnsä takia yhdelle paikkakunnalle, minä taas (jos vapaasti valitsisin) asuisin aivan muualla ja tekisin erityyppistä työtä ja myös harrastusmahdollisuudet olisivat paremmat siellä. Vaakakupissa painavat siis omat toteutumattomat unelmat vs. (muilta osin) hyvä parisuhde. Kova on kynnys lähteä, mutta toisaalta katkeroituuko tässä vain vuosien saatossa jos jää elämään toisen elämää... Vai tottuuko elämään asian kanssa ja omat unelmat muuttuvat vuosien kuluessa täällä toteutettaviksi. Kumpi on tärkeämpää, läheiset ihmiset vai omannäköinen elämä?

Kaipaatko nyt vain jotain muutosta, jota et uskalla kuitenkaan tehdä, joten alitajuisesti muodostat se päässäsi mahdottomaksi? Miksi ette voisi asua eri osoitteissa, jos toinen on tosiaan niin sidottu paikkaan. Jos tulee taloudelliset esteet, ei puolisosi estä unelmaasi, vaan sinä itse.

Vierailija kirjoitti:

Menkääpä avioliittoneuvojalle tai parisuhdeterapiaan. Täältä et saa kaipaamiasi vastauksia

No vaikea antaa kovin tyhjentäviä vastauksia, kun ap tarkoituksella pihtaa tietoja...

Unelmia on mahdollista saavuttaa, kovin monenlaisia.

Mutta kaikkia unelmia ei välttämättä voi saavuttaa yhtä aikaa. 

Eikä ole oikein, että toinen valjastetaan oman unelman toteutukseen.

Esim. ap:n ei välttämättä ole mahdollista toteuttaa ulkomaille lähtö -unelmaansa ja onnellinen parisuhde -unelmaansa yhtä aikaa. Jos mies ei halua muuttaa niin ei hänen tarvitse.

Unelmat joutuu aikuinen ihminen tietenkin sopeuttamaan vallitseviin olosuhteisiin. Voi unelmoida vauraudesta, terveydestä ja onnellisuudesta, mutta elämä heittää asioita eteen: sairautta, tapaturmia, kuolemantapauksia. 

Minustakin vaikuttaa siltä, että ap syyttää miestään oman unelmansa toteutumattomuudesta, mutta ei kerta kaikkiaan uskalla lähteä itse toteuttamaan sitä. Ei kun siihen tarvittaisiin se mies mukaan! Jos ap oikeasti tahtoisi unelmansa toteuttaa, hän toteuttaisi sen. Eikä laittaisi asiaa toisten vastuulle (miehen, lasten). Unelman kannattaa olla sellainen jossa toteutumisen edellytys on että joku muu tekee jotain sinun unelmasi eteen. Kun ei se välttämättä ole sen toisen unelma.

Vierailija kirjoitti:

Unelmia on mahdollista saavuttaa, kovin monenlaisia.

Mutta kaikkia unelmia ei välttämättä voi saavuttaa yhtä aikaa. 

Eikä ole oikein, että toinen valjastetaan oman unelman toteutukseen.

Esim. ap:n ei välttämättä ole mahdollista toteuttaa ulkomaille lähtö -unelmaansa ja onnellinen parisuhde -unelmaansa yhtä aikaa. Jos mies ei halua muuttaa niin ei hänen tarvitse.

Unelmat joutuu aikuinen ihminen tietenkin sopeuttamaan vallitseviin olosuhteisiin. Voi unelmoida vauraudesta, terveydestä ja onnellisuudesta, mutta elämä heittää asioita eteen: sairautta, tapaturmia, kuolemantapauksia. 

Minustakin vaikuttaa siltä, että ap syyttää miestään oman unelmansa toteutumattomuudesta, mutta ei kerta kaikkiaan uskalla lähteä itse toteuttamaan sitä. Ei kun siihen tarvittaisiin se mies mukaan! Jos ap oikeasti tahtoisi unelmansa toteuttaa, hän toteuttaisi sen. Eikä laittaisi asiaa toisten vastuulle (miehen, lasten). Unelman kannattaa olla sellainen jossa toteutumisen edellytys on että joku muu tekee jotain sinun unelmasi eteen. Kun ei se välttämättä ole sen toisen unelma.

Viimeinen lause siis piti olla, että unelman kannattaa olla sellainen, jossa toteutumisen edellytys EI ole että joku muu tekee jotain jne.

(Tuli typo kun hämmästyin niin kun salkkareissa miia käveli yhtäkkiä keittiöstä. En edes seuraa koko ohjelmaa, mutta eiks se kuollut joskus aikapäiviä sitten...?)

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan nyt enemmän halusin tällä ketjulla kuulla teidän ajatuksia siitä voiko omia unelmiaan lykätä tai haudata ja mitä se tekee parisuhteelle. En sinänsä neuvoja omaani, koska en jaksa avata kaikkia syitä miksi muutos olisi meille hankalaa. Ap

Tuohon on todella vaikea vastata kun ei tiedä millaisista unelmista on kyse ja mikä estää. Voiko niitä unelmia esim tehdä jotenkin osittain edes?

Minä olen laittanut sivuun omat unelmani, mikä on urani, mutta olen saanut kehittää itseäni harrastuksien kautta ja se on riittänyt. Loputtoman kauan en näin voi tehdä, mutta rakkaiden vuoksi joitakin vuosia ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menkääpä avioliittoneuvojalle tai parisuhdeterapiaan. Täältä et saa kaipaamiasi vastauksia

No vaikea antaa kovin tyhjentäviä vastauksia, kun ap tarkoituksella pihtaa tietoja...

No ap ei ole tainnut olla ketjussa enää aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa kryptista taas. Onko kyse sairaudesta, rahavaikeuksista, työtilanteesta, ahneudesta, kusipäisyydestä vai jostain muusta?

Perhe- ja työtilanne, joiden vuoksi itse joudun lähinnä olemaan taustatukena miehen valinnoille. Noin pääpiirteissään siis. Ap

Siis mies- ja työtilanne, se perhe lienee yhteistuumin saatu.

Miehellä voi olla perhetilanne esim ikääntyvät vanhemmat tai lapsia edellisestä suhteesta tai jotain, mikä on nimenomaan miehen perhetilanne.

Vierailija kirjoitti:

Unelmia on mahdollista saavuttaa, kovin monenlaisia.

Mutta kaikkia unelmia ei välttämättä voi saavuttaa yhtä aikaa. 

Eikä ole oikein, että toinen valjastetaan oman unelman toteutukseen.

Esim. ap:n ei välttämättä ole mahdollista toteuttaa ulkomaille lähtö -unelmaansa ja onnellinen parisuhde -unelmaansa yhtä aikaa. Jos mies ei halua muuttaa niin ei hänen tarvitse.

Unelmat joutuu aikuinen ihminen tietenkin sopeuttamaan vallitseviin olosuhteisiin. Voi unelmoida vauraudesta, terveydestä ja onnellisuudesta, mutta elämä heittää asioita eteen: sairautta, tapaturmia, kuolemantapauksia. 

Minustakin vaikuttaa siltä, että ap syyttää miestään oman unelmansa toteutumattomuudesta, mutta ei kerta kaikkiaan uskalla lähteä itse toteuttamaan sitä. Ei kun siihen tarvittaisiin se mies mukaan! Jos ap oikeasti tahtoisi unelmansa toteuttaa, hän toteuttaisi sen. Eikä laittaisi asiaa toisten vastuulle (miehen, lasten). Unelman kannattaa olla sellainen jossa toteutumisen edellytys on että joku muu tekee jotain sinun unelmasi eteen. Kun ei se välttämättä ole sen toisen unelma.

Nojaa, itselläni on unelmana lukea itseni lääkäriksi, olen sairaanhoitaja tällä hetkellä. Asumme kaukana yliopistopaikkakunnista. Mutta en ole valmis lähtemään opiskelemaan, jos mies ja lapset eivät muuttaisi kanssani. Olemme sopineet, että voin mennä pääsykokeisiin ensi keväänä, ja jos pääsen, perhe järjestää asiat niin, että pääsevät mukaan. Minäkin aikoinaan muutin tähän paikkaan, koska mies sai mielenkiintoisen työn, eli tuin hänen unelmaansa. Hän kuitenkin voi tehdä töitä myös yliopistokaupungissa.

Eli moni unelma voi edellyttää, että puoliso on valmis tekemään jotain tai muutoin sen toteuttaminen vaatii liikaa uhrauksia.

En mä kestänyt. Lähdin. Yhen 10 vuotta odotin, tuin ja kannustin ja sitten totesin, että en jaksa enempää. Exällä siis oli opinnot kesken, 3 kurssia ja gradu puuttui. Sen takia ei esim. voitu muuttaa, kun se kämppä oli lähellä yliopistoa. Ei voitu ostaa asuntoa, kun mies ei halunnut lainaa. Ei voitu ostaa autoa, kun mies ei halunnut lainaa. Ei voitu hankkia lapsia, kun opinnot on kesken (vaikka oli vakitöissä niiden ohella). Mä en voinut vaihtaa parempaan työpaikkaan, ettei mieheltä mene tuet sitte, kun hän joskus jatkaa opintonsa loppuun, koska oltiin naimisissa. Vuosi sitten lähdin, että teeppä kuule mitä ehdit sen gradus kanssa, mulle tarjottiin niin hyvä ylennys ja palkankorotus, että mää otan ne vastaan ja lähden elämään elämää.

Vierailija kirjoitti:

Yleisellä tasolla spekuloiden: En suostuisi loputtoman pitkiin jaksoihin, joissa elämä pyörii kumppanin haaveita toteuttaen, jos samalla olisin itse tyytymätön asioiden tilaan. Rajattu jakso, tyyliin opiskelu, olisi ok.

Paljon kuitenkin tuntuu, että kumpuaisi sieltä parisuhteen tilasta. Kun rakastaa, jaksaa ankeampaakin arkea paremmin. Jos parisuhde muutenkin on vaikeuksissa tai jämähtäneessä tilassa, tuollaista olisi taas hankalampi jaksaa.

Juuri noin mitä toisessa kappaleessa kirjoitat. Silloin kun epäilee parisuhdetta, alkaa enemmän miettiä niitä omia tarpeita ja kyseenalaistamaan kuinka paljon jaksaa antaa yhteiselle hyvälle. Jos parisuhde kukoistaa, mielellään antaa itsestään toisen hyväksi. Mutta toisaalta, mikä on syy ja mikä seuraus. Kyllä rakkauden saa hiipumaan silläkin, että jatkuvasti uhraa itseään saamatta vastakaikua.