Lue keskustelun säännöt.
Hain apua vaikeaan elämäntilanteeseen ja siitä seurasi lastensuojeluilmoitus
08.08.2019 |
Perheestäni kuoli kolme ihmistä lyhyen ajan sisällä ja hain keskusteluapua mielenterveyspalveluista. Taustalla oli vielä raskaat vuodet lapsen isän kanssa, joka teki useita perättömiä lasuja joista seurasi raskaat selvittelyt, vaikka mitään todellista huolta ei ollutkaan. Kerroin tästäkin sairaanhoitajalle jota tapasin. Kerroin miten koin nuo ilmoitukset raskaasti ja miten suuri kynnys oli hakea nyt apua, koska pelkään että terveydenhuollosta tehdään uusi ilmoitus. Tiedot menevät isälle, ja tästä on seurannut julkinen riepottelu jossa isä on leimannut minut hulluksi. Tiedän tämän, koska olin aiemmin hakenut apua unettomuuteen kun äitini oli juuri menehtynyt. Isä riemuitsi "todisteista" että olen hullu ja pimeä enkä ole sopiva vanhemmaksi.
Nyt sain tietää että tuo hoitokontaktini, sairaanhoitaja, oli tehnyt ilmoituksen jossa kertoo surustani ja menetyksistäni. Olen todella pettynyt toimintaan. En enää koskaan pyydä apua ellei ole todellinen hätätilanne. Suru on helpottanut ja pystyn hyvin toimimaan arjessa nykyään, mutta nuo ilmoitukset ovat kaataneet uuden stressin niskaani. Isä ei ole ollut missään yhteydessä lapseensa kolmeen vuoteen, mutta ilmoitukset menevät hänelle siksi koska on huoltaja. Nämä minun terveysasioideni selvittelyt hänelle ovat kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Se kiusaamisen ja riepottelun määrä on kohtuuton.
Kommentit (450)
Vierailija kirjoitti:
Ei ne voi Ap viedä sun lasta sun menetyksen takia. Varmaan just vaan tarjoavat jotain apua teidän arkeen. Meistä tehtiin kerran aiheetta lasu ja juurikin kävivät kotona kerran ja totesivat ettei ole mitään hätää ja sanoivat että jotain palveluja saataisiin jos haluttaisiin. Ei haluttu mitään ja jättivät sitten rauhaan.
Jos muutenkin on raskas elämänvaihe, ei siihen just sitten tarvitse lisärasitusta. Ja epäasiallisesti käyttäytyviä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hoitajat, poliisit, opettajat, yms joutuvat tekemään lasun jos huoliherää. Esim jos isä joka ei ole huoltaja, sammuu toiselle puolen maata, hänen lapsistaan joutuu poliisi tekemään lasun vaikka lapset äitinsä kanssa.
Tai menet vapaaehtoisestikin psyk. sairaajaksolle, lasu pitää tehdä.
Johan jutun keksit. Ei vaikuta ei huoltaja isän toilailut mitenkään. Eikä tehdä sellaisesta ilmoituksia.
Valehtelet tietoisesti tai sitten et vaan oikeasti tiedä ja uskot systeemin toimivuuteen.
Ystäväni lapsista tehtiin ilmoitus "vanhempien päihteiden käytön takia". Lasten isä asuu 300km päässä, ei ole huoltaja eikä ollut tavannut lapsia ollenkaan edes valvotusti puoleen vuoteen. Hän meni päihdeklinikalle hakemaan apua ongelmiinsa jolloin lapsista tehtiin ilmoitus ja ystäväni kotiin sossut tunkivat kyselemään hänen päihteidenkäytöstä ja kaikenlaista elämästä ja lapsista. Ystäväni joutui olla muutaman kerran pois töistä näiden tapaamisten takia ja kukaan ei korvaa tuollaisessa tapauksessa ansionmenetyksiä.
Todellakin tiedän käytännön. Jos vanhempi ei olehuoltaja, hänen toimillaan ei ole merkitystä eikä tehdä ilmoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti vointisi on ollut sellainen, että hoitaja on huolestunut.
Minun työnkuva on sellainen, että joudun tekemään lain velvoittamana kaikista lapsiperheasiakkaistani lasuilmon. Kuulen jatkuvasti perusteluja sille miksi ”juuri meidän perheestä” ei kannata/saa/voi tehdä. Mutta ei se ilmoitus ole mikään maailmanloppu.
Sinun tilanteessasi saatat saada lasun kautta esim lastenhoitoapua, jos se tukisi sinun psyyk. jaksamistasi.
Mikä ihmeen työnkuvasi on, että JOUDUT KAIKISTA lapsiperheasiakkaista tekemään lasun?
No poliisi kotikäynnistä esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne voi Ap viedä sun lasta sun menetyksen takia. Varmaan just vaan tarjoavat jotain apua teidän arkeen. Meistä tehtiin kerran aiheetta lasu ja juurikin kävivät kotona kerran ja totesivat ettei ole mitään hätää ja sanoivat että jotain palveluja saataisiin jos haluttaisiin. Ei haluttu mitään ja jättivät sitten rauhaan.
Ei teistä vaan lapsesta tai lapsista.
Luuseri.
Jjkjjklld kirjoitti:
Hei. Mulla on ihan samat kokemukset. Meidän perheestä on tehty muutamia kertoja ilmoitus kun ”huoli herää”. Viimeisin juurikin siitä kun kävin synnytyksen jälkeen keskustelemassa sairaanhoitajan kanssa siitä kun olen ahdistunut johtuen omasta lapsuudesta. Sairaanhoitajalla itsellään ei ollut ehdottaa minulle muuta apua kun mielialalääkitys, jonka takia soitteli minulle monta kertaa kotiinkin, että olenhan jo alottoittanut sen. Esikoisen saadessani minusta tehtiin lastensuojeluilmoitus koska itkin sairaalassa yhtenä yönä. Hoitajat ravasivat huoneessani ja hokivat juuri tuota ”meillä on herännyt huoli”. Olin sektion jälkeen vain kipeä ja tunteet pinnassa, ja olen muutenkin aika itkuherkkä. Ollaan sitten käyty juttelemassa sossuille meidän tilanteesta ja asiakkuutta ei ole koskaan aloitettu. Minusta resurssien tuhlausta.
Ei koko perheestä tehdä ilmoitusta. Lapsista vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hoitajat, poliisit, opettajat, yms joutuvat tekemään lasun jos huoliherää. Esim jos isä joka ei ole huoltaja, sammuu toiselle puolen maata, hänen lapsistaan joutuu poliisi tekemään lasun vaikka lapset äitinsä kanssa.
Tai menet vapaaehtoisestikin psyk. sairaajaksolle, lasu pitää tehdä.
Johan jutun keksit. Ei vaikuta ei huoltaja isän toilailut mitenkään. Eikä tehdä sellaisesta ilmoituksia.
Valehtelet tietoisesti tai sitten et vaan oikeasti tiedä ja uskot systeemin toimivuuteen.
Ystäväni lapsista tehtiin ilmoitus "vanhempien päihteiden käytön takia". Lasten isä asuu 300km päässä, ei ole huoltaja eikä ollut tavannut lapsia ollenkaan edes valvotusti puoleen vuoteen. Hän meni päihdeklinikalle hakemaan apua ongelmiinsa jolloin lapsista tehtiin ilmoitus ja ystäväni kotiin sossut tunkivat kyselemään hänen päihteidenkäytöstä ja kaikenlaista elämästä ja lapsista. Ystäväni joutui olla muutaman kerran pois töistä näiden tapaamisten takia ja kukaan ei korvaa tuollaisessa tapauksessa ansionmenetyksiä.Todellakin tiedän käytännön. Jos vanhempi ei olehuoltaja, hänen toimillaan ei ole merkitystä eikä tehdä ilmoituksia.
Sinne vaan sitten sitä kertomaan Etelä-Savon sairaanhoitopiiriin. He eivät näköjään tiedä sitä eikä lastensuojelun väkikään tuntunut tietävän, että tuollaisen takia ei tarvitse äitiä ja lapsia ahdistella sekä aiheuttaa heille rahallisia tappioita.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Soitin lasuun ja kysyin voisivatko he tässä tapauksessa jättää ilmoittamatta isälle, koska isä ei ole mitenkään lapsen elämässä mukana. Sanoivat että heidän on pakko ilmoittaa.
Isä ei ole ottanut mitään kontaktia vuosiin; ei esim. edes synttäreinä tai jouluna. Sitäkin enemmän on tehnyt kiusaa, jonka seurauksena käynnistettiin massiiviset seurannat lasun taholta. Isä valehteli että olen väkivaltainen, kotona on niin saastaista ettei täällä voi olla, lapsella ei ole leluja jne. Ei mitään ihan kevyitä syytöksiä. Vaikka lasut todettiinkiin perättömiksi, on itsetuntoni kärsinyt niin kovan kolauksen että epäilen jo itseäni, että olen ehkä sittenkin pyöreä nolla äitinä.
Tähän päälle kaikki henkilökohtaiset menetykset ja suru, niin omakuvani on vääristynyt ja sisuni on lakaistu maton alle. Olen yhden lapsen, esikoiseni, kasvattanut jo aikuiseksi ilman lastensuojelun apuja, ja hän on ihana, täysipäinen, elämässä pärjännyt nuori. En siis ole ihan nuori äiti enää ja kokemusta on. Nykyajan vanhemmuus on älyttömän raastavaa verrattuna 20 vuoden takaiseen.
En kerta kaikkiaan enää jaksa tätä nöyryyttävää showta, jossa normaali sureminenkin on jo lastensuojelun aihe. Meillä on tapaaminen sossun kanssa kolmen viikon päästä. Olen niin lyöty ja itsetuntoni pohjamudassa että senkin uhalla että lapsi viedään pois, en aio alistua enää minkäänlaiseen byrokratian pyöritykseen. En JAKSA taistella enää. Jos katsovat että lapsen on parasta olla muualla, niin ottakoon pois sitten ja selittäköön lapselle miksi näin päättivät. Muutan sen jälkeen itsekin pois ja koitan aloittaa elämän yksin.
Jos eivät sossut vie, niin isä nyt ainakin aktivoituu ja pistää oikeusistuimen rattaat pyörimään ja vaatimaan lasta itselleen. En jaksa enää siihenkään taistoon ryhtyä. Jospa lapsen on vaan sitten parempi isällään. Näyttäisi siltä että lapsen olisi parasta olla missä tahansa muualla kunhan ei vaan minulla. Tältä se nyt vaan tuntuu. Itkettää ihan kauheasti ja itsetunto on viemärissä.
Mua nyt vähän hämmentää. Miksi lapsen isällä on huoltajuus, jos ei ole kerran koskaan lasta halunnut/huomioinut? Etkö voi hakea yksinhuoltajuutta? Miksi isä vaatisi lasta itselleen ja miksi raivo on näin suurta, jos hällä uusi suhde eikä lapsi kiinnosta pätkän vertaa?
Onko sulla ketään jonka voit ottaa tueksi asioiden selvittelyyn? Siis ettet jää jyrätyksi miehen osalta surusi keskellä. Toivottavasti tukea löytyy.
Ymmärrän että lasuilmoitus menee vanhemmalle, mutta ei kai sun terveystietoja hälle paljasteta tai mitä apua olet hakenut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jjkjjklld kirjoitti:
Hei. Mulla on ihan samat kokemukset. Meidän perheestä on tehty muutamia kertoja ilmoitus kun ”huoli herää”. Viimeisin juurikin siitä kun kävin synnytyksen jälkeen keskustelemassa sairaanhoitajan kanssa siitä kun olen ahdistunut johtuen omasta lapsuudesta. Sairaanhoitajalla itsellään ei ollut ehdottaa minulle muuta apua kun mielialalääkitys, jonka takia soitteli minulle monta kertaa kotiinkin, että olenhan jo alottoittanut sen. Esikoisen saadessani minusta tehtiin lastensuojeluilmoitus koska itkin sairaalassa yhtenä yönä. Hoitajat ravasivat huoneessani ja hokivat juuri tuota ”meillä on herännyt huoli”. Olin sektion jälkeen vain kipeä ja tunteet pinnassa, ja olen muutenkin aika itkuherkkä. Ollaan sitten käyty juttelemassa sossuille meidän tilanteesta ja asiakkuutta ei ole koskaan aloitettu. Minusta resurssien tuhlausta.
Ei koko perheestä tehdä ilmoitusta. Lapsista vain.
Luuseri, hanki elämä. Sitä ennen anna lapsesi huostaan niin eivät kasva kaltaiseksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Soitin lasuun ja kysyin voisivatko he tässä tapauksessa jättää ilmoittamatta isälle, koska isä ei ole mitenkään lapsen elämässä mukana. Sanoivat että heidän on pakko ilmoittaa.
Isä ei ole ottanut mitään kontaktia vuosiin; ei esim. edes synttäreinä tai jouluna. Sitäkin enemmän on tehnyt kiusaa, jonka seurauksena käynnistettiin massiiviset seurannat lasun taholta. Isä valehteli että olen väkivaltainen, kotona on niin saastaista ettei täällä voi olla, lapsella ei ole leluja jne. Ei mitään ihan kevyitä syytöksiä. Vaikka lasut todettiinkiin perättömiksi, on itsetuntoni kärsinyt niin kovan kolauksen että epäilen jo itseäni, että olen ehkä sittenkin pyöreä nolla äitinä.
Tähän päälle kaikki henkilökohtaiset menetykset ja suru, niin omakuvani on vääristynyt ja sisuni on lakaistu maton alle. Olen yhden lapsen, esikoiseni, kasvattanut jo aikuiseksi ilman lastensuojelun apuja, ja hän on ihana, täysipäinen, elämässä pärjännyt nuori. En siis ole ihan nuori äiti enää ja kokemusta on. Nykyajan vanhemmuus on älyttömän raastavaa verrattuna 20 vuoden takaiseen.
En kerta kaikkiaan enää jaksa tätä nöyryyttävää showta, jossa normaali sureminenkin on jo lastensuojelun aihe. Meillä on tapaaminen sossun kanssa kolmen viikon päästä. Olen niin lyöty ja itsetuntoni pohjamudassa että senkin uhalla että lapsi viedään pois, en aio alistua enää minkäänlaiseen byrokratian pyöritykseen. En JAKSA taistella enää. Jos katsovat että lapsen on parasta olla muualla, niin ottakoon pois sitten ja selittäköön lapselle miksi näin päättivät. Muutan sen jälkeen itsekin pois ja koitan aloittaa elämän yksin.
Jos eivät sossut vie, niin isä nyt ainakin aktivoituu ja pistää oikeusistuimen rattaat pyörimään ja vaatimaan lasta itselleen. En jaksa enää siihenkään taistoon ryhtyä. Jospa lapsen on vaan sitten parempi isällään. Näyttäisi siltä että lapsen olisi parasta olla missä tahansa muualla kunhan ei vaan minulla. Tältä se nyt vaan tuntuu. Itkettää ihan kauheasti ja itsetunto on viemärissä.
Mua nyt vähän hämmentää. Miksi lapsen isällä on huoltajuus, jos ei ole kerran koskaan lasta halunnut/huomioinut? Etkö voi hakea yksinhuoltajuutta? Miksi isä vaatisi lasta itselleen ja miksi raivo on näin suurta, jos hällä uusi suhde eikä lapsi kiinnosta pätkän vertaa?
Onko sulla ketään jonka voit ottaa tueksi asioiden selvittelyyn? Siis ettet jää jyrätyksi miehen osalta surusi keskellä. Toivottavasti tukea löytyy.
Ymmärrän että lasuilmoitus menee vanhemmalle, mutta ei kai sun terveystietoja hälle paljasteta tai mitä apua olet hakenut?
Lisään siis, että toki on niitä ihmisiä jotka nauttivat toisen kiusaamisesta ja pahan olon aiheuttamisesta. Halusin vain ymmärtää miten yhteishuoltajuuteen on päädytty.
En mä ole syyllistämässä APtä mistään.
Joku alapeukuttaja vois myös vastata kysymykseen et miks hoitohenkilökunta tekis huvikseen ilmoituksia kun tietävät kuinka kuormitettu systeemi on?
Ja sit jos ei tehdä, kun selitetään et kaikki on hyvin ja jotain tapahtuu niin MIKSI EI YHTEISKUNTA TEHNYT MITÄÄN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasuja tehdään joka puolelta. Milloin joku herää tuohon laittomaan rahastukseen.
Laitokset täyttyvät lapsista. Huoli on suuri lasulla siihen saakka kunnes saavat lapset neljän seinän sisälle laitokseen. Siihen loppuu huoli ja huolenpito. Itse kokenut lasteni kanssa ja taistelu jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Soitin lasuun ja kysyin voisivatko he tässä tapauksessa jättää ilmoittamatta isälle, koska isä ei ole mitenkään lapsen elämässä mukana. Sanoivat että heidän on pakko ilmoittaa.
Isä ei ole ottanut mitään kontaktia vuosiin; ei esim. edes synttäreinä tai jouluna. Sitäkin enemmän on tehnyt kiusaa, jonka seurauksena käynnistettiin massiiviset seurannat lasun taholta. Isä valehteli että olen väkivaltainen, kotona on niin saastaista ettei täällä voi olla, lapsella ei ole leluja jne. Ei mitään ihan kevyitä syytöksiä. Vaikka lasut todettiinkiin perättömiksi, on itsetuntoni kärsinyt niin kovan kolauksen että epäilen jo itseäni, että olen ehkä sittenkin pyöreä nolla äitinä.
Tähän päälle kaikki henkilökohtaiset menetykset ja suru, niin omakuvani on vääristynyt ja sisuni on lakaistu maton alle. Olen yhden lapsen, esikoiseni, kasvattanut jo aikuiseksi ilman lastensuojelun apuja, ja hän on ihana, täysipäinen, elämässä pärjännyt nuori. En siis ole ihan nuori äiti enää ja kokemusta on. Nykyajan vanhemmuus on älyttömän raastavaa verrattuna 20 vuoden takaiseen.
En kerta kaikkiaan enää jaksa tätä nöyryyttävää showta, jossa normaali sureminenkin on jo lastensuojelun aihe. Meillä on tapaaminen sossun kanssa kolmen viikon päästä. Olen niin lyöty ja itsetuntoni pohjamudassa että senkin uhalla että lapsi viedään pois, en aio alistua enää minkäänlaiseen byrokratian pyöritykseen. En JAKSA taistella enää. Jos katsovat että lapsen on parasta olla muualla, niin ottakoon pois sitten ja selittäköön lapselle miksi näin päättivät. Muutan sen jälkeen itsekin pois ja koitan aloittaa elämän yksin.
Jos eivät sossut vie, niin isä nyt ainakin aktivoituu ja pistää oikeusistuimen rattaat pyörimään ja vaatimaan lasta itselleen. En jaksa enää siihenkään taistoon ryhtyä. Jospa lapsen on vaan sitten parempi isällään. Näyttäisi siltä että lapsen olisi parasta olla missä tahansa muualla kunhan ei vaan minulla. Tältä se nyt vaan tuntuu. Itkettää ihan kauheasti ja itsetunto on viemärissä.
Mua nyt vähän hämmentää. Miksi lapsen isällä on huoltajuus, jos ei ole kerran koskaan lasta halunnut/huomioinut? Etkö voi hakea yksinhuoltajuutta? Miksi isä vaatisi lasta itselleen ja miksi raivo on näin suurta, jos hällä uusi suhde eikä lapsi kiinnosta pätkän vertaa?
Onko sulla ketään jonka voit ottaa tueksi asioiden selvittelyyn? Siis ettet jää jyrätyksi miehen osalta surusi keskellä. Toivottavasti tukea löytyy.
Ymmärrän että lasuilmoitus menee vanhemmalle, mutta ei kai sun terveystietoja hälle paljasteta tai mitä apua olet hakenut?
Aivan selvästi ap:n jutut ovat kovasti ristiriitaisia. Hän ei kerro kaikkea ,mikä liittyy omaan käytökseen, kertoo vaan miehestä sitä sun tätä. Ymmärrän taydellisesti miksi perhe on lasun piirissä ja pitää ollakin, niin on jutut epämääräisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama tilanne. Perheenjäsen kuoli ja pyysin apua. Lapset vietiin.
Nyt olen käsitellyt surun työpaikan tuen avulla, mutta lapset pysyy laitoksessa koska oppivat huonot tavat laitoskavereilta. Ei toivoa ja kohta olen uudelleen terapiassa. Hieno yhteiskunta. Olkaa varovaisia kenelle puhutte mitäkin.
Minkäs teet kirjoitti:
Exä teki eron jälkeen kiusallaan useita lasuja ja vaikka ne oli perättömiä/aiheettomia, eikä niistä seurannut mitään jatkotoimenpiteitä alkukartoituksen jälkeen, niin kun huoltajuuskiistaa mentiin oikeuteen asti puimaan, niin sielä ne olivatkin ykskaks jonkinsortin totuuksia olevinaan (on oltu huolissaan siitä ja tästä ja tosta) ja niinhän siinä kävi, että niiden "ansiosta" ex sai mitä halusi ja nyt olen etä-äiti.
Sama täällä, voidaan ottaa vanhoja asioita esille ja sillä ei välttämättä mitään merkitystä vaikka sossu olisi ne todennut sellaiskis ettei jatkotoimenpiteitä travita. ne voi pompahtaa missä tilanteessa tahansa esimerkiski avioero ja huoltajuuskiista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös lapsista tehty kaksi ilmoitusta. Toinen kriisiterapeutin, toinen neuvolan toimesta. Ennen kuin pystyin eroamaan exä pahoinpiteli, olisi saanut hengen minulta ellei olisi lopettanut ajoissa.
Apua haettiin ensin yhdessä, mikä oli paha virhe! Tuo kys. terapeutin ansiosta lasu teki kotikäynnin. Asuin siis lasten kanssa silloin. Tarjosivat kodinhoitoapua ja olisin vaan halunnut tuon hullun isän hoitoon tai juttelemaan johonkin. Isää ei kukaan edes haastatellut. Tämän käynnin tiedot ja kaikki puheeni päätyivät isälle. Suuttui mielettömästi.
Pahoinpitely eteni oikeuteen, isä sai ehdollisen tuomion. Lapset oli pakko antaa isälle. Tuomio ei vaikuta mihinkään. En uskaltanut olla antamatta. Perheneuvolan mielestä isä oli motivoitunut kun suostui käymään siellä. Ja lapsethan pysyivät hengissä. Aivan hirveää. Milloin ” eivät olleet suostuneet syömään” tai pienempi ” putosi tuolilta” joka ikinen kerta.
Jossain vaiheessa olin niin loppu, että avauduin neuvolassa. Taas virhe. Siitä tuli taas lasu, lähete Marak kokoukseen, neuvolapsykologille ja itselle tk psykologille. Kukaan ei vieläkään ollut kiinnostunut miten lapsille sujuu isällään. Nyt monella taholla tietoja meistä, täynnä virheitä. En edes tiedä missä ja mitä meistä lukee. Ravasin vaikka missä palaverissa ja jokaikinen toivotti tsemppiä, siinä kaikki apu. Tk psykologista en edes kirjoita miten pihalla tällaisesta oli. Täysin yhteiskunnan rahojen tuhlausta!
Sellaista apua ei tässä maassa ole, jonka avulla pelottavan exän kanssa toimiminen helpottuisi. Tulisi varmaan kolmas lasu jos vielä menisin jonnekin puhumaan. Pitää yrittää vaan itse pärjätä.
Mitä ihmettä, ihmttelen miksi meidän lapsista ei ole tehty lasua..
Minulla on estynyt persoonallisuus ja siihen liittyviä ongelmia, olen ihan itse hakenut siihen usein apua ja syönyt lääkkeitäkin sen 12 vuotta. Lapsenkin sain parikymppisenä.
Ei siis ole mielestäni edes syytä ollut, miksi lasu pitäisi tehdä, mutta näiden kommenttien perusteella olisi sellainen kyllä pitänyt meistäkin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne. Perheenjäsen kuoli ja pyysin apua. Lapset vietiin.
Nyt olen käsitellyt surun työpaikan tuen avulla, mutta lapset pysyy laitoksessa koska oppivat huonot tavat laitoskavereilta. Ei toivoa ja kohta olen uudelleen terapiassa. Hieno yhteiskunta. Olkaa varovaisia kenelle puhutte mitäkin.
Joopa joo, nuin yksinkertaisesti se varmasti meneekin. Tuon tekstisi perusteella et näe ongelmia itsessäsi. Ongelmiesi tiedostaminen voisi olla alku paranemisellesi ja sitä kautta saisit lapsesi takaisin
Lastensuojelu perustaa toimintansa pelkoon. Mikäpä toimisi paremmin pelotteena kuin oman lapsen huostaaminen. Tämä pelko saa kunnollisen vanhemman ramppaamaan turhissa palavereissa, päästämään perhe"avun" kotiin kytikselle ja alistumaan kaikelle nöyryytykselle mitä vain keksitään. Tämä toimii niin kauan kuin ihmiset tekevät niinkuin käsketään. Tarvitaan kansalaistottelemattomuutta!
Mitä oikeasti tapahtuisi, jos ei suostuisikaan kaikkeen sikamaiseen kohteluun? Että vastustaa mielivaltaisesti tehtyä lasua joka on tehty epämääräisin perustein, esim. just että "huoli vaan heräsi"? Esimerkiksi ei päästä sossuja kotiin, kieltäytyy jättämästä lapsia yksin sossujen kuulusteltavaksi tms.
Voidaanko tosiaan tehdä kiireellinen huostaanotto heppoisen lasun perusteella, jos vanhemmat eivät lähde ralliin mukaan? Viedäänkö kirkuvat lapset hyviltä ja rakastavilta vanhemmiltaan tosiaan noin vain ja aiheutetaan elinikäisiä traumoja?
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelu perustaa toimintansa pelkoon. Mikäpä toimisi paremmin pelotteena kuin oman lapsen huostaaminen. Tämä pelko saa kunnollisen vanhemman ramppaamaan turhissa palavereissa, päästämään perhe"avun" kotiin kytikselle ja alistumaan kaikelle nöyryytykselle mitä vain keksitään. Tämä toimii niin kauan kuin ihmiset tekevät niinkuin käsketään. Tarvitaan kansalaistottelemattomuutta!
Mitä oikeasti tapahtuisi, jos ei suostuisikaan kaikkeen sikamaiseen kohteluun? Että vastustaa mielivaltaisesti tehtyä lasua joka on tehty epämääräisin perustein, esim. just että "huoli vaan heräsi"? Esimerkiksi ei päästä sossuja kotiin, kieltäytyy jättämästä lapsia yksin sossujen kuulusteltavaksi tms.
Voidaanko tosiaan tehdä kiireellinen huostaanotto heppoisen lasun perusteella, jos vanhemmat eivät lähde ralliin mukaan? Viedäänkö kirkuvat lapset hyviltä ja rakastavilta vanhemmiltaan tosiaan noin vain ja aiheutetaan elinikäisiä traumoja?
Vanhempi luokitellaan yhteistyökyvyttömäksi ja siitä on sanktio.
[/quote]Vanhempi luokitellaan yhteistyökyvyttömäksi ja siitä on sanktio.[/quote]
Mutta mikä sanktio? Nyt ammattilaiset vastaamaan!
Ei teistä vaan lapsesta tai lapsista.