Lue keskustelun säännöt.
Hain apua vaikeaan elämäntilanteeseen ja siitä seurasi lastensuojeluilmoitus
08.08.2019 |
Perheestäni kuoli kolme ihmistä lyhyen ajan sisällä ja hain keskusteluapua mielenterveyspalveluista. Taustalla oli vielä raskaat vuodet lapsen isän kanssa, joka teki useita perättömiä lasuja joista seurasi raskaat selvittelyt, vaikka mitään todellista huolta ei ollutkaan. Kerroin tästäkin sairaanhoitajalle jota tapasin. Kerroin miten koin nuo ilmoitukset raskaasti ja miten suuri kynnys oli hakea nyt apua, koska pelkään että terveydenhuollosta tehdään uusi ilmoitus. Tiedot menevät isälle, ja tästä on seurannut julkinen riepottelu jossa isä on leimannut minut hulluksi. Tiedän tämän, koska olin aiemmin hakenut apua unettomuuteen kun äitini oli juuri menehtynyt. Isä riemuitsi "todisteista" että olen hullu ja pimeä enkä ole sopiva vanhemmaksi.
Nyt sain tietää että tuo hoitokontaktini, sairaanhoitaja, oli tehnyt ilmoituksen jossa kertoo surustani ja menetyksistäni. Olen todella pettynyt toimintaan. En enää koskaan pyydä apua ellei ole todellinen hätätilanne. Suru on helpottanut ja pystyn hyvin toimimaan arjessa nykyään, mutta nuo ilmoitukset ovat kaataneet uuden stressin niskaani. Isä ei ole ollut missään yhteydessä lapseensa kolmeen vuoteen, mutta ilmoitukset menevät hänelle siksi koska on huoltaja. Nämä minun terveysasioideni selvittelyt hänelle ovat kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Se kiusaamisen ja riepottelun määrä on kohtuuton.
Kommentit (450)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että varmaan ne ilmoittajat ovat, kuten sinä. Eivät ymmärrä asioita ja pesevät omat kätensä ja kuvittelevat, että lastensuojelu jotenkin auttaa. Että ongelmat johtuvat vanhemmista, siis äidistä, ja siitä, että hän on liian lepsu, ei laita lapselle rajoja, ei opeta käytöstapoja jne.
Mitä näissä tilanteissa auttaa lastensuojeluviranomaisen uhkailu ja syyllistäminen?
Onko sosiaalityön tarkoitus uhkailla ja pelotella vanhempia? Eikö perheissä tarvittaisi enemmän juuri terapiaa ja valmennusta? Nyt ymmärrän, miksi lastensuojelussa mennään metsään. Se on ilmeisesti myös hyvää bisnestä, johon tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän asiakkaita (=kotoaan pois sijoitettuja lapsia). Siksi "perhetyöhön ei ole varoja": Money talks.
Todella kammottavaa. Koko lastensuojelun nimissä toimiva ja koko ajan kasvava yrityssektori saa tätä keskustelua lukiessa aivan uudet kasvot. Lastensuojelu oikeasti tarvitsee lisää ja lisää sijoitettavia lapsia, että nämä yritykset pärjäävät. Perhetyölle ei ole enää sijaa!
Siellä on jo lähtökohtaisesti erittäin vihamielinen asenne vanhempia kohtaan. Kaikki mitä vanhemmat kertovat on valetta tai ainakin jotain mitä ei kuunnella.
Vaikka periaatteessa ilmoitus on vain neutraali ilmoitus, he suhtautuvat kaikkiin kuin valmiiksi syyllisiksi todettuihin.
He eivät myöskään suhteuta ilmoituksia ilmoittajiin. Jopa lähestymiskieltoon tuomittu on heistä asiallinen tietolähde.
T ym astmalapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä on jo lähtökohtaisesti erittäin vihamielinen asenne vanhempia kohtaan. Kaikki mitä vanhemmat kertovat on valetta tai ainakin jotain mitä ei kuunnella.
Vaikka periaatteessa ilmoitus on vain neutraali ilmoitus, he suhtautuvat kaikkiin kuin valmiiksi syyllisiksi todettuihin.
He eivät myöskään suhteuta ilmoituksia ilmoittajiin. Jopa lähestymiskieltoon tuomittu on heistä asiallinen tietolähde.
T ym astmalapsen äiti
Olen kokenut saman. Se, että tehdään kartoitus (täysin turhaan) erittäin syyllistävässä ja pelottavassa ilmapiirissä on kamala kokemus. Olen törmännyt ilmeisesti lasu:n karmeimpaan noita-akkaan...? Traumaattinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut saman. Se, että tehdään kartoitus (täysin turhaan) erittäin syyllistävässä ja pelottavassa ilmapiirissä on kamala kokemus. Olen törmännyt ilmeisesti lasu:n karmeimpaan noita-akkaan...? Traumaattinen kokemus.
Erittäin vihamielinen haastattelu ja kotikäynti eivät johtaneet asiakkuuteen, mutta sosiaalityöntekijöiden tyyli ja puhetapa oli hyvin pelottava. Minut haukuttiin huonoksi äidiksi, vaikka totuus oli täysin päinvastainen. Eikä näistä kommenteista voi koskaan valittaa! Se on menoa sitten se, jos provosoituu heidän sanomisistaan liiaksi.
Minua ihmetyttää miten ne kehtaa valittaa työkuormaansa ja vuosi vuodelta kasvavia asiakasmääriää kun suurin osa resursseista käytetään tavallisten perheiden vainoamiseen ja kiusaamiseen. Tuntuu että ne oikeat tapaukset ei edes kiinnosta eikä niihin puututa kun on paljon hauskempi käyttää henkistä väkivaltaa tavis perheeseen sen sijaan että ottaa oikeasti riskin ja hoitaisi todellisia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Mulle erikoispsykiatri suositteli ADHD-tutkimuksiin menemistä juuri siitä syystä, että muuten hän ei voi suojella perhettäni lastensuojelun toimilta.
Lastensuojelun mukaan ADHD:ta sairastava on huono vanhempi ilman asianmukaista diagnoosia ja hoitoa? Koti on sotkussa, rutiinit kateissa, myöhästely, uniongelmat -) lasu
Tiedätkö miten alidiagnosoitu ADHD on aikuisten keskuudessa? Äidit ja isät eivät pääse hoitoon tai kuntoutukseen. Mitä lastensuojeluviranomainen voi tässä kohtaa tehdä? Haukkua vanhemmat laiskoiksi, tyhmiksi ja saamattomiksi. Ja tämähän auttaa kyllä!
ADHD valmentajia ei lastensuojelun palavereissa ole näkynyt, eikä psykiatria kun tehdään "tutkimusta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voimia suruusi. Ja osanotto. Pahin ja raskain vaihe on se eka vuosi. Toivottavasti saat oikeaa jutteluapua ja kaikki menee hyvin! Paljon rakkautta sinulle ja lapsillesi. <3
0/5
Me puhutaan lasun tekemisestä etukäteen ä, ennenkuin voidaan sellainen tehdä.
Näin pysyy luottamus asiakasperheeseen.
T. Sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia kommentteja en ole lukenut, mutta muutamissa jo tulikin ilmi, että ihmiset tuntuvat pelkäävän lastensuojelua aivan liikaa. Lastensuojelun tarkoitus on varmistaa, että lapsilla on hyvät kasvuolosuhteet. Minun näkemyksen mukaan tähän kuuluu myös vanhemman jaksaminen. Jos olet hakenut apua vain suruusi niin lastensuojelu todennäköisesti toteaa, että "hienoa, että olet tunnistanut tarpeesi keskustella ja hakenut apua." Ja nyt ennen kuin kukaan vääräleuka alkaa arvostelemaan, että lasu haluaa vaan huostaanottaa niin kerron, että olen työskennellyt lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja todellakaan ensisijainen tarkoitus ei ole huostaanottaa lasta. Toki, se mahdollisuus on aina olemassa, mutta tässäkin tilanteessa äiti on tosiaan on itse tunnistanut tuen tarpeen ja aina ensisijalla on tuki kotiin. Tähän isä-asiaan en oikein tiedä miten kommentoida, mutta jos hän ei edes tapaa lasta niin eihän lapsi edes tunne häntä, joten vaikka kuinka hakisi oikeuden kautta asumista luokseen niin pitäisi minun näkemyksestä olla jotain tosi pahasti pielessä, että hän saisi lapsen luokseen. Isälläkään ei taida lapsen etu pysyä etusijalla vaan exän kiusaaminen enemmänkin.
Entinen lastensuojelun sossu kirjoitti:
Kaikkia kommentteja en ole lukenut, mutta muutamissa jo tulikin ilmi, että ihmiset tuntuvat pelkäävän lastensuojelua aivan liikaa. Lastensuojelun tarkoitus on varmistaa, että lapsilla on hyvät kasvuolosuhteet. Minun näkemyksen mukaan tähän kuuluu myös vanhemman jaksaminen. Jos olet hakenut apua vain suruusi niin lastensuojelu todennäköisesti toteaa, että "hienoa, että olet tunnistanut tarpeesi keskustella ja hakenut apua." Ja nyt ennen kuin kukaan vääräleuka alkaa arvostelemaan, että lasu haluaa vaan huostaanottaa niin kerron, että olen työskennellyt lastensuojelun sosiaalityöntekijänä ja todellakaan ensisijainen tarkoitus ei ole huostaanottaa lasta. Toki, se mahdollisuus on aina olemassa, mutta tässäkin tilanteessa äiti on tosiaan on itse tunnistanut tuen tarpeen ja aina ensisijalla on tuki kotiin. Tähän isä-asiaan en oikein tiedä miten kommentoida, mutta jos hän ei edes tapaa lasta niin eihän lapsi edes tunne häntä, joten vaikka kuinka hakisi oikeuden kautta asumista luokseen niin pitäisi minun näkemyksestä olla jotain tosi pahasti pielessä, että hän saisi lapsen luokseen. Isälläkään ei taida lapsen etu pysyä etusijalla vaan exän kiusaaminen enemmänkin.
Et sitten voi lukea aloitusta tai ketjua ennen kuin alat ”opettamaan”.
Lue, sisäistä, häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meistä tehtiin (mielestäni aiheeton) lasu äidin jaksamisen vuoksi. Olen nähnyt tämän lasun tehneen henkilön kerran kolme vuotta sitten. Lasu asiakkuus aloitettiin. Syiksi oli kirjattu että äiti on väsyneen näköinen. Perheellä on tiukka taloudellinen tilanne. Valitettavasti en voi ulkonäölleni mitään, olin kyllä käynyt suihkussa aamulla, pukenut puhtaat vaatteet ja meikannut. Hiukset laitoin pompulalle kiinni. Emme kieri rahassa, mutta ei meillä on kyllä kaikki mitä pitääkin. Olen itse lasten kanssa äitiyslomalla ja mies on keskituloinen.
No ei tässä vielä mitään, mutta emme käyneet yhdessäkään tapaamisessa sossussa tämän jälkeen. Kahteen tapaamiseen tuli kutsu. Kun oltiin jo laittamassa ulkovaatteita päälle tuli teksiviesti, että siirretään tapaamista. Uusi aika tuli kirjeitse. Olin viimeisillekin raskaana ja kävely aiheutti jo supistuksia. Raahauduin kuitenkin lapsen kanssa sinne, ettei tule sanomista. Juuri kun sain lapsen riisuttua siellä sossun päässä, ovesta tulee tämä sossun avustaja ja sanoo että tapaaminen on peruttu, otamme teihin yhteyttä uuden ajan sopimiseksi. Aikaa kului, vauva oli jo syntynyt eikä sossusta kuulunut mitään. Soitin sinne lopulta itse, että onko meillä nyt asiakkuutta sinne vai ei. Seuraavana päivänä meille nimetty sosiaalityöntekijä soitti ja lopetti meidän asiakkuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti vointisi on ollut sellainen, että hoitaja on huolestunut.
Minun työnkuva on sellainen, että joudun tekemään lain velvoittamana kaikista lapsiperheasiakkaistani lasuilmon. Kuulen jatkuvasti perusteluja sille miksi ”juuri meidän perheestä” ei kannata/saa/voi tehdä. Mutta ei se ilmoitus ole mikään maailmanloppu.
Sinun tilanteessasi saatat saada lasun kautta esim lastenhoitoapua, jos se tukisi sinun psyyk. jaksamistasi.
Mikä ihmeen työnkuvasi on, että JOUDUT KAIKISTA lapsiperheasiakkaista tekemään lasun?
Esim. lastenpsykalla tehdään aina perheestä lastensuojeluilmoitus kun tulevat asiakkaaksi lapsen oireilun takia jos eivät ole vielä lastensuojelun asiakkaita. Tehdään palvelutarpeen kartoitus joka ei tarkoita huostaanottoa vaan siinä katsotaan olisiko lastensuojelusta perheelle apua.
Eikä tehdä. Älä viitsi valehdella.
Ei tehdä ainakaan kahdessa HUS:n lastenpsykiatrian yksikössä, joista meillä kokemusta.
Ei tehdä Oulussakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meistä tehtiin (mielestäni aiheeton) lasu äidin jaksamisen vuoksi. Olen nähnyt tämän lasun tehneen henkilön kerran kolme vuotta sitten. Lasu asiakkuus aloitettiin. Syiksi oli kirjattu että äiti on väsyneen näköinen. Perheellä on tiukka taloudellinen tilanne. Valitettavasti en voi ulkonäölleni mitään, olin kyllä käynyt suihkussa aamulla, pukenut puhtaat vaatteet ja meikannut. Hiukset laitoin pompulalle kiinni. Emme kieri rahassa, mutta ei meillä on kyllä kaikki mitä pitääkin. Olen itse lasten kanssa äitiyslomalla ja mies on keskituloinen.
No ei tässä vielä mitään, mutta emme käyneet yhdessäkään tapaamisessa sossussa tämän jälkeen. Kahteen tapaamiseen tuli kutsu. Kun oltiin jo laittamassa ulkovaatteita päälle tuli teksiviesti, että siirretään tapaamista. Uusi aika tuli kirjeitse. Olin viimeisillekin raskaana ja kävely aiheutti jo supistuksia. Raahauduin kuitenkin lapsen kanssa sinne, ettei tule sanomista. Juuri kun sain lapsen riisuttua siellä sossun päässä, ovesta tulee tämä sossun avustaja ja sanoo että tapaaminen on peruttu, otamme teihin yhteyttä uuden ajan sopimiseksi. Aikaa kului, vauva oli jo syntynyt eikä sossusta kuulunut mitään. Soitin sinne lopulta itse, että onko meillä nyt asiakkuutta sinne vai ei. Seuraavana päivänä meille nimetty sosiaalityöntekijä soitti ja lopetti meidän asiakkuuden.
Ei tehty teistä aikuisista.
Ei kannata mennä niihin sossujen tapaamisiin, vaan sanoa että tehkää ilmoitus poliisille. Muuten kyllä kaivetaan joku syy miksi täytyy loputtomasti käydä niissä tapaamisissa. Poliisi ei voi tehdä mitään sillä perusteella että äiti/isä on masentunut ja sossujen leikki loppuu siihen. Tässä on perinteinen pukki kaalimaan vartiana tilanne, jossa sossujen pitääkseen työpaikkansa on keksittävä itselleen hommia ja niitähän on helppo keksiä tilanteessa jossa kukaan ei valvo toiminnan järkevyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku taitaa nyt sekoittaa asioita. Kun lapsi sairastuu krooniseen sairauteen tai saa vaikkapa neurologian puolen diagnoosin, sairaalaan sosiaalityöntekijä tulee usein apuun. Hän auttaa tukien hakemisessa ja selvittää minkälaista apua perhe tarvitsee. Tämä ei ole lastensuojeluun liittyvä eikä tehdä lasu ilmoitusta. Tällaisesta tuesta saa kieltäytyä, mutta miksipä niin tekisi.
Ai että mikä holhoova ja alentuva asenne.
Mikä tuossa holhoavaa on? Sos.tt. kuuluu henkilökuntaan siinä kuin lääkäri, hoitaja, psykologi, terapeutit jne.
Ei vaan tuo että heti ajatellaan että kukaan muu ei ymmärrä mitään.
Itse et osaa edes yhdyssanoja mutta paasata ja opastaa pitää.
Yksi yhdyssana on tuossa kommentissani. Kerro mikä siinä väärin.
En väittänyt virheen olevan siinä. Ja sinä kirjoitat väärin tän ketjun aiheen😂😂
Väitit minun kirjoittavan väärin enkä ollut muuta kommenttia tähän ketjuun kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vielä ihmetellään kun ihmiset eivät tee enää lapsia. Minä en jaksa kärsiä synnytyskipuja päästäkseni jonkun tekosyyn varjolla lasun silmätikuksi ja joutua antamaan lastani sijoitusbisneksen kauppatavaraksi.
Hyvältä ystävältäni on viety neljä lasta ja toiseltakin yritettiin viedä esikoinen. Näistä neljästä lapsesta saa tukiperheäiti yhteensä noin 4800-5500 euroa per kuukausi sekä 16 pv lomaa jolloin lapset voi laittaa "lomaperheeseen". Siitä huolimatta sijoitusperheen äiti on hyvin väsynyt ja teettää työt lähipiirillään. Lomarahat lapsista on muuten 9000 euroa vuodessa. Edes joka kuukausi tapahtuvat etelänlomat eivät piristä väsynyttä äitiä.
Toisessa lähipiirin tapauksessa äidillä oli työ. Yritettiin juuri tuota tuettua lyhytaikaista laitosasumista arviointeineen. Ainoa vain, että tällä äidillä oli työ ja työaika osui juuri arviointi-, ryhmäleikki-, kyttäys-, keskustelu- ja ties mihin teemahetkiin.
No lasuhan väitti, että tämä tuettu asuminen on tässä kohtaa välttämätöntä ja että äidille pitäisi saada b-lausunto! He siis pyrkivät ryöstämään äidiltä kaikki mahdollisuudet pitää elämänhallinnastaan kiinni jolloin äiti olisi ollut lasun armoilla.
Molemmat keissit olivat meneillään samoihin aikoihin ja siinä meni kyllä itseltäkin usko tähän yhteiskuntaan.
16 päivää lomaa? Missä ajassa? Ei minulla ole päivääkään vapaata. Saisin kyllä muistaakseni kaksi päivää kuukaudessa, jos haluaisin. Mitään lomarahaa sijaisperhe ei saa. Tuollaista summaa palkkiotakaan ei ihan tavallisista lapsista saa. Perhehoitaja on muuten eri asia kuin tukiperhe , jossa lapset ovat vain tietyn ajan esim. viikonlopun/ kk.
Huostaanotettu lapsena kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen psykiatrisen puolen asiakas ollut vuosia. Kun jouduin ensi kertaa sairaalaan, niin sairaalan sosiaalityöntekijä teki ilmoituksen. Kävivät meillä, mutta enpä ollut katsomassa sitä, kun olin sairaalassa. Lapset olivat sen jälkeen viikon tukiperheessä, siinä kaikki.
Menin huonoon kuntoon tuossa pari vuotta sitten ja psyk.polilta kehoittivat ottamaan yhteyttä sosiaalipäivystykseen itse, jolloin tilanne näyttää mun kannaltani paremmalta, kuin se jos he tekisivät ilmoituksen. Lapset olivat pari kuukautta sijoitettuina, kunnes voimani palautuivat.
Viimeisen sairaalakeikan jälkeen lapset saivat tukihenkilöt. Tytär on oireillut paljon ja hänelle olen aktiivisesti hakenut apua. Nyt tukihenkilö on huomannut lapsen olevan allapäin ja kyllä, olen huomannut saman, mutta ajattelin nyt katsoa miten koulun alku lähtee, piristääkö vai tekeekö päinvastaista ennen kuin tartun asiaan. Koulun aloitus sinällään aiheuttaa stressiä tytölle. Meillä on ensi kuun alkuun varattu aika perheneuvolaan, että ihan tyhjän päällä ei olla, mutta... Tukihenkilö on varannut hänelle ja tyttärelleni ajan sosiaalityöntekijälle. Mitä h*******ä? En ole ikinä kieltäytynyt mistään tukitoimista ja olen hakenut apua lapselleni keinoja kaihtamatta ja nyt mun ylitseni kävellään näin. Olen tosi vihainen. Aion soittaa sosiaalityöntekijälle, enkä aio säästellä sanojani.
Olisiko noilla sun mielenterveysongelmilla yhteyttä tyttären huonovointisuuteen? Tässä taas huomataan, että tuollainen ympäristö ei ole hyvä lapselle, missä joutuu sietämään äidin osasto jaksoja, pikasijoituksia jne. Se vaikuttaa valtavasti millainen ilmapiiri siellä kotona on. Ehkä se huostaanotto olisi pitänyt tehdä aikaisemmin. Vanhemmalle se on loukkaus egolle, sijoitetulle/huostaanotetulle lapselle usein helpotus ja lapsi voi pitkästä aikaa vain hengähtää ja luottaa siihen, että aikuiset kannattelevat.
Ap:n tilanne kuitenkin erilainen ja ikävää, että joutuu silmätikuksi normaalin surun takia. Mies vaikuttaa narsistiselta.
Lapset ovat olleet sijoitettuna kaksi kuukautta, kun viimeksi jouduin sairaalaan. Olin siellä vain kaksi viikkoa, lähinnä huilaamassa ja lääkitys aloitettiin uudelleen, kun psykiatri oli sen kehoittanut lopettamaan. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että virhearviointi.
Ekalla kerralla lasten isä oli vielä terve ja pystyi hoitamaan heitä.
Totta kai lapseni reagoivat näihin tapahtumiin, tyhmää olisi muuta väittää. Minun sairastumiseni, isän sairastuminen, mummun sairastuminen ja kuolema ja vielä pitkäaikaisen lemmikin äkillinen kuolema... Kaikki parin vuoden sisällä. Jos eivät reagoisi, niin ihmettelisin.
Soitin muuten aamulla sos.työntekijälle ja meillä oli ihan hyvä keskustelu. Olen edelleen närkästynyt tukihenkilön toiminnasta, koska olisin ihan varmasti suostunut tapaamiseen, jos sitä olisi ehdotettu, mutta en tykkää, että selkäni takana toimitaan. Ikinä en ole kieltäytynyt mistään avusta, pidinpä sitä tarpeellisena tai en. Toivon, että tytär saisi keskusteluapua, sitä hän toivoo itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meistä tehtiin (mielestäni aiheeton) lasu äidin jaksamisen vuoksi. Olen nähnyt tämän lasun tehneen henkilön kerran kolme vuotta sitten. Lasu asiakkuus aloitettiin. Syiksi oli kirjattu että äiti on väsyneen näköinen. Perheellä on tiukka taloudellinen tilanne. Valitettavasti en voi ulkonäölleni mitään, olin kyllä käynyt suihkussa aamulla, pukenut puhtaat vaatteet ja meikannut. Hiukset laitoin pompulalle kiinni. Emme kieri rahassa, mutta ei meillä on kyllä kaikki mitä pitääkin. Olen itse lasten kanssa äitiyslomalla ja mies on keskituloinen.
No ei tässä vielä mitään, mutta emme käyneet yhdessäkään tapaamisessa sossussa tämän jälkeen. Kahteen tapaamiseen tuli kutsu. Kun oltiin jo laittamassa ulkovaatteita päälle tuli teksiviesti, että siirretään tapaamista. Uusi aika tuli kirjeitse. Olin viimeisillekin raskaana ja kävely aiheutti jo supistuksia. Raahauduin kuitenkin lapsen kanssa sinne, ettei tule sanomista. Juuri kun sain lapsen riisuttua siellä sossun päässä, ovesta tulee tämä sossun avustaja ja sanoo että tapaaminen on peruttu, otamme teihin yhteyttä uuden ajan sopimiseksi. Aikaa kului, vauva oli jo syntynyt eikä sossusta kuulunut mitään. Soitin sinne lopulta itse, että onko meillä nyt asiakkuutta sinne vai ei. Seuraavana päivänä meille nimetty sosiaalityöntekijä soitti ja lopetti meidän asiakkuuden.
Ei tehty teistä aikuisista.
Olet saivarteleva pelle. Sinulta pitäisi ottaa lapset huostaan, että ei käytös periydy.
Ei ne voi Ap viedä sun lasta sun menetyksen takia. Varmaan just vaan tarjoavat jotain apua teidän arkeen. Meistä tehtiin kerran aiheetta lasu ja juurikin kävivät kotona kerran ja totesivat ettei ole mitään hätää ja sanoivat että jotain palveluja saataisiin jos haluttaisiin. Ei haluttu mitään ja jättivät sitten rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä ihmetellään kun ihmiset eivät tee enää lapsia. Minä en jaksa kärsiä synnytyskipuja päästäkseni jonkun tekosyyn varjolla lasun silmätikuksi ja joutua antamaan lastani sijoitusbisneksen kauppatavaraksi.
Hyvältä ystävältäni on viety neljä lasta ja toiseltakin yritettiin viedä esikoinen. Näistä neljästä lapsesta saa tukiperheäiti yhteensä noin 4800-5500 euroa per kuukausi sekä 16 pv lomaa jolloin lapset voi laittaa "lomaperheeseen". Siitä huolimatta sijoitusperheen äiti on hyvin väsynyt ja teettää työt lähipiirillään. Lomarahat lapsista on muuten 9000 euroa vuodessa. Edes joka kuukausi tapahtuvat etelänlomat eivät piristä väsynyttä äitiä.
Toisessa lähipiirin tapauksessa äidillä oli työ. Yritettiin juuri tuota tuettua lyhytaikaista laitosasumista arviointeineen. Ainoa vain, että tällä äidillä oli työ ja työaika osui juuri arviointi-, ryhmäleikki-, kyttäys-, keskustelu- ja ties mihin teemahetkiin.
No lasuhan väitti, että tämä tuettu asuminen on tässä kohtaa välttämätöntä ja että äidille pitäisi saada b-lausunto! He siis pyrkivät ryöstämään äidiltä kaikki mahdollisuudet pitää elämänhallinnastaan kiinni jolloin äiti olisi ollut lasun armoilla.
Molemmat keissit olivat meneillään samoihin aikoihin ja siinä meni kyllä itseltäkin usko tähän yhteiskuntaan.
16 päivää lomaa? Missä ajassa? Ei minulla ole päivääkään vapaata. Saisin kyllä muistaakseni kaksi päivää kuukaudessa, jos haluaisin. Mitään lomarahaa sijaisperhe ei saa. Tuollaista summaa palkkiotakaan ei ihan tavallisista lapsista saa. Perhehoitaja on muuten eri asia kuin tukiperhe , jossa lapset ovat vain tietyn ajan esim. viikonlopun/ kk.
Olen siis sijaisvanhempi, joka ei raaski antaa lasta pois pitääkseni ne pari vapaapäivää. Saisipa tosiaan jotain lomarahaa, mutta ei saa.
Mitä näissä tilanteissa auttaa lastensuojeluviranomaisen uhkailu ja syyllistäminen?
Onko sosiaalityön tarkoitus uhkailla ja pelotella vanhempia? Eikö perheissä tarvittaisi enemmän juuri terapiaa ja valmennusta? Nyt ymmärrän, miksi lastensuojelussa mennään metsään. Se on ilmeisesti myös hyvää bisnestä, johon tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän asiakkaita (=kotoaan pois sijoitettuja lapsia). Siksi "perhetyöhön ei ole varoja": Money talks.
Todella kammottavaa. Koko lastensuojelun nimissä toimiva ja koko ajan kasvava yrityssektori saa tätä keskustelua lukiessa aivan uudet kasvot. Lastensuojelu oikeasti tarvitsee lisää ja lisää sijoitettavia lapsia, että nämä yritykset pärjäävät. Perhetyölle ei ole enää sijaa!