Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun kriteerit miehelle parisuhteessa on että rakastun häneen ja hän minuun.
07.08.2019 |
Toivon toki ettei mies olisi väkivaltainen, juoppo tms. Ja oletan että en sellaiseen rakastuisi, mutta kuten sanonta sanoo, rakkaus on sokea. Kun rakastuu, niin kaikki muu menettää merkityksensä. Se selittää sen että naiset rakastuu renttuihin ja miehet kaikenmaailman riivinrautoihin.
Se on se totuus.
Ihiminen on eläin, ja toimii sen mukaan mitä kropan kemialliset reaktiot saa aivot tuntemaan. Itseään ei saa rakastumaan sellaiseen ihmiseen johon ei ole sitä tiettyä kemiaa, ystävystyä voi ja kiintyä mutta ei rakastua. Ja kun rakastuu renttuun, siitä on erittäin vaikea päästä eroon.
Miksi näin? Vastaus: hormonit. Hormonit vie ihmistä paljon enemmän kuin ihminen ymmärtää. Ihminen luulee että rakastuu tiettyihin ihmisiin jonkun tietyn asian takia, mutta ei. Hormonit määrää.
Joten te katkerat nuoret miehet jotka mietitte että miksi ette "saa naista" tai "sitä reikää", te ette ole kohdanneet vielä naista jonka kanssa teidän "kemiat kohtaa" eli hormonit sanoo että tuossapa oivallinen pariutumispari, geenit ehkä soveltuu, sanoo hormonit toisilleen, ja niin sitä sitten mennään. Feromonit lentelee ilmassa jne.
Tosin siinä edetään sitten jo suurella todennäköisyydellä parisuhteeseen eikä vaan "reiän antamiseen". Se pelkkä "reiän antaminen" on ihmiselle lajityypillisesti vieras koska nainen on tiineenä niin pitkään ja lapsia yleensä syntyy vain yksi kerrallaan, ei naiselle ole edullista pariutua kuin yhden sopivan kanssa kerrallaan. Jos nainen sattuu pariutumaan kahden miehen kanssa lähes samaan aikaan niin että naisen lisääntymissysteemissä on kahta spermaa, tulee näiden spermojen välille sota "paremmuudesta" eli oikeudesta hedelmöittää naaraan sukusolu. Siitä tuli dokkari joskus telkkarista. Mielenkiintoista.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Voithan sinä olla hyvä tyyppi noin muuten, mutta jostain syystä et kyllä kuulosta siltä, että parisuhderintamalla menisi h** hyvä mies hukkaan vaan että sinua ei edes kiinnosta parisuhde naisen kanssa, mikä saa epäilemään sitä hyvän hukkaanmenoa.
On tuossakin kyllä ihan hyvä pointti. Voi olla ettei minua edes kiinnosta parisuhde, mutta pidän kuitenkin loppuun asti itseäni todellisena saaliina.
Ja minä olen ollut taas pari vuotta työttömänä, vaikka kaikkiin töihin joita olen hakenut, ja joihinkin mihin en ole edes hakenut, minä olisin ehdottomasti paras työntekijä.
Olen aistivinani lievää sarkasmia, mutta sanon kuitenkin, että juuri noin se voi olla. Voit todellakin olla niihin paras. Se, että olet ollut pari vuotta työttömänä ei ole mikään kausaliteetti. Sama juttu minulla - naisettomuus ei korreloi laadukkuuteni suhteen.
Totta. Lievää sarkasmia. Mutta ihan totta kuitenkin, entisessä työpaikassa on vakituisia tyyppejä töissä jotka päihittäisin mennen tullen, mutta minä olin vain määräaikainen niin minä jouduin pois. Ja siellä ne vetelehtijät on edelleen jotka ei edes välitä siitä työstä, naureskelevat vaan että siellä ovat eläkkeeseen asti. Ja minä kärvistelen työttömänä, kyllä se vaan ottaa hermoon.
Ja kyllä niitä tulee muuallakin vastaan kaikenlaisissa ammateissa joista ajattelen että miten tuokin ääliö on päässyt töihin, ja minä en. En ole tokikaan kaikista paras ja viisain, mutta selkeästi olen joitain työssä olevia fiksumpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin minäkin ajattelin nuorempana ja metsään meni. Elämäni rakkaus osoittautui alkoholistiksi, joka eli itsekästä elämää raivoten muulle perheelle ja syyttäen muita kaikesta mahdollisesta. Nuorena miehen tupakointi ei haitannut, mutta vuosien myötä tapa alkoi häiritsemään yhä enemmän.
Nyt vanhempana ja viisaampana en antanut enää tunteen sumentaa järkeäni, kun valitsin itselleni elämänkumppanin. Nyt elän onnellisena hyvän miehen kanssa. Rakastan hänen kunnollisuuttaan.
Niin, eli sinä teit juuri sen mitä alussa sanotaan, hormonit sai sinut rakastumaan alkoholistiin, ja myöhemmin huomasit mihin sinut oli omat hormonit huijanneet ja teit järjellä paremman valinnan. Odotit että vastaan tuli kunnollinen hyvä mies jonka kanssa on kemiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiseläimen historiaan kuuluu metsästäjä-keräilijä-ajalta myös ajanjakso, jossa yhteisön sisäinen ristiinparittelu on ollut normaalia. Tällä on pyritty mahdollisimman hyvään geenipooliin kun on katsottu vahvimman uimariaineksen hedelmöittävän munasolun. Miehet ovat huolehtineet syntyneistä lapsista tietämättä kenen ne ovat. Tältä pohjalta monogaminen parimuodostusajatus saa hieman uusia piirteitä.
No eihän tuo tähän rakastumiseen liity. Eihän ristiinnaiminen liity rakastumiseen mitenkään. Silloin kun rakastuu haluaa vain yhtä ja ainoaa.
Aloituksen viimeinen kappale viittasi naiselle olevan edullista pariutua vain yhden kanssa ja spermojen sodasta jos miehiä olisi kaksi. Tätä sotaa on joskus käytetty ihan tietoisesti, eikä parinmuodostuskaan ole ollut pelkästään yhden miehen kanssa.
Harvemmin se että naisella on ollut monta partneria on ollut naisen valinta. Ja jos on ollutkin, niin luultavasti eri kierrolla ollut eri mies, eikä saman ovulaation aikaan montaa miestä.
Edelleen, viittasin aloituksen viimeiseen kappaleeseen, jossa ap toteaa pelkän reiän antamisen ihmiselle lajityypillisesti vierasta, ja naisen tämän vuoksi pariutuvan vain yhden kanssa. Se on ihan siitä kiinni mistä lajityypillisyys lasketaan alkavaksi, jopa siitä mistä maasta ja kulttuurista puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä rakkaus ei valitettavasti riitä siihen, että suhde kestäisi. Jouduin oppimaan sen kantapään kautta. Ennen ajattelin kuten sinä, ap.
Siinä vaiheessa kun rakastutaan, ei kukaan voi tietää kestääkö suhde ja jos kestää, kuinka kauan.
Kyllä se minusta on luonteenpiirteistä kiinni, keneen rakastutaan. Joskus voi jostain syystä rakastua "vääränlaiseen" ihmiseen, joka ei ole lainkaan omaa tyyppiä, mutta se ei kestä. Sitä paitsi rakastua voi vaikka netissä ilman että on tavattu kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiseläimen historiaan kuuluu metsästäjä-keräilijä-ajalta myös ajanjakso, jossa yhteisön sisäinen ristiinparittelu on ollut normaalia. Tällä on pyritty mahdollisimman hyvään geenipooliin kun on katsottu vahvimman uimariaineksen hedelmöittävän munasolun. Miehet ovat huolehtineet syntyneistä lapsista tietämättä kenen ne ovat. Tältä pohjalta monogaminen parimuodostusajatus saa hieman uusia piirteitä.
No eihän tuo tähän rakastumiseen liity. Eihän ristiinnaiminen liity rakastumiseen mitenkään. Silloin kun rakastuu haluaa vain yhtä ja ainoaa.
Aloituksen viimeinen kappale viittasi naiselle olevan edullista pariutua vain yhden kanssa ja spermojen sodasta jos miehiä olisi kaksi. Tätä sotaa on joskus käytetty ihan tietoisesti, eikä parinmuodostuskaan ole ollut pelkästään yhden miehen kanssa.
Harvemmin se että naisella on ollut monta partneria on ollut naisen valinta. Ja jos on ollutkin, niin luultavasti eri kierrolla ollut eri mies, eikä saman ovulaation aikaan montaa miestä.
Edelleen, viittasin aloituksen viimeiseen kappaleeseen, jossa ap toteaa pelkän reiän antamisen ihmiselle lajityypillisesti vierasta, ja naisen tämän vuoksi pariutuvan vain yhden kanssa. Se on ihan siitä kiinni mistä lajityypillisyys lasketaan alkavaksi, jopa siitä mistä maasta ja kulttuurista puhutaan.
No voisit vähän tarkentaa tätä näkemystä.
Missä kulttuurissa naiset ovat vapaasti päättäneet paritella useiden miesten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se minusta on luonteenpiirteistä kiinni, keneen rakastutaan. Joskus voi jostain syystä rakastua "vääränlaiseen" ihmiseen, joka ei ole lainkaan omaa tyyppiä, mutta se ei kestä. Sitä paitsi rakastua voi vaikka netissä ilman että on tavattu kertaakaan.
Kyllä. Mielestäni kemia ja yhteensopivuus ovat kaksi eri asiaa, vaikka monet pitävät niitä yhtenä ja samana asiana. Kemiaa voi olla ihmisen kanssa, jonka kanssa ei sovi yhteen ja päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se minusta on luonteenpiirteistä kiinni, keneen rakastutaan. Joskus voi jostain syystä rakastua "vääränlaiseen" ihmiseen, joka ei ole lainkaan omaa tyyppiä, mutta se ei kestä. Sitä paitsi rakastua voi vaikka netissä ilman että on tavattu kertaakaan.
Joo, ihastua voi toiseen netin kautta, mutta se rakastuminen tapahtuu kyllä vasta siinä vaiheessa kun on päästy ihokontaktiin asti, niin se vaan menee, halusi tai ei. Jos toista ei ole tavannut "rakastuu" lähinnä omaan kuvitelmaan minkälaista se tuleva ihokontakti tulee olemaan.
Luonteenpiirtet tietysti on perustavaalaatua oleva juttu, ei tule yhteiselosta mitään jos luonteet ei sovi yhteen. Mutta silti, se rakastuminen kehotasolla tapahtuu vaikka ei sen toisen ihmisen luonteesta edes tykkäisi, yleensä rakastuu oikean luonteiseen ihmiseen sen takia koska välttelee läheistä kontaktia niiden ikävien ihmisten kanssa, koska aina niissä mukavaluonteisissakin on se yksi jonka kanssa kemiat pelittää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se minusta on luonteenpiirteistä kiinni, keneen rakastutaan. Joskus voi jostain syystä rakastua "vääränlaiseen" ihmiseen, joka ei ole lainkaan omaa tyyppiä, mutta se ei kestä. Sitä paitsi rakastua voi vaikka netissä ilman että on tavattu kertaakaan.
Kaksi vahvinta rakastumista ja rakkauttani ovat olleet ihan eri tavoin syntyneet. Toinen syntyi ensimmäisestä sekunnista, kun hän osui näkökenttääni ja jo muutaman minuutin kuluttua oltiin fyysisesti kosketuksissa ja se tuntui niin luontevalta ja oikealta ja olin aivan sekaisin päästäni ja kehostani. Toisesta taas aistin nopeasti, että tässä on jotain erityistä, mutta rakkaudeksi se muodostui vasta viikkojen kuluessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se minusta on luonteenpiirteistä kiinni, keneen rakastutaan. Joskus voi jostain syystä rakastua "vääränlaiseen" ihmiseen, joka ei ole lainkaan omaa tyyppiä, mutta se ei kestä. Sitä paitsi rakastua voi vaikka netissä ilman että on tavattu kertaakaan.
Kyllä. Mielestäni kemia ja yhteensopivuus ovat kaksi eri asiaa, vaikka monet pitävät niitä yhtenä ja samana asiana. Kemiaa voi olla ihmisen kanssa, jonka kanssa ei sovi yhteen ja päinvastoin.
Lisään vielä, että uskoakseni pitkä suhde voi onnistua, kun on kemiaa kahden yhteensopivan ihmisen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiseläimen historiaan kuuluu metsästäjä-keräilijä-ajalta myös ajanjakso, jossa yhteisön sisäinen ristiinparittelu on ollut normaalia. Tällä on pyritty mahdollisimman hyvään geenipooliin kun on katsottu vahvimman uimariaineksen hedelmöittävän munasolun. Miehet ovat huolehtineet syntyneistä lapsista tietämättä kenen ne ovat. Tältä pohjalta monogaminen parimuodostusajatus saa hieman uusia piirteitä.
No eihän tuo tähän rakastumiseen liity. Eihän ristiinnaiminen liity rakastumiseen mitenkään. Silloin kun rakastuu haluaa vain yhtä ja ainoaa.
Aloituksen viimeinen kappale viittasi naiselle olevan edullista pariutua vain yhden kanssa ja spermojen sodasta jos miehiä olisi kaksi. Tätä sotaa on joskus käytetty ihan tietoisesti, eikä parinmuodostuskaan ole ollut pelkästään yhden miehen kanssa.
Harvemmin se että naisella on ollut monta partneria on ollut naisen valinta. Ja jos on ollutkin, niin luultavasti eri kierrolla ollut eri mies, eikä saman ovulaation aikaan montaa miestä.
Edelleen, viittasin aloituksen viimeiseen kappaleeseen, jossa ap toteaa pelkän reiän antamisen ihmiselle lajityypillisesti vierasta, ja naisen tämän vuoksi pariutuvan vain yhden kanssa. Se on ihan siitä kiinni mistä lajityypillisyys lasketaan alkavaksi, jopa siitä mistä maasta ja kulttuurista puhutaan.
No voisit vähän tarkentaa tätä näkemystä.
Missä kulttuurissa naiset ovat vapaasti päättäneet paritella useiden miesten kanssa?
Ainakin joissain osissa Intiaa. Jos kiinnostaa enemmän niin googlaa polyandria ja ota itse selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiseläimen historiaan kuuluu metsästäjä-keräilijä-ajalta myös ajanjakso, jossa yhteisön sisäinen ristiinparittelu on ollut normaalia. Tällä on pyritty mahdollisimman hyvään geenipooliin kun on katsottu vahvimman uimariaineksen hedelmöittävän munasolun. Miehet ovat huolehtineet syntyneistä lapsista tietämättä kenen ne ovat. Tältä pohjalta monogaminen parimuodostusajatus saa hieman uusia piirteitä.
No eihän tuo tähän rakastumiseen liity. Eihän ristiinnaiminen liity rakastumiseen mitenkään. Silloin kun rakastuu haluaa vain yhtä ja ainoaa.
Aloituksen viimeinen kappale viittasi naiselle olevan edullista pariutua vain yhden kanssa ja spermojen sodasta jos miehiä olisi kaksi. Tätä sotaa on joskus käytetty ihan tietoisesti, eikä parinmuodostuskaan ole ollut pelkästään yhden miehen kanssa.
Harvemmin se että naisella on ollut monta partneria on ollut naisen valinta. Ja jos on ollutkin, niin luultavasti eri kierrolla ollut eri mies, eikä saman ovulaation aikaan montaa miestä.
Edelleen, viittasin aloituksen viimeiseen kappaleeseen, jossa ap toteaa pelkän reiän antamisen ihmiselle lajityypillisesti vierasta, ja naisen tämän vuoksi pariutuvan vain yhden kanssa. Se on ihan siitä kiinni mistä lajityypillisyys lasketaan alkavaksi, jopa siitä mistä maasta ja kulttuurista puhutaan.
No voisit vähän tarkentaa tätä näkemystä.
Missä kulttuurissa naiset ovat vapaasti päättäneet paritella useiden miesten kanssa?
Olen eri, mutta eikö länsimaiseen kulttuuriin tuollainen aika yleisesti kuulu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiseläimen historiaan kuuluu metsästäjä-keräilijä-ajalta myös ajanjakso, jossa yhteisön sisäinen ristiinparittelu on ollut normaalia. Tällä on pyritty mahdollisimman hyvään geenipooliin kun on katsottu vahvimman uimariaineksen hedelmöittävän munasolun. Miehet ovat huolehtineet syntyneistä lapsista tietämättä kenen ne ovat. Tältä pohjalta monogaminen parimuodostusajatus saa hieman uusia piirteitä.
No eihän tuo tähän rakastumiseen liity. Eihän ristiinnaiminen liity rakastumiseen mitenkään. Silloin kun rakastuu haluaa vain yhtä ja ainoaa.
Aloituksen viimeinen kappale viittasi naiselle olevan edullista pariutua vain yhden kanssa ja spermojen sodasta jos miehiä olisi kaksi. Tätä sotaa on joskus käytetty ihan tietoisesti, eikä parinmuodostuskaan ole ollut pelkästään yhden miehen kanssa.
Harvemmin se että naisella on ollut monta partneria on ollut naisen valinta. Ja jos on ollutkin, niin luultavasti eri kierrolla ollut eri mies, eikä saman ovulaation aikaan montaa miestä.
Edelleen, viittasin aloituksen viimeiseen kappaleeseen, jossa ap toteaa pelkän reiän antamisen ihmiselle lajityypillisesti vierasta, ja naisen tämän vuoksi pariutuvan vain yhden kanssa. Se on ihan siitä kiinni mistä lajityypillisyys lasketaan alkavaksi, jopa siitä mistä maasta ja kulttuurista puhutaan.
No voisit vähän tarkentaa tätä näkemystä.
Missä kulttuurissa naiset ovat vapaasti päättäneet paritella useiden miesten kanssa?
Olen eri, mutta eikö länsimaiseen kulttuuriin tuollainen aika yleisesti kuulu?
Ainakin minä plus viisi lähintä ystävääni olemme olleet alusta asti liikenteessä sillä ajatuksella, että ekan miehen kanssa olisi mielellään loppuikänsä. Valitettavasti esiaviollisesta seksistä johtuen niitä miehiä on sitten kertynyt 1-4 kullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiseläimen historiaan kuuluu metsästäjä-keräilijä-ajalta myös ajanjakso, jossa yhteisön sisäinen ristiinparittelu on ollut normaalia. Tällä on pyritty mahdollisimman hyvään geenipooliin kun on katsottu vahvimman uimariaineksen hedelmöittävän munasolun. Miehet ovat huolehtineet syntyneistä lapsista tietämättä kenen ne ovat. Tältä pohjalta monogaminen parimuodostusajatus saa hieman uusia piirteitä.
No eihän tuo tähän rakastumiseen liity. Eihän ristiinnaiminen liity rakastumiseen mitenkään. Silloin kun rakastuu haluaa vain yhtä ja ainoaa.
Aloituksen viimeinen kappale viittasi naiselle olevan edullista pariutua vain yhden kanssa ja spermojen sodasta jos miehiä olisi kaksi. Tätä sotaa on joskus käytetty ihan tietoisesti, eikä parinmuodostuskaan ole ollut pelkästään yhden miehen kanssa.
Harvemmin se että naisella on ollut monta partneria on ollut naisen valinta. Ja jos on ollutkin, niin luultavasti eri kierrolla ollut eri mies, eikä saman ovulaation aikaan montaa miestä.
Edelleen, viittasin aloituksen viimeiseen kappaleeseen, jossa ap toteaa pelkän reiän antamisen ihmiselle lajityypillisesti vierasta, ja naisen tämän vuoksi pariutuvan vain yhden kanssa. Se on ihan siitä kiinni mistä lajityypillisyys lasketaan alkavaksi, jopa siitä mistä maasta ja kulttuurista puhutaan.
No voisit vähän tarkentaa tätä näkemystä.
Missä kulttuurissa naiset ovat vapaasti päättäneet paritella useiden miesten kanssa?
Olen eri, mutta eikö länsimaiseen kulttuuriin tuollainen aika yleisesti kuulu?
Edellinen vastaaja vaihtoi useamman kanssa pariutumisen useamman kanssa paritteluun. Pieni sävyero.
Minua ei hormoonit noin vie, mutta en olekaan eläin ;) Vaan Jumalan kuva, ja elän rukoillen johdatusta. Hän on antanut minulle järjenkin, joka on vahvasti parinvalinta-prosessissa mukana.
Miksi kukaan vähänkään järkevä jäisi tuolle "hormoonit vie"- tasolle? Toki feromonit vaikuttaa, mutta on oltava muutakin, mm. samat arvot. Aika usein pelkän fiiliksen perässä menemisestä seuraa esim. Tauskin-tyyppisiin rakastumista ym. epäjärkevää.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei hormoonit noin vie, mutta en olekaan eläin ;) Vaan Jumalan kuva, ja elän rukoillen johdatusta. Hän on antanut minulle järjenkin, joka on vahvasti parinvalinta-prosessissa mukana.
Miksi kukaan vähänkään järkevä jäisi tuolle "hormoonit vie"- tasolle? Toki feromonit vaikuttaa, mutta on oltava muutakin, mm. samat arvot. Aika usein pelkän fiiliksen perässä menemisestä seuraa esim. Tauskin-tyyppisiin rakastumista ym. epäjärkevää.
No samoilla mennään ja nyt olen jo sen ikäinen vanhapiika, että lapset jäi haaveeksi ja mieskin varmaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiseläimen historiaan kuuluu metsästäjä-keräilijä-ajalta myös ajanjakso, jossa yhteisön sisäinen ristiinparittelu on ollut normaalia. Tällä on pyritty mahdollisimman hyvään geenipooliin kun on katsottu vahvimman uimariaineksen hedelmöittävän munasolun. Miehet ovat huolehtineet syntyneistä lapsista tietämättä kenen ne ovat. Tältä pohjalta monogaminen parimuodostusajatus saa hieman uusia piirteitä.
No eihän tuo tähän rakastumiseen liity. Eihän ristiinnaiminen liity rakastumiseen mitenkään. Silloin kun rakastuu haluaa vain yhtä ja ainoaa.
Aloituksen viimeinen kappale viittasi naiselle olevan edullista pariutua vain yhden kanssa ja spermojen sodasta jos miehiä olisi kaksi. Tätä sotaa on joskus käytetty ihan tietoisesti, eikä parinmuodostuskaan ole ollut pelkästään yhden miehen kanssa.
Harvemmin se että naisella on ollut monta partneria on ollut naisen valinta. Ja jos on ollutkin, niin luultavasti eri kierrolla ollut eri mies, eikä saman ovulaation aikaan montaa miestä.
Edelleen, viittasin aloituksen viimeiseen kappaleeseen, jossa ap toteaa pelkän reiän antamisen ihmiselle lajityypillisesti vierasta, ja naisen tämän vuoksi pariutuvan vain yhden kanssa. Se on ihan siitä kiinni mistä lajityypillisyys lasketaan alkavaksi, jopa siitä mistä maasta ja kulttuurista puhutaan.
No voisit vähän tarkentaa tätä näkemystä.
Missä kulttuurissa naiset ovat vapaasti päättäneet paritella useiden miesten kanssa?
Olen eri, mutta eikö länsimaiseen kulttuuriin tuollainen aika yleisesti kuulu?
No itseasiassa ei. Täällä meilläkin on erittäin paheksuttavaa sellainen käytös, vaikka muutamia vuosikymmeniä siitä on yritetty eroon päästä. Ja suurin osa naisista ei parittele monen miehen kanssa saman kierron aikana, useimmilla ei ole elämänsä aikana edes montaa kumppania, saman kanssa ollaan yleensä vuosia, harvalla naisella on epäselvää kenen lapsi on.
Naisen luonto on vähän sellainen että kun se "oikea" löytyy niin siinä sitten pitäydytään jos ei mitään erikoista ilmene, esim. alkoholismia, pettämistä tai väkivaltaa, ja joskus niistäkin huolimatta nainen vaan sinnittelee kun kerran on rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Millaista naista sitten kunnioitat?
En oikein usko voivani kunnioittaa ketään, naista tai miestä. Vaikea välillä kunnioittaa edes itseään.
Kuulostaa surulliselta. Terapiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiseläimen historiaan kuuluu metsästäjä-keräilijä-ajalta myös ajanjakso, jossa yhteisön sisäinen ristiinparittelu on ollut normaalia. Tällä on pyritty mahdollisimman hyvään geenipooliin kun on katsottu vahvimman uimariaineksen hedelmöittävän munasolun. Miehet ovat huolehtineet syntyneistä lapsista tietämättä kenen ne ovat. Tältä pohjalta monogaminen parimuodostusajatus saa hieman uusia piirteitä.
No eihän tuo tähän rakastumiseen liity. Eihän ristiinnaiminen liity rakastumiseen mitenkään. Silloin kun rakastuu haluaa vain yhtä ja ainoaa.
Aloituksen viimeinen kappale viittasi naiselle olevan edullista pariutua vain yhden kanssa ja spermojen sodasta jos miehiä olisi kaksi. Tätä sotaa on joskus käytetty ihan tietoisesti, eikä parinmuodostuskaan ole ollut pelkästään yhden miehen kanssa.
Harvemmin se että naisella on ollut monta partneria on ollut naisen valinta. Ja jos on ollutkin, niin luultavasti eri kierrolla ollut eri mies, eikä saman ovulaation aikaan montaa miestä.
Edelleen, viittasin aloituksen viimeiseen kappaleeseen, jossa ap toteaa pelkän reiän antamisen ihmiselle lajityypillisesti vierasta, ja naisen tämän vuoksi pariutuvan vain yhden kanssa. Se on ihan siitä kiinni mistä lajityypillisyys lasketaan alkavaksi, jopa siitä mistä maasta ja kulttuurista puhutaan.
No voisit vähän tarkentaa tätä näkemystä.
Missä kulttuurissa naiset ovat vapaasti päättäneet paritella useiden miesten kanssa?
Olen eri, mutta eikö länsimaiseen kulttuuriin tuollainen aika yleisesti kuulu?
Edellinen vastaaja vaihtoi useamman kanssa pariutumisen useamman kanssa paritteluun. Pieni sävyero.
Tässä se on nyt sama asia, pariutuminen ja parittelu, eli lähinnä lasten tekeminen ja rakastuminen on ollut aiheena.
Alue: Aihe vapaa
Harvemmin se että naisella on ollut monta partneria on ollut naisen valinta. Ja jos on ollutkin, niin luultavasti eri kierrolla ollut eri mies, eikä saman ovulaation aikaan montaa miestä.