Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun kriteerit miehelle parisuhteessa on että rakastun häneen ja hän minuun.
07.08.2019 |
Toivon toki ettei mies olisi väkivaltainen, juoppo tms. Ja oletan että en sellaiseen rakastuisi, mutta kuten sanonta sanoo, rakkaus on sokea. Kun rakastuu, niin kaikki muu menettää merkityksensä. Se selittää sen että naiset rakastuu renttuihin ja miehet kaikenmaailman riivinrautoihin.
Se on se totuus.
Ihiminen on eläin, ja toimii sen mukaan mitä kropan kemialliset reaktiot saa aivot tuntemaan. Itseään ei saa rakastumaan sellaiseen ihmiseen johon ei ole sitä tiettyä kemiaa, ystävystyä voi ja kiintyä mutta ei rakastua. Ja kun rakastuu renttuun, siitä on erittäin vaikea päästä eroon.
Miksi näin? Vastaus: hormonit. Hormonit vie ihmistä paljon enemmän kuin ihminen ymmärtää. Ihminen luulee että rakastuu tiettyihin ihmisiin jonkun tietyn asian takia, mutta ei. Hormonit määrää.
Joten te katkerat nuoret miehet jotka mietitte että miksi ette "saa naista" tai "sitä reikää", te ette ole kohdanneet vielä naista jonka kanssa teidän "kemiat kohtaa" eli hormonit sanoo että tuossapa oivallinen pariutumispari, geenit ehkä soveltuu, sanoo hormonit toisilleen, ja niin sitä sitten mennään. Feromonit lentelee ilmassa jne.
Tosin siinä edetään sitten jo suurella todennäköisyydellä parisuhteeseen eikä vaan "reiän antamiseen". Se pelkkä "reiän antaminen" on ihmiselle lajityypillisesti vieras koska nainen on tiineenä niin pitkään ja lapsia yleensä syntyy vain yksi kerrallaan, ei naiselle ole edullista pariutua kuin yhden sopivan kanssa kerrallaan. Jos nainen sattuu pariutumaan kahden miehen kanssa lähes samaan aikaan niin että naisen lisääntymissysteemissä on kahta spermaa, tulee näiden spermojen välille sota "paremmuudesta" eli oikeudesta hedelmöittää naaraan sukusolu. Siitä tuli dokkari joskus telkkarista. Mielenkiintoista.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Millaista naista sitten kunnioitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeassa olet. Ja rakkaus on niin valtava voima, siinä on ihan turha pyristellä vastaan. Harmi kyllä kyse on tosiaankin vain hormoneista. Selvisi minulle kun tulin tarpeeksi vanhaksi.
Kyllähän tiukka pimppi auttaa paljon rakastumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Millaista naista sitten kunnioitat?
En oikein usko voivani kunnioittaa ketään, naista tai miestä. Vaikea välillä kunnioittaa edes itseään.
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Ehkä et ole tarpeeksi ollut naisten saatavilla, kun tarpeeksi moni nainen sua vähän haistelee, niin kyllä sieltä joukosta jonkun hormonit herää. Jos et nyt sitten ole joku niin erikoiset geenit omaava että ne ei sovi kenenkään kanssa yhteen, luultavasti et koska vanhempasikin päätyivät yhteen ja lasta tekemään.
Se kunnioitus ei merkkaa mitään rakastumisessa, sitä voi rakastua vaikka murhamieheen eikä itsekään tiedä miksi. Rakkaus on silkkaa kemiaa. Toki pitää myös haluta rakastaa kun on parisuhteessa, se pelkkä kemia ei kanna aina arjen läpi vuosikymmenestä toiseen, parisuhdetta pitää hoitaa, koska vastaan voi tulla muitakin joilla on sopivat geenit ja hormonit kipinöi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellisuudessa ratkaisevinta on taso, ts. markkina-arvo.
Riittävän tasokkaista valitaan se jonka kanssa "kemiat" eli MHC-geenit kohtaavat. Sopivuushan ei tule edes selville kuin vasta lähikontaktissa, ja sekin edellyttää ettei käytössä ole voimakkaita hajusteita.
Siksi kaikki tasokkaat eivät kiinnostu kaikista tasokkaista, mutta yksikään tasokas ei kiinnostu yhdestäkään matalatasoisesta.
Siis tätä olen pohtinut, kun olen nuori nainen ja ihastunut minua vanhempaan mieheen, että sanotaan hyi, ei voi olla mahdollista eikä suotavaa. Niin mitä kun vaikka se mies on vanhempi, geenit olisi silti kohdillaan. Siis geeniperimä ja sen vetovoiman tuntee? Toisen pelkässä äänessä on jotain rauhoittavaa ja kasvoissa hymyilyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Ehkä et ole tarpeeksi ollut naisten saatavilla, kun tarpeeksi moni nainen sua vähän haistelee, niin kyllä sieltä joukosta jonkun hormonit herää. Jos et nyt sitten ole joku niin erikoiset geenit omaava että ne ei sovi kenenkään kanssa yhteen, luultavasti et koska vanhempasikin päätyivät yhteen ja lasta tekemään.
Se kunnioitus ei merkkaa mitään rakastumisessa, sitä voi rakastua vaikka murhamieheen eikä itsekään tiedä miksi. Rakkaus on silkkaa kemiaa. Toki pitää myös haluta rakastaa kun on parisuhteessa, se pelkkä kemia ei kanna aina arjen läpi vuosikymmenestä toiseen, parisuhdetta pitää hoitaa, koska vastaan voi tulla muitakin joilla on sopivat geenit ja hormonit kipinöi.
Erikoiset geenit olisivat vain plussaa. Mainitsemani MHC-geenithän ovat kehittyneet vähentämään sukurutsausta n. 100-300 ihmisen yhteisöissä.
Toisaalta siksi miljoonien ihmisten yhteiskunnassa jokaiselle löytyy valtava määrä yhteensopivia kumppaniehdokkaita. Siis hormonien puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkä rakkaus ei valitettavasti riitä siihen, että suhde kestäisi. Jouduin oppimaan sen kantapään kautta. Ennen ajattelin kuten sinä, ap.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tiukka pimppi auttaa paljon rakastumiseen.
Ei siinä kohtaa kun hormonit sanelee asioita tiedä vielä toisen sukuelimistä yhtään mitään. Ja kyllä siinä olet oikeassa että hormonit hoitavat asiat niin että seksi aiheuttaa osapuolissa rakkauden tunteita, sillä luonto yrittää turvata tulevan perillisen elinolosuhteiden muodostumisen parhaaksi mahdolliseksi, eli sen että isi ja äiskä yhdessä huolehtivat lapsen turvallisuudesta ja ravinnosta.
Siksi pariskunnat joilla on hyvää seksiä yleensä ovat eniten rakastuneita ja onnellisia. Pelkästään seksi ei auta, vaan sen pitää olla hyvää, niin että nainenkin saa tyydytyksen kunnolla, silloin se vapauttaa niin pajon mielihyvähormoneja että mies näyttää taas rakastettavalta kaikkine vikoineen. Jos seksi tuo vain miehelle pussintyhjennyksen se on kuin kättelisi vierasta ihmistä, myös miehelle seksin pitää olla rakastelua vaikka kaikki miehet ei sitä hoksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä rakkaus ei valitettavasti riitä siihen, että suhde kestäisi. Jouduin oppimaan sen kantapään kautta. Ennen ajattelin kuten sinä, ap.
En minä ole niin väittänytkään että rakkaus riittäisi pelkästään. Ensinnäkin, se rakkaushormoni ei erity ikuisesti, pitkään yhdessä olleet usein kuvailevat parisuhdettaan niin että he ovat rakastuneet uudestaan useamman kerran puolisoonsa, ja että vaikka toisella on aina välillä rakkaus ollut lopahtamassa, on hyvä ettei se tapahdu molemmilla yhtäaikaa.
Se että rakastuu tapahtuu tahdosta riippumatta, vaikka se kohde olisi mikä murhaajakiduttajahullu, yleensä vaan oma järki sanoo sitten siinä kohtaa hormoneille ei. Joskus valitettavasti ei, ja siinä saattaa sitten joutua rakastunut osapuoli sen toisen uhriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Millaista naista sitten kunnioitat?
En oikein usko voivani kunnioittaa ketään, naista tai miestä. Vaikea välillä kunnioittaa edes itseään.
Mikä siinä kunnioittamisessa oikein on? Miten se liittyy parisuhteeseen? Ei rakkaus ole sama asia kuin kunnioitus, kunnioittaa voi vaikka Suomen lippua, mutta ei siihen parisuhderakkautta tunne. Parisuhteessa riittää se että ei halveksi toista, vaan hyväksyy toisen vikoineen päivineen ja toinen sinut vikoinesi päivinesi, se on hyväksyntää, ei mitään puisevaa kunnioitusta. Ei puolisoa kuulu nostaa jalustalle eikä tikun nokkaan, jokainen on ihminen omine vikoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tätä olen pohtinut, kun olen nuori nainen ja ihastunut minua vanhempaan mieheen, että sanotaan hyi, ei voi olla mahdollista eikä suotavaa. Niin mitä kun vaikka se mies on vanhempi, geenit olisi silti kohdillaan. Siis geeniperimä ja sen vetovoiman tuntee? Toisen pelkässä äänessä on jotain rauhoittavaa ja kasvoissa hymyilyttävää.
Paljonko teillä on ikäeroa?
ikis
121212 kirjoitti:
Todellisuudessa ratkaisevinta on taso, ts. markkina-arvo.
Riittävän tasokkaista valitaan se jonka kanssa "kemiat" eli MHC-geenit kohtaavat. Sopivuushan ei tule edes selville kuin vasta lähikontaktissa, ja sekin edellyttää ettei käytössä ole voimakkaita hajusteita.
Siksi kaikki tasokkaat eivät kiinnostu kaikista tasokkaista, mutta yksikään tasokas ei kiinnostu yhdestäkään matalatasoisesta.
Niin, mutta se kemiallinen taso ei riipu ulkonäöstä tai omaisuudesta tai edes älykkyydestä. Hormonit selvittää keskinäisellä kontaktilla että onko geenit sellaiset että ne takaa mahdollisimman hyvän yhdistelmän jotta jälkeläinen olisi terve, ja siinäkin silti aina sattuu virheitä ja lapsi saakin jonkun sairauden geenit molemmilta vanhemmilta.
Se kenestä hormonit saa sinut kiinnostumaan ei välttämättä ole ollenkaan se josta haluaisit kiinnostua.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Ehkä et ole tarpeeksi ollut naisten saatavilla, kun tarpeeksi moni nainen sua vähän haistelee, niin kyllä sieltä joukosta jonkun hormonit herää. Jos et nyt sitten ole joku niin erikoiset geenit omaava että ne ei sovi kenenkään kanssa yhteen, luultavasti et koska vanhempasikin päätyivät yhteen ja lasta tekemään.
Se kunnioitus ei merkkaa mitään rakastumisessa, sitä voi rakastua vaikka murhamieheen eikä itsekään tiedä miksi. Rakkaus on silkkaa kemiaa. Toki pitää myös haluta rakastaa kun on parisuhteessa, se pelkkä kemia ei kanna aina arjen läpi vuosikymmenestä toiseen, parisuhdetta pitää hoitaa, koska vastaan voi tulla muitakin joilla on sopivat geenit ja hormonit kipinöi.
Erikoiset geenit olisivat vain plussaa. Mainitsemani MHC-geenithän ovat kehittyneet vähentämään sukurutsausta n. 100-300 ihmisen yhteisöissä.
Toisaalta siksi miljoonien ihmisten yhteiskunnassa jokaiselle löytyy valtava määrä yhteensopivia kumppaniehdokkaita. Siis hormonien puolesta.
Niin, siksi pitäisikin valita puoliso näkemättä tätä. Vähän kuin anonyymit työhakemukset. Haistellaan vaan.
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Voithan sinä olla hyvä tyyppi noin muuten, mutta jostain syystä et kyllä kuulosta siltä, että parisuhderintamalla menisi h** hyvä mies hukkaan vaan että sinua ei edes kiinnosta parisuhde naisen kanssa, mikä saa epäilemään sitä hyvän hukkaanmenoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Millaista naista sitten kunnioitat?
En oikein usko voivani kunnioittaa ketään, naista tai miestä. Vaikea välillä kunnioittaa edes itseään.
Tässähän tämä vastaus on kaikille niille, jotka eivät löydä ”hyvää” puolisoa tai puolisoa ylipäätään.
Ainoastaan hän, joka rakastaa itseään, pystyy rakastamaan toista. Ainoastaan hän, joka kunnioittaa itseään, voi kunnioittaa toista. Kaikki lähtee omasta itsestä. Jos ei pidä itseään hyvänä puolisona, ei pidä ketään muutakaan. Ja sitten ei koskaan löydäkään sellaista.
”Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi”. Ei ole käsky, vaan luonnonlain kuvaus.
Terv. Kasvatustieteilijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tätä olen pohtinut, kun olen nuori nainen ja ihastunut minua vanhempaan mieheen, että sanotaan hyi, ei voi olla mahdollista eikä suotavaa. Niin mitä kun vaikka se mies on vanhempi, geenit olisi silti kohdillaan. Siis geeniperimä ja sen vetovoiman tuntee? Toisen pelkässä äänessä on jotain rauhoittavaa ja kasvoissa hymyilyttävää.
Paljonko teillä on ikäeroa?
ikis
Tyyliin Sauli & Jenni
Alue: Aihe vapaa
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.