Mun kriteerit miehelle parisuhteessa on että rakastun häneen ja hän minuun.
Toivon toki ettei mies olisi väkivaltainen, juoppo tms. Ja oletan että en sellaiseen rakastuisi, mutta kuten sanonta sanoo, rakkaus on sokea. Kun rakastuu, niin kaikki muu menettää merkityksensä. Se selittää sen että naiset rakastuu renttuihin ja miehet kaikenmaailman riivinrautoihin.
Se on se totuus.
Ihiminen on eläin, ja toimii sen mukaan mitä kropan kemialliset reaktiot saa aivot tuntemaan. Itseään ei saa rakastumaan sellaiseen ihmiseen johon ei ole sitä tiettyä kemiaa, ystävystyä voi ja kiintyä mutta ei rakastua. Ja kun rakastuu renttuun, siitä on erittäin vaikea päästä eroon.
Miksi näin? Vastaus: hormonit. Hormonit vie ihmistä paljon enemmän kuin ihminen ymmärtää. Ihminen luulee että rakastuu tiettyihin ihmisiin jonkun tietyn asian takia, mutta ei. Hormonit määrää.
Joten te katkerat nuoret miehet jotka mietitte että miksi ette "saa naista" tai "sitä reikää", te ette ole kohdanneet vielä naista jonka kanssa teidän "kemiat kohtaa" eli hormonit sanoo että tuossapa oivallinen pariutumispari, geenit ehkä soveltuu, sanoo hormonit toisilleen, ja niin sitä sitten mennään. Feromonit lentelee ilmassa jne.
Tosin siinä edetään sitten jo suurella todennäköisyydellä parisuhteeseen eikä vaan "reiän antamiseen". Se pelkkä "reiän antaminen" on ihmiselle lajityypillisesti vieras koska nainen on tiineenä niin pitkään ja lapsia yleensä syntyy vain yksi kerrallaan, ei naiselle ole edullista pariutua kuin yhden sopivan kanssa kerrallaan. Jos nainen sattuu pariutumaan kahden miehen kanssa lähes samaan aikaan niin että naisen lisääntymissysteemissä on kahta spermaa, tulee näiden spermojen välille sota "paremmuudesta" eli oikeudesta hedelmöittää naaraan sukusolu. Siitä tuli dokkari joskus telkkarista. Mielenkiintoista.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Voithan sinä olla hyvä tyyppi noin muuten, mutta jostain syystä et kyllä kuulosta siltä, että parisuhderintamalla menisi h** hyvä mies hukkaan vaan että sinua ei edes kiinnosta parisuhde naisen kanssa, mikä saa epäilemään sitä hyvän hukkaanmenoa.
On tuossakin kyllä ihan hyvä pointti. Voi olla ettei minua edes kiinnosta parisuhde, mutta pidän kuitenkin loppuun asti itseäni todellisena saaliina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Millaista naista sitten kunnioitat?
En oikein usko voivani kunnioittaa ketään, naista tai miestä. Vaikea välillä kunnioittaa edes itseään.
Toi se onkin, et voi kunnioittaa semmosta joka kunnioittais sua.
Täällä myös nuori nainen. Sitä en tajua miksi rakastuin "ensisilmäyksellä" lyhyehköön, komeahkoon diabeetikkosähkäriin, joka ryyppäsi eikä ollut kovin nokkelakaan. Itse olen kuitenkin täysin terve, kauniskin, aika sosiaalinen ja melko välkky. Mutta vei vain jalat alta, ihanin vartalo mitä tiedän, seksikkäin tuoksu johon olen törmännyt ja niin onnelliseksi tekevä hyvy ja katse. En voinut ajatella ketään tai mitään muuta.
No erinnäisten konfliktien johdosta päätimme erota, mutta vieläkin toisiamme rakastamme. Miksei voi rakastua sellaiseen, jonka kanssa on hyvä olla?! Vihaan tätä p.a.skaa! Voisko e-pillereistä tai muista mömmöistä olla apu? Tukahduttaisiko ne mielenkiinnon?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiseläimen historiaan kuuluu metsästäjä-keräilijä-ajalta myös ajanjakso, jossa yhteisön sisäinen ristiinparittelu on ollut normaalia. Tällä on pyritty mahdollisimman hyvään geenipooliin kun on katsottu vahvimman uimariaineksen hedelmöittävän munasolun. Miehet ovat huolehtineet syntyneistä lapsista tietämättä kenen ne ovat. Tältä pohjalta monogaminen parimuodostusajatus saa hieman uusia piirteitä.
No eihän tuo tähän rakastumiseen liity. Eihän ristiinnaiminen liity rakastumiseen mitenkään. Silloin kun rakastuu haluaa vain yhtä ja ainoaa.
Minulla samat kriteerit. Tosin miesmakuni on melko turvallinen. Jos minulla olisi ongelmana rakastua päihdeongelmaisiin/väkivaltaisiin/rikollisiin tms niin varmasti lisäisin nämä kriteereiksi, muttei toistaiseksi ole ollut tarvetta kun en sellaisista miehistä kiinnostu.
Vierailija kirjoitti:
Minulla samat kriteerit. Tosin miesmakuni on melko turvallinen. Jos minulla olisi ongelmana rakastua päihdeongelmaisiin/väkivaltaisiin/rikollisiin tms niin varmasti lisäisin nämä kriteereiksi, muttei toistaiseksi ole ollut tarvetta kun en sellaisista miehistä kiinnostu.
...siis lisäisin tietysti POISSULKUkriteereiksi.
Ulinaa ulinaa, liikaa vaadittu, pitäisi vielä muka kyetä rakastuttamaankin, ulinaa, kun nainen rakastuu laatikkoleukaan ja leijonakantiseen, yliulinaa yhyy.
Mutta miksi nainen rakastuu mieluummin pahis mieheen kuin kunnolliseen kilttiinmieheen?
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi nainen rakastuu mieluummin pahis mieheen kuin kunnolliseen kilttiinmieheen?
Ihmisessä pitää olla särmää. Kukaan ei halua taakakseen joojoo-miestä. Oli kyse sitten parisuhteesta tai kaverista.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiseläimen historiaan kuuluu metsästäjä-keräilijä-ajalta myös ajanjakso, jossa yhteisön sisäinen ristiinparittelu on ollut normaalia. Tällä on pyritty mahdollisimman hyvään geenipooliin kun on katsottu vahvimman uimariaineksen hedelmöittävän munasolun. Miehet ovat huolehtineet syntyneistä lapsista tietämättä kenen ne ovat. Tältä pohjalta monogaminen parimuodostusajatus saa hieman uusia piirteitä.
Siihen aikaan luultavasti miehet teki mitä huvitti vahvemman oikeudella, ei siinä naiselta kyselty että mites olis, haisenko minä hyvältä...
Ja toisaalta, vastasyntyneet yleensä näyttävät hyvinkin paljon isältään, se ominaisuus on myös ihan tarkoituksella, mies pitää huolta lapsestaan todennäköisemmin kun näkee hänessä omat piirteensä eli tuntee lapsen omaksi perillisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Voithan sinä olla hyvä tyyppi noin muuten, mutta jostain syystä et kyllä kuulosta siltä, että parisuhderintamalla menisi h** hyvä mies hukkaan vaan että sinua ei edes kiinnosta parisuhde naisen kanssa, mikä saa epäilemään sitä hyvän hukkaanmenoa.
On tuossakin kyllä ihan hyvä pointti. Voi olla ettei minua edes kiinnosta parisuhde, mutta pidän kuitenkin loppuun asti itseäni todellisena saaliina.
Ja minä olen ollut taas pari vuotta työttömänä, vaikka kaikkiin töihin joita olen hakenut, ja joihinkin mihin en ole edes hakenut, minä olisin ehdottomasti paras työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi nainen rakastuu mieluummin pahis mieheen kuin kunnolliseen kilttiinmieheen?
Siksi koska nainen rakkaushormonihuuruissaan kuvittelee rakastavansa miehen ehjäksi. Uudestaan ja uudestaan, kunnes huomaa että ei se mies tuosta kummene vaikka miten sitä rakastan.
Rakkauden voima on suuri, ja jotkut kuvittelee sen vieläkin suuremmaksi kuin se on. Toista ihmistä ei voi muuttaa, vain se ihminen itse voi itseään muuttaa, ja ikävä kyllä aina se toisen antama rakkaus ei riitä motiiviksi itseään muuttaa, varsinkin kun hoksaa että se rakastaa kuitenkin... ainakin johonkin saakka.
Olishan se suorastaan mahtavaa että omalla väkevällä rakkaudellaan tekisi miehestä kuin uuden :D Mies vielä kehuisi kavereilleen että kyllä minä olen nyt muuttunut mies kun tämä Päivi tässä minua niin rakasti niin eihän se auttanut kuin lopettaa ryyppääminen ja hakkaaminen ja alkaa harrastamaan pitsinnypläystä.
Rakkaus on sokea.
Ja hormonit sen sokeuden aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis tätä olen pohtinut, kun olen nuori nainen ja ihastunut minua vanhempaan mieheen, että sanotaan hyi, ei voi olla mahdollista eikä suotavaa. Niin mitä kun vaikka se mies on vanhempi, geenit olisi silti kohdillaan. Siis geeniperimä ja sen vetovoiman tuntee? Toisen pelkässä äänessä on jotain rauhoittavaa ja kasvoissa hymyilyttävää.
Hm, noita ei tule useasti elämän aikana kenenkään kohdalle. Sitä ei kannata antaa pois mikäli vain pystyy sen pitämään.
Näitä ikäero hulluja on, mutta ne kannattaa jättää omaan arvoonsa. Oikeaa kemiaa ei tule ihmisten kohdalle kuin harvoin. Joillekin ei valitettavasti koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis tätä olen pohtinut, kun olen nuori nainen ja ihastunut minua vanhempaan mieheen, että sanotaan hyi, ei voi olla mahdollista eikä suotavaa. Niin mitä kun vaikka se mies on vanhempi, geenit olisi silti kohdillaan. Siis geeniperimä ja sen vetovoiman tuntee? Toisen pelkässä äänessä on jotain rauhoittavaa ja kasvoissa hymyilyttävää.
Onnea olet löytänyt jotain erikoista. Geeniperimähän säilyy vanhenemisesta huolimatta ja jos vetovoimaa löytyy niin menoksi vain. Liian moni menee nykyään yhteen vain tavan vuoksi ja tuohan näkyy erotilastoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiseläimen historiaan kuuluu metsästäjä-keräilijä-ajalta myös ajanjakso, jossa yhteisön sisäinen ristiinparittelu on ollut normaalia. Tällä on pyritty mahdollisimman hyvään geenipooliin kun on katsottu vahvimman uimariaineksen hedelmöittävän munasolun. Miehet ovat huolehtineet syntyneistä lapsista tietämättä kenen ne ovat. Tältä pohjalta monogaminen parimuodostusajatus saa hieman uusia piirteitä.
No eihän tuo tähän rakastumiseen liity. Eihän ristiinnaiminen liity rakastumiseen mitenkään. Silloin kun rakastuu haluaa vain yhtä ja ainoaa.
Aloituksen viimeinen kappale viittasi naiselle olevan edullista pariutua vain yhden kanssa ja spermojen sodasta jos miehiä olisi kaksi. Tätä sotaa on joskus käytetty ihan tietoisesti, eikä parinmuodostuskaan ole ollut pelkästään yhden miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi nainen rakastuu mieluummin pahis mieheen kuin kunnolliseen kilttiinmieheen?
Kunnollista ja valekunnollista on vaikea erottaa. Jos kohdalle osuu riittävä määrä valekunnollisia, ei kiinnosta kohta minkäänlainen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuo noinkin olla. Itse en ole vielä 42-vuoden ikään mennessä törmännyt naiseen jota voisin rakastaa, kunniottaa tai jonka kanssa olisi hormonit sinkoilleet. Olen sitten yksin. Ei siinä muuta, mutta menee helvetin hyvä mies hukkaan, vaikka muut voivatkin olla eri mieltä.
Voithan sinä olla hyvä tyyppi noin muuten, mutta jostain syystä et kyllä kuulosta siltä, että parisuhderintamalla menisi h** hyvä mies hukkaan vaan että sinua ei edes kiinnosta parisuhde naisen kanssa, mikä saa epäilemään sitä hyvän hukkaanmenoa.
On tuossakin kyllä ihan hyvä pointti. Voi olla ettei minua edes kiinnosta parisuhde, mutta pidän kuitenkin loppuun asti itseäni todellisena saaliina.
Ja minä olen ollut taas pari vuotta työttömänä, vaikka kaikkiin töihin joita olen hakenut, ja joihinkin mihin en ole edes hakenut, minä olisin ehdottomasti paras työntekijä.
Olen aistivinani lievää sarkasmia, mutta sanon kuitenkin, että juuri noin se voi olla. Voit todellakin olla niihin paras. Se, että olet ollut pari vuotta työttömänä ei ole mikään kausaliteetti. Sama juttu minulla - naisettomuus ei korreloi laadukkuuteni suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi nainen rakastuu mieluummin pahis mieheen kuin kunnolliseen kilttiinmieheen?
Kunnollista ja valekunnollista on vaikea erottaa. Jos kohdalle osuu riittävä määrä valekunnollisia, ei kiinnosta kohta minkäänlainen mies.
Kaikki on suhteellista
Noin minäkin ajattelin nuorempana ja metsään meni. Elämäni rakkaus osoittautui alkoholistiksi, joka eli itsekästä elämää raivoten muulle perheelle ja syyttäen muita kaikesta mahdollisesta. Nuorena miehen tupakointi ei haitannut, mutta vuosien myötä tapa alkoi häiritsemään yhä enemmän.
Nyt vanhempana ja viisaampana en antanut enää tunteen sumentaa järkeäni, kun valitsin itselleni elämänkumppanin. Nyt elän onnellisena hyvän miehen kanssa. Rakastan hänen kunnollisuuttaan.
Ihmiseläimen historiaan kuuluu metsästäjä-keräilijä-ajalta myös ajanjakso, jossa yhteisön sisäinen ristiinparittelu on ollut normaalia. Tällä on pyritty mahdollisimman hyvään geenipooliin kun on katsottu vahvimman uimariaineksen hedelmöittävän munasolun. Miehet ovat huolehtineet syntyneistä lapsista tietämättä kenen ne ovat. Tältä pohjalta monogaminen parimuodostusajatus saa hieman uusia piirteitä.