Miksi jotkut esittelevät instassa kaiken aikaa ihanaa elämäänsä

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, itsellä tarkoitus on yleensä ottaa kaunis kuva, joskus harvoin jakaa. Puen lapsia sävy sävyyn ja sisustukseen sointuen, asettelen ruuat hienosti ja sommittelen pöytäkoristeet, kikkailen valaistuksilla, käsittelen kuvat, valitsen taustat huolella. Suurin osa päätyy omaan albumiin, ja lapsetkin rakastavat laadukkaita kuviaan (ovat siis jo hieman vanhempia). Valokuvaus on intohimoinen harrastus itsellä ja kaikki tähtää aina siihen, että saan hyvän kuvan.

Ei se silti ole pois elämisestä. Ei normi arjessa meillä ole tuollaista, mutta ei meillä myöskään kuvata räpsyjä. Tai siis itse en kuvaa. Jos kuvataan, se tehdään pitkän kaavan mukaan huolella. Jakoon päätyy joskus joku otos, ehkä kerran kahdessa viikossa.

"Puen lapsia sävy sävyyn ja sisustukseen sointuen,..."

Lapset sisustuksen mukaan. No nyt on kyllä hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, itsellä tarkoitus on yleensä ottaa kaunis kuva, joskus harvoin jakaa. Puen lapsia sävy sävyyn ja sisustukseen sointuen, asettelen ruuat hienosti ja sommittelen pöytäkoristeet, kikkailen valaistuksilla, käsittelen kuvat, valitsen taustat huolella. Suurin osa päätyy omaan albumiin, ja lapsetkin rakastavat laadukkaita kuviaan (ovat siis jo hieman vanhempia). Valokuvaus on intohimoinen harrastus itsellä ja kaikki tähtää aina siihen, että saan hyvän kuvan.

Ei se silti ole pois elämisestä. Ei normi arjessa meillä ole tuollaista, mutta ei meillä myöskään kuvata räpsyjä. Tai siis itse en kuvaa. Jos kuvataan, se tehdään pitkän kaavan mukaan huolella. Jakoon päätyy joskus joku otos, ehkä kerran kahdessa viikossa.

Tuollaista arvostan.

Mutta täytyy sanoa, että se ystävä, joka postaa 30 kuvaa päivässä, jokaisen aterian ja lastensa askareen, on ärsyttävin.

En kehtaa lopettaa seuraamista. Pidän kuitenkin ihmisestä, mutta en haluaisi olla heidän arjessa niin tiiviisti läsnä 🤪

Seuraamisen lopettaminen ilman, että toinen huomaa on helppoa. Et avaa koko appia. Tai ehkä kerran kahdessa viikossa.

Jos näet päivässä 30 kuvaa samalta tyypiltä, niin olet itse liikaa Suomessa.

Asun 365 päivää Suomessa. Käyn instassa ainoastaan aamulla ja illalla. Tämä sama ihminen postaa noin 30kuvaa päivässä. Ne kaikki näkyvät peräkkäin minulla, koska seuraan vain alle sataa ihmistä.

Get it?

Narsistinen persoonallisuushäiriö. Näitä näkee myös facebookissa ja onpa yksi amerikkalainen psykiatrikollega tästä kirjoittanut ja televisiossakin ollut juttua aiheesta, tuo kolleg on laatinut jopa yksinkertaisen suuntaa-antavan testin facebookiin, jolla voi testata oman narsisminsa asteen. Jopa facebook-kavereiden määrästä voi päätellä suuntaa-antavasti onko narsisti.

Monet eivät tiedä olevansa narsisteja vaikka lääkäri olisi diagnoosin todennutkin.

Jos narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen diagnosoidaan lääkärin vastaanotolla narsistiksi, hänelle saatetaan jättää kertomatta tästä, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila. Hän uskoo, että sanan käyttöä vältellään ainakin jonkun verran lääkäreiden vastaanotoilla.

– Joillekin lääkäreille voi olla vaikeaa sanoa potilaalle suoraan tämän olevan narsisti, koska narsisti-sanaa käytetään lyömäaseena ja adjektiivina. Sillä kuvataan yleisessä keskustelussa ihmisen inhottavia piirteitä, Korkeila sanoo.

Ja jos vastaanotolle tulleeseen henkilöön pitää luoda potilassuhde, niin narsistiksi leimaaminen ei välttämättä ole viisas ajatus ainakaan aluksi.

Korkeila kuitenkin mainitsee tutkimuksesta, jonka mukaan joillekin narsistisia piirteitä omaaville ihmisille rehellinen diagnoosi voi olla positiivinen asia. He halusivat apua juuri tähän ongelmaan, joten suora puhe koettiin helpotukseksi.

– Mutta narsistejakin on erilaisia: joidenkin itseluottamus on niin hauras, että kaikenlainen kritiikki lannistaa heidät. Toiset taas hyökkäävät aggressiivisesti tai verbaalisesti, jos hänelle kerrotaan narsismista.

Mielestäni on inhimillistä että on helpompaa esitellä ei-niin-tärkeitä/ positiivisia kuvia, kun laittaa negatiiviset ja omaa sydäntä lähellä olevat, surulliset asiat kaikkien nähtäville.

Kun ystäväni sisar murhattiin, laittoi hän iloisia kuvia n.1.5 viikon päästä instaan. Uskon että kyseessä on myös puolustusmekanismi joka vie ajatukset pois niistä ”oikeista” asioista.

Minkälaisia kuvia ja tilejä sitten haluaisitte nähdä ja seurata? Voin alkaa tuottamaan sellaista sisältöä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni jos on onnellinen niin sitä ei tarvitse todistella. Ymmärrän kyllä sen että jos joskus laittaa mutta että usein niin silloin on kyse jo minun mielestäni jostain muusta, esim. juurikin tuo hyväksynnän haku tai epävarmuus mikä on hyvin todennäköistä nykymaailmassa.

Samaa mieltä. Kuka kehtaa laittaa oman kuvan ja siihen tekstin Ihana Minä?Voiko olla narskumpaa ihmistä olemassakaan? Itserakas pas. a!

Ärsyttääkö sinua useinkin itsevarmat ihmiset? Se kertoo vain siitä, että sinulla on paha olla.

Ei minua itsevarmat ihmiset ärsytä yhtään. Itseään ja ihanuuttaan korostavat jonkin verran. Itserakas on eri asia kuin itsevarma. Minulla on oikein hyvä olla, kiitos kysymästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, itsellä tarkoitus on yleensä ottaa kaunis kuva, joskus harvoin jakaa. Puen lapsia sävy sävyyn ja sisustukseen sointuen, asettelen ruuat hienosti ja sommittelen pöytäkoristeet, kikkailen valaistuksilla, käsittelen kuvat, valitsen taustat huolella. Suurin osa päätyy omaan albumiin, ja lapsetkin rakastavat laadukkaita kuviaan (ovat siis jo hieman vanhempia). Valokuvaus on intohimoinen harrastus itsellä ja kaikki tähtää aina siihen, että saan hyvän kuvan.

Ei se silti ole pois elämisestä. Ei normi arjessa meillä ole tuollaista, mutta ei meillä myöskään kuvata räpsyjä. Tai siis itse en kuvaa. Jos kuvataan, se tehdään pitkän kaavan mukaan huolella. Jakoon päätyy joskus joku otos, ehkä kerran kahdessa viikossa.

Tuollaista arvostan.

Mutta täytyy sanoa, että se ystävä, joka postaa 30 kuvaa päivässä, jokaisen aterian ja lastensa askareen, on ärsyttävin.

En kehtaa lopettaa seuraamista. Pidän kuitenkin ihmisestä, mutta en haluaisi olla heidän arjessa niin tiiviisti läsnä 🤪

Seuraamisen lopettaminen ilman, että toinen huomaa on helppoa. Et avaa koko appia. Tai ehkä kerran kahdessa viikossa.

Jos näet päivässä 30 kuvaa samalta tyypiltä, niin olet itse liikaa Suomessa.

Asun 365 päivää Suomessa. Käyn instassa ainoastaan aamulla ja illalla. Tämä sama ihminen postaa noin 30kuvaa päivässä. Ne kaikki näkyvät peräkkäin minulla, koska seuraan vain alle sataa ihmistä.

Get it?

No, rullaako se ihan automaattisesti kaikki kuvat sinulle siihen eteen? Mitä jos vain katsoisit sen ylimmäisen tai sellaisit katsomatta ne läpi? Ja siis tarkoitin somessa, mutta automaattinen korjaus teki siitä Suomessa. Mitä jos kävisit instassa kerran viikossa? Tai sitten vaan lopetat seuraamisen, kun kerran et tykkää. Nyt kun myös sinunkin käytöksesi on vähän niinkuin valheellista.

Mua mietityttää miksi joku laittaa kuvaansa, jossa poseeraa oman miehensä kanssa, hästägiksi #couplegoals :’D ihan hulvatonta.

Millaiseksi persoonallisuushäiriöksi luokitellaan muiden ihmisten kyttääminen ja haukkuminen? Tiedän tämän ihmistyypin ja kartan kuin ruttoa. On se työpaikan ilkeä ja jäätävä juorukello, joka osoittaa mieltään ja kiusaa kaikkia, jotka eivät satu miellyttämään tätä muita parempaa yksilöä.

Mun mielestä ärsyttävimpiä on ne vastakommentit.  "Oi teitä ihanat, ootte niin kauniita" jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, itsellä tarkoitus on yleensä ottaa kaunis kuva, joskus harvoin jakaa. Puen lapsia sävy sävyyn ja sisustukseen sointuen, asettelen ruuat hienosti ja sommittelen pöytäkoristeet, kikkailen valaistuksilla, käsittelen kuvat, valitsen taustat huolella. Suurin osa päätyy omaan albumiin, ja lapsetkin rakastavat laadukkaita kuviaan (ovat siis jo hieman vanhempia). Valokuvaus on intohimoinen harrastus itsellä ja kaikki tähtää aina siihen, että saan hyvän kuvan.

Ei se silti ole pois elämisestä. Ei normi arjessa meillä ole tuollaista, mutta ei meillä myöskään kuvata räpsyjä. Tai siis itse en kuvaa. Jos kuvataan, se tehdään pitkän kaavan mukaan huolella. Jakoon päätyy joskus joku otos, ehkä kerran kahdessa viikossa.

"Puen lapsia sävy sävyyn ja sisustukseen sointuen,..."

Lapset sisustuksen mukaan. No nyt on kyllä hienoa.

No, sillä saa hienoja kuvia, kun vähän miettii lapsille sellaiset vaatteet, että kuva ei ole värien sekamelska. Kokeilisit joskus. Useimmat arvostavat sitä, että itsestä löytyy kauniisti otettuja ja laadukkaita kuvia. Esimerkiksi voikukkapellolla kun laittaa keltaisen paidan tai sellaisen missä on iso kontrasti, saa paljon hienompia kuvia kuin jollain ihan random-väreillä. Tämä nyt vain yksi esimerkki.

Itse en taas ymmärrä kuinka ihmiset edes viitsivät väittää, etteivät ole somessa. Kaikki ovat, jotka nettiin jotain sisältöä tuottavat, vaikka sitten keskustelupalstoille. Valtaosa netin käytöstä on somea.

Voi sanoa ettei ole facessa tai instassa, mutta melko paksua keskustelusivustolla väittää, ettei olisi sosiaalisessa mediassa.

Ai somen käyttäjät ovat narsisteja? Eli lähes kaikki suomalaiset? Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, itsellä tarkoitus on yleensä ottaa kaunis kuva, joskus harvoin jakaa. Puen lapsia sävy sävyyn ja sisustukseen sointuen, asettelen ruuat hienosti ja sommittelen pöytäkoristeet, kikkailen valaistuksilla, käsittelen kuvat, valitsen taustat huolella. Suurin osa päätyy omaan albumiin, ja lapsetkin rakastavat laadukkaita kuviaan (ovat siis jo hieman vanhempia). Valokuvaus on intohimoinen harrastus itsellä ja kaikki tähtää aina siihen, että saan hyvän kuvan.

Ei se silti ole pois elämisestä. Ei normi arjessa meillä ole tuollaista, mutta ei meillä myöskään kuvata räpsyjä. Tai siis itse en kuvaa. Jos kuvataan, se tehdään pitkän kaavan mukaan huolella. Jakoon päätyy joskus joku otos, ehkä kerran kahdessa viikossa.

Tuollaista arvostan.

Mutta täytyy sanoa, että se ystävä, joka postaa 30 kuvaa päivässä, jokaisen aterian ja lastensa askareen, on ärsyttävin.

En kehtaa lopettaa seuraamista. Pidän kuitenkin ihmisestä, mutta en haluaisi olla heidän arjessa niin tiiviisti läsnä 🤪

Seuraamisen lopettaminen ilman, että toinen huomaa on helppoa. Et avaa koko appia. Tai ehkä kerran kahdessa viikossa.

Jos näet päivässä 30 kuvaa samalta tyypiltä, niin olet itse liikaa Suomessa.

Asun 365 päivää Suomessa. Käyn instassa ainoastaan aamulla ja illalla. Tämä sama ihminen postaa noin 30kuvaa päivässä. Ne kaikki näkyvät peräkkäin minulla, koska seuraan vain alle sataa ihmistä.

Get it?

No hiljennä hänet. Pysyt seuraajana, mutta et näe kuvia feedissäsi.

Vierailija kirjoitti:

Joo, sitten on näitä jotka kuvaa kaikki illanistujaiset instaan. Miksei voida vaan olla?

Vituttaa kun joillakin on tarve laittaa ihan kaikki someen. Säälittävää.

Ja nyt on kyse 40-50v naisista.

Mikset voi itse vaan antaa olla. Se että joku postaa ei tarkoita että sinun pitää seurata ja inhota ja halveksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Motiiveja on varmaan yhtä paljon kuin postaajia, mutta en kyllä itsekään näe hirveästi järkeä siinä, että postailisi kaikkea inhorealistista riidoista parisuhteessa, tiskivuorista tai valittaisi muutenkaan kuinka kurjaa on. No jotkut tekevät toki sitäkin.

Olen itse valokuvannut niin kauan kuin muistan. Maisemia, hetkiä, ihmisiä, eläimiä, mitä vaan. En ole mikään pro, mutta osaan kyllä ottaa kauniita kuvia sopivasti rajailemalla ihan arjen härdellistäkin. Miksi en jakaisi näitä, kohtuudella?

Jep. En minä ainakaan haluaisi katsella kuvia ihmisten tylsistä aamusämpylöistä, tiskaussessiosta tai muusta tosi arkisesta.

Toki vanhat naiset postaa niitä kahvikuppeja ja sämpyläkuvia Facebookissa haha.

mutta kulmakarvoja, pyllyjä ja smoothieita jaksat. Vielä pahempaa.

No Instagramissa katson lähinnä läheisten ystävien storyja, en kummemmin halua käyttää aikaa kuvien selailuun.

Mutta kyllä, paljon mielummin kyselin hyviä kuvia smoothieista ja pyllyistä kuin tätien epäesteettisiä kahvikuppikuvia ja enkelin kuvaa, josss lukee Hyvää yötä Rakkaat! tai muuta. ☺️

Vierailija kirjoitti:

Mua mietityttää miksi joku laittaa kuvaansa, jossa poseeraa oman miehensä kanssa, hästägiksi #couplegoals :’D ihan hulvatonta.

Apuaaa tekeekö joku tällaistä? Jos se on sun mies, mikä hiton goal..

#me saa mut repimään pelihousuni joka kerta.

Suomessa on perinteisesti ollut tapana kadehtia naapuria ja kieriskellä itsesäälissä. Itsekin olen käyttänyt paljon aikaa toisten kadehtimiseen jo lapsuudesta asti. Näen vain positiivisena asiana sen, jos/kun ihmiset alkavat muiden kadehtimisen sijaan kiinnittää huomiota positiivisiin hetkiin ja hyviin asioihin omassa elämässä, halutessaan myös ikuistaen niitä valokuviin. Itselläni on ainakin etenkin vaikeissa elåmäntilanteissa ollut suuresti avuksi se, että on oppinut huomaamaan niitä upeita ja ihania asioita omassa eiämåssään ja valokuvausta harrastavana, näiden ihanien hetkien dokumentointi on tuonut paljon iloa.

Asia ei ole kovinkaan mustavalkoinen ja motiiveja on varmasti monia, mutta tässä yksi näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa esitellä jos on jotain esiteltävää. Tekis hyvää teillekin.

Miksi kannattaa esitellä? Onko tämä nyt joku mutu, vai onko tästä jotakin konkreettista hyötyä.

Onko tämä sukupuolittunut ilmiö?