Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut esittelevät instassa kaiken aikaa ihanaa elämäänsä
02.08.2019 |
Lapsiaan ja kaunista kotiaan. Ylitsevuotavaa ihanuutta kaikki, " kanssa näiden rakkaiden" . Lapset aina kauniisti puettu ja laitettu ja koko ajan ihanaa tekemistä ja olemista. Läheiset kommentoivat "ihanaa" ja sitten vastataan "kiitos sulle ihana". Ja tätä rataa.
Kaunistahan noita on katsella, mutta miksi jotkut haluaa toimia noin? Tai ehkä ovat vaan poikkeuksellisen onnekkaita ja koko elänä on yhtä ihanuutta ja rakkautta.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Mua ihan välillä hävettää, kun tiedän pariskunnan, joka on ihan eron partaalla, mutta kuitenkin facebookissa esim. postaukset ovat tyyliin ''Kullan kanssa leffassa''. ''Rakkkaani kanssa ihanna iltalenkillä''. Niin tekopyhää
Joo. Samaan kategoriaan menee myös pariskuntakuvien postailu ja niiden pitäminen profiilikuvana. Tuossa on kyse siitä, että joko itselle tai muille (tai usein sekä että) halutaan todistella, että parisuhde on upea vaikka oikeasti natisisi liitoksissaan. Likapyykkiä ei kannata tietenkään julkisesti pestä, mutta tuossa elämänsä valkopesemisessä somessa on kyse defenssimekanismista (jos uskottelee itselleen) tai kulissien rakentelusta (jos uskottelee muille). Viisas ihminen ei jaa sen paremmin likapyykkejään kuin valkaisujakaan julkisesti - epävarma ja huomionkipeä ihminen toimii niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsismi ja itserakkaus. Myös hyväksynnän haku- ja epävarmuus voi olla taustalla. Edellä mainitut aiheuttaa sen, että hakee huomiota js juuri noita ihania <3 kommentteja ja tykkäyksiä.
Ei kait ne nyt kaikki voi narsisteja olla. Ite en ole instassa enkä facessa, mutta en muita tuomitse. Kaikki tuttuni ja sukulaisenikin taitavat olla. Ei kait ne nyt kaikki narsisteja voi olla. Mielestäni se on vain tapa päivittää kuulumisia. Itse ainakin ymmärrän, että kuka sitä nyt someen laittaisi, kun lapset tappelee ym. Ihan järjellä tajuan, ettei kenellekään ole pelkkää unelmahöttöä. Mutta sitä en tajua, että jos esim 40 v muokkaa kuvansa 20v näköiseksi. Tällaisia julkkiksia on paljon, varmaan taviksiakin.
Minua jotenkin huvittaa tämä kehitys. Mun nuoruudessa itseään myyvät ihmiset ilmoitti lehdessä. Iltapäiväkahvit muuttuivat 'iltapäiväkahveiksi' wink-wink ja seuraa etsittiin. Sitten kehityksen kehittyessä haarakonttorin mainostaminen siirtyi puhelinpulinoihin ja teksti-tv:hen.
Nykyään itsensä myyminen on siirtynyt kansainväliselle pohjalle. Vähän niin kuin tuo jääkiekkoilijan ura - ennen pyörittiin siinä oman kylän joukkueessa ja haaveiltiin, että jos pääsisi maajoukkueeseen ja mahdollisesti vaikka änäriin. Nyt nuoret jääkiekkoilija tähtää suoraan maailmalle ja rahakkaille kentille, niin myös prostituoidut. Tähdätään arabien luksusjahdeille ja Dubaihin rahakeikoille. Tätä edistämään käytetään hyväksi niin nettiä, tv:tä (kaikki tositv:t temppareista kartrashianeihin) kuin jotain perinteisiä alustoja (playboy keskiaukeama ja muut vähemmän glamuröösit saitit). Siinä ohessa esitellään sitä materiaa, mitä itsensä myymisellä saadaan. Netti varsinkin on mahdollistanut sen, että prostituutio näyttäytyy julkisuudessa nykyisin hyvin mairittelevassa aspektissa - ainakin nuorten ja lapsien silmin, jotka näitä juttuja tuolla netissä usein sangen kritiikittömästi seuraa ja voi tientenkin olla, ettei nuoret ja lapset edes ihan syvällisesti tajua, mistä on kysymys. Ja vanhemmat eivät vain nykyään välitä.
Pennuilta kun jää usein huomaamatta ne vähemmän ihanat puolet: jo nuorena pilattu ulkonäkö (liian paljon käsittelyjä ja olet kolmekymppisenä ankkahuulinen 60-vuotiaalta näyttävä käliförniä-mummu-klooni), ruumiin löytyminen matkalaukusta, putkassa istuminen epäiltynä osallisuudesta rahanpesuun ja muuhun epämääräiseen ynnä muuta vastaavaa, mitä tässä on saanut viime aikoina lukea näiden nykyajan prostituoitujen kohtaloista. Itsensä nöyryyttämisestä ja ara bimiesten pissa- ja kakkendaalileikkien kohteena olemisesta ei edes viitsi alkaa puhumaan, koska ne nyt on vain sellaista blaa blaata. Mutta nämä itseään myyvät nuoret naiset tuntuvat ajattelevan jotenkin näin: olen köyhä, tarvitsen rahaa, teen sitä rahaa myymällä sitä ainoaa, mistä minulle maksetaan, aion ottaa siitä kaiken 'ilon' ja hyödyn irti, katsotaan mihin se riittää. Voi käydä hyvin, voi käydä erittäinkin hyvin tai sitten huonosti. Ei mitään hävittävää, koska sitä köyhyyttä pelätään niin paljon. Näille köyhänä eli rahatta oleminen merkitsee sitä, että ei ole elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ylipäätänsä ymmärtä ihmisten tarvetta jakaa elämäänsä muille. Sisällöstä viis. Enkä ymmärrä ihmisten tarvetta seurata toisten elämää. En ymmärrä nykyistä selfie-kulttuuria, se on jotain todella vastenmielistä. Elän omaa elämää ilman somea, en koe tarvetta vertailla itseäni taikka elämääni muihin/muiden elämään. Enkä koe tarvetta saada ihastelua/kauhistelua omalle elämälle, enkä koe tarvetta tehdä niin muille. Uskon että some luo paineita ja epävarmuutta elämään. Näkeehän sen jo täällä keskusteluissa.
Itse en myöskään ole somessa juuri sen takia etten koe oman elämän esittelyn olevan tärkeää ja en koe saavani somesta mitään itselleni. En myöskään koe, että tarvitsisin muiden kommentteja siitä minkälainen elämä minulla on kun itse sen tiedän ja en muutenkaan halua olla niin avoin, että päästäisin ihmisiä elämääni somen muodossa ja ajattele, että kyllä he nyt haluavat katsella niitä kuviani ja lukea juttujani. Juttelin äitini kanssa vähän aikaa sitten siitä, kun monet nuoret naiset julkaisevat aina paljon kuvia itsestäänkin ja monet siihen sitten kommentoivat, että olet kaunis ja jotkut vanhemmatkin kehuvat lapsiaan "somen kautta". Minusta tämä ulkopuolisten kehuminen olisi itselleni ärsyttävää, kun tiedän kyllä miltä näytän ja omasta mielestäni olen ihan tavallisen näköinen, joten se ylitsevuotava ylistys saisi aikaan vaan ärsytystä ja minusta vanhemmatkin voivat ihan kasvokkainen kertoa lapselleen, että on kaunis, eikä missään somessa.
Somessa ei minusta myöskään kovin paljon mitään aitoa ja oikeastaan jaksan seurata vaan niitä blogeja ja nautin niiden ihmisten kuvista yms, jotka oikeasti ovat aidompia ja ainakin joskus julkaisevat joitain "inhimillisiä" kirjoituksia ja kuvia, jotka kertovat etteivät hekään ole täydellisiä. Sellaisiin on hyvä samaistua ja pidän niitä paljon aidompina ihmisinä kuin niitä joilla aina täydellistä. Heillä voikin olla sitten se onnellisempi elämä oikeasti, kun heidän ei tarvitsi hehkuttaa onneaan. Nautin esim todella kun saan lukea erään tuttuni matkoista, jotka eivät todellakaan ole mitään luksusta vaan ihan se tavallista normaalia elämää ja työntekoa eri maissa. Tai arvostan sitä, kun joku kertoo jostain vaikeudestaan. Se on rohkeaa ja antaa muille samassa tilanteessa olleilla tai oleville voimaa ja tukea. Se on aidompaa ja inhimillisempää. Tietenkään kenenkään ei tarvi valehdella elämästään ja onnen saa näyttää, mutta liika hehkutus ja pinnallisuus on minusta pahasti. Kaiken ei tarvi olla täydellistä ja elämä harvoin on. Olen nuori ihminen ja koen myöskin somen tuoneen paljon huonojakin juttuja ja en ole koskaan kokenut sitä omakseni. Tiedän silti, että olen varmaan aika harvinainen poikkeus varsinkin nuorien joukossa ja tämä välillä hankalaa, kun somesta on tullut niin tavallinen juttu, että jos olet pois siitä niin monet miettivät kuka oikein olet. Minusta tämäkin on surullista ja sellainen luonnollisuus ja aitous häviää elämästä nopeasti. Elämä voi olla myös hyvää ja inhimillistä muuten, eikä sen tarvi olla täydellistä ja en arvosta niitä
asenteita ja ajatuksia.
Olethan somessa, vauvapalsta on yksi somen muoto.
Voisi ennemminkin kysyä millaisella ihmisellä on tarve rakentaa elämästään sellaista kuvaa (todellisuuttahan se ei ole, vaan ihmisen itsensä luoma ”näyteikkuna” elämäänsä, tai siihen miltä elämänsä haluaisi näyttävän). Motiivit voivat toki olla erilaisiakin, minusta koko ajatus jatkuvasta oman elämän raportoinnista yleisölle on outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Insta ei ole realismia. Kukin korostaa siellä asiaa, minkä kokee itselleen tärkeäksi. 90% arjesta jää pimentoon.
Minä esim touhuan 24/7 lasten kanssa ja kuvatkin ovat enimmäkseen minä ja lapset. Koti on aina kaaoksessa, sisustuskuvia en siksi postaa. Heeh.
Hankalaa on välillä murkun ja uhman kanssa, mutta silloin ei ole aikaa postata. Näin ollen tuleekin vain pelkkää positiivista antia.
Ex mies taas syytää somen täyteen parisuhde kuvia ja todistusta uudesta onnestaan. Ja ihmiset luulevat, että hänellä on asiat tooooosi hyvin. Vaikka todellisuudessa hän kärsii erektiohäiriöstä ja suhde on kahden alkoholistin suhde.
Lastensuojeluilmoituskin on sossun toimesta heistä tehty, mutta se ei näy millään tavalla. Onnea hehkutetaan jatkuvasti.
En pidä somea millään tavalla realistisena.
Nojaa, itsellä tarkoitus on yleensä ottaa kaunis kuva, joskus harvoin jakaa. Puen lapsia sävy sävyyn ja sisustukseen sointuen, asettelen ruuat hienosti ja sommittelen pöytäkoristeet, kikkailen valaistuksilla, käsittelen kuvat, valitsen taustat huolella. Suurin osa päätyy omaan albumiin, ja lapsetkin rakastavat laadukkaita kuviaan (ovat siis jo hieman vanhempia). Valokuvaus on intohimoinen harrastus itsellä ja kaikki tähtää aina siihen, että saan hyvän kuvan.
Ei se silti ole pois elämisestä. Ei normi arjessa meillä ole tuollaista, mutta ei meillä myöskään kuvata räpsyjä. Tai siis itse en kuvaa. Jos kuvataan, se tehdään pitkän kaavan mukaan huolella. Jakoon päätyy joskus joku otos, ehkä kerran kahdessa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdepostaukset ovat suurinta huijausta. Pusukuvat aina lavastettuja. Eihän kukaan oikeasti pilaa romanttista hetkeä kaivamalla kännyä esiin.
Tai, minä en ainakaan niin tee.
Tuttu laittoi instaan kuvan itsestään ja miehestään. Tekstissä kerrottiin, että ovat onnellisempia kuin koskaan ja liitto vain paranee ja vauhti kiihtyy.
Viikon päästä selvisi, että mies oli kärsinyt koko avioliiton ajan vaimonsa kanssa potenssin puutteesta. Mutta ollutkin salasuhteesta vuosia toiseen naiseen.
Että se siitä julistuksesta.
Juttu levisi meidän tuttujen ja ystävien keskuudessa ja tämä pari poistui kokonaan somemaailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Silloin tällöin jonkun kivan jutun laittamisen ymmärrän mutta en sellaista maanista joka päivä postaamista. Siinä ihan oikeasti se postaaminen ohjaa elämää eikä toisin päin.
Jos ei mitään voi tehdä, kokea ja nähdä ilman että siitä postaa maailmalle ja että miettii siinä samalla koko ajan että mitä tilanteesta julkaisisi. Vie pois läsnäolon ja rauhoittumisen taidon.
Eihän tuohon postamiseen mene kuin muutama minuutti ja kuvatkin napsii ihan muutamassa minuutissa. Oman naaman tai kropan kuvaamiseen saa menemään ehkä tunteja, mutta jos koirasta tai ruokalautasesta tai maisemasta ottaa kuvan, niin se ei kauan vie. Itsellä menee ehkä maks. 3 minsaa per instajulkaisu ja kuvia otan myös ihan omaan albumiin itselle muistoksi tilanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se moneen kertaan mainittu narsismi. Pitää saada jonkinlaista validaatiota, miksi muuten elää? Enhän minä nyt vaan kertakaikkiaan VOI syödä tätä ruoka-annosta ellen kuvaa sen someen ensin. Ja näistä hedelmistä pitää tietenkin tehdä jonkinlainen taideteos instaan ennenkuin ne voi syödä. Jos edes syödään, varmaan menee roskiin suurinosa kunhan taideteos on kuvattu.
Some on pilannut maailman. Onneksi on vielä ihmisiä jotka eivät someta ja joilla some ei sanele miten elää.
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, itsellä tarkoitus on yleensä ottaa kaunis kuva, joskus harvoin jakaa. Puen lapsia sävy sävyyn ja sisustukseen sointuen, asettelen ruuat hienosti ja sommittelen pöytäkoristeet, kikkailen valaistuksilla, käsittelen kuvat, valitsen taustat huolella. Suurin osa päätyy omaan albumiin, ja lapsetkin rakastavat laadukkaita kuviaan (ovat siis jo hieman vanhempia). Valokuvaus on intohimoinen harrastus itsellä ja kaikki tähtää aina siihen, että saan hyvän kuvan.
Ei se silti ole pois elämisestä. Ei normi arjessa meillä ole tuollaista, mutta ei meillä myöskään kuvata räpsyjä. Tai siis itse en kuvaa. Jos kuvataan, se tehdään pitkän kaavan mukaan huolella. Jakoon päätyy joskus joku otos, ehkä kerran kahdessa viikossa.
Tuollaista arvostan.
Mutta täytyy sanoa, että se ystävä, joka postaa 30 kuvaa päivässä, jokaisen aterian ja lastensa askareen, on ärsyttävin.
En kehtaa lopettaa seuraamista. Pidän kuitenkin ihmisestä, mutta en haluaisi olla heidän arjessa niin tiiviisti läsnä 🤪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni jos on onnellinen niin sitä ei tarvitse todistella. Ymmärrän kyllä sen että jos joskus laittaa mutta että usein niin silloin on kyse jo minun mielestäni jostain muusta, esim. juurikin tuo hyväksynnän haku tai epävarmuus mikä on hyvin todennäköistä nykymaailmassa.
Samaa mieltä. Kuka kehtaa laittaa oman kuvan ja siihen tekstin Ihana Minä?Voiko olla narskumpaa ihmistä olemassakaan? Itserakas pas. a!
Ärsyttääkö sinua useinkin itsevarmat ihmiset? Se kertoo vain siitä, että sinulla on paha olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ylipäätänsä ymmärtä ihmisten tarvetta jakaa elämäänsä muille. Sisällöstä viis. Enkä ymmärrä ihmisten tarvetta seurata toisten elämää. En ymmärrä nykyistä selfie-kulttuuria, se on jotain todella vastenmielistä. Elän omaa elämää ilman somea, en koe tarvetta vertailla itseäni taikka elämääni muihin/muiden elämään. Enkä koe tarvetta saada ihastelua/kauhistelua omalle elämälle, enkä koe tarvetta tehdä niin muille. Uskon että some luo paineita ja epävarmuutta elämään. Näkeehän sen jo täällä keskusteluissa.
Se on tosiaan harmi että tarve näyttää hyvältä ym. muiden silmissä on nykyään niin tärkeää ja elämän syvällisempi puoli jää pinnan alle. Monet naiset menee meikissä jopa uimarannalle, jotta voi näyttää sitten hyvältä somessa jos itse tai kaveri sattuu ottamaan kuvan. Aito rentous puuttuu kun pitää kokoajan ihmisten ilmoilla olla tip top jos päätyykin kuva someen.
Kerran oltiin ystävien kanssa reissussa jonka jälkeen jaettiin reissukaverien kesken kaikkien ottamat kuvat whatsapissa. Kun yhdessä oli kuva mun kaverista meikittä, niin tää kaveri laitto heti viestin sinne ryhmään että Poista se!! Kuva poistettiin ja olin ihan että miks...? Se sanoi että näytti huonolta siinä kuvassa.
Olin ihan että What?! Näytti täysin luonnolliselta ja nätiltä itseltään, kaikenlisäks tällä reissulla ei ollut mukana kuin tän tytön perheenjäseniä + mä, että niin suuri juttu jakaa oma kuva itsestään perheen ja yhden ystävän kesken. Niin ja kaveri ei ollut mikään teini enää vaan 25.
Eihän se koskaan muita haittaa, jos joku toinen näyttää kauhealta siinä kuvassa. Sitten kun nämä kuvassa omasta mielestään kuvassa kauhealta näyttävät pyytävät, että kuva otetaan pois, niin heitä vielä pilkataan siitä ja pidetään lapsellisia.
Jokaisella pitäisi olla oikeus pyytää poistamaan itsestään kuvat, vaikka näyttäisi huippumallilta niissä ja ystävät toteuttavat sen pyynnön.
Huvittavaa kun ensin pilkataan kuvien julkaisemisesta, mutta sitten myös niiden pois ottamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, itsellä tarkoitus on yleensä ottaa kaunis kuva, joskus harvoin jakaa. Puen lapsia sävy sävyyn ja sisustukseen sointuen, asettelen ruuat hienosti ja sommittelen pöytäkoristeet, kikkailen valaistuksilla, käsittelen kuvat, valitsen taustat huolella. Suurin osa päätyy omaan albumiin, ja lapsetkin rakastavat laadukkaita kuviaan (ovat siis jo hieman vanhempia). Valokuvaus on intohimoinen harrastus itsellä ja kaikki tähtää aina siihen, että saan hyvän kuvan.
Ei se silti ole pois elämisestä. Ei normi arjessa meillä ole tuollaista, mutta ei meillä myöskään kuvata räpsyjä. Tai siis itse en kuvaa. Jos kuvataan, se tehdään pitkän kaavan mukaan huolella. Jakoon päätyy joskus joku otos, ehkä kerran kahdessa viikossa.
Tuollaista arvostan.
Mutta täytyy sanoa, että se ystävä, joka postaa 30 kuvaa päivässä, jokaisen aterian ja lastensa askareen, on ärsyttävin.
En kehtaa lopettaa seuraamista. Pidän kuitenkin ihmisestä, mutta en haluaisi olla heidän arjessa niin tiiviisti läsnä 🤪
Seuraamisen lopettaminen ilman, että toinen huomaa on helppoa. Et avaa koko appia. Tai ehkä kerran kahdessa viikossa.
Jos näet päivässä 30 kuvaa samalta tyypiltä, niin olet itse liikaa Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ylipäätänsä ymmärtä ihmisten tarvetta jakaa elämäänsä muille. Sisällöstä viis. Enkä ymmärrä ihmisten tarvetta seurata toisten elämää. En ymmärrä nykyistä selfie-kulttuuria, se on jotain todella vastenmielistä. Elän omaa elämää ilman somea, en koe tarvetta vertailla itseäni taikka elämääni muihin/muiden elämään. Enkä koe tarvetta saada ihastelua/kauhistelua omalle elämälle, enkä koe tarvetta tehdä niin muille. Uskon että some luo paineita ja epävarmuutta elämään. Näkeehän sen jo täällä keskusteluissa.
Sehän se vitsi juurikin on, että kaikilla ei ole sitä omaa elämää ja jollakin tavalla tätä aikaa pitäisi kuitenkin kuluttaa. monet vain tekevät sen virheen, että tekevät itseä ärsyttäviä asioita, kun pitäisi tehdä itsekkäästi niitä asioita, joista itse tykkää.
Tiedän yhden perheenäidin, jonka toimintaa on aika huvittavaa seurata. Kuvien kauneutta tms en kommentoi, mutta kaikissa julkaisuissa on teksti tyyliin #lovemylife #metime #couplestime #hotmama #blessed. En tiedä tajuaako äityli itse miten naurettavalta tuo jatkuva hehkutus muista vaikuttaa, itse uskon, ettei kaikki ole ihan sitä mitä annetaan ymmärtää. Jos tuosta jotain tyydytystä saa niin antaa mennä, vähän kuitenkin mautonta omasta mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Itse harrastan valokuvaamista, joten lähinnä omaksi (ja lähisukulaisten) iloksi lisäilen kuvia instagramiin. Se on niin näppärä. Kesällä tosi paljon, kun puuhaillaan kaikennäkökstä ja kauniita kuvia on ihana ottaa muistoksi. Ei niissä kyllä mitään ihkutustekstejä ole, mutta varmaan jotakuta kumminkin ärsyttää minunkin tili. Ja meillä kun on oikeasti asiat hyvin, ei se ole mitään kulissia. Totta kai normaalit elämänmurheet meilläkin.
Kyllä itse ainakin rakastan elämääni :)
Meillä, meillä, meillä.....
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika ja some on tehnyt järkyttävän narsistisen kulttuurin joka lisää ihmisten pahoinvointia. On ihan tutkittu että elämänlaatu ja onni ja kiitollisuus lasvaa kun lopetta somen käytön. Kaikki pitkää sometaukoa kokeilleet myöntää asian.
Minä lopetin kaikki sometilit, jätin vain linkedin profiilin sitä varten että minuun saa yhteyden (mutta en julkaise tai lue tms mitään).
Onni ja ja kaikki aistit palasivat elämään. Siis oikeasti palasivat, huomaan miltä tuoksuu sammal, metsä, männyn kaarna auringossa. En ikinä palaa paska-somen feikkimaailmaan.
Jättäkäämyös ip-lehdet lukematta. Ne lietsoo vain pahaa ja vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Puhuttekohan mun instasta? xD
Asun kaukana perheestä ja ystävistä, joten raportoin installa yms. somella heille meidän elämästä. Muutkin saa seurata jos kiinnostaa, ja uudet tutut aina tervetulleita! Vastaavasti seuraan muiden elämää ja kerään vinkkejä esim. sisustukseen, kattaukseen, vaatteisiin, ruokiin :) Hyvää mieltä ja tunnelmaa siis jaetaan!
Mä voin alkaa seuraa, mikä ig?
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni onnesta saa ja pitääkin kertoa. Eniten itseäni ärsyttää, miten paljon vaivaa nähdään sen eteen, että se onnellisuuden hetki tallentuu mahdollisimman täydellisenä siihen kuvaan. Itse olen alkanut suorastaan inhoamaan Instagramin täydellisiä kuvia, joissa ei ole otettu kuvaa juuri sinä ainutlaatuisena hetkenä, jolloin se onni koetaan, vaan pyritty vaatetuksella, valaistuksella ja muulla sellaisella samaan mahdollisimman täydellinen kuva. Silloin siitä tulee epärealistinen ja lavastettu onnen hetki.
Pidän esteettisyyttä tärkeänä, mutta kuvissa pitäisi olla elämä sellaisena kuin sen kokee. Onnellisuus ei ole hyvinpuettuja lapsia, tai ainakaan sen ei pitäisi olla sitä. Se on hieman materialistista ja epäaitoa arjen jakamista, koska se ei kovin usein ole realistista. Kenen lapset arkena pukeutuu päivittäin kivasti? Naapurini on erittäin varakas, ja hänen lapsensa ovat kyllä kalliisiin merkkivaatteisiin puettuja, mutta erittäin harvoin puhtaita ja hiukset kammattuina, sillä tuolle ne juoksee kaikkien muiden lasten kanssa kurassa ja hiekassa päivät pitkät.