Miksi jotkut esittelevät instassa kaiken aikaa ihanaa elämäänsä

Narsismia ja hyväksynnän hakemista. Kummassakin siis kyse samasta asiasta eli huonosta itsetunnosta. Kaikilla on narsistisia tarpeita, mutta toisilla niitä on enemmän.

Siitähän sosiaalisessa mediassa on kyse. Halusta näyttää muille, että elämäni on merkityksellistä ja että siinä on hyviä asioita.

Somea seuraamalla näkee kyllä hyvin nopeasti, että toiset ovat paljon riippuvaisempia toisten mielipiteistä ja hyväksynnästä.

Jotenkin ihmisten toisiaan muistuttavat elämät ovat todella boring. Samanlaiset elmät, samanlaiset kiinnostukset, samanlaiset kodit.

Vielä 10 vuotta sitten tätä ei ollut, vaan ihmiset kopioivat toisaan lähinnä oman sosiaalisen piirinsä sisällä. Some ruokkii onnettomuutta, jos oma arvo rakentuu ulkoa päin saatavalle hyväksynnälle.

Tuosta oppii pois, lopettaa vaan ja kärsii vieroitusoireet ja muutaman viikon päästä tarve poistuu ja vuoden päästä ei voi käsittää, mitä teki silloin ennen. Tulee terve itsetunto, joka ei tarvitse boostausta lavastuksilla täydellisyydestä.

Minusta on mukava seurata luonto-, matka- ja eläinkuvia. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että otetaan vain itsestä kuvia. Tuntuu jotenkin omituiselta, että Insta on täynnä vain omakuvia. 

Sitähän se, hyväksynnän hakua, huomion hakua, huono itsetunto vaatii tykkäyksiä. Pitää näyttää muille, että kaikki on hyvin, kaikki on ihanaa, meillä menee hyvin, totuus onkin toisenlainen. On kuin lukisi kuvakirjaa, jutut on fiktiota, kaikkea ei pidä uskoa.

Minulla ei tule huono fiilis mistään mitä muut postaa. Tulee huono fiilis vaan siitä kuinka osa ihmisistä luulee, ettei heidän tarvitse olla vastavuoroinen tykkäämisessä. Toki ei somevaikuttajien, mutta jos on kaveri olisi reilua, jos tykkäämunen olisi vastavuoroista. Ei ne kenenkään kuvat ole sen kiinnostavampia. Toiset postaa koirakuviaan, toiset mukamas jotakin taiteellista, omaa naamaa, maisemaa jne.

Tykkään, jos huomaan henkilön olevan vastavuoroinen. En pönkitä itsekkyyttä tykkäämisillä.

Ei tietenkään some ole pelkkä narsistien temmellyskenttä, mutta se tuo ihmisestä voimakkaasti juuri ne puolet esille.

On esimerkiksi tutkittu, että narsistisemmat ihmiset laittavat enemmän ryhmäkuvia, selfieitä, kuvia/videoita treeneistään, vartalostaan, terveellisistä ruoka-annoksista jne.

Sellaiset ihmiset, jotka ovat epävarmoja omasta parisuhteestaan, laittavat keskimäärin enemmän kuvia kumppanistaan.

Itsekurista nauttivat ihmiset laittavat yleensä tarkoin otettuja selfieitä, joissa he näyttävät yleensä ikäistään vanhemmilta jne.

Ihminen, jolla on terve itsetunto, ei koe jatkuvaa tarvetta postata someen pelkkää onnistumisen autuutta ja omia suorituksiaan.

2010-luku tullaan kyllä muistamaan paitsi per*eiden myös narsismin vuosikymmenenä.

Voi kuulkaa. Some on tullut osaksi elämää eikä se ihan hevillä ole katoamassa. On toki trendikästä leimata somen käyttäjät heikkoitsetuntoisiksi ja narsistisiksi ja esitellä omaa ylemmyyttään näin. Minusta jotenkin kummallista käytöstä, jos joku haluaa somettaa, ei siinä välttämättä ole kyse heikosta itsetunnosta tai halusta kalastella tykkäyksiä sen enempää kuin jollain, joka on muka niin vahva ja hieno ihminen, kun elää täysillä ja kokee kaiken ilman somea.

Jos olette tyytyväisiä elämään ilman instaa tai muita palveluja, hyvä niin, mutta älkää ajatelko olevanne jotenkin syvällisempiä ja aidompia kuin ne, joista on mukavaa jakaa enemmän tai vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla ja haluan olla yhteydessä mukaviin suomalaisiin jotka esittelevät elämäänsä ja niin teen myös itse. Mun kuvat ovat otantoja hetkistä, ei niitä ole mitenkään siloiteltu. Joskus mies haluaa tulla mukaan kuvaan ja halata. Silloin todellakin tuntuu että ollaan #couplegoals tai mitä vaan imelää. En tietenkään ota kuvia siitä kun raivoan naama punaisena menkkakivuissa mutta saatan laittaa tekstiin että tänään mikään ei toimi. 

Mun insta on onnellinen koska minäkin olen. En ole koskaan elämässäni ollut niin onnellinen kuin nämä viimeiset vuodet ja haluan sen kertoa myös muille. Jos joku kuvittelee että olen onneton niin siinä sitten kuvittelee. Ehkä se tekee hänet onnelliseksi:) 

Ihana juttu. Onnea sinulle elämään jatkossakin

Ei ole pakko seurata jos ahdistaa. Meillä on aina siisti koti. Molemmat siivotaan ja järjestellään päivittäin. Lisäksi käy siivooja tekemässä isommat siivoukset.

Lapsella on siistit ja puhtaat vaatteet kuten meillä aikuisillakin. Jos vaatteet likaantuu niin ne laitetaan pyykkikoneeseen. Hiukset pidetään kiinni/nätisti ja kampaajalla käydään. Kun harrastaa paljon liikuntaa ei voi kulkea hikinen tukka auki miten sattuu.

Ulkona liikutaan paljon, patikoidaan ja matkaillaan.

Lemmikeistä pidetään hyvää huolta ja niiden aiheuttamat sotkut siivotaan.

Syödään laadukasta ruokaa ja myös ravintolassa. Ruokakuvia en kylläkään postaa someen juurikaan ellei siellä tarjolla jotain näyttävää. Tai vaihtoehtoisesti jos esim. Tarjoilija on ottanut kivan kuvan meistä mukavassa miljöössä esim. Pilvenpiirtäjä tai auringonlasku.

Itse postaan someen asioita jotka tuottavat itselleni hyvää mieltä. Myöhemmin voi sitten palata niitä kuvia katsomaan mitä tapahtuikaan vuosi sitten. Tilini on suljettu enkä ota ketä sattuu seuraajiksi.

Itseäni ei oikein kiinnosta seurata henkilöä kellä ei ole elämänhallinta kunnossa. (Likainen koti, talouden hallinta niin huono ettei ole varaa lasten harrastuksiin tai yhtään mihinkään matkoihin. Tai jos on niin laiska ettei ulkoile/liiku missään. Tupakkaa varaa polttaa mutta ei voi matkailla edes Viroon jne.)

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulkaa. Some on tullut osaksi elämää eikä se ihan hevillä ole katoamassa. On toki trendikästä leimata somen käyttäjät heikkoitsetuntoisiksi ja narsistisiksi ja esitellä omaa ylemmyyttään näin. Minusta jotenkin kummallista käytöstä, jos joku haluaa somettaa, ei siinä välttämättä ole kyse heikosta itsetunnosta tai halusta kalastella tykkäyksiä sen enempää kuin jollain, joka on muka niin vahva ja hieno ihminen, kun elää täysillä ja kokee kaiken ilman somea.

Jos olette tyytyväisiä elämään ilman instaa tai muita palveluja, hyvä niin, mutta älkää ajatelko olevanne jotenkin syvällisempiä ja aidompia kuin ne, joista on mukavaa jakaa enemmän tai vähemmän.

Some on tullut jäädäkseen joo, ja varmaan suurimmalla osalla 20-40-vuotiasta on jonkinlainen sosiaalisen median profiili.

Somen sisällöstä sitten voikin melko usein päätellä jotain myös ihmisen luonteesta.

Toiset ihmiset vain ovat laumasieluisempia kuin toiset. Miljoona tykkääjää, miljoona naamakuvaa ja jatkuva oma suoritusten raportointi ei tietysti poissulje syvällisyyttä, mutta ehkä se syvällisyys on vähäisempää tai vaikeammin havaittavissa.

Instaa käytetään tavallaan albumina myös itselle, sinne (tietysti) kerätään ne kivoimmat kuvat ja käydään välillä fiilistelemässä.

Täällä jotkut kirjoittelivat siihen sävyyn, että eivät halua jakaa inhorealistisia kuvia ja sen vuoksi ainoaksi vaihtoehdoksi jää elämän hehkuttaminen. Ei kai pointti olekaan siinä, että someen voi jakaa joko inhorealistisia tiskivuorikuvia tai glamour-kuvia elämän huippuhetkistä. Elämään mahtuu muutakin kuin nämä kaksi ääripäätä, tai sitten on aika mustavalkoiset kakkulat silmillä. 

Kukaan ei ole kieltänyt jakamasta huippuhetkiä, mutta se on kornia, kun tavallista arkea yritetään paisutella ja tehdä siitä jotain hohdokkaampaa kuin se on, niin että sen muovisen lavastemaisuuden erottaa jopa tuikituntemattomien somepäivityksistä.

Mä kyllä ymmärrän tuo, että julkaisee ihania kuvia, mutta sitä en tajua, että joku niitä seuraa!?! Siis miksi? Täysi mysteeri mulle.

Mulle eräs ihan fiksunoloinen ja koulutettu nainen selitti suu vaahdossa jotain henkilöstä instagrammista ja siitä, kuinka paljon hänellä on seuraajia ja tykkäyksiä.

Kuuntelin ihan silmät ymmyrkäisinä. Eniten pohditutti se, että jotkut ihmiset edes miettivät tuollaisia asioita ja antavat niille merkityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle eräs ihan fiksunoloinen ja koulutettu nainen selitti suu vaahdossa jotain henkilöstä instagrammista ja siitä, kuinka paljon hänellä on seuraajia ja tykkäyksiä.

Kuuntelin ihan silmät ymmyrkäisinä. Eniten pohditutti se, että jotkut ihmiset edes miettivät tuollaisia asioita ja antavat niille merkityksiä.

Sinä silmät ymmyrkäisinä mietit miksi joku on kiinnostunut viihteestä? Rentoudutko sinä ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa esitellä jos on jotain esiteltävää. Tekis hyvää teillekin.

Elämäänsä esittelee kaikkein eniten ne, joilla sitä ei oikeasti ole.

Normaalilla ihmisellä ei ole tarvetta tuollaiseen.

Mutta miten voi esitellä elämää jota ei oikeasti ole? Mistä ne kuvat sitten maagisesti ilmestyy? 🤔

Kyllä mun seurattavista eniten postaa nimenomaan ne, joilla on tosi aktiivinen sosiaalinen elämä ja varaa matkustella ympäri maailman. Ne joilla taas ei ole asiat niin hyvin postaa harvoin ja silloinkin vaan jotain lemmikkikuvia tai ruokia, kun ei ole elämässä mitään muutakaan kuvaamisen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa esitellä jos on jotain esiteltävää. Tekis hyvää teillekin.

Elämäänsä esittelee kaikkein eniten ne, joilla sitä ei oikeasti ole.

Normaalilla ihmisellä ei ole tarvetta tuollaiseen.

Mutta miten voi esitellä elämää jota ei oikeasti ole? Mistä ne kuvat sitten maagisesti ilmestyy? 🤔

Kyllä mun seurattavista eniten postaa nimenomaan ne, joilla on tosi aktiivinen sosiaalinen elämä ja varaa matkustella ympäri maailman. Ne joilla taas ei ole asiat niin hyvin postaa harvoin ja silloinkin vaan jotain lemmikkikuvia tai ruokia, kun ei ole elämässä mitään muutakaan kuvaamisen arvoista.

Nimenomaan mun ystävät postaa instaan aktiivisimmin silloin kun on elämässä paljon postaamisen arvoista (matkat, juhlat, festarit, jne) ja käyvät somessa hiljaiseksi kun ei ole vähään aikaan tapahtunut mitään mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulkaa. Some on tullut osaksi elämää eikä se ihan hevillä ole katoamassa. On toki trendikästä leimata somen käyttäjät heikkoitsetuntoisiksi ja narsistisiksi ja esitellä omaa ylemmyyttään näin. Minusta jotenkin kummallista käytöstä, jos joku haluaa somettaa, ei siinä välttämättä ole kyse heikosta itsetunnosta tai halusta kalastella tykkäyksiä sen enempää kuin jollain, joka on muka niin vahva ja hieno ihminen, kun elää täysillä ja kokee kaiken ilman somea.

Jos olette tyytyväisiä elämään ilman instaa tai muita palveluja, hyvä niin, mutta älkää ajatelko olevanne jotenkin syvällisempiä ja aidompia kuin ne, joista on mukavaa jakaa enemmän tai vähemmän.

Minäkin jaksan ihmetellä mikä tarve ihmisellä on erikseen korostaa, ettei käytä facea, instaa tms palveluita. Kuvitteleeko joku todella, että se tekee hänestä jotenkin aidomman? Kun nyt instagram on ketjun aiheena, tottakai sieltä löytyy jos jonkinnäköistä niipeltäjää, mutta niin löytyy ihmisistä keskimäärin muutenkin. Ja jokainen varmaan jakaa juuri sen verran, mitä haluaa ja sellaisista aiheista, mitkä tuntuvat omimmilta. On ne sitten koti, lapset, harrastukset tai joku ihan muu.

Minusta somen käyttö ei todellakaan tee ihmisistä vähemmän aitoja. Päinvastoin, se tarjoaa helpon kanavan ilmaista itseään ja itselle tärkeitä asioita ja ajatuksia. Sosiaalinen media juuri tekee netin käytöstä aitoa, toisin kuin se, että vain viralliset tahot, lehdet jne saisivat julkaista.

Ja suoraan sanoen, jos kokee tarvetta esittää parempaa kuin nämä "narsistiset somettajat", täytyy päässä kyllä viirata.

Joskus kaipaan instagramin alkuaikoja, kun en seurannut sieltä ketään tuttua enkä tuntematonta. Eikä kukaan seurannut minua. Kellään ei ollut lukittua tiliä. Hästägien perusteella hain kuvia ja tykkäilin niistä. Kuvat olivat oikeasti kännykameralla kuvattua hetkiä eikä suunniteltuja/lavastettuja järkkäreillä otettuja kuvakollaaseja. Harmi. On instasta kyllä paljon hyötyäkin - treenivinkkejä ja -inspiraatiota, reseptejä jne. Olen lakannut seuraamasta monia näitä täydellisen elämän kuvaajia ja #couplegoals-ihmisiä.

Poistin hiljattain facebookin tilini käytöstä, koska en halua tietojeni vuotavan minne sattuu mainostajille. Ei mikään kannanotto. Muuten ei mitään mielipidettä postailusta. Kukin saa jakaa tai olla jakamatta mitä haluaa. Ihmettelen kiihkoilua suuntaan ja toiseen. Kivaa oli seurata ystävien ja tuttujen lomia ja arkeakin. Myös soitellaan ja nähdään. Kaikkein vaikeinta on samaistua niihin, jotka kokevat ylemmyyttä ja tarvetta nostaa itseään siitä, että postaavat oikein tai eivät postaile ollenkaan. Ex-työkaverini oli tällainen tuomitseva henkilö, joka tuuliviirinä ensin maanisesti jakoi omaa elämäänsä ja syytteli muita asioiden salailusta jos eivät olleet tajunneet jakaa kuviaan somessa. Sitten äkkiarvaamatta alkoi kaakattaa kahvipöydässä kuinka kaikki itsestään postaavat ovat narsisteja ja alkoi kiihkeästi jakamaan pelkkiä luontokuvia. Ajattelin, että hänellä oli varmasti todella paha olla, mutta käytös oli silti ala-arvoista ja jotenkin kehittymätöntä.