Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut esittelevät instassa kaiken aikaa ihanaa elämäänsä
02.08.2019 |
Lapsiaan ja kaunista kotiaan. Ylitsevuotavaa ihanuutta kaikki, " kanssa näiden rakkaiden" . Lapset aina kauniisti puettu ja laitettu ja koko ajan ihanaa tekemistä ja olemista. Läheiset kommentoivat "ihanaa" ja sitten vastataan "kiitos sulle ihana". Ja tätä rataa.
Kaunistahan noita on katsella, mutta miksi jotkut haluaa toimia noin? Tai ehkä ovat vaan poikkeuksellisen onnekkaita ja koko elänä on yhtä ihanuutta ja rakkautta.
Kommentit (193)
Niin. Seuraan instassa äänestämääni kansanedustajaa, joka postaa usein ja on joka päivä ig stories katsottavana. Hän ei ole huomionhakuinen narsisti vaan tekee somen avulla työstään näkyvää. En ole aiemmin tiennyt mitä kansanedustajan työ käytännössä on. Nyt tiedän ja huomaan äänestäneeni oikean ihmisen edustamaan asioitani. Hän julkaisee usein itsestään ja hänellä on paljon seuraajia - mutta ketä oikeasti kiinnostaa, niinkö?
Jos muiden ihmisten somen käyttö aiheuttaa ahdistusta, voi hakeutua esimerkiksi terapiaan työstämään omia tunnelukkojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisin postata MUTTA estäisin kommentoinnin
Kyllä katkeruus haiskahtaa pahasti tässä ketjussa. Onnellista elämäänsä somessa jakavat ihmiset leimataan narsisteiksi tai vähintään valehtelijoiksi ja jengi vakuuttelee kilpaa itselleen että oikeasti noilla hyvää elämää elävillä ihmisillä on kaikki huonosti ja instagramin matkakuvat ja rakkaudesta puhuvat postaukset on vaan kiillotettua kulissia. Newsflash: joillain - itseasiassa aika monilla - oikeasti on hyvä, ihana elämä jossa on kaikki kohdillaan!
Vierailija kirjoitti:
Niin. Seuraan instassa äänestämääni kansanedustajaa, joka postaa usein ja on joka päivä ig stories katsottavana. Hän ei ole huomionhakuinen narsisti vaan tekee somen avulla työstään näkyvää. En ole aiemmin tiennyt mitä kansanedustajan työ käytännössä on. Nyt tiedän ja huomaan äänestäneeni oikean ihmisen edustamaan asioitani. Hän julkaisee usein itsestään ja hänellä on paljon seuraajia - mutta ketä oikeasti kiinnostaa, niinkö?
Jos muiden ihmisten somen käyttö aiheuttaa ahdistusta, voi hakeutua esimerkiksi terapiaan työstämään omia tunnelukkojaan.
Tuossa tapauksessa oikeasti on järkeä käyttää somea; kun se on väline, jonka kautta toteuttaa työtään ja kun oikeasti on joku yleisö, jolle on tärkeää viestiä asioista. Näin on siis yleensä siinä tapauksessa, että sinulla on asemasi tai osaamisesi takia kiinnostavaa, antoisaa ja muille ihmisille tai yhteiskunnalle relevanttia sanottavaa ja näytettävää. Mutta sitä en ymmärrä, miksi tavikset kuvittelevat, että heilläkin on yleisö. Juu juu, se yleisö on tietysti ystävät ja sukulaiset, mutta en ymmärrä, miksi niillekään pitää tuutata sitä omaa sisältöä koko ajan. Siinä taitaa olla kyse halusta olla oman elämänsä julkkis? Joku, joka on niin mielenkiintoinen, että "yleisön" pitää saada tietää, mitä hän ajattelee, tekee, missä on, kenen kanssa ja miltä näyttää?
Juu tämän vuoksi poistin kaikki somet. Ne ihmiset joiden kuulumiset minua kiinnostaa ovat sen verran läheisiä että kuulen tapahtumat kyllä ihan puhelinkeskustelun/henkkoht viestittelyn/tapaamisen kautta. Alkoi niin ärsyttää ihmisten narsistinen elämiensä esittely. Ai että on tehnyt hyvää.
Olin just ulkomaanreissussa, ja voi että kuinka paljon näinkään nuoria, laittautuneita tytsyjä jotka ottivat selfieitä hienojen nähtävyyksien edessä (miksi...? ottakaa siitä nähtävyydestä kuva muistoksi, miksi on pakko tunkea itse siihen kuvaan?) tai pyytää kaveria ottamaan itsestään kuvan kun työnnetään peppu pihalle ja vedetään vatsaa sisään. Niin nolon näköistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Instatähdillä on ihana elämä ja mulla surkea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Seuraan instassa äänestämääni kansanedustajaa, joka postaa usein ja on joka päivä ig stories katsottavana. Hän ei ole huomionhakuinen narsisti vaan tekee somen avulla työstään näkyvää. En ole aiemmin tiennyt mitä kansanedustajan työ käytännössä on. Nyt tiedän ja huomaan äänestäneeni oikean ihmisen edustamaan asioitani. Hän julkaisee usein itsestään ja hänellä on paljon seuraajia - mutta ketä oikeasti kiinnostaa, niinkö?
Jos muiden ihmisten somen käyttö aiheuttaa ahdistusta, voi hakeutua esimerkiksi terapiaan työstämään omia tunnelukkojaan.
Tuossa tapauksessa oikeasti on järkeä käyttää somea; kun se on väline, jonka kautta toteuttaa työtään ja kun oikeasti on joku yleisö, jolle on tärkeää viestiä asioista. Näin on siis yleensä siinä tapauksessa, että sinulla on asemasi tai osaamisesi takia kiinnostavaa, antoisaa ja muille ihmisille tai yhteiskunnalle relevanttia sanottavaa ja näytettävää. Mutta sitä en ymmärrä, miksi tavikset kuvittelevat, että heilläkin on yleisö. Juu juu, se yleisö on tietysti ystävät ja sukulaiset, mutta en ymmärrä, miksi niillekään pitää tuutata sitä omaa sisältöä koko ajan. Siinä taitaa olla kyse halusta olla oman elämänsä julkkis? Joku, joka on niin mielenkiintoinen, että "yleisön" pitää saada tietää, mitä hän ajattelee, tekee, missä on, kenen kanssa ja miltä näyttää?
Ja sitten vastavuoroisuuden nimissä käydään tykkäämässä ja kommentoimassa niiden toisten samanlaisten oman elämänsä julkkisten kuvia ja postauksia vaikkei niin kiinnostaisikaan, jotta nekin kävisivät vuorostaan katsomassa ja tykkäämässä minun juttujani. Ole sinä minun yleisöni niin minä olen sinun – raportoidaan elämistämme naistenlehtityyliin ja leikitään julkkista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiia16 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi se aiheuttaa teissä muissa noin voimakkaita ällötyksen tunteita? Jos toisella vaan on niin ihanaa. Se oma ällötys johtuu jostain omasta epävarmuudesta, jonka toisen ihana elämä herättää.
tuskin se mistään epävarmuudesta johtuu. O N vaan hämmästyttävää, että joillakin on aikaa moiseen puuhaan - kuvien ottamiseen, lataamiseen, päivityksiin, siis ihan jonnin joutavaan!!
Eikös vauvapalstailukin ole aika jonnin joutavaa?
Vierailija kirjoitti:
Instaa käytetään tavallaan albumina myös itselle, sinne (tietysti) kerätään ne kivoimmat kuvat ja käydään välillä fiilistelemässä.
Totta. Mua vähän harmittaa, että en ole selfieden ottaja tai pyydä läheisiä ottamaan kuvia minusta. Minusta jää aika vähän kuvamuistoja jälkipolville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu tämän vuoksi poistin kaikki somet. Ne ihmiset joiden kuulumiset minua kiinnostaa ovat sen verran läheisiä että kuulen tapahtumat kyllä ihan puhelinkeskustelun/henkkoht viestittelyn/tapaamisen kautta. Alkoi niin ärsyttää ihmisten narsistinen elämiensä esittely. Ai että on tehnyt hyvää.
Olin just ulkomaanreissussa, ja voi että kuinka paljon näinkään nuoria, laittautuneita tytsyjä jotka ottivat selfieitä hienojen nähtävyyksien edessä (miksi...? ottakaa siitä nähtävyydestä kuva muistoksi, miksi on pakko tunkea itse siihen kuvaan?) tai pyytää kaveria ottamaan itsestään kuvan kun työnnetään peppu pihalle ja vedetään vatsaa sisään. Niin nolon näköistä
Heille jää ihania muistoja joissa ovat itse mukana. Pelkkien nähtävyyksien kuvia voi katsella vaikka Googlesta.
No jos elää ihanaa elämää? Valehdellako pitäisi, ettei kateellisille av-mammoille tulisi paha mieli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kääntäisin tämä kysymyksen niin, että miksi vain positiivinen sisältö on hyväksyttyä?
Tuli juuri vastaan erään henkilön päivitys, kuinka ei jaksa enää seurata siloiteltua sisältöä, vaan yhä enemmän seuraa realistista sisältöä ja on tehnyt sitä itsekin jo jonkin aikaa. Noh, selasin hänen feediään ja en löytänyt sieltä sitä "ryppyä". Yhtä somaa, harkittua ja positiivista se oli kuin ennenkin. Saman päivityksen kommenteissa kirjoitti, ettei myöskään pidä negatiivisesta sisällöstä. Eikö se juuri ole osa sitä realistisuutta? Ei aina ole kivaa.
Itse olen vielä aidompi somessa kuin livenä. Somessa on paljon helpompi ilmaista itseään, tosi elämässä jää vähän toisten varjoon. En ole kovin aktiivinen somen käyttäjä, mutta välillä jos on ollut pitkä huono jakso elämässä käyn kyllä kertomassa siitä. Viimeksi joskus alkukesästä tein omaan tyyliini humoristisen päivityksen siitä, minkälainen kuva mulle muodostui toisten elämästä vastaan oma sen hetkinen tilanne. Sain heti muutaman nenäkkään viestin, kuinka someen laitetaan tietenkin vain positiivinen, ja oikeasti täällä on koira kuollut, mummulta murtunut lonkka, lapsilla norovirus, kihomatoja, täitä ja syyhy, keittiössä vesivahinko ja auto ei mennyt läpi katsastuksesta.
Miksi?
Miksi sen somen pitää olla kiiltokuva-albumi? Joo ei, ei tartte olla kuvia törkysestä kämpästä ja kissan kakasta vaatekaapissa. Mutta jos oikeasti on ollut ankea päivä, niin miksi pitää julkaista se kuva auringonlaskusta jollain positiivisella kuvatekstillä?
Elämän kohokohdista ja ihanista asioista otettiin valokuvia ennen someakin. Mulla on kymmeniä valokuva-albumeja, joissa ei ole yhtäkään kuvaa tiskivuorista tai krapulanaamoista. Silloin varsinkin kuvia stailattiin ja oltiin tarkkoja, että otos olisi mahdollisimman hyvä. Sekä filmi että kuvien kehittäminen kun maksoivat eikä ollut mahdollista räpsiä yhdestä kohteesta kymmentä kuvaa ja valita parasta. Ja voi, miten harmitti, jos kuvia noutaessaan osa oli yli- tai alivalottunut, tärähtänyt tai kuvassa jonkun päästä näkyi vain puolet.
Nykyisin kuvaaminen on helpompaa, kun kännyköissä on kamerat ja ihmisillä kännykkänsä lähes aina mukana. Kuvasarjojen ottaminen ei ole enää kustannuskysymys, koska hinta tulee vain kännykän hankinnasta eikä siitä, ottaako sillä yhden vai tuhat kuvaa. Lisäksi kuvien näyttäminen muille ei edellytä, että muut tulisivat fyysisesti paikan päälle katsomaan kuviasi eikä myöskään tarvitse teettää ylimääräisiä kopioita, joita lähettäisi niille, joiden haluaa kuvat näkevän. Someaikana ihmisillä on usein myös paljon kavereita eri puolilla maailmaa ja osa voi olla sellaisia, joita ei ole koskaan tavannut livenä. Sekä kuvaamisesta että kuvien näyttämisestä on tullut helppoa ja yksinkertaista. Ja ilmaista. Silti se, mitä kuvataan ja miten, ei ole muuttunut miksikään. Miksi pitäisikään? Kyllä ennen someakin ymmärrettiin, ettei valokuva-albumeissa ole ihmisen koko elämä vaan vain ne ihanimmat hetket.