Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut esittelevät instassa kaiken aikaa ihanaa elämäänsä
02.08.2019 |
Lapsiaan ja kaunista kotiaan. Ylitsevuotavaa ihanuutta kaikki, " kanssa näiden rakkaiden" . Lapset aina kauniisti puettu ja laitettu ja koko ajan ihanaa tekemistä ja olemista. Läheiset kommentoivat "ihanaa" ja sitten vastataan "kiitos sulle ihana". Ja tätä rataa.
Kaunistahan noita on katsella, mutta miksi jotkut haluaa toimia noin? Tai ehkä ovat vaan poikkeuksellisen onnekkaita ja koko elänä on yhtä ihanuutta ja rakkautta.
Kommentit (193)
Joskus vieraiden saapuessa kylään, jotkut näyttivät loputonta dia-sarjaa perhe-lomastaan. Ei mitään uutta, jotkut puhuvat vain itsestään ja tekemisistään eivätkä kuuntele tai ole kiinnostuneita toisista. Onneksi jokainen voi valita mitä seuraa ja ketä kuuntelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaa, en ole siellä.
Eikö se ole joku teeskentelijöiden paikka, jossa jaetaan kuvia? No sen tietää millaset siellä pyörii.
Milloinha tämä somejakaminen alkaa hiipua?
En jaksa uskoa, että olisi tullut jäädäkseen
Kuka hölmö noita uskoo? Paskovat samoin kuin hyvä itsetunnon omaavat, joiden ei tarvii feikata elämäänsä somessa. Oikeasti insta on valehtelijoiden klubi.
Vierailija kirjoitti:
Kuka hölmö noita uskoo? Paskovat samoin kuin hyvä itsetunnon omaavat, joiden ei tarvii feikata elämäänsä somessa. Oikeasti insta on valehtelijoiden klubi.
Ai joku reissusta otettujen kuvien ja brunssikuvie ottajat feikkaavat?
Ookoooo.
Se ei ole feikkaamista, jos postaa vain kivoja kuvia eikä esittele vaikka vessanpöntön sisältöä, flunssaselfieitä, videota varpaan kynsien leikkuukusta tai perunoiden kotimaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap miksi seuraat sellaista instaa tai FB:tä, josta selvästikin tulee sinulle huono olo?
Haluaako joku julkaista kodistaan pahasti siivouksen tarpeessa olevia kuvia?
Oikeassa elämässä ei ole täydellisyyttä...
Vierailija kirjoitti:
Milloinha tämä somejakaminen alkaa hiipua?
En jaksa uskoa, että olisi tullut jäädäkseen
Sitten, kun keksitään jotain muuta. Some korvasi hyvin pitkälle erilaiset aikakauslehdet. Niissäkin niin kuvat kuin tekstitkin olivat kauniita ja ehkä siloiteltujakin. Some räjäytti tämän maailman sikäli, että sisällöntuottajana voi olla kuka tahansa peruspirkkokin eikä enää palkattu toimittaja, jolle lehtiyhtiön esimies sanelee, mistä pitää ja mistä ei saa kirjoittaa. Toki somessakin on sisällöntuottajia, joille yritykset maksavat siitä, että mainostavat juuri heidän tuotteitaan. Heitä on kuitenkin vain pieni osa somettajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap miksi seuraat sellaista instaa tai FB:tä, josta selvästikin tulee sinulle huono olo?
Haluaako joku julkaista kodistaan pahasti siivouksen tarpeessa olevia kuvia?
Oikeassa elämässä ei ole täydellisyyttä...
Varmaan aika harva, mutta mun blogistani löytyy niitäkin :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään elämä oo koko ajan ihanaa.
Osittain se on suhtautumiskysymys. En mä nyt varsinaisesti nauti ruuhkametrossa seisomisesta tai vessan siivoamisesta, mutta siinähän se menee osana elämää.
Tämä on helppo sanoa, kun suuret linjat kuten terveys, perhe ja talous on kunnossa. Saisin halutessani joka päivälle kauniin kuvan Instaan perheestä, materiasta, ravintoloista, matkoista, kodista jne. Olen valehtelematta erittäin onnellinen.
Mutta kuvaan anonyymisti maisemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissäni on eräs tällainen perhe, siis sellainen joka hehkuttaa onnea ja ihanuutta somessa. Tiedän kuitenkin että heillä on elämä ihan sekaisin, eroprosessi käynnistetty, pettämisepäilyjä, mies juopottelee ja raivoaa kotona, lapset kesän aikana olleet "evakossa" isovanhemmilla yms. jottei tarvitsisi olla kotona kurjassa ilmapiirissä. Silti somessa vaan hehkutetaan jatkuvasti...
Tää oli hyvä, sain päivän parhaimmat naurut:D
Eikö kuitenkin hyvä, että löytävät iloa arjesta? Lasi puoliksi täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Motiiveja on varmaan yhtä paljon kuin postaajia, mutta en kyllä itsekään näe hirveästi järkeä siinä, että postailisi kaikkea inhorealistista riidoista parisuhteessa, tiskivuorista tai valittaisi muutenkaan kuinka kurjaa on. No jotkut tekevät toki sitäkin.
Olen itse valokuvannut niin kauan kuin muistan. Maisemia, hetkiä, ihmisiä, eläimiä, mitä vaan. En ole mikään pro, mutta osaan kyllä ottaa kauniita kuvia sopivasti rajailemalla ihan arjen härdellistäkin. Miksi en jakaisi näitä, kohtuudella?
Jep. En minä ainakaan haluaisi katsella kuvia ihmisten tylsistä aamusämpylöistä, tiskaussessiosta tai muusta tosi arkisesta.
Toki vanhat naiset postaa niitä kahvikuppeja ja sämpyläkuvia Facebookissa haha.
mutta kulmakarvoja, pyllyjä ja smoothieita jaksat. Vielä pahempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloinha tämä somejakaminen alkaa hiipua?
En jaksa uskoa, että olisi tullut jäädäkseen
Luulis. Mua on ällöttänyt jo 10 vuotta, onneksi facesta saa pois kaverien päivitykset.
Tonne instagramiin nyt en menisi vaikka maksettaisi, koko sanastakin tulee mieleen vain joku pyllypissis metrin palkit silmissä ja kulmakarvoina. Vaikken edes ole siellä, hyvin on tullut kyllä selväksi millasten sääliöiden paikka se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni jos on onnellinen niin sitä ei tarvitse todistella. Ymmärrän kyllä sen että jos joskus laittaa mutta että usein niin silloin on kyse jo minun mielestäni jostain muusta, esim. juurikin tuo hyväksynnän haku tai epävarmuus mikä on hyvin todennäköistä nykymaailmassa.
Samaa mieltä. Kuka kehtaa laittaa oman kuvan ja siihen tekstin Ihana Minä?Voiko olla narskumpaa ihmistä olemassakaan? Itserakas pas. a!
Voi. Mun entinen työkaveri. Sillä oli instan lisäksi työpaikalla omassa työpisteessään seinällä oma kuva vastaavalla tekstillä. Ei ollut kovin tykätty tyyppi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ylipäätänsä ymmärtä ihmisten tarvetta jakaa elämäänsä muille. Sisällöstä viis. Enkä ymmärrä ihmisten tarvetta seurata toisten elämää. En ymmärrä nykyistä selfie-kulttuuria, se on jotain todella vastenmielistä. Elän omaa elämää ilman somea, en koe tarvetta vertailla itseäni taikka elämääni muihin/muiden elämään. Enkä koe tarvetta saada ihastelua/kauhistelua omalle elämälle, enkä koe tarvetta tehdä niin muille. Uskon että some luo paineita ja epävarmuutta elämään. Näkeehän sen jo täällä keskusteluissa.
Se on tosiaan harmi että tarve näyttää hyvältä ym. muiden silmissä on nykyään niin tärkeää ja elämän syvällisempi puoli jää pinnan alle. Monet naiset menee meikissä jopa uimarannalle, jotta voi näyttää sitten hyvältä somessa jos itse tai kaveri sattuu ottamaan kuvan. Aito rentous puuttuu kun pitää kokoajan ihmisten ilmoilla olla tip top jos päätyykin kuva someen.
Kerran oltiin ystävien kanssa reissussa jonka jälkeen jaettiin reissukaverien kesken kaikkien ottamat kuvat whatsapissa. Kun yhdessä oli kuva mun kaverista meikittä, niin tää kaveri laitto heti viestin sinne ryhmään että Poista se!! Kuva poistettiin ja olin ihan että miks...? Se sanoi että näytti huonolta siinä kuvassa.
Olin ihan että What?! Näytti täysin luonnolliselta ja nätiltä itseltään, kaikenlisäks tällä reissulla ei ollut mukana kuin tän tytön perheenjäseniä + mä, että niin suuri juttu jakaa oma kuva itsestään perheen ja yhden ystävän kesken. Niin ja kaveri ei ollut mikään teini enää vaan 25.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ihmettelin, mutta nykyään enemmän ihmettelen, miksi muut ihmettelevät. Voisihan sitä jakaa kuvia itkupotkuraivareista ja kaatuneista maitomukeista ja leikkaamattomasta nurmikosta ja sotkuisesta vaatekaapista, mutta mitä ideaa siinä olisi? Itse kaiken arjen keskellä saan voimaa ja iloa siitä, että meidän elämässä on paljon hyvää ja kaunista sen arkisen kaaoksen lisäksi. Otan näistä hetkistä paljon kuvia ja kerran-pari viikossa jaan yleensä jotain somessa. Välillä katselen omaa instaani, kun olen oikein murheellinen ja tajuan taas, kuinka paljon hyvääkin on ja saatan tavoittaa sen hyvän fiiliksen, mikä oli kuvan ottohetkellä.
Samaa mieltä. Insta on kuvanjakopalvelu, ei mikään blogi tai muu missä on tarkoitus kertoa elämästä. En minä ainakaan siellä elämääni jaa vaan kuvia. Ei kauniit kuvat ole mitään esitystä, ne on kuvia. Tykkään kuvata ja katsoa muiden kuvia. Seuraan tilejä esim. yhteisten harrastusten perusteella. Joku tykkää sisustaa ja jakaa kauniita sisustuskuvia. Ei se mun mielestä tarkoita, että esittäisi, että koti on aina siisti. Toki näitäkin tapauksia varmasti on.
Luulin että tuo kiitollinensiunattuonnellinen on joku vitsi mutta ihan tosissaan sitä käytetään!
Eräs äiti postaa kuvia sporttisesta perheestään ja lapsistaan ja leireistä, mutta totuus on että pakottaa ja lahjoo itkuisen poikansa treeneihin ja leireille (lapsi ei haluaisi harrastaa kyseistä lajia). Sääliksi käyvät lapset.
Mua ihmetyttää eniten someahdistus. Äitini on jo 92-vuotias ja ollut nuoresta lähtien kiinnostunut julkkiksista, kauneudenhoidosta, muodista, sisustuksesta, matkustelusta jne. Olen syntynyt 1961 ja muistan oikein hyvin lapsuudessani kotiin tulleet lukuisat naistenlehdet ja miten äitini ihaili Elizabeth Tayloria ja muita filmitähtiä tai julkisuuden henkilöitä. Ihaili heidän elämäänsä, heidän pukeutumistaan, heidän kotejaan ja heidän elämäänsä. Mutta ei äitini koskaan ahdistunut lukiessaan naistenlehtiä. Ne vain toivat pienen ripauksen glamouria kotiäidin, jonka mies yrittäjänä teki pitkää työpäivää, arkeen ja elämään.
Kun isäni yritys alkoi menestyä ja vanhempani vaurastua, äitini edelleen ahmi naistenlehtiä. Varmasti monet ruuat, mitä meillä 70-luvulla syötiin, oli peräisin jostain naistenlehdistä. Jotain sellaista, mitä äitini oli pitänyt silloin ihanana ja tavoittelemisen arvoisena. Alkoi tulla ulkomaanmatkoja, joihin ideat oli takuulla saatu jostain naistenlehdestä. Lapsuudenkotini sisustuskin alkoi muuttua trendikkäämmäksi ja kasarilla sitten vanhempieni keittiö olikin jo yhden sisustuslehden artikkelin aiheena.
Sosiaalinen media on mediaa siinä missä oli paperimediakin. Mikä siinä oikein ahdistaa? Sekö, että tunnistaa itsestään, miten altis on vaikutuksille?
Vierailija kirjoitti:
Ap miksi seuraat sellaista instaa tai FB:tä, josta selvästikin tulee sinulle huono olo?
Haluaako joku julkaista kodistaan pahasti siivouksen tarpeessa olevia kuvia?
Oikeassa elämässä ei ole täydellisyyttä...
Ei minulle tule niistä huono olo, päinvastoin. Sanoinhan, että niitä on mukava katsella.
Aloitus oli pohdintaa, miksi jotkut esittävät kaiken ylitsevuotavan onnen ja ihanuuden kautta, julkaisevat tätä hehkutusta joka päivä. Lapset aseteltuna samanlaisissa vaatteissa ym. Ja teksti pelkkää "näiden ihanien kanssa". Kommentteihin vastaukset "kiitos sulle ihanuus". Mietin, kuinka joku jaksaa tehdä näin koko ajan. Ja erityisesti, mitä lapset oikeasti ajattelevat, kun heidän asiansa kerrotaan julkisesti?
En ole itse somessa ( insta, facebook..). Katson joskus vain julkisia tilejä. Eri asia on mielestäni se, että jakaa omille valituille seuraajilleen.
Korostan vielä, ettei noissa kuvissa tai teksteissä ole mitään pahaa. Ihmettelen vaan, miten joku haluaa ja jaksaa. Mutta me ihmiset olemme erilaisia, eikä minun tarvitse sitä ymmärtääkään. Asiallisesti voi kai eri ilmiöitä kuitenkin pohtia.
Ap
Mä taas näen somen eri tavalla. Ennen somea mulle tuli askartelu-, käsityö-, ruoka-, puutarha-, sisustus- yms lehtiä. Niistä sain ideoita. Nyt lehtiä ei enää tarvitse tilata, koska some tarjoaa valtavan määrän ideoita.