Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa mitä teen väärin yksivuotiaan lapseni kanssa? Tappelee kaikessa vastaan
01.08.2019 |
Meillä on 1v 4kk ikäinen lapsi, ja arki on muuttunut todella väsyttäväksi. Lapsi "tappelee" kaikessa vastaan joka päivä ja koko ajan. Eli mitä tahansa pitäisi tehdä, niin hän nostaa siitä itkuraivarit. Siis selvästi itkee raivoissaan. Jos pitäisi mennä syöttötuoliin, jotta voitaisiin syödä, niin tulee itkuraivarit ja rimpuilee niin, että en saa häntä millään sinne syöttötuoliin (jos laittaisin väkisin, niin lasta sattuisi joten en laita). Jos pitäisi istua hetki lattialla paikallaan eikä kiipeillä huonekaluissa, niin tulee itkuraivarit. Ainoa asia kotona sisällä jossa lapsi on iloinen ja tyytyväinen on se, kun hän yrittää kiipeillä huonekaluissamme. Ja sitä iloa kestää sen pari sekuntia, koska sitten on pakko ottaa lapsi syliin, koska hän ei osaa edes kunnolla kävellä joten vain putoaa ja satuttaa itsensä, jos saisi kiipeillä.
Tänään lapseni on itkenyt raivoitkua minulle jo ainakin neljä tuntia, kaksi niistä ilman taukoa. Itkun aiheutti tänään se, että laitoin lapsen pinnasänkyyn käydäkseni nopeasti pissalla. Yritin saada hänet sinne ensin laulun ja leikin avulla lelujen kanssa, mutta raivostui heti. Sitten kokeilin, jos tulisikin syöttötuolissa mukaani vessaan, raivostui siitäkin. Oli pakko vain laittaa pinnasänkyyn, jotten pissaisi housuuni, mutta sen minuutin aikana ehti sitten tikahtua itkuunsa niin, että oksensi sinne pinnasänkyyn itkun takia. Jotta olisin saanut ne lakanat vaihdettua, minun olisi pitänyt saada hänet vaikka syöttötuoliin tai hetkeksi pysymään paikallaan lattialla, mutta ei onnistunut, koska tuli uusi itkuraivari.
Toisen itkun aiheutti se, kun olisin laittanut hänet syöttötuoliin tehdäkseni hänelle lounasta (jossa olisi mennyt noin 30 sek, koska lounas piti vain lämmittää mikrossa). Sama toistuu joka päivä, on toistunut jo kuukausia. Me ei useinkaan päästä koko päivänä edes ulos, koska jotta pääsisimme ulos, niin lapsen pitäisi olla muutama minuutti jossain, jotta voisin laittaa jonkun ruoan tai pukea itse tai käydä vessassa ja pestä hampaani. Se ei monesti onnistu ollenkaan, koska kun vain yritän laittaa hänet johonkin, missä hän ei heti pysty kiipeämään huonekaluihin, niin sekunnissa tulee raivoitku, joka sitten vain kestää ja kestää ja välillä päättyy oksentamiseen.
Olen aivan loppu. Yritän keksiä kaikkea kivaa hänelle, leluja, leikkejä, sylittelyjä, laulamista, yhdessäoloa, lempiruokia ja vaikka mitä, jotta hänellä olisi hyvä mieli, mutta ei onnistu, kun en saa häntä mihinkään edes laittaakseni sitä ruokaa nopeasti. Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen lapsi siellä, kunnes pitäisi lähteä kotiin tai syödä siellä eväitä tms muuta kuin leikkiä ja keinua. Jo vauvana oli vähän merkkejä tällaisesta voimakkaasta omasta tahdosta, mutta tilanne on vaikeutunut koko ajan. Lapsi on saanut aivan varmasti riittävästi huomiota ja silittelyä ja läsnäoloa, mutta en kuitenkaan ole antanut hänen määrätä minua "oikuttelulla". Kaikkiin itkuihin olen aina reagoinut ja sylitellyt, mutta kiukkuitkulla hän ei kuitenkaan ole saanut aina tahtoaan läpi (välillä on, mutta silloin olen tarkoituksella antanut tehdä mitä on halunnut).
Mitä teen väärin? Miksi tämä on tällaista? Raskausaikana haaveilin miten käymme perhekerhoisssa, vauvauinneissa, kahviloissa ja ulkoilemme paljon ja leivon pullaa ja laitan hyviä ruokia ja sellaista. Nyt emme pääse noihin mihinkään kuin ihan harvoin, koska lähtemisestä ei tule mitään. Leipominen olisi aivan mahdotonta.
Neuvokaa.
Kommentit (357)
Rakentakaa pehmustettu, äänieristetty huone johon leluiksi vain pehmoleluja ettei vahingoita itseään. Rauhoittavaa musiikkia kuulumaan ja siellä saa purkautua ihan rauhassa. Oppii jo pienestä pitäen mitä elämä on sitten nuorisopsykiatrian suljetulla osastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kokonainen ketju ihmisiä näyttää hyväksyvän sen, että isä hylkää perheensä ja että vika on äidissä, kun ei enää jaksa? En käsitä.
Isä tekee pitkää päivää elättääkseen perheensä ja äiti on kotona isän sponsoroimana? Eiköhän silloin sen äidin työ ole lapsen, yhden lapsen hoitaminen. Tämän isä mahdollistaa sillä työssäkäynnillään.
Voidakseen elättää perheensä isän täytyy se työpaikkansa pitää. Isällä on töissä valmiiksi kova stressi, joten olisi sulaa hulluutta stressata sitä vielä lisää niin että hyvässä lykyssä työkyky menee. Kukapa sitten maksaisi ap:n kotona olemisen?
Helpoin ratkaisu tässä kyllä olisi että ap:kin menisi töihin ja lapsi tarhaan. Lapsia ei kannata enempää tehdä kun yhdestä lapsesta selviäminenkin ottaa noin koville. Itsekin olen kotona mutta enpä osaa kuvitella tilannetta jos työpäivän jälkeen väsyneen mieheni pitäisi vielä osallistua illalla hirveästi kun minä olen ollut koko päivän kotona oman lapseni kanssa. On se hemmetti jos aikuinen nainen ei selviä yhdestä omasta lapsestaan ja huushollistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetasolla hyvätty lapsi, sitä se itkee. Kädetön äiti ja luuseri isä. Onko äidillä joku autisminkirjon häiriö, kun ei osaa asettua lapsen asemaan? Tai sitten se loppuunpalaminen ja siihenhän pitää hakea apua. Muuten menee hyvä lapsi pilalle tuollaisessa kasvuympäristössä.
Äiti käy valtataistelua lapsensa kanssa kun pitäisi auttaaa lasta tunteissa ja tehdä pienillä asioilla arjesta helpompaa ja molemmille mukavaa. Mutta ei, äiti jumittaa omissa ainoiksi oikeiksi kokemissaan näkemyksissä, eikä ota neuvoja vastaan. Kuten lattiakaivoesimerkki. Surettaa tämä lapsi :(
Eikä tämä äiti vastaa niihin kommentteihin mitään, että laittaisi lapsensa hoitoon ja itse lepäisi jonkin aikaa ja menisi sitten opiskelemaan/töihin. Voi lapsiparka:/
AP heti maanantaina soita kuntasi perheneuvolaan, tai pyydä neuvolasta perhetyötä!!! Kaikella rakkaudella tee se, lapsesi ja itsesi takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis...
Mies tekee pitkää päivää ilmeisesti haastavassa työssä, palkalla maksaa kotiin siivoojat ja luvannut palkata vielä lastenhoitajankin.
En vaan kyllä millään näe tuota miestä "lusmuna vastuunpakoilijana", kuten täällä on maalailtu.
Kun sillä rahalla ei voi ostaa ap:lle mielenrauhaa eikä isyyttä. Raha on toissijaista kumppanuuden, toisen tukemisen ja mielenterveyden kannalta.
Jos haluaa kumppanuutta ja tukemista, täytyy olla tällaisten asioiden arvoinen. Vaikuttaa siltä että ap on lapsellinen, epäempaattinen ja kyvytön. Mies tukee sillä miten parhaiten saattaa, eli rahalla. Ap kun ei ota täältäkään neuvoja vastaan, luultavasti mieskin on tehnyt kaiken väärin ja miehen ehdotukset hylätty. Joten miehen ei ole annettu olla isä, ja nyt se ei jaksa enää edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämmöiset ongelmalapset kertyvät länsimaalaisille lällyvanhemmille? En osaa kuvitella että joku afrikkalainen tai etelä-amerikkalainen viidakkovauva huutaisi kuin syötävä jos sitä ei päästä kiipeämään palmupuuhun tai sottaamaan savimajaa. Kiinnostaisi tietää millä keinolla primitiivisemmät äidit pitävät lapsensa aisoissa.
Youtubesta vilkaisin tälläistä videota afrikkalaisista savimajassa:
Eihän tuo video paljon mitään lapsista kerro, liittyy enemmän metsästyskulttuuriin. Mutta näkeehän tuostakin videosta sen että kotona on vaarallisia puukkoja ja nuolia - eikä todellakaan ole mitään riskiä että lapset satuttaisivat itsensä, kenellekään ei tule edes mieleen olla lapsista huolissaan. Lapset eivät riehu, eivät itke, eivät juoksentele. Kumma juttu. Onpas tosi mahtavan hyviä lastenkasvattajia nuo afrikkalaiset! Paitsi että eivät ole! Todellakaan ei ole kyse mistään hyvistä "lastenkasvatustekniikoista" vaan kyse on siitä että nuo afrikkalaiset elävät fiksusti eivätkä eristäytyneesti jossain kerrostalokämpässä neljän seinän sisällä mistä ei päästä ulos edes leikkipuistoon. Jos perhe on aina sisällä jumissa niin se ei ole koti vaan hullujenhuone - siellä lapset tulevat hulluiksi ja aikuisetkin masentuvat sekä alkoholisoituvat.
Jos joskus aion tehdä lapsia niin muutan sitä ennen afrikkaan savimajaan. Hermot menee tähän Suomeen.
Tämä on niin totta. Jos lapsi kuvittelee nimensä olevan "älä, ei" siksi, että kotona on kaikki kiellettyä ja mihinkään muualle ei pääse, ihmekös jos vähän harmittaa.
Lapsi ei tarvitse mitään ihmeellisiä virikkeitä. Ei sitä tarvitse viedä kielikylpyyn tai soittaa Mozartia kohtuun. Mutta kyllä se tarvitsee muutakin kuin kerrostalokämpän. Ja erityisesti se tarvitsee ulkoilmaa. Ei tarvitse mennä edes leikkipuistoon, pieninkin metsikkö on lapselle seikkailujen paikka missä sille voi opettaa ties vaikka mitä ja samalla motoriikka kehittyy kuin huomaamatta.
Lapsilla on todella paljon fyysistä energiaa hyvin pienestä saakka ja jos niille ei tarjota mahdollisuuksia käyttää sitä, ne stressaantuvat. Normaali lapsi juoksee(sitä ennen konttaa) ja riehuu, sitten se syö ja nukkuu ja sama taas alusta.
Pelkästään se, ettei ap:n lapsi vielä osaa kävellä kertoo että tämä puoli hoidosta ja kasvatuksesta on lyöty pahasti laimin. Motoriikan kehityksessä on paljon erilaisia herkkyyskausia ja vanhemmat jotka eivät anna lastensa käyttää ruumistaan tekevät niille totisen karhunpalveluksen.
Nyt ap se elämä on muutettava oikeasti lapselle sopivaksi. Miehesi saa luvan elää sen kanssa että huonekalut ovat miten ovat ja sinä saat luvan viedä sen lapsen pihalle kahdesti päivässä vaikka se tarkoittaisi sitä ettet pese hampaitasi ja pissaat puistossa puskaan. Siihenkään ei kuole, minulla on yliaktiivinen rakko jotenkin on tullut sekin testattua.
On ihan normaalia jos 1v4kk ei osaa kävellä. Osa ei osaa. Ei se mistään laiminlyönnistä johdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kokonainen ketju ihmisiä näyttää hyväksyvän sen, että isä hylkää perheensä ja että vika on äidissä, kun ei enää jaksa? En käsitä.
Isä tekee pitkää päivää elättääkseen perheensä ja äiti on kotona isän sponsoroimana? Eiköhän silloin sen äidin työ ole lapsen, yhden lapsen hoitaminen. Tämän isä mahdollistaa sillä työssäkäynnillään.
Voidakseen elättää perheensä isän täytyy se työpaikkansa pitää. Isällä on töissä valmiiksi kova stressi, joten olisi sulaa hulluutta stressata sitä vielä lisää niin että hyvässä lykyssä työkyky menee. Kukapa sitten maksaisi ap:n kotona olemisen?
Helpoin ratkaisu tässä kyllä olisi että ap:kin menisi töihin ja lapsi tarhaan. Lapsia ei kannata enempää tehdä kun yhdestä lapsesta selviäminenkin ottaa noin koville. Itsekin olen kotona mutta enpä osaa kuvitella tilannetta jos työpäivän jälkeen väsyneen mieheni pitäisi vielä osallistua illalla hirveästi kun minä olen ollut koko päivän kotona oman lapseni kanssa. On se hemmetti jos aikuinen nainen ei selviä yhdestä omasta lapsestaan ja huushollistaan.
Ei AP edes vaatinut, että miehen tarvisi osallistua hirveästi. Ongelma on se, että mies ei osallistu ollenkaan. Ap:n kuvauksista käy ilmi, että he eivät vietä ollenkaan yhdessä aikaa kolmisin perheenä, vaan ap ja lapsi elävät omaa elämäänsä ja mies omaansa, jossa lapsi saisi häiritä arkirutiineja mahdollisimman vähän.
Siitä olen samaa mieltä, että AP:n kannattaisi harkita lapsen hoitoon laittamista ja töihin palaamista. Kyllähän sopivasta hoitoiästä aina jeesteklaan, mutta kyllä monet muutkin ovat joutuneet laittamaan lapsen 1-vuotiaana hoitoon. Veljeni lapsi aloitti hoidon alle 1-vuotiaana ja on viihtynyt siellä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutun kuuloinen taapero!
Korvatulpat + peltorit auttoi itseäni jaksamaan ne raivoitkut ja tahtojen taistot reilu 1v kanssa! Kun välillä saa kovan äänen hetkeksi pois, on helpompi olla lapsen lähellä, katsoa silmiin, laskeutua lapsen tasolle ja puhua rauhallisella äänellä. Tällöin myös raivokohtaus meni nopeammin ohi ja pääsimme puistoon/syömään tai mitä milloinkin.
Nyt melkein 2v ja todella paljon helpompaa kun osaa jo vähän sanoin ja elein ilmasta itseään!
Tsemppiä kovasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Kai lapsi nyt on äärettömän turhautunut, kun et vie edes leikkipuistoon! Ei mikään ihme.
Kai luit, että yritän viedä häntä leikkipuistoon joka päivä monta kertaa tavoitteenani saada hänet sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta kun ei onnistu se lähteminen niiden itkuraivareiden vuoksi. Sitähän tämä aloitukseni juuri koskee. Ja koska mieheni tekee pitkiä työpäiviä, niin hän ei ole lähes koskaan kotona auttamassa lähtötilanteissa (tulee kotiin niin myöhään, että on jo iltapuuron aika eikä enää voi lähteä puistoon). Ap
Mä en ymmärrä tätä: te ette pääse puistoon koska lapsi huutaa 10 minuuttia kun laitat itsesi valmiiksi MUTTA vaikka jäätte kotiin niin se huutaa tunteja päivässä.
Eli mitä hiton väliä juuri sillä ulosmenoon liittyvällä kymmenen minuutin huudolla on kun se huutaa kuitenkin? Anna huutaa, jos sillä tavoin kerran pääsette ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämmöiset ongelmalapset kertyvät länsimaalaisille lällyvanhemmille? En osaa kuvitella että joku afrikkalainen tai etelä-amerikkalainen viidakkovauva huutaisi kuin syötävä jos sitä ei päästä kiipeämään palmupuuhun tai sottaamaan savimajaa. Kiinnostaisi tietää millä keinolla primitiivisemmät äidit pitävät lapsensa aisoissa.
Youtubesta vilkaisin tälläistä videota afrikkalaisista savimajassa:
Eihän tuo video paljon mitään lapsista kerro, liittyy enemmän metsästyskulttuuriin. Mutta näkeehän tuostakin videosta sen että kotona on vaarallisia puukkoja ja nuolia - eikä todellakaan ole mitään riskiä että lapset satuttaisivat itsensä, kenellekään ei tule edes mieleen olla lapsista huolissaan. Lapset eivät riehu, eivät itke, eivät juoksentele. Kumma juttu. Onpas tosi mahtavan hyviä lastenkasvattajia nuo afrikkalaiset! Paitsi että eivät ole! Todellakaan ei ole kyse mistään hyvistä "lastenkasvatustekniikoista" vaan kyse on siitä että nuo afrikkalaiset elävät fiksusti eivätkä eristäytyneesti jossain kerrostalokämpässä neljän seinän sisällä mistä ei päästä ulos edes leikkipuistoon. Jos perhe on aina sisällä jumissa niin se ei ole koti vaan hullujenhuone - siellä lapset tulevat hulluiksi ja aikuisetkin masentuvat sekä alkoholisoituvat.
Jos joskus aion tehdä lapsia niin muutan sitä ennen afrikkaan savimajaan. Hermot menee tähän Suomeen.
Tämä on niin totta. Jos lapsi kuvittelee nimensä olevan "älä, ei" siksi, että kotona on kaikki kiellettyä ja mihinkään muualle ei pääse, ihmekös jos vähän harmittaa.
Lapsi ei tarvitse mitään ihmeellisiä virikkeitä. Ei sitä tarvitse viedä kielikylpyyn tai soittaa Mozartia kohtuun. Mutta kyllä se tarvitsee muutakin kuin kerrostalokämpän. Ja erityisesti se tarvitsee ulkoilmaa. Ei tarvitse mennä edes leikkipuistoon, pieninkin metsikkö on lapselle seikkailujen paikka missä sille voi opettaa ties vaikka mitä ja samalla motoriikka kehittyy kuin huomaamatta.
Lapsilla on todella paljon fyysistä energiaa hyvin pienestä saakka ja jos niille ei tarjota mahdollisuuksia käyttää sitä, ne stressaantuvat. Normaali lapsi juoksee(sitä ennen konttaa) ja riehuu, sitten se syö ja nukkuu ja sama taas alusta.
Pelkästään se, ettei ap:n lapsi vielä osaa kävellä kertoo että tämä puoli hoidosta ja kasvatuksesta on lyöty pahasti laimin. Motoriikan kehityksessä on paljon erilaisia herkkyyskausia ja vanhemmat jotka eivät anna lastensa käyttää ruumistaan tekevät niille totisen karhunpalveluksen.
Nyt ap se elämä on muutettava oikeasti lapselle sopivaksi. Miehesi saa luvan elää sen kanssa että huonekalut ovat miten ovat ja sinä saat luvan viedä sen lapsen pihalle kahdesti päivässä vaikka se tarkoittaisi sitä ettet pese hampaitasi ja pissaat puistossa puskaan. Siihenkään ei kuole, minulla on yliaktiivinen rakko jotenkin on tullut sekin testattua.
On ihan normaalia jos 1v4kk ei osaa kävellä. Osa ei osaa. Ei se mistään laiminlyönnistä johdu.
Niinpä. Oishan tuosta jo neuvolassakin sanottu, jos lapsen motorinen kehitys vaikuttaisi epänormaalilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
A) omat toimet voi tehdä, vaikka lapsi huutaisi vieressä. Itse aina otin ihan pienet taaperot vessaan mukaan, niin ei tarvinnut kiirehtiä, vaan sai rauhassa olla.
B) Käännä vaaralliset huonekalut, kuten kirjahyllyt nurin seinää vasten, ettei niillä voi kiipeillä. Keittiön tuolit on tietyllä tapaa pahat tuon ikäisenä, koska niitä työntämällä lapsi pääsee keittiön tasoille ja ruokapöydälle, josta tippuminen on vähän ikävämpää. Vaihe kestää muutaman kuukauden, kunnes lapsi osaa riittävät motoriset taidot, ettei keittiön pöydiltäkään kovin helposti tipahda.
C) Lapsesi vaikuttaa motorisesti levottomalta lapselta, joka tarvitsee runsaasti virikkeitä sisällä. Tee temppuratoja, anna hyppiä sohvalta patjalle, hanki tunneleita, tee tuoleista esteratoja, joita pitää mennä yli ja ali jne.
D) kolhuja ja itkua ei tarvitse pelätä. Ne kuuluvat jokaisen lapsen elämään. Osa lapsista on aina mustelmilla ja ruhjeilla, osalle ei tapahdu juuri koskaan mitään. Osa lapsista itkee paljon ja ovat hyvin vaativia, osa taas päinvastaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kokonainen ketju ihmisiä näyttää hyväksyvän sen, että isä hylkää perheensä ja että vika on äidissä, kun ei enää jaksa? En käsitä.
Koska sollä isän toiminnan spekulointia ei ole merkitystä. Ap toimii heikosti. Kirjoittaa ristiriitaisesti. Ei kerro mitään järkevää kuten päivärytmiä. Kertoo ristiriitaisuuksia. Ei yksinkertaisesti osaa olla lapsen kanssa. Ei ole järkevä ajatus, että aikuinen ei saa yhtä 1v4kk lasta ulos asunnosta ilman apua.
Apua minua alkoi naurattaa jotenkin tuo :D Ehkä teidän muksusta tulee vuorikiipeilijä. Mutta en osaa auttaa. Menee ohi joskus jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrität ihan liikaa ja olet epäjohdonmukainen. Olen itsekin ihmetellyt noita kirkuvia kaikesta kiukuttelevia taaperoita, itsellänikin kuitenkin kolme lasta eikä vastaavasta kokemusta. Mutta siis näiden lasten vanhemmat hyysäävät aivan liikaa lapsiaan. Saatetaan 1v:ltä kysyä haluatko syödä? Ja lapsi vastaa ei? Eli vanhempi oikein petaa taistelun valmiiksi. Lisäksi ovat tosi epäjohdonmukaisia. Välillä huomioidaan jokainen pikku vinkuminen ja välillä annetaan lapsen vaan itkeä vaikkapa joku tunnin automatka.
Käyttäkö missään puistoissa tms lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kokonainen ketju ihmisiä näyttää hyväksyvän sen, että isä hylkää perheensä ja että vika on äidissä, kun ei enää jaksa? En käsitä.
Koska sollä isän toiminnan spekulointia ei ole merkitystä. Ap toimii heikosti. Kirjoittaa ristiriitaisesti. Ei kerro mitään järkevää kuten päivärytmiä. Kertoo ristiriitaisuuksia. Ei yksinkertaisesti osaa olla lapsen kanssa. Ei ole järkevä ajatus, että aikuinen ei saa yhtä 1v4kk lasta ulos asunnosta ilman apua.
Montako kertaa AP:n pitää sanoa tässä ketjussa, että lasta ei ole kahlittu minnekään ja että he kyllä käyvät ulkona lähes päivittäin. :D Huutoa on vain päivässä muutenkin niin paljon, että AP ei jaksa käyttää lasta monta kertaa päivässä ulkona, kun ei jaksa taas sitä huutoa kuunnella. AP on loppu ja ei jaksa siksi toimia joka tilanteessa niinkuin normivoimissa oleva ihminen jaksaisi. Kyllä mullakin olis hermot riekaleina, jos lapsi vetää jotain kahden tunnin huuhtosessioita. Siksi ehdotin noita peltoreita, että sa vähän helpotusta huudosta ja miehelle keskusteluapua, että löytää jonkun ulospääsyn negatiivisista tunteista ja siitä, että pikkulapsiarki ei vastaa toiveita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kokonainen ketju ihmisiä näyttää hyväksyvän sen, että isä hylkää perheensä ja että vika on äidissä, kun ei enää jaksa? En käsitä.
Koska sollä isän toiminnan spekulointia ei ole merkitystä. Ap toimii heikosti. Kirjoittaa ristiriitaisesti. Ei kerro mitään järkevää kuten päivärytmiä. Kertoo ristiriitaisuuksia. Ei yksinkertaisesti osaa olla lapsen kanssa. Ei ole järkevä ajatus, että aikuinen ei saa yhtä 1v4kk lasta ulos asunnosta ilman apua.
Montako kertaa AP:n pitää sanoa tässä ketjussa, että lasta ei ole kahlittu minnekään ja että he kyllä käyvät ulkona lähes päivittäin. :D Huutoa on vain päivässä muutenkin niin paljon, että AP ei jaksa käyttää lasta monta kertaa päivässä ulkona, kun ei jaksa taas sitä huutoa kuunnella. AP on loppu ja ei jaksa siksi toimia joka tilanteessa niinkuin normivoimissa oleva ihminen jaksaisi. Kyllä mullakin olis hermot riekaleina, jos lapsi vetää jotain kahden tunnin huuhtosessioita. Siksi ehdotin noita peltoreita, että sa vähän helpotusta huudosta ja miehelle keskusteluapua, että löytää jonkun ulospääsyn negatiivisista tunteista ja siitä, että pikkulapsiarki ei vastaa toiveita.
Kyllä sitä huutavaa lasta pitää lohduttaa, sillähän on paha olla, hyvänen aika. Ei vain ignoorata vetäytyen peltorien taakse. Tyytyväinen lapsi ei paru koko ajan, ja se on sen vanhemman tehtävä varmistaa, että lapsella on kaikki hyvin. Enkä puhu pilalle lellimisestä vaan siitä, että on rajat, jämäkkyyttä ja rakkautta. Ja vielä kerran rakkautta. Rakkaudettomassa ympäristössä lapsen persoonan kehitys häiriintyy. Ja erittäin tärkeä nyt vahvistaa äidin ja lapsen välistä tunnesidettä, kun lapsi ei saa rakkauden mallia vanhemmiltaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäkö missään puistoissa tms lapsen kanssa?
Oletko ihan idiootti? Ap on monta kertaa tänne kirjoittanut että käy melkein joka päivä leikkipuistossa lapsen kanssa ja pyrkii käymään kaksi kertaa päivässä mutta se kaksi kertaa ei yleensä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kokonainen ketju ihmisiä näyttää hyväksyvän sen, että isä hylkää perheensä ja että vika on äidissä, kun ei enää jaksa? En käsitä.
Koska sollä isän toiminnan spekulointia ei ole merkitystä. Ap toimii heikosti. Kirjoittaa ristiriitaisesti. Ei kerro mitään järkevää kuten päivärytmiä. Kertoo ristiriitaisuuksia. Ei yksinkertaisesti osaa olla lapsen kanssa. Ei ole järkevä ajatus, että aikuinen ei saa yhtä 1v4kk lasta ulos asunnosta ilman apua.
Montako kertaa AP:n pitää sanoa tässä ketjussa, että lasta ei ole kahlittu minnekään ja että he kyllä käyvät ulkona lähes päivittäin. :D Huutoa on vain päivässä muutenkin niin paljon, että AP ei jaksa käyttää lasta monta kertaa päivässä ulkona, kun ei jaksa taas sitä huutoa kuunnella. AP on loppu ja ei jaksa siksi toimia joka tilanteessa niinkuin normivoimissa oleva ihminen jaksaisi. Kyllä mullakin olis hermot riekaleina, jos lapsi vetää jotain kahden tunnin huuhtosessioita. Siksi ehdotin noita peltoreita, että sa vähän helpotusta huudosta ja miehelle keskusteluapua, että löytää jonkun ulospääsyn negatiivisista tunteista ja siitä, että pikkulapsiarki ei vastaa toiveita.
Kyllä sitä huutavaa lasta pitää lohduttaa, sillähän on paha olla, hyvänen aika. Ei vain ignoorata vetäytyen peltorien taakse. Tyytyväinen lapsi ei paru koko ajan, ja se on sen vanhemman tehtävä varmistaa, että lapsella on kaikki hyvin. Enkä puhu pilalle lellimisestä vaan siitä, että on rajat, jämäkkyyttä ja rakkautta. Ja vielä kerran rakkautta. Rakkaudettomassa ympäristössä lapsen persoonan kehitys häiriintyy. Ja erittäin tärkeä nyt vahvistaa äidin ja lapsen välistä tunnesidettä, kun lapsi ei saa rakkauden mallia vanhemmiltaankaan.
AP on yrittänyt tuota lohduttamista, se ei toimi. Lasta on tutkittu yksityisellä,,ei ole havaittu mitään fyysistä vikaa, joka aiheuttaisi itkut. Jos lapsella on hätä niin totta kai pitää puuttua tilanteeseen, mutta jos itkee raivoa, niin minusta tuo äänen vaimentaminen nyt vaan on parempi keino kuin AP:n lopullinen loppuunpalaminen. Se voi antaa voimaa olla jämäkämpi äiti, kun itku eibota niin paljon hermoon. Voihan sitä olla läsnä vaikka ne peltorit päässä, ei sitä itkua kahta tuntia kuuntelemalla hullua hurskaammaksi tule.
Äiti käy valtataistelua lapsensa kanssa kun pitäisi auttaaa lasta tunteissa ja tehdä pienillä asioilla arjesta helpompaa ja molemmille mukavaa. Mutta ei, äiti jumittaa omissa ainoiksi oikeiksi kokemissaan näkemyksissä, eikä ota neuvoja vastaan. Kuten lattiakaivoesimerkki. Surettaa tämä lapsi :(