Lue keskustelun säännöt.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö kokemuksia? Mitä olet sekoillut maniassa?
30.07.2019 |
Minulla on siis kaksisuuntainen mielialahäiriö itselläni ja maniat tooodella vauhdikkaita lääkityksestä huolimatta. Esim 2kk aikana tein velkaa yli 20 000, käytin huumeita ja join joka viikko noin 3pv viikosta. Ajelin öisin kun en jaksanut nukkua. Nukuin yössä noin 3h. Katosin kotoa viikoiksi, vaikka olen perheellinen. Sekoilin miesten kanssa siitä huolimatta, että olen avioliitossa. Menetin melkein myös työpaikkani. Sain vahvimman mahdollisen lääkityksen ja hoitosuhteen, mutta se ei vielä ole auttanut. Oireiluni myös paheni lastensaannin jälkeen.
Kommentit (159)
Tunnen monia biboja, jotka työelämässä eri puolilla ja asemissa, mm. poliisi, ensihoitaja, opettaja, tehdastyöntrkijä, kotiäiti, yliopiston professori.
Voimakkaasti periytyvä mt-sairaus, jota osataan yhä enemmän onneksi hoitaa Suomessa.
Voimakkuusasteita eri tasoisia.
Itsellä pahat masennukset, ahdistuneisuus-ja paniikkioireilu.
Mainiota näin 40-vuotiaana enään hyvin vähän, iän, oppimisen ja lääkityksen vuoksi.
Nuoruusvuosista saisi mielenkiitoisen kirjan. Hirveitä sekoilua alkon, ihmissuhteiden, kaiken liiallisen vapaa-ajan kanssa.
Biboilla ei missään tapauksessa ole helppo elämä. Bibo joutuu opettelemaan omaa luonnetta sairauden takaa koko elämänsä ajan. Masennukset ovat usein todella rankkoja ja maniat kalliita ja kaduttavia.
Tsemppiä kaikille, biboille ja ei biboille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko kaksisuuntaiseen oireena se, että henkilö on kiukkuinen? Tutulla on tämä sairaus ja somepäivityksissä usein valittaa milloin mistä asiasta.
Kyllä. Maaniset ja depressiiviset ajanjaksot seuraa toisiaan. Some ei ole sopiva paikka bipoille.
Olen seurannut läheiseni maniasekoiluja tässä nyt jo hyvin monta vuotta ja haluan teitä kaksisuuntaista sairastavia kannustaa oikeasti syömään ne lääkkeenne, siis IHAN OIKEASTI. Se on vakava mielisairaus, mikä vaatii elinikäistä lääkitystä. Ei se ole mikään vitsi, että huh tulipa tehtyä sitä ja tätä maniapäissään. Oireet aiheuttavat teille kaikenlaisia kokemuksia, mutta läheisille se on YHTÄ HELVETTIÄ. Jos haluatte etteivät kaverit jätä ja perhe jaksaa, niin tehkää oma osanne, eli sitoutukaa siihen hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuohon ole tarjolla terapiaa?
On, mutta ei se pelkällä terapialla tule kuntoon. Lääkehoito auttaa useimpia. Isoin ongelma on se, että hypomaniaan ja maniaan liittyy sellainen epätodellisen kaikkivoipa olo. Silloin moni keskeyttää lääkityksen kun tietää nämäkin asiat parhaiten. Lisäksi hypomaniassa monella on aivan mahtava olo, josta halutaan nauttia eikä käyttää lääkkeitä jarruna. Sitten kun mania etenee, se hyvä olo katoaa ja pikemminkin tulee hyvin ahdistunut ja paha olo. Siinä hypomaniassa vaan ei moni pysty ymmärtämään että niin siinä käy tälläkin kertaa - ei vaikka olisi kymmenen kertaa saman syklin läpielänyt.
Eikö hyvänä hetkenä pitäisi muistuttaa itseään että lääke pitää ottaa kun vauhti kiihtyy? Eihän muitakaan lääkkeitä lopeteta noin vaan kun huvittaa. Tähän pitää opetella että lääkitys jatkuu hyvästä olosta huolimatta.
Olin parisuhteessa 5 vuotta bipon kanssa. Tästä viimeiset 2 vuotta ihan hirveää..
Ei ottanut lääkkeitä eikä suostunut lääkäriin.
Perusti 3 firmaa, jotka eivät edenneet mihinkään, otti hirveän lainan ja hankki kaikenmoista, katoili päiviksi, saattoi olla Berliinissä bisneksiä tekemässä. Meni luottotiedot, ajokortti, oli vuorokaudet ympäri päissään, käytti huumeita, lateli tappouhkauksia, käveli nakuna pitkin Helsinkiä, ajeli taksilla ympäri Suomea, oli varmaan sata naisviritelmää, yritin auttaa ja kun masennus iski, hän makasi 3 viikkoa sohvalla, nukkui, söi, nukkui lisää ja oli surkeana. Kunnes mania taas alkoi.
No eihän sitä vaan jaksanut, oli pakko lopettaa suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on todella lievänä, ei siis edes diagnoosia aiheesta, mutta sellaisia piirteitä. Joskus siivoan asunnon todella puhtaaksi, olen itsevarma ja kaikki sujuu. Kun masennus lopulta seuraa, mitään ei jää jäljelle. Asunto sotkeentuu ja edes ruokaa ei pysty tekemään. Rahankäyttö on joskus hieman holtitonta, mutta tavallaan hallitsen sitä siinä määrin, että on kuitenkin varaa edes jonkinnäköiseen ruokaan. Pettänyt en ole ikinä oireisiin liittyen, tai tehnyt mitään katastrofaalisen holtitonta. Huumeita olen toki käyttänyt, mutta se taitaa olla oire ihan vain perus itselääkinnästä hetkellisen nautinnon hakemiseen. Nyt 4 vuotta olen ollut kuivilla.
M 31
Ostelen 200€ elintarvikeostoksia viidelle hengelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä naapurimaan unelmia Sisiliassa ohjelmasta tuli lievästi samat fibat.
Mä haluaisin tietää mitä bipo ajattelee sen manian ollessa päällä. Siis että eikö missään kohtaa ite pysähdy miettimään, että mitäs ihmettä mun päässä nyt tapahtuu, kun pitää shoppailla holtittomasti, nu$$ia kaiken kans mikä liikkuu, ryypätä ja touhottaa, valvoa yöt ja koheltaa menemään? Tietääkö bipo itse että jaahas, maniavaihe tulossa, vai eikö sitä vaan tajua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä mietin että mitä terveiden ihmisten päässä liikkuu, kun lähtevät mukaan siihen touhuun.
Itse en sairasta kaksisuuntaista, mutta kaverilla oli. Maniassa joi päiväkausia putkeen, oli hauska seuramies, naisia riitti vaikka oli naimisissa. Sit yhdessä depressiovaiheessa haki aseen ja se siitä.
Olisipa pysynyt erossa alkosta niin olisi saanut lääkkeet. Pitäkää huolta itsestänne, ei ole mukava sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin tietää mitä bipo ajattelee sen manian ollessa päällä. Siis että eikö missään kohtaa ite pysähdy miettimään, että mitäs ihmettä mun päässä nyt tapahtuu, kun pitää shoppailla holtittomasti, nu$$ia kaiken kans mikä liikkuu, ryypätä ja touhottaa, valvoa yöt ja koheltaa menemään? Tietääkö bipo itse että jaahas, maniavaihe tulossa, vai eikö sitä vaan tajua?
Jotkut tajuaa ja hakee lisälääkitystä. Joillekin se on niin mahtava fiilis, ettei halua ottaa lääkkeitä vaan antaa mennä.
Vierailija kirjoitti:
Shoppaillut, harrastanut seksiä vieraiden miesten kanssa (olen myös naimisissa) ja juossut, juossut ja juossut. En tiedä miksi, mutta maniassa pystyy juoksemaan kymmeniä kilometrejä. Maratonille en ole vielä lähtenyt.
Kuinkahan moni himojuoksija peittelee jotain mt ongelmaa? Ei kai tuo pahimmasta päästä pakkomielteitä ole mutta kun ei itsellä ole tuota niin sitä miettii. Ainakin monet kroppansa pilanneet kohtuuttomalla rasituksella. Hulluuttahan tuokin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtuuko se vaihtuminen maniasta masennukseen tai toisinpäin yleensä vaivihkaa vai äkillisesti?
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin tietää mitä bipo ajattelee sen manian ollessa päällä. Siis että eikö missään kohtaa ite pysähdy miettimään, että mitäs ihmettä mun päässä nyt tapahtuu, kun pitää shoppailla holtittomasti, nu$$ia kaiken kans mikä liikkuu, ryypätä ja touhottaa, valvoa yöt ja koheltaa menemään? Tietääkö bipo itse että jaahas, maniavaihe tulossa, vai eikö sitä vaan tajua?
Osa ei tiedä, osa oppii tietämään ja siitä huolimatta jopa vain nauttii. Kolmas osa oppii sitten jarruttamaan lääkkeillä ja ehkä jollain nukkumisella. Yleinen alkuoire tietääkseni unien poisjäänti.
Itse olen kärsinyt paljon unettomuudesta mutta tuo touhuaminen kuulostaa etäiseltä. Ikävää että menee aina niin överiksi sinänsä hyvätkin aikeet (usein pyrkimys vaurastua nopeasti/helposti).
Elämme aika kamalaa aikaa kulttuurisesti tälläisille ihmisille..sitäkin voi miettiä mikä ruokkii mitäkin, siis tuottaa tätä vuoristoratakäytöstä jota on myös epävakaus ja muut narsismin kirjon häiriöt. Halutaan usein huomiota, hyväksyntää ja erottautumista. Mikä unelma hyväksikäyttäjille.
Vierailija kirjoitti:
Itse en sairasta kaksisuuntaista, mutta kaverilla oli. Maniassa joi päiväkausia putkeen, oli hauska seuramies, naisia riitti vaikka oli naimisissa. Sit yhdessä depressiovaiheessa haki aseen ja se siitä.
Olisipa pysynyt erossa alkosta niin olisi saanut lääkkeet. Pitäkää huolta itsestänne, ei ole mukava sairaus.
No mites urheiluselostaja lähti? Mulle ehkä aukesi vasta nyt hänen kärsimyksensä. Iän myötähän moni mt sairaus saattaa lievittyä, joskus jopa ratketa. Bipo 1 ei taida olla näitä ja siksi lääkitystä teroitetaan niin kovasti. Seuraukset voivat tulla hyvinkin kalliiksi.
Minulla on se lievempi muoto. Hypomaniassa olen tosi innostunut asioista, mutten oikein saa mitään valmiiksi. Lisäksi silloin on tosi vaikea nukkua. Minulla on ollut pitkään sopivat lääkkeet. Myös iltalääke, joka auttaa nukahtamaan. En juo ja polta koskaan. Olen ollut naimisissa jo kymmenen vuotta ja elämme ihan tavallista arkea mieheni kanssa. Käyn töissä ja olen tosi rauhallinen nainen. Kukaan ei tietäisi sairaudestani, jollen itse olisi kertonut. Paitsi tietysti aviomieheni, joka näkee myös ne huonot hetket masennuksen kanssa. Kaksisuuntainen voi elää ihan tavallistakin elämää, mutta se edellyttää säännöllistä lääkitystä ja sitä että ei ryyppää. Toki kunnon manissa saattaa olla niin innoissaan, että henkilö lopettaa lääkkeiden käytön. Monilla diagnoosi menee myös pieleen ja he saavat ADHD diagnoosin. N 39
Epävakaa? Mulla on myös syntynyt velkoja joita olen maksanut myöhemmin pois sekä on melkein tullut häätö. Myös kouluihin on haettu ja työpaikoista lähdetty tuosta noin vain.
Nuorena oli älyttömästi varsinkin humalassa seksijuttuja joita kadun ja jotka tapahtuivat aivan kenen tahansa kanssa. On kamalaa kun näitä oli silloin kun join paljon pitempiä putkia tms. biletin. Nainen jos on epävakaa ja maistissa niin kyllä sille ottajia löytyy...joitain jutuista halusin itse ja jotkin niistä traumatisoivat.
Nykyään kun olen selvä ja kohta perheenäiti ällöttää nämä ihan käsittämättömän paljon!!! En tiedä pääsenkö ikinä siitä häpeästä ja "ansaitsenko" parisuhdetta tai perhettä. Siis vaikka järjellä ajatellen olen ollut sairas ja olisin tarvinnut hoitoa tiettyinä aikoina vaikka jossain osastolla.
Näin pitkään juomatta olleena ei enää edes kiinnosta muu kuin olla puolison ja perheen kanssa sekä viettää rauhallista elämää. Olen varmaan myös sen verran vanhakin jo ettei biletykset kiinnosta, muuttumassa konservatiiviseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin tietää mitä bipo ajattelee sen manian ollessa päällä. Siis että eikö missään kohtaa ite pysähdy miettimään, että mitäs ihmettä mun päässä nyt tapahtuu, kun pitää shoppailla holtittomasti, nu$$ia kaiken kans mikä liikkuu, ryypätä ja touhottaa, valvoa yöt ja koheltaa menemään? Tietääkö bipo itse että jaahas, maniavaihe tulossa, vai eikö sitä vaan tajua?
Osa ei tiedä, osa oppii tietämään ja siitä huolimatta jopa vain nauttii. Kolmas osa oppii sitten jarruttamaan lääkkeillä ja ehkä jollain nukkumisella. Yleinen alkuoire tietääkseni unien poisjäänti.
Itse olen kärsinyt paljon unettomuudesta mutta tuo touhuaminen kuulostaa etäiseltä. Ikävää että menee aina niin överiksi sinänsä hyvätkin aikeet (usein pyrkimys vaurastua nopeasti/helposti).
Elämme aika kamalaa aikaa kulttuurisesti tälläisille ihmisille..sitäkin voi
Juuri tänään mietin tositeeveetä ja iltapäivälehtiä. Heille bipot yms. epävakaat ovat rahasampo. Helpot klikit tai katsojaluvut saa jollain sekopäätouhulla joka voi julkisuuden takia tuhota kohteiden uria. Lukijana tai katsojana herää kysymys onko tämä ihminen ihan tasapainossa.
Usein salamarakastumiset tms. voivat johtua ihan sairausjaksosta ja episodi se on ensimmäinenkin episodi ennen normaalin ihmisen elämässä. Aina ne eivät sairaalloisia juttuja ole, mutta silloin jutunteko voi kyllä odottaa vaikka vuosia kun aika on yleensä hyvä indikaattori sille mikä on todellista ja mikä sairauden tuomaa harhaa.
Ei minusta ole tervettä, että on niin myrkyllisiä ajatuksia läheisistä.