Lue keskustelun säännöt.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö kokemuksia? Mitä olet sekoillut maniassa?
30.07.2019 |
Minulla on siis kaksisuuntainen mielialahäiriö itselläni ja maniat tooodella vauhdikkaita lääkityksestä huolimatta. Esim 2kk aikana tein velkaa yli 20 000, käytin huumeita ja join joka viikko noin 3pv viikosta. Ajelin öisin kun en jaksanut nukkua. Nukuin yössä noin 3h. Katosin kotoa viikoiksi, vaikka olen perheellinen. Sekoilin miesten kanssa siitä huolimatta, että olen avioliitossa. Menetin melkein myös työpaikkani. Sain vahvimman mahdollisen lääkityksen ja hoitosuhteen, mutta se ei vielä ole auttanut. Oireiluni myös paheni lastensaannin jälkeen.
Kommentit (159)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut manioita ja hypomaniakin lievää, lähinnä uupumiskierrettä.
Eläkkeellä olen silti, luojan kiitos. Ei toistuvat burn outitkaan herkkua ole.
Sairaus ei ole identiteettini eikä viihdettä. Se on vain sairaus, jonka hoidossa tulee pyrkiä oireettomuuteen. Olen ollut oireeton 12 vuotta. Talous kunnossa, ihmissuhteet kunnossa, ei rikosrekisteriä.
Ei raportoitavaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku alapeukuttaja ei taida tietää mikä on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Jaa. Ketjun oireet suoraan oppikirjasta ja näin ei suinkaan aina ole.
Itsellä kaksisuuntainen on uinuva reissutoveri.
Vaihdevuosissa reissutoveri heräsi jatkuvana ahdistuksena ja erakoitumisen haluna. En yksinkertaisesti pysty enää olemaan kuin kotona.
Töissä saattaisin tehdä tai sanoa mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä 2-tyypin kaksisuuntainen, eli hypomanioita. Teen hirvittävästi ylitöitä, en nuku, pumpun salliessa käyn juoksemassa. Piriä vedän paljon, muuten en käytä päihteitä.
Onneksi touhuni ovat ensisijaisesti pääni sisällä, toivottavasti ulkopuoliset eivät huomaa olotilan vaihtumista. Onneksi näitä tulee enää harvoin, lääkitys pääasiassa jiirissä. Koska en ole onnistunut vielä pilaamaan töitäni, perhe-elämääni tai mitään muutakaan, taidan olla aika etuoikeutetu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosto.
Onko jolllain kokemuksia depressiovaiheen pahimmista oloista?
Vierailija kirjoitti:
Nosto.
Onko jolllain kokemuksia depressiovaiheen pahimmista oloista?
Itsellä kaksisuuntainen,mutta en käytä enää alkoholia.
Depisvaiheet kestäneet pahimmillaan pari kuukautta. Silloin olen katkaissut välejä ihmisiin ja käynyt pohjamudissa.
Ikä on tasoittanut oireita ja se ettei käytä tippaakaan alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosto.
Onko jolllain kokemuksia depressiovaiheen pahimmista oloista?
Itsellä kaksisuuntainen,mutta en käytä enää alkoholia.
Depisvaiheet kestäneet pahimmillaan pari kuukautta. Silloin olen katkaissut välejä ihmisiin ja käynyt pohjamudissa.
Ikä on tasoittanut oireita ja se ettei käytä tippaakaan alkoholia.
Onko lääkitys, mitä? Käytkö töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydän todella nöyrästi anteeksi, kun kerron. Ja myös ymmärrän, miten raskas tämä sairaus on sekä itselle että läheisille.
Mutta aloin hihitellä teidän kertomuksille ja teitte mulle hyvän mielen. Mulla on vähän huono itsetunto. Ei ole bipoa. On "vain" adhd.
Tunnen itseni nyt todella onnekkaaksi. Omat mokailut tuntuvat nyt pieniltä.
Hyvää kevättä teille. Toivottavasti se menee hyvin. Itse olen väjän kierroksilla, kun rakastan kevättä. Ja valo jotenkin villitsee.
Vierailija kirjoitti:
Pyydän todella nöyrästi anteeksi, kun kerron. Ja myös ymmärrän, miten raskas tämä sairaus on sekä itselle että läheisille.
Mutta aloin hihitellä teidän kertomuksille ja teitte mulle hyvän mielen. Mulla on vähän huono itsetunto. Ei ole bipoa. On "vain" adhd.
Tunnen itseni nyt todella onnekkaaksi. Omat mokailut tuntuvat nyt pieniltä.
Hyvää kevättä teille. Toivottavasti se menee hyvin. Itse olen väjän kierroksilla, kun rakastan kevättä. Ja valo jotenkin villitsee.
Jatkan.
Kaduttaa nyt tuo kommenttini.
Luin muutaman hassun tarinan kun joku on pikku telalla maalannut ison seinän ja muita komnelluksia.
Vastaan tuli myös todella surullisia tarinoita. Anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20% bipoista kuolee oman käden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosto.
Onko jolllain kokemuksia depressiovaiheen pahimmista oloista?
Itsellä kaksisuuntainen,mutta en käytä enää alkoholia.
Depisvaiheet kestäneet pahimmillaan pari kuukautta. Silloin olen katkaissut välejä ihmisiin ja käynyt pohjamudissa.
Ikä on tasoittanut oireita ja se ettei käytä tippaakaan alkoholia.
Miksi katkoit välit?
Ihan todella karu sairaus. Miten ihmeessä kukaan - siis kukaan - jaksaa parisuhdetta tällaisen kanssa. Luottoa ei ole eikä tule, koska kyseessä on parantumaton sairaus; sekoilu alkaa taas ennemmin tai myöhemmin. Riittääkö rakkaus, ja onko sen edes tarkoitus riittää tuollaisessa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan todella karu sairaus. Miten ihmeessä kukaan - siis kukaan - jaksaa parisuhdetta tällaisen kanssa. Luottoa ei ole eikä tule, koska kyseessä on parantumaton sairaus; sekoilu alkaa taas ennemmin tai myöhemmin. Riittääkö rakkaus, ja onko sen edes tarkoitus riittää tuollaisessa.
En jaksanutkaan, neljä vuotta sitä kesti. Meinasin itsekkin sairastua. Ja se, että olin hänen mielestä vielä syyllinen kaikkeen mitä hän itse mokaili, ei ottanut vastuuta omasta elämästään eikä virheistään, välillä meni sata lasissa kaksikin viikko yhteen putkeen ja sitten seuraavat kaksi viikkoa peiton alla itsemurhanpartaalla. Rahaa paloi koko ajan, oli pikavippejä ottanut sieltä täältä, alkoholi-ongelma, vieraat naiset, empatian puute, arvosteli kaikkia ihmisiä paitsi niitä joilla oli korkeakoulututkinto, suututtanut kaikki läheiset. Yritin alkuun kyllä ymmärtää ja tukea, mutta se oli aivan loputun suo.
Nuorena varastin rahaa, jopa pankkikortin jota yöllä pyöräilin käyttelemässä pankkiautomaatilla (tästä ihan hirveät omantunnontuskat, en sentään ole millään lailla antisosiaalinen tm pers.häiriöinen kaiken muun diagnoosin lisäksi). Omat rahat tuhlasin "leluihin" eli ihan kaikkeen mitä mieli teki, join pitkiä putkia ja kun rahat loppui, otin pikavippejä joiden vuoksi olen vielä vuosienkin jälkeen veloissa. Saatoin tuosta vain lentää vaikka Lontooseen taskussa pari kymppiä käyttörahaa. Edelleen raha tuntuu olevan se isoin ongelma, ja oireiden alkaessa siihen pyrin ensimmäisenä kiinnittämään huomiota, olen tähän ikään mennessä kypsynyt kai jollain lailla elämään nuppivian kanssa.
Muuta holtitonta käytöstä on ventovieraisiin luottaminen ja heidän matkaansa lähteminen. On käynyt huonosti, mutta aivan liian harvoin siihen nähden miten riskialttiisti olen käyttäytynyt. Minulta on ryöstetty koti ja minua on seksuaalisesti pahoinpidelty, minut on huumattu ja r*isk attu, viimeisimpänä yksi kundi veteli naruista koko maniajakson ja sitten lemppasi ilokseen, minkä jälkeen yritin masennuskautena omaa henkeäni. Sen tuloksena pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan osastohoitoon ja sain vahvistuksen diagnoosiin, ja ison kasan kokeiltavia lääkkeitä jotka ei tunnu tekevän yhtään mitään. Lithium vie munuaiset ja masennuslääke hiukset päästä. Onneksi ahdistuslääke olemassa niin kumpikaan ei haittaa.
Ihana, ihana sairaus - chef's kiss
Tosi mielenkiintoista luettavaa terveen näkökulmasta. Itseäkin kiinnostaa kovasti miten oikeat kunnon parisuhteet voi mitenkään onnistua bipon kanssa?
Olisi kiva kuulla lisää kokemuksia
M27 bipo