Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poistettu kilpirauhanen. Moni kuvittelee, että kun vaan syö tyroksiinia, kaikki on ok. No, varmaan joillain onkin, mutta kaikilla ei ole. 

 

Multa on poistettu kilpirauhanen syövän takia 30v sitten ja sain radiojodi hoidon jolla tuhottiin kaikki loputkin kilpirauhaskudos. Syön sen takia Thyroxinia ja kaikki on ok. Heräsi mielenkiinto, että millä tavalla sulla ei ole kaikki ok?

 

Tähän täytyy minunkin tarttua. Tosin kilpirauhastani ei ole poistettu, mutta se toimii niin matalalla teholla että jos olen ilman lääkitystä  menen todella kurjaan kuntoon.

Tämä on ollut minulla jo yli 30 vuotta, ja  kun pidän huolen lääkkeestä ja käyn kontrollissa kerran vuodessa en edes muista koko vaivaa.

Sanotaan että lihoo valtavasti eikä laihdu millään.  Minä en lihonut  kiloakaan, muuta ongelmaa kyllä oli mikä korjaantui lääkkeellä.  Olen päin vastoin erittäin hoikka, samoin siskoni jolla sama vaiva ja sä jolla myös.

Joku joskus epäilee ettei minulla tätä ole koska pärjään näin hyvin ja olen hyvin hoikka.  Syön normaalisti mutten tietenkän mässää.  Mitään järkeä siinäkään ei olisi.

Nyt sitten tyttärelläni todettiin myös tämä,  herkkyys tähän ilmeisesti periytyy.  Hänkin voi hyvin eikä ole  koskaan ollut lihava tai ylipainoinen.

Diabetestä ihmiset jotenkin vähättelee. Elintapasairaus.

Liikkumaan- ja terveellisen ruoka- sillä sen elintavoista johtuvan diabeteksen muodon saa aisoihin.

Vaatii hieman viitseliäisyyttä.

Kivuliaat kuukautiset. Mitään muuta diagnoosia ei ole ongelmaan löytynyt.

Ihmiset kommentoi tyyliin, on mullekin joskus kipuja ja joudun ihan Buranaa ottamaan.

En ole pysynyt laskuissa, kuinka monta kertaa olen oksentanut kipukrampeissa. Näiden jälkeen suolisto voi olla pitkään sekaisin. Sairaalaan olen joutunut kahdesti. Kerran olen menettänyt tajunnan. Reissut oli aina jännityksen paikka, minkälainen kuukausi on sillä kertaa.

Pillerit on pelastaneet paljon, vaikka paino on vähän noussut. Mutta kipukohtaukset ovat täysin loppuneet.

Vilja-allergia.   

Ei, kaura ei käy. Ihan oikeasti se ei ole ok. Samoin  speltti, joka on vehnää. Eikä manna.  Ja ei, gluteeniton tai vegaaninen ei ole automaattisesti viljaton

Autismi. (Tosin se ei ole sairaus vaan poikkeava keskushermoston rakenne/toiminta.)

N67

Vierailija kirjoitti:

Refluksitauti!

 

"On minullakin närästystä toisinaan".

 

"On Rennietä mukana jos tarvitset ".

 

Ymmärrän kyllä, että tarkoitetaan hyvää. Mutta kun tuntuu, että ruokatorvi repeää, hapot tuntuu nielussa ja nenässä asti ja tietää, että kurkku on kipeä tämän jälkeen viikon, ei pari Rennietä auta mitään.

Välillä parempi ja ei huomaa mitään, välillä ei auta mikään.

 

Niin tuttua Kun hampaiden pesu saa oksentamaan. Kun joudut syömisen jälkeen istumaan paikallasi puoli tuntia, että ruoka pysyy alhaalla. Kun syödessä osa ruoasta puklahtaa takaisin suuhun. Ja tämä kaikki, vaikka noudatat ruokavaliota ja lääkitys on kunnossa. Silloin ei Rennie kommentit paljon naurata.

Kompleksi, jo varhaislapsuudessa alkunsa saanut teaumareaktio (CPTSD). Kyllästyttää, kun ihmiset luulevat että reagoin pelolla, jopa puolustautumalla ihan omasta tahdostani ja tietoisesti, vaikka kyseessä on hyvin pitkälle automaattinen reagointi, josta olen vuosia opetellut ammattiavun turvin pois. Välillä ajaudun dissosiatiiviseen, jopa taantuneeseen tilaan. Vihaan tätä, ja sitä, että luulen päässeeni reagoinnista eroon, kunnes pitkänkin tauon jälkeen jokin tilanne laukaisee reagoinnin taas. Häpeän tätä, vaikken sitä ole itse aiheuttanut.

OCD. En edes jaksa selittää. Googlatkaa.

Paniikkihäiriö. Ilmenee tosin vaan tietyssä tilanteessa. Muuten ei vaikuta elämääni mitenkään.

Monilla on käsitys, että paniikkikohtaus on sama kuin puhekielen "mennä paniikkiin"! Myönnän, että käytän tätä sanontaa joskus itsekin väärin...

Mutta paniikkikohtaukseni ei siis ilmene minään hätääntymisenä, kaaoksena, kiireessä sekoamisena, sähläämisenä ja ahdistumisena. Pahimmillaan ennen lääkitystä se tuli aivan yllättäen ja ilmeni vain raajojen puutumisena, epätodellisena olona ja tunteena, ettei saa henkeä. Näkö sumeni. Tuntui kun olisin pyörtymässä.

Monet luulevat ja sanovat, että pitäisi vaan rauhoittua ja ottaa rennosti, "älä stressaa"

Yleensä refluksitautini otetaan vakavasti vasta, kun paljastan joutuneeni luopumaan suklaasta, kahvista ja ranskalaisista. Oli pakko, että jatkuva oksentelu loppui. Sitten alkaa kauhistelu 😀

Mulla on AC DC

Skitsofrenia. Yleensä saa kuulla, että on "manioita" mutta ei skitsofreniaan liity semmosia. Toinen yleinen harhaluulo on, että skitsofreenikot olisivat vaarallisia ja ennalta-arvaamattomia, todellisuudessa 90% skitsofreenikoista on arkoja ja ujoja. 

Vierailija kirjoitti:

Kilpirauhasen liikatoiminta, rinnastetaan vajaatoimintaan vaikka liikatoiminta rajumpi ja hoitamattomana voi kuolla. Sairauden ollessa vielä hallitsematon en mm. Pysty nukkumaan juuri lainkaan, ripuloin kaikki ruuat eli vessa oltava 20 sekunnin päässä, meinaan vähän väliä pyörtyä, sydän hakkaa rinnasta ulos, henkeä ahdistaa niin että luulee saavansa jonkun kohtauksen ynnä muita pahoja oireita. Valitettavasti toistuvien liikatoimintajaksojen vuoksi mulle on jäänyt sydänongelmia, hengenahdistusta, tolkuton väsymys, pissalla ramppaaminen ja ärtynyt suolisto vaikka välillä oonkin ns. terve.

Myös hoitamattomaan vajaatoimintaan voi kuolla. Ei liikatoiminta ole rajumpi, vain erilainen ja harvinaisempi.

Ei vielä mitään,  mutta olenkin vasta 75 (nainen).

Bakerin kysta ja yritän päästä eläkkeelle eikä mikään auta. Olen 26 vuotias enkä pysty edes kävelemään.

Bartholiniitti ja olen nyt pitkällä saikulla. Onneksi käyn yksityisellä

Pääsin eläkkeelle ja syynä oli onneksi jatkuva clavus, heloma durum.

Olen kyllä joskus sairastanut myös Tippurin ja Kondylooman kroonisesti?

t: nainen idästä

Vierailija kirjoitti:

Diabetestä ihmiset jotenkin vähättelee. Elintapasairaus.

 

Liikkumaan- ja terveellisen ruoka- sillä sen elintavoista johtuvan diabeteksen muodon saa aisoihin.

Vaatii hieman viitseliäisyyttä.

Aina te kakkostyyppiläiset valehtelette. Kyllä se ihan elintavoista johtuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD

Diagnoosin omavaana henkilönä voisin sanoa kaikille teille joilla on ADHD ja myös heille joilla on mielipide asiasta, että löysyydellä ja epäonnistumisella elämässä ei ole mitään tekemistä ADHD:n kanssa.

Lopettakaa sen käyttäminen savuverhona omille epäonnistumisillenne ja tai lastenne epäonnistumiselle elämässä.

Se jaksamisen määrä minkä ADHD antaa ihmiselle on käsittämätön. Omalla kohdallani ADHD ei ole ollut mitään muuta kuin suunnaton voimavara.

Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että ADHD on automaatio epäonnistumiseen. (" Lapsellani on ADHD = nyt hänestä tulee säälittävä sosiaalipummi ") Tämä höpöpuhe ei voisi olla kauempana totuudesta. Olen kyllästynyt siihen oletukseen että tämä johtaisi automaattisesti elämän epäonnistumiseen.

Eniten kuitenkin kismittää se, kun joku toinen ihmin

Se, että sinä et ole VIELÄ joutunut kärsimään ADHD:sta, ei tarkoita, etteikö jossain vaiheessa elämääsi voisi niin käydä. 

Itselläni se oli myös pitkään pikemmin supervoima ja omat arvot ovat pitäneet itseni poissa sekoiluista. Keskittymiskyky kuitenkin katosi yllättäen eikä ole tullut takaisin. Myös sukulaiseni on supervoima-ADHD, iäkäs sellainen. Näyttäisi, että hän pääsee hautaan asti sellaisena. Riippuu kuitenkin paljon siitä, millaisissa elinoloissa saa elää ja mitä liitännäisiä ADHD:n mukana on tullut, onko se supervoima vai superriesa. 

Riippuu varmaan myös siitä, millaisia asioita haluaa elämässään tehdä. Käytännön tekeminen, vaikka käsillä tehtävä työ, yleensä onnistuu. Sen sijaan aivotyö ei oikein, koska ajatus ei pysy siinä, missä haluaisit, vaan lähtee huomaamatta seilaamaan ties mihin muualle.

Minä ainakin olen juuri tuollainen epäonnistuja ja "säälittävä sosiaalipummi". Eikä syynä ole laiskuus, päinvastoin minä teen koko ajan ja olen erittäin jääräpäinen, kun saan jotakin päähäni. Se ei kuitenkaan riitä, kun ajatus ei kertakaikkiaan pysy siellä, missä pitäisi.

Erittäin paha ruoka-aineallergia kalalle, joka voi johtaa anafylaktiseen reaktioon ja kuolemaan. Saan reaktion jo kalan hajusta (tosin lievemmän), jolloin hengitystieni haavautuu ja ihoon tulee turvotusta ja rakkuloita, silmät alkaa vuotaa. Eli ei, en voi tulla juhliin, jossa on lohikeittoa, vaikka mulle ois oma ruoka. Ja ei, en voi vain erotella lohipaloja pois ruuasta. En voi edes syödä tuorepastaa, koska samassa tilassa on usein käsitelty kalaa ja äyriäisiä eli löytyy "saattaa sisältää" merkintä. En voi koskettaakaan kalaa, koska ihoni menee siitä rikki.

Tätä pidetään useimmiten turhana nirsoiluna ja ihmisten loukkaamisena, kun "voidaanhan me pitää ikkunaa auki keittiössä". Lapsena mulle syötettiin sukulaisten toimesta salaa kalaa ja jouduin sairaalaan. Sain niin pahan trauman, että pelkään edelleen syödä ulkona etenkin, jos on pienikin riski välinpitämättömyydestä. On allergioita, jotka on lieviä ja siedätettävissä. Ja sitten on näitä, jotka aiheuttaa todellisen vaaran. Välillä mietin, että ruokailu on mulle kuin jatkuvaa arsenikin välttelyä. On yllättävää, miten iso merkitys syömisellä on suomalaisessa kulttuurissa ja syömättömyys loukkaa verisesti, vaikka syyn pitäisi olla täysin ymmärrettävä.