Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 tyypin diabetes. Siihen liittyy niin paljon tietämättömyyttä ettei jaksa edes aloittaa.. Huolestuttavinta oli kuitenkin se, että päivystyksessä eräs lääkäri kysyi, että käytänkö diabetekseen mitään lääkitystä. Miten voi olla, ettei edes lääkäri tiedä, että ykköstyypin diabeetikko kuolee ilman insuliinia.

Miten voi olla, ettet ymmärtänyt, että lääkäri kysyi, mitä lääkkeitä käytät. Hän kyllä tietää, että sinulla on insuliini, mutta hän kysyi lääkityksiäsi. Niin lääkärit tekevät. Ainahan ne kysyy, onko sinulla jotain lääkkeitä. 

On yleinen harhaluulo, että lääkäri on kiinnostunut mitä potilas syö tai ei syö. Tai mitä oireita hänellä on tai ei ole. 

Normaalisti lääkäri päättää ne asiat ihmisen puolesta. Enkä nyt puhu yksittäisestä Kela- tms. lääkäristä vaan esh:n ja pth:n lääkäreistä erikoisalasta välittämättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bipolaarihäiriö. Moni kuvittelee, että maniassa ollaan täysin holtittomia ja petetään ja tuhlataan kaikki rahat. Todellisuudessa yöuneni menevät ja touhuan kotona enemmän kuin yleensä, eikä minulla ole ollut kuin kaksi tällaista viikon maniaa kymmenen vuoden aikana. Masennuskin on vähäoireinen, kiitos hyvän lääkityksen.

 

Tuo kuulostaa kyllä normaalin elämän medikalisoinnilta. Kaikilla on joskus virkeämpiä kausia ja unettomuutta.

Unettomuus kyllä hidastaa tavallista ihmistä jollakin tasolla. Osa elintoiminnoista kyllä kiihtyy, mutta osa hidastuu. 

Unettomuus sairautena ei ole sitä ettet nyt vain saa unta, mutta jaksat puuhailla, tehdä töitä jne. Et jaksa kun valvot tarpeeksi pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Olen sairastanut muutaman kerran psykoosia. Sitä en kerro ihmisille ellen tunne heitä hyvin ja luota heihin. Usein nimittäin kuulee, että psykoosissa ihminen on todella vaarallinen ja tekee ties mitä kaikkea sairasta. Esimerkiksi kouluammuskelun tekijät olisivat automaattisesti aina psykoosissa. Eli jos olet psykoosissa, niin olet vaarallinen ja mielisairas hullu, joka milloin tahansa saattaa ammuskelemaan ja puukottamaan muita. Ei todellakaan pidä paikkaansa, vaikka osa psykoosissa olevat ihmiset saattavat sellaisia asioita tehdä mutta eivät todellakaan kaikki. Itse ainakin ollut niin heikossa kunnossa psykoosissa olessaan, että hädin tuskin selvisin pelkistä arkirutiineista kuten syömisestä, peseytymisestä ja lääkkeiden otosta. Eli mitään ammuskeluja tai muita sellaisia en todellakaan en olisi pystynyt tekemään vaikka olisin halunnut enkä edes halunnut. Päinvastoin olen aina vihannut väkivaltaa.

Monet myös luulevat, että kun olet kerran kokenut psykoosin, se ei vaikuta mihinkään ja saat ihan normaalin kohtelun ja hoidon. Kuin olisit vain kompastunut koirasi flexiin. 

Depersonalisaatiohäiriö. Diagnosoitiin ahdistuneisuudeksi, sitäkin varmasti on, mutta pääpiirteittäin oireita ei tunnu ymmärtävän kukaan. Sin vuosia skitsofrenialääkitystä tämän vuoksi, mikä vaikutti osittain mm muistiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ahmimishäiriö ilman oksentamista, B.E.D. En voi lopettaa syömistä sen enempää kuin alkoholisti juomista mutta  alkoholistin ei tarvitse ostaa olutta,ruoka taas on pakollista etenkin kun on lapsia. 

Moni luulee että ahmin herkkuja mutta pelkkä leipäkin kelpaa. 

Anoreksia ymmärrettäisiin,tätä taas eivät tajua edes lääkärit.

Bulimia on samaa sarjaa. Porukkaa luulee ettet syö, haluat laihduttaa ja oksentelet perunamuusia, koska sun pelkoruoka on peruna. Ja että kaikki korjaantuu, kun treenaat tunnetaitoja, opettelet että kaikki ruoka on slalittua ja alat syödä joka aterialla jotakin a la ruokakolmio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

"Ahmimishäiriö ilman oksentamista, B.E.D. En voi lopettaa syömistä sen enempää kuin alkoholisti juomista mutta  alkoholistin ei tarvitse ostaa olutta,ruoka taas on pakollista etenkin kun on lapsia. 

Moni luulee että ahmin herkkuja mutta pelkkä leipäkin kelpaa. 

Anoreksia ymmärrettäisiin,tätä taas eivät tajua edes lääkärit."

Jep, itselläni on ollut epätyypillinen syömishäiriö. Sitä tunnetta ei voi kuvitella, kun koko kroppa huutaa ruokaa ja tuntuu että sekoaa.

Sama vaikutus on muuten joillain lääkkeillä. Jotkut vievät ruokahalun, jotkut voimistavat sen hirviömäiseksi. Sehän vaan todistaa, että ahmimistarpeen takana on ihan todellinen fyysinen tai aivokemian ilmiö.

 

Viimeinen virke 100%. Erityisesti siinä mielessä, että ahmimista halutaan kaikesta huolimatta hoitaa lääkkeillä, jotka voivat pahentaa koko ongelman vielä isommmaksi. 

Ruokahalusta olen hieman eri mieltä. Ellen ymmärrä väärin.

Poistettu kilpirauhanen. Moni kuvittelee, että kun vaan syö tyroksiinia, kaikki on ok. No, varmaan joillain onkin, mutta kaikilla ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Masennuksesta ihmiset ovat ajatelleet että se on jotenkin passiivista olemista ihan terapiaa myöten. Ainakin minulla se vaati jatkuvaa aktiivisuutta. Pahimmassa vaiheessa sitä että ihan ylitietoisesti pidin itseni hengissä, en hypännyt ikkunasta, en mennyt junan alle, söin edes jotain, puhumattakaan siitä että sain itseni suihkuun tai kauppaan tai vein roskat! Ja terapiassa ihan hemmetin rankkaa työtä traumojen käsittelyssä, se vaati paljon enemmän työtä kuin korkeakouluopintoni (kestivät sattumalta saman ajan, viisi vuotta). Nyt jo vuosia ilman masennusta, enkä usko että kukaan tuttu tajuaa kuinka paljon olen nähnyt vaivaa vain ollakseni hengissä vielä nykyään.

Itselläni on vakava masennus ilman itsetuhoisuutta, mutta onhan tämä sellaista, että menee kokopäivätyöstä sekä potea tätä, että parantaa itseään. Moni kuvittelee, että masentunut vain makaa likaisessa kodissa pesemättä itseään. Ja lääkityksenä monelle määrätään oletuksena SSRI:t

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

"Ahmimishäiriö ilman oksentamista, B.E.D. En voi lopettaa syömistä sen enempää kuin alkoholisti juomista mutta  alkoholistin ei tarvitse ostaa olutta,ruoka taas on pakollista etenkin kun on lapsia. 

Moni luulee että ahmin herkkuja mutta pelkkä leipäkin kelpaa. 

Anoreksia ymmärrettäisiin,tätä taas eivät tajua edes lääkärit."

Jep, itselläni on ollut epätyypillinen syömishäiriö. Sitä tunnetta ei voi kuvitella, kun koko kroppa huutaa ruokaa ja tuntuu että sekoaa.

Sama vaikutus on muuten joillain lääkkeillä. Jotkut vievät ruokahalun, jotkut voimistavat sen hirviömäiseksi. Sehän vaan todistaa, että ahmimistarpeen takana on ihan todellinen fyysinen tai aivokemian ilmiö.

 

Viimeinen virke 100%. Erityisesti siinä mielessä, että ahmimista halutaan kai

Olen eri, mutta mitä sinä et ymmärtänyt tai olet eri mieltä?

PTSD, luullaan, että suurin piirtein hyppään ojaan pelästyessäni jotain. Oikeasti olen pääosin sumussa enkä saa otetta elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Poistettu kilpirauhanen. Moni kuvittelee, että kun vaan syö tyroksiinia, kaikki on ok. No, varmaan joillain onkin, mutta kaikilla ei ole. 

Multa on poistettu kilpirauhanen syövän takia 30v sitten ja sain radiojodi hoidon jolla tuhottiin kaikki loputkin kilpirauhaskudos. Syön sen takia Thyroxinia ja kaikki on ok. Heräsi mielenkiinto, että millä tavalla sulla ei ole kaikki ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poistettu kilpirauhanen. Moni kuvittelee, että kun vaan syö tyroksiinia, kaikki on ok. No, varmaan joillain onkin, mutta kaikilla ei ole. 

 

Multa on poistettu kilpirauhanen syövän takia 30v sitten ja sain radiojodi hoidon jolla tuhottiin kaikki loputkin kilpirauhaskudos. Syön sen takia Thyroxinia ja kaikki on ok. Heräsi mielenkiinto, että millä tavalla sulla ei ole kaikki ok?

Uupumista, huono stressinsieto, turvotusta, paino junnaa, kunto sakkaa välillä, kasvoissa nestettä, välillä sydän tykyttää, aineenvaihdunta jumissa tai hulvaton. Ihan samanlaisia oireita ystävälläni, jolle tehty sama. Ja kolmannella ihmisellä on osa noista oireista, mutta ei kaikkia enkä itsekään varmaan jaksanut tähän nyt miettiä tyhjentävää listausta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD

Diagnoosin omavaana henkilönä voisin sanoa kaikille teille joilla on ADHD ja myös heille joilla on mielipide asiasta, että löysyydellä ja epäonnistumisella elämässä ei ole mitään tekemistä ADHD:n kanssa.

Lopettakaa sen käyttäminen savuverhona omille epäonnistumisillenne ja tai lastenne epäonnistumiselle elämässä.

Se jaksamisen määrä minkä ADHD antaa ihmiselle on käsittämätön. Omalla kohdallani ADHD ei ole ollut mitään muuta kuin suunnaton voimavara.

Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että ADHD on automaatio epäonnistumiseen. (" Lapsellani on ADHD = nyt hänestä tulee säälittävä sosiaalipummi ") Tämä höpöpuhe ei voisi olla kauempana totuudesta. Olen kyllästynyt siihen oletukseen että tämä johtaisi automaattisesti elämän epäonnistumiseen.

Eniten kuitenkin kismittää se, kun joku toinen ihminen jolla on ADHD käyttää diagnoosiaan tekosyynä

Se, että sinä et ole VIELÄ joutunut kärsimään ADHD:sta, ei tarkoita, etteikö jossain vaiheessa elämääsi voisi niin käydä. 

Itselläni se oli myös pitkään pikemmin supervoima ja omat arvot ovat pitäneet itseni poissa sekoiluista. Keskittymiskyky kuitenkin katosi yllättäen eikä ole tullut takaisin. Myös sukulaiseni on supervoima-ADHD, iäkäs sellainen. Näyttäisi, että hän pääsee hautaan asti sellaisena. Riippuu kuitenkin paljon siitä, millaisissa elinoloissa saa elää ja mitä liitännäisiä ADHD:n mukana on tullut, onko se supervoima vai superriesa. 

Aineenvaihdunta tyssäs, kiloja tuli vaikkei mikään ollut muutoin muuttunut, söin vähän liikuin paljon. Lopuksi aloin väsymään, ja nukuin jopa 16h silti väsytti.

Verikoe sitten paljasti kilpirauhasen vajaatoiminnan.

Jotkut luulee että syön kokoajan enkä liiku, masentavaa, olin koronassa monta kuukautta enkä voinut syödä, koska oksensin ja voin pahoin kokoaika.

Kilot kyllä pikkuhiljaa putoavat, huomaa vaatteista, silti yhä eräs kysyy joka kerta oletko taas lihonut. Liikutko? Syötkö liikaa. Onhan sulla lääkitys(ei se pudota kiloja)

Arvostelu sattui ja sairastuin masennukseen, joka muuttui vaikeaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Aineenvaihdunta tyssäs, kiloja tuli vaikkei mikään ollut muutoin muuttunut, söin vähän liikuin paljon. Lopuksi aloin väsymään, ja nukuin jopa 16h silti väsytti.

Verikoe sitten paljasti kilpirauhasen vajaatoiminnan.

Jotkut luulee että syön kokoajan enkä liiku, masentavaa, olin koronassa monta kuukautta enkä voinut syödä, koska oksensin ja voin pahoin kokoaika.

Kilot kyllä pikkuhiljaa putoavat, huomaa vaatteista, silti yhä eräs kysyy joka kerta oletko taas lihonut. Liikutko? Syötkö liikaa. Onhan sulla lääkitys(ei se pudota kiloja)

Arvostelu sattui ja sairastuin masennukseen, joka muuttui vaikeaksi. 

Mikä lääkitys masennukseen? Kokeile Voxraa, se auttaa uupumukseen ja pysähtyneeseen aineenvaihduntaan (ja siis masennukseen). 

Vierailija kirjoitti:

ADHD

Diagnoosin omavaana henkilönä voisin sanoa kaikille teille joilla on ADHD ja myös heille joilla on mielipide asiasta, että löysyydellä ja epäonnistumisella elämässä ei ole mitään tekemistä ADHD:n kanssa.

Lopettakaa sen käyttäminen savuverhona omille epäonnistumisillenne ja tai lastenne epäonnistumiselle elämässä.

Se jaksamisen määrä minkä ADHD antaa ihmiselle on käsittämätön. Omalla kohdallani ADHD ei ole ollut mitään muuta kuin suunnaton voimavara.

Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että ADHD on automaatio epäonnistumiseen. (" Lapsellani on ADHD = nyt hänestä tulee säälittävä sosiaalipummi ") Tämä höpöpuhe ei voisi olla kauempana totuudesta. Olen kyllästynyt siihen oletukseen että tämä johtaisi automaattisesti elämän epäonnistumiseen.

Eniten kuitenkin kismittää se, kun joku toinen ihminen jolla on ADHD käyttää diagnoosiaan tekosyynä mitä erinäisimmille ongelmilleen koska ei vaan kiinnost

Ihan kaikki ja ensimmäisenä sinä voisitte lopettaa adhd:een kutsumisen sairaudeksi. Se on neurologinen häiriö ja vaikuttaa eri tavoin yksilöiden elämään. Minullakin adhd on nykyään voimavara. Ennen se oli masennukseen vangitseva riippakivi. 

Ei mitään. Ainoastaan olen joutunut törkeiden rikosten kohteeksi ihmissaastojen taholta, jotka työskentelevät terveydenhuollossa. Ihan lääkäreiden taholta. Suomi on järkyttävämpi maa mitä osaatte kuvitellakaan. 

Vierailija kirjoitti:

=> Ei, en ole kasvanut steriilissä ympäristössä, enkä saasteiden keskellä, vaan maaseudulla missä me lapset olimme ulkona aamusta iltaan 1970 - luvulla. Koluttiin navetat, paijattiin vasikoita, oli koiria ja kissoja, hypittiin heinäladossa, ja oltiin heinätöissäkin.

Allergiat tuntuvan toistuvasti aiheuttavan aiheetonta viisastelua niiden keskuudessa, joilla yliherkkyyksiä ei ole. Kuvitellaan, että omat tai lapsuudenkodin tekemiset määrittävät puhkeamiset vääjäämättömästi. Ylisteriili ympäristö ja rintaruokinnan puuttuminen ehkä lisäävät todennäköisyyksiä, mutta paljon on niilläkin vakavia allergioita, jotka ovat kylpeneet äidinmaidossa, pyörineet homeisessa eläinkakkulissa ja sairastaneet kaikki rokot. Ylimielisyyteen ja omahyväisyyteen ei olisi aihetta, mutta tietämättömyyden suojasta on mukava huudella. 

"Ymmärrän ehkä" hieman paremmin, jos joku vanhan kansan ihminen ei voi ymmärtää/hyväksyä mielen ongelmien ja diagnoosien räjähdysmäistä lisääntymistä. Niistä ei ennen paljon puhuttu. Ja onhan diagnoosien räjähdysmäinen lisääntyminen sekä jatkuvien lääkehoitojen arkipäiväistyminen aika dramaattista - etenkin kun se sattuu samaan aikaan ihmisten yleisen sietokyvyn romahtamisen (epäterve suhtautuminen mielipide-eroihin, kaikesta loukkaantuminen ja uhriutuminen, turvalliset tilat) kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aineenvaihdunta tyssäs, kiloja tuli vaikkei mikään ollut muutoin muuttunut, söin vähän liikuin paljon. Lopuksi aloin väsymään, ja nukuin jopa 16h silti väsytti.

Verikoe sitten paljasti kilpirauhasen vajaatoiminnan.

Jotkut luulee että syön kokoajan enkä liiku, masentavaa, olin koronassa monta kuukautta enkä voinut syödä, koska oksensin ja voin pahoin kokoaika.

Kilot kyllä pikkuhiljaa putoavat, huomaa vaatteista, silti yhä eräs kysyy joka kerta oletko taas lihonut. Liikutko? Syötkö liikaa. Onhan sulla lääkitys(ei se pudota kiloja)

Arvostelu sattui ja sairastuin masennukseen, joka muuttui vaikeaksi. 

 

Mikä lääkitys masennukseen? Kokeile Voxraa, se auttaa uupumukseen ja pysähtyneeseen aineenvaihduntaan (ja siis masennukseen). 

Venlaa sain, terapiatki loppui sanottiin vain hei hei. Pääsin kadulle ja hajosin. 

Psyykkiset sairaudet, ihan kaikki mikä niihin liittyy.