Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Mulla on masennus minkä vuoksi olen jopa eläkkeellä vaikka ikää alle 40v. Hyvin harva tietää mitä on oikeasti on masennus. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on masennus minkä vuoksi olen jopa eläkkeellä vaikka ikää alle 40v. Hyvin harva tietää mitä on oikeasti on masennus. 

Johtunee siitä että hyvin harvoin masennuksen kokeneet ihmiset eivät avaa sitä että mikä tilanteeseen on johtanut ja usein tuntuu, että eivät tiedä sitä itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on masennus minkä vuoksi olen jopa eläkkeellä vaikka ikää alle 40v. Hyvin harva tietää mitä on oikeasti on masennus. 

Johtunee siitä että hyvin harvoin masennuksen kokeneet ihmiset avaavat sitä että mikä tilanteeseen on johtanut ja usein tuntuu, että eivät tiedä sitä itsekään.

Korjaus edelliseen. Tietysti Niin että masennuksen varsinaisista syistä ei oikeastaan koskaan puhuta.

Aivoaneurysma, repeytymätön.

Kroonistunut anoreksia. Anoreksia ei tarkoita automaattisesti sitä, että hiukset ohenee/lähtee, hampaat kärsii, veriarvot on huonot tai sisäelimet kärsii.

Lääkäritkin ihmettelevät toisinaan, miten hyvässä kunnossa olen alipainosta huolimatta.

En myöskään kärsi rasva- tai sokerikammosta.

Ihmiskeho on yllättävän sitkeä. En silti rohkaise kokeilemaan...

Vierailija kirjoitti:

Aivoaneurysma, repeytymätön.

Tarkennan sen verran, että kyseessä sukurasite. En polta tupakkaa, en juo alkoholia. Olen normaalipainoinen ja verenpaineet normaalit/ alhaiset.

Vierailija kirjoitti:

PCOS. Moni tuntuu ajattelevan, että PCOS voi olla vain ylipainoisilla, tai että kys. oireyhtymä jopa JOHTUU ylipainosta. Todellisuudessahan PCOS on kytköksissä aineenvaihduntaan (erityisesti sokeriaineenvaihduntaan ja insuliiniresistenssiin), ja sitä voi esiintyä sekä yli-, ali- että normaalipainoisilla, niin kuin itse olen. Harva tietää, että PCOS linkittyy tiettyihin syöpiin, sydän- ja verisuonitauteihin ja diabetekseen. Sen lisäksi mahdollinen ovuloimattomuus aiheuttaa luonnollisesti lapsettomuutta.

Vaikka oireyhtymä onkin inhottava sen tuomine sairausriskeineen, ylimääräisine karvankasvuineen ja iho-ongelmineen, olen silti jollain tavalla jopa vähän kiitollinen diagnoosista - elän nykyään niin paljon terveellisemmin, mietin syömisiäni ja liikkumisiani paljon enemmän ja seurailen kuukautiskiertojani, ollen ilahtunut ja kiitollinen jokaisesta ovulaatiosta ja kuukautisvuodosta. Jokainen niistä on merkki siitä, että kehoni reagoi positiivisesti tekemiini muutoksiin. Toivottavasti se karvankasvu ja aknekin vähenisi ajan kanssa :)

Kuin oma viestini. Tosin minulla ei ole diagnoosia. Olen myös itsekin normaalipainoinen ja syön aika vähän. Silti rasva kertyy vyötärölle. Liikun päivittäin yleensä yli 2 tuntia. Silti huomaan kuinka vyötärö kasvaa. Oikeastaan vaikka laihdunkin hieman niin vyötärö ei helposti kapene. Itsellä myös pms oireita välillä paljon joten odotan innolla kuukautisia. Nyt ovat taas myöhässä. Yleensä väliä 33 päivää ja nyt mennään jo 37 päivässä. Toivon, että pian taas alkavat. On minullekin ilon aihe jos tulevat. Pahin oire itsellä varmasti "raskausmaha" johtuen vyötäröön kertyvästä rasvasta sekä muusta turvotuksesta. Ei ole kivan näköinen. Nyt olen herännyt siihen, että en voi enää syödä niinkään paljon. Sinänsä ikävää laihduttaa normaalipainoisena, mutta pakko varmaan näiden edellä mainittujen juttujen vuoksi. Kysyn vielä sinulta, että käytätkö jotain keltarauhaspilkereitä tai muita hormoni juttuja "lääkkeenä" oireisiin? Olen lukenut jotain, että niitä voidaan määrätä. Tosin en ole itse käyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi. Muut vaan haukkuu ja vihaa. Eivät ymmärrä etten itsekään halua juoda. Mutta jos on alkoholisti niin silloin on pakko.

Alkoholismista kuntoudutaan todellakin lopettamalla juominen, vaikka kuinka tekisi mieli.

Juuri näin. Narkkari voi lopettaa huumeiden käytön, vaikka kuinka tekisi mieli ja syömishäiriöinen vai alkaa syömään terveellisesti ja sairaudesta riippuen, yleensä syö, tai ei oksenna tai ei lohtusyö.

Pitää paikkaansa että oma tahdonvoima ei useinkaan riitä esimerkiksi ryyppäämisen lopettamiseen mutta katkaisuhoito perustuu juuri siihen että alkoholia ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Siellä pidetään noin kolme viikkoa sitten että koko ajan valvotaan että ei ratkea, ja moni sitten siinä ajassa ehtii jo huomata että elämä onnistuu myös ilman viinaa.

Sulla on montakymmentä vuotta vanhaa tietoa. Katkaisuhoito kestää 3-5pv ja siellä lähinnä katsotaan ettei potilas kuole alkoholivieroitusoireisiin eli annetaan tarvittava lääkitys ja ruokaa. On 1 tai 2 lyhyttä keskustelua lääkärin

kanssa ja siinä se. Ketään ei tuolla raitisteta vaan sitten on erikseen nuo Minnesota-hoidot ja myllyhoidot tai s-klinikan ridasjärvet joissa pyritään oikeasti raittiuteen.

Olen se joka kirjoitti sen kommentin että "alkoholistin on pakko juoda"

Vähän kärjistin koska halusin tuoda esiin miten moni alkkis ajattelee, tosiasiassa

Kuka tahansa voi lopettaa jos vaan itse haluaa. Suurin osa alkkiksista EI tosiasiassa halua lopettaa vaan keksivät kaiken maailman selityksiä miksi juuri tänään ei onnistu lopettaminen. Itse tein sen päätöksen lopettaa.

*a-klinkan tai oikeammin nykyään päihdeklinikan.

I tyypin diabetes. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keliakia. Kiitos muotigluteenittomien, keliakiaan suhtaudutaan joskus tosi välinpitämättömästi. Suurin osa ymmärtää, kun sanon että kyseessä on vakava sairaus, mutta osa vaan pyörittelee päätään.

Itse kuulun kategoriaan "muotigluteeniton" sillä keliakiatesti negatiivinen. Silti (kaikki) viljat aiheuttavat elämää häiritsevää närästystä, aknea, nivelkipuja, migreeniä, hiivatulehduksia (intiimialue, korvat, varpaat), masennusta, paniikkikohtauksia (pitkällä altistuksella) ja vitamiinipuutoksia (rauta, B). Sekä lääkäreiden, kanssaihmisten ja keliaakikkojen mielestä olen muotigluteeniton enkä saa esim. sairaalan osastojaksolla gluteenitonta ruokaa koska mitään diagnoosia ei ole (Tai on nuo kaikki yllämainitut erikseen). Kaikki pyörittelevät päätään.

Tähystyksessä oli suolinukka madaltunut ja tulehdus pohjukaissuolessa mutta koska ei ollut täyskato, ei keliakiaa. Lisäksi minulla kaikki viljat aiheuttavat oireet, myös ne gluteenittomatkin. Vaikeaa on, enkä voi puhua tästä kenellekään koska kukaan ei ota tosissaan. Kotona pärjää kunhan ei vain mene mihinkään syömään. Sukulaiset jopa loukkaantuvat kun en syö heidän pulliaan. Itsestäni tuntuu että jos olisi keliakia, olisi paljon helpompaa.

Ymmärrän!

Mies kärsi vuosia pahoista vatsahaavoista ja oksenteli verta säännöllisesti. Pelkäsin tosi paljon, että jonain päivänä haava repeää kunnolla ja on hengenvaarassa. Lääkäri ehdotti viljojen pois jättämistä ja kuukauden gluteenittomuuden jälkeen oireet katosivat. Nykyään pienikin määrä viljaa aiheuttaa monien päivien ripulin ja kivut.

Mutta se keliaakiatesti oli negatiivinen. Joten mies on muotidietillä ja voisi ihan hyvin "tällä kertaa syödä pullan".

Uupumus. Kyllä se siitä helpottaa, kun nukut kahdeksan tunnin yöunet. Ei ymmärretä,  että se on läsnä koko ajan. Nukkuminen ei auta. Nukkuminen on oire. Tulee valtava väsymys pienestäkin ponnistelusta, että on mentävä nukkumaan ja nukkuminen ei ole vain vartin päikkärit vaan sikeää unta useampi tunti. Näin voi olla kolmekin kertaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

ADHD. Olen akateeminen nainen tällä dg:llä. Ja sanon siksi akateeminen, että moni kuvittelee, ettei ko sairautta/ominaisuutta voi olla koulutetuilla ja että sen pitää aina automaattisesti paistaa läpi aina ja kaikkialla.

Töissä eka huudahdus on usein: "Ei sinusta kyllä huomaa yhtään!". No, jos kanssani on yhtään tekemisissä enemmän, kyllä huomaa. Kiipeilen puissa, liikehdin koko ajan, saan hysteerisiä naurukohtauksia, ja ennen kaikkea keskittyminen ja paikallaanolo vie kaikki voimani.

Lisäksi kuvitellaan, että diagnoosi on sellainen roskadiagnoosi, jonka saa tuosta vain. Minulla ainakin tutkimukset kestivät vuoden ja niihin sisältyi haastatteluja, joissa haastateltiin minua ja läheistäni, moniammattillisen tiimin konsultaatio ja pään magneettikuvaus.

Näkyykö ADHD pään magneettikuvassa?

Vierailija kirjoitti:

Kilpirauhasen vajaatoiminta. Thyroksin lääkitys. Vetämätön olo aina ym. Oireet jotka pilaa elämän. Tarkempaan syyniin en pääse. Tyrkytetään mieliala lääkkeitä. Tätä ollut 24v. Ihmiset pitää laiskana.

Täällä toinen. Tosin minulla ei lääkitystä Suomessa vallitsevan kilpirauhaskiistan takia. Tyroksiini ei käy. Kokeiltu on.

Sinun pitäisi nyt löytää osaava lääkäri.

Onko mitattu T3 arvoa? Siinä tavoite taso ainakin 5 alkava, joillakin oltava n 6 pintaan tai vähän ylikin.

Entä varastoraudat ja aamukortisolit?

Nää on ne ensin tsekattavat.

Ferritiini, transferriini, transferriinin saturaatio, rauta.

Mites suoliston kunto? Monella kilpparipotilaalla hapoton maha. Tähän suolahappoa ja EEA jauhetta.

Onko rahaa mittauttaa mineraaleja?

Itselläni paljastui kuparimyrkytys.

Voihan olla, että jos saisit siihen T4 kylkeen T3 lisän eli yhdistelmä hoidon, niin voisi tuoda apua. Sit pelkkä T3 monohoito voi olla vaihtoehto. Tai eläinperäinen.

Ei nää selviä kuin kokeilemalla.

Itselläni tällä hetkellä tuo suoliston kunnon parantelu menossa ja koitan sitten jossain vaiheessa uudestaan T3 monoa.

Yllättäviä puutteita voi löytyä tai se T3 lisä/eläinperäinen voi tuoda nopeankin avun.

Liity Kilpoon eli Suomen Kilpirauhaspotilaat ry.

Sieltä löytyy apua, mm niitä lääkärivinkkejäkin sekä Suomesta että ulkomailta.

Tsemppiä, tää on kyllä viheliäinen tauti, kun sitä energiaa ei yksinkertaisesti ole. Olematon toimintakyky.

Itselläni muunto-ongelma, ehkä myös solutason ongelma.

Nyt tuli vielä mieleen, kun helteet tulossa, että ainakin mun olematon helteiden sieto johtuu tästä. BMI on 20.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi. Muut vaan haukkuu ja vihaa. Eivät ymmärrä etten itsekään halua juoda. Mutta jos on alkoholisti niin silloin on pakko.

itse aiheutettu. Samoin kuin tupakoitsijan keuhkosyöpä.

'

Addiktiot eivät ole itse aiheutettuja. Niihin vaikuttavat geenit ja kasvatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi. Muut vaan haukkuu ja vihaa. Eivät ymmärrä etten itsekään halua juoda. Mutta jos on alkoholisti niin silloin on pakko.

itse aiheutettu. Samoin kuin tupakoitsijan keuhkosyöpä.

'

Addiktiot eivät ole itse aiheutettuja. Niihin vaikuttavat geenit ja kasvatus.

Kyllä ovat. Se mikä itse kullakin sille tielle vie, on eri syyt eri ihmisillä.

Miksi Jeppe juo? Jeppe juo tasan siksi, koska haluaa.

Juopot ja narkkarit ovat todella itsekkäitä.

Myös heikkoja.

Toki se koukuttaa ja puhutaan päihderiippuvuudesta. Mutta ei pidä sekoittaa tätä sairauteen.

Päihteistä pääsee irti vain omalla motivaatiolla.

Joidenkin tarvii käydä myös täysin pohjalla havahtuakseen.

Se on se itsekuri ja selkäranka millä nämä selätetään. Jos noita ei löydy, addiktio jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

-pitkäkestoinen masennus

-välilevynpullistuma

-kiertäjäkalvosinoireyhtymä

-migreeni

KELAn mielestä terve.

Huhuh! Kun mulla oli välilevyn pullistuma se toi iskiaksen, vedin jalkaani! Kipu oli niin järkyttävä etten päässyt omaan sänkyyni, nukuin sohvalla, aamulla sitten toinen(terve jalka) oli paisunut, kävin ultrassa jossa ei löytynyt tulppaa.

Kuitenkin jouduin raahaamaan jalkaani kokoajan. En päässyt busseihin söin Lyricaa ja tuplasin sen, lääke loppui äkkiä, mun piti mennä lääkäriin että uusii lääkkeen, kävin aamulla vaivalloisesti suihkussa ja ripuloin, klinkkuna kipu viilsi hermoja. Taksilla lääkäriin ja lääkärisetä käski laverille ja työns sormet perseeseeni! Mulla oli ollut vatsa sekaisin ja lääkäri sai varmaan paskaa hanskoihinsa, sanoi joo on sulla iskias.

Sanoi voit ottaa tuplat lääkkeestä.

Tuo jalan raahaus, selkäydinpullistuma kesti lähes puoli vuotta! Pullistuma kutistui rusinaksi.

Erikoista vaikka selkäni oli romuna kaikki luuli mulla on jalka poikki.

Kuljin kepin avulla, kuitenkin terve jalkani turposi niin että 37 numeron kenkäni ei mahtunut, jouduin käyttämää numero 44 kenkää. Yhä terve jalkani turpoilee jos rasitan itseäni, tuota ei haluta tutkia miksi se on tuollainen.

Kelan mielestä olen sairas.

Syömishäiriö, joka ei ole anoreksia tai bulimia, vaan epämääräisempi tapaus.

Sitä ei voi "vain lopettaa".

Ahmimista ei tapahdu jatkuvasti, tähän kuuluu myös kaudet, jolloin en syö juuri mitään. Paastoan helposti 24h putkeen pelkän veden voimin, viimeksi kolme päivää sitten. Kyse ei siis ole tahdonvoimasta. Epäilen henk.koht. että liittyy myös pakko-oireiseen häiriööni, mutta tästä ei ole varmuutta. Välillä vaan tulee sellainen olo, että kaikki kuvottaa tai ahdistaa, enkä pysty syömään yhtään mitään. 

Syömishäiriöt eivät ylipäätään ole valinta tai itseaiheutettuja. Omani puhkesi lapsuudessa ja alkoi tunnesyömisellä, johon kirjaimellisesti opetettiin: ei koskaan hellyyttä tai lohdutusta, vaan makeita herkkuja pahaan mieleen. Jos herkut eivät auttaneet, sitten suututtiin ja pidettiin mykkäkoulua jopa useampi päivä putkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuus. Usein ajatellaan, että ovat eivät välitä muiden tunteista, ovat usein tappajia/väkivaltaisia tms.

Itse olen jopa liian empaattinen ja kiltti (tätä kuullut siis muiltakin, varmistelen etten pahoita kenenkään mieltä, saatan menettää yöuneni toisten ihmisten murheiden takia yms), teen vapaaehtoistöitä ja en ole koskaan ollut väkivaltainen.

Olen itsekin epävakaa, ja harmistunut siitä mielikuvasta, mitä meistä on annettu viime aikoina mediassa. Kaikki mahdolliset sekoilijat ja tyrkyt on otettu kertomaan raivareistaan ja oudosta käytöksestään, mutta joukossa ei ole ollut vaikkapa yhtään ainotta perheenäitiä, joka kärsii yksin ja hiljaa oireilustaan. Minulle on iso ongelma rajat, ja tämä siis niinpäin, että otan liiankin henkilökohtaisesti muiden perheenjäsenten ongelmat joita sitten pyörittelen yöt päässäni. (En koskaan sano mitään poikkeavaa ja tiedän miten on järkevää suhtautua mihinkin, siitä ei ole nyt kyse.) Kuormitun tästä valtavasti, ja yritän nytkin opetella tavastani pois pikkuhiljaa. 

Ps. Käydessäni ryhmäterapiassa, valtaosa osallistujista oli perheellisiä naisia joilla oli ihan tavallinen arki iloineen ja suruineen. Suurin osa osasi piilottaa tunteensa ja oireensa, koska tiesivät miten meihin suhtaudutaan. Epävakaista kun lukee, jopa viralliset hoitosuositukset yms. ovat epämääräisen vihamielisiä- sanotaan mm. että emme kykene sitoutumaan terapiaan, viemme kamalasti resursseja ja ties mitä. Samoin ihmissuhdeneuvojat voivat kehoittaa muita pysymään meistä kaukana. Haluaisinpa nähden toisen, yhtä stigman riivaavan mielenterveysongelmaisten porukan, joka hyväksyy oman "inhottavuutensa" niin hyvin ettei kyseenalaista edes tuntemattomien ammattilaisten käskyjä pysyä meistä kaukana! 

Epilepsia. Entinen työkaveri, esimiesasemassa oleva, otti askeleen taaksepäin, kun kuuli asiasta minulta. Meinasi kai, että tämä tarttuu. Vähän jäi suu auki, kun sen teki. Huvitti ja ärsytti samaan aikaan. Ei tartu ei, mutta lääkkeitä syön loppuelämän. Tasapainossa on, eli ei kohtauksia. Enkä saanut isoja kohtauksia, vaan pieniä.