Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Mukava kuulla että palstalla on muitakin "korkean toiminnallisuuden" masennuksesta kärsiviä. Masennus ja ahdistushäiriö ei todellakaan näy aina päällepäin eikä korkean toiminallisuuden tapauksessa kyse ole vain siitä, että vähän jännittää ja harmittaa. Käyn töissä, teen vaativia työtehtäviä, hymyilen ja heitän läppää. Sitten menen hetkeksi yksin tulostinhuoneeseen ja haluan huutaa ja itkeä, pakkoajatukset pään sisällä sanovat että olet hyödytön, turha, kukaan ei pidä sinusta ja niin edelleen. Aamulla herääminen vie iäisyyden koska mietin joka päivä että jäisikö tähän makaamaan ja saikuttamaan, pyrin pitämään vaatekerran ja hiustyylin niin yksinkertaisena kuin mahdollista ettei tarvitse uhrata niihin voimavaroja. Työmatkan ajan tekee mieli oksentaa ahdistuksesta. Pienikin vastoinkäyminen, kuten vaikka kengännauhojen aukeaminen, turhauttaa järjettömästi. Työpäivän aikana unohtelen asioita, stressaannun naurettavan herkästi, on todella vaikea keskittyä ja pään sisällä tuntuu jatkuvasti vellovan sekasotku ja myrsky. Joskus lounas jää välistä koska ahdistus käy niin pahaksi ettei kykene syömään pahoinvoinniltani. Kotiin päästyäni haluan vain istua hiljaisuudessa yksin. Vaikeampina aikoina en tee muuta kuin itke. Kahvikupin tiskaaminenkin on ylitsepääsemätön tehtävä, lattialle tipahtaneen sukan pois nostaminen mahdotonta. Joko en saa unta ollenkaan tai sitten en kykene pysymään hereillä. Mikään ei tunnu tuovan mielihyvää. 

Ja silti tämä kaikki tuskin näkyy kollegoilleni ja esimerkiksi unohtelu, myöhään töihin tuleminen ja työpaikan iltamien väliin jättäminen kuitataan helposti kiireiden ja ehkä välinpitämättömyyden piikkiin. Sosiaalisuudestani ja huumorintajustani olen jopa saanut kehuja. Muistakaa siis, että koskaan ei voi tietää mitä se täysin normaalin ja reippaan työkaverin pään sisällä liikkuu! Se pienikin ilkeily voi jäädä vellomaan mieleen kuukausitolkulla. 

Vierailija kirjoitti:

Hortonin neuralgia.

Päänsärkysairaus, jossa kipu on ihan helvetillinen. Ei oikein huvita kuunnella "ota Burana ja Panadol yhdessä"- kommentteja. Tämä särky ei ole mitenkään verrattavissa tavalliseen päänsärkyyn.

Voiko joku luulla näin.. Kaikista kuulemistani sairauksista tämä itsemurhapäänsärkynäkin tunnettu on kyllä yksi hirveimmistä. Tähän jos sairastuisin niin henki vex vaan.

Vierailija kirjoitti:

Hortonin neuralgia.

Päänsärkysairaus, jossa kipu on ihan helvetillinen. Ei oikein huvita kuunnella "ota Burana ja Panadol yhdessä"- kommentteja. Tämä särky ei ole mitenkään verrattavissa tavalliseen päänsärkyyn.

Itselläni horton enkä jaksa enää sanoa että mulla on horton vaan migreeni.. Tuntuu että jengi ei tiedä mikä migreeni on niin tuskin tietävät hortonista yhtään sen enempää. Kerran piti jopa lääkärille selittää mikä tämä on!

Minulla on suht vaikea OCD eli pakko-oireinen häiriö. Ne harvat kerrat kun olen siitä jollekin maininnut on tullut kommenttia ''vau olet siis varmaan todella siisti ja järjestelmällinen'' tai ''hei minullakin varmaan on se,  tykkään järjestellä vaatteet väreittäin!'' 

Todellisuudessa valvon ajoittain useampia öitä putkeen pakkoajatusten velloessa päässä ja pakkotoiminnot estävät normaalin arkielämän

Vierailija kirjoitti:

Krooninen AKNE.

Jonninverran vituttaa kun lääkäri kysyy olenko ehkä vaihtanut jotain kosmetiikkatuotteita tai puhdistusaineita viime aikoina, joka voisi olla syynä. 

Tai tavanihminen joka suosittelee aurinkoa hoidoksi. Juupa. Pahenee auringossa ja kuumassa.

Akne on vakava ihosairaus, mutta suomalaisilla on kautta linjan vielä joku ajatus "näppylöistä" jotka kyllä paranevat kun pitää ihon puhtaana ja vaihtaa tyynyliinan puhtaaseen riittävän usein. 

Voisiko qlnesi olla ruusufinni? Se pahenee auringossa ja kuumuudessa? Ihotautilääkäri varmaankin sen tunnistaisi, mutta jos olet yleislääkärillä käynyt niin ehkä tunnista?

En tiedä kuuluuko tämä varsinaisesti ketjuun mutta..

Korvatulehdukset. Aikuisiässä. Minulla oli noin 3 vuotta sitten homeisen asunnon takia korvatulehduskierre, johon saatujen antibioottimäärien takia terveys ailahtelee vieläkin. Silloin olin paljon poissa töistä ja koulusta, koska voin fyysisesti pahoin, enkä lisäksi pysynyt edes pystyssä, koska korvatulehdus vaikutti tasapainoon. Töissä poissaoloilmoitukseni otettiin vastaan saatesanoin "Jaahas. Pitää sit ettiä sun tilalle korvaaja taas" ja aikuiskoulussa katsottiin laiskana opiskelijana ja lintsaajana, vaikka yritin pyytää tehtäviä kotiin.

Päästyäni homeasunnosta pois, olin syönyt niin paljon anbitiootteja, että oma vastustuskykyni oli olematon, joten sain perään kaikki mahdolliset flunssat ja vatsataudit mitä kenelläkin milloinkin sattui olemaan. Tästä seurasi lisää poissaoloja. Nykyään asiat ovat jo paremmin, mutta tasapaino on yhä huono ja korvakäytävät ajoittain kipeät, esim jos kulkee ulkona ilman pipoa tuulella tai jos sisäilmankosteus on asunnossa liian suuri.

Vierailija kirjoitti:

1 tyypin diabetes.

Isovanhempieni mielestä se johtuu sokerin syönnistä ja insuliinia ei tarvita jos ei syö sokeripitoista ruokaa. Esim. Isän puolen mummini sanoi että sinähän voit syödä näitä perunoita kun niissä ei ole sokeria.

Lisäksi äidin puolen pappani mielestä en olisi sairastunut jos minut olisi viety sairaalaan ennen oireita. Totuushan on se että autoimmuunia ei voi estää, se olisi tullut minulle vaikka olisin asunut sairaalassa syntymästä lähtien.

Äitini kala-allergia. "Voithan sinä tuota lohta syödä" ja "eikai pieni määrä mitään haittaa".omat vanhempansa siis sanoivat.

Äidin puolen mummini ei yhtään ymmärrä miksi esim. Kaikki valittavat sairauksistaan ja kaverini syö niin montaa eri lääkettä ja on muka koko ajan sairaalassa (lähes onkin) , mutta itse lamppaa lääkärissä päivittäin.

Katsos kun vain vanhoilla on lupa sairastaa. Ei näillä isovanhemmillakaan nuorena mitään ollut. Vanhojen ihmisten ajatusmaailmassa sairaudet tulevat vanhuudessa, perittynä tai itse aiheutettuna; koska äitisi kanssa olette nuoria ja teillä on heidän erinomaiset geeninsä, olette siis aiheuttaneet sairautenne itse tai ne ovat kokonaan omaa kuvitelmaanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suolan puute. Ihmisten vaikeaa ymmärtää, mutta en käytä ruuanlaitossa ollenkaa suolaa enkä koskaan syö mitään suolasta. En vain pidä suolasta. Kehoni ei kuitenkaan saa tarpeeksi suolaa jotta nestetasapaino pysyisi vakiona ja lääkärin mukaan pitäisi siksi opetella käyttämään ruuanlaitossa. En siltikään ole muuttanut elintapoja ja syön edelleenkin kaiken suolattomana.

Tuo ei ole sairaus. Ja onhan se nyt typerää tahallaan aiheuttaa itselleen puutostila, joka voi johtaa vakavaan sairastumiseen. Suolaa saa helposti käyttämättä lainkaan suolaa ruuanlaitossa. Esim. lakritsissa on suolaa, vaikka se ei maistu suolaiselta. On jopa olemassa suolatabletteja. 

Väärää tietoa. Lakritsissa on aika vähän suolaa, esim. Kouvolan lakritsissa 0,6g/100g. Vertailun vuoksi Vaasan ruispaloissa on suolaa 1,1g/100g.

Lakritsin verenpainetta nostava vaikutus ei johdu lakritsin suolapitoisuudesta vaan glykyrrytsiini nimisestä aineesta.

pakko-oireinen häiriö

Dissosiaatiohäiriö

Vierailija kirjoitti:

Myös täällä migreeni. Jos en ota joka päivä estolääkettä tai kohtauksen alkaessa heti ihan kunnon reseptilääkettä ja vetäydy pimeään huoneeseen makaamaan, niin koko toinen puoli kehosta puutuu, en näe toista puolta näkökentästäni ja lopulta oksennan. Ilman lääkettä täysi toimintakyvyttömyys ja raastava päänsärke kestää itselläni noin 3 tuntia. Olen sinänsä onnekas, tiedän että joillakin kestää päiviä...

Että ei hoidu ihan buranalla ja niskavenyttelyllä tämä, ei.

Ei ehkä hoidu niskavenyttelyillä, mutta konsensuksen mukaan hoituu hetkessä itseään niskasta kiinniottamalla! Tai näin minulle on koko ikäni paremmin asiat tietävien taholta vakuutettu, kärsittyäni lapsesta saakka erittäin rankasta migreenistä, joka vie koko toimintakyvyn täysin päiväksi-muutamaksi. Kotona kun migreeni iski ja jäin siitä "kiinni" vetäytyessäni pimeään huoneeseen peiton alle, niin huoneeseen räpsäistiin kaikki valot päälle ja minut komennettiin ylös sängystä koska "päivällä ei nukuta"! Vanhempana kun joskus sattui keskellä työpäivää tapahtumaan, niin ei pystyntyt muuta kuin pukuhuoneeseen menemään potemaan. Työnjohtajalla pinna petti jo puolen tunnin jälkeen ja tuli ilmoittamaan että veltto lepäily saa loppua ja työpisteeseen takaisin! Tyttöystävälleni kerroin että monesti rankka migreenikohteus voi tulla tien päällä yllättäen. Kerran hänen vanhempiensa luona jouluna oloni huono yllätäen ja nopeasti, enkä enää kyennyt juurikaan osallistumaan seurustelluun koska pystyin hädin tuskin edes tuolissa istumaan. Sain kuulla pitkää tyttöystävältäni raivoamista kuinka epäystävällinen olin kun lakkasin yhtäkkiä puhumasta porukoiden kanssa!

Toi Boreout on ahdistavin tilanne mikä töissä on ikinä ollut. Minut otettiin kiireen vuoksi. Voi helkkari, otettiin laiskalle työntekijälle avuksi ja jos töitä oli 2 tuntia päivässä, se oli jo hyvä saavutus. Siivosin koetin etsiä väkisin tekemistä, mutta kun ei  ollut edes välineitä mitä tehdä tai ohjelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suolan puute. Ihmisten vaikeaa ymmärtää, mutta en käytä ruuanlaitossa ollenkaa suolaa enkä koskaan syö mitään suolasta. En vain pidä suolasta. Kehoni ei kuitenkaan saa tarpeeksi suolaa jotta nestetasapaino pysyisi vakiona ja lääkärin mukaan pitäisi siksi opetella käyttämään ruuanlaitossa. En siltikään ole muuttanut elintapoja ja syön edelleenkin kaiken suolattomana.

Tuo ei ole sairaus. Ja onhan se nyt typerää tahallaan aiheuttaa itselleen puutostila, joka voi johtaa vakavaan sairastumiseen. Suolaa saa helposti käyttämättä lainkaan suolaa ruuanlaitossa. Esim. lakritsissa on suolaa, vaikka se ei maistu suolaiselta. On jopa olemassa suolatabletteja. 

Väärää tietoa. Lakritsissa on aika vähän suolaa, esim. Kouvolan lakritsissa 0,6g/100g. Vertailun vuoksi Vaasan ruispaloissa on suolaa 1,1g/100g.

Lakritsin verenpainetta nostava vaikutus ei johdu lakritsin suolapitoisuudesta vaan glykyrrytsiini nimisestä aineesta.

Lakritsin Glycyrrhisiini pidentää stressihormoonien kuten kortisolin puoliintumisaikaa, eli sne vaikuttavat pidempään ja voimakkaammin kuin normaalisti. Lakritsi vaikuttaa verenpaineeseen nostavsti niin että se pidentää siinä tapauksessa Aldosterni.- hormoonin vaikuttamisaikaa. Aldosteroni on lisämunuaisten erittämää stressihormonia, kuten muutkin stressihormonit. Aldosteroni on vastuussa kehon nestetasapainon säätelystä. Liian pitkään korkeat Aldosteroni tasot nostaa varenpanetta pidättämällä liikka nestettä, etenkin väärissä paikoissa, kehossa!

Todellisuudessa yöuneni menevät ja touhuan kotona enemmän kuin yleensä, eikä minulla ole ollut kuin kaksi tällaista viikon maniaa kymmenen vuoden aikana.

Minulla on akne, olen syönyt vahvimman olemassa olevan lääkekuurin monta kerta elämän aikana. Finnejä tulee yhä. Luulisi että ne yli 5 ihotautiääkäriä joita olen tavannut tietäisi jos ei olisi akne. En ole aiempi kirjoittaja mutta tämä siis on ihan vaan akne. Ja siitä ei pääse kaikki kokonaan eroon koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hortonin neuralgia.

Päänsärkysairaus, jossa kipu on ihan helvetillinen. Ei oikein huvita kuunnella "ota Burana ja Panadol yhdessä"- kommentteja. Tämä särky ei ole mitenkään verrattavissa tavalliseen päänsärkyyn.

Itselläni horton enkä jaksa enää sanoa että mulla on horton vaan migreeni.. Tuntuu että jengi ei tiedä mikä migreeni on niin tuskin tietävät hortonista yhtään sen enempää. Kerran piti jopa lääkärille selittää mikä tämä on!

Minulla myös diagnosoitu tämä, aivan järkyttävä sairaus. Nyt olen tosin ollut elintapojen muutoksen ansiosta jo yli kymmenen vuotta oireettomana. 

Vierailija kirjoitti:

Psoriaasia on joskus neuvottu rasvailemaan. Miksi? Ei se rasva sitä paranna edes päällisin puolin. Kyseessä kun on autoimmuunisairaus joka tulee sisältäpäin.

Toki jollain jolla on oikein paha psori, se rasvaus voi helpottaa kutinaa tai jotain. Omalla kohdallani psorin ulkoinen hoitaminen on täysin turhaa.

Mulla on kuiva iho jos en rasvaile ja juuri niihin kuivempiin kohtiin se psori iskee. Rasvaaminen vähentää kutinaa, kipua, ja hilseilyä.

Parempi käyttää jotain perusvoidetta ja pitää iho paremmassa kunnossa, koska eihän niitä vahvoja kortikosteroidivoiteita voi käyttää kuin rajallisen ajan.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt lukenut jokaisen kirjoituksen sanasta sanaan ja hyvin ihmeissäni siitä, kuinka ihmiset voivat olla noin ajattelemttomia kokemuksienne perusteella.

Niinhän se tietenkin menee, ettei tiedä 100%, jos ei ole itse kokenut, mutta monien kohdalla ympäristön empatiakyvyttömyys on hirvittävää.

En väitä olevani mikään pyhimys ja superempaattinen itsekään, mutta jos joku kertoo minulle sairastavansa esim. migreeniä, en ala epäillä vähättelystä puhumattakaan.

Tai jos joku kertoo sairastavansa diabeetestä, voin kertoa, että tiedän sairaudesta paljonkin hyvän ystäväni (1-tyyppi)ja isäni (2-tyyppi) vuoksi, muttei tulisi mieleensään alkaa luetella sallittuja ja kiellettyjä ruoka-aineita.

Ainoa sairaus, jossa voin olla vertaistukija, on paniikkihäiriö, jota kirjoitin sairastavani jossain tuolla aiemmin tässä ketjussa, mutta kuten muutkin sairaudet, sekin on jokaisella omanlaisensa enkä voi alkaa antaa absoluuttisen varmoja toimintaohjeita kohtausten ehkäisyyn.

Hyvää tätä päivää ja parempaa huomista teille kaikille.

Ei tuttavien, ystävien tai työkaverien oleteta taipuvan "vertaistukijaksi" kenelläkään jolla on joku sairaus. Vertaistukea saa oman sairautensa järjestöistä sekä muista samaa tautia sairastavista.

Läheisiltä ja tuttavilla sun muilta kylänmiehiltä riittää asiallinen suhtautuminen. Jos itse ei tiedä sairaudesta mitään, kannattaa kuunnella ja uskoa mitä se sairaudesta kärsivä kertoo, ei udella jos henkilö ei halua/jaksa kertoa ja jättää omat ennakkoluuloihin ja väärinymmärryksiin perustuvat "älynväläykset" sanomatta ääneen.

Bulimia.

Pidetään sairautena jossa ihminen ahmii himoissaan herkkuja koska on niin ahne, ja oksentaa ne pinnallisuuttaan, koska haluaa olla nätti ja laiha.

Silloin kun sairastuin, en voinut syödä oksentamatta, voinut syödä tavallista ruokaa, en mitään. Ahdistuin syömisestä niin paljon että oksentaminen oli ainoa joka auttoi, toimii vähän samalla tavalla kuin viiltely. Olen esim. syönyt ja oksentanut porkkanaraastetta, ja itkenyt etten pysty lopettamaan. Olin koko ajan hirvittävän nälkäinen, jonka takia halusin myöakim koko ajan syödä. Silti mikään syömäni tehnyt minua kylläiseksi ja oli taistelu olla oksentamatta. Häpesin itseäni ja sairauttani, joka taas pahensi sitä. Asia syrjäytti kaiken muun elämästä, paraneminen oli pitkä prosessi.

Onneksi tästä on jo vuosia.

Endometrioosi. Kuukautisten aikaan kivut on kamalia,& kroppa kerää nestettä monen kilon edestä. Vuodon määrä on jotain järkyttävää, monta kertaa olen pyörtynyt kivun & huimauksen takia. Pari buranaa ei auta, eikä kuittailut siitä että " kyllä mullakin maha vähän nipistelee", " aikuinen ihminen, & menkat muka tollanen ongelma, älä nyt viitti". Olen monta kertaa pyytänyt munasarjojen & kohdun poistoa, mutta lääkärien mielestä olen vielä lapsentekoiässä. Kuulemma mieli muuttuu vielä, & sitten kaduttaa... jaksavat vielä muistutella että ikää on sen verran että alkaa jo olla kiire...