Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä rakas lapsi eroa pussailun takia. Ei todellakaan. Ei, Ei,Ei. Jos eroat saat varmaan tulevaisuudessa miehen joka on nainut joka reikään ennen sinua. Olisiko sellainen uusi mies nykyistä parempi. Tilaa aika jonnekkin perheneuvolaan tai psykiatrille, jos saat ehkä apua ajatuksiisi. Vieläkin sanon, älä eroa pussailun tähden.
Taas tätä "rakas lapsi"-paskaa. Voitteko mummelit jo käsittää ettei nykyään ole mikään kunnia-asia kituuttaa huonossa liitossa. Hanki jo hautapaikka ja poistu keskuudestamme, kiitos.
Jospa kuitenkin kuuntelisitte meitä mummeleita.
Pusu ei ole huonossa avioliitossa kituuttamista.
Te ette tiedäkään huonosta liitosta, jotka nyt vaahtoatte.
Mutta kunhan olette eronneet muutaman kerran ja käyneet satoja kertoja Tinder-treffeillä ääliöiden miesten kanssa, jotka ne vasta kohtelevat naisia huonosti. Nainen on niille pelkkä lihakimpale joka on vaihdettavissa hetkessä toiseen, ilman mitään selitystä.
Samaan aikaan pyöritellään kymmeniä naisia ja uskollisia ei osata olla kenellekään?
Sekö on sitten sitä "naisten arvostamista"
Tai se, että nuoret naiset kuvaavat itseään melkein alasti peppu pystyssä nettiin miesten katseltavaksi. Sekö on sitä mainostamaanne tasa-arvoa nykyään?
Kyllä itse olisin hiukan huonossakin liitossa ennenkuin asettusin vieraiden miesten arvosteltavaksi ja pyöriteltäväksi. Ja jos treffeillä ei anna eka kerralla niin ei jatkoon.Hiukan ristiriitaista on näillä eväillä "neuvoa" meitä mummoja mitä on naisten "oikeudet" nykyään.
Me mummot emme olisi ikinä suostuneet siihen mitä nykyään sinkkunaiset ja eronneet joutuu kokemaan ja sietämään.
Sekö on se autuus, mieluummin erotaan lasten isästä pikku-asioista ja mennään satojen naisten kanssa kilpailemaan someen ja seuranhakupalstoille kertakäyttömiehistä.
Hehän vasta ovatkin uskollisuuden perikuvia. 😁
Oletko jotenkin munan kipeä vai miksi sinulla pitää olla koko ajan mies? Jotkut elävät mielellään yksin kun pääsevät huonosta suhteesta ja miehestä eroon. Te mummot olette tulleet rais katuiksi (laillisesti), petetyiksi ja hakatuiksi avioliitoissanne, nuoret naiset eivät tähän enää suostu mistään syystä. Eikä pidäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän erikoinen koko tämä tarina... Hakiko miehesi kenties huomiotasi tällä? Mikä teillä ollut tilanne kotona aikaisemmin? Onko muita ongelmia?
Aika nopeasti ihmiset kyllä eroamassa. Puhu miehesi kanssa ja anna ajan kulua. Yritä saada itse asioita paremmaksi kotona, jotta miehesi (ja itse tietysti myös) olisi tyytyväinen kotitilanteeseen. Erota kerkeää aina, unohda se nyt tässä vaiheessa. Puhukaa asioista.
Muita ongelmia on pikkulapsiarjen rankkuus ja se että molemmat on siitä aika väsyneitä. Ei minulla ole aikaa saada asioita paremmaksi kuin nyt arjessa, minun aika menee näihin lapsiin ja kotiin ja arkeen, teen jo nyt niin paljon kuin vain ehdin. Meillä ei ole sellaisia mummoja ja kummeja, jotka hoitaisivat lapsia. Ap
Eli sinä olet elänyt siellä kuplassasi ja mies on ollut kaiken tämän ulkopuolella?
Missä kuplassa? Olen elänyt kahta pientä lasta hoitaen. Se täyttää koko arjen vaikka ei itse haluaisikaan koko arkea siihen käyttää, tiedoksi sinulle. Mies käy töissä, hänellä on kiireinen työ ja välillä työmatkojakin. Ap
Eli olet hukannut itsesi lapsiin ja unohtanut parisuhteen. Miehesi ei elä samaa arkea kuin sinä. Henellä on kodin ulkopuolinen maailma johon hän kaipaa myös sinua. Sinun kupla on koti ja lapset eikä siihen mahdu mies joka kenties vielä tekee kotona kaiken väärin ja liian vähän.
-ohis-
Miten minä tästä irrottaudun sinne kodin ulkopuoliseen elämään miehen kanssa, kun meillä ei ole niitä kummeja ja mummeja hoitamassa lapsia, mies ei ole halunnut että palkkaisimme ulkopuolisen lastenhoitajan? Mies itse tekee pitkiä työpäiviä ja työmatkoja, joten sitä ns. omaa aikaakin minulla on vain vähän. Ap
Jos mies tekee pitkää työpäivää ja saa vielä päivärahat työmatkoiltakin, on hänellä varmasti varaa palkata ulkopuolista lastenhoitoapua.
Kyllähän teidän pitää keskustella vakavasti asiasta , miksi näin on päässyt käymään. Herranjumala sentään, kaks pientä lasta! Mitkä seuraukset pussailun takia!! Pikkulapsiarki on rankkaa, eikä se tuu helpottumaan pitkiin pitkiin aikoihin ja sitten alkaa toisenmoiset murheet. Toivottavasti saatte asiat sovittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 50+ ja taatusti ottaisin eron jos mies SELVIN PÄIN suutelisi jotakuta. Ei sillä,, että kännipusiujakaan sietöisin, mutta selvin päin mies taatusti tietää mitä teki.
Ja syyn vyörytysyritys naisen syyksi.. Jätä se sika.No, oikeasti, laita erohakemus menemään, laita asuntohakemus heti kaupungille. Ilmoita miehelle, että muutat. Jos mahdollista, vieroita imeväinen ja sano, että lapset vuoroviikoin teillä vanhemmilla. Sitten palaat töihin tai opiskelemaan ja elät elämääsi.
Ei se helppoa ole mutta haluatko olla seuraavat 10,20 vuotta miehen kanssa, joka ei arvosta sinua?Olen 60+ ja ihmettelen neuvoasi ja elämänkokemuksenpuutettasi. Oletko itse mummo?
"Vieroita imeväisikäinen ja lapset vuoroviikoin" jne.
Miten voit noi varmasti tietää, mikä on näille pienille LAPSILLE hyväksi? Se eroko, koska pusu.
Pienillä murheilla olet päässyt elämässäsi, jos tuo on eron paikka ja syy lasten kodin rikkomiseen.
Ymmärrän systemaattisen petturuuden, väkivallan, alkoholismin, mielenterveysongelmat jne. Mutta käsi sydämelle: oletko todella itse noin ehdoton, naivi, sinisilmäinen tai katkera jollekin miehelle?
Elämässä tapahtuu todella vaikeita ja pahoja asioita ja tämä pusu ei sitä ole.
Tietysti on niinkin, että ero on nyt tässä aloittajan tapauksessa paras, koska tuskin hän pääsee yli miehen pettämisestä" ja lapset kärsivät kun ilmapiiri on huono.
Mutta aikamoista on noin pienten lasten kanssa alkaa souvata kahden kodin väliä. Niin lapsille kuin muillekin.
Ei aloittaja tosissaan tiedä mihin ryhtyy.Onneksi nämä vanhojen naisten neuvot alkavat pikkuhiljaa jäädä historiaan. Enää ei tarvitse kärsiä ja kestää huonossa suhteessa hampaita irvistellen ja etsiä vikoja itsestään, kun puoliso pettää eikä välitä tippaakaan kumppaninsa tunteista. Tulee olemaan paljon vähemmän elämäänsä katkeria naisia ja onnellisempia lapsia, kun heitäkään ei voi syyttää huonoon suhteeseen jämähtämisestä.
Olen mummo se on totta, siksi lapsia ajattelinkin.
Mutta olen myös nähnyt, että ei ne erot ja uusperheet ole useinkaan sen onnellisempia kasvupaikkoja lapsille kuin koti, jossa vanhemmat hiukan antaisivat anteeksi toisilleen. Enemmän niissä on ristiriitoja ja joutuu luopumaan sovituista asioista. Sopassa on monia ihmisiä ja joutuu luovimaan sen sata kertaa enemmän.Nykyään, ikävä kyllä, erotaan joskus liian helposti, ehkä ollaan sitten ylpeämpiä omasta arvostaan, joskus liiankin.
Ei huonoon suhteeseen tietenkään pidä jäädä lasten takia, mutta kyllä pikkuisen suhteellisuudentajua nyt tähän aloittajan tapaukseen toivoisin. Eikä vähiten niiden pienten lasten takia.
Jos aloittajalla on noin tiukka periaate, niin siitä on nyt kyllä sijaiskärsijöinä nuo lapset.
Kyllä se on usein niin, että vanhoilla naisilla vaan on sitä elämänkokemusta, laajakatseisuutta ja tietoa, mutta sitähän nuoremmat eivät tunnusta.
Ei se elämä niin herkkua ole yksinhuoltajana jolle ikää karttuu pikkuhiljaa, nuoremmat ohittavat kaikessa, ennenkuin huomaakaan, onkin itse se "vanha".
Ja saattaa tulla mieleen, että olisipa tämänkin tiennyt ja ymmärtänyt silloin...
Pikemminkin katkeruutta, vanhanaikaisia arvoja ja itsekunnioituksen puutetta. Jos Ap nyt antaisi miehelle anteeksi, mitä luulet tapahtuvan? Mies ei selvästi ole tyytyväinen perhe-elämään ja vaimoonsa ja pettää tietenkin uudelleen. Jos mies ei kadu nytkään niin miksi välittäisi jatkossakaan Ap:n tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan rehellisesti jos vastaat ap: koska teillä on viimeksi ollut seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän erikoinen koko tämä tarina... Hakiko miehesi kenties huomiotasi tällä? Mikä teillä ollut tilanne kotona aikaisemmin? Onko muita ongelmia?
Aika nopeasti ihmiset kyllä eroamassa. Puhu miehesi kanssa ja anna ajan kulua. Yritä saada itse asioita paremmaksi kotona, jotta miehesi (ja itse tietysti myös) olisi tyytyväinen kotitilanteeseen. Erota kerkeää aina, unohda se nyt tässä vaiheessa. Puhukaa asioista.
Muita ongelmia on pikkulapsiarjen rankkuus ja se että molemmat on siitä aika väsyneitä. Ei minulla ole aikaa saada asioita paremmaksi kuin nyt arjessa, minun aika menee näihin lapsiin ja kotiin ja arkeen, teen jo nyt niin paljon kuin vain ehdin. Meillä ei ole sellaisia mummoja ja kummeja, jotka hoitaisivat lapsia. Ap
Eli sinä olet elänyt siellä kuplassasi ja mies on ollut kaiken tämän ulkopuolella?
Missä kuplassa? Olen elänyt kahta pientä lasta hoitaen. Se täyttää koko arjen vaikka ei itse haluaisikaan koko arkea siihen käyttää, tiedoksi sinulle. Mies käy töissä, hänellä on kiireinen työ ja välillä työmatkojakin. Ap
Eli olet hukannut itsesi lapsiin ja unohtanut parisuhteen. Miehesi ei elä samaa arkea kuin sinä. Henellä on kodin ulkopuolinen maailma johon hän kaipaa myös sinua. Sinun kupla on koti ja lapset eikä siihen mahdu mies joka kenties vielä tekee kotona kaiken väärin ja liian vähän.
-ohis-
Miten minä tästä irrottaudun sinne kodin ulkopuoliseen elämään miehen kanssa, kun meillä ei ole niitä kummeja ja mummeja hoitamassa lapsia, mies ei ole halunnut että palkkaisimme ulkopuolisen lastenhoitajan? Mies itse tekee pitkiä työpäiviä ja työmatkoja, joten sitä ns. omaa aikaakin minulla on vain vähän. Ap
Jos mies tekee pitkää työpäivää ja saa vielä päivärahat työmatkoiltakin, on hänellä varmasti varaa palkata ulkopuolista lastenhoitoapua.
Varmasti on, mutta ei halua. Onhan se kivempaa tuhlata rahoja omilla ”työreissuilla” ja vapaa-ajan baarireissuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän erikoinen koko tämä tarina... Hakiko miehesi kenties huomiotasi tällä? Mikä teillä ollut tilanne kotona aikaisemmin? Onko muita ongelmia?
Aika nopeasti ihmiset kyllä eroamassa. Puhu miehesi kanssa ja anna ajan kulua. Yritä saada itse asioita paremmaksi kotona, jotta miehesi (ja itse tietysti myös) olisi tyytyväinen kotitilanteeseen. Erota kerkeää aina, unohda se nyt tässä vaiheessa. Puhukaa asioista.
Muita ongelmia on pikkulapsiarjen rankkuus ja se että molemmat on siitä aika väsyneitä. Ei minulla ole aikaa saada asioita paremmaksi kuin nyt arjessa, minun aika menee näihin lapsiin ja kotiin ja arkeen, teen jo nyt niin paljon kuin vain ehdin. Meillä ei ole sellaisia mummoja ja kummeja, jotka hoitaisivat lapsia. Ap
Eli sinä olet elänyt siellä kuplassasi ja mies on ollut kaiken tämän ulkopuolella?
Missä kuplassa? Olen elänyt kahta pientä lasta hoitaen. Se täyttää koko arjen vaikka ei itse haluaisikaan koko arkea siihen käyttää, tiedoksi sinulle. Mies käy töissä, hänellä on kiireinen työ ja välillä työmatkojakin. Ap
Eli olet hukannut itsesi lapsiin ja unohtanut parisuhteen. Miehesi ei elä samaa arkea kuin sinä. Henellä on kodin ulkopuolinen maailma johon hän kaipaa myös sinua. Sinun kupla on koti ja lapset eikä siihen mahdu mies joka kenties vielä tekee kotona kaiken väärin ja liian vähän.
-ohis-
Miten minä tästä irrottaudun sinne kodin ulkopuoliseen elämään miehen kanssa, kun meillä ei ole niitä kummeja ja mummeja hoitamassa lapsia, mies ei ole halunnut että palkkaisimme ulkopuolisen lastenhoitajan? Mies itse tekee pitkiä työpäiviä ja työmatkoja, joten sitä ns. omaa aikaakin minulla on vain vähän. Ap
Alan olla sitä mieltä etten yhtään ihmettele miehesi tekoa...
Muista että jatkossa olet vaimo joka erosi suukon takia miehestään.
Olin puhunut miehelle jo ennen naimisiinmenoa, että jos on jotain pussailua niin otan siitä eron. Eli olin miettinyt asian jo valmiiksi vuosia sitten ja kertonut miehelle. Ap
Otitko lupaillessasi huomioon, että tämä pätee myös siinä tapauksessa, jos sinä kieltäydyt seksistä etkä enää edes pussaile?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pussailun takia aina erotaan niin avioliitot olisivat tosi harvinaisia.
Kuinka moni varattu voi väittää, ettei ole koskaan pussannut joissain pippaloissa? Todellinen vakava eroon johtava pettäminen eri asia.
Ymmärrän, että harmittaa ja olet mustasukkainen ja eihän pussailu oikein ole, mutta näin vain joskus tapahtuu. Mutta se ei ole anteeksiantamaton teko jos mies ei ole muuta tehnyt.
Mieti nyt vielä, kaksi noin pientä lasta, olet ilmeisesti hoitovapaalla nyt.
Ei se ero tuo mitään itsestäänselvää autuutta, jos teillä muutoin hyvin.
Mutta jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee, mutta mieti nyt kuitenkin. Keskustelua kuitenkin tarvitaan, anna miehelle nyt hetki rauhaa, jospa sitten itse alkaa puhumaan kun huomaa, että olet rauhallisempi. Usein kun asia on pahimmillaan, niin keskustelu leimahtaa helposti ja ei tuota tulosta vaan menee syyttelyksi ja toinen pakenee. Olet suuttunut ja näytät sen, oletan.
En sano, että mies on syytön ja et saisi olla vihainen, mutta kumpi on tarpeellisempi nyt parisuhteen jatkuvuuden kannalta, asiallinen keskustelu vai se, että mies varmaan, varmaan ymmärtää, että on tehnyt väärin.En pysty rakastamaan sellaista miestä, joka petti minua ja minulle pussailu on pettämistä. Miksi jatkaisin avioliittoa, jossa en pysty rakastamaan puolisoani? Syy eroon ei ole pussailu vaan se, että en pysty enää rakastamaan miestä joka toimi kuin toimi. Ap
Ja miksi jatkaisit miehen kanssa joka ei rakasta ja kunnioita sinua?
Onko se sitten ap:n taholta miehen kunnioittamista, kun mies ei saa seksiä kuin harvoin, eikä edes niitä pusuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän erikoinen koko tämä tarina... Hakiko miehesi kenties huomiotasi tällä? Mikä teillä ollut tilanne kotona aikaisemmin? Onko muita ongelmia?
Aika nopeasti ihmiset kyllä eroamassa. Puhu miehesi kanssa ja anna ajan kulua. Yritä saada itse asioita paremmaksi kotona, jotta miehesi (ja itse tietysti myös) olisi tyytyväinen kotitilanteeseen. Erota kerkeää aina, unohda se nyt tässä vaiheessa. Puhukaa asioista.
Muita ongelmia on pikkulapsiarjen rankkuus ja se että molemmat on siitä aika väsyneitä. Ei minulla ole aikaa saada asioita paremmaksi kuin nyt arjessa, minun aika menee näihin lapsiin ja kotiin ja arkeen, teen jo nyt niin paljon kuin vain ehdin. Meillä ei ole sellaisia mummoja ja kummeja, jotka hoitaisivat lapsia. Ap
Eli sinä olet elänyt siellä kuplassasi ja mies on ollut kaiken tämän ulkopuolella?
Missä kuplassa? Olen elänyt kahta pientä lasta hoitaen. Se täyttää koko arjen vaikka ei itse haluaisikaan koko arkea siihen käyttää, tiedoksi sinulle. Mies käy töissä, hänellä on kiireinen työ ja välillä työmatkojakin. Ap
Eli olet hukannut itsesi lapsiin ja unohtanut parisuhteen. Miehesi ei elä samaa arkea kuin sinä. Henellä on kodin ulkopuolinen maailma johon hän kaipaa myös sinua. Sinun kupla on koti ja lapset eikä siihen mahdu mies joka kenties vielä tekee kotona kaiken väärin ja liian vähän.
-ohis-
Miten minä tästä irrottaudun sinne kodin ulkopuoliseen elämään miehen kanssa, kun meillä ei ole niitä kummeja ja mummeja hoitamassa lapsia, mies ei ole halunnut että palkkaisimme ulkopuolisen lastenhoitajan? Mies itse tekee pitkiä työpäiviä ja työmatkoja, joten sitä ns. omaa aikaakin minulla on vain vähän. Ap
Jos mies tekee pitkää työpäivää ja saa vielä päivärahat työmatkoiltakin, on hänellä varmasti varaa palkata ulkopuolista lastenhoitoapua.
No eihän mies mtään lastenhoitajaa palkkaa, sehän tarkoittaa sitä, että eukko tunkee mukaan baarireissulle. Miehestä on kivempi kokeilla vierasta ja se käy helposti, kun vaimo on kotona lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, aika paljon sulla on kyllä aikaa roikkua täällä palstalla ja vastailla kaikkiin kommentteihin... Me muut sentään ollaan työttöminä tai töissä roikutaan netissä ;). Missä ne sun kaiken ajan vievät lapset ja arki on nyt?
Ehkä olisikin parasta jättää eron tullessa lapset miehelle. Ehtisi ainakin somettaa ja keskittyä vauvapalstaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pussailun takia aina erotaan niin avioliitot olisivat tosi harvinaisia.
Kuinka moni varattu voi väittää, ettei ole koskaan pussannut joissain pippaloissa? Todellinen vakava eroon johtava pettäminen eri asia.
Ymmärrän, että harmittaa ja olet mustasukkainen ja eihän pussailu oikein ole, mutta näin vain joskus tapahtuu. Mutta se ei ole anteeksiantamaton teko jos mies ei ole muuta tehnyt.
Mieti nyt vielä, kaksi noin pientä lasta, olet ilmeisesti hoitovapaalla nyt.
Ei se ero tuo mitään itsestäänselvää autuutta, jos teillä muutoin hyvin.
Mutta jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee, mutta mieti nyt kuitenkin. Keskustelua kuitenkin tarvitaan, anna miehelle nyt hetki rauhaa, jospa sitten itse alkaa puhumaan kun huomaa, että olet rauhallisempi. Usein kun asia on pahimmillaan, niin keskustelu leimahtaa helposti ja ei tuota tulosta vaan menee syyttelyksi ja toinen pakenee. Olet suuttunut ja näytät sen, oletan.
En sano, että mies on syytön ja et saisi olla vihainen, mutta kumpi on tarpeellisempi nyt parisuhteen jatkuvuuden kannalta, asiallinen keskustelu vai se, että mies varmaan, varmaan ymmärtää, että on tehnyt väärin.En pysty rakastamaan sellaista miestä, joka petti minua ja minulle pussailu on pettämistä. Miksi jatkaisin avioliittoa, jossa en pysty rakastamaan puolisoani? Syy eroon ei ole pussailu vaan se, että en pysty enää rakastamaan miestä joka toimi kuin toimi. Ap
Ja miksi jatkaisit miehen kanssa joka ei rakasta ja kunnioita sinua?
Onko se sitten ap:n taholta miehen kunnioittamista, kun mies ei saa seksiä kuin harvoin, eikä edes niitä pusuja.
Missä aloittaja noin kommentoi vai onko nuo omia luulojasi?
Ap kuulostaa ihan vidun rasittavalta ämmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pussailun takia aina erotaan niin avioliitot olisivat tosi harvinaisia.
Kuinka moni varattu voi väittää, ettei ole koskaan pussannut joissain pippaloissa? Todellinen vakava eroon johtava pettäminen eri asia.
Ymmärrän, että harmittaa ja olet mustasukkainen ja eihän pussailu oikein ole, mutta näin vain joskus tapahtuu. Mutta se ei ole anteeksiantamaton teko jos mies ei ole muuta tehnyt.
Mieti nyt vielä, kaksi noin pientä lasta, olet ilmeisesti hoitovapaalla nyt.
Ei se ero tuo mitään itsestäänselvää autuutta, jos teillä muutoin hyvin.
Mutta jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee, mutta mieti nyt kuitenkin. Keskustelua kuitenkin tarvitaan, anna miehelle nyt hetki rauhaa, jospa sitten itse alkaa puhumaan kun huomaa, että olet rauhallisempi. Usein kun asia on pahimmillaan, niin keskustelu leimahtaa helposti ja ei tuota tulosta vaan menee syyttelyksi ja toinen pakenee. Olet suuttunut ja näytät sen, oletan.
En sano, että mies on syytön ja et saisi olla vihainen, mutta kumpi on tarpeellisempi nyt parisuhteen jatkuvuuden kannalta, asiallinen keskustelu vai se, että mies varmaan, varmaan ymmärtää, että on tehnyt väärin.En pysty rakastamaan sellaista miestä, joka petti minua ja minulle pussailu on pettämistä. Miksi jatkaisin avioliittoa, jossa en pysty rakastamaan puolisoani? Syy eroon ei ole pussailu vaan se, että en pysty enää rakastamaan miestä joka toimi kuin toimi. Ap
Ja miksi jatkaisit miehen kanssa joka ei rakasta ja kunnioita sinua?
Onko se sitten ap:n taholta miehen kunnioittamista, kun mies ei saa seksiä kuin harvoin, eikä edes niitä pusuja.
Ehkä niitä pusuja irtoaisi, jos mies baarireissujen sijaan auttaisi sitä väsynyttä kahden pienen lapsen äitiä? Mutta eiiiii. Baariin pitää mennä ja muiden naisten luo, kun oma puoliso on kotona neljän seinän sisällä ja hoitaa miehen lapsia. Itsekäs mikä itsekäs. Eroon tuollaisista äijistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa ihan vidun rasittavalta ämmältä.
Oho, minulla tuli kirjoitusvirhe. Piti kirjoittaa rasittuneelta, mutta puhelin kirjoitti rasittavalta. Pahoittelut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pussailun takia aina erotaan niin avioliitot olisivat tosi harvinaisia.
Kuinka moni varattu voi väittää, ettei ole koskaan pussannut joissain pippaloissa? Todellinen vakava eroon johtava pettäminen eri asia.
Ymmärrän, että harmittaa ja olet mustasukkainen ja eihän pussailu oikein ole, mutta näin vain joskus tapahtuu. Mutta se ei ole anteeksiantamaton teko jos mies ei ole muuta tehnyt.
Mieti nyt vielä, kaksi noin pientä lasta, olet ilmeisesti hoitovapaalla nyt.
Ei se ero tuo mitään itsestäänselvää autuutta, jos teillä muutoin hyvin.
Mutta jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee, mutta mieti nyt kuitenkin. Keskustelua kuitenkin tarvitaan, anna miehelle nyt hetki rauhaa, jospa sitten itse alkaa puhumaan kun huomaa, että olet rauhallisempi. Usein kun asia on pahimmillaan, niin keskustelu leimahtaa helposti ja ei tuota tulosta vaan menee syyttelyksi ja toinen pakenee. Olet suuttunut ja näytät sen, oletan.
En sano, että mies on syytön ja et saisi olla vihainen, mutta kumpi on tarpeellisempi nyt parisuhteen jatkuvuuden kannalta, asiallinen keskustelu vai se, että mies varmaan, varmaan ymmärtää, että on tehnyt väärin.En pysty rakastamaan sellaista miestä, joka petti minua ja minulle pussailu on pettämistä. Miksi jatkaisin avioliittoa, jossa en pysty rakastamaan puolisoani? Syy eroon ei ole pussailu vaan se, että en pysty enää rakastamaan miestä joka toimi kuin toimi. Ap
Ja miksi jatkaisit miehen kanssa joka ei rakasta ja kunnioita sinua?
Onko se sitten ap:n taholta miehen kunnioittamista, kun mies ei saa seksiä kuin harvoin, eikä edes niitä pusuja.
Erotkaa jos ette saa seksiä. Vain munaton raukka pettää.
Miehen käytös vaikuttaa todella lapselliselta. Hän ei itse halunnut maksaa lastenhoitajaa, ja sitten on ap:n vika, kun ei ole aikaa parisuhteelle samalla tavalla kuin ennen lapsia. Sitten kiukutellaan kypsästi pussailemalla baarissa ja vielä syytetään siitä ap:ta ja kieltäydytään keskustelemasta...
Ei ole mikään ihme, että ap on eroamassa miehestään. Kuitenkaan en VÄLTTÄMÄTTÄ pidä miehen käytöstä narsistisena ja hän saattaa kuitenkin rakastaa ap:ta. Käytös on jostain syystä lasten myötä taantunut miehellä lapsen tasolle (palstalta olen saanut kuvan, että joillain miehillä käy näin). Niinpä hän on tuolla lapsellisella tavallaan hoitanut mustasukkaisuutta, jota kokee lapsiaan kohtaan: pettämällä puolisoaan. Hän on saattanut hakea käytöksellä huomiota, jota ei ole kokenut muuten saavansa. Nyt kun todellisuus eli ero iskee vasten kasvoja, hän ei pysty käsittelemään asiaa ollenkaan ja välttelee sitä. Törkeästä ja itsekkäästä käytöksestä huolimatta miehen sisällä saattaa olla vain kiukutteleva ja huomionhakuinen lapsi, joka on nyt pelästynyt tekojensa seurauksia eikä uskalla kohdata niitä.
Jos mies jonkin ajan päästä pystyy tajuamaan että on töpeksinyt pahemman kerran, voisiko ap vielä harkita menevänsä pariteapiaan puimaan asiaa kunnolla? Jos pystyisitte siellä löytämään uudelleen luottamuksen ja rakkauden välillenne. Aloitteen pitäisi tulla mieheltä; en suosittele minäkään, että ap jäisi kynnysmatoksi tai onnettomaan suhteeseen. Jos terapiasta huolimatta ap ei pysty enää rakastamaan miestään, ehkä terapia voisi kuitenkin auttaa käsittelemään eron niin, että se sujuisi kaikille (erityisesti ap:lle ja lapsille) mahdollisimman kivuttomasti.
Voi olla myös, että mies ei tosiaan tajua tehneensä mitään väärää. Sitten lienee turha yrittääkään mitään, vaan ero on paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 50+ ja taatusti ottaisin eron jos mies SELVIN PÄIN suutelisi jotakuta. Ei sillä,, että kännipusiujakaan sietöisin, mutta selvin päin mies taatusti tietää mitä teki.
Ja syyn vyörytysyritys naisen syyksi.. Jätä se sika.No, oikeasti, laita erohakemus menemään, laita asuntohakemus heti kaupungille. Ilmoita miehelle, että muutat. Jos mahdollista, vieroita imeväinen ja sano, että lapset vuoroviikoin teillä vanhemmilla. Sitten palaat töihin tai opiskelemaan ja elät elämääsi.
Ei se helppoa ole mutta haluatko olla seuraavat 10,20 vuotta miehen kanssa, joka ei arvosta sinua?Olen 60+ ja ihmettelen neuvoasi ja elämänkokemuksenpuutettasi. Oletko itse mummo?
"Vieroita imeväisikäinen ja lapset vuoroviikoin" jne.
Miten voit noi varmasti tietää, mikä on näille pienille LAPSILLE hyväksi? Se eroko, koska pusu.
Pienillä murheilla olet päässyt elämässäsi, jos tuo on eron paikka ja syy lasten kodin rikkomiseen.
Ymmärrän systemaattisen petturuuden, väkivallan, alkoholismin, mielenterveysongelmat jne. Mutta käsi sydämelle: oletko todella itse noin ehdoton, naivi, sinisilmäinen tai katkera jollekin miehelle?
Elämässä tapahtuu todella vaikeita ja pahoja asioita ja tämä pusu ei sitä ole.
Tietysti on niinkin, että ero on nyt tässä aloittajan tapauksessa paras, koska tuskin hän pääsee yli miehen pettämisestä" ja lapset kärsivät kun ilmapiiri on huono.
Mutta aikamoista on noin pienten lasten kanssa alkaa souvata kahden kodin väliä. Niin lapsille kuin muillekin.
Ei aloittaja tosissaan tiedä mihin ryhtyy.Onneksi nämä vanhojen naisten neuvot alkavat pikkuhiljaa jäädä historiaan. Enää ei tarvitse kärsiä ja kestää huonossa suhteessa hampaita irvistellen ja etsiä vikoja itsestään, kun puoliso pettää eikä välitä tippaakaan kumppaninsa tunteista. Tulee olemaan paljon vähemmän elämäänsä katkeria naisia ja onnellisempia lapsia, kun heitäkään ei voi syyttää huonoon suhteeseen jämähtämisestä.
Olen mummo se on totta, siksi lapsia ajattelinkin.
Mutta olen myös nähnyt, että ei ne erot ja uusperheet ole useinkaan sen onnellisempia kasvupaikkoja lapsille kuin koti, jossa vanhemmat hiukan antaisivat anteeksi toisilleen. Enemmän niissä on ristiriitoja ja joutuu luopumaan sovituista asioista. Sopassa on monia ihmisiä ja joutuu luovimaan sen sata kertaa enemmän.Nykyään, ikävä kyllä, erotaan joskus liian helposti, ehkä ollaan sitten ylpeämpiä omasta arvostaan, joskus liiankin.
Ei huonoon suhteeseen tietenkään pidä jäädä lasten takia, mutta kyllä pikkuisen suhteellisuudentajua nyt tähän aloittajan tapaukseen toivoisin. Eikä vähiten niiden pienten lasten takia.
Jos aloittajalla on noin tiukka periaate, niin siitä on nyt kyllä sijaiskärsijöinä nuo lapset.
Kyllä se on usein niin, että vanhoilla naisilla vaan on sitä elämänkokemusta, laajakatseisuutta ja tietoa, mutta sitähän nuoremmat eivät tunnusta.
Ei se elämä niin herkkua ole yksinhuoltajana jolle ikää karttuu pikkuhiljaa, nuoremmat ohittavat kaikessa, ennenkuin huomaakaan, onkin itse se "vanha".
Ja saattaa tulla mieleen, että olisipa tämänkin tiennyt ja ymmärtänyt silloin...Puhu vain omasta puolestasi, mutta älä yleistä. Kas kun meissä mummeleissakin on naisia, jotka yksinhuoltajinakin ovat kyenneet hoitamaan niin lapset kuin urankin. Tunnen yksinhuoltajia - itseni mukaan lukien - , jotka ovat yrittäjiä, toimitusjohtajia, lääkäreitä, apteekkareja ja juristeja eikä heistä kukaan ole vikissyt, kun ei olekaan miestä huolehtimassa perheestä. Osa jo mukavasti vanhuuseläkkeellä, matkustelevat paljon, pelaavat golfia ja tapaavat ystäviään ja aikuisia lapsiaan perheineen. Mulle ei ainakaan yksinhuoltajuudessa ole ollut koskaan mitään hankalaa. Samat asiat lasten osalta tein parisuhteessakin eli ei paljon muuttunut elämä, vaikka ero tulikin.
Onnittelut hienosta suorituksesta!
Mutta toisaalta on vain niin, että kaikki eivät ole toimitusjohtajia, juristeja tai apteekkareja ikävä kyllä. Suurin osa on tavallisia pienipalkkaisia ihmisiä. Joilla saattaa olla rahavaikeuksia ja vaikeuksia jaksamisesaa.
Kiitos kuitenkin kun pistäydyit palstalla ja toit hieman sivistystä ja elitismiä meidän köyhien haisteltavaksi.
Mutta golffaahan nyt vain rauhassa, kiitos kun jaoit tämän tärkeän asian kanssamme.
Kyllä saan taas huomata olevani onnellinen, kun osaamme mieheni kanssa puhua asiosta ottamalla huomioon myös toisen tunteet. Kummatkin saavat tarpeensa tyydytetyksi. Elämä luistaa
Puhu vain omasta puolestasi, mutta älä yleistä. Kas kun meissä mummeleissakin on naisia, jotka yksinhuoltajinakin ovat kyenneet hoitamaan niin lapset kuin urankin. Tunnen yksinhuoltajia - itseni mukaan lukien - , jotka ovat yrittäjiä, toimitusjohtajia, lääkäreitä, apteekkareja ja juristeja eikä heistä kukaan ole vikissyt, kun ei olekaan miestä huolehtimassa perheestä. Osa jo mukavasti vanhuuseläkkeellä, matkustelevat paljon, pelaavat golfia ja tapaavat ystäviään ja aikuisia lapsiaan perheineen. Mulle ei ainakaan yksinhuoltajuudessa ole ollut koskaan mitään hankalaa. Samat asiat lasten osalta tein parisuhteessakin eli ei paljon muuttunut elämä, vaikka ero tulikin.