Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Olet hysteerinen. Eroamassa nyt jonkun pussailun takia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minun ulla on mielikuva, että aloittajan mies on jo aiemmin pussailua tehnyt aloituksia siitä, että omassa suhteessa on liian vähän seksiä ja läheisyyttä?
En voi kieltää, että on vahva tunne, että se on vain mennyt ohi aloittajan korvien tai hän ei ole huomannut tai tajunnut niitä yrityksiä. Tai olettanut, että kaikki on hyvin.
Hän kertoi, että seksiä on vähän, mutta hän " ei ole kieltäytynyt kun mies tekee aloitteen".
Ymmärrän väsymyksen ja pienet lapset, mutta silti tuntuu, että seksi ja pussailu ei ole aloittajalle tärkeää, mutta hän kyllä "suostuu" siihen.
Velvollisuusseksi kyllä näkyy ja tuntuu erilaiselta kuin itse haluttu.
Voin olla väärässäkin, mutta mies on ehkä aiemmin halunnut keskustella parisuhteen tilasta, mutta ei ole saanut vastakaikua. Nyt sitten saattaa sulkea korvat kun vaimo "haluaa keskustella" tästä pusujutusta.
Ehkä ei enää välitä mitä tapahtuu ja pussailu oli hänelle keino saada asiat etenemään.
Tavalla tai toisella, joko nostamalla kissa pöydälle tai erota.
Jos aloittaja vain nyt jankkaa pususta ja periaatteestaan kun pitäisi keskustella kokonaisuudesta mies ei enää välitä kuunnella.Me ollaan molemmat otettu puheeksi toisillemme, että yhteistä aikaa on liian vähän ja että molemmilla tämä arki on rankkaa ja väsyttää niin ettei jaksa panostaa kunnolla parisuhteeseen. Siitä ollaan puhuttu ihan avoimesti, mutta ei olla keksitty ratkaisua siihen että ollaan molemmat niin väsyneitä arkeen, koska tukiverkkoja ei ole eikä mies ole halunnut maksettua hoitajaa tai siivoojaa vaikka sitä olen ehdottanut hänelle. Ap
Ok, ymmärrän sitten, sorry.
Mutta onko teillä edes ystäväpariskuntia tai kummeja tai muita, jotka joskus hoitaisivat lapsia?
Nyt vissii sitten myöhäistä, mutta kuitenkin.
Jos olette paljon vain omissa oloissanne vailka ystäväpiiriä ja mies vain käy töissä ulkopuolella kodista niin saattaa olla niinkin, että mies innostui pussaamaan kun joku oli kiinnostunut hänestä?
Oli turhaantunut tästä umpikujasta, josta kerroit ja yleensä vain ihan kenen tahansa ihmisen kiinnostus tuntui mukavalta?
Ei sen enempää merkitystä kuka se nainen oli, mutta oli vaan joku ja joku asia joka poikkesi arkirutiinista. Siis tuntui erilaiselta kuin kotona. Koska kotona ei mikään kuitenkaan muutu.Tarkoitan nyt, että jos ette jatkossakaan saa yhtään lapsivapaata aikaa ja aikaa toisillenne niin mitä se tekee parisuhteellenne?
Unohda nyt hetkeksi aikaa se pusu ja mieti, että jos se yhteinen aika kuitenkin pelastaisi jatkossa suhteenne kannattaisiko siihen panostaa? Keinolla millä tahansa?
Vai onko rakkaus nyt ihan todella kuollut? En oikein usko, vaan, että olet loukkaantunut ja et halua perua periaatettasi.Ongelma yksin ei nyt ole se pusu, se on seuraus aiemmista asioista.
Ja siinä on mukana kaksi ihmistä, koska olette parisuhteessa.
Mies siis pussasi, mutta ongelma on laajempi.
Onko pusu syy eroamiseen vai koko vyyhti?
Onko vyyhti mahdoton selvittää?
Ja se ei ole ainakaan minulta pelottelua, että kerron faktoja eron jälkeisestä elämästä vaan ihan realiteetit.
Jokainen eroaa jos eroaa, mutta se ei ole mikään taikasana, varsinkaan kahden pienen lapsen kanssa. Mielestäni eron syyt pitää olla painavammat kuin pusu.
Ja eron jälkeen niitä kompromisseja vasta joutuukin tekemään, paljon enemmän kuin siinä ensimmäisessä parisuhteessa jossa on yhteiset lapset.Vain, jos menee uuteen parisuhteeseen. Läheskään kaikki eivät mene, koska eivät halua mitään uusperhehelvettiä. Muussa tapauksessa kompromisseja joutuu tekemään exänsä kanssa vain lapsia koskevissa asioissa, kaikesta muusta omassa elämässään saa päättää ihan itse.
No, taas realiteetit esiin ottaen, tuskin aloittaja nyt kuitenkaan on yksin loppuelämänsä, tuskin edes siihen saakka kun nuorin on 18 vuotias. Helppo sanoa, että haluaa olla yksin, käytännössä vaikeampaa. Uusi rakkaus voi yllättää. ☺
Vaikka ei asuisikaan yhdessä on siinäkin otettava toinen huomioon, varsinkin kun oletetusti myös uudella seurustelukumppanilla on lapsia. Ja exä, joka on arvoitus millainen on. Neuvoteltavaa ja sovittavaa on paljon.Oletan myös, että aloittaja ja miehensä ovat nuorena menneet yhteen ja elettyä elämää on vähän takana. Myös ovat sujuvasti koulineet toisiaan, ovat olleet tavallaan raakileita. Ovat olleet tavallaan tyhjä taulu.
Mutta kun eronneet menevät yhteen siinä se mennyt elämä tulee eteen ihan eri tavalla, myös uuteen ihmiseen ja tapoihin oppiminen vasta vaikeaa onkin. Ja se lasten kasvatus!
Siinä on monta kiveä käännettävä, jos on kovin erilaiset kasvatustavat.
Voi elää yksin, mutta todennäköistä on, ettei aloittaja elä. Elämä on vasta niin alussa.Jos
Koska lapset Noin pieniä on hän varmaan aika nuori.
Nuoruus on toki suhteellista, mutta todennäköisesti ap on +30. Koska hän kokee tulleensa petetyksi ja vähätellyksi, voi eron jälkeen kestää muutama vuosi ennenkuin hän on toipunut erosta. Tämän jälkeen hänen pitää vielä löytää uudelleen luottamus miehiin ennenkuin edes harkitsee uutta suhdetta. Ikä voi siinä vaiheessa olla jo lähempänä 40, elämä lasten kanssa urautunut jo tuttuihin ja turvallisiin uomiin, jolloin uusi parisuhde sotkisi kuviota liikaa eikä varsinkaan lasten hyvän ja mukavan elämän kohdalla halua ryhtyä ottamaan riskejä. Aika oleellista on, millaiseksi eronneen elämä yksinhuoltajana muodostuu eli onko elämäänsä tyytyväinen vai tyytymätön. Tunnen useammankin naisen, joka on eronnut hieman yli kolmekymppisenä ja eron syynä on ollut miehen uskottomuus eikä heillä ole ollut mitään hinkua mihinkään vakavampaan suhteeseen enää sen jälkeen. Fwb-suhteet ovat riittäneet, kaikilla ei ole ollut edes sellaisiakaan. Heillä on ollut yksinhuoltajina oman näköisensä elämä, johon he ovat olleet ihan tyytyväisiä. Tunnen myös niitä naisia, joille elämä eron jälkeen ei ole ollut enää sellaista kuin toivoisivat - varsinkaan taloudellisesti - ja heillä onkin aika pian eron jälkeen ollutkin jo nk haku päällä.
Hassua, mulle tuli vaikutelma että ap ei missään tapauksessa ole yli 25.
Mullekin tosta ehdottomuudesta tuli mieleen max. 22 tyttö. Maailma on mustavalkoinen-ajattelijoita löytyy kaikenikäisistä, eniten kyllä nuorista.
Hänen kaltaiselle ei sovi mies joka rikkoo rajoja eikä ole pahoillaan. Kannattaa ehdottomasti erota.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 50+ ja taatusti ottaisin eron jos mies SELVIN PÄIN suutelisi jotakuta. Ei sillä,, että kännipusiujakaan sietöisin, mutta selvin päin mies taatusti tietää mitä teki.
Ja syyn vyörytysyritys naisen syyksi.. Jätä se sika.No, oikeasti, laita erohakemus menemään, laita asuntohakemus heti kaupungille. Ilmoita miehelle, että muutat. Jos mahdollista, vieroita imeväinen ja sano, että lapset vuoroviikoin teillä vanhemmilla. Sitten palaat töihin tai opiskelemaan ja elät elämääsi.
Ei se helppoa ole mutta haluatko olla seuraavat 10,20 vuotta miehen kanssa, joka ei arvosta sinua?
Olen 60+ ja ihmettelen neuvoasi ja elämänkokemuksenpuutettasi. Oletko itse mummo?
"Vieroita imeväisikäinen ja lapset vuoroviikoin" jne.
Miten voit noi varmasti tietää, mikä on näille pienille LAPSILLE hyväksi? Se eroko, koska pusu.
Pienillä murheilla olet päässyt elämässäsi, jos tuo on eron paikka ja syy lasten kodin rikkomiseen.
Ymmärrän systemaattisen petturuuden, väkivallan, alkoholismin, mielenterveysongelmat jne. Mutta käsi sydämelle: oletko todella itse noin ehdoton, naivi, sinisilmäinen tai katkera jollekin miehelle?
Elämässä tapahtuu todella vaikeita ja pahoja asioita ja tämä pusu ei sitä ole.
Tietysti on niinkin, että ero on nyt tässä aloittajan tapauksessa paras, koska tuskin hän pääsee yli miehen pettämisestä" ja lapset kärsivät kun ilmapiiri on huono.
Mutta aikamoista on noin pienten lasten kanssa alkaa souvata kahden kodin väliä. Niin lapsille kuin muillekin.
Ei aloittaja tosissaan tiedä mihin ryhtyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, joka täällä vähättelee "pikkusuukosta" johtuvaa erohalua, tekee täsmälleen samaa, kuin APn mies = vähättelee APn tunteita ja antaa ymmärtää, että hänen tässä pitäisi nyt katsella peiliin ja miettiä, miten miehen olo tulisi paremmaksi.
Jos nyt sitten unohdetaan pikku pusut ja ne kuuluisat avoimet liitot, miltä teistä tuntuisi, jos kaverinne tulisi kertomaan, että hei, näin miehesi paneskelevan baarin naisten vessassa. Kun sitten haluaisitte puhua miehenne kanssa tästä, hän juoksisi kuin pikkupentu kädet korville toiseen huoneeseen, sanoisi, että tässä ei ole mitään puhuttavaa, käyttäytyisi aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut...olisitteko sitä mieltä, että joo ai joo, katselenpa tässä peiliin.
Nyt tietysti vastaväite on, että sehän on IHAN ERI ASIA. Mutta kun ei ole. APn suhteessa oli nämä rajat, jotka oli yhteisymmärryksessä sovittu. Mies oli ne vastaanottanut menemällä APn kanssa liittoon, eli rajoiksi hyväksynyt.
APn mies on tehnyt tässä nyt muutaman asian:
1. pettänyt heidän yhteisen sopimuksensa
2. nolannut APn tekemällä sen niin julkisesti, että asia tulee APn korviin
3. vähätellyt syytellen APn tunteita tekosensa jälkeen
4. pyrkinyt pakottamaan APta jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut
Teistä muista en tiedä, mutta ellei asenne alkaisi muuttumaan vilkkaa vilkkaa, niin kyllä mulle tossa riittämiin eron aiheita olisi.
kun on yhteisymmärryksessä sovitut rajat.. kun toisessa ketjussa oli sovittu että lapsia ei tule, niin nämä sopimukset olivat vain puutaheinää. Hormonit oli syypää, eli pitäisikö nytkin vedotakkin hormoneihin?
Miehet ei voi vedota hormoneihin!
Ei, ne vetoaakin vain miehen luontoon ja biologiseen tarpeeseen siittää sinne tänne. Ja kaljaan, heikkoon luonteeseen ja siihen kun vaimo ei enää viehätä.
Ja pakkoko on joka keskusteluun tuoda jokin asia joka ei liity yhtään mitään minnekään? Itse en ole edes parisuhteessa ollessani halunnut lapsia tai kokenut hoivaviettiä.............. vaikka olen nainen. Pikemminkin kammosin seksiä siksi, että jos ehkäisy olisikin pettänyt. Joten viekää jorpakkoon nuo "naiset jättävät ehkäisyn pois" -juttunne. Voisitte sitäpaitsi jo viimein tajuta että naiset raskautuu vahingossa siksi, ettei mikään ehkäisy ole 100% varma.
Tämän vuoksi olen sinkku..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas täällä paljon porukkaa joiden mielestä naisen pitäisi sietää mieheltä mitä tahansa ettei vain rikkoisi perhettä. Kohta on sentään vuosi 2020 ja ajatusmaailma on kuin 50-luvulta.
Parempi se on lapsillekin etteivät joudu katsomaan kun isä kohtelee äitiä kuin paskaa kengänpohjassa.
Enemmänkin kyllä mietitään, että mikä on syy ja mikä seuraus.
Nykyään erotaan niin helposti, että kaikkeen tuntuu olevan absoluuttisena korjausvinkkinä ero. Tässäkin tapauksessa kun itse kohdistaisi mielenkiintoa siihen, että mikä tilanne on ollut ennen tuota suutelua, ja että onko mies yrittänyt puhua siitä, ettei koe saavansa puolisoltaan kaipaamaansa läheisyyttä.
Olen hiukan eri mieltä. Minusta nykyään ei erota liian helposti, vaan annetaan kaikenmaailman houkutusten koukuttaa liian helposti!
Hedonistinen maailma, jossa voi pettää ja hakea uutta kun vanha ei anna.
AP:ko se muka luopuu suhteestaan helpolla?
Vai olisko se sittenkin mies, joka luopuu suhteestaan liian helpolla? Lähtee toisen matkaan heti, kun suhteessa on haasteellisempi elämänvaihe menossa? Jättää keskustelematta ja ratkaisematta kriisiä? Antaa AP:n pakata laukkunsa sanomatta mitään ja eropuheista välittämättä?
Kyllä se on tainnut mies heittää hanskansa tiskiin, eikä AP. Sääliksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huulten pusuttelu ei ole pettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, että jotkut ihmiset (miehet) eivät ikinä opi? Jos naisen kanssa on ja vielä on lapsiakin hankittu, niin miksi ei voi siitä itsekkyydestään luopua edes sen vertaa, että ymmärtäisi olla myös naistaan ja lapsia varten, jos heistä tosissaan välittää? Hyvät suhteet vanhempien välillä myös takaisivat turvallisen ja vakaan perhe-elämän lapsille.
On ihan selvä, että edelleen kun nähtävästi päävastuu lapsista "lankeaa" naiselle (voisi se mieskin kyllä perhearkeen enemmän osallistua omien resurssien mukaan), joten väkisinkin huomio ensisijaisesti keskittyy lapsiin, ja sen jälkeen vasta mieheen! Ja molempien pitäisi ensisijaisesti omassa toiminnassaan tukea lapsia, ja koko perheen hyväksi!
Näin ollen ap:n mies on lapsellinen vaatiessaan huomiota ymmärtämättä sitä, että lasten pitää olla etusijalla. Mitä hän on tehnyt tukeakseen naistaan ja perhe-elämää (muutakin kuin rahallisesti)? Antaessaan myös todennäköisemmin saa jotain takaisinkin! Eikö perinteisestikin miehen pitäisi suojella perhettään ja olla sitä varten?
Niin, lasten pitää olla etusijalla. Mutta myös naisen pitää olla saamapuolella, huomaa hyvin kirjoituksestasi. Miehen tulee olla vain työntekijä perheessä. Onpa kiva diili. Naisen pitää saada suojelua ja luotettava kumppani koska niin haluaa, mutta miehen ei tule saada pillua. Koska on mies ja velvollinen suorittamaan naiselle suojelua.
Onko sulla tosiaan lapset etusijalla, kun nytkin on enimmäkseen navanalusasiat mielessä?
Kirjoitin myös sitä, että antaessaan myös todennäköisemmin saa jotain? Vaatimalla itsekkäästi ei ainakaan mitään saa! Miten voit olla toiselta vaatimassa liikoja, kun naisella on prioriteettijärjestys selvä, eli lapset ensin, ja jos siihen kuvioon ei tukea saa, niin kyllä se kuormittaa. Tiesitkö edes sitäkään, että aivot ovat tärkein seksuaalinen elin? Ehkä välittämällä muustakin kuin itsestään ja omista tarpeistaan, takaisinkin aina saa jotain!
Todennäköisesti. Ehkä, mahdollisesti. jne jne.
Mikä sinä olet määrittelemään mikä toteutuu ensin? Miksi nainen ei anna miehelle pillua niin paljon, että mies antaa sitten todennäköisesti jotain takaisin? Jaa niin kun Naisen on Oikeus olla saamapuolella!!
Tässähän se sun prioriteettijärjestys tulee hyvin esiin. Ensin omat tarpeet pitää saada tyydytettyä, sitten vasta on armollinen tekemään jotain lastensa tai naisensa eteen. Ihan selvästi tämä yksi asia on elämäsi tärkein asia ja siihen kulminoituu kaikki tekemisesi. Miksi ei vaikka toisin päin?
Aloituksen nainen se jolel vastasin, vaati järjestystä nimenomaan itsensä eduksi. Heidän mielestään mies ehkä saisi itsekin jotain jos ensin itse olisi kunnollinen. Ja sinun mielestä se on just näin. Koska naisen kuuluu saada olla saamapuolella.
Etpä voisi enempää väärässä olla. Ei naisen pidä olla pelkästään saamapuolella. Toisekseen lasten edun pitäisi olla molempien mielessä etusijalla, ei itsekkäästi omien tarpeiden. Mikä noissa kommenteissa nyt oli muka epäselvää, että vieläkin täytyy jankata?
Mutta eipä voi mitään, jos ei tekstin viestiä ymmärretä oikein. No, jokaisella ihmisellä on se oma arvomaailmansa, mitä elämässään pitää tärkeänä. Ja onko se perheen vai oma etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmien naisten ketju.
Tai kenties kylmä mies?
Sellainen saa osakseen kylmiä naisia. Jännä juttu?
Kylmä mies voisi näillä helteillä olla niin loistava keksintö, että näin heteronakin voisin ottaa sellaisen sänkyäni viikentämään.
Kaikkia kommentteja en lukenut. Mutta ottaisin viikon, parin miettimisajan.
Kiukku, kauhu, pettymyksen tunne, hylätyksi tuleminen, ylenkatsotuksi tuleminen, whatever alistamisen kohteena oleminen - kaikki nämä toimii nyt voimantuojana. Ja kai sitä pelkää, että viikon päästä ei enää ole näitä 'voimantuojia' ja jää tähän, jalkavaimoksi joka huutaa miehensä perään (ja että jos se niljake jättääkin minut).
Mutta päätä, että sinulla on jokin ratkaisu 8.8.2019.
Ihan hullu ajatus juolahti, että jos se suutelemisen nähnyt nainen olikin se joka suuteli miehesi kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne ihmiset joiden mielestä tuo on automaattisesti hyvä syy erota, eivät ajattele lapsia ollenkaan. Ei ole hyväksyttävää, mutta ei todellakaan mikään syy rikkoa lasten kotia.
Eli miehellä ei ole vastuuta hallita impulssejaan sen vertaa, ettei nuoleskele jotain pubiruusua baarissa käydessään?
Ja oikeasti: mieskö on noin toimimalla ajatellut lapsiaan? Jos olisi ajatellut jotain muutakin kuin "minäminäminää" niin varmaankaan ei tuollaiseen tekoon olisi päätynyt - tai sitten on ihan helvetin tyhmä. Tyhmyydestä tuo nyt tosin joka tapauksessa kielii.
Nyt ei olla enää millään 1920-luvulla, vaan vuodessa 2019. Lapset aistivat enemmän kuin uskoisikaan. Parisuhde, jossa toiseen ei voi luottaa, voi olla aika ahdistava. Ja sekö on lapsille terve kasvuympäristö saati parisuhteen malli? Tai ylipäätään tuo, että ap:lla ei ole omaa elämää lainkaan? Toki eron tullen sitä muuta elämää voi olla vielä vähemmän jos mies niin päättää mutta tietääpähän sitten ainakin olevansa yksin eikä turhaan odottele toisen osallistuvan ja tekevän osuuttaan.
Jos itse on huoleton pussailija ja ehkä herkkä pettämään niin pitää varmistaa että kumppani sietää sen ennen kuin sitoutuu ja pariutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas täällä paljon porukkaa joiden mielestä naisen pitäisi sietää mieheltä mitä tahansa ettei vain rikkoisi perhettä. Kohta on sentään vuosi 2020 ja ajatusmaailma on kuin 50-luvulta.
Parempi se on lapsillekin etteivät joudu katsomaan kun isä kohtelee äitiä kuin paskaa kengänpohjassa.
Enemmänkin kyllä mietitään, että mikä on syy ja mikä seuraus.
Nykyään erotaan niin helposti, että kaikkeen tuntuu olevan absoluuttisena korjausvinkkinä ero. Tässäkin tapauksessa kun itse kohdistaisi mielenkiintoa siihen, että mikä tilanne on ollut ennen tuota suutelua, ja että onko mies yrittänyt puhua siitä, ettei koe saavansa puolisoltaan kaipaamaansa läheisyyttä.
Olen hiukan eri mieltä. Minusta nykyään ei erota liian helposti, vaan annetaan kaikenmaailman houkutusten koukuttaa liian helposti!
Hedonistinen maailma, jossa voi pettää ja hakea uutta kun vanha ei anna.
AP:ko se muka luopuu suhteestaan helpolla?
Vai olisko se sittenkin mies, joka luopuu suhteestaan liian helpolla? Lähtee toisen matkaan heti, kun suhteessa on haasteellisempi elämänvaihe menossa? Jättää keskustelematta ja ratkaisematta kriisiä? Antaa AP:n pakata laukkunsa sanomatta mitään ja eropuheista välittämättä?
Kyllä se on tainnut mies heittää hanskansa tiskiin, eikä AP. Sääliksi käy.
Ahaa, nyt onkin sitten aloittajan mies lähtenyt toisen naisen matkaan, en ole huomannutkaan.
Luulin, että vain pussasi.
Mutta jos siis aloittaja on itse sanonut miehelle, että eroaa, niin mitä mies siihen nyt sitten enää mitään sanoo.
Kun on se sopimus, ja mies nyt sitten sen rikkoi.
Jos jokainen hairahdus johtaisi laukkujen pakkaamiseen niin laukkuja pakattaisi aika usein.
Mies nyt kyllä teki virheen, ok, ja aloittaja ei anna sitä anteeksi.
Jos hakee liittoa, jossa ei tapahtuisi virheitä, hairahduksia, epätäydellisyyttä jne. täytyy kyllä sitten itse olla ihan täydellisyys itse.
Pusu ei ole oikein, mutta onko aloittaja sitten ihan varma, että on niin virheetön kumppani itse, että mieluummin rikkoo perheen kuin ymmärtää ja antaa anteeksi?
Pusu on helppo nostaa tikun nokkaan, syyllistää ja saa siitä myötätuntoa itselleen. Mutta itse ainakin olen niin puutteellinen ja kehno ihminen, että voisin antaa anteeksi, en ole jossain asioissa yhtään parempi, vaikka nyt en pussaisi ketään, niin olen varmaan välillä tosi ärsyttävä ja itsepäinen besserwisser. Mukavuudenhaluinen ja laiska joskus. Yms. Yms. Ja mies sen sietää.
Joten päikseen menee. ☺
Aloittaja, vaikka itse oletkin uskollinen kuin vuori, niin mieti onko kuitenkin niin, että mies taas sietää sinulta tapoja ja asioita, joita ehkä joku muu mies ei sietäisi? Voitko ajatella, että vastavuoroisesti sietäisit ja anteeksiantaisit tämän yksittäisen pusun? Mieti onko mies joskus antanut sinulle jonkun ison asian anteeksi? Tai miehellesi tärkeän asian jota et käsittänyt niin tärkeäksi. Loukkasit tai vähättelit miestäsi?
Joskus on katsottava kokonaisuutta, ei toisen yksittäistä tekoa.
Mutta jos et ole koskaan tehnyt mitään, jota olet joutunut pyytämään anteeksi tai pahoittelemaaan tekoasi niin silloin kyllä ymmärrän, että se on kerrasta poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 50+ ja taatusti ottaisin eron jos mies SELVIN PÄIN suutelisi jotakuta. Ei sillä,, että kännipusiujakaan sietöisin, mutta selvin päin mies taatusti tietää mitä teki.
Ja syyn vyörytysyritys naisen syyksi.. Jätä se sika.No, oikeasti, laita erohakemus menemään, laita asuntohakemus heti kaupungille. Ilmoita miehelle, että muutat. Jos mahdollista, vieroita imeväinen ja sano, että lapset vuoroviikoin teillä vanhemmilla. Sitten palaat töihin tai opiskelemaan ja elät elämääsi.
Ei se helppoa ole mutta haluatko olla seuraavat 10,20 vuotta miehen kanssa, joka ei arvosta sinua?Olen 60+ ja ihmettelen neuvoasi ja elämänkokemuksenpuutettasi. Oletko itse mummo?
"Vieroita imeväisikäinen ja lapset vuoroviikoin" jne.
Miten voit noi varmasti tietää, mikä on näille pienille LAPSILLE hyväksi? Se eroko, koska pusu.
Pienillä murheilla olet päässyt elämässäsi, jos tuo on eron paikka ja syy lasten kodin rikkomiseen.
Ymmärrän systemaattisen petturuuden, väkivallan, alkoholismin, mielenterveysongelmat jne. Mutta käsi sydämelle: oletko todella itse noin ehdoton, naivi, sinisilmäinen tai katkera jollekin miehelle?
Elämässä tapahtuu todella vaikeita ja pahoja asioita ja tämä pusu ei sitä ole.
Tietysti on niinkin, että ero on nyt tässä aloittajan tapauksessa paras, koska tuskin hän pääsee yli miehen pettämisestä" ja lapset kärsivät kun ilmapiiri on huono.
Mutta aikamoista on noin pienten lasten kanssa alkaa souvata kahden kodin väliä. Niin lapsille kuin muillekin.
Ei aloittaja tosissaan tiedä mihin ryhtyy.
Taidat olla mummo jo moneen kertaan petetty. Systemaattiseen petturuus on tässä tapauksessa jo alkanut, siinä on hyvä syy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 50+ ja taatusti ottaisin eron jos mies SELVIN PÄIN suutelisi jotakuta. Ei sillä,, että kännipusiujakaan sietöisin, mutta selvin päin mies taatusti tietää mitä teki.
Ja syyn vyörytysyritys naisen syyksi.. Jätä se sika.No, oikeasti, laita erohakemus menemään, laita asuntohakemus heti kaupungille. Ilmoita miehelle, että muutat. Jos mahdollista, vieroita imeväinen ja sano, että lapset vuoroviikoin teillä vanhemmilla. Sitten palaat töihin tai opiskelemaan ja elät elämääsi.
Ei se helppoa ole mutta haluatko olla seuraavat 10,20 vuotta miehen kanssa, joka ei arvosta sinua?Olen 60+ ja ihmettelen neuvoasi ja elämänkokemuksenpuutettasi. Oletko itse mummo?
"Vieroita imeväisikäinen ja lapset vuoroviikoin" jne.
Miten voit noi varmasti tietää, mikä on näille pienille LAPSILLE hyväksi? Se eroko, koska pusu.
Pienillä murheilla olet päässyt elämässäsi, jos tuo on eron paikka ja syy lasten kodin rikkomiseen.
Ymmärrän systemaattisen petturuuden, väkivallan, alkoholismin, mielenterveysongelmat jne. Mutta käsi sydämelle: oletko todella itse noin ehdoton, naivi, sinisilmäinen tai katkera jollekin miehelle?
Elämässä tapahtuu todella vaikeita ja pahoja asioita ja tämä pusu ei sitä ole.
Tietysti on niinkin, että ero on nyt tässä aloittajan tapauksessa paras, koska tuskin hän pääsee yli miehen pettämisestä" ja lapset kärsivät kun ilmapiiri on huono.
Mutta aikamoista on noin pienten lasten kanssa alkaa souvata kahden kodin väliä. Niin lapsille kuin muillekin.
Ei aloittaja tosissaan tiedä mihin ryhtyy.
Onneksi nämä vanhojen naisten neuvot alkavat pikkuhiljaa jäädä historiaan. Enää ei tarvitse kärsiä ja kestää huonossa suhteessa hampaita irvistellen ja etsiä vikoja itsestään, kun puoliso pettää eikä välitä tippaakaan kumppaninsa tunteista. Tulee olemaan paljon vähemmän elämäänsä katkeria naisia ja onnellisempia lapsia, kun heitäkään ei voi syyttää huonoon suhteeseen jämähtämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas täällä paljon porukkaa joiden mielestä naisen pitäisi sietää mieheltä mitä tahansa ettei vain rikkoisi perhettä. Kohta on sentään vuosi 2020 ja ajatusmaailma on kuin 50-luvulta.
Parempi se on lapsillekin etteivät joudu katsomaan kun isä kohtelee äitiä kuin paskaa kengänpohjassa.
Enemmänkin kyllä mietitään, että mikä on syy ja mikä seuraus.
Nykyään erotaan niin helposti, että kaikkeen tuntuu olevan absoluuttisena korjausvinkkinä ero. Tässäkin tapauksessa kun itse kohdistaisi mielenkiintoa siihen, että mikä tilanne on ollut ennen tuota suutelua, ja että onko mies yrittänyt puhua siitä, ettei koe saavansa puolisoltaan kaipaamaansa läheisyyttä.
Olen hiukan eri mieltä. Minusta nykyään ei erota liian helposti, vaan annetaan kaikenmaailman houkutusten koukuttaa liian helposti!
Hedonistinen maailma, jossa voi pettää ja hakea uutta kun vanha ei anna.
AP:ko se muka luopuu suhteestaan helpolla?
Vai olisko se sittenkin mies, joka luopuu suhteestaan liian helpolla? Lähtee toisen matkaan heti, kun suhteessa on haasteellisempi elämänvaihe menossa? Jättää keskustelematta ja ratkaisematta kriisiä? Antaa AP:n pakata laukkunsa sanomatta mitään ja eropuheista välittämättä?
Kyllä se on tainnut mies heittää hanskansa tiskiin, eikä AP. Sääliksi käy.
Kun mies ja nainen tulevat yhdeksi lihaksi, he ovat yksi, yksikkö. Jos jompi kumpi töpeksii, molemmat kärsii.
Lapsellista etsiä syyllisiä, nyt molempien pitäisi olla kypsiä aikuisia ja miettiä keinoja, jolla saadaan onnellinen perheyksikkö aikaan.
Jos mies ei ole ajatellut lapsiaan niin pitääkö siihen sitten vielä mennä vaimonkin mukaan?
Onko se lapsille parempi, että koska mies teki niin ja niin niin sitten minäkin voin tehdä niin ja niin.
Eikö olisi kuitenkin parempi, että se toinen ajattelee lasen parasta ja miettii onko tämä miehen teko kuitenkaan niin iso, että johtaa eroon.
Että kostan nyt tämän miehelle, en ajattele minäkään lapsia vaan sitä, että mies on pussannut toista naista.
Ajatelkaa nyt hyvät, aikuiset ihmiset miten naurettavalta tämä tuntuu.
Aivan kuin teini-ikäiset: Lissu kerto, että Make pussas jotain baarissa, en kyllä ala mihinkään.
Aikuisena ja lasten vanhempana täytyy silloin kun toinen töppää, niin sen toisen olla järkevä, ja toisinpäin.
Yhdestä töppäyksestä ei laukkuja pakata. Kun on lapsia.
Pusu on töppys, todellinen pettäminen asia erikseen.
*** kirjoitti:
Kannattaako parin pusun takia tuhota kahden pienen lapsen elämä...? Jospa mietit sitä eroasiaa uudelleen vaikka puolen vuoden kuluttua...
Niinpä, tätä olisi voinut kysyä siltä mieheltä onko yksi pieni pusu niin tärkeä että se on saatava vaikka tietää sen johtavan eroon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 50+ ja taatusti ottaisin eron jos mies SELVIN PÄIN suutelisi jotakuta. Ei sillä,, että kännipusiujakaan sietöisin, mutta selvin päin mies taatusti tietää mitä teki.
Ja syyn vyörytysyritys naisen syyksi.. Jätä se sika.No, oikeasti, laita erohakemus menemään, laita asuntohakemus heti kaupungille. Ilmoita miehelle, että muutat. Jos mahdollista, vieroita imeväinen ja sano, että lapset vuoroviikoin teillä vanhemmilla. Sitten palaat töihin tai opiskelemaan ja elät elämääsi.
Ei se helppoa ole mutta haluatko olla seuraavat 10,20 vuotta miehen kanssa, joka ei arvosta sinua?Olen 60+ ja ihmettelen neuvoasi ja elämänkokemuksenpuutettasi. Oletko itse mummo?
"Vieroita imeväisikäinen ja lapset vuoroviikoin" jne.
Miten voit noi varmasti tietää, mikä on näille pienille LAPSILLE hyväksi? Se eroko, koska pusu.
Pienillä murheilla olet päässyt elämässäsi, jos tuo on eron paikka ja syy lasten kodin rikkomiseen.
Ymmärrän systemaattisen petturuuden, väkivallan, alkoholismin, mielenterveysongelmat jne. Mutta käsi sydämelle: oletko todella itse noin ehdoton, naivi, sinisilmäinen tai katkera jollekin miehelle?
Elämässä tapahtuu todella vaikeita ja pahoja asioita ja tämä pusu ei sitä ole.
Tietysti on niinkin, että ero on nyt tässä aloittajan tapauksessa paras, koska tuskin hän pääsee yli miehen pettämisestä" ja lapset kärsivät kun ilmapiiri on huono.
Mutta aikamoista on noin pienten lasten kanssa alkaa souvata kahden kodin väliä. Niin lapsille kuin muillekin.
Ei aloittaja tosissaan tiedä mihin ryhtyy.Onneksi nämä vanhojen naisten neuvot alkavat pikkuhiljaa jäädä historiaan. Enää ei tarvitse kärsiä ja kestää huonossa suhteessa hampaita irvistellen ja etsiä vikoja itsestään, kun puoliso pettää eikä välitä tippaakaan kumppaninsa tunteista. Tulee olemaan paljon vähemmän elämäänsä katkeria naisia ja onnellisempia lapsia, kun heitäkään ei voi syyttää huonoon suhteeseen jämähtämisestä.
Kun on yhteisiä lapsia, et pääse kokonaan toisesta eroon, vaikka se olisi kuinka tyhmä.
Minusta pitäisi aina katsoa teon tai tekemättäjättämisten taakse. Miksi toinen teki jotain? Miksi toinen ei tehnyt jotain? Jos pussaa toista, siihen on joku syy. En tarkoita, että syy olisi vaimon joka "ei anna", vaan se syy on siellä miehen päässä. Miksi hän voi omassa suhteessa huonosti, ja jos voi niin miksi on kykenemätön tekemään aikuismaisia ratkaisuja, kuten ehdottaa terapiaa?
Vieraan pusuttelu ei ehkä maailmaa kaada sinänsä, mutta on takuulla oire jostain. Nyt pitäisi miehen itse ryhdistäytyä, ottaa vastuu itsestään ja myös liitostaan, ja sukeltaa pääsyihin.
Kannattaako parin pusun takia tuhota kahden pienen lapsen elämä...? Jospa mietit sitä eroasiaa uudelleen vaikka puolen vuoden kuluttua...