Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Kuinka paljon miehesi hoitaa yksin lapsianne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas täällä paljon porukkaa joiden mielestä naisen pitäisi sietää mieheltä mitä tahansa ettei vain rikkoisi perhettä. Kohta on sentään vuosi 2020 ja ajatusmaailma on kuin 50-luvulta.
Parempi se on lapsillekin etteivät joudu katsomaan kun isä kohtelee äitiä kuin paskaa kengänpohjassa.
Enemmänkin kyllä mietitään, että mikä on syy ja mikä seuraus.
Nykyään erotaan niin helposti, että kaikkeen tuntuu olevan absoluuttisena korjausvinkkinä ero. Tässäkin tapauksessa kun itse kohdistaisi mielenkiintoa siihen, että mikä tilanne on ollut ennen tuota suutelua, ja että onko mies yrittänyt puhua siitä, ettei koe saavansa puolisoltaan kaipaamaansa läheisyyttä.
Olen hiukan eri mieltä. Minusta nykyään ei erota liian helposti, vaan annetaan kaikenmaailman houkutusten koukuttaa liian helposti!
Hedonistinen maailma, jossa voi pettää ja hakea uutta kun vanha ei anna.
AP:ko se muka luopuu suhteestaan helpolla?
Vai olisko se sittenkin mies, joka luopuu suhteestaan liian helpolla? Lähtee toisen matkaan heti, kun suhteessa on haasteellisempi elämänvaihe menossa? Jättää keskustelematta ja ratkaisematta kriisiä? Antaa AP:n pakata laukkunsa sanomatta mitään ja eropuheista välittämättä?
Kyllä se on tainnut mies heittää hanskansa tiskiin, eikä AP. Sääliksi käy.
Ahaa, nyt onkin sitten aloittajan mies lähtenyt toisen naisen matkaan, en ole huomannutkaan.
Luulin, että vain pussasi.
Mutta jos siis aloittaja on itse sanonut miehelle, että eroaa, niin mitä mies siihen nyt sitten enää mitään sanoo.
Kun on se sopimus, ja mies nyt sitten sen rikkoi.Jos jokainen hairahdus johtaisi laukkujen pakkaamiseen niin laukkuja pakattaisi aika usein.
Mies nyt kyllä teki virheen, ok, ja aloittaja ei anna sitä anteeksi.
Jos hakee liittoa, jossa ei tapahtuisi virheitä, hairahduksia, epätäydellisyyttä jne. täytyy kyllä sitten itse olla ihan täydellisyys itse.
Pusu ei ole oikein, mutta onko aloittaja sitten ihan varma, että on niin virheetön kumppani itse, että mieluummin rikkoo perheen kuin ymmärtää ja antaa anteeksi?
Pusu on helppo nostaa tikun nokkaan, syyllistää ja saa siitä myötätuntoa itselleen. Mutta itse ainakin olen niin puutteellinen ja kehno ihminen, että voisin antaa anteeksi, en ole jossain asioissa yhtään parempi, vaikka nyt en pussaisi ketään, niin olen varmaan välillä tosi ärsyttävä ja itsepäinen besserwisser. Mukavuudenhaluinen ja laiska joskus. Yms. Yms. Ja mies sen sietää.
Joten päikseen menee. ☺Aloittaja, vaikka itse oletkin uskollinen kuin vuori, niin mieti onko kuitenkin niin, että mies taas sietää sinulta tapoja ja asioita, joita ehkä joku muu mies ei sietäisi? Voitko ajatella, että vastavuoroisesti sietäisit ja anteeksiantaisit tämän yksittäisen pusun? Mieti onko mies joskus antanut sinulle jonkun ison asian anteeksi? Tai miehellesi tärkeän asian jota et käsittänyt niin tärkeäksi. Loukkasit tai vähättelit miestäsi?
Joskus on katsottava kokonaisuutta, ei toisen yksittäistä tekoa.Mutta jos et ole koskaan tehnyt mitään, jota olet joutunut pyytämään anteeksi tai pahoittelemaaan tekoasi niin silloin kyllä ymmärrän, että se on kerrasta poikki.
Ei mies ilmeisesti edes halua saada anteeksi, kun ei anteeksi ole pyytänyt tai asiaa mitenkään pahoitellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän sitä nyt millään voi uskoa että oikeasti olisit eroamassa jonkun yksittäisen pussailun takia. Mies varmaankin uskoo, että rauhoitut siitä ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Etteet nyt sentään lapsillekin aiheuta eron tuskaa jonkun noin vähäpätöisen takia.
Mutta toki, kyllä sinä siitä miehestä eron saat jos haluat. Ja varmaan pärjäätkin, niin kuin muutkin.
Eroamassa vain yksittäisen pussailun takia? Mies vaikuttaa todella omituiselta ja itsekkäältä. Ihan kuin hänellä ei oli mitään kehittyneitä keinoja käsitellä ongelmia tai asettua toisen asemaan. Käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kirjaimellisesti ei suostu kuuntelemaan vaimoaan lainkaan. Lyö kädet korville, poistuu paikalta kun pitäisi puhua. Suhtautuu omaan pettämiseensä kuin se olisi hyväksyttävä keino "näpäyttää" vaimoaan ja rangaista tätä. Kohtelee vaimoaan, kuin tämä olisi sekaisin, jos hän ilmaisee loukkaantumisensa asiasta. Todellakin kannattaa erota. Tuollainen tulee vain pahenemaan.
En eroaisi yhden pussailun takia, mutta puhumattomuuden ja epäkunnioituksen vuoksi kyllä. Tosin nyt ottaisin vähän pakkia. Et ole töissä ja sinulla on pienet lapset. Yksin tulee olemaan todella rankkaa. Ja uutta prinssiä tuskin elämääsi mahtuu kun energia menee pieniin lapsiin. Harva mies uskaltautuu kahden pikkulapsen isäpuoleksi, he juoksevat kun tajuavat tilanteen.
Itse jäisin toistaiseksi. Lähtisin esim. viikoksi muualle selvittämään päätä. Sitten eläisin järkiliitossa kunnes olisin töissä ja lapset isompia. Jos meno olisi esim kahden vuoden päästä sama, niin sitten lähtisin, mutta sopisin tarkkaan viikko-viikko-systeemistä.
Ja sanon tämän kaikella hyvällä. Minulla on puhumaton, tunnekylmä mies ja pienet lapset.
Samat ajatukset. Jos ei mies suostu asiasta puhumaan ja oma tilanne on tuo, niin jarruja tunteilulle ja järki käyttöön. Jos ero toteutuu, toivon mukaan oma tilannekin on siinä vaiheessa jo parempi, ts työssäkäynti mahdollista jne. eri
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa pistää perhe säpäleiksi yhden pussailun takia. Ja puhun nyt sinusta JA miehestäsi. Miehesi pussaili, mutta sinä tässä varsinaisesti hajotat perheen.
No miten tämä asia on mahdollista selvittää AP:n perheessä, kun AP:n mies ei suostu keskustelemaan asiasta? Kukaan ei ole vielä osannut antaa neuvoa tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä rakas lapsi eroa pussailun takia. Ei todellakaan. Ei, Ei,Ei. Jos eroat saat varmaan tulevaisuudessa miehen joka on nainut joka reikään ennen sinua. Olisiko sellainen uusi mies nykyistä parempi. Tilaa aika jonnekkin perheneuvolaan tai psykiatrille, jos saat ehkä apua ajatuksiisi. Vieläkin sanon, älä eroa pussailun tähden.
Taas tätä "rakas lapsi"-paskaa. Voitteko mummelit jo käsittää ettei nykyään ole mikään kunnia-asia kituuttaa huonossa liitossa. Hanki jo hautapaikka ja poistu keskuudestamme, kiitos.
Jospa kuitenkin kuuntelisitte meitä mummeleita.
Pusu ei ole huonossa avioliitossa kituuttamista.
Te ette tiedäkään huonosta liitosta, jotka nyt vaahtoatte.
Mutta kunhan olette eronneet muutaman kerran ja käyneet satoja kertoja Tinder-treffeillä ääliöiden miesten kanssa, jotka ne vasta kohtelevat naisia huonosti. Nainen on niille pelkkä lihakimpale joka on vaihdettavissa hetkessä toiseen, ilman mitään selitystä.
Samaan aikaan pyöritellään kymmeniä naisia ja uskollisia ei osata olla kenellekään?
Sekö on sitten sitä "naisten arvostamista"
Tai se, että nuoret naiset kuvaavat itseään melkein alasti peppu pystyssä nettiin miesten katseltavaksi. Sekö on sitä mainostamaanne tasa-arvoa nykyään?
Kyllä itse olisin hiukan huonossakin liitossa ennenkuin asettusin vieraiden miesten arvosteltavaksi ja pyöriteltäväksi. Ja jos treffeillä ei anna eka kerralla niin ei jatkoon.Hiukan ristiriitaista on näillä eväillä "neuvoa" meitä mummoja mitä on naisten "oikeudet" nykyään.
Me mummot emme olisi ikinä suostuneet siihen mitä nykyään sinkkunaiset ja eronneet joutuu kokemaan ja sietämään.
Sekö on se autuus, mieluummin erotaan lasten isästä pikku-asioista ja mennään satojen naisten kanssa kilpailemaan someen ja seuranhakupalstoille kertakäyttömiehistä.
Hehän vasta ovatkin uskollisuuden perikuvia. 😁Oletko jotenkin munan kipeä vai miksi sinulla pitää olla koko ajan mies? Jotkut elävät mielellään yksin kun pääsevät huonosta suhteesta ja miehestä eroon. Te mummot olette tulleet rais katuiksi (laillisesti), petetyiksi ja hakatuiksi avioliitoissanne, nuoret naiset eivät tähän enää suostu mistään syystä. Eikä pidäkään.
En ole munankipeä, elän kylläkin nyt yksin, mieheni kuoli noin 10-vuotta sitten.
Avioliitossani ei raikkaita eikä ollut väkivaltaa, tykkäsimme läheisyydestä ja seksistä. Mutta oli kyllä anteeksiantoa ja ymmärrystä puolin ja toisin, emme olleet täydellisiä, mutta sopivat toisillemme.
Vaikka nyt me mummot neuvomme, että älkää eroko noi pienestä, niin se ei tarkoita, että meillä olis huono liitto tai huonoja kokemuksia, mistä tämä luulo oikein tulee?
Miksi ihmeessä luulette, että.jostain katkeruudesaa tai kostonhalusta neuvomme teitä miettimään ennekuin hetken oikeutta eroat te tai neuvottelukunta toisia eroamaan.
Ihan juuri niitä lapsia ajatellen, emme haluaisi, että lapset joutuvat reizsaamaan kahden kodin väliä ja joutuvan sopeutumaan moniin asioihin, joita eivät aina käsitä.
Miksi aina sanotun, että lapset sopeutuvat ja lasten vaan pitää sopeutua jne.
Eikö olisi niin, että lastwn vanhemmat keskenään ensisijaisesti sopeuutuisivat keskenään ja yrittäisivät selvittää erimielisyytensä, niin paljon kuin mahdollista.
Oma ylpeys tai periaate (riippuu tietysti asiasta) ei saisi olla niin vahva, että muuta mahdollisuutta ei ole kuin se ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä rakas lapsi eroa pussailun takia. Ei todellakaan. Ei, Ei,Ei. Jos eroat saat varmaan tulevaisuudessa miehen joka on nainut joka reikään ennen sinua. Olisiko sellainen uusi mies nykyistä parempi. Tilaa aika jonnekkin perheneuvolaan tai psykiatrille, jos saat ehkä apua ajatuksiisi. Vieläkin sanon, älä eroa pussailun tähden.
Taas tätä "rakas lapsi"-paskaa. Voitteko mummelit jo käsittää ettei nykyään ole mikään kunnia-asia kituuttaa huonossa liitossa. Hanki jo hautapaikka ja poistu keskuudestamme, kiitos.
Jospa kuitenkin kuuntelisitte meitä mummeleita.
Pusu ei ole huonossa avioliitossa kituuttamista.
Te ette tiedäkään huonosta liitosta, jotka nyt vaahtoatte.
Mutta kunhan olette eronneet muutaman kerran ja käyneet satoja kertoja Tinder-treffeillä ääliöiden miesten kanssa, jotka ne vasta kohtelevat naisia huonosti. Nainen on niille pelkkä lihakimpale joka on vaihdettavissa hetkessä toiseen, ilman mitään selitystä.
Samaan aikaan pyöritellään kymmeniä naisia ja uskollisia ei osata olla kenellekään?
Sekö on sitten sitä "naisten arvostamista"
Tai se, että nuoret naiset kuvaavat itseään melkein alasti peppu pystyssä nettiin miesten katseltavaksi. Sekö on sitä mainostamaanne tasa-arvoa nykyään?
Kyllä itse olisin hiukan huonossakin liitossa ennenkuin asettusin vieraiden miesten arvosteltavaksi ja pyöriteltäväksi. Ja jos treffeillä ei anna eka kerralla niin ei jatkoon.Hiukan ristiriitaista on näillä eväillä "neuvoa" meitä mummoja mitä on naisten "oikeudet" nykyään.
Me mummot emme olisi ikinä suostuneet siihen mitä nykyään sinkkunaiset ja eronneet joutuu kokemaan ja sietämään.
Sekö on se autuus, mieluummin erotaan lasten isästä pikku-asioista ja mennään satojen naisten kanssa kilpailemaan someen ja seuranhakupalstoille kertakäyttömiehistä.
Hehän vasta ovatkin uskollisuuden perikuvia. 😁
Itse eläisin mieluummin yksin kuin miehen kanssa, joka ei välitä edes sen vertaa minusta, että pyytäisi tuota selvää virhettään anteeksi ja ottaisi siitä vastuun. Vasta tuon jälkeen voidaan alkaa miettimään sitä, miten suhdetta voidaan parantaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ihmiset joiden mielestä tuo on automaattisesti hyvä syy erota, eivät ajattele lapsia ollenkaan. Ei ole hyväksyttävää, mutta ei todellakaan mikään syy rikkoa lasten kotia.
Eli miehellä ei ole vastuuta hallita impulssejaan sen vertaa, ettei nuoleskele jotain pubiruusua baarissa käydessään?
Ja oikeasti: mieskö on noin toimimalla ajatellut lapsiaan? Jos olisi ajatellut jotain muutakin kuin "minäminäminää" niin varmaankaan ei tuollaiseen tekoon olisi päätynyt - tai sitten on ihan helvetin tyhmä. Tyhmyydestä tuo nyt tosin joka tapauksessa kielii.
Nyt ei olla enää millään 1920-luvulla, vaan vuodessa 2019. Lapset aistivat enemmän kuin uskoisikaan. Parisuhde, jossa toiseen ei voi luottaa, voi olla aika ahdistava. Ja sekö on lapsille terve kasvuympäristö saati parisuhteen malli? Tai ylipäätään tuo, että ap:lla ei ole omaa elämää lainkaan? Toki eron tullen sitä muuta elämää voi olla vielä vähemmän jos mies niin päättää mutta tietääpähän sitten ainakin olevansa yksin eikä turhaan odottele toisen osallistuvan ja tekevän osuuttaan.
Vuosiluvut ei itsessään perustele mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koko ketjua kyllä lukenut, mutta kysynpä vaan ap:ltä. Miksi et itse lähde viihteelle. Laitat itsesi kauniiksi, menet ja isket kivan tyypin, pidät hauskaa ja pussailet somasti. Kyllä miehesi lapset hoitaa sillä aikaa. Kokeile miltä tuntuu ,olette ehkä tasoissa. Parempihan se on nyt kokeilla , kuin raastavan eron jälkeen vasta. Edessä ne on kuitenkin ne baarireissut , jollet nunnaksi aio.
Se voi ihmeesti nostaa sun itsetuntoa ja tuoda hyvää mieltä arkeen. Ei sitä kotona tarvi kertoa. Jos joku juoruaa niin mitä sitten. Näet miten mies reagoi.
Ap olet aivan helvetin paska äiti eikä sinun olisi pitänyt ikinä edes perustaa perhettä, jos oikeasti jonkun yhden pusun vuoksi aiot rikkoa lasten kodin.
V***u mitä itsekkäitä lehmiä sitä onkin olemassa.
Säälittää sun lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttekö ihan täysillä?
Erota nyt jonkun yhden PUSSAILUN vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minun ulla on mielikuva, että aloittajan mies on jo aiemmin pussailua tehnyt aloituksia siitä, että omassa suhteessa on liian vähän seksiä ja läheisyyttä?
En voi kieltää, että on vahva tunne, että se on vain mennyt ohi aloittajan korvien tai hän ei ole huomannut tai tajunnut niitä yrityksiä. Tai olettanut, että kaikki on hyvin.
Hän kertoi, että seksiä on vähän, mutta hän " ei ole kieltäytynyt kun mies tekee aloitteen".
Ymmärrän väsymyksen ja pienet lapset, mutta silti tuntuu, että seksi ja pussailu ei ole aloittajalle tärkeää, mutta hän kyllä "suostuu" siihen.
Velvollisuusseksi kyllä näkyy ja tuntuu erilaiselta kuin itse haluttu.
Voin olla väärässäkin, mutta mies on ehkä aiemmin halunnut keskustella parisuhteen tilasta, mutta ei ole saanut vastakaikua. Nyt sitten saattaa sulkea korvat kun vaimo "haluaa keskustella" tästä pusujutusta.
Ehkä ei enää välitä mitä tapahtuu ja pussailu oli hänelle keino saada asiat etenemään.
Tavalla tai toisella, joko nostamalla kissa pöydälle tai erota.
Jos aloittaja vain nyt jankkaa pususta ja periaatteestaan kun pitäisi keskustella kokonaisuudesta mies ei enää välitä kuunnella.Me ollaan molemmat otettu puheeksi toisillemme, että yhteistä aikaa on liian vähän ja että molemmilla tämä arki on rankkaa ja väsyttää niin ettei jaksa panostaa kunnolla parisuhteeseen. Siitä ollaan puhuttu ihan avoimesti, mutta ei olla keksitty ratkaisua siihen että ollaan molemmat niin väsyneitä arkeen, koska tukiverkkoja ei ole eikä mies ole halunnut maksettua hoitajaa tai siivoojaa vaikka sitä olen ehdottanut hänelle. Ap
Ok, ymmärrän sitten, sorry.
Mutta onko teillä edes ystäväpariskuntia tai kummeja tai muita, jotka joskus hoitaisivat lapsia?
Nyt vissii sitten myöhäistä, mutta kuitenkin.
Jos olette paljon vain omissa oloissanne vailka ystäväpiiriä ja mies vain käy töissä ulkopuolella kodista niin saattaa olla niinkin, että mies innostui pussaamaan kun joku oli kiinnostunut hänestä?
Oli turhaantunut tästä umpikujasta, josta kerroit ja yleensä vain ihan kenen tahansa ihmisen kiinnostus tuntui mukavalta?
Ei sen enempää merkitystä kuka se nainen oli, mutta oli vaan joku ja joku asia joka poikkesi arkirutiinista. Siis tuntui erilaiselta kuin kotona. Koska kotona ei mikään kuitenkaan muutu.Tarkoitan nyt, että jos ette jatkossakaan saa yhtään lapsivapaata aikaa ja aikaa toisillenne niin mitä se tekee parisuhteellenne?
Unohda nyt hetkeksi aikaa se pusu ja mieti, että jos se yhteinen aika kuitenkin pelastaisi jatkossa suhteenne kannattaisiko siihen panostaa? Keinolla millä tahansa?
Vai onko rakkaus nyt ihan todella kuollut? En oikein usko, vaan, että olet loukkaantunut ja et halua perua periaatettasi.Ongelma yksin ei nyt ole se pusu, se on seuraus aiemmista asioista.
Ja siinä on mukana kaksi ihmistä, koska olette parisuhteessa.
Mies siis pussasi, mutta ongelma on laajempi.
Onko pusu syy eroamiseen vai koko vyyhti?
Onko vyyhti mahdoton selvittää?
Ja se ei ole ainakaan minulta pelottelua, että kerron faktoja eron jälkeisestä elämästä vaan ihan realiteetit.
Jokainen eroaa jos eroaa, mutta se ei ole mikään taikasana, varsinkaan kahden pienen lapsen kanssa. Mielestäni eron syyt pitää olla painavammat kuin pusu.
Ja eron jälkeen niitä kompromisseja vasta joutuukin tekemään, paljon enemmän kuin siinä ensimmäisessä parisuhteessa jossa on yhteiset lapset.Vain, jos menee uuteen parisuhteeseen. Läheskään kaikki eivät mene, koska eivät halua mitään uusperhehelvettiä. Muussa tapauksessa kompromisseja joutuu tekemään exänsä kanssa vain lapsia koskevissa asioissa, kaikesta muusta omassa elämässään saa päättää ihan itse.
No, taas realiteetit esiin ottaen, tuskin aloittaja nyt kuitenkaan on yksin loppuelämänsä, tuskin edes siihen saakka kun nuorin on 18 vuotias. Helppo sanoa, että haluaa olla yksin, käytännössä vaikeampaa. Uusi rakkaus voi yllättää. ☺
Vaikka ei asuisikaan yhdessä on siinäkin otettava toinen huomioon, varsinkin kun oletetusti myös uudella seurustelukumppanilla on lapsia. Ja exä, joka on arvoitus millainen on. Neuvoteltavaa ja sovittavaa on paljon.Oletan myös, että aloittaja ja miehensä ovat nuorena menneet yhteen ja elettyä elämää on vähän takana. Myös ovat sujuvasti koulineet toisiaan, ovat olleet tavallaan raakileita. Ovat olleet tavallaan tyhjä taulu.
Mutta kun eronneet menevät yhteen siinä se mennyt elämä tulee eteen ihan eri tavalla, myös uuteen ihmiseen ja tapoihin oppiminen vasta vaikeaa onkin. Ja se lasten kasvatus!
Siinä on monta kiveä käännettävä, jos on kovin erilaiset kasvatustavat.
Voi elää yksin, mutta todennäköistä on, ettei aloittaja elä. Elämä on vasta niin alussa.Jos
Koska lapset Noin pieniä on hän varmaan aika nuori.
Nuoruus on toki suhteellista, mutta todennäköisesti ap on +30. Koska hän kokee tulleensa petetyksi ja vähätellyksi, voi eron jälkeen kestää muutama vuosi ennenkuin hän on toipunut erosta. Tämän jälkeen hänen pitää vielä löytää uudelleen luottamus miehiin ennenkuin edes harkitsee uutta suhdetta. Ikä voi siinä vaiheessa olla jo lähempänä 40, elämä lasten kanssa urautunut jo tuttuihin ja turvallisiin uomiin, jolloin uusi parisuhde sotkisi kuviota liikaa eikä varsinkaan lasten hyvän ja mukavan elämän kohdalla halua ryhtyä ottamaan riskejä. Aika oleellista on, millaiseksi eronneen elämä yksinhuoltajana muodostuu eli onko elämäänsä tyytyväinen vai tyytymätön. Tunnen useammankin naisen, joka on eronnut hieman yli kolmekymppisenä ja eron syynä on ollut miehen uskottomuus eikä heillä ole ollut mitään hinkua mihinkään vakavampaan suhteeseen enää sen jälkeen. Fwb-suhteet ovat riittäneet, kaikilla ei ole ollut edes sellaisiakaan. Heillä on ollut yksinhuoltajina oman näköisensä elämä, johon he ovat olleet ihan tyytyväisiä. Tunnen myös niitä naisia, joille elämä eron jälkeen ei ole ollut enää sellaista kuin toivoisivat - varsinkaan taloudellisesti - ja heillä onkin aika pian eron jälkeen ollutkin jo nk haku päällä.
Minä voin ainakin miehenä sanoa että ei enää yhtään suhdetta. Elämä lasten kanssa on nyt yksinkertaista ja helppoa. Saan kuivata pyykit missä järjestyksessä tahansa, ilman että joku tahtoo konmarittaa minun tavaroita. Ei tarvitse olla hankkimassa uusia huonekaluja ennen kuin vanhat ovat korjauskelvottomia, eikä tukea ja lohduttaa joka käänteessä. Ja mikä parasta, minä saan olla reilusti minä hyvässä ja pahassa. Lapset voivat paremmin kuin koskaan. Ainakin minun tapauksessa kotityöt vähenivät ja ylimääräinen turhuus poistui elämästä kertaheitolla. Rahaakin on käytettävissä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä rakas lapsi eroa pussailun takia. Ei todellakaan. Ei, Ei,Ei. Jos eroat saat varmaan tulevaisuudessa miehen joka on nainut joka reikään ennen sinua. Olisiko sellainen uusi mies nykyistä parempi. Tilaa aika jonnekkin perheneuvolaan tai psykiatrille, jos saat ehkä apua ajatuksiisi. Vieläkin sanon, älä eroa pussailun tähden.
Taas tätä "rakas lapsi"-paskaa. Voitteko mummelit jo käsittää ettei nykyään ole mikään kunnia-asia kituuttaa huonossa liitossa. Hanki jo hautapaikka ja poistu keskuudestamme, kiitos.
Jospa kuitenkin kuuntelisitte meitä mummeleita.
Pusu ei ole huonossa avioliitossa kituuttamista.
Te ette tiedäkään huonosta liitosta, jotka nyt vaahtoatte.
Mutta kunhan olette eronneet muutaman kerran ja käyneet satoja kertoja Tinder-treffeillä ääliöiden miesten kanssa, jotka ne vasta kohtelevat naisia huonosti. Nainen on niille pelkkä lihakimpale joka on vaihdettavissa hetkessä toiseen, ilman mitään selitystä.
Samaan aikaan pyöritellään kymmeniä naisia ja uskollisia ei osata olla kenellekään?
Sekö on sitten sitä "naisten arvostamista"
Tai se, että nuoret naiset kuvaavat itseään melkein alasti peppu pystyssä nettiin miesten katseltavaksi. Sekö on sitä mainostamaanne tasa-arvoa nykyään?
Kyllä itse olisin hiukan huonossakin liitossa ennenkuin asettusin vieraiden miesten arvosteltavaksi ja pyöriteltäväksi. Ja jos treffeillä ei anna eka kerralla niin ei jatkoon.Hiukan ristiriitaista on näillä eväillä "neuvoa" meitä mummoja mitä on naisten "oikeudet" nykyään.
Me mummot emme olisi ikinä suostuneet siihen mitä nykyään sinkkunaiset ja eronneet joutuu kokemaan ja sietämään.
Sekö on se autuus, mieluummin erotaan lasten isästä pikku-asioista ja mennään satojen naisten kanssa kilpailemaan someen ja seuranhakupalstoille kertakäyttömiehistä.
Hehän vasta ovatkin uskollisuuden perikuvia. 😁
Onko tuossa mummojen ainoat vaihtoehdot? Välillä tuntuu että on, ilman sitä miestä ei voi elää vaikka se tekisi mitä. Ei avioliitossa kituuttamisesta saa kirkkaampaa kruunua, eikä ainoa vaihtoehto olla kenenkään lihakimpale tai alentua herutuskuviin. eri
eikö välimeren kulttuurisa pussailla ties mitä vaikka naapurin kamelia eikä pussailua pidetä pettämisenä van tervehtimisenä eli miehesi vain "tervehti" naapurin neitiä suudelmalla, ei kai tuossa mitään ihmeellistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pelimies saa olla,että selvinpäin pussailee baarissa tuntemattomia.
Eiköhän tuossa ole taustalla pidempi suhde tähän toiseen naiseen. Ei sitä niin vain mennä baariin pussailemaan, kuin ehkä elokuvissa.
Mummot ajattelee niitä lapsia, siksi.
Ja siksi, että nykyinen treffailu näyttää kyllä aika raadolliselta.
Ja tosiasiassa onkin sitä.
Onhan täällä kerrottu mitä kummallisempia ja aliarvoisia treffi- ja seurustelukokemuksia.
Ei ihme, että ihmetyttää, kun verrataan niihin aikoihin kun miehet vielä olivat kohteliaita ja osasivat hyviä tapoja.
Miksi olla niin ankara omaa miestä kohtaan ja sitten eronneena antaa monen asian mennä ohi korvien ja silmien.
uutta provoa kehiin
https://www.vauva.fi/keskustelu/3520780/kavin-katsomassa-mieheni-vauvaa…
Minun pitkässä parisuhteessani 38 vuotta on tapahtunut kaikenlaista vastaavaa puolin ja toisin. Asiat selviää puhumalla ja rakkaus siitä vahvistuu. Jokaisella on oma elämä ja tunne-elämä ja kun ei mitään vakavia sivusuhteita ala pyörittämään toisen selän takana niin kaikesta kyllä selviää. Maailmassa kyllä tapahtuu paljon pahempaakin kuin pieni pusuttelu, aivan varmasti. Asiat vain pitää käydä läpi.
Ap:n miehellä lienee ollut sivusuhde jo pidempään ja ei ollut eka kerta. Hän vaikuttaa henkisesti väkivaltaiselta sp:ta kohtaan, kin käyttäytyy vielä jälkikäteenkin noin törkeästi. Luultavasti hän on kuvitellut, että kun vaimon saa kotiin lasten ksnssa nalkkiin, vaimo ei enää pysty ottamaan eroa ja mies voi kihdella miten huonosti ikinä haluaa ilman seurauksia. Kannattaa muistaa, että parisuhdeväkivalta alkaa tyypillisesti juuri silloin ja siten.
Mikä tilanne on nyt ap? Ymmärrän eropäätöksen. Netistä voi hskemuksen laittaa ja helppo hankkia uusiasunto. Minä asuin yh:na lapsen ksnssa sluksi 21 m2 yksiössä ja siitä pikkuhiljaa ns oikeaan asuntoon edeten.. kaikki on mennyt hienosti. Olin yh 8 vuotta ja yllättäen tapasin nykyisen mieheni. Elämä menee psrhaiten, kun kuuntelee omaa sisintään. En usko tuollaiseen kurjaan kynnysmattoelämään alistumiseen, mitä jotkut mummot ja nsisvihaajamiehet tässä ketjussa ovat kirjoitelleet. Halpamaista syyllistää naista miehen vääristä teoista.
N51
Tuo pussailu on oire teidän huonosta parisuhteesta, se vain nyt purkautui näin. Vaikka kuinka väsyttää ja perhe elämä on rankkaa niin te olette edelleen muutakuin vanhempia. Teidän ei auta kuin istua alas ja molemmat oksentaa kaiken ulos mistä kenkä puristaa. Sinä olet nyt loukkaantunut mutta koittakaa keskustella muistakin asioista. Ja kyllä se mies tarvitsee fyysistä kosketusta, läheisyyttä ja hellyyttä, ja tietenkin myös nainen, antakaa sille aikaa. Hierokaa toisianne, istukaa sylikkäin sohvalla, kosketelkaa toisianne ilman yhdyntää jne. Veikkaan että tässä puhumattomuus on ajanut tilanteen tällaiseksi.